Noloin auton reistailusi?
Meillä ainakin kun vieraiden kanssa piti lähteä pois juhlapaikasta ja automme kesti minuutti käynnistyä! Sen jälkeen taas toiminut monta vuotta ihan normaalisti... Mitä kokemuksia teillä on?
Kommentit (594)
Lapissa yritin ajaa vahingossa lumipenkan läpi isolla parkkiksella. Oli niin kirkasta etten nähnyt tarkalleen, mistä kohtaa ajaa ulos. Kaksi nuorta pariskuntaa tulivat sitten auttamaan ja saatiin työnnettyä auto eteenpäin :D Olen ikuisesti kiitollinen heille, mutta aijettä hävetti! Olin yksin ajamassa kun kaverit olivat rinteessä.
Kävin maistraatissa jättämässä avioerohakemuksen eli tunnelma oli jo valmiiksi aika vaisu. Homma tuli hoidettua mutta vuokra-autolle palattuani (en asunut tuolloin Suomessa) tajusin, etten tiedä, miten peruutusvaihteen saa päälle. Autossa ei tietenkään ollut käyttöohjekirjaa eikä älypuhelimia vielä ollut eli googlekaan ei auttanut.
Aikani siinä vaihdekeppiä vääntelin, riuhdoin ja tempoilin. Ei apua. Onneksi oli talvi ja parkkipaikka oli lievästi ylämäkeen. Lopulta nöyrryin, laitoin vaihteen vapaalle ja aloin hyppiä kuskin penkillä. Hop-hop-hop-hop... pikkuhiljaa auto onneksi hyppeli alamäkeen ja lopulta pääsin jatkamaan matkaa. Hätä keinot keksii!
Autoni sammui keskelle liikenneympyrää, itsellä juhlavaatteet päällä. Siinä sitten korkokengissä työnnän autoa eteenpäin, että saisi sen vähän sivuun. Palomiehet ajoi ohi ja vilkuttelivat vaan ikkunasta. Nolotti ja harmitti että kukaan ei tullut apuun, hauskaa tuntui kaikilla olevan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei käynyt itselleni vaan kaverilleni muutama talvi sitten ja naurattaa edelleen.
Lämpötila oli pitemmän aikaa sahannut pakkasella ja nollassa, joten tien pinta oli aivan peilijäässä (Pohjois-Suomessa) eikä hiekkaa ollut ehtinyt vielä sille aamulle tulla. Kaverini ajeli kaikessa rauhassa, ja näki että heti mutkan jälkeen on poliisin puhallutus. Alkoi painamaan jarrua, jotta ehtii pysähtyä, mutta tien pinta oli niin jäässä että luisui ojaan juuri ennen ratsiaa. Oli ollut poliiseilla pokassa pitelemistä kun olivat tulleet ojan pohjalle puhalluttamaan ja ohi ajajilla oli päät kääntyneet kun hinausauto oli tullut.
Ihan paras, nauroin kyyneleet silmissä, kiitos!
Vanha mazda, lukko ja ovet jäässä, monet kerrat menin takakontin oven kautta sisään.
Hyvin vähän on reistallut tässä 14 vuoden aikan kun ajan luotettavilla japanilaisilla autoilla. Mutta eka autoni oli 1000 euron halpis joka opiskeluaikoina reistaili pari kertaa:
-ajoin lukion pihaan ja moottori sammui ennen kuin pääsin parkkipaikalle eikä lähtenyt käyntiin, kävi kolmella ja ilmeisesti tukehtui bensaan, jouduin työntämään 20m. Syynä oli kulunut virranjakajan kansi, ei kaikki 4 sylinteriä lähteneet käyntiin. Parin tunnin päästä kun bensat haihtuneet sylinteristä, käynnistyi taas.
-auto ylikuumeni ja ajoin bussiaseman pihaan, siinä taksi ja bussikuskit vahtasivat kun kiehahtanut jäähdytysneste lirutti maahaan. Oli pakko odottaa että jäähtyi vähän, sen jälkeen ajoin kotiin.
Katsastus oli suoritettu ja leima saatu, piti lähteä hallista, mutta auto ei inahtanutkaan. Akku sippasi. Katsastusmiehet työnsivät auton liikkeelle ja koska tie vietti loivasti alaspäin, käynnistyi moottori. ajoin suoraan tutlle korjaamolle, jossa oli nähty mitä taphtui. Uusi akku ja matka jatkui.
