-70 -80 lukujen ruoka-aineharhaluulot, kuka muistaa?

Maito on terveellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista. 

Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita. 

Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia. 

Jep! Minä elin ei-niin varakkaassa perheessä, muttei köyhässäkään. Ja samat jutut, paitsi file ja naudanpaisti, joita oli harvoin, voin sanoa. Vaan perunaa tai makaronia ei koskaan ollut ruokana, ei edes perunaa ja vain ruskeaa kastiketta, joka kuulemma joskus oli ruokana jossain...

Minä olen perunaa ja vain ruskeaa kastiketta -pienviljelijäperheestä. Koulussa sai syödä muutakin, kunhan ensin vaan totuin koulun erilaisiin ruokiin. Sukulaisten luona sai myös parempaa ruokaa. Söinkin tuolloin paljon. Muistan, kun isoveli katsoi paheksuvasti, kun otin varmaan kolmatta kertaa lisää ruokaa tätini luona. Mutta olin todellakin laiha. Ylioppilasjakkupukuni, jonka laitoin vaatekerykseen hiljakkoin, oli kokoa 32! Nykyään kokoni 40, siis vertailun vuoksi.

Sama. Nämä nenä pystyssä kulkeneet oman kuplansa vangit ei ole koskaan oppineet ymmärtämään muita ihmisiä. Etenkään vähemmän varakkaita tai muita kuin lähipiiriään.

Minä olen myös vähemmän varakkaasta perheestä, mutta ajattelen samoin kuin helsinkiläinen varakas, monet noista kertomuksista ovat yhden perheen huonon kokin omia uskomuksia.

Itselle kouluruoka oli kauhistus, kotona ruoka oli tuoretta, kasvimaalta riitti ruokaa säilöttäväksi, tomaatit, kurkut, jalat syötiin tuoreena. Koskaan en muista, että pelkää perunaa ja ruskeakastiketta olisi syöty.

Ihan sitä toisen elämän erilaisuuden ymmärystä, voin suositella kaikissa kuplissa eläville.

Kannattaa elää kuten saarnaa - täälläkin on moni kertonut, että ihan oikeasti se ruoka oli usein perunoita ja ruskeaa kastiketta. Erilaisuuden ymmärtämistä, kiitos.

Minä tiedän, ettei kaikissa perheissä syötu 70-luvulla pelkkää ruskeaa kastiketta keitettyjen perunoiden kanssa, mutta toisaalta tiedän, että sitä syötiin aika monessa perheessä kuitenkin.

Omassa suvussani oli kuitenkin jo 70-luvun alusta lähtien hyvin laajasti matkustavia ihmisiä, tätini asuikin pari-kolme vuotta Australiassa (kauanko se työviisumi oli silloin voimassa?), ei me sentään mitään umpiperäläisiä oltu - mutta vähävaraisia kylläkin.

Ruskea kastike ei varmaan ollut mitään terveysruokaa, mutta minä pidin sen mausta, oli kyseessä makkara-, sianliha-, maksa- tai pelkkä ruskea kastike. Viimeksi mainittua ei tainnut olla koskaan paljaaltaan, mutta esimerkiksi lihapullien lisukkeena.

Äitini mielestä:

Limsa oli erittäin pahaksi ja syövyttää hampaat. Muistan suuren pöyristyksen, kun hammashoitaja sanoi tikkareiden olevan hampaille vaarallisempia.

Mikro säteilee, ja meille sellainen tuli vasta joskus 90-luvun puolivälissä. Ja sama laite muuten toimii edelleen. Huomaan, etten vielä nykyäänkään ole koskaan käynnissä olevan mikron lähellä.

Tomaatin vihreä kanta on myrkyllinen.

Kotitekoisen pizzan tomaattikastikkeena meillä käytettiin aina sitä pikkuruisessa metallitölkissä myytyä tomaattipyrettä. En muista myytiinkö silloin edes minkäänlaista tomaattimurskaa saati valmista kastiketta kaupassa. Vieläkin tykkään tuosta pyreestä ihan sellaisenaan :)

Meillä ei ikinä kotona syöty kanaa, olen varmasti syönyt sitä vasta ensimmäisen kerran koulussa (kanaviillokkia kurkumalla keltaiseksi värjätyssä jauhokastikkeessa.) Äiti oli maalta, enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi liittyikö kanan välttely jotenkin tuohon aiemmin mainittuun tunkiokuopija-ajatukseen.

