Äidiksi 46-vuotiaana. Mitä mietteitä herättää teissä?

Jos ihminen on terve ja raskaus sujuu hyvin, mitäs sen on väliä minkä ikäisenä äidiksi. Ihmisten pitäisi ymmärtää se, että monen yksilön kohdalla ikä on vain numero. Toiset toki vanhenee nuorempina kuin toiset, mistä lienee syntynyt mielikuva mummoikäisyydestä neljänkympin ylittäneellä. Mutta itse en tunne tämän ikäisiä, ketkä olisivat mummomaisia millään muotoa, vaikka joku olisikin jo isoäiti.

Herättää ajatuksia että itsekästä, mutta niin tyypillistä nykyajan minäminäminä-ihmisille. Miksi tätä keskustelua edes käytäisiin jos ap ei itsekin tietäisi etteivät esim. lääketieteen ammattilaiset koskaan suosittelisi raskautumista tuonikäiselle.

Samaa itsekkyyttä kuin esim. erään laulajan taannoinen ennenaikainen synnytys Ranskan reissulla. Kaikki normaalit tietävät että tuossa vaiheessa raskautta voisi keksiä muutakin tekemistä kuin lennolle lähdön. Muttakun minä voin!

Vanha olet siihen hommaan, mutta jos fyysisesti onnistuu ja meinaat että jaksat, niin tee vaan. Jos ei ole lapsia ennestään, niin mieti vielä 2 kertaa.

Kroppa tuskin kovin hyvin palautuu, eli pömppömaha ja virtsankarkailu todennäköistä.

Onnea! Mutta yritä pitää itsesi hyvässä kunnossa. Olen itse nyt jo yli 40v ja oma äitini sai minut 42-vuotiaana. Äiti jäi varhennetulle eläkkeelle kun kirjoitin ylioppilaaksi. Oli 70v kun sain omat lapseni ja suunnilleen siitä alkaen kunto alkoi heikkenemään. Olen siis ainoa lapsi ja samalla kun olen hoitanut omat lapseni olen hoitanut myös iäkästä äitiäni. Pakko myöntää että olen välillä väsynyt ja turhautunut ja jopa kateellinenkin. En ole siis itse koskaan saanut pahemmin apua omien lasteni hoitoon. No, eipä minun olisi pakko äitiäni auttaa mutta silti kutenkin haluan. Ehkä "siteemme" on muodostunut tiiviiksi kun olemme asuneet kahdestaan. Oma äitini ei koskaan harrastanut mitään joten se mitä haluan sanoa niin pysy aktiivisena ja vireänä niin jaksat varmasti paremmin.

Minä sain ensimmäiseni ainokaiseni 40-vuotiaana ja yli 40-vuotiaiden raskaustoiveryhmässä pyöriessäni tuli selväksi, että raskaaksi tuleminen sen ikäisenä ei ollut helppoa ja keskenmenoja tuli monelle. Jos onnistuu tulemaan raskaaksi eikä tule keskenmenoa, kauhuskenaario on mielestäni se, että saa vaikeasti vammaisen lapsen, jossa on kiinni koko ajan siihen asti, kunnes lapsi on parikymppinen ja itse eläkeikäinen ja saa lapsen laitettua tuettuun asumiseen. Jotenkin ajattelisin, että raskashoitoisen lapsen hoidon jaksaisi paremmin nuorempana, mutta toisaalta henkiset valmiudet ja kärsivällisyys voivat olla paremmat vanhempana, ehkä. Meidän lapsi on lievästi autistinen (savantti) joten ei meilläkään ihan putkeen mennyt, mutta en silti kadu. Mietin vaan välillä, että miten ikinä jaksaisin vaikeasti autistisen 24/7 vahdittavan täysin kommunikaatiokyvyttömän lapsen kanssa, jos sellainen tuuri olisi käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vauvat on aina kivoja, mutta voi olla ikävä elää kakkavaippojen kanssa, kun kavereilla on vain silloin tällöin lapsenlapset hoidossa.

Kavereilla on aikaa harrastaa, matkustella ja luoda uraa. Tuohan on korkeakoulutetuille parasta aikaa luoda uraa, kun lapsetkin ovat täysi-ikäisiä.

Ap ei ole avannut tilannettaan tarkemmin, mutta ehkä pullantuoksuinen kotiäitiys on aina ollut hänen salainen unrlmansa, mutta on nyt vasta löytänyt sopivan miehen. Mikä sen mukavampaa silloin, kuin ottaa muutaman vuoden breikki työelämästä ja sitten kenties lyhennettyä päivää tms. painettuaan töitä jonkun parikymmentä vuotta putkeen. Minä nautin kovasti siitä kotonaoloajasta, eikä yhtään seinät kaatuneet päälle, niin kuin nuoremmat joskus valittelevat.

