Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä mustasukkaisuudesta yli?
08.10.2019 |
12 vuoden liitto päättyi 2,5 vuotta sitten siihen että mies rakastui työkaverinsa. Koin paljon nöyryytystä. rankinta oli seurata vierestä heidän henkistä yhteyttä kun suhteesta se oli jo kauan sitten kadonnut. Jäin ulkopuolelle omassa suhteessani. Se satutti ja rikkoi luottamuksen.
Olen nyt lähes vuoden ollut suhteessa ihanan miehen kanssa joka on ollut luotettava. Eilen kuitenkin hän oli viettänyt aikaa työkaverinsa kanssa joka oli "stressaantunut ja hajalla". Uskon hänen olevan rehellinen, mutta päässäni alkoi pyöriä 3 vuoden takaiset muistot miten eksäni tuli läheisemmäksi työkaverinsa kuin minun kanssani ja minut syrjäytettiin.
Pelkään että sama toistuu. Exäni työkaveri oli "damsel in distress" joka tilitti ex-miehelleni työstressiä ja omaa eroaan. Minä olin jotenkin itsestäänselvyys, mies ei nähnyt että tarvitsin häntä mihinkään.
Pelkään että nykyinen miesystäväni kokee jotenkin samoin, että työkaveri tarvitsee häntä ja minä en tarvitse mitään.
Tämä on täysin menneestä noussut muisto kriisistä. Nykyisen miehen kanssa meillä oli juuri ihana viikonloppu ja olemme rakastuneita. Kaikki epävarmuuteni vain vyöryivät ylitseni illalla ja itkin kun mies kertoi viestissä olleensa työkaverinsa kuuntelijana. Arvostan että kertoi, exäni teki kaiken salassa ja valehdellen. En ole kertonut miehelle näitä tunteita vielä, koska en halua että hän kokee syytöksiä ja alkaa salailla asioita suojellakseen minua.
Miten elän tämän kanssa sabotoimatta uutta suhdetta vanhojen haavojen takia?
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä ajatus myös tuo että halutaan varjella miehen tunteita, ettei hän vain syyllisty turhaan. Jos minun rakkaalla miehelläni olisi tuollainen trauma takana, niin todellakin haluaisin että hän sanoisi sen minulle ihan suoraan. Sitähän se parisuhde on, luottamista siihen että toinen osaa suhtautua minuun silloinkin kun en ole parhaimmillani, vaan haavoittuvainen.
Jos oma mieheni olisi ikinä dissannut tunteitani, ja vetänyt herneet nenäänsä siitä että joku asia mitä hän tekee tuntuu minusta pahalta, niin melko varmasti meillä ei olisi näin pitkää suhdetta takana.Miehellä puolestaan on trauma eksänsä sairaalloisen mustasukkaisesta kontrollista. Kai olen tässä suhteen alussa koettanut osoittaa, etten ole tuo ex.
+
Onko tämä mies nyt ihan rehellisesti ajateltuna niin ihana ja mahtava kuin annat ymmärtää?
Tuo on ihan yleisesti käytetty kikka, että eksä on muka ollut niin mustis että uuden naisen ei sellainen kannata olla tai lähtö tulee... Sillä varjolla on sitten hyvä kikkailla kaikkea siinä sivussa, eikä nainen uskalla sanoa mitään ettei olisi niin kuin exä oli ;)
Mullekin tuota on yritetty, mutta sanoin heti suoraan, että jos reagoin tilanteeseen normaalisti, niin se on kyllä joku ihan muu kuin minä jossa se vika silloin on. Mustasukkaisuus todellakin on normaali reaktio tilanteessa jossa toinen kumppani lähentyy jonkun toisen naisen kanssa sillä tavalla että se aiheuttaa tosiessa kysymyksiä suhteen laadusta. Sama asia kuin minä en saisi itkeä jos minulla on surua, koska exä itki niin paljon syyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Siis ymmärsinkö nyt oikein, että mies on kuukauden tunteneen esimiehensä kanssa vatvonut tämän kanssa illallisella jotain hänen työstressiään? Ja mies on ihan fiiliksissä?
