”Haluaisin edes kerran kuussa kahvilaan...” Miten köyhyys määritellään?

Yhden hengen talous on pirusti vaikeampi. Pärjättiin kun meitä oli kaksi, toisella tonnin tulot, minulla Kelasta 500 mutta yhden tuloilla aivan eri. Ei mitään joustovaraa.

Minä en ymmärrä mitkä trollit täällä ravaavat vakuuttelemassa miten mikään ei maksa mitään. Tuolla yhdelläkään ei ole sairauskuluja, vakuutusta, kävelee tai pyöräilee varmaan kaikkialle ja kykenee siihen tai käyttää jotain siipiä, eikä mikään maksa. Ei tarvitse mitään korjauttaa eikä uusia. Ei tarvitse maksaa palveluista kun pystyy itse eikä elä paskassa, jollei pysty maksamaan. Mikään ei kulu.

Ihan perus kerrostaloasunnon sähkö on 2kk välein 50-60 riippuen uunin käytöstä. Jos laitat itse, menee sähköäkin, eikä tuo VA:n hella erinomainen ole. Itsellä v 2000 ostettu 300L arkku, VA:n jääkaappi on valitettavasti jääpakastin josta ei mihinkään missään suhteessa eikä pakastinta saa kytkettyä poiskaan. Hella on vanhansikainen sähköhella. Mikään muu erinomainen ei sähköä vie, mutta minulla ei ole varaa ostaa omaa jääviileää. 50-60 tuo kyllä aina on ollut meillä. Ei se mihinkään siitä lskenut, 2 sijasta asuu 1.

Eikö muilla puhelinlaskuun sisälly ikinä niitä könttään kuulumattomia, ei-yksityishenkilöille meneviä? Soitat virastoihin, lääkäriin, polille, teekoohon, kuntoutuspuolelle, sosiaalipuolelle, Kelaan, työkkäriin, verotoimistoon, sosiaaliasiamiehelle, yleishyödyllisiin neuvontapuhelimiin sairauksissasi tai muutoin --- niistä kertyy kuukausiköntän päälle reilu maksu. Tuskin niitä muutkaan ilmaiseksi saavat kuin minäkään..

Köyhän ja rikkaan eroko: köyhä ei voi mennä kupilliselle kaverin kanssa kahvilaan, kun rikas miettii, minne päin maailmaa lähtisi lomalle ja syömään hyvin?

Varakkaista monet tekevät useita matkoja vuodessa jo pelkkinä pidennettyinä viikonloppureissuina, köyhällä on hyvässä tapauksessa netti tai peräti televisio, josta katsella maisemia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?

T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.

Olen työtön ja käyn ulkona syömässä (tosin se ateria maksaa vain 8,2 e, mutta  lounasravintolaympäristö ja muita ihmisiä siinä on samaan aikaan paikalla, toki en käy joka päivä), kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla, shoppailemassa (vaikka en mitään ostaisi), lenkillä, kirjastossa, yleisöluennoilla jne.

Kyse on omista valinnoista. Minulla ei ole koiraa.

Työttömiä on monenlaisia. Yhdet nostavat ammattiliittojen ansiosidonnaista, toiset elävät työmarkkinatuella, kolmannet ovat sosiaalituella, neljännet ovat karenssissa ja heiltä on leikattu viimeisijaista toimeentulotukea ja viidennet ovat kokonaan puolisonsa elätettävinä, eli eivät saa yhtään mitään tukia. Erot tuloissa voivat olla tuhansien luokkaa kuukaudessa.

Joillakinhan tuo ansiosidonnainen on enemmän kuin monen työläisen bruttopalkka. Järjetöntä, että tuo ansiosidonnainenkin maksetaan verovaroista.

Miksi 186:n mielestä köyhänä pitää elää einesruualla? Jollei ole niin huonokuntoinen tietysti, minä olen sitäkin joutunut kokemaan. Mutta yleisesti, kun eiväthän kaikki rutiköyhät ole mummoja tai sairaita.

