Olen "kotirouva", rehellisiä mielipiteitä ja ajatuksia?
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kuusi vuotta ja tuosta ajasta olemme asuneet saman katon alla viimeiset viisi vuotta. Viimeiseen kolmeen vuoteen en ole käynyt töissä, vaan olen huolehtinut kodista sekä käyttänyt aikaa harrastukseeni. Tämä oli täysin minun ja mieheni yhteinen päätös.
Monissa ihmisissä tämä meidän tilanne aiheuttaa hieman ihmetystä ja tuntuu että harva kertoo oikeasti rehellisen mielipiteensä minulle. Ajatuksia, kysymyksiä?
Kommentit (150)
Iloitsen puolestasi. Se on täysin teidän valintanne. Joka ei kuulu muille.
T. Kade-vapaa Suomalainen
Ensimmäisenä tulee mieleen, että mitä miehesi maksaa sinulle kodinhoidosta, ja kertyyhän kaikki omaisuus molemmille. Ei siis niin, että olet ruoka- ja majoituspalkalla töissä ja saat esim. taskurahaa tonnin kuussa ja miehen nimissä ovat niin asunnot kuin osakkeetkin.
Eikö sinua hävetä kinuta mieheltäsi rahaa omiin juttuihisi? Jos vaikka haluat ostaa itsellesi uusia vaatteita, niin joudut aikuisena ihmisenä pyytämään luvan, että saat ne ostaa miehesi palkalla. Itse en voisi näin elää, mutta jotkut näköjään pystyvät.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on vastaava termi homomiehelle, joka tekee saman järjestelyn puolisonsa kanssa?
Kotiherra
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä siis lapsia?
Et taida tietää kotirouvan ja kotiäidin eroa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt sitä että teille voi tulla jossain vaiheessa ero ja sinä et ole ansainnut ollenkaan työeläkettä kotivuosiltasi? Voi olla vaikeat ajat edessä.
Olen miettinyt ja noista asioita on puhuttu ja Ne on sovittu. Tuosta syystä johtuvia vaikeita aikoja ei ole edessä. Ap
Onko asiat järjestetty niin, että sopimus pitää myös silloin jos erosta tulee riitaisa ja mies ei haluakaan pitää sopimuksesta enää kiinni? Vai onko vaan yhdessä suullisesti sovittu jotain?
Asiasta on ihan kirjallinen sopimus. Ap
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuossa taustalla ole aika monta kateellista ihmistä jotka toivovat itselleen samankaltaista tilannetta- varaa tehdä mitä haluaa ja käyttää aikaansa harrastukseen.
Työkaveri tuli takaisin töihin, kun alkoi saada tylsistymisestä masennuksen oireita kotirouvana. Nyt hän tekee puolta päivää ja on paljon onnellisempi kun saa aivoilleen vähän aktiviteettia.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä tulee mieleen, että mitä miehesi maksaa sinulle kodinhoidosta, ja kertyyhän kaikki omaisuus molemmille. Ei siis niin, että olet ruoka- ja majoituspalkalla töissä ja saat esim. taskurahaa tonnin kuussa ja miehen nimissä ovat niin asunnot kuin osakkeetkin.
Näistä kaikista on sovittu tarkasti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua hävetä kinuta mieheltäsi rahaa omiin juttuihisi? Jos vaikka haluat ostaa itsellesi uusia vaatteita, niin joudut aikuisena ihmisenä pyytämään luvan, että saat ne ostaa miehesi palkalla. Itse en voisi näin elää, mutta jotkut näköjään pystyvät.
En minä joudu kinuamaan mieheltäni rahaa. Minulla on ihan omaa rahaa. Ap
Minä vuonna olet syntynyt? Eikös leskeneläkettä muutettu juuri eli vuonna 1973 (?) syntyneet ja sitä nuoremmat saavat eläkettä vain 10 vuoden ajan. Tosin sanoen, miten pärjäät vanhempana, jos puolisosi kuolee teidän ollessanne lähellä eläkeikää eli sinulla saattaisi olla elinpäiviä vielä useampi vuosikymmen, mutta työelämään palaamiseen olisit jo liian vanha.
Mulle kelpaisi, jos mies maksaisi minulle siitä palkkaa, mistä voin maksaa henkilökohtaiseen vakuutuseläkkeeseen rahaa vanhuutta varten ja muutenkin omaa rahaa käyttööni. Ei mua haittais olla töissä kotona ja työnantajana oma mies, jos hänellä olisi siihen varaa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua hävetä kinuta mieheltäsi rahaa omiin juttuihisi? Jos vaikka haluat ostaa itsellesi uusia vaatteita, niin joudut aikuisena ihmisenä pyytämään luvan, että saat ne ostaa miehesi palkalla. Itse en voisi näin elää, mutta jotkut näköjään pystyvät.
En ole ap, mutta minun ei ainakaan tarvitse kinuta rahaa tai pyytää lupia. Ostan mitä haluan, niin tekee miehenikin. On yhteiset tilit ja molemmilla niihin kortit.
