Lue keskustelun säännöt.
Olen "kotirouva", rehellisiä mielipiteitä ja ajatuksia?
07.10.2019 |
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kuusi vuotta ja tuosta ajasta olemme asuneet saman katon alla viimeiset viisi vuotta. Viimeiseen kolmeen vuoteen en ole käynyt töissä, vaan olen huolehtinut kodista sekä käyttänyt aikaa harrastukseeni. Tämä oli täysin minun ja mieheni yhteinen päätös.
Monissa ihmisissä tämä meidän tilanne aiheuttaa hieman ihmetystä ja tuntuu että harva kertoo oikeasti rehellisen mielipiteensä minulle. Ajatuksia, kysymyksiä?
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua hävetä kinuta mieheltäsi rahaa omiin juttuihisi? Jos vaikka haluat ostaa itsellesi uusia vaatteita, niin joudut aikuisena ihmisenä pyytämään luvan, että saat ne ostaa miehesi palkalla. Itse en voisi näin elää, mutta jotkut näköjään pystyvät.
En minä joudu kinuamaan mieheltäni rahaa. Minulla on ihan omaa rahaa. Ap
Lastentarhan opettajan palkasta on varmaan kyennytkin säästämään paljon kun oletettavasti teidän nykyiset menonne eivät ihan pienet ole olleet. Puoliksihan maksoitte kaikki kun olit töissä? No, ehkä on kiva olla elätettävänä, varmaan miehesi saa vastinetta rahoilleen. Kun haluat rehellisiä vastauksia, niin rehellisesti en osaa kadehtia enkä arvostaa tuota. Olen akateemisen äidin kasvattama akateeminen uraäiti, itse jo kolmannen polven työssäkäyvä äiti ja tyttäreni ovat myös hankkineet tai hankkimassa itselleen akateemisia ammatteja. En oikein usko, että kotirouva kykenee olemaan yhtä tasa-arvoinen parisuhteessaan ja itsenäinen elämässään kuin työssäkäyvänä, hyvätuloisena kykenee. Jos haluat erota, mitä saat mukaasi? Täällä palstallakin on noita edustusrouvia vieraillut, joiden elämäntehtävä on kestittää miehen liikekumppaneita. Siinä helposti alkaa ajatella noita ihmisiä ja rouvia omina ystävinään, mutta mitä tapahtuu eron tullessa? Näistä kotirouvista tulee aina mieleen Teemu Selänteen rouva, jolla aineellisesti hyvä elämä, mutta joka on hyvin paljon joutunut katsomaan toiseen suuntaan miehensä touhuja eikä sitä omaa elämässä ole muuta kuin lapset. No, jokainen tyylillään, mutta en arvosta.
No jos erotessa ei riitä, että saa puolet, niin on olemassa avioehto.
Ja tasa-arvo suhteessa ei todellakaan riipu tulojen suuruudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ainoa oikea ratkaisu, mutta sitä en ymmärrä, enkä hyväksy, ettei tuohon kuvioon ole suunniteltu lapsia. Kyllä, siis useampi lapsi, kolme nyt ainakin. Olisihan se varsin luonnollinen jatkumo.
Vierailija kirjoitti:
Mistä saat ap sitä mainitsemaasi omaa rahaa? Ethän vaan nauti mitään sosiaalietuja?
En saa mitään sosiaalietuja. Ap
En arvosta ihmisiä jotka eivät tee mitään kunnollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua hävetä kinuta mieheltäsi rahaa omiin juttuihisi? Jos vaikka haluat ostaa itsellesi uusia vaatteita, niin joudut aikuisena ihmisenä pyytämään luvan, että saat ne ostaa miehesi palkalla. Itse en voisi näin elää, mutta jotkut näköjään pystyvät.
En minä joudu kinuamaan mieheltäni rahaa. Minulla on ihan omaa rahaa. Ap
Lastentarhan opettajan palkasta on varmaan kyennytkin säästämään paljon kun oletettavasti teidän nykyiset menonne eivät ihan pienet ole olleet. Puoliksihan maksoitte kaikki kun olit töissä? No, ehkä on kiva olla elätettävänä, varmaan miehesi saa vastinetta rahoilleen. Kun haluat rehellisiä vastauksia, niin rehellisesti en osaa kadehtia enkä arvostaa tuota. Olen akateemisen äidin kasvattama akateeminen uraäiti, itse jo kolmannen polven työssäkäyvä äiti ja tyttäreni ovat myös hankkineet tai hankkimassa itselleen akateemisia ammatteja. En oikein usko, että kotirouva kykenee olemaan yhtä tasa-arvoinen parisuhteessaan ja itsenäinen elämässään kuin työssäkäyvänä, hyvätuloisena kykenee. Jos haluat erota, mitä saat mukaasi? Täällä palstallakin on noita edustusrouvia vieraillut, joiden elämäntehtävä on kestittää miehen liikekumppaneita. Siinä helposti alkaa ajatella noita ihmisiä ja rouvia omina ystävinään, mutta mitä tapahtuu eron tullessa? Näistä kotirouvista tulee aina mieleen Teemu Selänteen rouva, jolla aineellisesti hyvä elämä, mutta joka on hyvin paljon joutunut katsomaan toiseen suuntaan miehensä touhuja eikä sitä omaa elämässä ole muuta kuin lapset. No, jokainen tyylillään, mutta en arvosta.
