Lue keskustelun säännöt.
Äitien pakottaminen alatiesynnytykseen Suomessa
Järkisektion saanut
03.10.2019 |
Viime päivien otsikoissa on kauhisteltu syntyvyyden kiihtyvää laskua. Yksi syy monista kymmenistä on se, että naisilta evätään potilaan itsemääräämisoikeus, heidän tullessaan raskaaksi. Kuulostaa ihmisoikeusrikkomukselta, mutta se on Suomessa vallitseva tämänhetkinen hoitosuositus.
Toivottavasti joskus tulevaisuudessa kummastellaan tätä aikaa, kun naiset eivät saaneet päättää omasta kehostaan eli valita synnytystapaansa. Suomessa ollaan tultu jälkijunassa synnytyskulttuurissa aina (kuten mm. YLE:n artikkelista https://yle.fi/uutiset/3-10976854 käy ilmi) ja edelleen 2019 laahataan muita länsimaita kaukana jäljessä.
Nykypäivän Suomessa äitien otsaan (kuten minun) lyödään edelleen diagnoosi: synnytyspelko, jotta äidit saavat valinnanvapauden omasta synnytystavastaan. Jos kerran 1990-luvulla valinnanvapaus ollaan naamioitu ahtaaksi lantioksi ja 2000-luvulla synnytyspeloksi, olisiko 2020-luku viimein se aika, kun valinnanvapautta ei naamioida enää miksikään diagnoosiksi, vaan kutsutaan synnytystavan valinnaksi?
”– Vielä 90-luvulla monesti synnytyspelkodiagnoosi piilotettiin jonkun toisen diagnoosin taakse. Saatettiin tehdä sektio synnytyspelon vuoksi, mutta diagnoosissa lukikin suhteellisesti ahdas lantio. Esimerkiksi vuonna 1996 Suomessa tehtiin ahtaan lantion vuoksi yli 700 keisarinleikkausta. Synnytyspelko oli virallisena syynä vain sadassa suunnitellussa sektiossa. Vuonna 2010 ahtaan lantion diagnoosilla tehtiin enää noin 300 keisarinleikkausta. Synnytyspelon vuoksi tuolloin hoidettiin jo yli 4 000 äitiä. Heistä suurin osa synnytti kuitenkin alateitse.” -YLE
Mitä pelkkiä diagnooseja on tuijottelu, kummasti lantiot naisilla levenivät 14 vuodessa. Joko alkaa tilanne valjeta? Vuosittain nämä tuhannet äidit joutuvat käymään läpi synnytyspelkopolin: paikka mihin äiti siis Suomessa pakotetaan, mikäli ei halua synnyttää alateitse. Pelkopolin idea ja sisältö on suostutella äiti alatiesynnytykseen, keinolla millä hyvänsä. Pelkopoleilla äitejä uhkaillaan, pelotellaan, haukutaan, vähätellään ja heille valehdellaan alatiesynnytys täysin riskittömäksi. Vaikka Suomen laissa kielletään tällainen potilaan kohtelu ja valehtelu, se rehottaa päivittäin Suomen pelkopoleilla. Kukaan ei puutu asiaan.
Valitettavan monella äidillä, joka haluaisi päättää synnytystavastaan, ei ole samaa määrää 5 vuoden aikana kerättyä faktatietoa laukoa vastaan pelkopolilla syötetylle alatiepropagandalle ja periksiantamatonta luonnetta, jotta selviytyisi pelkopolin mankelista. Monet joutuvat Suomessa siis alatiesynnytykseen passiivisesti pakotettuna, eli toisin sanoen pelkopoli ei myönnä sektiota, vaikka sitä oltaisi vastaanotolla itkien ja huutaen aneltu.
Miten nykypäivän Suomessa tapahtuu tällaista?
