Olen "kotirouva", rehellisiä mielipiteitä ja ajatuksia?

Teet just niin kuin sulle(teille) sopii ja nautitte elämästä. :)

Toivottavasti vanhuutesi on myös turvattu, koska kotirouvana olo ei kartuta eläkettä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinua yhtää huoleta taloudellisesti, että ehkä miehesi jättää sinut jossain vaiheessa? Tai miehellesi sattuu jotakin ja hän joutuu jäämään pois töistä? TMonen oleskeluvuoden jälkeen voi olla aika hankalaa enää työllistyä.

Ei huoleta, kaikki nuo asiat on selkeästi sovittu. Jos miehelleni sattuu jotain, palaan töihin, pienenämme kuluja ja selviämme. Olen sellaisella alalla että työllistyminen on varmaa. Saan edelleen joka kevät ja loppusyksy kyselyitä siitä että haluaisinko palata töihin. Lastentarhanopettajista on kova pula. Ap

Vielä pitää kysyä, tykkäätkö kotitöistä ja oletko löytänyt sisäisen kodin hengettäresi?

Olin itse vuosikausia kotona. Ensin viisi vuotta lapsen kanssa, mutta vielä sen jälkeen meni 12 vuotta ennen kuin pääsin vakituiseen työhön. Oli todella vaikea päästä sieltä kotoa pois sitten kun olisi halunnut ja ollut siihen valmis. Yrittäjäksikään minusta ei olisi. Tuohon 12 vuoteen mahtui työttömyyttä, työvoimakoulutusta, lyhyitä työpätkiä, palkkatukipätkä, osa-aikatyöpätkä ja AMK-tutkinnon suorittaminen. Edes se AMK-tutkinto ei auttanut työn saamisessa. Kyllä siinä itsensä aika hylkiöksi tunsi kun ei minnekään kelvannut. Lopulta kelpasin pienipalkkaiseen ja halveksittuun työhön, mistä olen ikionnellinen.

Minusta ei ollut kodin hengettäreksi. Ainoa kotityö mistä tykkäsin oli pyykinlaitto. Siivous ja ruuanlaitto molemmat ihan tympeää pakkopullaa. En edes kehittynyt kummoiseksikaan kokiksi tuona aikana. Raha-asioista olen kiinnostunut ja sijoitusharrastuksesta sain itselleni virikettä. Ja lapsen helikopteroinnista. 

Ap:lle voisin ehdottaa jotain pientä yksityistä perhepäivähoitokuviota, jos haluaa jossain kohtaa hyödyntää ammatillista osaamistaan. Nykyisin vanhemmat ovat vaativia, joten pieni yksityinen perhepäivähoitaja, jolla olisi joku painotus (liikunta, taide, tiede, mikä vaan) ja taitoa kokkailla moniallergisille lapsille voisi olla kova sana. Lapsia voisi ottaa sen mukaan miltä itsestä tuntuu (ei siis liikaa, mieluummin liian vähän) ja tällaisesta hyvin mietitystä konseptista voisi laskuttaa vähän ylimääräistä. 

Vierailija kirjoitti:

Olin kotona kolmen lapsen kanssa kahdeksan vuotta ja se oli ihanaa aikaa. Mutta jos nyt kun lapset ovat jo teinejä joutuisin olemaan vain kotona, niin kuolisin tylsyyteen. Vaikka kotimme onkin iso, meillä on lemmikkieläimiä ja iso kaunis piha, niin ei se riittäisi mitenkään minulle tekemiseksi. Pääni hajoaisi parissa viikossa, jos tietäisin, että siinä on nyt minun työmaani ja muuta ei ole tiedossa. Kyllä se pari viikkoa varmaan menisi hengatessa, ruokaa tehdessä, siivoskellessa, telkkaria katsellessa ja av:ta selatessa, mutta sen jälkeen olisin äkäinen kuin ampiainen.

Varmaan sen takia aloinkin kymmenisen vuotta sitten yrittäjäksi, kun olin vielä lasten kanssa kotona. Laitoin harrastukseni ja osaamiseni ympärille yhden naisen yrityksen ja sain yritykseni kukoistamaan muutamassa kuukaudessa. Jos en tekisi tätä työtä, niin minulla on muutama muhevia idea jo valmiina. Rahan kanssa meillä ei ole ongelmia, lainat on maksettu jo vuosia sitten.

Joten juu, ehkä toisille yksinkertaiset kotihommat ovat ihan riittäviä, mutta kaikille niissä ei ole mielenkiintoa tarpeeksi.