Näin juuri. Mies sanoi että esimies näytti stressaantuneelta ja kaipasi kuuntelijaa.
En tiedä onko fiiliksissä, emme ole nähneet tuon jälkeen. Ruoka ja keskustelu oli kuulemma hyviä.Vierailija kirjoitti:
Onko siellä piiri porukkaa, joille työ on kuin perhe jolla korvataan ihmissuhteet ja työn ulkopuolinen elämä.
Siis et ole nähnyt miestäsi ollenkaan episodin jälkeen? Onko teillä siis etäsuhde?
"Episodi" oli maanantaina. Asumme eri osoitteissa emmekä tapaa joka päivä. Olen ollut töissä iltaisin.
Ja olette seurustelleet jo yli vuoden? Miksi ette asu yhdessä? Ei sillä että pitäisi asua, mutta joku syy tuolle varmaan on miksei mies ole jo ehdottanut yhteenmuuttoa, tai aseklta hieman vakavampaan suuntaan kuin vain hengailuun.. Ja ikä oli teillä? Lapsia ei varmaan ole kummallakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Siis ymmärsinkö nyt oikein, että mies on kuukauden tunteneen esimiehensä kanssa vatvonut tämän kanssa illallisella jotain hänen työstressiään? Ja mies on ihan fiiliksissä?
Näin juuri. Mies sanoi että esimies näytti stressaantuneelta ja kaipasi kuuntelijaa.
En tiedä onko fiiliksissä, emme ole nähneet tuon jälkeen. Ruoka ja keskustelu oli kuulemma hyviä.Vierailija kirjoitti:
Onko siellä piiri porukkaa, joille työ on kuin perhe jolla korvataan ihmissuhteet ja työn ulkopuolinen elämä.
Siis et ole nähnyt miestäsi ollenkaan episodin jälkeen? Onko teillä siis etäsuhde?
"Episodi" oli maanantaina. Asumme eri osoitteissa emmekä tapaa joka päivä. Olen ollut töissä iltaisin.
Ja olette seurustelleet jo yli vuoden? Miksi ette asu yhdessä? Ei sillä että pitäisi asua, mutta joku syy tuolle varmaan on miksei mies ole jo ehdottanut yhteenmuuttoa, tai aseklta hieman vakavampaan suuntaan kuin vain hengailuun.. Ja ikä oli teillä? Lapsia ei varmaan ole kummallakaan.
LÄHES vuoden.
Syitä on minussakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siellä piiri porukkaa, joille työ on kuin perhe jolla korvataan ihmissuhteet ja työn ulkopuolinen elämä.
Kyseessä on sote-alan projekti, mies tekee suunnittelua ja konsultointia. Alalla työ tulee vapaa-ajalle enkä ihmettele jos projektipäällikkönä ei ole aikaa ihmissuhteille.
Siinä kuitenkin on myös rajanveto paikallaan. Kuitenkin se työyhteisö on ensisijaisesti siellä tekemässä töitään. Ihmisen hyvinvointi kärsii, jos ei voi erotella mikä on työtä mikä vapaata. Joten tuo tapa purkaa asioita voi olla hetken ok ja tuntua molemmista hyvältä. Jos siitä tulee jatkuvaa ja tarve toiselle avautumiselle on luonnollinen tila. On oikeasti aika pohtia, mitä se ystävyys ruokkii. Silloin on aika myös ohjata henkilö eteenpäin hakemaan apua, tai yhdessä alkaa puuttua työyhteisön tehtävienjakoon jotenkin. Esimiehelläkin on kai esimies? Eli itse ainakin seurailisin tilannetta kyllä. Ja sitä onko työ oikeasti se, joka ajaa aina kaiken muun edelle. Tuossa kun ei suoranaisesti kyse ole enää elannosta tai työnkuvan velvoittamasta toiminnasta. Sinun taustallasi voi olla oikeasti hankalaa luottaa ja se on ymmärrettävää. Mutta myös siihen omaan hyvinvointiin kannattaa keskittyä. Ja viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka todella tuntevat sinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä ajatus myös tuo että halutaan varjella miehen tunteita, ettei hän vain syyllisty turhaan. Jos minun rakkaalla miehelläni olisi tuollainen trauma takana, niin todellakin haluaisin että hän sanoisi sen minulle ihan suoraan. Sitähän se parisuhde on, luottamista siihen että toinen osaa suhtautua minuun silloinkin kun en ole parhaimmillani, vaan haavoittuvainen.