Kommentit (2040)
Voisivatko kaikki alatiesynnytyksen puolestapuhujat kysyä lastensa isältään sitä, ottaisiko tämä riskin siitä, että lapsen syntymään liittyvässä asiassa heidän erektiokykynsä heikentyisi merkittävästi tai että heidän orgasminsaantikykynsä lähtisi kokonaan pois? Lisäksi kaupan päälle tulisi lievä ulosteenpidätyskyvyn menetys.¨
Voisitteko kysyä asiaa (toivottavasti seksuaalisesti aktiivisilta) miehiltänne ja kertoa rehellisesti, mitä nämä vastaavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mikä ihmeen positiivinen kipu? Kipu tekee vihaiseksi, saa vihaamaan kivun aiheuttajaa sekä aiheuttaa synnytyksen jälkeistä masennusta.
Itse asiassa aivotutkimuksen mukaan ihmisen muisti toimii niin että positiivinen tuntemus pidemmänkin negatiivisen tuntemuksen jälkeen hävittää negatiivisen muiston, kokeitakin asiasta on tehty vapaaehtoisilla esim. pitämällä puoli tuntia ihmistä kylmässä niin että palelee ja sen jälkeen lämmittämällä tehokkaasti viisikin minuuttia jolloin tulee hyvä olo, aivojen muisti toimii niin että lyhyt 5 minuutin miellyttävä lämmön tuntemus aiheuttaa voimakkaamman muistijäljen kuin puolen tunnin paleleminen ja ihminen muistaa paremmin tuon lyhtkestoisenkimmiellyttävän kokemuksen kuin sitä ennen ilmenneen pidemmän negatiivisen kokemuksen. Tämä toimii synnytyksen yhteydessä myös niin että synnytyksen negatiiviset kipukokemukset eivät jää tehokkaasti muistiin kun yleensä synnytyksen perään ilmenee voimakkaita hyviä kokemuksia jotka jäävät taas muistiin. Luonnossa aikoinaan tämä on estänyt sitä ettei laji lisääntyisi, asian on hoitanut evoluutio osaltaan niin että synnytyskipu ei estäisi hankkimasta lisää lapsia, toki ehkäisymenetelmien puute on osaltaan lisännyt synnytysten määrää luonnollisissa tilanteissa. Nykyään muistimekanismilla on ehkäisymenetelmien kehittymisen aikaan suurempi merkitys, mutta ihminen on osannut ehkäistä luomukeinoin jo tuhansia vuosia raskauksia, yleisimpinä rytmimenetelmä ja anaaliyhdyntä. Ei 1700-luvullakaan kehittyneissäkään Euroopan maissa jokaisella naisella ollut seitsemää lasta.
Synnytyksen jälkeinen masennus johtuu hormoneista ja joillakin on siihen taipumusta tahdosta riippumatta, sitä ilmenee myös keisarileikkausten ja kivuttomien alatiesynnytysten yhteydessä, tehokkaalla epiduraalilla ajoissa laitettuna saadaan synnytys kivuttomaksi. Vaimoni on lääkäri ja hän pyysi ajoissa epiduraalia ja riittävää niin että kollega laittoi hänelle sitä sen verran ettei vaimo tuntenut edes supistuksia vaan seurasi niitä itse monitorista ajoittaen ponnistukset supistusten kanssa yhteen kun ei muuten tuntenut mitään.
Sairastui vakavaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joka helpotti nopeasti ja tehokkaasti lääkityksellä jonka itse määräsi itselleen onneksi, sitä masennusta oli vaikeaa katsella vierestä kun itse iloitsi vauvasta vaikka oli se melkoinen muutos arkielämään, johon ei osannut kyllä oikeasti varautua yhtään vaikka asiaa ajattelikin etukäteen, kun omaa aikaa ei jäänyt työn ohella enää yhtään lapsen ollessa hyvin vähäuninen ja auttaessa masentunutta vaimoa hoitaen kodin ja vauvankin pitkälti heräten yölläkin auttamaan vaimoa lapsen kanssa kun vaimo imetti ja heräten myötätunnostakin ja pakostikin kun lapsi öisin itki eikä tullut mieleenkään hakeutua eri huoneeseen esim. alakertaan sohvalle nukkumaan kun vaimo oli muutenkin niin masentunut niin alkoi itselläkin melkein pää hajota kun joutui käymään töissä ja heräilemään kesken 7-tuntisten yöunien mitä vauva nukkui eikä voinut itse enää harrastaa mitään tai katsoa telkkaria tai mitään muutakaan. Onneksi lääkitys tehosi niin että koko masennus lakkasi ja yllättävän nopea vaste lääkkeillä oli.
