Äitien kasvattamat pojat/miehet
HUOM! Tämän aloituksen ei ole tarkoitus syyllistää naisia ja äitejä!
Olen nyt viikon verran seurannut aktiivisesti palstaa ja paljon on keskusteltu syntyvyydestä. Monissa keskusteluissa esille on noussut se, että naiset kantavat päävastuun lapsista ja kasvatuksesta. Mieleeni tuli kysymys, että jos me äidit kasvatamme lapsemme, sekä tytöt ja pojat, aikuisiksi saakka ja heidän tulevat puolisonsa "joutuvat" sitten valittamaan miestensä vastuuntunnottomuudesta, niin olemmeko sitten kasvattaneet heidät "väärin"? Siis niin, että mies/poika saa tehdä mitä huvittaa ja naiset/tytöt kantavat vastuun? Vai onko kyse opitusta esimerkistä omassa kodissa? Vilpitön kysymys, joka tuli itselleni naisena ja äitinä mieleen, painotan siis vielä että ei syyllistämistarkoituksessa.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pojan äitinä miettinyt tätä paljonkin ja kasvatan häntä määrätietoisesti itsenäiseksi ja tasa-arvoiseksi. En voi sietää ajatusta, että puolisoni joutuisi nalkuttamaan pojalleni itsestäänselvistä asioista. On pitkälti juuri vanhempien vastuulla kasvattaa lapset sukupuolesta riippumatta näin. Muu on väärin sekä oma lasta mutta myös tulevaa kumppania kohtaan.
* puoliso joutuisi nalkuttamaan
Muttaku miehet alotti.
olisihan se pitänyt arvata... kirjoitti:
Lopettakaa tuo tappelu ja vihaaminen ja keskittykää asioihin. Miten kukaan jaksaa täällä kun aina on joka asiasta h.elvetinmoinen s.ota käynnissä. Aikuiset ihmiset.
Sinä olet ihana ihminen!
Vierailija kirjoitti:
Kun katsoo mieheni lasta joka asuu siskoineen äidillään, niin aika paljon saadaan poikaa ojentaa kun hän on meidän luonamme. Niin paljon vähemmällä hän pääsee äitinsä luona kuin meillä ollessaan. Saapastelee vain kurasaappailla pitkälle eteisestä, että joko ootte tehnyt mulle ruokaa, kun ois vähän nälkä. Noh, poika söi sitten erikseen sen jälkeen kun oli siivonnut sotkunsa. Äidin luonakaan ei kuulemma hänen tarvitse mitään tehdä, ja ei siksi omien sanojensa mukaan osaa esim. imuroida(no nyt osaa) kun imurointi ei hänelle kuulu. Noh, meillä kuuluu, ja lasten ollessa miellä täytyy myöntää että tyttö vetää enemmän lonkkaa kuin poika, joka on paljon jäljessä siskoaan ihan normiaskareissa. Tyttö on nopeampi joten hänellä jää enemmän aikaa muuhun kuin pojalla.
Olet just tyypillinen uusioperheen paha äitipuoli. Sääliksi käy poikaa ja miestäsi. Ensin rupeat h--u-o--r...m.,.n varatun miehen kanssa ja sitten tyypillisesti haukut miehen ent. vaimon ja tämän lapset.
Toivottavasti mies uskaltaa pitää lastensa puolta ettei käy niin kuin yleensä.
Poika voi kasvaa ihan hyvin yh-vanhemmallakin sukupuolesta riippumatta, mutta kyllä se edelleen on parasta että elämästä löytyisi molemmat vanhemmat. Mies tarvitsee miehen mallin, ilman sitä jää tyhjiö. Tietenkin myös välittävä äitihahmo hyvin tärkeä.
