Lue keskustelun säännöt.
Olen "kotirouva", rehellisiä mielipiteitä ja ajatuksia?
07.10.2019 |
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kuusi vuotta ja tuosta ajasta olemme asuneet saman katon alla viimeiset viisi vuotta. Viimeiseen kolmeen vuoteen en ole käynyt töissä, vaan olen huolehtinut kodista sekä käyttänyt aikaa harrastukseeni. Tämä oli täysin minun ja mieheni yhteinen päätös.
Monissa ihmisissä tämä meidän tilanne aiheuttaa hieman ihmetystä ja tuntuu että harva kertoo oikeasti rehellisen mielipiteensä minulle. Ajatuksia, kysymyksiä?
Kommentit (150)
Tämä näyttääkin olevan herkkä aihe. Kumman kireiltä vaikuttavat nimenomaan ne, jotka kehuvat työn olevan heille iso osa identiteettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä kun kotirouva tuo taloon muhkean perinnön,josta mieskin nauttii?
Häpeän että oman sukupuolen edustaja on tuommoinen laiska vetelä vätys.. naiset on taistellut oikeuksistaan päästä pois miehen elättinä olemisesta ja annat tämän kiitoksen? Ei muutakun palkkatöihin ja äkkiä. Ei tuo ole oikein, jokaisen pitää kantaa kortensa ketoon. Miehesi ei arvosta pian sinua ja alkaa henkinen/fyysinen väkivalta. Kannattaa miettiä kaksi kertaa
Ihailen, että joku pystyy vain olemaan ilman kunnianhimoa. Minulla on takaraivossa ollut koko elämäni, että haluan olla jotain. Haluan saavuttaa jotain. Jättää jälkeeni jotain, joka saa vielä sadankin vuoden päästä edes yhdessä ihmisessä aikaan reaktion. Pieni murunen ihmisen historiaan.
Muuten tuntuu, että elämäni on vain jälki hiekassa, jonka tuuli pyyhkii pois.
Ihmeen monta kohteliasta viestiä täällä. Itse kun kerroin palstalla vastaavasta tilanteestani ja valinnoistamme, tuli savea niskaan niin että ropisi. Erittäin kiukkuista ja solvaavaa tekstiä tämä aihe nappaa hyvin herkästi. Syyt taustalla ovat moninaiset. Silti toisten valintojen ei pitäisi olla kenenkään vieraan asia. Jos sitten lähtee kysymään mielipiteitä heiltä, niin no, niitä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet uhri olet uhri patriarkaatti olet sorrettu olet uhri
Vierailija kirjoitti:
Näillä työttömyysluvuilla on sitä parempi, mitä useammalla on haluja jäädä pois työelämästä tai edes vähentää työntekoa, jos siihen kerran on taloudelliset mahdollisuudet eikä tarvitse siihen yhteiskunnan tukia.
Hienoa! Kaltaisiasi tarvitaan enemmän!
Tämä juuri! Minä perustelen valintani näin. Koska täällä harvaan asutulla alueella on työpaikat muutenkin tiukassa, moni tarvitsee paikan tuhat kertaa kipeämmin kuin minä. Meillä on toki lapsia, jotka olen hoitanut kotona kotiäitinä. Nyt kun ovat lentämässä pesästä, olen yhä kotirouva. Elämme täyttä omannäköistämme elämää, on mietitty turvat ja tulevaisuudet, muuten otetaan ihan päivä kerrallaan. Veroja muuten maksetaan sen verran hulppeasti tähän yhteiskuntaan, että omatuntomme on varsin puhdas. En muuttaisi mitään. t. se kotirouva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näillä työttömyysluvuilla on sitä parempi, mitä useammalla on haluja jäädä pois työelämästä tai edes vähentää työntekoa, jos siihen kerran on taloudelliset mahdollisuudet eikä tarvitse siihen yhteiskunnan tukia.
Hienoa! Kaltaisiasi tarvitaan enemmän!