Sieniä ei myöskään syöty ikinä, ja ainut kala oli silakkapihvit. Kalapuikot olisivat olleet epäterveellisiä.

Pyysin kerran ruoaksi riisiä, ja äiti suostui pitkin hampain. Riisipaketin kyljessä oli onneksi lisäkeriisin ohje.

Lihapiirakat tehtiin itse kotona, sitä varten oli sellainen oma hauska muotti, jolla otettiin taikinasta pyöreitä palasia ja reunaan sai muotilla painettua kivan kuvion.

Spagetin kanssa oli ruskea kastike -pohjaista jauhelihakastiketta ja ketsuppia. Sitten kun eräs sukulainen meni italialaisen kanssa naimisiin, mukaan tuli myös oltermannista tehty juustoraaste :D

Margariini oli ehdoton ei, koska oikea voi on paljon terveellisempää. Meillä oli usein Fazerin sinistä ja berliininmunkkeja - ilmeisesti eivät epäterveellisiä.

Ainoat yrtit olivat kesällä oman maan tilli ja persilja, pizzaan laitettiin kuivattua oreganoa.

Perhepäivähoitajalla oli aina jälkiruoaksi kiisseliä (ja hoitaja tupakoi sisällä keittiössä ja autossa.)

Vierailija kirjoitti:

Jos broileria halusi laittaa , piti ostaa kokonainen pakastebroileri. Ei ollut valmiita fileitä, suikaleista puhumattakaan.

Muutin 80-luvun alussa omilleni ja ostin pakastebroilerin valmistaakseni siitä jotain, mutta jäi vain aikomukseksi, sillä kun sulanut lintu makasi pöydällä koivet oikosenaan, se muistutti mielestäni päätöntä pikkuvauvaa enkä pystynyt sitä paloittelemaan vaan pakkasin pussiin ja vein äitini käsiteltäväksi.

Minulle kävi ihan samalla tavalla 90-luvun alussa. Olin raskaana ja se kana toi vahvasti mieleen sikiön.

Roskiin meni. Äiti ja isä asuivat 500 km päässä, joten en voinut viedä sinnekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rasva on haitallista ja erityisen vaarallista on kova rasva ja maitorasva.

Kovaa rasvaa pidetään edelleen haitallisena. Se on tutkittu juttu, eikä harhaluulo. Kasvirasva sen sijaan on terveellistä, mitä ei vielä tiedetty silloin.

Itse asiassa tuo maitorasvajuttu meni toisin päin. Äiti on kertonut, että 80-luvulla suositeltiin että lasten pitää juoda punaista maitoa. Kevytmaito tuli vasta 80-luvun lopulla suositukseksi.

Ns. kovaa rasvaa ei pidetä haitallisena enää missään muualla, kuin Suomessa, Suomi kun tulee pikkaisen jälkijunassa vähän kaikessa.

Kovaa rasvaa pitää haitallisena ainoastaan manipuloitu Seitsemän maan tutkimus, josta jätettiin pois ne maat tutkimustuloksista, jotka eivät sopineet korrelaatioon.

Sen sijaan Lancet, BMJ jne. arvostetuimmat lääketieteen julkaisut pursuaa tutkimuksia, joissa tutkittavia on voinut olla esim. 200 000 ja tutkimusaika 20-30 vuotta, ja joiden loppupäätelmä on, että tyydyttyneellä rasvalla ei voida osoittaa olevan mitään yhteyttä sydänsairauksiin. Näitä kyllä löytyy kun alkaa vähän netistä etsimään.

Kyllä netistä ahkera etsijä löytää ihan vaikka mitä.

Esim. tiedon, että planeettamme on litteä, kuu on juustoa ja itsetyydytys aiheuttaa selkärangan kieroutumista ja karvankasvua kämmeniin.

Koulussa 70-luvulla kasvislisukkeena oli kartano-pikkelsiä, etikkaista kurpitsasäilykettä tai porkkanaraastetta rusinoilla.

Voita piti syödä paljon, koska muuten meni näkö huonoksi - saattoi jopa sokeutua!

Vierailija kirjoitti:

Leipää piti syödä muistaakseni kuusi viipaletta päivässä jonkin suosituksen mukaan ja aamulla puuroa. Peruna oli terveellistä. Kyllä oli hiilarit kohdillaan.

