Äidiksi 46-vuotiaana. Mitä mietteitä herättää teissä?

Vauvat on aina kivoja, mutta voi olla ikävä elää kakkavaippojen kanssa, kun kavereilla on vain silloin tällöin lapsenlapset hoidossa.

Kavereilla on aikaa harrastaa, matkustella ja luoda uraa. Tuohan on korkeakoulutetuille parasta aikaa luoda uraa, kun lapsetkin ovat täysi-ikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Eläkeiässä kun lapsi täyttää 18v :D

Voi sitten hoitaa lapsenlapsiaan kun ei ole enää työelämässä

Henkilökohtaisesti mietityttäisi lähinnä oma kunto kestää raskaus jos ylipäätään tulisi vielä raskaaksi. Raskaus tuossa iässä olisi kyllä rankkaa. Mutta noin muuten lastenhoidon ym. jaksaisi varmasti ja elämä on taloudellisesti ja tukiverkoiltaan kunnossa. Itse olen 44 ja mietin milloin saa luovuttaa ja olla edes pohtimatta lapsia. Elämä on mukavaa ilman mutta takaraivossa yhä miete, pitäisikö sittenkin mennä valtavirran mukana.

Ilmeisesti haluat lapsen kissan tilalle.

Hienoa löytää joku äidiksi haluava. Tsemppiä!

Tiedän yhden äidin, joka teki 3lasta kahdentoista vuoden välein.

Ekan 16v, tokan 28v ja kolmannen 40v.

Sanoi vanhimman jälkeen palautumisen olleen vaikeampaa.

46-vuotiaissa on eroja. Osa varmasti ovat ikäisiään naisia biologisesti nuorempia geenien ja elämäntapojen takia. Osa näyttääkin ikäistään 10 vuotta nuoremmalta.

Itse olen jo vakavasti sairas 43-vuotiaana (ei ylipainoa, ei riskitekijöitä), joten oman näkemykseni varmaan arvaa. Samaa mieltä tosin olin jo ennen tätä tuomiotanikin, mutta oma kohtalo vain vahvisti näkemykseni eli että emme valitettavasti todellakaan elä kaikki missään prinsessamaailmassa. 

Herättää mielikuvan, että on saavuttanut unelman, jota on toivonut koko ikänsä. Ehkä löytänyt lapselle isän vasta nyt.

tai sitten uskonnollisen perheen äiti ja saanut vielä lapsen noin vanhana.

Mutta varmasti onnellinen lapsesta.

Eipä tuossa mitään, olen erittäin onnellinen puolestasi, jos sinäkin olet :)

Itse samanikäisenä olen iloinen, että nuo ajat ovat jo ohi ja saan nauttia teinien äitiydestä. Mutta varmasti toisaalta olisin ikionnellinen äitiydestä tämänkin ikäisenä jos minulla ei olisi vielä lapsia.

Hulluna pidän.

En jaksaisi niitä yövalvomisia / -heräämisiä millään. Yksi tai kaksi yötä voisi mennä, sen jälkeen kuolo korjaisi. Minulle on tullut yöuni entistä tärkeämmäksi tuossa 45. ikävuoden jälkeen.

Suomessa naiset saavat ensimmäisen lapsenlapsensa noin 50 vuotiaana.

Ikäiselläsi naisella suurin osa munasoluista on jo kehityskelvottomia, ts. raskaus ei ala, tai alkaessaan ei jatku, vaan menee kesken.

Naisen hedelmällinen ikä päättyy noin kymmenen vuotta ennen vaihdevuosia, jotka alkavat suomalaisnaisilla keskimäärin 51 vuotiaana.

Nelikymppisellä naisella on enää 50% mahdollisuus raskautua, verrattuna siihen, kun oli 30 vuotias.                  Väestöliiton diagrammin mukaan 46 vuotiaan raskautumisennuste on 0%.

En uskkaltaisi. Täysin henk. Kohtainen mielipide. Toinen lapsi erityislapsi, toisella sydämessä reikä. Kumpikaan ei käynyt ilmi raskauden ultrassa, eikä istukkabiopsiassa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden äidin, joka teki 3lasta kahdentoista vuoden välein.

Ekan 16v, tokan 28v ja kolmannen 40v.

Sanoi vanhimman jälkeen palautumisen olleen vaikeampaa.

40v on aivan eri asia kuin 46 vuotta.

Jos ei ole isompia lapsia niin ymmärrän hyvin. Itsellä on kolmen lapsen vauva-ajat, yövalvomiset jne jo kaukana takana, ovat täysi-ikäisyyden kynnyksellä enkä enää jaksaisi sitä valvomista ekana vuonna enkä ehkä enää jaksaisi innostua vauvajutuista, kun olen sen elämänvaiheen jo elänyt. Mutta jos en olisi, niin saattaisin innostuakin.

Jos on terve ja hyväkuntoinen äiti, niin mikäs siinä, näin yleisesti ottaen. Itse 45v, terve, mutta olisi kauheaa olla raskaana tässä iässä. Omat lapset ovat jo lähestymässä täysi-ikäisyyttä. En jaksaisi valvoa vauvan kanssa ja pikkulapsiaika ei houkuta yhtään. Se juna meni jo. Lisäksi 46v olisi 64v lapsen saavuttaessa täysi-ikäisyyden.

No hulluna pidän.

Siinä rehellinen mielipiteeni, aloittakaa alapeukutus 😂😂

Omasta mielestäni yleisesti ottaen liian vanha. Ei ole reilua lasta kohtaan joutua oman aikuisuutensa kynnyksellä mahdollisesti huolehtimaan vanhemmistaan. 

Tilanne olisi parempi, jos lapsen isä olisi reilusti nuorempi (tyyliin 10v nuorempi). 

Seiska vastaa 13:lle; ei ole mitään nokan nyrpistellä, vaan ihan elämän realiteetteja. Itse olen saanut lapseni paljon nuorempana kuin aloittaja mutta sattuneista syistä joutunut miettimään hyvinkin paljon lasten tulevaisuutta, kuka heistä huolehtii kun itsestä aika jättää. Elämässä voi tapahtua vaikka mitä odottamatonta ja mitä pidemmällä elämä on, sitä todennäköisempää varsinkin vakavat sairaudet ovat. Jokin aika sitten näin kaupassa aika vanhan pariskunnan jolla joku vajaa parikymppinen täyttä hoivaa tarvitseva down-lapsi. Nämä yli seitsenkymppiset vanhemmat ovat varmasti kauhulla miettineet että miten lapsi selviää kohta kun eivät enää itse kykene hoitamaan lastaan. Jokainen vanhempi tietää ettei laittaisi sairasta eikä tervettäkään lastaan kenenkään muun hoidettavaksi jos ei ole aivan välttämätöntä

Luonnotonta ja sairasta että joku mummo yrittää saada lasta

Aika itsekästä. Mut toisaalta niinhän kaikki lapset ovat itsekkäistä syistä hankittuja. En voisi kuvitellakkaan alottavani alusta melkein 50-vuotiaana, puistattaa pelkkä ajatuskin. Toivottavasti rahalla saa tukiverkkoja, kun ei taida lähipiirissä olla enää sen ikäisiä, keitä kiinnostaisi tai jaksaisi auttaa. Kaupungilla olettaisin isoäidin olevan lapsenlapsensa kanssa liikenteessä.