No nyt tuli niin katkeraan tyyliin kommentti (vaikkakin siitä osa ihan asiaa) että alkoi suorastaan säälittämään kommentin kirjoittajan puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä siis lapsia?
Et taida tietää kotirouvan ja kotiäidin eroa?
Miten ne lapset siihen vaikuttavat? Voi olla kotirouva olematta kotiäiti, vaikka lapsia olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua hävetä kinuta mieheltäsi rahaa omiin juttuihisi? Jos vaikka haluat ostaa itsellesi uusia vaatteita, niin joudut aikuisena ihmisenä pyytämään luvan, että saat ne ostaa miehesi palkalla. Itse en voisi näin elää, mutta jotkut näköjään pystyvät.
En minä joudu kinuamaan mieheltäni rahaa. Minulla on ihan omaa rahaa. Ap
Lastentarhan opettajan palkasta on varmaan kyennytkin säästämään paljon kun oletettavasti teidän nykyiset menonne eivät ihan pienet ole olleet. Puoliksihan maksoitte kaikki kun olit töissä? No, ehkä on kiva olla elätettävänä, varmaan miehesi saa vastinetta rahoilleen. Kun haluat rehellisiä vastauksia, niin rehellisesti en osaa kadehtia enkä arvostaa tuota. Olen akateemisen äidin kasvattama akateeminen uraäiti, itse jo kolmannen polven työssäkäyvä äiti ja tyttäreni ovat myös hankkineet tai hankkimassa itselleen akateemisia ammatteja. En oikein usko, että kotirouva kykenee olemaan yhtä tasa-arvoinen parisuhteessaan ja itsenäinen elämässään kuin työssäkäyvänä, hyvätuloisena kykenee. Jos haluat erota, mitä saat mukaasi? Täällä palstallakin on noita edustusrouvia vieraillut, joiden elämäntehtävä on kestittää miehen liikekumppaneita. Siinä helposti alkaa ajatella noita ihmisiä ja rouvia omina ystävinään, mutta mitä tapahtuu eron tullessa? Näistä kotirouvista tulee aina mieleen Teemu Selänteen rouva, jolla aineellisesti hyvä elämä, mutta joka on hyvin paljon joutunut katsomaan toiseen suuntaan miehensä touhuja eikä sitä omaa elämässä ole muuta kuin lapset. No, jokainen tyylillään, mutta en arvosta.
Jos eroamme, saan mukaani oman omaisuuteni, niin yksinkertaista se on. Ja minulla on ihan omat, jo lapsuudesta tutut, kaveripiirini täysin miehen töiden ulkopuolelta. Toki meillä on myös yhteisiä ystäviä joista osa on miehen työkavereita. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuossa taustalla ole aika monta kateellista ihmistä jotka toivovat itselleen samankaltaista tilannetta- varaa tehdä mitä haluaa ja käyttää aikaansa harrastukseen.
Työkaveri tuli takaisin töihin, kun alkoi saada tylsistymisestä masennuksen oireita kotirouvana. Nyt hän tekee puolta päivää ja on paljon onnellisempi kun saa aivoilleen vähän aktiviteettia.
Mukavaa hänelle. Jotkut tosin keksivät aivoilleen parempaakin aktiviteettia kuin mitä useimmilla työpaikoilla saa.
Uhkaako eläkkeellä sitten masennus, kun ei ole sitä työtä, joka toi onnen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Ensimmäinen ajatukseni oli: voi tuleva köyhä eläkeläinen
Vaadi miestäsi maksamaan sinulle koton aolosta ja turvaamaan eläkepäiväsi.
Kadun elämässä sitä, että kymmenen kotona vietettyä vuotta näkyy nyt työeläkkeessäni. Sain työtä, mutta pienipalkkaista toimistotyötä.
Tuleva köyhä eläkeläinen? Mistä sinä ap:n tulot ja omaisuudet tiedät?