Peruna on terveellisempää kuin pasta, tai riisi. En ymmärrä  nykyistä perunan mollaamista. Tietty ei  ole sipseinä enää terveellistä

Enemmänkin -60lukua, mutta saattoi vielä -70luvullakin olla elossa ajatus, ettei mehuissa ja hilloissa oleva home haittaa, kunhan vain kuorii sen pois tuotteen pinnalta ennen käyttöä. Samoin se, että mehuja ja kiisseleitä yms. muita happamia keitettiin alumiinikattilassa.

Kotona oli aina perunoita ruualla, koska "muuten ei lähde nälkä". Kastikkeena eri versioita ruskeasta kastikkeesta. Söin ensimmäistä kertaa niin pastaa, riisiä kuin kanaakin koulussa. Kalaa ei koskaan ostettu kaupasta, vaan käytettiin itse pyydystettyä kalaa. Kala oli ainoa ruoka, jota syötiin muun kuin ruskean kastikkeen kanssa. Sille tehtiin vaalea kastike. Mausteita ei käytetty muuta kuin suolaa. Kaikki piti aina kypsentää yli ja vielä vähän lisää. Kaikki raaka oli aina kauhistus. Kotiruoka oli aina terveellistä ja ravitsevaa, kaikki ravintola- ja pikaruoka oli epäterveellistä ja ravintoköyhää.

Terveellisemmin 1960-70 luvuilla syötiin kuin nykyisin. Oli monipuoliesti juureksia, vihanneksia, marjoja, sieniä, Oikeaa kanaa, kunnon lihaa ja kalaa, viilit, jugurtit ja voita. Jätskit oli parempia ja kaikki muukin. Puhtaampaa ja terveellisempää. Ja myös niitä mausteitakin löytyi ihan kaupahyllyltä ja paljon kasvatettiin itse ja kuivatettiin. "Kuramaidot" ymt. hömpät oli utopiaa ja hölmöjen höpinöitä.

mitä seurannut leffoista tms ( ei toki silloin kun voi oli kortilla tms) niin voita ennemminkin hölvätty hyvinkin reilusti. Lapsuudessani ei koskaan kielletty laittamasta voita liikaa. Muita leivänpäällisiä ei välttämättä ollutkaan, paitsi ehkä sitten myöhemmin edamia. Varmaan se ylähuuli kuuluu johonkin pula-aikaan. Olen normi perheestä ja syntynyt 60-luvulla, ei meillä skitsottu leivänpäällisistä -eikä kukaan ollut lihavakaan. 

äitini, joka on syntynyt 30-luvulla, käyttää mausteina pelkästään maustepippuria ja suolaa. Tekee hyvää ruokaa silti. Ehkä joissain perheissä oli enemmän mausteita käytössä. 

BMW kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leipää piti syödä muistaakseni kuusi viipaletta päivässä jonkin suosituksen mukaan ja aamulla puuroa. Peruna oli terveellistä. Kyllä oli hiilarit kohdillaan.

Peruna on terveellisempää kuin pasta, tai riisi. En ymmärrä  nykyistä perunan mollaamista. Tietty ei  ole sipseinä enää terveellistä

Kun vertaa perunaa riisiin ja pastaan, niin vaikuttaahan se terveelliseltä. Perunan "mollaajat" vertaavatkin sitä muihin kasviksiin. Terveellyys on jo eri luokkaa.

Vierailija kirjoitti:

MTK päätti tosiaan kaiken. Ulkomaalaista ruokaa torjuttiin korkein tullein, kotimaisuudesta tehtiin hyve silloinkin kun tuote oli vain kalpea ajatus "oikeasta".

Jos halusit kokata italailaista niin pizzat ja pastat tehtiin kotimaisesta vehnäjauhosta. Parmesaanin sijasta laitettiin jotain kotimaista juustoa. Oliiveita kylä oli.

Suomessa tuotettavissa oleville elintarvikkeille oli tuontikiintiöt, jotka vaihtelivat sen mukaan, kuinka suurta kotimainen tuontanto kunakin vuonna. Ensimmäisen Michelin-tähden Suomeen tuonut Eero Mäkelä joskus muisteli, että kotimainen huono tuotantovuosi oli juhlan paikka, koska silloin oli helpompi tuoda vaikkapa italialaista pastaa tai ranskalaisia juustoja.

