Miten päästä mustasukkaisuudesta yli?
12 vuoden liitto päättyi 2,5 vuotta sitten siihen että mies rakastui työkaverinsa. Koin paljon nöyryytystä. rankinta oli seurata vierestä heidän henkistä yhteyttä kun suhteesta se oli jo kauan sitten kadonnut. Jäin ulkopuolelle omassa suhteessani. Se satutti ja rikkoi luottamuksen.
Olen nyt lähes vuoden ollut suhteessa ihanan miehen kanssa joka on ollut luotettava. Eilen kuitenkin hän oli viettänyt aikaa työkaverinsa kanssa joka oli "stressaantunut ja hajalla". Uskon hänen olevan rehellinen, mutta päässäni alkoi pyöriä 3 vuoden takaiset muistot miten eksäni tuli läheisemmäksi työkaverinsa kuin minun kanssani ja minut syrjäytettiin.
Pelkään että sama toistuu. Exäni työkaveri oli "damsel in distress" joka tilitti ex-miehelleni työstressiä ja omaa eroaan. Minä olin jotenkin itsestäänselvyys, mies ei nähnyt että tarvitsin häntä mihinkään.
Pelkään että nykyinen miesystäväni kokee jotenkin samoin, että työkaveri tarvitsee häntä ja minä en tarvitse mitään.
Tämä on täysin menneestä noussut muisto kriisistä. Nykyisen miehen kanssa meillä oli juuri ihana viikonloppu ja olemme rakastuneita. Kaikki epävarmuuteni vain vyöryivät ylitseni illalla ja itkin kun mies kertoi viestissä olleensa työkaverinsa kuuntelijana. Arvostan että kertoi, exäni teki kaiken salassa ja valehdellen. En ole kertonut miehelle näitä tunteita vielä, koska en halua että hän kokee syytöksiä ja alkaa salailla asioita suojellakseen minua.
Miten elän tämän kanssa sabotoimatta uutta suhdetta vanhojen haavojen takia?
Kommentit (151)
Niin, omalle kohdalle jos mietin niin aika outoa ja vaivannuttavaa olisi, jos miespuolinen työkaveri (olen itse siis nainen) alkaisi avautua parisuhteensa ongelmista. Paitsi siinä tapauksessa että olisin itse miehestä kiinnostunut, sittenhän sitä kuuntelisi ja lohduttaisi mielellään. Työstressistä voisin keskustella, mutta vaikkapa lounaalla tai kahvikupin ääressä työpäivän aikana, ei sitäkään tarvitsisi vapaa-ajalla tehdä, tai en tiedä mihin ap vittaa tuolla "ajan viettämisellä".
Vierailija kirjoitti:
Niin, omalle kohdalle jos mietin niin aika outoa ja vaivannuttavaa olisi, jos miespuolinen työkaveri (olen itse siis nainen) alkaisi avautua parisuhteensa ongelmista. Paitsi siinä tapauksessa että olisin itse miehestä kiinnostunut, sittenhän sitä kuuntelisi ja lohduttaisi mielellään. Työstressistä voisin keskustella, mutta vaikkapa lounaalla tai kahvikupin ääressä työpäivän aikana, ei sitäkään tarvitsisi vapaa-ajalla tehdä, tai en tiedä mihin ap vittaa tuolla "ajan viettämisellä".
Meni virallisen kokouksen jälkeen työkaverin kanssa kahville ja illalliselle missä jatkoivat työasioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, omalle kohdalle jos mietin niin aika outoa ja vaivannuttavaa olisi, jos miespuolinen työkaveri (olen itse siis nainen) alkaisi avautua parisuhteensa ongelmista. Paitsi siinä tapauksessa että olisin itse miehestä kiinnostunut, sittenhän sitä kuuntelisi ja lohduttaisi mielellään. Työstressistä voisin keskustella, mutta vaikkapa lounaalla tai kahvikupin ääressä työpäivän aikana, ei sitäkään tarvitsisi vapaa-ajalla tehdä, tai en tiedä mihin ap vittaa tuolla "ajan viettämisellä".
Meni virallisen kokouksen jälkeen työkaverin kanssa kahville ja illalliselle missä jatkoivat työasioita.
:D Sua vedätetään taas, jätä jo se pettäjä suosiolla.
Noin siinä käy osalle. Aiempi suhtautuminen ja luotto kumppaniin tuntuu naiivilta. Jos luottamuksen pettäviä osuu kohdalle useampi kuin yksi, luottamus parisuhteeseen on iäksi mennyttä sellaisena kuin sen ennen koki. Siitäkin huolimatta, ettei eksän tekemiset ole nyksän vastuulla.