Pinaattipussi ja maitolitra, keitä maidon kiehuvaksi ja sulatetun pinaaton sinne, lopuksi suurustar jauholiemellä, maun mukaan voita, sokeria, suolaa. Tai pakkasesta marjoja veteen kattilaan ja maun irrottua sokerit, mannaryynejä 4 desiä, ja äkkiä valmista. Vähän suolaa lopuksi. Tai pannukakko. Tai perunamuusi ja keitetyt parsat tms uunivadissa, kastike päälle johon jokin nurkka halvinta sinihometta. Tavallista suomalaista perunaa ja soosia, perunasoppaa, kirkasta tai maitoliemistä, , hernesoppaa, kaalisoppaa, laatikkoja. Kiusauksia, porkkana-, peruna-, lanttu-, maksalaatikkoa. Viikonlopuksi luumurusinasoppa ja riisipuuro tai riisipuuro hedelmistä, esimrrkiksi omenoista tai pakastetusta raparperista. Karviaisista puuroa, puolukoista rukiiseen tai riisiin tai mannsn tai tai ta.

Mihin niitä eineksiä tarvitsee?

Minäkin olen todella huonossa kunnossa, mutta aamulla ekaksi tein isoon vanhaan puurokooliin punaviinimarjoista puuron.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?

T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.

Joo eutanasia kaikille, joilla ei ole varaa kahvilaan tai leffaan!

Vakavasti puhuen, sinulla taitaa olla paha masennus? Toivottavasti saat pian apua siihen <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?

T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.

Olen työtön ja käyn ulkona syömässä (tosin se ateria maksaa vain 8,2 e, mutta  lounasravintolaympäristö ja muita ihmisiä siinä on samaan aikaan paikalla, toki en käy joka päivä), kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla, shoppailemassa (vaikka en mitään ostaisi), lenkillä, kirjastossa, yleisöluennoilla jne.

Kyse on omista valinnoista. Minulla ei ole koiraa.

Työttömiä on monenlaisia. Yhdet nostavat ammattiliittojen ansiosidonnaista, toiset elävät työmarkkinatuella, kolmannet ovat sosiaalituella, neljännet ovat karenssissa ja heiltä on leikattu viimeisijaista toimeentulotukea ja viidennet ovat kokonaan puolisonsa elätettävinä, eli eivät saa yhtään mitään tukia. Erot tuloissa voivat olla tuhansien luokkaa kuukaudessa.

Joillakinhan tuo ansiosidonnainen on enemmän kuin monen työläisen bruttopalkka. Järjetöntä, että tuo ansiosidonnainenkin maksetaan verovaroista.

Hyvätuloinen on maksanut veroja aika paljon enemmän, ja itseasiassa hyvätuloinen saa huonompaa ansiosidonnainaista suhteessa pienituloiseen.

Kuka nuorta kieltää haluamasta kaikkea kivaa? Ei kukaan. Mutta se pitäisi saada tajuamaan, ettei ne kivat asiat vaan tule itsekseen, vaan niiden vuoksi joutuu tekemään jotakin.

Ensi kesänä jo tuokin voisi saada kesätöitä, jos on oikein innokas ja sinnikäs. Ja leffa/kahviongelma on ratkaistu.

Oikeasti se köyhyys on Suomessa näköalattomuutta, ei nähdä mitä kaikkea on. Kuten lämpö, koti, koulutus, terveydenhuolto, ruoka ja joku harrastuskin, ellei vanhemmat juo kaikkia rahojaan.

Lisäraha ei auta: hyvät vanhemmat saavat lapsilleen kaiken tarpeellisen Suomessa. Huonot vanhemmat vaan tuhlaavat lisärahankin itseensä.

Ihmiset haluavat asioita, joita he eivät voi saavuttaa tai haaveleivat ja toteuttavat asioita, joihin he juuri pystyvät. 

Minä voisin käydä kahvilassa vaikka joka päivä. Voisin matkustaa lähes mihin tahansa maailmassa. Voisin ostaa paljon hienomman auton. Voisin ostaa kaksi kertaa kalliimman asunnon. Ei himota, koska se ei olisi mikään saavutus tai unelmien täyttymys. 

Ei siihen köyhyyden määrittelyyn mitään objektiivista määrettä ole, vaan se on subjektiivinen käsitys.

Kahvikupillisen juominen kerran kuukaudessa kahvilassa voi jollekin olla tärkeää, jollekin ei lainkaan. Eniten asiassa määrää se, mikä kullekin henkilökohtaisesti tuottaa hyvää elämänsisältöä. Sitä ei muiden pidä määritellä toisen puolesta, kunhan pysytään kohtuudessa. Mielestäni kahvikupillisen juominen kahvilassa kerran kuussa on kohtuutta ja sellainen voidaan suoda joka ikiselle huolimatta varallisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?