Mistä saat ap sitä mainitsemaasi omaa rahaa? Ethän vaan nauti mitään sosiaalietuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä siis lapsia?
Ei ole lapsia. Ja tällä hetkellä emme lapsista haaveilekaan. Ap
Eli oikeasti et ole kotirouva. Olet yhteiskunnan ja/tai miesraukkasi rahoilla elävä luuseri.
Vierailija kirjoitti:
Olin kotona kolmen lapsen kanssa kahdeksan vuotta ja se oli ihanaa aikaa. Mutta jos nyt kun lapset ovat jo teinejä joutuisin olemaan vain kotona, niin kuolisin tylsyyteen. Vaikka kotimme onkin iso, meillä on lemmikkieläimiä ja iso kaunis piha, niin ei se riittäisi mitenkään minulle tekemiseksi. Pääni hajoaisi parissa viikossa, jos tietäisin, että siinä on nyt minun työmaani ja muuta ei ole tiedossa. Kyllä se pari viikkoa varmaan menisi hengatessa, ruokaa tehdessä, siivoskellessa, telkkaria katsellessa ja av:ta selatessa, mutta sen jälkeen olisin äkäinen kuin ampiainen.
Varmaan sen takia aloinkin kymmenisen vuotta sitten yrittäjäksi, kun olin vielä lasten kanssa kotona. Laitoin harrastukseni ja osaamiseni ympärille yhden naisen yrityksen ja sain yritykseni kukoistamaan muutamassa kuukaudessa. Jos en tekisi tätä työtä, niin minulla on muutama muhevia idea jo valmiina. Rahan kanssa meillä ei ole ongelmia, lainat on maksettu jo vuosia sitten.
Joten juu, ehkä toisille yksinkertaiset kotihommat ovat ihan riittäviä, mutta kaikille niissä ei ole mielenkiintoa tarpeeksi.
Mahtaa tulla eläkkeellä vaikeaa, kun ei keksi mitään tekemistä ja kuolet tylsyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua hävetä kinuta mieheltäsi rahaa omiin juttuihisi? Jos vaikka haluat ostaa itsellesi uusia vaatteita, niin joudut aikuisena ihmisenä pyytämään luvan, että saat ne ostaa miehesi palkalla. Itse en voisi näin elää, mutta jotkut näköjään pystyvät.
En ole ap, mutta kotirouva kyllä. Ei tarvi kinuta, ostelen miehen rahoilla ihan mitä haluan. Sopii hänelle. Tyytyväinen on, kun pidän itseni kaikin puolin kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua hävetä kinuta mieheltäsi rahaa omiin juttuihisi? Jos vaikka haluat ostaa itsellesi uusia vaatteita, niin joudut aikuisena ihmisenä pyytämään luvan, että saat ne ostaa miehesi palkalla. Itse en voisi näin elää, mutta jotkut näköjään pystyvät.
En minä joudu kinuamaan mieheltäni rahaa. Minulla on ihan omaa rahaa. Ap
Lastentarhan opettajan palkasta on varmaan kyennytkin säästämään paljon kun oletettavasti teidän nykyiset menonne eivät ihan pienet ole olleet. Puoliksihan maksoitte kaikki kun olit töissä? No, ehkä on kiva olla elätettävänä, varmaan miehesi saa vastinetta rahoilleen. Kun haluat rehellisiä vastauksia, niin rehellisesti en osaa kadehtia enkä arvostaa tuota. Olen akateemisen äidin kasvattama akateeminen uraäiti, itse jo kolmannen polven työssäkäyvä äiti ja tyttäreni ovat myös hankkineet tai hankkimassa itselleen akateemisia ammatteja. En oikein usko, että kotirouva kykenee olemaan yhtä tasa-arvoinen parisuhteessaan ja itsenäinen elämässään kuin työssäkäyvänä, hyvätuloisena kykenee. Jos haluat erota, mitä saat mukaasi? Täällä palstallakin on noita edustusrouvia vieraillut, joiden elämäntehtävä on kestittää miehen liikekumppaneita. Siinä helposti alkaa ajatella noita ihmisiä ja rouvia omina ystävinään, mutta mitä tapahtuu eron tullessa? Näistä kotirouvista tulee aina mieleen Teemu Selänteen rouva, jolla aineellisesti hyvä elämä, mutta joka on hyvin paljon joutunut katsomaan toiseen suuntaan miehensä touhuja eikä sitä omaa elämässä ole muuta kuin lapset. No, jokainen tyylillään, mutta en arvosta.
Vierailija kirjoitti:
Mistä saat ap sitä mainitsemaasi omaa rahaa? Ethän vaan nauti mitään sosiaalietuja?
Ihmisellä voi olla tuloja ilman palkkatyötä tai etuuksiakin.
Mitä sitten, vaikka olisi rikas mies maksamassa veroja? Ei ne itse maksettuja kuitenkaan olisi, vaan nimenomaan sen miehen maksamia.