Ja se ettei poikien ja tyttöjen aivotoiminnassa ole mitään eroa on ihan täyttä p.skaa. Jo ihan pelkällä hormonitoiminnan erolla on mittavia psykologisia vaikutuksia. Nämä erot saavat ja niiden pitääkin heijastua kasvatuksessa, jotta lapsi voi kasvaa tasapainoiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun katsoo mieheni lasta joka asuu siskoineen äidillään, niin aika paljon saadaan poikaa ojentaa kun hän on meidän luonamme. Niin paljon vähemmällä hän pääsee äitinsä luona kuin meillä ollessaan. Saapastelee vain kurasaappailla pitkälle eteisestä, että joko ootte tehnyt mulle ruokaa, kun ois vähän nälkä. Noh, poika söi sitten erikseen sen jälkeen kun oli siivonnut sotkunsa. Äidin luonakaan ei kuulemma hänen tarvitse mitään tehdä, ja ei siksi omien sanojensa mukaan osaa esim. imuroida(no nyt osaa) kun imurointi ei hänelle kuulu. Noh, meillä kuuluu, ja lasten ollessa miellä täytyy myöntää että tyttö vetää enemmän lonkkaa kuin poika, joka on paljon jäljessä siskoaan ihan normiaskareissa. Tyttö on nopeampi joten hänellä jää enemmän aikaa muuhun kuin pojalla.
Olet just tyypillinen uusioperheen paha äitipuoli. Sääliksi käy poikaa ja miestäsi. Ensin rupeat h--u-o--r...m.,.n varatun miehen kanssa ja sitten tyypillisesti haukut miehen ent. vaimon ja tämän lapset.
Toivottavasti mies uskaltaa pitää lastensa puolta ettei käy niin kuin yleensä.
Oi mikä toiselle naiselle hävinnyt pikkukiukuttelijaitkijä siellä kirjoittelee, tuitui <3 Miehesi teki ihan oikein itseään ja lapsiaan kohtaan kun erosi tuollaisesta pirttihirmusta joka haluaisi kasvattaa pojastaan velliperseen. Onneksi miehesi nykyinen, ihana vaimo osaa kasvataa sinua paremmin. Saisit olla kiitollinen sille naiselle joka paikkaa sinun puutteesi sekä lapsillesi, että entiselle miehellesi.
T: eri
Vierailija kirjoitti:
Muualla maailmassa, esimerkiksi USA:ssa ja Saksassa, on tutkittu tilastoja yksinhuoltajaäitien kasvattamista pojista. USA:ssa heillä on nelinkertainen riski syyllistyä rikoksiin ja joutua vankilaan. Saksassa suurin osa omaisuutta tärvelevistä anarkistimiehistä on yksinhuoltajaäitien kasvattamia poikia. Tilastollisesti parhaat mahdollisuudet onnelliseen ja tuottavaan elämään saa perheissä, joissa on sekä isä, että äiti.
Suomessa tilastointia ei ole tehty, koska tulokset voivat olla epämiellyttäviä -- siis samasta syystä kuin poliisi lopetti kymmenisen vuotta sitten etnisyyden tilastoinnin. (Pääkaupunkiseudullahan jo muut kuin Suomen kansallisuudet ovat jo määräenemmistönä useimmissa rikostyypeissä, ja tämän "vuotaminen" julkisuuteen poliisiammattikorkeakoulun tutkielmien ja tutkintojen myötä on koettu suureksi ongelmaksi tietyissä piireissä.)
Valitettava tosiasia on, että maailma ei toimi ilman miehiä. Ei se toimi ilman naisiakaan yhtään sen paremmin, vaan tarvitaan perheitä, niin "kirosana" kuin se joillekuille onkin. Minusta näyttää siltä, että osa naisista -- nämä äänekkäimmät uuden aallon feministit -- projisoivat turhautumisensa miehiin, syyttäen heitä kaikesta pahasta, koska muuten he joutuisivat tarkastelemaan omia valintojaan, ja ottamaan vastuuta omista tekemisistään.
Näin on. Harva nainen uskaltaa myöntää että on epäonnistunut kasvatuksessa. Minä myönnän ihan täysin.
Mieheni ulkoisti kasvatuksen minulle, mutta silti pojista on tullut juuri isänsä kaltaisia, eivät suinkaan sellaisia mitä olen yrittänyt heistä tehdä.
He hyväksyvät maah..a,...mu...t.on, eivät ole innoissaan armeijasta ja väittävät että naiset eivät ole tasa-arvoisia miesten kanssa, koska mm. saavat huonompaa palkkaa.
Olen yrittänyt takoa heidän päähänsä että suunnilleen kaikki naiset ovat k-päisiä, itsekkäitä h.u.,,o.r..**i.a
eivätkä todellakaan ole tasa-arvoisia nykyään vaan alistavat miehiä.