Olen eri, mutta vaikean ja kivuliaan synnytyksen ja synnytyksenjälkeisen masennuksen yhteys on ihan tunnettua tutkimustietoa, eikä sitä voi mitätöidä vaan sen perusteella että sinun vaimosi sitä ja tätä.
Myös muuten sektioäideillä on enemmän masennusta.
Sitä se epäonnistunut alatiesynnytys teettää - hätäsektion tai kiireellisen sektion.
Hätäsektioiden ehkäisykeino ei ole suunniteltu sektio ;) Olet nyt ymmärtänyt asiat vähän väärin. Ota selvää, kannustan sinua etsimään tietoa neuvolasta tai pelkopolilta.
Vierailija kirjoitti:
Voisivatko kaikki alatiesynnytyksen puolestapuhujat kysyä lastensa isältään sitä, ottaisiko tämä riskin siitä, että lapsen syntymään liittyvässä asiassa heidän erektiokykynsä heikentyisi merkittävästi tai että heidän orgasminsaantikykynsä lähtisi kokonaan pois? Lisäksi kaupan päälle tulisi lievä ulosteenpidätyskyvyn menetys.¨
Voisitteko kysyä asiaa (toivottavasti seksuaalisesti aktiivisilta) miehiltänne ja kertoa rehellisesti, mitä nämä vastaavat?
Näitä asioita hoidetaan seksuaaliterapeutin vastaanotolla ei sektiolla.
Alatiesynnytys on normaali tapa synnyttää niinkuin kautta aikain- sektio tietyissä poikkeustilanteissa tietenkin ok
Nykyaikana osa äideistä ei pysty enää alatiesynnytykseenkään kivunlievityksineen- ja puhutaan potilaan itsemäärämisoikeudesta- lääkärihän tuon päättää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Mitä mahdat kommentillasi tarkoittaa ja viitata?
Syntyvyyden raju lasku alkoi jo 60-luvulla ja on jatkunut siitä jokaisella vuosikymmenellä.
Hedelmällisyysluku oli v. 1973 oli 1.49 lasta ja viime vuonna 1,41 lasta eli lähes sama.Nyt raju syntyvyyden laskun vaikutukset näkyvät ja vaikuttavat, kun niitä synnytysikäisiä naisia on vähän, vaikka naiset synnyttävät samalla tavalla, kuin edellisellä vuosikymmenillä, mutta se ei enää riitä pysäyttämään rajua syntyvyyden laskua, vaan nyt pitäisi tehdä 3-4 lasta, jotta 10-20v päästä ei väestön määrä laskisi, riittäisi työvoimaa ja veronmaksajia.
Uskomstonta keskustelua, kun ei haluta nähdä metsää puilta.
Ei kuitenkaan ole todettu, että syntyvyyden lasku johtuisi siitä, että alateitse ei haluta synnyttää. Sen sijaan ehkäisymenetelmien kehittyminen on johtanut siihen, että naisten ei tarvitse tehdä lapsia enempää kuin itse haluaa. Naisten kouluttautuminen ja työssäkäyminen on myös yleistynyt rajusti 60-luvulta tähän päivään, moni haluaa ennemmin tehdä uraa kuin lapsia.
Aika harva olisi nykyään valmis tekemään 3-4 lasta, vaikka synnytystavan saisi valita ihan itse. Miehet eivät joudu olemaan raskaana tai synnyttämään, mutta suuri osa heistäkään ei halua suurperhettä, aika moni ei halua ollenkaan.
Itse en synnyttäneenä luopuisi kokemuksestani mistään hinnasta. Elämän antaminen on ihmisen ihmeellisin tehtävä. Koin kivun positiivisena ja henkilökunnan kannustavana ja toiveitani kuuntelevina rautaisina ammattilaisina. Synnytin alateitse ja se oli elämäni merkityksellisin kokemus.
