Millaisella ruokavaliolla jotkut naiset pitävät siron vartalon?
Hirveästi liikuntaa? Vai syövätkö vain harvoin? Puhun siis sellaisita xs-koon naisista.
Kommentit (436)
Vierailija kirjoitti:
SIROKSI ei liikunnalla tai ruokavaliolla tule, koska sirous on luustorakenteen ominaisuus. Hoikkuus, solakkuus, sutjakkuus ja laihuus sit eri asia. Nimim. 180 cm ja 70 kg oleva nainen, ja luusto kuin miehellä. Anorektisenäkään en ollut siro, koska leveät hartiat ja iso pää ja kädet. Minkäs näille mahtaa.
Joo, kerran sovitin italiassa kenkiä, omaa kokoani. Kengät eivät menneet jalkaan kantapäästä, sillä kantapääni oli liian iso. Eikä varmasti ole minulla jalkaterässä ylimääräistä, olin normaalipainoinen.
Aamupala/brunssi leipää, kahvia ja hedelmiä.
Lämmin ruoka joko keskipäivällä tai myöhään illalla.
Iltapala ja välipala pähkinöitä ja hedelmiä.
Syön ihan tavallisesti, en mitenkään kurinalaisesti. Herkkuja menee jos haluan. Pääasiassa normaalia kotiruokaa. Liikuntaa liian vähän. Oon kokoa 34/XS (tosin nekin joskus väljiä), ikää on jo 33 ja lapsia kaksi, että luulen että kyse on geeneistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään erityistä ruokavaliota.
Olen vain sellainen "huono syömään". Eli ruokahalua ei oikein ole. Syön vain kun on pakko. Eli tilanteissa, joissa tarjotaan ja olisi epäkohteliasta olla syömättä ja toinen on kuolemannälkä.
Täysin kaikkiruokainen olen ja silloin kuin syön, se saa olla mitä vain. Makeasta en juuri välitä. Syön sitäkin silti, jos tarjolla on.
Mitään anoreksiaa ei ole, jos tulee epäilys. Lähinnä yritän kovasti pitää painon viidenkympin paikkeilla. Jos velttoilee syömisen suhteen, niin äkkiä se on 47 kg ja se on todellakin liian vähän 170 -senttiselle naiselle vaikka hyvin hentorakenteinen olenkin.
Sulla on sit vaan semmonen perimä, suolistohormonit sillä tolalla. Mun isä oli pitkä ja hyvin hoikka koko ikänsä. Sisko peri hänen olemuksensa. Ihan eri tavalla syöneet aina kuin minä. Kumpikaan ei ole piitannut liikunnasta. Mun äiti taas pieni ja paksu aina + 20v eteenpäin. Liikkunut on aina paljon enemmän kuin isäni ja siskoni. Minulla äitin perimä, ollaan herkuttelijoita ja ahmijoita. Olen kyllä reippaampi ja liikunnallisempi kuin sisko ollut aina vaikka lapsesta saakka pullukka, nyt aikuisena jo selkeästi ylipainoinen.
Vierailija kirjoitti:
Minusta aikuiselle ihmiselle riittää kolme ateriaa päivässä. Eikä silloinkaan tarvitse mättää itseään ähkyyn. Aamiaisella kun syö tarpeeksi monipuolisesti, niin pärjää pitkään. Kun tulee nälkä, syö kevyen ruoan. Ja sitten vielä alkuillasta täysipainoisen aterian. En kertakaikkiaan tajua, miksi pitäisi vielä puputtaa jotain iltapalaa, jos on syönyt esim. klo 18. (Enkä mene klo 21 nukkumaan, kun joku varmasti sitäkin tulee tähän sanomaan.)
Kaikki eivät syö aamulla mitään, joten kyllä siinä tapauksessa on syötävä illalla. Eikä se ole mitään "puputusta"
Vierailija kirjoitti:
Aamulla klo 8 100g
Lounas klo 12 200g
Välipala klo 16 100g
Iltapala klo 20 200gRiippumatta mitä syön, punnitsen, että sitä on grammoissa oikea määrä. 164cm / 58kg. Paljon hyötyliikuntaa ja pari kertaa viikossa sali, uinti tai muu vastaava rankempi treeni.