Toivottavasti oppivat pitämään puolensa äm.....iä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun katsoo mieheni lasta joka asuu siskoineen äidillään, niin aika paljon saadaan poikaa ojentaa kun hän on meidän luonamme. Niin paljon vähemmällä hän pääsee äitinsä luona kuin meillä ollessaan. Saapastelee vain kurasaappailla pitkälle eteisestä, että joko ootte tehnyt mulle ruokaa, kun ois vähän nälkä. Noh, poika söi sitten erikseen sen jälkeen kun oli siivonnut sotkunsa. Äidin luonakaan ei kuulemma hänen tarvitse mitään tehdä, ja ei siksi omien sanojensa mukaan osaa esim. imuroida(no nyt osaa) kun imurointi ei hänelle kuulu. Noh, meillä kuuluu, ja lasten ollessa miellä täytyy myöntää että tyttö vetää enemmän lonkkaa kuin poika, joka on paljon jäljessä siskoaan ihan normiaskareissa. Tyttö on nopeampi joten hänellä jää enemmän aikaa muuhun kuin pojalla.
Olet just tyypillinen uusioperheen paha äitipuoli. Sääliksi käy poikaa ja miestäsi. Ensin rupeat h--u-o--r...m.,.n varatun miehen kanssa ja sitten tyypillisesti haukut miehen ent. vaimon ja tämän lapset.
Toivottavasti mies uskaltaa pitää lastensa puolta ettei käy niin kuin yleensä.
Oi mikä toiselle naiselle hävinnyt pikkukiukuttelijaitkijä siellä kirjoittelee, tuitui <3 Miehesi teki ihan oikein itseään ja lapsiaan kohtaan kun erosi tuollaisesta pirttihirmusta joka haluaisi kasvattaa pojastaan velliperseen. Onneksi miehesi nykyinen, ihana vaimo osaa kasvataa sinua paremmin. Saisit olla kiitollinen sille naiselle joka paikkaa sinun puutteesi sekä lapsillesi, että entiselle miehellesi.
T: eri
No voih, nyt kyllä pikkuh--or--t--su tekee ihan omia johtopäätöksiään. En ole kyseisen miehen entinen vaimo eikä mieheni ole jättänyt minua toisen naisen takia ja lapsenikin ovat lähes täydellisiä.
Säälittää vain lapsi-ja miesparat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuvitellut voivani kasvattaa lasta niin, että hänen luonteensa muuttuisi. Harva mies on vastuuntunnoton, he eivät vain näe maailmaa sellaisena pikkupiperryksen temmellyskenttänä kuin naiset sen haluavat nähdä.
Naiset - myös äidit - kantavat vastuuta niin, ettei miehelle ole siinä pelissä enää sijaa. Toisaalta pojat huomaavat helposti, ettei unohdus tai kaksi kaada maailmaa.
Sekö on siis mielestäsi luonteenpiirre pojissa ja miehissä, että perheestä ei kanneta vastuuta...?
Kuten kirjoitin, harva mies on vastuuntunnoton. He eivät vain näe maailmaa pikkupiperryksen temmellyskenttänä. Miehet eivät ymmärrä, miksi lapsen haalarin ja pipon tulee sointua toisiinsa, eikö riitä, että haalari on ehjä ja siisti ja pipo pysyy hyvin päässä? Tai miksi ihmeessä koti pitää imuroida joka päivä - naiselle se on vastuunkantoa kodista, miehelle turhaa siivousta, kerta viikossa riittäisi mainiosti.
Yritin kertoa sinulle ja kaltaisillesi, että sana vastuunkanto tarkoittaa eri asioita. Jos mies maksaa kaikki kodin kulut ja nainen itkee, että mies ei kanna kodista vastuuta, kun ei moppaa iltaisin lattioita, niin mistä siinä sinun mielestäsi on kyse? Vastuuta kantamattomasta miehestäkö?
Uli jäi kiinni, ilmoitin sun viestin ettei tämäkin ketju mene ulin fantasiatemmellykseksi.
Suomessa miehet ei maksa paljon mitään, jos katsot tilastoja, joten sen takia sun mielikuvitusleikki loppuu heti alkuunsa.
Tilastoista ei näy perheiden rahankäytön jakoa vanhempien kesken. Se näkyy, että usein mies tienaa enemmän ja sekin näkyy, että eron jälkeen naiset tienaavat alle 50% siitä mitä perheessä yhteensä tienattiin.