Yksi aikaisempi auto oli aivan omaa laatuaan. Nimitin sitä miehenkipeäksi vanhaksipiiaksi. Se kieltäytyi toisinaan käynnistymästä, vaikka mitään vikaa ei ollut. Mutta kun naapurista korjaamolta tuli mies katsomaan, mikä autoa vaivasi, niin sehän käynnistyi nöyrästi. Vähän nolotti, että olin soittanut apua.
Edellisessä 2001 Volvo V40 2.0t meni yksi Lambda anturi rikki. Tämä on yleinen tyyppivika silloin kun autolle on kertynyt kilometrejä noin 230-258tkm ja koskee vuosimallien 1996-2004 Volvo S40/V40. Seurauksena se että moottori rupesi päästämään pakoputkesta ulos paljon savua, hajua aina kun moottorin kierrokset olivat tyhjäkäynnillä ja vähän yli tyhjäkäynnin, lisäksi moottorin kierrosluvun aaltoilua hieman alle normaalista tyhjäkäynnistä jopa 2000rpm asti. Nykimistä jokaisessa moottorijarrutuksessa, myös moottorin sammumista muutaman sekunnin kuluessa jos en pitänyt moottoria käynnissä painamalla ihan pikkuriikkisen kaasupoljinta. sekä moottorin vikavalon palamista mittaristossa. Nämä ongelmat esiintyivät ainoastaan lämpöisellä moottorilla, ei ollenkaan kylmällä moottorilla. Jouduin sitten aina pysähtyessäni esim. liikennevaloihin painamaan ihan pikkuriikkisen kaasupoljinta että moottori pysyy käynnissä. Silti moottorin kierrosluku aaltoili tyhjäkäynnin ja 2000rpm välillä.
Jalankulkijat katselivat selvästi ihmetellen, että "mitä toikin autoilija tuossa nostaa ja laskee autonsa kierroksia?" vaikka todellisuudessa auton moottori täysin itsekseen muutteli kierroksiaan koska viallisen Lambda anturin takia auton ECU/moottorin ohjausjärjestelmä sai väärää tietoa ja väärän tiedon perusteella sääteli (esim. moottoriin ruiskutettavan polttoaineen määrää, moottorin imettävän ilman määrää, polttoaineen sytytyksen ajoitusta. ) moottorin toimintaa. Ehkä myös ihmettelivät sitä pakoputkesta ulos tulevaa suurta savun ja hajun määrää. 5 päivää ajamista näin huonosti toimineella autolla ennen kuin sain auton korjaamolle Lambda anturin vaihtoa varten. :P
Joskus 1980-luvun alussa minun Fiiustani tipahti pakoputki ykskaks, sähkömies sattui olemaan tolpassa siinä tien vieressä, se säikähti ja tipahti alas. Onnekseen ei käynyt kuinkaan hänelle, oli matala tolppa ja alla pehmeä metsänpohja. Istuttiin sitten pientareella ja naurettiin melkein pissat housussa. Se sähkömies oli komea ja pyysi mua treffeille siinä naurun lomassa, kerroin että olen naimissa ja kahden pienen äiti.
Hän oli siellä tolpassa vyön ja kenkien varassa, se vyö jotenkin valahti jalkoihin, kun mies yhtäkki hätkähti kovasti.
Meillä oli pari vuotta vanha citymaasturi. Ensin alkoi palaa vikavalo, joka ilmoittaa, että moottorin teho on laskenut. En siitä jaksanut moottoritiellä välittää, auto kuitenkin kulki. Olin Alppilan tienoilla liikennevaloissa, kun auto ei enää kulkenutkaan. Kun painoin kaasun pohjaan, se lähti matelemaan hitaasti ja piti ääntä. Töölönlahden tienoille se sitten jäi. Sen sijaan, että ihmiset olisivat pysähtyneet auttamaan, kaksi autoilijaa pysähtyi huutamaan minulle. ”Tajusitko sä h*lvetin idiootti, että sä et voi jättää autoa tuohon?, tuo on vaarallista.” Ja keski-ikäinen mies jakkupuvussa kävi uhkailemaan, että tuleepa isot sakot, kun hän kutsuu liikennepoliisit paikalle. Minä sanoin, että kun auto ei kulje, niin en pysty sillä ajamaan. Siihen sain pelkkää haukkumista vastaukseksi. Se ensimmäinen huutamaan pysähtynyt sanoi, että jos auto on vielä tunnin päästä siinä, niin hän antaa sille vähän puskuriin kyytiä. Mitä lie tarkoittanut. Mutta joka tapauksessa törkeää käytöstä!