Ihan samaa voisin sanoa kahdesta sektiostani. Henkilökunta oli kannustavaa ja ammattitaitoista ja vauvojen nostot vatsasta verhon yli ikimuistoisia hetkiä joista molemmat videollakin. Luonnollisuus tästä nyt oli kaukana, mutta se ei ole minulle mikään itsearvo. Jos luontoäidiltä kysyttäisiin, niin sekä minä että esikoinen oltaisiin kuoltu synnytykseen.
Ihan mielenkiinnosta: mikä oli niin pahasti vialla, että pystyt varmasti sanomaan että sekä sinä että lapsi olisitte kuolleet?
Entisaikaankin suuri valtaosa selvisi synnytyksestä, vaikka apu oli mitä oli. Ne äidit jotka kuolivat, kuolivat yleensä lapsivuodekuumeeseen eli todennäköisesti streptokokki-infektioon.
Ja sanotaan vielä, että en missään nimessä vastusta sektioita. On hienoa, että nykyaikana synnytyksen riskit pystytään minimoimaan. En kuitenkaan myöskään hyväksy sitä, että alatiesynnytyksen vaarallisuutta liioitellaan.
Ei tässä kovinkaan moni pelkää suoranaista kuolemaa vaan ihan vain sitä, että synnytys on kokemuksena tuskallinen, nöyryyttävä tai että se jättää jälkeensä fyysisiä ja seksuaalipuolta heikentäviä ongelmia. Itse en voi sanoa pelkääväni synnytystä kipuineen yms. mutta en halua ottaa riskiä siitä, että alakertani kyky tuntea heikkenee tai että minulle jää esim. lieviäkin pidätysvaivoja.
Vertaus: Pyörällä ajaessa otan aina riskin loukkaantumisesta. Piitämällä pyöräni kunnossa ja käyttämällä pyöräilykypärää (maastoajossa enemmänkin suojausta) minimoin tietyt riskit. Eivät ne katoa mutta teen kuitenkin voitavani.
En halua seksuaaliterveyteni heikentyvän ja piste. Silloin sektio on minun arvopohjalleni riskittömämpi vaihtoehto. Ymmärrätkö? Jos en saa sitä Suomessa, saatan jättää lapset kokonaan tekemättä. Seksuaalisuus on minulle tässä vaiheessa elämääni lasta tärkeämpi asia ja kenelläkään ei ole oikeutta kertoa minulle sitä, että arvomaailmani olisi väärä. Minun elämäni ja minun kehoni.
Tämän minä ymmärrän. Olet perehtynyt riskeihin ja tiedät että alatiesynnytys olisi todennäköisesti parempi valinta sekä sinulle että vauvallesi. Tässä asiassa et kuitenkaan pysty ajattelemaan rationaalisesti. Minun nähdäkseni olet oikeutettu pelkosektioon.
Olen eri, mutta tällä sinun logiikallasihan kaikki sektiota toivovat ovat oikeutettuja pelkosektioon..? No, lopputulos on sama joten kai tämäkin sopii. Ei minua ainakaan se pelkodiagnoosi niin paljon hävetä, että sen takia lähtisin sektiotoivetta perumaan.
Jos on ajatuksella lukenut läpi tässä ketjussa linkatut tutkimukset ja on edelleen sitä mieltä että sektio on riskittömämpi tapa synnyttää, ei selvästikään mikään omaan maailmankuvaan sopimaton informaatio mene aivoihin.
Pelkosektio on tuolloin kaikkien kannalta paras ratkaisu, ei vähiten synnärin henkilökunnan.
Aika loukkaavasti puhut. Sinun mielestäsi alapään "pilalle menemisen" riskiä ei ole (tai se ei ole merkittävä riskinä). Minun mielestäni riski on todellinen ja se kannattaa ottaa huomioon. Et voi väittää, etten ymmärtäisi asiaa. Samassa yhteydessä sinä vähättelet seksuaaliterveyden säilyttämisen merkitystä.
