Lapseni oli saanut exän uudelta vaatteita

Pöyristyttävää miten äidit pilaavat lastensa elämää kun eivät osaa käsitellä omia tunteitaan! Minulla on kaksi ihanaa tytärtä ja heillä äitipuoli, joka myös on tosi kiva. On paljon kiinnostuneempi shoppailusta ja muodista kuin minä. Erityisesti toinen tyttäreni ihailee tätä. Käyvät silloin tällöin ostoksilla yhdessä, äitipuoli antaa jopa omia vanhoja, laadukkaita vaatteitaan ja korujaan tyttärilleni. Minusta se on ihanaa. Olen iloinen lasteni puolesta, että heillä on kiva äitipuoli. Ja äitipuolen puolesta, kun sai noin kivat tytärpuolet. Ei ole yhtään multa pois.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tehdä iso numero parista vaatekappaleesta? Kyse tuskin oli mistään taloudellisesta tuesta, näpäytyksestä tai asioihin puuttumisesta vaan yksinkertaisesti siitä ekologisesta ja hyvää mieltä tuovasta ahatuksesta, että pistetään tarpeettomaksi osoittautuneet käyttämättömät vaatteet kiertoon kun ei raasko roskiinkaan laittaa.

Miten yleensä toimit jos joku lahjoittaa sinulle tarpeettomia vaatteita/juttuja? Eikö yleensä tehdä niin, että katdotaan onko itaelle käyttöä ja ANNETAAN ETEENPÄIN sitä tarvitsevalle/kierrätykseen? Ei niitä palauteta saajalle koska ovat sillekin tarpeettomia.

Toimi tässäkin sen mukaan, jos niillä vaatteilla ei OIKEASTI ole käyttöä.

Palauttamalla takaisin teet itsestäsi vain pikkumaisen ja naurettavan.

👍 no just näin! Miksi teet elämästäsi niin vaikeaa ap? Kyse on vain vaatteista, toki tarina on takana ja exän nykyinen voi kirvellä mieltä.

Ole nyt aikuinen lapsesikin takia.

Jotenkin masentava ketju joiltain osin. Asun yhdessä puolisoni kanssa ja aina hänen ollessaan kotona luonamme asuu myös hänen poikansa. Poika harrastaa aikaa- ja rahaavievää lajia SM-tasolla ja minä olen lapseton ja hyvin tienaava, ja asemassa jossa voin sanella työaikani. Pitäisin suorastaan absurdina tilannetta, jossa en osallistuisi lapsen kuljetuksiin tai ostaisi hänelle vaatteita. En ole myöskään osannut ajatella exän sitä paheksuvan.

Lapsi on myös ainoa edunsaaja testamentissani, paheksuukohan sitäkin....

Onhan se kiva sellaista pientä näpäytystä miehen exälle aina harrastaa. Tietää, että sen on pakko ottaa hymyillen vastaan kaikki rompe, koska muuten kaikki ajattelee, että se on katkera ja kateellinen ja vielä kiinni exässään.

Ex-vaimoja on juuri sen takia helppo kiusata, koska he ovat jääneet toisiksi ja eivät voi puuttua mihinkään, koska kaikkihan sanoo niistä, että katkeria hulluja akkoja, ei ihme, että mies vaihtoi sen uuteen. Joten exät joutuvat alistumaan kaikkeen :D.

Pikku herkkupaloja uudelle vaimolle, kun on saanut miehen itselleen. Miehelle voi sitten aina sanoa, että hullu se on tuo ex-vaimosi, ei ihme, että petit sitä minun kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni näyttää pitävän ihan luonnollisena että uusi puoliso ostaa lapselle vaatteita. Entä jos tämä uusi alkaa ostaa leluja, harrastusvälineitä, sisutaa lastenhuoneita lapsen ja isänsä/äitinsä kanssa, viedä lapsia harrastuksiin, laittaa nimensä lapsen kokeisiin, vastailla terveyskyselyihin ja sopia lapsen toisen vanhemman kanssa lapsen kasvatusasioista? Olisiko asia silloinkin kunnossa? Minun mielestäni kaikki nuo em. ovat asioita, joista ja joita vanhemmat tekevät yhdessä ja uudet puolisot ovat sitten puolison asemassa eikä vanhemman asemassa. Meillä onneksi niin että kaikilla on lapset entisistä suhteistaan joten tällainen järjestely sopii kaikille hyvin eli vanhemmat hoitavat ja sopivat lasten asiat ja jopa tekevät niitä asioita vanhempina ja yhdessä lasten kanssa. Puolisoita ollaan sitten puolisoiden kesken. 

Ostan miehen lapselle huonekalut ja vaatteet. Jopa elektroniikan. Teen kodissani mitä haluan.

