Noloin auton reistailusi?

80-luvulla tuli enemmän ajeltua. Kerran ihmettelin kotiin ajaessani kovaa kolahdusta, ja siten hirvittävää meteliä. Kotipihalla huomasin, että äänenvaimennin oli tippunut matkalle. Onneksi aika lähelle kotia, mutta nolotti käydä hakemassa sitä jalkapatikassa tien varresta.

Ajoin yhden kesän vanhalla Corollalla. Auton sai muuten käyntiin myös ruuvimeisselin talttapäällä, avaimia ei tarvittu. Yksi kotimatka kuului napsahdus, kun painoin kytkintä. Kytkinvaijeri oli katkennut. Hieman hankala ajaa autolla ilman vaihteita, mutta jotenkin pääsin kotiin asti.

Kerran lainasin kaverin pakettiautoa. Hieman kinkkiseksi sitä kuvaili, ja niin olikin. Ykkönen ei meinannut mennä päälle sitten millään. Mitä pidempään autolla ajoi, sen huonommin pienemmät vaihteet menivät päälle. Matka oli pitkä, ja loppumatkasta pienin käytettävissä oleva vaihde oli kolmonen. Jonkin verran sai kytkintä luistattaa lähtiessä, jos piti pysähtyä vaikka valoihin tai risteykseen.

Kaikenlaista tietysti sattui nuorena, kun autokantakin oli mitä oli. Rahaa ei ollut kalliimpiin peleihin, mutta aina päästiin paikasta toiseen. Maalla auto on kuitenkin välttämättömyys. Nyt asun pk-seudulla, enkä edes omista autoa.

Turussa sammui Aninkaisten sillalle. Pääsin juuri ja juuri huruttelemaan jokirantaan. Toisella kerralla ei ollut yhtä hyvä tuuri: neljän ruuhkassa liikennevaloissa kärähti sähköjohto kauheella savulla ja auto jäi siihen. Jotkut äijät tulivat työntämään pois, että liikenne mahtui jotenkin ohi.

Kerran meni kannentiiviste, jolloin vettä pääsee palotiloihin ja pakoputkesta tulee valtava höyrypilvi. Se tapahtui Tampereella ja valoissa toki myös. Auto vaikutti ulospäin siltä, että se palaa. Laitoin hätävilkut päälle ja muut autoilijat jättivät ison varmuusvälin, kun varmaan ajattelivat, että tuo räjähtää. Keräsin hyvin katseita. Pääsin jonnekin sairaalan pihalle piiloon autoa jäähdyttämään...

Kerran putosi sivulasi oven sisään 20 asteen pakkasessa. Se oli kylmää kyytiä. Kaikenlaista on hajonnut matkan varrella ja moneen paikkaan jääty, kun on halvoilla autoilla ajellut...

Katsastuksessa startti pyöri tyhjää, enkä päässyt hallista pois. Vinkui vaan. Työnsivät vauhtiin. En muista varmaksi, mutta taisi tulla hylsykin vielä.

Fiatilla pikkukaupungissa aamuyöstä palailin kaverin luota ja tottakai poliisit pysäyttivät. No, alkometri näytti nollaa, ei siinä mitään. Turvallista matkaa vaan. Mutta kun meinasin siitä sitten lähteä, niin sähköt olivat hävinneet kokonaan. Mikään valo ei palanut. Äkkiä poliiseille huitomaan, että tämä ei lähde käyntiin. Pääsin maijan kyydissä kotiin.

Seuraavana päivänä kävellen autoa hakemaan ja se lähti laakista.

Auto sammui liukkaankelin radan portille. Olin ensimmäinen jonossa, muiden oli tultava työntämään auto käymään että kaikki pääsivät radalle.

M42

Naapuri palautti auton pohjapanssarin, joka oli tipahtanut sen talon kohdalle.  Todisti siis asiaa pihallaan. Kuuntelin kyllä että nyt on vähän outo ääni - ihan kun joku osa hankaisi johonkin, mutta kun ääni loppui juuri silloin (putosi matkasta) niin enpä jäänyt asiaa tutkiskelemaan kun ongelma kerta poistui.