EU:in liittymisen jälkeen muutos oli nopea, ei mennyt kuin pari vuotta, kun esim. aitoa italialaista pastaa ja kreikkalaista fetaa alkoi saada pienempienkin paikkakuntien marketeista, ainakin suosituilla mökkipaikkakunnilla.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on myös sellainen muistikuva, että kotiruoka ei lihota, mutta kaikki ravintola- taikka pikaruoka lihottaa valtavasti. Ja että kotona laitettu ruoka on yleisesti vaan aina terveellistä. En nyt mitään pikaruokia tässä koita puolustella, mutta tuon ajan kotiruoka oli sitten jotain lauantaimakkarasta rasvassa paistettuja makkarakuppeja tai voissa käristetystä vehnäjauhosta väsättyjä kastikkeita. Ei nyt varsinaisesti mitään laihduttajan eväitä tullut kotikeittiöistäkään.

Tämä sama ajatusmaailma oli meillä vielä 90- ja 00-luvuillakin, tietysti kun vanhemmat olivat siihen silloin 70- ja 80-luvuilla kasvaneet.

Kotona opetettiin, että kotiruoka on terveellistä ja kaikki muu epäterveellistä. Ja kotonahan tarjottiin ruoaksi ainoastaan perunasta, jauhelihasta ja jauhoista valmistettua ruokaa, kerran viikkoon saatiin ehkä pussillinen herne-maissi-paprikaa.

Koulussa sitten opetettiin, että kasviksia pitää syödä puoli kiloa päivässä, eli viisi nyrkillistä. Muistan sen hämmentyneisyyden, kun koulussa ja kotona opetettiin eri tavalla, ja erityisesti sen häpeän, kun koulun oppien mukaan minä söin epäterveellisesti. (Vieläkin ärsyttää, että lapsille opetetaan epäterveellisen ruokavalion olevan seurausta kiukuttelusta ja siitä, että lapsi itse kieltäytyy syömästä terveellisesti. Eihän lapsi mahda mitään sille, jos hänelle ei kotona ole muuta kuin eineslihapiirakoita.)

Muistan, kun pääsin kerran oikein ravintolaan syömään. Sain upean pihviannoksen, jossa oli hieman perunoita vierellä, ja kauniita, herkulliseksi valmistettuja vihanneksia kyljessä. Normaalisti vierastin kasviksia, kun ei niitä kotona ollut, mutta ne ravintolan kasvikset olivat niiiin herkullisia. Söin niitä haikeana ajatellen, että voi harmi kun tämä herkkuruoka on nyt epäterveellistä, kun se on ravintolan roskaruokaa. Että jospa vain meillä kotona tehtäisiin tällaista, niin vähänkö ruokavalioni olisi terveellinen ja voisin koulussa piirtää oikein esimerkillisen kuvan omasta lautasmallistani.

Tämä ei nyt ole ruoka vaan juoma. Äitini hörppäsi minua odottaessaan loppuraskauden aikana joka päivä pari konjakkipikarillista lääkärin määräyksestä. Oli vähän supistellut, konjakilla sitten estettiin ennenaikainen syntymäni sen ajan oppien mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mausteita ei taidettu kuullottaa mitenkään, eikös ne tuolloin lisätty loppuvaiheessa ruokaan kuivana jauheena pikku ripaus? Curry esim. muistaakseni ripoteltiin johonkin kastikkeeseen aika viime tingassa ja tietty varovasti ettei vaan mene liikaa.

Vielä 90- luvulla ammattikoulussa meille tuleville kokeille opetettiin, että mausteet lisätään ruokiin lopuksi, ettei aromit haihdu.

No näinhän se oli. Kuivat oreganot, curryt yms. viimeiseksi ruokaan, isäpuolen sanoin "jotta ne eivät pala ja muutu kitkeriksi"

Voi luoja.

Osa mausteista ei kestä niin hyvin kuumennusta kuin toiset. Etenkin yrtit. Toisten maku paranee.

Niin. Meille opetettiin että kaikki mausteet kategorisesti menettävät makunsa, jos ne laitetaan liian aikaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mansikka"jäätelö ja -jugurtti oli varjätty punajuuresta peräisin olevalla värillä ja maku oli jostain keinoaineesta. Tämä oli olevinaan jotain edistyksellistä ruoka- high techiä, jota oikeasti tehtiin mahdollisimman halvalla. Oli aika ihmeellistä päästä Amerikan maassa syömään oikeita mansikoita sisältävää jäätelöä, ja jugurttia, jossa oli paksu kerros oikeita hedelmiä pohjalla.