Jos seksuaalisuus ei ole sinulle tärkeä asia, älä yritä vaatia muita ajattelemaan asiasta samalla tavalla.
Kovasti pistät sanoja minun suuhuni. Ymmärrä nyt, että tässä ei puhuta minusta, vaan lukuisista lääkäreistä ja muun muassa WHO:n asiantuntijoista. Sektio on paras ratkaisu silloin, kun siihen on lääketieteellinen syy. Synnytyspelkokin on sellainen.
Kerron nyt sinulla salaisuuden. Asenne on sellainen seikka, joka vaikuttaa myös näillä WHO-asiantuntijoilla sekä lääkäreillä. One kanssasi sataprosenttisen samaa mieltä siitä, että alatiesynnytys on äidille (ei lapselle, huom) riskittömämpi vaihtoehto. Mutta kun verrataan elämää haittaavien vaurioiden/traumojen osuuksia alatiesynnytyksissä ja sektioissa, sektion riskit ovat sektiota haluaville mieluisampia.
Onko sinusta ok se, että osa naisista jättää tekemättä lapsia siksi, että synnytystapaa ei saa valita? En usko olevani ainoa. Kaksi isovanhempaani on lääkäreitä ja molemmat vanhempani biologeja, joten meillä on kotona puhuttu kaikesta elämään liittyvästä kaunistelematta.
Minun on vaikea keskustella kanssasi, koska edelleen väität suunnitellun sektion olevan lapselle turvallisempi tapa syntyä. Tässä ketjussa on annettu moneen otteeseen validia tutkimustietoa, joka todistaa toisin.
Samat sanat takaisin koska väitteesi on väärä. Gynekologit ja lastenlääkärit myöntävät pitkin hampain sektion olevan lapselle turvallisin tapa syntyä, perusterveelle äidillekin melko vaaratonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisivatko kaikki alatiesynnytyksen puolestapuhujat kysyä lastensa isältään sitä, ottaisiko tämä riskin siitä, että lapsen syntymään liittyvässä asiassa heidän erektiokykynsä heikentyisi merkittävästi tai että heidän orgasminsaantikykynsä lähtisi kokonaan pois? Lisäksi kaupan päälle tulisi lievä ulosteenpidätyskyvyn menetys.¨
Voisitteko kysyä asiaa (toivottavasti seksuaalisesti aktiivisilta) miehiltänne ja kertoa rehellisesti, mitä nämä vastaavat?
Näitä asioita hoidetaan seksuaaliterapeutin vastaanotolla ei sektiolla.
Onko sinun vaikeaa ymmärtää lukemaasi? Esitin kysymyksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihan puistattaa lukea tarinoita "voimaannuttavasta, elämän parhaasta kokemuksesta" sekä ajatuksia "positiivisesta kivusta". Minusta jokaisella on oikeus kokea asiat omalla tavallaan mutta nämä voimaantuneet haluavat tuputtaa omaa kokemustaan yleisenä totuutena.
Suurin osa suomalaisista ei osaa tulkita tilastoja oikein. Tilastovat ovat ainoa totuus asiassa ja suosittelen kaikkia opettelemaan tilastomatematiikkaa edes hiukan. Pelkopolilla tuskin sitä opetetaan.
Tässä vielä lainaus (https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=uut&p_art…):
Synnytyksen aikana tehtävä episiotomia eli välilihaleikkaus tai välilihan spontaani repeämä vaikuttavat vahvasti ensisynnyttäjän synnytyksenjälkeiseen seksielämään. Neljännes amerikkalaistutkimukseen osallistuneista naisista kertoi nauttivansa seksistä vähemmän ja saavansa orgasmin harvemmin kuin ennen synnytystä. Kolmen kuukauden kuluttua synnytyksestä yhdyntäkivuista kärsi yli 40 prosenttia kaikista ensisynnyttäjistä. Episiotomian tai repeämän jälkeen naiset kärsivät yhdyntäkivuista 80 prosenttia todennäköisemmin kuin ne naiset, joiden väliliha säilyi ehjänä synnytyksen yhteydessä. Toisaalta neljännes naisista, joiden väliliha säilyi vaurioitumattomana, kertoi jopa nauttivansa seksistä enemmän synnytyksen jälkeen. Mitä syvemmälle ulottuvasta haavasta oli kyse, sitä todennäköisempiä olivat myös yhdyntäkivut. Myös imukuppisynnytys tai pihtisynnytys lisäsivät yhdyntäkipujen todennäköisyyttä. Episiotomia ja repeämä aiheuttivat ongelmia yhtä paljon ja molemmat traumat hidastivat synnytyksenjälkeisen seksielämän käynnistymistä yhtä paljon.