Tämä juuri! Minä perustelen valintani näin. Koska täällä harvaan asutulla alueella on työpaikat muutenkin tiukassa, moni tarvitsee paikan tuhat kertaa kipeämmin kuin minä. Meillä on toki lapsia, jotka olen hoitanut kotona kotiäitinä. Nyt kun ovat lentämässä pesästä, olen yhä kotirouva. Elämme täyttä omannäköistämme elämää, on mietitty turvat ja tulevaisuudet, muuten otetaan ihan päivä kerrallaan. Veroja muuten maksetaan sen verran hulppeasti tähän yhteiskuntaan, että omatuntomme on varsin puhdas. En muuttaisi mitään. t. se kotirouva
Mitäpä kotihuorralle muuta?
Ap, teillähän olisi loistava tilaisuus hankkia lapsi, kun olet kotona ja puitteet on kunnossa. Itse en koskaan voinut saada lapsia, joten tiedän ettei se kyllä ole selviö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen kaikille äveriästä kumppania etsiville menemään epätyypillisiin paikkoihin viettämään yksin aikaa. Ei todellakaan kannata mistään clubeilta etsiä.
Hyviä ovat taidemuseot, tai vaikka julkinen saari, jonne menee itsekseen viettämään aikaa.
Museoissa käy myös äveriästä kulttuuriporukkaa. Kerrankin yksi mies tuli minulle kommentoimaan näyttelysalissa, kun tutkin pronssiveistosta, että sinä olet täällä paras taideteos.
Pätäkkää oli varmasti ostaa kaikki salin teokset.
Tai vietin sunnuntai-iltapäivää rakentaen naisen figuuria pikkukivistä eräällä rannalla. Eräs tunnettu ulkom. arkkitehti pysähtyi juttelemaan ja mietti, että figuurista saisi upean rakennuksen. Siitä olisi helposti voinut jatkaa juttua. Mennä kahville yms.
Näitä esimerkkejä on kymmeniä:kun puuhaa omiaan julkisissa tiloissa, tapaa mielenkiintoisia ihmisiä. Myös rikkaita.
Itsellä sama tilanne. Vähän jännittää sopeudunko enää koskaan työelämään. Olen ollut noin 3 vuotta kotona. Nyt meille tulee tosin lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kaikille äveriästä kumppania etsiville menemään epätyypillisiin paikkoihin viettämään yksin aikaa. Ei todellakaan kannata mistään clubeilta etsiä.
Hyviä ovat taidemuseot, tai vaikka julkinen saari, jonne menee itsekseen viettämään aikaa.
Museoissa käy myös äveriästä kulttuuriporukkaa. Kerrankin yksi mies tuli minulle kommentoimaan näyttelysalissa, kun tutkin pronssiveistosta, että sinä olet täällä paras taideteos.
Pätäkkää oli varmasti ostaa kaikki salin teokset.
Tai vietin sunnuntai-iltapäivää rakentaen naisen figuuria pikkukivistä eräällä rannalla. Eräs tunnettu ulkom. arkkitehti pysähtyi juttelemaan ja mietti, että figuurista saisi upean rakennuksen. Siitä olisi helposti voinut jatkaa juttua. Mennä kahville yms.
Näitä esimerkkejä on kymmeniä:kun puuhaa omiaan julkisissa tiloissa, tapaa mielenkiintoisia ihmisiä. Myös rikkaita.
En tiedä mikä on sinulla varallisuuden mittari mutta kaikki ei viihdy missään taide paikoissa. Omalla miehellä varallisuus n. 3miljoonaa. Löysin tinderistä. Tykkää rokkikeikoista ja on urheiluhullu eri lajien parissa. Varmaan lähtisi kanssani taidenäyttelyyn jos pakottaisin. Clubit sopii varmaan paremmin parikymppisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kaikille äveriästä kumppania etsiville menemään epätyypillisiin paikkoihin viettämään yksin aikaa. Ei todellakaan kannata mistään clubeilta etsiä.
Hyviä ovat taidemuseot, tai vaikka julkinen saari, jonne menee itsekseen viettämään aikaa.
Museoissa käy myös äveriästä kulttuuriporukkaa. Kerrankin yksi mies tuli minulle kommentoimaan näyttelysalissa, kun tutkin pronssiveistosta, että sinä olet täällä paras taideteos.
Pätäkkää oli varmasti ostaa kaikki salin teokset.