Voi kun osaisin antaa viisaita neuvoja, mutta itseltäkin on työkalut hukassa ja liitto natisee liitoksissaan. Vähän vastaavan kokeneena sanon, että mun vanhat möröt nousi vielä voimakkaammin pintaan. Mustasukkaisuus on kun tsunami, joka pyyhkäsee kaiken tieltään ja hukuttaa mut kuraveteen. Tsemppiä sulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, omalle kohdalle jos mietin niin aika outoa ja vaivannuttavaa olisi, jos miespuolinen työkaveri (olen itse siis nainen) alkaisi avautua parisuhteensa ongelmista. Paitsi siinä tapauksessa että olisin itse miehestä kiinnostunut, sittenhän sitä kuuntelisi ja lohduttaisi mielellään. Työstressistä voisin keskustella, mutta vaikkapa lounaalla tai kahvikupin ääressä työpäivän aikana, ei sitäkään tarvitsisi vapaa-ajalla tehdä, tai en tiedä mihin ap vittaa tuolla "ajan viettämisellä".
Meni virallisen kokouksen jälkeen työkaverin kanssa kahville ja illalliselle missä jatkoivat työasioita.
Mistä tiedät?
:D Sua vedätetään taas, jätä jo se pettäjä suosiolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, omalle kohdalle jos mietin niin aika outoa ja vaivannuttavaa olisi, jos miespuolinen työkaveri (olen itse siis nainen) alkaisi avautua parisuhteensa ongelmista. Paitsi siinä tapauksessa että olisin itse miehestä kiinnostunut, sittenhän sitä kuuntelisi ja lohduttaisi mielellään. Työstressistä voisin keskustella, mutta vaikkapa lounaalla tai kahvikupin ääressä työpäivän aikana, ei sitäkään tarvitsisi vapaa-ajalla tehdä, tai en tiedä mihin ap vittaa tuolla "ajan viettämisellä".
Meni virallisen kokouksen jälkeen työkaverin kanssa kahville ja illalliselle missä jatkoivat työasioita.
Mistä tiedät?
:D Sua vedätetään taas, jätä jo se pettäjä suosiolla.
Mistä tiedät?
Mies on Whatsappissa online muttei ole lukenut viestiäni.
Vierailija kirjoitti:
Mies on Whatsappissa online muttei ole lukenut viestiäni.
Selvä peli
Kyllähän tuossa keskustelun paikka varmasti olisi. Voithan aina sanoa että et todellakaan tiennyt että saat tällaisen flash backin työkaverin lohduttamsiesta. Ohan tuossa ihan selkeästi trauma taustalla.
Me ollaan mieheni kanssa sovittu jo alusta asti, että jos jompaa kumpaa alkaa joku ei-läheinen, tai ei-kaveri, eli just työkamu tai muu vastakkaista sukupuolta olev tuttava haluamaan olkapääksi, niin siihen ei suostuta, vaan ohjataan apua tarvitseva henkilö ammattiapuun, tai kehoitetaan puhumaan kavereille.
Jos näitä kavereita ei muka le ollenkaan, eikä yhtään ketään toista jolle puhua, niin sitten ehdotetaan molemmat toisiamme. Työasioita tietysti puidaan työkavereiden kanssa, ja sen tulee olla sallittua, ainakin itselläni on niin että vaitiolovelvollisuus sitoo niin että en voi puolisolle puhua edes siitä mitä töissä tapahtuu.
Ja tuosta että mitäs sitten jos toisella on työpaikka täynnä vastakaista sukupuolta olevia työkavereita, niin ei mitään. Työkaveri on ihan eri asia kuin läheinen ihminen jonka kanssa jaetaan salaisuuksia ja olkapäätä. Jos tätä eroa ei tajua, niin ei ihme jos ongelmana on mustis puoliso.
Jännä ajatus myös tuo että halutaan varjella miehen tunteita, ettei hän vain syyllisty turhaan. Jos minun rakkaalla miehelläni olisi tuollainen trauma takana, niin todellakin haluaisin että hän sanoisi sen minulle ihan suoraan. Sitähän se parisuhde on, luottamista siihen että toinen osaa suhtautua minuun silloinkin kun en ole parhaimmillani, vaan haavoittuvainen.
Jos oma mieheni olisi ikinä dissannut tunteitani, ja vetänyt herneet nenäänsä siitä että joku asia mitä hän tekee tuntuu minusta pahalta, niin melko varmasti meillä ei olisi näin pitkää suhdetta takana.
Miksi työkaveri ei voi olla ystävä??? Oletkohan nyt joko vähän lapsellinen, tai sitten sellaiseksi heittäytyvä? Olisi hyvä olla kyselemättä typeriä, jos ei yhtään ymmärrä mistä aloituksessa puhuttiin.
Ap, onko tämä työkaveri varmasti nainen, jonka kanssa nyksäsi nyt oli? Ei tullut ilmi suoraan aloituksesta. Voihan mieskin olla rikki ja hajalla..
Meinaan vaan että itse kun puhun työkavereista, en erittele sukupuolta, kun ei sillä oo metkitystä. Nimellä puhun jos mies tietää kenestä kysymys, eli ovat tavanneet. Eikä tässä ole taustalla mitään salailua tai suhteen alkua.
Kerroit että eksän työkaveri oli nainen, mutta nyksän ilmoittaneen olleensa työkaverin kanssa. Sanoiko hän että tämä siis on nainen, vai saitko vain sanasta työkaveri flashbackin eksään?