Yksi hyvä elämänneuvo: Kiertäkää ne ranskalaiset ja italialaiset autot kaukaa!

90-luvulla kierrettiin kylää ahkerasti, ja yritettiin tehdä vaikutus tyttöihin jotka istuskelivat rivissä katselemassa. Bensamittarini ei oikein toiminut ja kerran autosta loppui aineet juuri torilla kymmenpäisen tyttölauman edessä. Voin vieläkin muistaa sen ivallisen naurun... tai ehkä vain kuvittelin :)

Ja silloin ei ollut kännykkää, mutta torilla oli kyllä puhelinkoppi. Korvat punaisina sinne sitten soittamaan isää paikalle. Ei ollut cool olo.

Auto ei sinänsä reistannut mutta. Lainasin kerran äitin autoa saadakseni pari huonekalua haettua. Tolppapaikkaa ei tietenkään ollut, kun ei ollut autoakaan. Pakkasaamuna pistin auton käyntiin lämpiämään ja raappasin ikkunat. Kun oli tarkoitus mennä autoon, kaikki ovet olivat lukossa! Olin ilmeisesti painanut jotain lukitusnappia? Ottaessani raappaa ja avoinkin ovi oli napsahtanut lukkoon sen sulkiessani. Revin siinä sitten ovia aikani, vara-avain oli tietty äitillä toisella paikkakunnalla, kun autoa oli ollut tarkoitus lainata vain pari päivää.

Ei auttanut kuin soittaa poliisille, kun muistelin, että he olisivat joskus jotakuta auttaneet vadtaavassa tilanteessa. Eivät kuulemma enää tee sellaista. Ei auttanut kuin mennä sisään etsimään lukkoseppää koneelta, oli aikaa ennen älypuhelimia. Salaa toivoin, että joku paikallinen pikkurikollinen yrittäisi pölliä aiton ja saisi oven auki. Lukkoseppä sai oven nopeaan auki, mutta sitten sainkin selitellä, koska en ollut auton omistaja tai haltija ja autossa ei ollut sitä rekisterilappua, joka pitäisi aina olla mukana.

Pakko oli vielä soittaa äidille asian selvittämuseksi vaikka toivoin että ei olisi tarvinnut. En voinut edes olla kiukkuinen sen paperin puuttumisesta, kun olin itse munannut.

Vierailija kirjoitti:

Naapuri palautti auton pohjapanssarin, joka oli tipahtanut sen talon kohdalle.  Todisti siis asiaa pihallaan. Kuuntelin kyllä että nyt on vähän outo ääni - ihan kun joku osa hankaisi johonkin, mutta kun ääni loppui juuri silloin (putosi matkasta) niin enpä jäänyt asiaa tutkiskelemaan kun ongelma kerta poistui.

Tapahtui 70-luvulla, olin 18v ja ostin satasella vanhan Simca tonnin ja ylpeänä sillä ajelin, kunnes ajoin jalkakäytävän reunaan ja moottori tippui kadulle. Oli onneksi aamuyö, eikä ketään ollut näkemässä. Ei hävettänyt, mutta vtutus oli valtava.

Ajelin pari vuotta sitten ukkoni autolla (´Cuda tai Barracuda, en muista kumpi kärry oli kyseessä) kaupunkimme vanhojen autojen vappukulkueessa, siis satoja autoja letkassa. Tien vierustoilla ihmisiä kuin pipoa. 

Sitten auto sammui.