Mun perheeseen kuuluu nainen, joka on todella nuorekas ja  hyvinvoiva, lapseton vielä nyt yli 4-kymppisenä. Toivon todella, että hän saisi ainakin yhden oman lapsen, vaikka sitten 46-vuotiaana.

Itse täytän tänä vuonna 46 ja vaikka olen fyysisesti hyvässä kunnossa, terve ja jaksava, en alkaisi siihen rumbaan enää. Omat lapset on jo isoja ja tuntuisi hulluudelle aloittaa kaikki alusta. Jotkut tekevät niin, ja mikäs siinä jos se sopii elämäntilanteeseen. Onnea kaikille valinnoissaan!

Ihan hyvin voit hankkia lapsen, jos kerran raskaaksi tulet.  Ainahan jotkut on tuon ikäisenä saaneet lapsia. Kyllä 46-vuotiaan pitää vielä töissäkin jaksaa käydä.  

Musta aika kaukaa haettuja juttuja nuo, että olet 66, kun lapsesi on 20. Eihän sitä kukaan tiedä, kuinka kauan elää. 

Että näitä asioita jaksetaan täällä jauhaa. Mun yksi tuttu sai lapsen vielä 48-vuotiaanakin.

Vierailija kirjoitti:

Onnea! Mutta yritä pitää itsesi hyvässä kunnossa. Olen itse nyt jo yli 40v ja oma äitini sai minut 42-vuotiaana. Äiti jäi varhennetulle eläkkeelle kun kirjoitin ylioppilaaksi. Oli 70v kun sain omat lapseni ja suunnilleen siitä alkaen kunto alkoi heikkenemään. Olen siis ainoa lapsi ja samalla kun olen hoitanut omat lapseni olen hoitanut myös iäkästä äitiäni. Pakko myöntää että olen välillä väsynyt ja turhautunut ja jopa kateellinenkin. En ole siis itse koskaan saanut pahemmin apua omien lasteni hoitoon. No, eipä minun olisi pakko äitiäni auttaa mutta silti kutenkin haluan. Ehkä "siteemme" on muodostunut tiiviiksi kun olemme asuneet kahdestaan. Oma äitini ei koskaan harrastanut mitään joten se mitä haluan sanoa niin pysy aktiivisena ja vireänä niin jaksat varmasti paremmin.

Mun äiti kuoli jo 70-vuotiaana autokolarissa. Oli 65-vuotias on lapseni syntyi.  Ei osallistunut koskaan lapseni hoitoon, eikä koskaan ollut edes mikään tyypillinen äiti edes minulle. Ikä ei siis aina ole mikään merkittävä tekijä.

Miettikää nyt monet oikeasti, onko 46-vuotias oikeasti tässä maailmassa kovin vanha? 

Vierailija kirjoitti:

Aika itsekästä. Mut toisaalta niinhän kaikki lapset ovat itsekkäistä syistä hankittuja. En voisi kuvitellakkaan alottavani alusta melkein 50-vuotiaana, puistattaa pelkkä ajatuskin. Toivottavasti rahalla saa tukiverkkoja, kun ei taida lähipiirissä olla enää sen ikäisiä, keitä kiinnostaisi tai jaksaisi auttaa. Kaupungilla olettaisin isoäidin olevan lapsenlapsensa kanssa liikenteessä.

Kuka muka on nykyään 46-vuotiaana mummo, kun lapst saadaan yleensä pitkälti yli 30-vuotiaana ja suuntaus on vain ylöspäin koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Herättää ajatuksia että itsekästä, mutta niin tyypillistä nykyajan minäminäminä-ihmisille. Miksi tätä keskustelua edes käytäisiin jos ap ei itsekin tietäisi etteivät esim. lääketieteen ammattilaiset koskaan suosittelisi raskautumista tuonikäiselle.

Samaa itsekkyyttä kuin esim. erään laulajan taannoinen ennenaikainen synnytys Ranskan reissulla. Kaikki normaalit tietävät että tuossa vaiheessa raskautta voisi keksiä muutakin tekemistä kuin lennolle lähdön. Muttakun minä voin!

Olet itsekäs, jos hankit lapsen, olet isekäs, jos et sitä hanki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläkeiässä kun lapsi täyttää 18v :D

Voi sitten hoitaa lapsenlapsiaan kun ei ole enää työelämässä

Tämä on huvittavaa. +40v äidiksi tulleet usein sanovat, että eläkkeellä on helppo hoitaa lapsenlapsia. Kenellekään ei tule mieleen, että jos omankin lapsen mielestä paras ikä saada lapsia on 46v, on mummo siinä vaiheessa jo 92. Joo, voi sitä aikaa toki olla silloinkin...