Koulun ja harrastukset sopivat tietenkin vanhemmat keskenään, mutta muut asiat hoidamme kuten parhaaksi katsomme. Lapsi on jonkun muun, mutta silti minun lasteni sisarpuoli. Pitääkö hänen kärsiä puolikkuudestaan, kun muut saavat takit, pleikat ja kengät, niin yksi voi käydä köyhemmän vanhemman kanssa kirppiksellä, ettei exälle tule paha mieli.

Jos olet ottanut puolisoksi ihmisen, jolla on lapsia edellisestä suhteesta niin hän hoitaa lapsiasiat ja kotiasiat siihen suuntaan. Sinä olet hänen puolisonsa ja parisuhteen hoidat hänen kanssaan. Mitään uusperhekuvioita ei kannata alkaa suunnitella ihmisen kanssa, jolla jo on lapsia jos itsellä ei niitä vielä ole. Jokainen hoitaa siis perhe- ja asumisasiat siihen suuntaan missä lapset ovat niin kauan kuin lapset ovat pieniä. Parisuhteen vuoksi ei tarvitse muuttaa yhteen asumaan. 

Täysin Porvoosta, mutta anyway.

Ihan samalla asenteella voi todeta ettei kannata erota, jos ei kestä tulevia uusperheitä.

Jaksaa aina naurattaa.

Jos ostan kalliit talvitakit yhteisille lapsille, niin väärin tehty, koska puolison lapsi laitetaan eriarvoiseen asemaan.

Jos ostan kaikille lapsille kalliit takit, niin väärin tehty myös, koska miehen ja exän kuuluu hoitaa se kirppistakki.

Opiskeltuani ja tienattuani haluan tarjota omille lapsilleni tietyt asiat. En luovu tästä, siksi että miehen exälle tulee mielipaha. Hänen pitää vaan kasvaa aikuiseksi. Jos ei itse kyennyt hankkimaan hyvää elintasoa, ei sen tarvitse näkyä meidän taloudessa. Se ei ole meidän vika.

Lapsen huone on minun talossani, joten miehen exä ei päätä tapettien väriä. Eikä sängyn mallia. Hän voi päättää koulusta, terveydestä ja harrastuksista. Ei meidän kotiasioita.

Muistan kun seurustelin ex-poikaystäväni kanssa ja hänellä oli kouluikäinen lapsi. Lapsen äidille oli niin ylitsepääsemätöntä, kun ostin/ostettiin eksäni kanssa lapselle synttäri- tai joululahjoja, tai vaikka ihan jäätelö torilta.

Pauhasi, miten "liikaa" lapsi nauttii minun seurasta ja kotona puhuu, miten kivaa meillä on ollut. Muuttojen myötä yllättäen nämä meidän antamat lahjat "hukkui", mistä lapsi oli tietenkin harmissaan. Kerran jopa ilkesi tämä lapsen äiti sanoa minulle, että nakkaa surutta sopivalla hetkellä minun ostamat lelut/vaatteet roskiin, koska ei kärsi nähdä miten lapsi tykkää leikkiä minun antamilla leluilla.

Mikä teitä katkeria eksiä siis vaivaa? Eikö olisi tärkeää, että puolison muksut hyväksytään ilman että tarvitsee marttyytiksi heittäytyä?

Ei ole ihme et lapset voi huonosti. Aikuiset jäåny itse 3-vuotiaan tasolle.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä, että "ei ole muodissa" enää. Kun mun mielestä poikien vaatteet näyttää vuodesta toiseen samalta. Ainakin pienten lasten.

Olkoon vain mutta enpä oikein voi kuvitella, että teinini ilahtuisi kenenkään toisen valitsemasta vaatteesta. Mulle pointti siis ei olisi se, että ne vanhat vaatteet antoi miehen nyxä vaan se, että joku ylipäätään tuputtaa kamppeitaan mulle tai lapselleni.

Ja vaikka ostelen lapselle samat asiat kuin omilleni, niin ei se mukula siitä mitään tajua. Ei ne tiedä mitä sängyt ja pelikoneet maksaa. Ne ymmärtävät vain sinä sait, minä sain logiikan - jonka toteutuminen estää katkeruutta teininä ja edistää sisarusten välejä. Äitiä se lapsi silti huutaa, jos näkee pahaa unta, ei se primäärireaktio vaihdu äitipuoleksi sen takia että äitipuoli osti kivat kengät. Äitien pitäisi olla itsevarmempia.

Hän on antanut ne vaatteet lapsellesi, ei sinulle.