American Journal of Obstretics and Gynecology -lehdessä julkaistu tutkimus on ensimmäinen laajahko selvitys episiotomian ja repeämän vaikutuksista seksielämään. Tutkimukseen osallistuneet yli 600 naista vastasivat lomakekysymyksiin, jotka postitettiin heille kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen. Kaikki olivat ensisynnyttäjiä ja heillä oli takana normaali, täysiaikainen, yksisikiöinen raskaus sekä alatiesynnytys. Naiset jaettiin ryhmiin episiotomian, repeämän ja ehjänä säilyneen välilihan mukaan. Lisäksi episiotomia tai repeämäryhmien naisten haava luokiteltiin syvyyden ja pituuden mukaan kolmeen ryhmään. Naisista yksi kolmannes oli säästynyt välilihan leikkaukselta tai repeämältä synnytyksen aikana.
Uutispalvelu Duodecim
(American Jornal of Obstretics and Gynecology 2001; 184: 881-890)Välilihan leikkaamista eli episiotomiaa perustellaan väitteillä, joiden mukaan se vähentäisi välilihan ja peräaukon sulkijalihaksen repeytymisvaaraa sekä lantionpohjan kudosten ylivenyttymistä ja myöhempää veltostumista. Väitteiden tueksi ei ole kuitenkaan olemassa kiistattoman luotettavia tutkimuksia. Päinvastoin, useat tutkimukset ovat osoittaneet, ettei rutiiniepisiotomiasta näyttäisi olevan hyötyä repeämien ehkäisyssä edes imukuppisynnytysten yhteydessä. Episiotomia tuli rutiininomaiseen käyttöön 1920-luvulla synnytysten siirryttyä kodeista sairaaloihin ja yleistyi samanaikaisesti pihtisynnytysten kanssa. Nykyisin monet naiset haluavat päättää itse heille synnytyksen yhteydessä tehtävistä toimenpiteistä ja rutiiniepisiotomia on asetettu monin paikoin kyseenalaiseksi myös suomalaisissa sairaaloissa.
12 kk päästä seksuaalisuudella ja synnytystavalla ei ollut enää eroa. Ero oli havaittavissa 3kk kohdalla. Ja sektio ei poista sitä etteikö yhdyntäkipuja tulisi.
https://www.whattoexpect.com/first-year/postpartum-health-and-care/sex-…Seksuaaliterveyden kohdalla paras apu löytyy seksuaaliterapeutin tarjoamista palveluista ei sektiosta.
Yritätkö väittää, että peruuttamattomia vaurioita ei voisi tapahtua? Jos todellakin noin uskot ja haluat pysyä uskossasi, en voi auttaa.
//perhe-arte.fi/seksuaaliterapia/:
Seksuaalisuus on olennainen osa ihmisen elämää. Seksuaalineuvonnassa voidaan käsitellä mieltä askarruttavia seksuaaliterveyteen liittyviä kysymyksiä, sekä seksuaalisuuden ja seksielämän erilaisia häiriöitä luottamuksellisesti. Vastaanotolle voi hakeutua kaikenlaisissa asioissa, niin pienemmissä kuin suuremmissakin mietteissä.