Siis ymmärsinkö nyt oikein, että mies on kuukauden tunteneen esimiehensä kanssa vatvonut tämän kanssa illallisella jotain hänen työstressiään? Ja mies on ihan fiiliksissä? Kuulostaa kyllä melko erikoiselta esimieheltä/työpaikalta. Jos oikeasti käytännössä vielä koeajalla oleva ihminen otetaan olkapääksi. Melko huono ilmapiiri ja kuormittava työ, jos ihmisellä ei ole oikeasti ketään muuta kelle kertoa ja purkaa tuntojaan. Esimies on kuitenkin jonkinnäköisessä auktoriteettiasemassa, vaikka ihminen toki onkin. Niin ehkä hieman hätiköityä uskoutua kovin syvällisesti tuossa vaiheessa. Vastaavassa tilanteessa Ihmettelisin itsekkin tuota touhua. Onko siellä piiri porukkaa, joille työ on kuin perhe jolla korvataan ihmissuhteet ja työn ulkopuolinen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko tämä työkaveri varmasti nainen, jonka kanssa nyksäsi nyt oli? Ei tullut ilmi suoraan aloituksesta. Voihan mieskin olla rikki ja hajalla..
Meinaan vaan että itse kun puhun työkavereista, en erittele sukupuolta, kun ei sillä oo metkitystä. Nimellä puhun jos mies tietää kenestä kysymys, eli ovat tavanneet. Eikä tässä ole taustalla mitään salailua tai suhteen alkua.
Kerroit että eksän työkaveri oli nainen, mutta nyksän ilmoittaneen olleensa työkaverin kanssa. Sanoiko hän että tämä siis on nainen, vai saitko vain sanasta työkaveri flashbackin eksään?
On nainen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
"Siis ymmärsinkö nyt oikein, että mies on kuukauden tunteneen esimiehensä kanssa vatvonut tämän kanssa illallisella jotain hänen työstressiään? Ja mies on ihan fiiliksissä?
Näin juuri. Mies sanoi että esimies näytti stressaantuneelta ja kaipasi kuuntelijaa.
En tiedä onko fiiliksissä, emme ole nähneet tuon jälkeen. Ruoka ja keskustelu oli kuulemma hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Onko siellä piiri porukkaa, joille työ on kuin perhe jolla korvataan ihmissuhteet ja työn ulkopuolinen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Onko siellä piiri porukkaa, joille työ on kuin perhe jolla korvataan ihmissuhteet ja työn ulkopuolinen elämä.
Kyseessä on sote-alan projekti, mies tekee suunnittelua ja konsultointia. Alalla työ tulee vapaa-ajalle enkä ihmettele jos projektipäällikkönä ei ole aikaa ihmissuhteille.
Ei kyllä kuulosta hyvältä. Itse en jaksaisi miestä, joka tarjoaisi olkapäähän nojaamispalveluita muille kuin omalle kumppanilleen.
Vierailija kirjoitti:
Jännä ajatus myös tuo että halutaan varjella miehen tunteita, ettei hän vain syyllisty turhaan. Jos minun rakkaalla miehelläni olisi tuollainen trauma takana, niin todellakin haluaisin että hän sanoisi sen minulle ihan suoraan. Sitähän se parisuhde on, luottamista siihen että toinen osaa suhtautua minuun silloinkin kun en ole parhaimmillani, vaan haavoittuvainen.
Jos oma mieheni olisi ikinä dissannut tunteitani, ja vetänyt herneet nenäänsä siitä että joku asia mitä hän tekee tuntuu minusta pahalta, niin melko varmasti meillä ei olisi näin pitkää suhdetta takana.
Miehellä puolestaan on trauma eksänsä sairaalloisen mustasukkaisesta kontrollista. Kai olen tässä suhteen alussa koettanut osoittaa, etten ole tuo ex.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Siis ymmärsinkö nyt oikein, että mies on kuukauden tunteneen esimiehensä kanssa vatvonut tämän kanssa illallisella jotain hänen työstressiään? Ja mies on ihan fiiliksissä?
Näin juuri. Mies sanoi että esimies näytti stressaantuneelta ja kaipasi kuuntelijaa.
En tiedä onko fiiliksissä, emme ole nähneet tuon jälkeen. Ruoka ja keskustelu oli kuulemma hyviä.Vierailija kirjoitti:
Onko siellä piiri porukkaa, joille työ on kuin perhe jolla korvataan ihmissuhteet ja työn ulkopuolinen elämä.
Siis et ole nähnyt miestäsi ollenkaan episodin jälkeen? Onko teillä siis etäsuhde?
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä kuulosta hyvältä. Itse en jaksaisi miestä, joka tarjoaisi olkapäähän nojaamispalveluita muille kuin omalle kumppanilleen.
Ehkä AP ei nojaa tarpeeksi ja miehet etsivät aina tarvitsevamman naisen? Yhteinen nimittäjä molemmissa tapauksissa = ap.
Joskus sille työkaverille on helpompi kertoa asioistaan varsinkin jos on vuosikausia oltu kollegoita.
Enemmän sen työkaverin kanssa on tekemisissä kuin vaikka ystävien kanssa loppujen lopuksi.
Miksi työkaveri ei voi olla ystävä?