T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.

Joo eutanasia kaikille, joilla ei ole varaa kahvilaan tai leffaan!

Vakavasti puhuen, sinulla taitaa olla paha masennus? Toivottavasti saat pian apua siihen <3

Köyhyys ja syrjäyttäminen masentaa. Juuri siksi sitä ei voida Suomessa oikeasti hoitaa, pitäisi puuttua eriarvoisuuteen.

Mulle riitti työttömänä semihidas netti ja kirjasto. Ne riittivät vallan mainiosti ihmisten ilmoilla olemiseen. Ei olisi tullut mieleenkään että ajankohtaiset asiat löytyisi jostain roskasarjoista, lehtiä minä luin.

Olen nähnyt nälkää lapsena. Vaatteet tuli usein Pelastusarmeijasta. Silti olen perusluonteeltani ollut aina iloinen. Olisi ollut karhunpalvelus hyysätä. Opimme tulemaan omillamme toimern emmekä ole tarvinneet yhteiskunnan apua.

Ennen köyhät olivat onnellisempia kun ei vertailtu rikkaisiin. Tai johtuiko siitä ettei tiedetty rikkaiden huveista juurikaan. Itselläni ei ole koskaan ollut rikkaiden huveja niin ei niitä kaipaakkaan. Mutta minimi korvaukset ovat nykyiseen hintatasoon aivan liian alhaiset ja ne ovat jääneet jälkeen 20 vuotta sitten, sen kyllä ymmärrän että melkoisen taitava niillä eläessä saa olla ja mielenterveysongelmia & masennusta tulee varmasti jos pitkittyy niin niukoilla varoilla eläminen. 

Ja sanoisin nyt kyllä kerran, ettei yhtään henkisesti aikuiseksi ja vastuulliseksi kasvanut pitkäaikaisköyhä tai jopa sairas sellainen ravaile missään ulkona syömässä ja kahveilla, jollei sitä ruuan hintaa jokin hyväntekeväsyystaho subventoi erittäin voimakkaasti sekä ole niin vieressä, sinne omassa kunnossa pääsee suit sait ja joko ilman tai niin halvalla, ettei se tuloissa tunnu.

Minäkin haaveilen Kotipizzan tuolasinihomejuustosta ja pizzalla käynnistä jonkun läheisen kanssa kuten siihen aikaan kun olin lukiossa ja ns nuori, mutta ymmärrän, etten minä siitä mitään kostuisi. Toisekseen ei ole kenen kanssa mennä. Kolmanneksi silläkin rahalla saa jo 1-10 kpl e-kirjoja tai kuuksi Netflixin (jos siellä olisi jotain minulle) tai 10 maitoa tai paketin pölynimurinpusseja tai aineet tehdä iso satsi juureslaatikoita.

Mutta saa kai minun mieleni tehdä? Saa kai haaveksia?

Elän pienellä palkalla ja perustoimeentulotuella. Budjettini on yleensä 5 e/päivä, johon sisältyy kaikki ruoat ja muut välttämättömät tarvikkeet. Kämppikseni tarjoaa minulle pari kertaa kuussa ja syödään sitten pizzaa tai muuta kivaa. Jos minulla ei olisi kämppistä, söisin ulkona ehkä kerran parissa kuukaudessa ja silloinkin Mäkkärissä.

Periaatteessa kahvilat ja ravintolat ovat "turhaa", mutta aikuisten ihmisten ystävyyssuhteet ovat usein sitä, että mennään jonnekin syömään ja ehkä vielä baariin tai klubillekin. Tai shoppaillaan. Tapaamisen laskuksi tulee vähintään 20 euroa. Tämän takia en juuri pysty näkemään kavereita, joilla on isommat tulot kuin minulla. Eli lähes kaikkia. Joskus eräs kaveri tarjoaa, mutta tuntuu kurjalta kun en voi ikinä tarjota hänelle. Köyhilläkin on ylpeytensä.