Vierailija kirjoitti:
Auton sähköinen käsijarru jumittui päälle. Sopivasti kun oltiin poistumassa Saksaan rahtilaivasta. Takana satoja autoja. Pieni hävetys ja tuskanv*tutus. Noi sähköiset käsijarrut pitäisi kieltää lailla. Perinteisellä kahvalla pystyy sentään tekemään vaikka käsijarrukäännöksen tiukassa paikassa. Onneksi ongelma poistui sillä, että sammutin auton, painoin pitkään pohjassa käsijarrunappia. Laiton auton uudestaan päälle ja käsijarruvalo ja lukitus oli poistunut. Mutta ne oli kyllä piinalliset 1-2 minuuttia.
Nykyään autoissa on sähköinen käsijarru, koska se on halvempi valmistaa.
Eräs talviaamu piti lähteä töihin. Oli todella luminen talvi, ja keli oli yöllä lämmennyt suojan puolelle. Olimme olleet anopin luona yötä, ja automme oli parkissa vanhassa ladossa. Ladon peltikatolta oli valunut yöllä nuoskalunta ladon oven eteen melkoinen kinos. Yritin aluksi hieman pienemmällä vauhdilla ajaa autoa ladosta ulos, mutta en päässyt kinoksen yli. En halunnut herättää muita porukoita aamuvarhaisella, ja ajattelin, että lisää vaan kaasua, niin kyllä täältä vielä pois päästään. Talla pohjaan, ja avot, pääsinkin ihan vauhdilla pois ladosta! Siihen se matka tyssäsikin, auto jäi pohjastaan kiikkumaan oven edessä olleeseen kinokseen. Pyörät sutivat tyhjää. Oli pakko herättää anoppi, ja pyytää autoaan lainaksi. Mies oli työpäiväni aikana saanut lapioitua auton irti hangesta. Nolotti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reilu kymmenen vuotta sitten, kun asuin vielä kotona, lainasin usein vanhempieni autoja. Olin isäni Opelilla liikenteessä, kuskasin mm. vanhempiani juhliin ja oli muutakin ajelua. Auto kävi kierroksilla vähän väliä itsekseen (tätä vikaa selviteltiin parhaillaan, vika ei sinällään estäny ajoa).. Nolotti liikennevaloissa seistessä, kun auto huutaa ku viimestä päivää itsekseen. Keräsi katseita ja teki mieli huutaa ikkunasta, et joo tää on vähän rikki, en painele huvikseni kaasua..
Siskon silloisen poikaystävän ikivanha Mazda jätti minut ja siskon kuutostielle. Siinä oli jotain häikkää, että välillä sammui ja hetken piti odotella, niin käynnistyy taas. Odoteltiin hetki pientareella ja jatkettiin sit matkaa. Mua nauratti, mutta sisko oli milloin missäkin risteyksessä jumissa sen auton kanssa.
Kaasuttimen ilmaputki rikki/poistettu.Putki menee pakosarjan paalle ja ottaa lamminta ilmaa moottoriin pakosarjan paalta.Fiat 127 oli sillai,etta ilmanpuhdistimen kansi oli kaannettava talvi asentoon.Pakkaskelilla kaasutin menee jaahan ja kun pysahdyt,niin lammin moottori sulattaa kaasarin.Mulla meni jaahan Fiat 127 kaasari nolla kelilla,kun en muistanut kaantaa kantta.Uusimmissa autoissa kaasarin ilmanoton hoitaa tietsikka/termostaatti
Millähän vuosisadalla elät kun uusimmissa autoissa ei ole mitään kaasareita ollut noin 30 vuoteen. Polttoaine suihkutetaan suoraan imuventtiilin juureen yleensä eikä siellä ole mitään mikä voisi jäätyä joten ilmanottokin menee aina samaa reittiä eikä sitä tarvitse lämmittää, suoraan ulkoilmaa suodattimen kautta.