MTK.n määräämässä ruokataloudessa kaikkeen ruokaan yritettiin työntää maitotuotteita ja voivuorta. Jopä jäätelönä yritettiin tuputtaa "maitohyytelöä" yhteenaikaan mutta ei se ollut hyvää. Sen sijaan punajuurta ja mustikkaa käytetään vieläkin väriaineina, ja miksipä ei käytettäisi. mm. lihakimpaleisiin lyötävät siniset leimat on tehty mustikkamehustsa tehdysllä musteella, ei millään leimasinmusteella.

Melissa-maitohyytelö! Rakastin sitä mansikan makuista 😄

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei nyt ole ruoka vaan juoma. Äitini hörppäsi minua odottaessaan loppuraskauden aikana joka päivä pari konjakkipikarillista lääkärin määräyksestä. Oli vähän supistellut, konjakilla sitten estettiin ennenaikainen syntymäni sen ajan oppien mukaan.

70-luvun alkupuolella saatettiin määrätä vielä punaviiniä lapsille raudanpuutokseen, ja aikuisillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on myös sellainen muistikuva, että kotiruoka ei lihota, mutta kaikki ravintola- taikka pikaruoka lihottaa valtavasti. Ja että kotona laitettu ruoka on yleisesti vaan aina terveellistä. En nyt mitään pikaruokia tässä koita puolustella, mutta tuon ajan kotiruoka oli sitten jotain lauantaimakkarasta rasvassa paistettuja makkarakuppeja tai voissa käristetystä vehnäjauhosta väsättyjä kastikkeita. Ei nyt varsinaisesti mitään laihduttajan eväitä tullut kotikeittiöistäkään.

Tämä sama ajatusmaailma oli meillä vielä 90- ja 00-luvuillakin, tietysti kun vanhemmat olivat siihen silloin 70- ja 80-luvuilla kasvaneet.

Kotona opetettiin, että kotiruoka on terveellistä ja kaikki muu epäterveellistä. Ja kotonahan tarjottiin ruoaksi ainoastaan perunasta, jauhelihasta ja jauhoista valmistettua ruokaa, kerran viikkoon saatiin ehkä pussillinen herne-maissi-paprikaa.

Koulussa sitten opetettiin, että kasviksia pitää syödä puoli kiloa päivässä, eli viisi nyrkillistä. Muistan sen hämmentyneisyyden, kun koulussa ja kotona opetettiin eri tavalla, ja erityisesti sen häpeän, kun koulun oppien mukaan minä söin epäterveellisesti. (Vieläkin ärsyttää, että lapsille opetetaan epäterveellisen ruokavalion olevan seurausta kiukuttelusta ja siitä, että lapsi itse kieltäytyy syömästä terveellisesti. Eihän lapsi mahda mitään sille, jos hänelle ei kotona ole muuta kuin eineslihapiirakoita.)

Muistan, kun pääsin kerran oikein ravintolaan syömään. Sain upean pihviannoksen, jossa oli hieman perunoita vierellä, ja kauniita, herkulliseksi valmistettuja vihanneksia kyljessä. Normaalisti vierastin kasviksia, kun ei niitä kotona ollut, mutta ne ravintolan kasvikset olivat niiiin herkullisia. Söin niitä haikeana ajatellen, että voi harmi kun tämä herkkuruoka on nyt epäterveellistä, kun se on ravintolan roskaruokaa. Että jospa vain meillä kotona tehtäisiin tällaista, niin vähänkö ruokavalioni olisi terveellinen ja voisin koulussa piirtää oikein esimerkillisen kuvan omasta lautasmallistani.

Juuri näin. Nykyään arvot ovat kääntyneet täysin ympri tuosta ajasta.

Nykyään ravintolaruokaa pidetään parempana kuin kotiruokaa. Pidetään parempana woltata kiinalaista, kuin keittää kotona perunat. Kulutuskulttuuri.

Juu silloin oli tosiaan tuo "ravintolaruoka on roskaa"-eetos vahva. Nykyinen pari-kolmekymppinen olisi täysin pihalla arvoineen tuossa ajassa. Kaikki olisi ylösalaisin.

Hienointa on keittää perunoita kotona.