Voihan nenä! Elämässä on kuule paljon muutakin kuin vain kotihommat. Ihan on itsestä kiinni, millä elämänsä ja kalenterinsa täyttää.

T: se toinen kotirouva.

Vierailija kirjoitti:

Oletko miettinyt sitä että teille voi tulla jossain vaiheessa ero ja sinä et ole ansainnut ollenkaan työeläkettä kotivuosiltasi? Voi olla vaikeat ajat edessä.

Olen miettinyt ja noista asioita on puhuttu ja Ne on sovittu. Tuosta syystä johtuvia vaikeita aikoja ei ole edessä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinua yhtää huoleta taloudellisesti, että ehkä miehesi jättää sinut jossain vaiheessa? Tai miehellesi sattuu jotakin ja hän joutuu jäämään pois töistä? TMonen oleskeluvuoden jälkeen voi olla aika hankalaa enää työllistyä.

Ei huoleta, kaikki nuo asiat on selkeästi sovittu. Jos miehelleni sattuu jotain, palaan töihin, pienenämme kuluja ja selviämme. Olen sellaisella alalla että työllistyminen on varmaa. Saan edelleen joka kevät ja loppusyksy kyselyitä siitä että haluaisinko palata töihin. Lastentarhanopettajista on kova pula. Ap

No aika kova luotto sulla on mieheen ja työelämään. Fakta nyt kuitenkin on, että puolet avioliitoista päätyy eroon ja työllistyminen vaikeutuu mitä kauemmin olet sieltä poissa.

Vierailija kirjoitti:

Vielä pitää kysyä, tykkäätkö kotitöistä ja oletko löytänyt sisäisen kodin hengettäresi?

Olin itse vuosikausia kotona. Ensin viisi vuotta lapsen kanssa, mutta vielä sen jälkeen meni 12 vuotta ennen kuin pääsin vakituiseen työhön. Oli todella vaikea päästä sieltä kotoa pois sitten kun olisi halunnut ja ollut siihen valmis. Yrittäjäksikään minusta ei olisi. Tuohon 12 vuoteen mahtui työttömyyttä, työvoimakoulutusta, lyhyitä työpätkiä, palkkatukipätkä, osa-aikatyöpätkä ja AMK-tutkinnon suorittaminen. Edes se AMK-tutkinto ei auttanut työn saamisessa. Kyllä siinä itsensä aika hylkiöksi tunsi kun ei minnekään kelvannut. Lopulta kelpasin pienipalkkaiseen ja halveksittuun työhön, mistä olen ikionnellinen.

Minusta ei ollut kodin hengettäreksi. Ainoa kotityö mistä tykkäsin oli pyykinlaitto. Siivous ja ruuanlaitto molemmat ihan tympeää pakkopullaa. En edes kehittynyt kummoiseksikaan kokiksi tuona aikana. Raha-asioista olen kiinnostunut ja sijoitusharrastuksesta sain itselleni virikettä. Ja lapsen helikopteroinnista. 

Ap:lle voisin ehdottaa jotain pientä yksityistä perhepäivähoitokuviota, jos haluaa jossain kohtaa hyödyntää ammatillista osaamistaan. Nykyisin vanhemmat ovat vaativia, joten pieni yksityinen perhepäivähoitaja, jolla olisi joku painotus (liikunta, taide, tiede, mikä vaan) ja taitoa kokkailla moniallergisille lapsille voisi olla kova sana. Lapsia voisi ottaa sen mukaan miltä itsestä tuntuu (ei siis liikaa, mieluummin liian vähän) ja tällaisesta hyvin mietitystä konseptista voisi laskuttaa vähän ylimääräistä. 

Olen aina tykännyt kotitöistä :) Jo lapsuudesta asti siis. Perhepäivähoitoa voisin varmasti harkita siinä kohtaa jos töidenkaipuu tulisi voimakkaaksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinua yhtää huoleta taloudellisesti, että ehkä miehesi jättää sinut jossain vaiheessa? Tai miehellesi sattuu jotakin ja hän joutuu jäämään pois töistä? TMonen oleskeluvuoden jälkeen voi olla aika hankalaa enää työllistyä.

Ei huoleta, kaikki nuo asiat on selkeästi sovittu. Jos miehelleni sattuu jotain, palaan töihin, pienenämme kuluja ja selviämme. Olen sellaisella alalla että työllistyminen on varmaa. Saan edelleen joka kevät ja loppusyksy kyselyitä siitä että haluaisinko palata töihin. Lastentarhanopettajista on kova pula. Ap

No aika kova luotto sulla on mieheen ja työelämään. Fakta nyt kuitenkin on, että puolet avioliitoista päätyy eroon ja työllistyminen vaikeutuu mitä kauemmin olet sieltä poissa.