Mulla ei ole mitään joutilaisuutta vastaan. Se on ihan täysin ok valinta ja pitäisi olla paljon laajemmin ihmisten ulottuvilla, tuottavuuden etusijalle asettaminen on suunnilleen kaikkien tämän yhteiskunnan ongelmien tärkein syy. Sikäli hienoa, että sinulla on tämä mahdollisuus, vaikka urheiluharrastus kuulostaakin aika vähältä täyttämään niitä Maslow'n tarvehierarkian ylempiä kerroksia.
Mutta sitä en kyllä ymmärrä yhtään, että tässä maailmassa uskallat olla riippuvainen puolisosta. En kerta kaikkiaan. En voi kuvitella mitä oikein olet elämässäsi nähnyt että tuossa on järkeä, enkä millä järkiargumenteilla olet saanut itsellesi vakuutettua ettei tämä ole hirveä riski ja et pysyvästi aseta tässä itseäsi kumppanillesi täysin alisteiseen asemaan. Olkoon sinusta tai oikeastikin miten hyvä ja rakastava ja tasa-arvoinen ihminen tahansa, valta toiseen tekee vaikeaksi pysyä reiluna ja tasa-arvoisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen tekee elämässään niinkuin itselle ja tilanteelle parhaiten kokee, olisi väärin tehdä analyysiä tilanteestasi suuntaan tai toiseen tietämättä faktoja.
Mikä itselläni tökkisi kotirouvana olemisessa olisi se riippuvuus tavalla tai toisella miehestäni. Mielestäni parhaat ihmissuhteet ovat sellaisia, joissa ei tarvitse toista mihinkään mutta haluaa olla yhdessä ainoastaan koska on niin mukavaa.
Olen myös aika ylpeä kun etenen urallani, hankin sijoituksia itse tienaamallani rahalla tai ostan Cartierin kellon kysymättä kenenkään lupaa tai hyväksyntää ostokselleni.
Jos ap olet miehesi kanssa koska hän on paras ikinä tapaamasi henkilö etkä tarvitse urasi ja pankkitilisi suhteen samanlaista pönkitystä kuin minä, niin sitten olen iloinen puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Eikö yhtään pelota että syrjäydyt? Kolme vuotta työelämän ulkopuolella on jo paljon, sinua voisi kohta sanoa jo pitkäaikaistyöttömäksi. Entä miten on eläkekertymäsi laita, ja miten sinun käy jos mies ottaa eron?
Pitkäaikaistyöttömälle on vähän erilainen määritelmä 🙄
Ei kotirouva ole työtön, jos hän ei ole työnhakija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tekee elämässään niinkuin itselle ja tilanteelle parhaiten kokee, olisi väärin tehdä analyysiä tilanteestasi suuntaan tai toiseen tietämättä faktoja.
Mikä itselläni tökkisi kotirouvana olemisessa olisi se riippuvuus tavalla tai toisella miehestäni. Mielestäni parhaat ihmissuhteet ovat sellaisia, joissa ei tarvitse toista mihinkään mutta haluaa olla yhdessä ainoastaan koska on niin mukavaa.
Olen myös aika ylpeä kun etenen urallani, hankin sijoituksia itse tienaamallani rahalla tai ostan Cartierin kellon kysymättä kenenkään lupaa tai hyväksyntää ostokselleni.
Jos ap olet miehesi kanssa koska hän on paras ikinä tapaamasi henkilö etkä tarvitse urasi ja pankkitilisi suhteen samanlaista pönkitystä kuin minä, niin sitten olen iloinen puolestasi.
Eipä tämä ap taida olla lto, enempikin provo, joka lukenut iltapäivälehtiä, ne kotityötkin ovat mieluisia kuten Mailisille. Tuossapa roolimallia nuorille naisille, kotitöitä ja muita palveluksia vastaan silloin tällöin ulkomaan matka:
Ohis.
Jotkut vaativat kallista materiaa itselleen.
Tekevät hullun paljon töitä, että saavat peltiläjänsä yms. maksettua. Kadehditaan naapurin ja sukulaisen tuloja, omaisuutta. Pyritään pikkasen parempaan. Ei osata tyytyä ruokaan ja vaatteisiin.
Sitten vertaillaan ja määkitään ku joku tavallinen kansalainen pärjää vähemmällä. Vaikka ei ole kallista kalustoa vanhenemassa ympärillä.
Elämä on valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tekee elämässään niinkuin itselle ja tilanteelle parhaiten kokee, olisi väärin tehdä analyysiä tilanteestasi suuntaan tai toiseen tietämättä faktoja.