Jos sinua niin kamalasti häiritsee ne vaatteet, voitte sopia, että lapsi käyttää niitä vain ollessaan isällään. Silloin sinun ei tarvitse niitä vaatteita pestä eikä välttämättä edes nähdä, mutta lapsi voi niitä käyttää.

Tässä on selvästi pelissä vain tunteet, ei mikään muu.  Vaikka poika tykkäisi vaatteista ja vaikka ne olisi just kaupasta ostettu, niin silti tämä ap ei tykkäisi asiasta, koska kyseessä nyt vaan on ihminen, joka ei saisi hänen elämäänsä millään tulla, ei siis edes exän nyksänä eikä varsinkaan pojan isän puolisona.  Se tuossa nyt hannaa ja hiertää, ei ne vaatteet itsessään.

Kuitenkin on vain hyvä asia, jos uusi puoliso noinkin suvereenisti suhtautuu miehensä lapseen.  Päinvastaisia tapauksia kun tuntuu olevan tuhannesti enemmän ja lapsethan niistä kärsii.  

Ja miksi tuosta kirjoittaa nettiin?  Noin mitättömästä asiasta?  Eikö ihminen itse osaa ratkaista mitään, vaan pitää kysyä tämmöisenkin ohjeita ventovierailta nettikeskustelijoilta?  Senhän tietää, että täällä yksi vastaa yhdellä lailla ja toinen toisella, riippuen siitä, millaiset tunteet heillä itsellään velloo, kun on tullut ero ja exä onkin ottanut uuden puolison (niin kuin se jotenkin ei olisi odotettavissa).  Kenellä millainenkin ero on ollut,  kuka on jäänyt mustasukkaisena kieriskelemään vihoissaan ja kuka taas tyytyväisenä siitä, että itsellä on hyvin ja exäkin menee elämässään eteenpäin.

Omassa kodissaan uusperheen äiti saa tehdä ihan mitä haluaa. Kumma juttu et äidit eivät toivo omalle lapselleen hyvää siellä äitipuolen kodissa. Se ei kuitenkaan ole äidin, vaan äitipuolen valtakuntaa, ei äidin kontrollin piirissä. Jos haluaa vaikuttaa, askeleet siihen on kunnioitus ja kohteliaisuus. Ja myös se miten miehen lapsen asiat siinä kodissa hoidetaan on miehen ja äitipuolen asia. Exälle ne ei kuulu.

Palauttaisin ilman muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä, että "ei ole muodissa" enää. Kun mun mielestä poikien vaatteet näyttää vuodesta toiseen samalta. Ainakin pienten lasten.

Olkoon vain mutta enpä oikein voi kuvitella, että teinini ilahtuisi kenenkään toisen valitsemasta vaatteesta. Mulle pointti siis ei olisi se, että ne vanhat vaatteet antoi miehen nyxä vaan se, että joku ylipäätään tuputtaa kamppeitaan mulle tai lapselleni.

Ei näköjään mene oppi perille. Kato peiliin ja mieti nyt ihan tosissaan mistä on kyse ja lopeta lapses elämän myrkytys heti alkuunsa. Kyllä mun teinit ilahtuu esim kavereilta ja sukulaisilta saamistaan kamppeista. Ja myös äitipuolelta. Arvostavat kovasti. Mun lapsella oli myös rippijuhlassa äitipuolen korut. Minusta oli hieno ele ja lapsikin arvosti. Loi yhteenkuuluvuutta. Lapsi koki et on tärkeä myös äitipuolelleen. Ja minua sekä äitipuolta liikutti, arvaa mikä? Hyvyys. Hyvä tahto. Ja välittäminen. Lapses takia kannattais lopettaa tuollainen valtataistelu alkuunsa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kiva sellaista pientä näpäytystä miehen exälle aina harrastaa. Tietää, että sen on pakko ottaa hymyillen vastaan kaikki rompe, koska muuten kaikki ajattelee, että se on katkera ja kateellinen ja vielä kiinni exässään.

Ex-vaimoja on juuri sen takia helppo kiusata, koska he ovat jääneet toisiksi ja eivät voi puuttua mihinkään, koska kaikkihan sanoo niistä, että katkeria hulluja akkoja, ei ihme, että mies vaihtoi sen uuteen. Joten exät joutuvat alistumaan kaikkeen :D.

Pikku herkkupaloja uudelle vaimolle, kun on saanut miehen itselleen. Miehelle voi sitten aina sanoa, että hullu se on tuo ex-vaimosi, ei ihme, että petit sitä minun kanssani.

No ei se nyt noinkaan mene.  Ajatteleekohan ne uudet puolisot kuitenkaan ihan noin?