Suomessa miehet maksavat esim. autonsa, asuntonsa ja vaikka ruokansa. Harvalla miehellä on käytössä äidin tai vaimon pankkitiliä.
ei ole rikos olla mies kirjoitti:
Nuorena miehenä ihmettelen tässä keskustelussa kaikista eniten sitä, miten naiset kieltävät miesten ja naisten erot. Miksi on väärin sanoa, että miehet ja naiset ovat erilaisia? Miehistä valtaosa tietää sen ja ei edes yritä väittää että olisimme samanlaisia naisten kanssa. Miksi nämä kommentit miinustetaan alas ja kaiketi ilmiantamisen seurauksena poistetaankin?
Miehet ja naiset on erilaisia. Poikalapset tarvitsevat miehen mallia ja ottavat vaikutteita nimenomaan isommista pojista ja miehistä. Yksinhuoltajaäidit ovat siitä surkeassa asemassa, että he eivät voi millään tavalla korvata miehen mallia olemalla hyviä äitejä, vaan siinä tilanteessa poika ottaa miehen mallin muualta. Toivottavsati joltain semi-järkeviltä miehiltä eikä rikollisilta. Ei ole sovinismia sanoa, että miehet kasvattaa pojat koska niin se menee. Kaikille järkevämpää olisi sanoa tämä ääneen ja koittaa järjestää pikkupojille, joilta miehen malli puuttuu, järkevä sellainen sen sijaan että kiistäisi sukupuolten väliset erot.
Monilla paikkakunnilla tämä on tunnustettu ja on ruvettu etsimään ns. "mieskavereita" juurikin usein yksinhuoltajaäitien poikalapsille. Tämä on terve suhtautuminen asiaan, hyvin epätervettä on kuvitella että nainen, tytöt ja äiti voisi korvata miehen mallin suurimmalle osalle pikkupojista. Toivon, että tätä kommenttia ei miinustusten ja ilmiantojen vuoksi poisteta vaan tämän on tarkoitus olla keskustelua herättävä näkökulma nimenomaan miehen näkökulmasta. Syyllistäminen ei auta ketään, vaan on kehittävämpää miettiä ratkaisua kaikkien osapuolten kannalta.
On vuosisadan liioittelua sanoa, että miehet kasvattavat pojat.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus. Olen itse kasvattanut pojan aikuiseksi, hän on tosin ollut myös isällään paljon. Olen pohtinut samaa. Passasinko tyypin kykenemättömäksi selviytymään yksin? Kyllähän tuo tiukan paikan tullen selviytyy kotitöistä. Hän on kasvanut tekijäksi, ei juuri puhu tunteistaan vaikka olen paljon siihen kannustanut. Perushyväntuulinen on kyllä luonteeltaan.
Tuota vastoinkäymisistä selviämistä pidän itsekin tärkeänä. Kyllähän kaikki menestyksen kestävät, korkeintaan nousee pissa päähän. Mutta voimat mitataan kun tulee vaikeuksia monta peräjälkeen. Miten siitä selviää?
Niin, olen aina ihmetellyt omien poikieni takaiskuista selviämistä. Mitä enemmän saavat turpiinsa sitä enemmän yrittävät. Itse olisin jo ajat sitten löynyt hanskat tiskiin. Olen myös eronnut, mutta isä ollut heidän elämässään eron jälkeenkin koko ajan ja sitä pidän erittäin tärkeänä.
Ovat nyt täysi-ikäisiä ja moni sitä mieltä että kunnollisia ihania poikia, itsellä vaan välillä tuntuu että josko sittenkään kasvatus onnistunut, luultavasti se on sitä tyypillistä äitiyden-riittämättömyys-tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
On tuotakin liikkeellä. Mun äitini suku on todella seksististä, miehiä ihaillaan vaikka niissä ei ole mitään kummoista, heiltä ei odoteta alempiarvoisiin töihin osallistumista, ja naisten saavutukset ja kova työ sivuutetaan itsestäänselvyytenä. Ei se johda oikein mihinkään hyvään.
On tutkittu, että pojat oppivat asenteet naisia kohtaan tyypillisesti nimenomaan isältään ja esimerkin kautta. Jos siis poika on isättömäksi jäänyt tai näkee isäänsä lomilla ja pyhinä ja äiti kantaa arjessa kaiken vastuun, noh, mitäs hyvää siitä nyt sitten oppisi. Isompana myös vertaisryhmä alkaa vaikuttaa, mutta vertaisten valinta määräytyy toisaalta pitkälti vanhempien valintojen perusteella. Kolmas tärkeä oppimisen lähde on ympäröivä yhteiskunta, jonka arvoja lapsi tulkitsee jo ennen kuin osaa puhua.