Tai vietin sunnuntai-iltapäivää rakentaen naisen figuuria pikkukivistä eräällä rannalla. Eräs tunnettu ulkom. arkkitehti pysähtyi juttelemaan ja mietti, että figuurista saisi upean rakennuksen. Siitä olisi helposti voinut jatkaa juttua. Mennä kahville yms.
Näitä esimerkkejä on kymmeniä:kun puuhaa omiaan julkisissa tiloissa, tapaa mielenkiintoisia ihmisiä. Myös rikkaita.En tiedä mikä on sinulla varallisuuden mittari mutta kaikki ei viihdy missään taide paikoissa. Omalla miehellä varallisuus n. 3miljoonaa. Löysin tinderistä. Tykkää rokkikeikoista ja on urheiluhullu eri lajien parissa. Varmaan lähtisi kanssani taidenäyttelyyn jos pakottaisin. Clubit sopii varmaan paremmin parikymppisille.
Kolmella miljoonalla saatte ihan hyvän elämän. Toisaalta rahalla ei ole merkitystä.
Ei tarvitse olla mikään taidepaikka. Sopivan miehen voi löytää vaikka kuntonyrkkeilystä: ”Rakkaus löytyi nyrkkeilysäkin takaa” :)
Monet tapaavat jossain kuntosalilla yms. Pointti on varmaan se, että tekee juttuja, jotka itseä kiinnostaa, ja siellä tapaa ihmisiä. Hakemalla hakeminen ei tuota tulosta.
Oma kokemukseni on, että todella epätyypillisissä paikoissa tapaa äveriäitä ihmisiä. Jos tänään lähtisin meditoimaan Nuuksioon, eiköstä sinnekin ilmaantuisi joku eksynyt miljonääri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kaikille äveriästä kumppania etsiville menemään epätyypillisiin paikkoihin viettämään yksin aikaa. Ei todellakaan kannata mistään clubeilta etsiä.
Hyviä ovat taidemuseot, tai vaikka julkinen saari, jonne menee itsekseen viettämään aikaa.
Museoissa käy myös äveriästä kulttuuriporukkaa. Kerrankin yksi mies tuli minulle kommentoimaan näyttelysalissa, kun tutkin pronssiveistosta, että sinä olet täällä paras taideteos.
Pätäkkää oli varmasti ostaa kaikki salin teokset.
Tai vietin sunnuntai-iltapäivää rakentaen naisen figuuria pikkukivistä eräällä rannalla. Eräs tunnettu ulkom. arkkitehti pysähtyi juttelemaan ja mietti, että figuurista saisi upean rakennuksen. Siitä olisi helposti voinut jatkaa juttua. Mennä kahville yms.
Näitä esimerkkejä on kymmeniä:kun puuhaa omiaan julkisissa tiloissa, tapaa mielenkiintoisia ihmisiä. Myös rikkaita.En tiedä mikä on sinulla varallisuuden mittari mutta kaikki ei viihdy missään taide paikoissa. Omalla miehellä varallisuus n. 3miljoonaa. Löysin tinderistä. Tykkää rokkikeikoista ja on urheiluhullu eri lajien parissa. Varmaan lähtisi kanssani taidenäyttelyyn jos pakottaisin. Clubit sopii varmaan paremmin parikymppisille.
Kolmella miljoonalla saatte ihan hyvän elämän. Toisaalta rahalla ei ole merkitystä.
Ei tarvitse olla mikään taidepaikka. Sopivan miehen voi löytää vaikka kuntonyrkkeilystä: ”Rakkaus löytyi nyrkkeilysäkin takaa” :)
Monet tapaavat jossain kuntosalilla yms. Pointti on varmaan se, että tekee juttuja, jotka itseä kiinnostaa, ja siellä tapaa ihmisiä. Hakemalla hakeminen ei tuota tulosta.
Oma kokemukseni on, että todella epätyypillisissä paikoissa tapaa äveriäitä ihmisiä. Jos tänään lähtisin meditoimaan Nuuksioon, eiköstä sinnekin ilmaantuisi joku eksynyt miljonääri.
Ohis, mutta olen kerran tavannut miljardöörin slummissa käppäillessäni myöhään illalla.
Vierailija kirjoitti:
Niin, vahvojen naisten tyttäristä kasvaa vahvoja naisia. Mihin unohtui tämä, kun ihannoidaan kotirouvuutta.
