Olen "kotirouva", rehellisiä mielipiteitä ja ajatuksia?

Vierailija kirjoitti:

Ihailen, että joku pystyy vain olemaan ilman kunnianhimoa. Minulla on takaraivossa ollut koko elämäni, että haluan olla jotain. Haluan saavuttaa jotain. Jättää jälkeeni jotain, joka saa vielä sadankin vuoden päästä edes yhdessä ihmisessä aikaan reaktion. Pieni murunen ihmisen historiaan.

Muuten tuntuu, että elämäni on vain jälki hiekassa, jonka tuuli pyyhkii pois.

Tämä voi olla muukin asia kuin työhön liittyvä. Olen esim. SM-tasolla urheileva ihminen. Kilpailen välillä myös ulkomailla. Jos en olisi rikkaissa naimisissa joutuisin hakemaan rahaa työtä tekemällä siihen että pystyisin harrastamaan intohimoani.

Harrastan myös joogaa ja opiskelen siihen liittyviä asioita ihan mielenkiinnon vuoksi. Välillä käyn avoimessa yliopistossa lukemassa jonkun mielenkiintoisen kurssin jos sellaisen bongaan.

Ei se oravanpyörä vaan tuota kaikille sitä tyydytystä.

Kotirouvana voi olla kivaa siihen asti, kun kaikki sujuu hyvin. Sit on niitä tilanteita, kun mies veetuttaa ja sitä ei enää rakasta, mutta ei voi lähteä kun ei ole mitään omaa elämää... Niin että kannattaa aika tarkkaan katsoa, että mihin kultaiseen häkkiin sitä itsensä sulkee. 

Miten niin ei ole mitään omaa elämää?

Jos jonkun mielestä elämme kultaisessa häkissä, niin tiedoksi vain, että meillä on avaimet sieltä ulos ja sisään.

Molemmat on tyytyväisiä, teillä on kaikki hyvin. Miksi edes kiinnostaa mitä minä ajattelen, tuntematon ihminen ruudun takana? En aio kertoa mitä ajattelen, opettele elämään ilman muiden mielipiteitä, AP!

Hmm... Tämä koko palstahan perustuu siihen, että täällä voi esittää mielipiteitään ja kysyä toisilta samoin. Voi ihmetellä elämää, arkea, juhlaa, maailman kamaluutta tai huikeutta. Vapaa on jokainen tänne kirjoittamaan, ei tarvitse lukea aiheesta tietenkään, jos baskeri on piukalla.

Vierailija kirjoitti:

Hassua, miten täällä parjataan, ettei kotiäidin lapsista voi tulla mitään ihmeellistä. No ensinnäkin näkisin, että perheen tuki lapsen kasvaessa ja hyvä taloudellinen turva ovat oikein mainioita lähtökohtia antaa lapsen unelmille tulta siipiensä alle, jolloin he voivat tavoitella juuri niitä unelmia, mitä haluavat toteuttaa.

Ja ei, itse en erityisemmin viihdy vain kotiäitinä, mutta ainakin voin tehdä tässä asiassa parhaani, kunnes pääsen töihin. Tämä on nyt mun duuni, joka ei toki lopu sitten, kun menen muualle töihin.

Äitini oli kotona siihen asti, että pikkuveljeni ehti käydä koulua pari vuotta. Häneen ei kotiäidin huono vaikutus ehtinyt purra, koska luki itsensä tekniikan tohtoriksi.

Itse altistuin kolme vuotta pidempään ja minusta tuli vain DI.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, miten täällä parjataan, ettei kotiäidin lapsista voi tulla mitään ihmeellistä. No ensinnäkin näkisin, että perheen tuki lapsen kasvaessa ja hyvä taloudellinen turva ovat oikein mainioita lähtökohtia antaa lapsen unelmille tulta siipiensä alle, jolloin he voivat tavoitella juuri niitä unelmia, mitä haluavat toteuttaa.

Ja ei, itse en erityisemmin viihdy vain kotiäitinä, mutta ainakin voin tehdä tässä asiassa parhaani, kunnes pääsen töihin. Tämä on nyt mun duuni, joka ei toki lopu sitten, kun menen muualle töihin.

Äitini oli kotona siihen asti, että pikkuveljeni ehti käydä koulua pari vuotta. Häneen ei kotiäidin huono vaikutus ehtinyt purra, koska luki itsensä tekniikan tohtoriksi.

Itse altistuin kolme vuotta pidempään ja minusta tuli vain DI.

Kotiäiti ja kotirouva on eri asioita. Aika monet naiset haluaisivat olla kotona lapsen kanssa ainakin niin kauan, kun lapsi on kolme. Kotiäitiys on työtä.