Ai ruuan painolla on merkitys, ei ravitsevuudella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaajo sanoi joskus radiossa, että mäkkärissä pitäisi olla myynnissä myös naistenateria. Vaimon pitää kuulemma ottaa lastenateria ilman lelua tai jätskiä, kun aikuisille ei ole vastaavaa tarjolla. Silloin tajusin, että joillakin taitaa oikeasti olla tapana syödä aika paljon minua vähemmän. Itse kuitenkin näin m-kokoisena valitsen jonkun kerrosaterian, enkä ole huomannut kaivata "naistenateriaa".
Hesen minikana-ateria tuoremehulla on passeli. Täyttää sopivasti eikä tule ähky.
Mun mielestä kaikissa kahviloissa, ravintoloissa ym. pitäisi olla myös pienempiä annoksia. Kakkupalat ja pullat ym. kahviloissa ovat aivan jäätävän kokoisia, puolikas useimmiten riittäisi. Tai leffateattereissa pienin popkorni vois oikeesti olla vaikka puolet siitä nykyään pienimmästä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään erityistä ruokavaliota.
Olen vain sellainen "huono syömään". Eli ruokahalua ei oikein ole. Syön vain kun on pakko. Eli tilanteissa, joissa tarjotaan ja olisi epäkohteliasta olla syömättä ja toinen on kuolemannälkä.
Täysin kaikkiruokainen olen ja silloin kuin syön, se saa olla mitä vain. Makeasta en juuri välitä. Syön sitäkin silti, jos tarjolla on.
Mitään anoreksiaa ei ole, jos tulee epäilys. Lähinnä yritän kovasti pitää painon viidenkympin paikkeilla. Jos velttoilee syömisen suhteen, niin äkkiä se on 47 kg ja se on todellakin liian vähän 170 -senttiselle naiselle vaikka hyvin hentorakenteinen olenkin.
Sulla on sit vaan semmonen perimä, suolistohormonit sillä tolalla. Mun isä oli pitkä ja hyvin hoikka koko ikänsä. Sisko peri hänen olemuksensa. Ihan eri tavalla syöneet aina kuin minä. Kumpikaan ei ole piitannut liikunnasta. Mun äiti taas pieni ja paksu aina + 20v eteenpäin. Liikkunut on aina paljon enemmän kuin isäni ja siskoni. Minulla äitin perimä, ollaan herkuttelijoita ja ahmijoita. Olen kyllä reippaampi ja liikunnallisempi kuin sisko ollut aina vaikka lapsesta saakka pullukka, nyt aikuisena jo selkeästi ylipainoinen.
Jos on herkuttelija ja ahmiva, siihen pitää kiinnittää huomiota erityisen paljon ja heti nuoruudessa. Ei voi vaan nostaa käsiään pystyyn ja jatkaa ahmimistaan. Ei. Pitää laittaa se ruokavalio väkisin kuntoon ja noudattaa sitä vuosia, vaikka miten ottaisi päähän. Se ahmiminen ja herkkujen syönti nimenomaan ruokkii lisää mielihaluja. Mitä kauemmin ja pitkäjänteisemmin syö terveellisesti sitä paremmin siihen tottuu, eikä elimistö "vaadi" herkuttelua enää niin paljon.
Pastat, pitsat, limut, sokeri, vehnä, viinakset pois. Paljon hedelmiä, vihanneksia, pähkinöitä, vähän lihaa, paljon kalaa. Noilla voi aloittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaajo sanoi joskus radiossa, että mäkkärissä pitäisi olla myynnissä myös naistenateria. Vaimon pitää kuulemma ottaa lastenateria ilman lelua tai jätskiä, kun aikuisille ei ole vastaavaa tarjolla. Silloin tajusin, että joillakin taitaa oikeasti olla tapana syödä aika paljon minua vähemmän. Itse kuitenkin näin m-kokoisena valitsen jonkun kerrosaterian, enkä ole huomannut kaivata "naistenateriaa".
Hesen minikana-ateria tuoremehulla on passeli. Täyttää sopivasti eikä tule ähky.
Mun mielestä kaikissa kahviloissa, ravintoloissa ym. pitäisi olla myös pienempiä annoksia. Kakkupalat ja pullat ym. kahviloissa ovat aivan jäätävän kokoisia, puolikas useimmiten riittäisi. Tai leffateattereissa pienin popkorni vois oikeesti olla vaikka puolet siitä nykyään pienimmästä jne.
Älä mene kahvilaan. Jos menet, osta annos puoliksi jonkun kanssa. Jos et osta puoliksi, niin syö vain puolet annoksestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 158cm ja painan 42kg. Vaatteissa koko xs tai xxs.