Jos oma mieheni olisi ikinä dissannut tunteitani, ja vetänyt herneet nenäänsä siitä että joku asia mitä hän tekee tuntuu minusta pahalta, niin melko varmasti meillä ei olisi näin pitkää suhdetta takana.Miehellä puolestaan on trauma eksänsä sairaalloisen mustasukkaisesta kontrollista. Kai olen tässä suhteen alussa koettanut osoittaa, etten ole tuo ex.
+
Onko tämä mies nyt ihan rehellisesti ajateltuna niin ihana ja mahtava kuin annat ymmärtää?
Tuo on ihan yleisesti käytetty kikka, että eksä on muka ollut niin mustis että uuden naisen ei sellainen kannata olla tai lähtö tulee... Sillä varjolla on sitten hyvä kikkailla kaikkea siinä sivussa, eikä nainen uskalla sanoa mitään ettei olisi niin kuin exä oli ;)
Mullekin tuota on yritetty, mutta sanoin heti suoraan, että jos reagoin tilanteeseen normaalisti, niin se on kyllä joku ihan muu kuin minä jossa se vika silloin on. Mustasukkaisuus todellakin on normaali reaktio tilanteessa jossa toinen kumppani lähentyy jonkun toisen naisen kanssa sillä tavalla että se aiheuttaa tosiessa kysymyksiä suhteen laadusta. Sama asia kuin minä en saisi itkeä jos minulla on surua, koska exä itki niin paljon syyttä.
Ei mies ole kieltänyt minua olemasta sellainen, itse olen halunnut olla toisenlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä ajatus myös tuo että halutaan varjella miehen tunteita, ettei hän vain syyllisty turhaan. Jos minun rakkaalla miehelläni olisi tuollainen trauma takana, niin todellakin haluaisin että hän sanoisi sen minulle ihan suoraan. Sitähän se parisuhde on, luottamista siihen että toinen osaa suhtautua minuun silloinkin kun en ole parhaimmillani, vaan haavoittuvainen.
Jos oma mieheni olisi ikinä dissannut tunteitani, ja vetänyt herneet nenäänsä siitä että joku asia mitä hän tekee tuntuu minusta pahalta, niin melko varmasti meillä ei olisi näin pitkää suhdetta takana.Miehellä puolestaan on trauma eksänsä sairaalloisen mustasukkaisesta kontrollista. Kai olen tässä suhteen alussa koettanut osoittaa, etten ole tuo ex.
+
Onko tämä mies nyt ihan rehellisesti ajateltuna niin ihana ja mahtava kuin annat ymmärtää?
Tuo on ihan yleisesti käytetty kikka, että eksä on muka ollut niin mustis että uuden naisen ei sellainen kannata olla tai lähtö tulee... Sillä varjolla on sitten hyvä kikkailla kaikkea siinä sivussa, eikä nainen uskalla sanoa mitään ettei olisi niin kuin exä oli ;)
Mullekin tuota on yritetty, mutta sanoin heti suoraan, että jos reagoin tilanteeseen normaalisti, niin se on kyllä joku ihan muu kuin minä jossa se vika silloin on. Mustasukkaisuus todellakin on normaali reaktio tilanteessa jossa toinen kumppani lähentyy jonkun toisen naisen kanssa sillä tavalla että se aiheuttaa tosiessa kysymyksiä suhteen laadusta. Sama asia kuin minä en saisi itkeä jos minulla on surua, koska exä itki niin paljon syyttä.
Ei mies ole kieltänyt minua olemasta sellainen, itse olen halunnut olla toisenlainen.