Ot : jos ap on lto niin työllistyminen on kyllä varmaa. lakimuutosten myötä lastentarhanopeista on jo nyt valtava pula mikä tulee pahenemaan vaan.

Sama juttu ja sairaanhoitajan koulutus löytyy taustalta. Töitä riittää ja töihin palaan jos kotona olo alkaa kyllästyttää, mutta toistaiseksi niin ei todellakaan ole. Uskon, että mikäli töihin menisin niin osa-aikaiseksi, kokoaikatyö ei todellakaan huvita.

Eikö yhtään pelota että syrjäydyt? Kolme vuotta työelämän ulkopuolella on jo paljon, sinua voisi kohta sanoa jo pitkäaikaistyöttömäksi. Entä miten on eläkekertymäsi laita, ja miten sinun käy jos mies ottaa eron?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinua yhtää huoleta taloudellisesti, että ehkä miehesi jättää sinut jossain vaiheessa? Tai miehellesi sattuu jotakin ja hän joutuu jäämään pois töistä? TMonen oleskeluvuoden jälkeen voi olla aika hankalaa enää työllistyä.

Ei huoleta, kaikki nuo asiat on selkeästi sovittu. Jos miehelleni sattuu jotain, palaan töihin, pienenämme kuluja ja selviämme. Olen sellaisella alalla että työllistyminen on varmaa. Saan edelleen joka kevät ja loppusyksy kyselyitä siitä että haluaisinko palata töihin. Lastentarhanopettajista on kova pula. Ap

No aika kova luotto sulla on mieheen ja työelämään. Fakta nyt kuitenkin on, että puolet avioliitoista päätyy eroon ja työllistyminen vaikeutuu mitä kauemmin olet sieltä poissa.

Riippuu ihmisestä. Hyvä tyyppi osaa hommata itsensä töihin vaikka olisi ollut 30 vuotta poissa työelämästä. Varsinkin noilla aloilla joilla huutava työvoimapula.

Sinut on verovaroin koulutettu jotta sinusta tulisi tuottava yhteiskunnan jäsen. Ja nyt sitten olet kuitenkin vain kotona. Eikö hävetä käyttää verorahoitteisia palveluja kun et edes yritä osallistua niiden maksamiseen?

Itse teen töitä osa-aikaisesti. Kokoaikatyöhön en enää koskaan palaisi, sillon tuntui ettei elämällä ollut mitään muuta merkitystä kuin työ.

Vierailija kirjoitti:

Sinut on verovaroin koulutettu jotta sinusta tulisi tuottava yhteiskunnan jäsen. Ja nyt sitten olet kuitenkin vain kotona. Eikö hävetä käyttää verorahoitteisia palveluja kun et edes yritä osallistua niiden maksamiseen?

Ap:n rikas mies maksaa taatusti enemmän veroja kuin sinä.

Ei mulla oo mitään mielipidettä. Kukin tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko miettinyt sitä että teille voi tulla jossain vaiheessa ero ja sinä et ole ansainnut ollenkaan työeläkettä kotivuosiltasi? Voi olla vaikeat ajat edessä.

Olen miettinyt ja noista asioita on puhuttu ja Ne on sovittu. Tuosta syystä johtuvia vaikeita aikoja ei ole edessä. Ap

Onko asiat järjestetty niin, että sopimus pitää myös silloin jos erosta tulee riitaisa ja mies ei haluakaan pitää sopimuksesta enää kiinni? Vai onko vaan yhdessä suullisesti sovittu jotain?

Vierailija kirjoitti:

Oletko luonteeltasi laiska? Hävettääkö yhtään, kun kysytään, mitä teet työksesi?

Onpa katkera kommentti.

Olen ollut itse kotiäitinä ja tykännyt hirveästi. Voisin olla senkin jälkeen kotona kun lapset ovat aloittaneet koulun, olisi ihanaa kun sitten olisi vihdoinkin aikaa itselle ja harrastuksille ja voisi myös täysillä panostaa kotiin ja lapsiin!

Vierailija kirjoitti:

Sinut on verovaroin koulutettu jotta sinusta tulisi tuottava yhteiskunnan jäsen. Ja nyt sitten olet kuitenkin vain kotona. Eikö hävetä käyttää verorahoitteisia palveluja kun et edes yritä osallistua niiden maksamiseen?

Voi miten kateellinen kommentti. Jos hankkisit ihan ekaks oman elämän.