Vhhlla pidän diabetesta kurissa. Esimerkkipäivä ruokailujen suhteen.
Aamu: kreikkalainen jogurtti, marjoja, pähkinöitä, kahvia ja kermaa.
Lounas: iso salaatti ja kylmäsavulohta. Oliiviöljyä.
Päivällinen: uunijuureksia, salaattia, 150-200g pihvi, majoneesia johon dippaan uunijuureksia.
Iltapala: manteleita, kreikkalaista jogurttia, marjoja/1kpl hedelmää (ei banaania)
Tuossa on varmasti yli 2 000 kcal. Öljyssä, majoneesissa ja pähkinöissä on niin paljon energiaa. Ihme että pysyt tuossa painossa. Ylläpitokalorisi ovat noin 1 300, jos et liiku.
Paraskin huutelija, et ymmärrä elimistön toiminnasta näköjään muuta kuin kalorit :)
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ole ruokavaliota. Syön tavallista suomalaista kotiruokaa. Tulee syötyä paljon kasviksia, mutta en herkuissakaan säästele. Syön melko hitaasti ja vasta kun on nälkä ja lopetan heti kun ei enää ole nälkä. En panikoi ruokailun kanssa, ei ole vaarallista jos nälkä ehtii hetken olla ennen ruokailua. Harvoin syön välipaloja.
Painoindeksin 20 nyt alkuraskaudessa.
En poanikoi jos on nälkä hetken ennen ruokailua. Jos meinaisin saada painoa pois, niin se nälkä olisi ennen ruokailua, ruokailun aikana ja sen jälkeen. Eli jatkuvasti. Ei kyse ole siitä että joku pelkäisi ja panikoituisi nälästä, vaan se että ihminen ei pysty elämään hyvää elämää jos hän joutuu olemaan nälässä koko ajan.
geenit, miehet, stressi kirjoitti:
Geenit vaikuttaa paljon. Meillä on suvussa melkein kaikki hoikkia. Olen 170cm pitkä ja Lihoin vasta kolmivitosena ekan kerran yli kuuteenkymmeneen kiloon, minkä aiheutti ilmeisesti narsistin kanssa parisuhteessa olemisen tuoma stressi. Kun pääsin miehestä lopulta poliisin avustuksella eroon, laihduin ilman sen kummempaa yritystä 52-55 kiloiseksi. Pienimmillään olen aikuisena painanut 45 kiloa, mikä ei sekään johtunut tietoisesta laihduttamisesta vaan tuolloinkin stressistä joka aiheutui siitä, että olin joutumassa eroon elämäni rakkaudesta.
Toki on aina ollut liikunnallinen elämäntapa, mikä on sekin lähtöisin perheestä, mutta en ole mikään varsinainen urheilija. Köyhä kun olen niin liikun paljon kävelemällä ja polkupyörällä ja toisekseen liikunta auttaa stressiin ja murehtimiseen. Syön mitä huvittaa, mutta tykkään kasviksista ja en niinkään ole makeanperso.
Ensin sanot että geenien avulla pysyt hoikkana, sitten sanot että pahassa elämäntilanteessa lihoit. Päätä jo.
Kyse ei ole hyvistä geeneistä, vaan tottumisesta syömään tarpeeksi, mutta ei kuitenkaan liikaa ainakin 80% ajasta. Stressi lisäsi sinulla ruokahalua tai auttoi pakenemaan ikävää elämäntilannetta. Geeneillä siinä ei ole mitään tekemistä.
Olen kasvissyöjä ja syön säännöllisesti. Pidän huolta siitä, että paino ei pääse hiipimään ylöspäin, ja jos niin tekee, syön kevyemmin.
Joudun oikeasti näkemään vaivaa ja tekemään jokapäiväisiä päätöksiä, et pysyn hoikkana. Ärsyttää, kun niin moni vaan luulee että olen jotenkin "saanut" hoikkuuteni hyvillä geeneillä, ja että töitä ei tarvitsisi tehdä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ole ruokavaliota. Syön tavallista suomalaista kotiruokaa. Tulee syötyä paljon kasviksia, mutta en herkuissakaan säästele. Syön melko hitaasti ja vasta kun on nälkä ja lopetan heti kun ei enää ole nälkä. En panikoi ruokailun kanssa, ei ole vaarallista jos nälkä ehtii hetken olla ennen ruokailua. Harvoin syön välipaloja.