Eli olet ottanut huomioon hänen traumansa itsesi kustannuksella, mutta hän ei ota huomioon sinun traumaasi, vaikka hänellä panoksena on vain se ettei nyt ehkä voi sitten alkaa jonkun randomesimiehen parhaaksi ystäväksi?
Olettekohan molemmat laastarisuhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ulkopuolinen, edes oma kumppani, voi saada vetämään rajaa työn ja vapaa-ajan välille jos se ei lähde henkilöstä itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Ei ulkopuolinen, edes oma kumppani, voi saada vetämään rajaa työn ja vapaa-ajan välille jos se ei lähde henkilöstä itsestään.
Kumppani voi vetää omat rajansa sille, mitä käytöstä sietää työn varjolla ja äänestää jaloillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ap:lla on n. vuoden jatkunut suhde mieheen, jonka kanssa lähinnä hengataan vapailla. Molemmilla on traumoja, tai ainakin esitetään olevan traumoja edellisestä suhteestä, mutta näitä ei oikeastaan ole koskaan keskusteltu, ja käsitelty, ja tehty "toimintasuunnitelmaa". Kumpikaan ei uskalla/viitsi/tahdo lähentyä suhteessa tämän enempää kuin nyt, eli yhteen muutto on liikaa. Onkohna nyt ollenkaan ihan sopivasta pariskunnasta kyse? Molemmat pelkäävät, tai vain toinen ainakin, ja toiselle, jos hän ei pelkää, mutta haluaa vain kevyttät helppoa seukkailua, on tällainen suhde just paras. Samalla tiedostamattaankin skannaa eteentulevia kumppaniehdokkaita, koska jos koko ajan on toinen jalka oven välissä, eikä oikeaa kiintymystä ja yhteistä tulevaisuutta ajatuksissa suhteessa ole, niin kyllä sitä lähtee sellaisen matkaan jonka kanssa tällaista vakavampaa parisuhdetta olisi tunteineen päivineen tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Eli ap:lla on n. vuoden jatkunut suhde mieheen, jonka kanssa lähinnä hengataan vapailla. Molemmilla on traumoja, tai ainakin esitetään olevan traumoja edellisestä suhteestä, mutta näitä ei oikeastaan ole koskaan keskusteltu, ja käsitelty, ja tehty "toimintasuunnitelmaa". Kumpikaan ei uskalla/viitsi/tahdo lähentyä suhteessa tämän enempää kuin nyt, eli yhteen muutto on liikaa. Onkohna nyt ollenkaan ihan sopivasta pariskunnasta kyse? Molemmat pelkäävät, tai vain toinen ainakin, ja toiselle, jos hän ei pelkää, mutta haluaa vain kevyttät helppoa seukkailua, on tällainen suhde just paras. Samalla tiedostamattaankin skannaa eteentulevia kumppaniehdokkaita, koska jos koko ajan on toinen jalka oven välissä, eikä oikeaa kiintymystä ja yhteistä tulevaisuutta ajatuksissa suhteessa ole, niin kyllä sitä lähtee sellaisen matkaan jonka kanssa tällaista vakavampaa parisuhdetta olisi tunteineen päivineen tarjolla.
Millainen on "sopiva pariskunta? Puhut asiaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap:lla on n. vuoden jatkunut suhde mieheen, jonka kanssa lähinnä hengataan vapailla. Molemmilla on traumoja, tai ainakin esitetään olevan traumoja edellisestä suhteestä, mutta näitä ei oikeastaan ole koskaan keskusteltu, ja käsitelty, ja tehty "toimintasuunnitelmaa". Kumpikaan ei uskalla/viitsi/tahdo lähentyä suhteessa tämän enempää kuin nyt, eli yhteen muutto on liikaa. Onkohna nyt ollenkaan ihan sopivasta pariskunnasta kyse? Molemmat pelkäävät, tai vain toinen ainakin, ja toiselle, jos hän ei pelkää, mutta haluaa vain kevyttät helppoa seukkailua, on tällainen suhde just paras. Samalla tiedostamattaankin skannaa eteentulevia kumppaniehdokkaita, koska jos koko ajan on toinen jalka oven välissä, eikä oikeaa kiintymystä ja yhteistä tulevaisuutta ajatuksissa suhteessa ole, niin kyllä sitä lähtee sellaisen matkaan jonka kanssa tällaista vakavampaa parisuhdetta olisi tunteineen päivineen tarjolla.