Takana oli satoja autoja ja mulla auto sammui! Onneksi sain sen kaasua pumppaamalla sen käynnistymään uudelleen, vaikka jo valuimme tien laitaa lähemmäksi. Mutta ne katseet jotka muhun kohdistui, kun ajelee sellaisella autolla ja on nainen ja SIT se sammuu. Hitto. Hävetti. Teinipoikanikin takapenkillä valui jo penkkien väliin :D

Auton sähköinen käsijarru jumittui päälle. Sopivasti kun oltiin poistumassa Saksaan rahtilaivasta. Takana satoja autoja. Pieni hävetys ja tuskanv*tutus. Noi sähköiset käsijarrut pitäisi kieltää lailla. Perinteisellä kahvalla pystyy sentään tekemään vaikka käsijarrukäännöksen tiukassa paikassa. Onneksi ongelma poistui sillä, että sammutin auton, painoin pitkään pohjassa käsijarrunappia. Laiton auton uudestaan päälle ja käsijarruvalo ja lukitus oli poistunut. Mutta ne oli kyllä piinalliset 1-2 minuuttia. 

Mulla on Toyota Yaris. Erään kerran kun auto oli vielä minulle uusi, olin lähdössä harrastuksestani illalla kotiin. Muutama vuosi sitten oli parinkymmenen asteen pakkanen. Autoon syttyi sisävalot, mutta se ei lähtenyt käyntiin. Olin aivan ymmälläni. Onneksi pääsin erään henkilön kyydissä kotiin.

Seuraavana aamuna soitin korjaamolle. Mies sanoi mulle heti mistä kiikasti, kun mainitsin auton merkin. Yariksessa kuskin puoleinen kumimatto liukuu aina joskus kytkimen alle niin, ettei se saa kontaktia. Kun siirsin mattoa, kaikki oli ok. Hieman nolotti, mutta toisaalta - mistä olisin tiennyt. Siinä paniikissa en tajunnut alkaa tuijotella kytkimen tilannetta. Oli pimeäkin.

Vierailija kirjoitti:

Kun pakoputki tippui.

Ensin tipahti takapää, ja siinä pätevänä sidoin sen köydellä jotenkin jotta pääsisin kotiin.

Jonkin ajan päästä tipahti etupää. Ajoin siis jonkin matkaa pakari laahaten köyden jatkona auton perässä.

Yksi lapsi siinä ainakin ehti nähdä tilanteen.

Mulla tippui syöksysämpylä saabista pakoputkisto koko matkalta pakosarjasta lähtien, olin sellaisesa kanjonimaisessa lähiössä just alkupäästä ajamassa sen lähiön läpi ja se räyhäralliautosoundi oikein korostui ja kaikui joka puolelta huolella. Huomionsaanti oli mitä todennäköisin kun pakoputki kattotelineellä jatkoin matkaa.

Aikoinaan 70-luvun Fordistani oli starttimoottorista hiilet jo niin loppu että aika ajoin ja oikeastaan melko useinkin starttia piti pienellä pajavasaralla kolauttaa että auto starttasi. Jossain vaiheessa en ilennyt sammuttaa autoa "julkisella paikalla" kun nolotti kaivella vasara esille ja nostaa konepelti ylös toimenpidettä varten. Homma toimi kuitenkin eikä Escort jäänyt koskaan lähtöruutuun.

Vaihdoin lankomiehen Taunuksen vanhan startin kuluneen tilalle suht ajoissa ja taas mentiin,,

Vierailija kirjoitti:

Auto sammui perjantai-iltapäivällä noin klo 16 Mäkelänkadulle... Hinausauto tuli reilun puolen tunnin odottamisella. Sitä ruuhkan ja tuijottelun määrää :)

Ootko huomannut että täällä kirjottelevat PK-seutulaiset olettaa kaikkien muidenkin asuvan PK-seudulla?

Vierailija kirjoitti:

Olin kaupungilla, kun autosta alkoi kuulumaan aivan jumalaton metallinen kirskunta. Pysäytin auton heti kun voin, sammutin vähäksi aikaa ja käynnistin uudelleen mutta heti kun lähdin liikkeelle, meteli alkoi taas. Soitin miehelle, joka oli työreissussa, ja hän käski viemään auton huoltoliikkeeseen. Soitin sinne mutta olivat sulkemassa ja käskettiin tuoda auto seuraavana aamuna. Puhelimessa ollut epäili että on jarrulevyjen välissä kivi. En uskaltanut enkä halunnut ajaa kotiin asti, joten ajoin auton aseman parkkikselle, ja sieltä hyppäsin taksiin. Aamulla piti sitten ajaa auto kirskuvana huoltoon ja toden totta, kivihän sieltä jarruista löytyi.