Näissä keskusteluissa käy helposti niin, että köyhien kaikki valinnat torpataan "tuhlailuna". Rikas ihminen voi käydä syömässä 40 euron aterian ja pitää sitä itsestäänselvyytenä. Köyhä käy Mäkkärissä ja on heti hirveä tuhlari ja säästäisi nekin rahat nyt vaikka laskuihin. Köyhyys johtuu muka siitä että ei osaa hallita rahaa, ei siitä että jotkut saavat sitä rahaa alun perinkin ihan helvetin vähän.

Haaste teille hyvätuloisille: yrittäkää elää sillä 5 eurolla päivässä. Ei saa käyttää lounasseteleitä eikä mitään muutakaan työetuja, ei myöskään säästöjä eikä kumppanin rahoja. Katsokaa miten pitkälle jaksatte sillä rahalla, ja miten pitkään jaksatte olla käymättä kahvilassa, ja arvostelkaa vasta sitten köyhempiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen kahden lapsen töissäkäyvä yh. En ole sananmukaisesti köyhä, mutta tarkkana saa jatkuvasti olla että rahat riittävät. Molemmat lapset ovat kotona asuvia peruskouluikäisiä, ja toinen on menossa viikonlopuksi partioleirille. Vaikka partion pitäisi olla edullinen harrastus, sinänsä edullisesta viikonloppuleiristä tulee melko kallis kun on pitänyt hankkia kaikki tarvikkeet että lapsi voi yöpyä ulkona teltassa.

Mulla olisi kyllä varaa käydä kerran kuussa kahvilassa, mutta en koskaan niin tee syystä että sillä rahalla saan kotona pullat ja kaakaot koko porukalle, ja vielä vaikka karkkipussin kaupan päälle. Rahat kuluvat hyvin pitkälti siihen että lapsilla on kaikki tarpeellinen. En koe että olisimme mitään vailla. Mutta tuollaiseen ylimääräiseen ei oikeasti ole varaa, vaikka yritän hankkia harrastusvälineitä mahdollisimman paljon kierrätettynä.

Entä jos joku yksinäinen ja köyhä ihminen menee siksi kahville juuri kahvilaan, että näkee muita ihmisiä (ja etenkin tutuksi tulevia kasvoja), jolloin asiaa voidaan arvioida muistakin näkökulmista, kuin vain rahan näkökulmasta? Lähes kaikki tapaamispaikathan nykyisin ovat kuitenkin kaupallisia paikkoja, joissa vaaditaan edes se 2€ kahvikupin hinta, jotta pääsee osalliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Kuka nuorta kieltää haluamasta kaikkea kivaa? Ei kukaan. Mutta se pitäisi saada tajuamaan, ettei ne kivat asiat vaan tule itsekseen, vaan niiden vuoksi joutuu tekemään jotakin.

Ensi kesänä jo tuokin voisi saada kesätöitä, jos on oikein innokas ja sinnikäs. Ja leffa/kahviongelma on ratkaistu.

Oikeasti se köyhyys on Suomessa näköalattomuutta, ei nähdä mitä kaikkea on. Kuten lämpö, koti, koulutus, terveydenhuolto, ruoka ja joku harrastuskin, ellei vanhemmat juo kaikkia rahojaan.

Lisäraha ei auta: hyvät vanhemmat saavat lapsilleen kaiken tarpeellisen Suomessa. Huonot vanhemmat vaan tuhlaavat lisärahankin itseensä.

Minulla on hyvä vanhemmat, jotka eivät todellakaan juoneet tai pistäneet rahoja omaan elämäänsä. Silti olimme todella köyhiä ja harvoin sain mitään ylimääräistä. Sen vuoksi siihen jatkuvaan kituuttamiseenkin joskus väsyy. On eri asia joskus päättää ettei voi tehdä jotain "ylimääräistä" kuin tietää jo valmiiksi ettei rahaa ole. Silloin tämä ei ole mikään päätös vaan pakko ja sen mukaan täytyy elää. Kyllä minäkin silti sain sellaisen kasvatuksen, ettei raha putoa puusta ja mitään ylimääräisiä tukia emme saaneet vaan toinen vanhempi todella pienipalkkainen ja toinen jäi työttömäksi ja siihen kaikki kulu, kuten lainat ( juu jokaisen oma vikahan nämä tiedetään) ja sen vuoksi välillä todella vaikeaa selviytyä.