Millainen on "sopiva pariskunta? Puhut asiaa!
Jos luet viestin oikein ajatuksella, se varmasti aukeaa sinulle ihan samalla tavalla kuin muillekin meistä.
T eri
Vierailija kirjoitti:
Eli olet ottanut huomioon hänen traumansa itsesi kustannuksella, mutta hän ei ota huomioon sinun traumaasi, vaikka hänellä panoksena on vain se ettei nyt ehkä voi sitten alkaa jonkun randomesimiehen parhaaksi ystäväksi?
Tämä on totta. Olen muutamissa tilanteissa myötäillyt miestä koska "hänellä on ollut vaikeaa" saamatta itse takaisin mitä kaipaan kumppanilta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olettekohan molemmat laastarisuhteessa?
Saattaa olla näin. Mutta minulle suhde on tärkeä, oli laastari tai ei.
Ap
Sanon nyt suoraan:
normimies pitää työasiat työasioina.
Ei mitään naispuolisten yksityiselämän ero-stressi-ongelmien tukemista vapaa-ajalla.
Siinä pedataan näennäisesti hyväksyttävään pakettiin toisen iskemistä jonkun kumman taholta. Uidaan liiveihin, kuten osuvasti kansanomaisesti ilmaistaan.
Heikko tai sellainen joka ei ole sitoutunut tai kiintynyt tarpeeksi nykyiseen kumppaniinsa lähtee mukaan tuollaiseen pelleilyyn.
Järkevä ihminen on jämäkkä ja viheltää pelin poikki välittömästi huomatessaan että kumppaniehdokkaalla on kyseisiä taipumuksia.
Kysymys kuuluu: katsotko tuota pelleilyä ( turha nyt inistä kuinka "ihmisillä saa olla ystäviä" eikä saa olla mustasukkainen mutta tyhmä aisankannattaja mieluummin,jne ).
Toki jos tyyppi on niin ihana ja olet niin rakastunut niin ettet voi tätä mahtavuutta ikuna jättää ... niin voithan sitten jakaa moisen ihanuuden .
Vierailija kirjoitti:
Eli ap:lla on n. vuoden jatkunut suhde mieheen, jonka kanssa lähinnä hengataan vapailla. Molemmilla on traumoja, tai ainakin esitetään olevan traumoja edellisestä suhteestä, mutta näitä ei oikeastaan ole koskaan keskusteltu, ja käsitelty, ja tehty "toimintasuunnitelmaa". Kumpikaan ei uskalla/viitsi/tahdo lähentyä suhteessa tämän enempää kuin nyt, eli yhteen muutto on liikaa. Onkohna nyt ollenkaan ihan sopivasta pariskunnasta kyse? Molemmat pelkäävät, tai vain toinen ainakin, ja toiselle, jos hän ei pelkää, mutta haluaa vain kevyttät helppoa seukkailua, on tällainen suhde just paras. Samalla tiedostamattaankin skannaa eteentulevia kumppaniehdokkaita, koska jos koko ajan on toinen jalka oven välissä, eikä oikeaa kiintymystä ja yhteistä tulevaisuutta ajatuksissa suhteessa ole, niin kyllä sitä lähtee sellaisen matkaan jonka kanssa tällaista vakavampaa parisuhdetta olisi tunteineen päivineen tarjolla.
Tämä kaikki osuu ja pitää paikkansa. Tulin jo omissa pohdinnoissani siihen tulokseen, että menetyksen uhan alla haluan vetäytyä ja vetää kaikki tunteeni takaisin enkä halua olla haavoittuvainen. En helposti näytä tarvitsevuuttani. On minua jo alkanut harmittaa tällaiset käytösmallit.