Äiti voi yrittää vaikuttaa asiaan, mutta rajallisesti.
Meillä on samanlainen sovinistinen suku. Naisen elämäntehtävä on hankkia mies ja lapsia. Näillä asioilla mummo alkoi mua kuumottamaan jo ripille päästyäni. Ja nainen ei saa nalkuttaa eikä ärsyttää miestään (vaikka syytä olisi), ettei se mies-kultakimpale vaan ota ja lähde.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai Suomessa edes kasvateta lapsia erityisesti. Lapset on niin vapaita että kasvavat kuka mihinkin suuntaan. Enemmän hyvä kuin huono asia toki.
Ensin kasvattaa tarha ja ne tarhakaverit. Sitten lapset menevät kouluun ja heitä kasvattaa luokkakaverit. Illalla heitä kasvattaa some, YouTube, Fortnite ja Netflix ja lopulta teininä poikaystävät tai tyttöystävät. Joskus harvoin sitten äiti tai opettaja heristää sormea, jos tulee pahoja ylilyöntejä.
Olen yhden pojan kasvattanut tai siis olemme, mutta ehkä päävastuu oli minulla. Ei ollut kasvatuksesta aiempaa kokemusta , ei edes koirasta.
En tiedä miten olisi pitänyt kasvattaa, kotitöitä ei tehnyt. En tehnyt minäkään, mutta kuitenkin minusta kehkeytyi jopa ahkera äitiini verrattuna, pojalle ei kyllä kotihommista kunniamerkkiä antaa. Itsevarma , omiin kykyihinsä luottava kyllä. Samoin olisin tytönkin kasvattanut ja sen koirankin .
Olen tyytyväinen lopputulokseen.
Juuri se isän malli on oleellinen poikien kohdalla. Meillä isä oli työnarkomaani, pyörähti kotona lämmittämässä valmista ruokaa jääkaapista, kutsui äitiä kodinhoitajaksi ja halveksi kaikkea sen uurastusta. Veljestäni kasvoi ihan samanlainen, vaikka äiti kyllä pisti meidät molemmat tekemään töitä.
Isän rakkauden puute tekee pahaa niin tytöille kuin pojille mutta varsinkin pojille.
Olen kolmekymppinen, vanhemmat 55-60v. Ovat tasa-arvon kannalla.
Mutta heidän lapsuudessa kuitenkin siskot huolehtivat veljistä, katsoivat näiden perään ja olivat äidin pikkuapulaisia kotitöissä. Pojat saivat rellestää kylillä, tytöillä sellaista paheksuttiin. Isoisäni oli hirveä sovinisti, sellainen että naisen paikka on keittiössä ja itse juoksee vieraissa minkä ehtii. Mutta minkäs sille voi, pojat on poikia.
Jos on kasvanut tälläisessa, niin kyllä se väistämättä näkyy omien lasten kasvatuksessa, vaikka suurimmasta osasta on onnistunut pääsemään irti. Sukujuhlissa tytöt ja naiset oltiin keittiössä, pojat leikkimässä ja miehet katsoi telkkaria. Tytöiltä odotettiin enemmän kunnollisuutta, siisteyttä ja kiltteyttä, pojat taas on poikia että ei niille vaan mitään voi. Kun poika löi toista lasta, sanottin että hyi hyi, ei saa lyödä. Kun tyttö löi, tuli viikko kotiarestia.
Kyllä nämä kasvatuksesta tulee. En syytä vaikk vanhempieni sukupolvea, vaan ymmärrän ja nostan hattua ennemmin miten ison parannuksen ovat tehneet oikeaan suuntaan. Mutta vielä on tehtävää seuraaville ja varmaan sitä seuraavillekin sukupolville.
Nykyään kun naisilla on sama mahdollisuus kouluttautua jne. tämä myös vaikeuttaa miesten ja poikien elämää. Ahkeruus, muiden huomioon ottaminen ja huolellisuus ovat paljon arvostetumpia asioita vaikka työelämässä kuin se, mitä pojat kotoaan oppivat, että aina joku muu hoitaa tylsät hommat.