En sano, etteikö kotirouva voi olla vahva ja itsenäinen, mutta tietty riippuvuus siinä on toisesta.
Minä ainakin opetan tyttärelleni että elää unelmiaan. Ihan sama mikä se unelma on niin sitä kohti vaan.
Jos oma unelmani on esim. Kilparatsastus niin sitä sitten harrastelen. Ennen nykyisen mieheni tapaamista kävin osa-aika työssä että rahoitin harrastustani. Minulla oli halpa hevonen minkä itse koulutin eteenpäin. Hevonen asui myös edullisella tallilla. Nyt mieheni kanssa minun ei tarvi käydä töissä joten vapaa-aikaa on enemmän. Aika riittää hyvin hevosharrastukseen ja lapselle. Opetan lasta paljon kotona koska hän on hyvin kiinnostunut asioista. Hän on fiksu niin älyllisesti kuin sosiaalisesti, en usko että hänestä tulee kovin heikko ihminen vaikka minä olenkin kotirouva.
Rahallahan ei ole oikeasti väliä, joten jatketaan fantasiointia kiikkustuoliin asti😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, vahvojen naisten tyttäristä kasvaa vahvoja naisia. Mihin unohtui tämä, kun ihannoidaan kotirouvuutta.
En sano, etteikö kotirouva voi olla vahva ja itsenäinen, mutta tietty riippuvuus siinä on toisesta.Minä ainakin opetan tyttärelleni että elää unelmiaan. Ihan sama mikä se unelma on niin sitä kohti vaan.
Jos oma unelmani on esim. Kilparatsastus niin sitä sitten harrastelen. Ennen nykyisen mieheni tapaamista kävin osa-aika työssä että rahoitin harrastustani. Minulla oli halpa hevonen minkä itse koulutin eteenpäin. Hevonen asui myös edullisella tallilla. Nyt mieheni kanssa minun ei tarvi käydä töissä joten vapaa-aikaa on enemmän. Aika riittää hyvin hevosharrastukseen ja lapselle. Opetan lasta paljon kotona koska hän on hyvin kiinnostunut asioista. Hän on fiksu niin älyllisesti kuin sosiaalisesti, en usko että hänestä tulee kovin heikko ihminen vaikka minä olenkin kotirouva.
Sinulla oli tuo oma juttu, kilparatsastus. En usko, että ihan hakemalla hait äveriästä miestä.
Kuulostaa mukavalta, että saat olla kotona lasten kanssa ja kouluttaa samalla hevosia.
Hassua, miten täällä parjataan, ettei kotiäidin lapsista voi tulla mitään ihmeellistä. No ensinnäkin näkisin, että perheen tuki lapsen kasvaessa ja hyvä taloudellinen turva ovat oikein mainioita lähtökohtia antaa lapsen unelmille tulta siipiensä alle, jolloin he voivat tavoitella juuri niitä unelmia, mitä haluavat toteuttaa.
Ja ei, itse en erityisemmin viihdy vain kotiäitinä, mutta ainakin voin tehdä tässä asiassa parhaani, kunnes pääsen töihin. Tämä on nyt mun duuni, joka ei toki lopu sitten, kun menen muualle töihin.
Vierailija kirjoitti:
Minä vuonna olet syntynyt? Eikös leskeneläkettä muutettu juuri eli vuonna 1973 (?) syntyneet ja sitä nuoremmat saavat eläkettä vain 10 vuoden ajan. Tosin sanoen, miten pärjäät vanhempana, jos puolisosi kuolee teidän ollessanne lähellä eläkeikää eli sinulla saattaisi olla elinpäiviä vielä useampi vuosikymmen, mutta työelämään palaamiseen olisit jo liian vanha.
Meillä on ainakin testamentti kuoleman varalle. Jos on kallis talo, hyvä auto ja tilillä 700 000e niin kyllä sitä pärjää pienemmälläkin eläkkeellä. Ja lapselle menee tosiaan vaan lakiosuus.
Oletteko suojanneet kumpikin selustanne? Hyvä jos se on täysin ytheinen päätös ja molemmat ovat tyytyväisiä. Oletko huolehtinut miten pärjäät jos mies muuttaakin mieltään tai menehtyy tms?