Ah moralisointia moralisointia oman moraalisen paremmuuden ja ylevyyden esittelyä. Kyllä minä sitä ja tätä, kyllä sinunkin täytyy kyetä, kyllä minä nuoruudessani hiihdin 30km kouluun päivittäin ja kyllä minä sitä ja tätä ja tota. V-ttu että tää Suomi on asennevammainen maa. Vastaavaa ei ilmene missään muualla Euroopassa!

Vierailija kirjoitti:

Mikä erottaa kohta elämänkoululaisen korkeakoulutetusta jos tämän lapsillekin aletaan jo kustantaa harrastukset, merkkivaatteet ja kahvilassa istuskelu ettei eroa muista? Ei hitto sentään. Täällä ei kyllä kannata pian kenenkään opiskella tai tehdä ylipäänsä yhtään mitään kun kaikki samat asiat saa hopeatarjottimella eteen, vaikka vetäisi pussikaljaa kaikki ne vuodet kun toiset opiskelee. Juuri näin se köyhyys periytyy kun ei opeteta itse hoitamaan asioitaan, vaan totutaan jo lapsuudesta siihen, että jollain muulla on aina vastuu ja muut hoitaa vaikkei itse pistäisi tikkua ristiin. Jos haluat jotain, sovitat kulusi ja menosi itse, säästät ja hoidat asian itse. Täällä kyllä passaataan köyhälle nenän eteen ilmainen koulutus, asunto, lapsilisää, varhaiskasvatus, lääkkeet, silmälasit, vaatteet, neuvolat, lääkärikäynnit, ruokakin tarvittaessa... Että kahvilat voinee jäädä ihan vanhemman omalle vastuulle.

Aamen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?

T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.

Onhan sinulla mahdollista katsella TV:ta, netistä vaikka mitä, käydä lenkillä, kirjastoissa, näyttelyissä ja sienimetsässä. Varmaan kaupungilla on ilmaisia kuntoiluryhmiäkin.

Mutta ei kelpaa?

Mistä sinä tiedät toisten elämän ruudun takaa? Ja miksi toisten pitää pitää asioista, joista sinä, tai joita sinä vedät ulkomuistina hatusta?

Minä esimerkiksi en pidä sienistä, en tunne niitä ja pidän vaarallisina sekä sairauteni provosoituu sienistä. En tiedä miksi minulle "tulisi kelvata" tai mitä pahaa siinä olisi, ettei kaikille kelpaa kaikki? Miksi tulisi?

Asun kaupungissa, eikä minulla ole vuosiin enää nyt ollut kyytiä syksyisin marjaan saatikka sieneen. Nyt en enää PYSTY.

En pysty lähtemään lenkille enkä ylipäätään, en omin jaloin (tai polkupyörällä mihinkään) ja bussilla lähdeskely tässä kunnossa olisi uhkarohkeata. Minulla ei ole rahaa maksaa kyydeistä. Joudun pakollisia varten polvillani kerjäämään muilta. Kuntoilu- ja kuntoutusryhmiinkin täytyisi jollain fyysisesti päästä. Kuntoni ei ole sellainen, pystyisin kuntoilemaan, kuntoutusryhmiin korkeintaan.

Taidetta ja korkeakulttuuria en ymmärrä, enkä ikinä menisi näyttelyihin. Ei, ei kelpaa. Minusta ne ovat järjettömiä, mutta makunsa kullakin ja hyvä että kaikille on jotain. Ei kelpaa sen paremmin nykyinen TV-tarjonta, silkka sonta ja se on rehellisen sonnan loukkaamista. Kirjastosta sain enimmän ikäni aikana uudelleen ja uudelleen lukiessa tarpeeksi. Minulta kun loppui kirjaston sisältö lukioiässä. Enkä enää mene ehdoin tahdoin hankkimaan viruksia. Hirveääsnobismia varjelen terveyttäni enkä lue kauheaa suomalaista kirjallisuutta tai paskasti suomennettuja suomalaisen maun mukaan valittuja kovakantisia painavia opuksia? Niitä mita, mitä on 30 tai 40 vuotta suomennettu? Kiitos ei kelpaa.

Meillä on kaikilla oma maku. Väittäisin, ettet sinäkään välittäisi kaikesta, mistä minä.

Ja rahallako löytyisi jotain josta pidät tai johon pystyt? Saanen epäillä.