Ja vaikka ajattelisivatkin, niin heillehän se vain kostautuu, kun se miehen entinen puoliso ei korvaansa lotkauta.  Ei sano juuta eikä jaata.  Ei puutu asiaan millään lailla.  Kun nyxä ei tiedä, mitä exä asiasta on mieltä, kun ei mitään kommenttia kuulu, sillehän se luu käteen jää ja tieto siitä, että laittaa rahaa puolisonsa lapsen saamatta siitä oikeastaan mitään palautetta.  Jos sitä toivoo, että se exä nyt nostaisi kauhean mustasukkaisen metelin, niin siinäpähän toivoo.  Täydellinen hiljaisuus on paras palaute.  Tämän neuvoisin ap:llekin.   

''En kaipaa lapselleni mitään vaatteita.''

En olekaan ennen kullut, että vanhempi painostaisi lastaan nudisti-elämään. 

Eikö yleensä vanhemmat ole huolissaan, kun rakas teinityttö ei pukeudu tarpeeksi peittävästi? 

Ettet ois ihan pikkuisen katkera? Jos tahdot kertoa exälles, että yli et ole päässyt ja vieläkin olet mustis ja katkera erosta niin palauta ihmeessä ne vaatteet tai polta ne vaikka roviolla. Jos haluat esittää, että olet ok eron kanssa, niin peset vaatteet, laitat ne poikasi kaappiin ja unohdat koko asian.

No ootpa ap ärsyttävä. Kun ei teillä miehen kanssa toiminut niin pitää estää kaikkia muitakin tulemaan toimeen keskenään. Hanki oikea itsetunto jostain.

Vierailija kirjoitti:

Moni näyttää pitävän ihan luonnollisena että uusi puoliso ostaa lapselle vaatteita. Entä jos tämä uusi alkaa ostaa leluja, harrastusvälineitä, sisutaa lastenhuoneita lapsen ja isänsä/äitinsä kanssa, viedä lapsia harrastuksiin, laittaa nimensä lapsen kokeisiin, vastailla terveyskyselyihin ja sopia lapsen toisen vanhemman kanssa lapsen kasvatusasioista? Olisiko asia silloinkin kunnossa? Minun mielestäni kaikki nuo em. ovat asioita, joista ja joita vanhemmat tekevät yhdessä ja uudet puolisot ovat sitten puolison asemassa eikä vanhemman asemassa. Meillä onneksi niin että kaikilla on lapset entisistä suhteistaan joten tällainen järjestely sopii kaikille hyvin eli vanhemmat hoitavat ja sopivat lasten asiat ja jopa tekevät niitä asioita vanhempina ja yhdessä lasten kanssa. Puolisoita ollaan sitten puolisoiden kesken. 

Joo, minäkin pidin luonnollisena. Ettei lapset oo kenenkään omaisuutta, vaan ansaitsevat kaikkien huolenpitoa. Ja sit kohtasin nykyisen miehen. Hänen exänsä on ollut niin ikävä, etten aio olla enää missään tekemisissä hänen kanssaan. Vuodet vierivät ja lasten käynnit meillä harvenevat. Kaikki on tosi hankalaa. Isä jaksaa yrittää, mua ei vois vähempää kiinnostaa. En halua sekaantua ääliöiden sotkuihin. Kohta varmaan unohdan miltä lapset näyttävät. Tosi kurjaa, aluksi yritin kovin, mutta vastassa oli a ina jotain ikävää, kun äiti kävi valtataisteluaan. Tein päätöksen etten tuhlaa elämääni osallistumalla siihen. On kurjaa että näin kävi, mut rajansa kaikella. Mulla on muuta tekemistä elämässä kuin yrittää osallistua jonkun inhottavan ihmisen perhe-elämään. Hoitakoon ihan keskenään lapsensa. Ja onneks tuo isäkin jaksaa vielä pitää isyytensä puolia. Vaikkei lapsilla täällä meillä enää mitään perhettä ole.

Olen samassa tilanteessa heittänyt vaatteet uffiin. Exäni uusi on ihan kiva, mutta en pidä hänen vaatemaustaan. On tummanvihreää neuletakkia, neuleliiviä ja ripulin värisiä suoria housuja, ruutukauluspaitaa ja sen sellaista. Omat lapseni urheilevat paljon ja käyttävät tuotemerkkejä kuten Adidas, Nike, Ponkes, CCM, Volcom, Napapiirj, Quiksilver jne jne. Juhlakamat on erikseen.

Olen siis ottanut vaatekassit vastaan, kiittänyt ja heittänyt Uffiin. Hän ei ole kysynyt minulta haluanko vaatteita (olettaa vain että kaikki on kiitollisia ilmaisista vaatteista?) joten en ole katsonut asiakseni selvittää miksi vaatteita ei ole käytetty.

Hän on mukava ihminen, en halua häntä loukata