Ehkä kysymys kuuluukin, miten päästä suhteessa läheisemmälle ja syvemmälle tasolle? Miten päästää lähemmäs?
Itse en pidä yhteenmuuttoa tärkeänä tai suhteen vakavuuden mittarina. Aivan hyvin voisin sitoutua omasta asunnostani käsin toiseen.
AP
Kulunut lause, mitä usein viljelen: Ihmistä kohdellaan kuten hän ANTAA itseään kohdeltavan. Tämä on erittäin hyvä ohjenuora aloittajalle. Jos sinua häiritsee tämä asia, sinä sanot siitä suoraan miesystävällesi. Asiallisesti, ilman syyttelyä ja kiihkoa ja kysy, miten hän suhtautuisi jos asia olisi toisinpäin. Sinä alkaisit illastella ja kahvitella miespuolisen työkaverin kanssa koska hänellä on muka vaikeaa.... Ja kerrot myös, että historiasi takia sinä et ole sinut tällaisen käytöksen kanssa.
Aikoinaan, kun olin itse vähän aikaa seurustellut mieheni kanssa, hänen ystäväpariskunnalle tuli ero. Tämän pariskunnan naisosapuoli alkoi välittömästi soitella miehelleni ja ehdotella illanistumisia ja tapaamisia, koska hän haluaisi niiiiin paljon jutella. MInä väänsin ratakiskosta miehelleni, että hänellä ei ole mitään velvollisuutta olla mikään terapeutti naiselle, jolla toki oli paljon ystäviä. Olihan se ehdottelu tosin kovin läpinäkyvää. Eihän se nainen mitään kuuntelijaa tarvinnut, uutta miestä hän halusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap:lla on n. vuoden jatkunut suhde mieheen, jonka kanssa lähinnä hengataan vapailla. Molemmilla on traumoja, tai ainakin esitetään olevan traumoja edellisestä suhteestä, mutta näitä ei oikeastaan ole koskaan keskusteltu, ja käsitelty, ja tehty "toimintasuunnitelmaa". Kumpikaan ei uskalla/viitsi/tahdo lähentyä suhteessa tämän enempää kuin nyt, eli yhteen muutto on liikaa. Onkohna nyt ollenkaan ihan sopivasta pariskunnasta kyse? Molemmat pelkäävät, tai vain toinen ainakin, ja toiselle, jos hän ei pelkää, mutta haluaa vain kevyttät helppoa seukkailua, on tällainen suhde just paras. Samalla tiedostamattaankin skannaa eteentulevia kumppaniehdokkaita, koska jos koko ajan on toinen jalka oven välissä, eikä oikeaa kiintymystä ja yhteistä tulevaisuutta ajatuksissa suhteessa ole, niin kyllä sitä lähtee sellaisen matkaan jonka kanssa tällaista vakavampaa parisuhdetta olisi tunteineen päivineen tarjolla.
Tämä kaikki osuu ja pitää paikkansa. Tulin jo omissa pohdinnoissani siihen tulokseen, että menetyksen uhan alla haluan vetäytyä ja vetää kaikki tunteeni takaisin enkä halua olla haavoittuvainen. En helposti näytä tarvitsevuuttani. On minua jo alkanut harmittaa tällaiset käytösmallit.
Ehkä kysymys kuuluukin, miten päästä suhteessa läheisemmälle ja syvemmälle tasolle? Miten päästää lähemmäs?
Itse en pidä yhteenmuuttoa tärkeänä tai suhteen vakavuuden mittarina. Aivan hyvin voisin sitoutua omasta asunnostani käsin toiseen.
AP
No ihan ensimmäiseksi keskustelet tietenkin miehen kanssa tästä asiasta, sekä siitä mitä molemmat haluavat tulevvaisuudelta ja suhteeltanne.
Olet valinnut munattomia miehiä jotka eivät osaa kieltäytyä kun työpaikan naiset juoksuttavat.
"Episodi" oli maanantaina. Asumme eri osoitteissa emmekä tapaa joka päivä. Olen ollut töissä iltaisin.