Se meteli oli aivan kauhea. Taksikuskikin sanoi, että hän jo luuli että asemalle tuli juna, joka kirskuu jarruttaessaan harvinaisen pahasti.

Jarrulevyjen välistä saa kiven pois omin voimin kun peruuttelee mutkia. Toimii sekä etu- että takajarrujen väliin jääneisiin kiviin.

Eli lähimmälle tyhjälle parkkiselle tms. ja peruuttelemaan. 

Vuonna 2010 ajoin pienen kolarin autollani ja se lähti korjattavaksi. Huollon aikana ajoimme appivainaan perintöautolla (-90 kuvun Mazda 626). Tällä vara-autolla sitten olimme menossa kahdeksan ruuhkassa Helsinkiin töihin miehen kanssa. Juuri ennen kehä kolmosta nousi moottorin lämpötila yht' äkkiä ja  alkoi moottori yskähdellä ja sininen savu levitä konepellin alta. Siitä sitten seuraavasta liittymästä päästiin juuri ja juuri ylös kunnes moottori tilttas lopullisesti. Kansi halki jne. Oli jäähdytin vuotanut pikkuhiljaa nesteet pihalle ja tässä lopputulos. Siinä sitten sinisen savupilven hiljaa noustessa odoteltiin taksia ja soiteltiin hinausautoa.

Toisen kerran miehen autosta kuului harvakseltaan etuoikealta mutkissa kolaus. Sitä selviteltiin useampaan otteeseen huollossa. Menin sitten Helsingin keskustaan asiakastapaamiseen miehen autolla ja siinä Etelä-Espaa ajaessa kolisi sitten siellä etupäässä ihan kunnolla. Jalankulkijat kääntyivät katsomaan jne. Kotiin päästyäni auto uudestaan huoltoon ja nyt sitten lopulta löysivät vian, jousi poikki. Jonkinmoinen tyyppivika, koska etupään jousia nyt vaihdettu kaiken kaikkiaan kolme kyseiseen autoon. Ei edes äärettömän vanha auto vaan 2010 vuoden Fiesta.

Yhdestä autosta päätti takalasit itsekseen avautua ja jäädä alas. Nostomekanismi meni jotenkin rikki ja sähköinen nostin vain pyöri tyhjää. Ei muuta, mutta oltiin 50 km päässä kotoa ja kiva sateinen kesäkeli.

Oltiin Ruotsissa matkalla 4 v. vanhalla autollamme. Eräänä aamuna pelkääjän paikan jalkatilaan oli ilmestynyt vettä. Olimme ymmällämme ja luulimme, että ikkuna oli jäänyt yöllä auki tms. Yritimme kauhoa sitä vettä pois, mistä ei kuitenkaan ollut mitään apua. Loppumatka ajeltiin epäuskoisina kumpparit jalassa. Se vika oli konepellin alla ja vettä kertyi näin sisätiloihin.

Uudehko BMW, jossa mittaristo oli epäkunnossa ja huolto tilattu. Ei siis näyttänyt esim. nopeutta. Jäin sitten risteykseen, auto vain sammui. Soitin bmw-huoltoon, josta tulivat hinaamaan sen korjaamolle.

Kolmantena päivänä tuli soitto, että he ovat tutkineet ja tutkineet eivätkä millään löydä vikaa, mutta auto ei vaan käynnisty.

Viidentenä päivänä soittivat nolona, että vika löytyi: Autossa ei ollut bensaa! No kun se mittaristo oli rikki, eihän se näyttänyt bensatilannettakaan...