Rehellisesti? Mietin, että jos lapsi ei ole mahtunut prioriteettilistalle aiemmin, miten korkealle sijalle hän nyt pääsee, vai hankitaanko lapsi vain koska kuuluu / muuten jäisi väliin / tms. Jos ihmiselle ura, itsenäisyys, vapaus ja itsensä toteuttaminen on tärkeää niin että ei ole hankkinut lasta näiden asioiden tielle, niin osaako nyt laittaa niitä riittävästi syrjään vai syntyykö lapsi lähinnä harrastukseksi. Haluaako tämä ihminen lapsen vai onko moottorina vaille jäämisen pelko?

Tiedostan kyllä että nuo "huolet" voi olla täysin aiheettomia mutta tällaista mulle mieleen tulee.

Mitä väliä..jokaisella oma elämä. Jos sinulla odotettu ja iloinen asia, nauti. Ei kukaan tiedä elämänsä suuntaa, tulevaa turha miettiä tai pelätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläkeiässä kun lapsi täyttää 18v :D

Voi sitten hoitaa lapsenlapsiaan kun ei ole enää työelämässä

Tämä on huvittavaa. +40v äidiksi tulleet usein sanovat, että eläkkeellä on helppo hoitaa lapsenlapsia. Kenellekään ei tule mieleen, että jos omankin lapsen mielestä paras ikä saada lapsia on 46v, on mummo siinä vaiheessa jo 92. Joo, voi sitä aikaa toki olla silloinkin...

Ei ole minusta mikään huono jos hyväkään, jos hankkii lapsia yli 40-vuotiaana. Asia vain on nyt niin ja sen kanssa on elettävä. Voi hyvnkin ehtiä hoitamaan lapsenlapsia, jos oma lapsi hankkii lapset jo yl 20-vuotiaana. Silloinhan  on ehkä noin 60-vuotias.  Ei ole välttämättä tämän päivän maailmassa edes eläkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti? Mietin, että jos lapsi ei ole mahtunut prioriteettilistalle aiemmin, miten korkealle sijalle hän nyt pääsee, vai hankitaanko lapsi vain koska kuuluu / muuten jäisi väliin / tms. Jos ihmiselle ura, itsenäisyys, vapaus ja itsensä toteuttaminen on tärkeää niin että ei ole hankkinut lasta näiden asioiden tielle, niin osaako nyt laittaa niitä riittävästi syrjään vai syntyykö lapsi lähinnä harrastukseksi. Haluaako tämä ihminen lapsen vai onko moottorina vaille jäämisen pelko?

Tiedostan kyllä että nuo "huolet" voi olla täysin aiheettomia mutta tällaista mulle mieleen tulee.

MIstä sitä kukaan tietää toisen elämän vaiheista ja mahdollisista kriiseistä. JOkaisen elämä kun kulkee omaa latuaan.  Itse tämä "mummo" vastaa itsestään ja tekemisistään. 

On kyllä taas paljon negatiivista väkeä liikkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti? Mietin, että jos lapsi ei ole mahtunut prioriteettilistalle aiemmin, miten korkealle sijalle hän nyt pääsee, vai hankitaanko lapsi vain koska kuuluu / muuten jäisi väliin / tms. Jos ihmiselle ura, itsenäisyys, vapaus ja itsensä toteuttaminen on tärkeää niin että ei ole hankkinut lasta näiden asioiden tielle, niin osaako nyt laittaa niitä riittävästi syrjään vai syntyykö lapsi lähinnä harrastukseksi. Haluaako tämä ihminen lapsen vai onko moottorina vaille jäämisen pelko?

Tiedostan kyllä että nuo "huolet" voi olla täysin aiheettomia mutta tällaista mulle mieleen tulee.

Sinä kyllä oletat jopa sitä ja tätä ja tuomitset vielä kovemmin. Mitäpä oikeasti tiedät ap:n tilanteesta? Juuri niin , et mitään.

Mun isän isän vanhempien perheeseen taisi syntyä 15 lasta. Nuorimman sai noin 20-vuotiaana ja vanhimman 48-vuotiaana. Kumma kyllä nuorin ja vanhin kasvoivat aikuisiksi ja elivät kumpikin omilla tahoillaan terveinä elämänsä.  Nuorinkin lapsi ehti ihan aikuiseksi asti kasvaa ennen kuin äiti vanhemmat kuolivat. Silloin vielä kuoltiin nuorempina.