Painoindeksin 20 nyt alkuraskaudessa.
En poanikoi jos on nälkä hetken ennen ruokailua. Jos meinaisin saada painoa pois, niin se nälkä olisi ennen ruokailua, ruokailun aikana ja sen jälkeen. Eli jatkuvasti. Ei kyse ole siitä että joku pelkäisi ja panikoituisi nälästä, vaan se että ihminen ei pysty elämään hyvää elämää jos hän joutuu olemaan nälässä koko ajan.
Ei painonpudotus tarkoita jatkuvaa nälkää. Jos näin kuvittelee ja toimii, niin silloin on ruuan sisällössä vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ole ruokavaliota. Syön tavallista suomalaista kotiruokaa. Tulee syötyä paljon kasviksia, mutta en herkuissakaan säästele. Syön melko hitaasti ja vasta kun on nälkä ja lopetan heti kun ei enää ole nälkä. En panikoi ruokailun kanssa, ei ole vaarallista jos nälkä ehtii hetken olla ennen ruokailua. Harvoin syön välipaloja.
Painoindeksin 20 nyt alkuraskaudessa.
En poanikoi jos on nälkä hetken ennen ruokailua. Jos meinaisin saada painoa pois, niin se nälkä olisi ennen ruokailua, ruokailun aikana ja sen jälkeen. Eli jatkuvasti. Ei kyse ole siitä että joku pelkäisi ja panikoituisi nälästä, vaan se että ihminen ei pysty elämään hyvää elämää jos hän joutuu olemaan nälässä koko ajan.
En väittänyt muiden ihmisten suhteen mitään. Vastasin vain aloittajan kysymykseen ja kuvailin syömistapojani.
Tuon mainitsin, koska tunnen ihmisiä joille hetkellinen pieni nälkä on iso asia eli tässä asiassa ihmisissä on selviä eroja.
Vierailija kirjoitti:
kannattais kysyä millä ruokavaliolla muut lihottaa?
on normaalimpaa pysyä hoikkana kuitenkin
Tämä kommentti ei pidä tutkimusten valossa paikkaansa. Ihminen on luotu niin, että pyrkii saamaan runsasenergistä ravintoa ja sitä on nykyään tarjolla liikaa. Eli ihminen toimii kuten pitää mutta liikaa herkkuja ym helposti saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ole ruokavaliota. Syön tavallista suomalaista kotiruokaa. Tulee syötyä paljon kasviksia, mutta en herkuissakaan säästele. Syön melko hitaasti ja vasta kun on nälkä ja lopetan heti kun ei enää ole nälkä. En panikoi ruokailun kanssa, ei ole vaarallista jos nälkä ehtii hetken olla ennen ruokailua. Harvoin syön välipaloja.
Painoindeksin 20 nyt alkuraskaudessa.
En poanikoi jos on nälkä hetken ennen ruokailua. Jos meinaisin saada painoa pois, niin se nälkä olisi ennen ruokailua, ruokailun aikana ja sen jälkeen. Eli jatkuvasti. Ei kyse ole siitä että joku pelkäisi ja panikoituisi nälästä, vaan se että ihminen ei pysty elämään hyvää elämää jos hän joutuu olemaan nälässä koko ajan.
Ei painonpudotus tarkoita jatkuvaa nälkää. Jos näin kuvittelee ja toimii, niin silloin on ruuan sisällössä vikaa.
Niin, ja se olisi ihan sama millainen se ruokavalio olisi, koska se olisi aina jonkun mielestä vääränlainen ja syyllinen. Vai tehdäänkö testi? Laitahan täydellinen ruokavalio tähän, ja katsotaan sitten miten asia kenenkin kohdalla on. Niinpä, ei tule tapahtumaan eihän ;)
Vhh on tosi hyvä, jos haluaa olla pieni ja timmi!
Ei mulla ole ruokavaliota. Syön tavallista suomalaista kotiruokaa. Tulee syötyä paljon kasviksia, mutta en herkuissakaan säästele. Syön melko hitaasti ja vasta kun on nälkä ja lopetan heti kun ei enää ole nälkä. En panikoi ruokailun kanssa, ei ole vaarallista jos nälkä ehtii hetken olla ennen ruokailua. Harvoin syön välipaloja.
Painoindeksin 20 nyt alkuraskaudessa.