Kotirouvuus taas on sitä, että nainen on edustusvaimona kotona miehen iloksi, lapsetkin ovat muuttaneet pois kotoa.

Minulla olisi ainakin turvaton olo olla kotirouvana toisen rahoilla.

Mitä jos mies löytäisi nuoremman? Kyllä siinä on toisesta liian riippuvainen minun makuuni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, miten täällä parjataan, ettei kotiäidin lapsista voi tulla mitään ihmeellistä. No ensinnäkin näkisin, että perheen tuki lapsen kasvaessa ja hyvä taloudellinen turva ovat oikein mainioita lähtökohtia antaa lapsen unelmille tulta siipiensä alle, jolloin he voivat tavoitella juuri niitä unelmia, mitä haluavat toteuttaa.

Ja ei, itse en erityisemmin viihdy vain kotiäitinä, mutta ainakin voin tehdä tässä asiassa parhaani, kunnes pääsen töihin. Tämä on nyt mun duuni, joka ei toki lopu sitten, kun menen muualle töihin.

Äitini oli kotona siihen asti, että pikkuveljeni ehti käydä koulua pari vuotta. Häneen ei kotiäidin huono vaikutus ehtinyt purra, koska luki itsensä tekniikan tohtoriksi.

Itse altistuin kolme vuotta pidempään ja minusta tuli vain DI.

Kotiäiti ja kotirouva on eri asioita. Aika monet naiset haluaisivat olla kotona lapsen kanssa ainakin niin kauan, kun lapsi on kolme. Kotiäitiys on työtä.

Kotirouvuus taas on sitä, että nainen on edustusvaimona kotona miehen iloksi, lapsetkin ovat muuttaneet pois kotoa.

Minulla olisi ainakin turvaton olo olla kotirouvana toisen rahoilla.

Mitä jos mies löytäisi nuoremman? Kyllä siinä on toisesta liian riippuvainen minun makuuni.

Kyllä minä tiedän, että ne ovat eri asia. Otin vain omalta osaltani kantaa tuohon, onko kotiäidin lapsilla huonommat eväät elämään.

Karkea jaottelu:

Kotiäiti = kotona oleva äiti ja alaikäisiä lapsia samassa taloudessa

Kotirouva = kotona oleva nainen, joka lapseton, tai lapset jo aikuisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, miten täällä parjataan, ettei kotiäidin lapsista voi tulla mitään ihmeellistä. No ensinnäkin näkisin, että perheen tuki lapsen kasvaessa ja hyvä taloudellinen turva ovat oikein mainioita lähtökohtia antaa lapsen unelmille tulta siipiensä alle, jolloin he voivat tavoitella juuri niitä unelmia, mitä haluavat toteuttaa.

Ja ei, itse en erityisemmin viihdy vain kotiäitinä, mutta ainakin voin tehdä tässä asiassa parhaani, kunnes pääsen töihin. Tämä on nyt mun duuni, joka ei toki lopu sitten, kun menen muualle töihin.

Äitini oli kotona siihen asti, että pikkuveljeni ehti käydä koulua pari vuotta. Häneen ei kotiäidin huono vaikutus ehtinyt purra, koska luki itsensä tekniikan tohtoriksi.

Itse altistuin kolme vuotta pidempään ja minusta tuli vain DI.

Kotiäiti ja kotirouva on eri asioita. Aika monet naiset haluaisivat olla kotona lapsen kanssa ainakin niin kauan, kun lapsi on kolme. Kotiäitiys on työtä.

Kotirouvuus taas on sitä, että nainen on edustusvaimona kotona miehen iloksi, lapsetkin ovat muuttaneet pois kotoa.

Minulla olisi ainakin turvaton olo olla kotirouvana toisen rahoilla.

Mitä jos mies löytäisi nuoremman? Kyllä siinä on toisesta liian riippuvainen minun makuuni.

Kyllä minä tiedän, että ne ovat eri asia. Otin vain omalta osaltani kantaa tuohon, onko kotiäidin lapsilla huonommat eväät elämään.

Karkea jaottelu:

Kotiäiti = kotona oleva äiti ja alaikäisiä lapsia samassa taloudessa

Kotirouva = kotona oleva nainen, joka lapseton, tai lapset jo aikuisia

Riippuu tosi paljon lapsesta, onko hyvä olla kotona ”suojassa” vai päiväkodissa. Minä olin melkein koko ajan ennen eskaria kotona. En halunnut mennä päiväkotiin. Liikaa meteliä, liikaa ihmisiä.

Oma lapseni on taas ulospäin suuntautunut ja tarvitsee virikkeitä. Hänelle oli hyvä asia mennä päiväkotiin.