Vierailija kirjoitti:
Muualla maailmassa, esimerkiksi USA:ssa ja Saksassa, on tutkittu tilastoja yksinhuoltajaäitien kasvattamista pojista. USA:ssa heillä on nelinkertainen riski syyllistyä rikoksiin ja joutua vankilaan. Saksassa suurin osa omaisuutta tärvelevistä anarkistimiehistä on yksinhuoltajaäitien kasvattamia poikia. Tilastollisesti parhaat mahdollisuudet onnelliseen ja tuottavaan elämään saa perheissä, joissa on sekä isä, että äiti.
Ei pidä lainkaan paikkaansa, homojen ja lesbojen perheet eivät eroa heteroparien perheistä merkittävästi. Yksinhuoltajatkaan eivät enää nykyään kärsi enää stigmasta ja eikä heidän lastensa pärjäämisessä näy minkäänlaista eroa kahden vanhemman kodeista tulleisiin, kun vertailussa huomioidaan heikompi tulotaso.
ei ole rikos olla mies kirjoitti:
Nuorena miehenä ihmettelen tässä keskustelussa kaikista eniten sitä, miten naiset kieltävät miesten ja naisten erot. Miksi on väärin sanoa, että miehet ja naiset ovat erilaisia? Miehistä valtaosa tietää sen ja ei edes yritä väittää että olisimme samanlaisia naisten kanssa. Miksi nämä kommentit miinustetaan alas ja kaiketi ilmiantamisen seurauksena poistetaankin?
Siksi, että miesten ja naisten erot ovat fyysisiä lukuunottamatta seurausta siitä, että naiset on pakotettu miesten eduksi huonompaan rooliin. Tällainen toistelu on sama kuin sanoisit, että se rooli on naisille oikea ja naiset tulee pitää siinä. Kun eroa ei ylläpidetä sosiaalisin asentein ja rakentein, se kaventuu itsestään ja menettää merkityksensä. Sinä ylläpidät siinä juuri niitä asenteita.
Vierailija kirjoitti:
Poika voi kasvaa ihan hyvin yh-vanhemmallakin sukupuolesta riippumatta, mutta kyllä se edelleen on parasta että elämästä löytyisi molemmat vanhemmat. Mies tarvitsee miehen mallin, ilman sitä jää tyhjiö. Tietenkin myös välittävä äitihahmo hyvin tärkeä.
Ja se ettei poikien ja tyttöjen aivotoiminnassa ole mitään eroa on ihan täyttä p.skaa. Jo ihan pelkällä hormonitoiminnan erolla on mittavia psykologisia vaikutuksia. Nämä erot saavat ja niiden pitääkin heijastua kasvatuksessa, jotta lapsi voi kasvaa tasapainoiseksi.
Millä tahansa hormonitoiminnan muutoksilla voi tietenkin olla kenessä tahansa merkittäviä psykologisia vaikutuksia. Mutta tämä ei ole yleistettävissä niin, että ryhmissä, joissa hormonitasot ovat pysyvästi erilaiset olisi välttämättä vastaavia eroja. Vähän sama kuin asentaisi saman käyttöjärjestelmän eri tietokonemalleihin, allaolevat prosessit on osin erilaisia mutta ne tuottavat samaa toimintaa. Tämä on laajemminkin totta miesten ja naisten kehojen eroavaisuuksista, jonkin rakenteen erilaisuus ei tarkoita sitä että se toimisi eri tavalla.
Kun katsoo mieheni lasta joka asuu siskoineen äidillään, niin aika paljon saadaan poikaa ojentaa kun hän on meidän luonamme. Niin paljon vähemmällä hän pääsee äitinsä luona kuin meillä ollessaan. Saapastelee vain kurasaappailla pitkälle eteisestä, että joko ootte tehnyt mulle ruokaa, kun ois vähän nälkä. Noh, poika söi sitten erikseen sen jälkeen kun oli siivonnut sotkunsa. Äidin luonakaan ei kuulemma hänen tarvitse mitään tehdä, ja ei siksi omien sanojensa mukaan osaa esim. imuroida(no nyt osaa) kun imurointi ei hänelle kuulu. Noh, meillä kuuluu, ja lasten ollessa miellä täytyy myöntää että tyttö vetää enemmän lonkkaa kuin poika, joka on paljon jäljessä siskoaan ihan normiaskareissa. Tyttö on nopeampi joten hänellä jää enemmän aikaa muuhun kuin pojalla.