Tiedättekö ne idiootit joista kuulette välillä mukahauskoja vitsejä tyyliin ”blondi tankkasi bensa-autoon Dieseliä” ja mietitte että eihän noita ihmisiä voi olla edes olemassa - juu on, täällä olen!
Muistan että olin pahimmassa flunssassa ikinä, ja oli pakko matkalla ruokakauppaan pysähtyä tankkaamaan. Meillä on kaksi autoa, toinen bensa ja omani on diesel. Siinä sitten yritin räkäkeuhloilla haukkoa ilmaa pakkasessa ja samalla tunkea miehen bensa-auton tankkiin disel-nokkaa. Ennenkuin ajattelet ääneen ”niissähän on erikokoiset nokat, bensa ja diesel-hanassa” juu niin on, siinä kovasti muistan pohtineeni että on se nyt kumma kun ei tämä nokka mene ihan sisään asti tankkiin.
Pääsin 10 metriä eteenpäin ja auto alkoi nykiä erikoisesti (en onneksi ehtinyt bensa-aseman pihalta pois) ja soitin miehelle että on se nyt kumma kun ei auto lähde enää käyntiin. Tässä vaiheessa en enää edes muistanut koko tankkaus-keissiä ja sitä ettei hana mennyt tankkiin asti. Mies soitti hinausauton ja tuli hakemaan minut kaupan pihasta.
Korjaamolla olivat sitten pojat ihan huulipyöreänä, kun mitään varsinaista vikaa autosta ei ikinä löydetty. ( siellä tankissa oli ilmeisesti muutama litra polttoainetta, ja onnekseni tankkasin vain muutaman litran väärää tavaraa -halusin päästä asemalta vain kotiin), korjaamolla olivat täyttäneet tankin ihan täyteen oikeaa polttoainetta, ja vrum vrum -auto oli startannut . Kun mies kummasteli illallispöydässä makaronilaatikon äärellä ”Ei ne pojat tiedä mikä siinä kärryssä on vikana, sanoivat että ihan kun olisi ollut väärää tavaraa tankissa - tajusin vihdoin virheeni. Enää harvoin lähden kipeänä asioille.
Keravalta kotiin ajaessa Simca 1100:n kannentiiviste kosahti ja vedet sylintereihin. Valtavan vesihöyryn/savun nokassa jatkoin aina Myllypuron Shellille, jätin savuavan auton parkkiin ja kävelin muina miehinä sivummalle katsomaan , että kukas tuollaisen auton on tuohon jättänyt.
Auto meni kympillä (markoilla) amiksen korjausharjoitteluun
Ystäväni vaimo täytti tuulilasin pesuainetta ja sitä sitten menikin ympäritolkulla. Ihmeteltiin ensin että miten sitä noin paljon voi mennä.
Ei ihmetelty enää, rouva oli kaaanuti pesuaineen moottoriin venttiilikannen tulpasta.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni vaimo täytti tuulilasin pesuainetta ja sitä sitten menikin ympäritolkulla. Ihmeteltiin ensin että miten sitä noin paljon voi mennä.
Ei ihmetelty enää, rouva oli kaaanuti pesuaineen moottoriin venttiilikannen tulpasta.
Siis mikä on venttiilikannen tulppa?
Pakkauduimme perheen kanssa autoon tarkoituksena lähteä Linnanmälle, mutta heti ajamaan lähdettyämme alkoi hirmuinen kolina. Toisen etupyörän ripustus oli pettänyt ruosteen takia ja etupää olikin selvästi lintallaan nyt kun sitä osasi katsoa.
Kun olin lapsi, meillä oli vanha Honda Civic, parhaat aikansa nähnyt pikkuinen kottero. Kerran äidiltä jäivät avaimet autoon ollessamme asioilla, ja ihmettelimme tovin, kuinka edetä (aika ennen kännyköitä jossain Vantaan perukoilla). Parkkipaikalle sattui mies, joka kaivoi oman autonsa avaimen taskustaan, ja avasi hondamme oven. Vinkkasi mennessään, että tuon auton ovet aukeavat tarvittaessa vaikka jäätelötikulla.
En tiedä nolousasteesta, mutta nauru meille maittoi.