Mikä itselläni tökkisi kotirouvana olemisessa olisi se riippuvuus tavalla tai toisella miehestäni. Mielestäni parhaat ihmissuhteet ovat sellaisia, joissa ei tarvitse toista mihinkään mutta haluaa olla yhdessä ainoastaan koska on niin mukavaa.
Olen myös aika ylpeä kun etenen urallani, hankin sijoituksia itse tienaamallani rahalla tai ostan Cartierin kellon kysymättä kenenkään lupaa tai hyväksyntää ostokselleni.
Jos ap olet miehesi kanssa koska hän on paras ikinä tapaamasi henkilö etkä tarvitse urasi ja pankkitilisi suhteen samanlaista pönkitystä kuin minä, niin sitten olen iloinen puolestasi.Eipä tämä ap taida olla lto, enempikin provo, joka lukenut iltapäivälehtiä, ne kotityötkin ovat mieluisia kuten Mailisille. Tuossapa roolimallia nuorille naisille, kotitöitä ja muita palveluksia vastaan silloin tällöin ulkomaan matka:
On ihan sairasta ajattelua, että toinen siivoaisi jälkesi ulkomaanmatkaa vastaan :D Siivoa itse!
Vierailija kirjoitti:
Hävettääkö yhtään, kun kysytään, mitä teet työksesi?
Minä vastaan, että olen sijoittaja.
En ole ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua hävetä kinuta mieheltäsi rahaa omiin juttuihisi? Jos vaikka haluat ostaa itsellesi uusia vaatteita, niin joudut aikuisena ihmisenä pyytämään luvan, että saat ne ostaa miehesi palkalla. Itse en voisi näin elää, mutta jotkut näköjään pystyvät.
En minä joudu kinuamaan mieheltäni rahaa. Minulla on ihan omaa rahaa. Ap
Lastentarhan opettajan palkasta on varmaan kyennytkin säästämään paljon kun oletettavasti teidän nykyiset menonne eivät ihan pienet ole olleet. Puoliksihan maksoitte kaikki kun olit töissä? No, ehkä on kiva olla elätettävänä, varmaan miehesi saa vastinetta rahoilleen. Kun haluat rehellisiä vastauksia, niin rehellisesti en osaa kadehtia enkä arvostaa tuota. Olen akateemisen äidin kasvattama akateeminen uraäiti, itse jo kolmannen polven työssäkäyvä äiti ja tyttäreni ovat myös hankkineet tai hankkimassa itselleen akateemisia ammatteja. En oikein usko, että kotirouva kykenee olemaan yhtä tasa-arvoinen parisuhteessaan ja itsenäinen elämässään kuin työssäkäyvänä, hyvätuloisena kykenee. Jos haluat erota, mitä saat mukaasi? Täällä palstallakin on noita edustusrouvia vieraillut, joiden elämäntehtävä on kestittää miehen liikekumppaneita. Siinä helposti alkaa ajatella noita ihmisiä ja rouvia omina ystävinään, mutta mitä tapahtuu eron tullessa? Näistä kotirouvista tulee aina mieleen Teemu Selänteen rouva, jolla aineellisesti hyvä elämä, mutta joka on hyvin paljon joutunut katsomaan toiseen suuntaan miehensä touhuja eikä sitä omaa elämässä ole muuta kuin lapset. No, jokainen tyylillään, mutta en arvosta.
No nyt tuli niin katkeraan tyyliin kommentti (vaikkakin siitä osa ihan asiaa) että alkoi suorastaan säälittämään kommentin kirjoittajan puolesta.
Miten niin katkeraa? Ei tuossa mitään katkeruutta ollut, vaan täyttä asiaa. Ihanaa että nykyään löytyy vielä fiksuja naisia, vaikka se kovin harvinaista onkin.
Ole mitä olet. Minä haluan, että lapseni ja lapsenlapseni voivat ylpeänä kertoa, mitä äitinsä ja mummonsa teki elämässään. Tämä malli saa lapsia pyrkimään myös elämässään eteenpäin. Haluaisin, että tyttäreni kouluttautuisivat ja tekisivät tärkeitä asioita yhteiskunnan hyväksi. Tai ainakin tienaisivat omat rahansa ja seisoisivat omilla jaloillaan.
Ap. Ensimmäinen ajatukseni oli: voi tuleva köyhä eläkeläinen
Vaadi miestäsi maksamaan sinulle koton aolosta ja turvaamaan eläkepäiväsi.
Kadun elämässä sitä, että kymmenen kotona vietettyä vuotta näkyy nyt työeläkkeessäni. Sain työtä, mutta pienipalkkaista toimistotyötä.