Seksuaalineuvontaan hakeutumisen syitä voivat olla esimerkiksi:
haluttomuus tai halujen eriparisuus
sairauksien vaikutukset seksuaalisuuteen
raskauden ja synnytyksen vaikutukset seksuaalisuuteen
parisuhteen seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset
seksuaalihäiriöt: kuten orgasmi- ja kiihottumisvaikeudet, erektio- ja siemensyöksyhäiriöt
sukupuoli- ja seksuaali-identiteettiin liittyvä pohdinta
Ihmisen seksuaalisuus syntyy aivoissa. Ongelmien korjaaminen terapeutin vastaanotolla, ei sektiolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisivatko kaikki alatiesynnytyksen puolestapuhujat kysyä lastensa isältään sitä, ottaisiko tämä riskin siitä, että lapsen syntymään liittyvässä asiassa heidän erektiokykynsä heikentyisi merkittävästi tai että heidän orgasminsaantikykynsä lähtisi kokonaan pois? Lisäksi kaupan päälle tulisi lievä ulosteenpidätyskyvyn menetys.¨
Voisitteko kysyä asiaa (toivottavasti seksuaalisesti aktiivisilta) miehiltänne ja kertoa rehellisesti, mitä nämä vastaavat?
Näitä asioita hoidetaan seksuaaliterapeutin vastaanotolla ei sektiolla.
Onko sinun vaikeaa ymmärtää lukemaasi? Esitin kysymyksen.
Nämä ovat asioita, joista nykyajan isät ovat tietoisia ja ymmärtävät ihmisen suurimman seksielimen olevan aivot ja myös neuvoloiden neuvot seksuaaliterapeuttien palveluista. Ihan peruskauraa. Et taida olla ollut raskaana koskaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Mitä mahdat kommentillasi tarkoittaa ja viitata?
Syntyvyyden raju lasku alkoi jo 60-luvulla ja on jatkunut siitä jokaisella vuosikymmenellä.
Hedelmällisyysluku oli v. 1973 oli 1.49 lasta ja viime vuonna 1,41 lasta eli lähes sama.Nyt raju syntyvyyden laskun vaikutukset näkyvät ja vaikuttavat, kun niitä synnytysikäisiä naisia on vähän, vaikka naiset synnyttävät samalla tavalla, kuin edellisellä vuosikymmenillä, mutta se ei enää riitä pysäyttämään rajua syntyvyyden laskua, vaan nyt pitäisi tehdä 3-4 lasta, jotta 10-20v päästä ei väestön määrä laskisi, riittäisi työvoimaa ja veronmaksajia.
Uskomstonta keskustelua, kun ei haluta nähdä metsää puilta.
Ei kuitenkaan ole todettu, että syntyvyyden lasku johtuisi siitä, että alateitse ei haluta synnyttää. Sen sijaan ehkäisymenetelmien kehittyminen on johtanut siihen, että naisten ei tarvitse tehdä lapsia enempää kuin itse haluaa. Naisten kouluttautuminen ja työssäkäyminen on myös yleistynyt rajusti 60-luvulta tähän päivään, moni haluaa ennemmin tehdä uraa kuin lapsia.
Aika harva olisi nykyään valmis tekemään 3-4 lasta, vaikka synnytystavan saisi valita ihan itse. Miehet eivät joudu olemaan raskaana tai synnyttämään, mutta suuri osa heistäkään ei halua suurperhettä, aika moni ei halua ollenkaan.
Itse en synnyttäneenä luopuisi kokemuksestani mistään hinnasta. Elämän antaminen on ihmisen ihmeellisin tehtävä. Koin kivun positiivisena ja henkilökunnan kannustavana ja toiveitani kuuntelevina rautaisina ammattilaisina. Synnytin alateitse ja se oli elämäni merkityksellisin kokemus.
Ihan samaa voisin sanoa kahdesta sektiostani. Henkilökunta oli kannustavaa ja ammattitaitoista ja vauvojen nostot vatsasta verhon yli ikimuistoisia hetkiä joista molemmat videollakin. Luonnollisuus tästä nyt oli kaukana, mutta se ei ole minulle mikään itsearvo. Jos luontoäidiltä kysyttäisiin, niin sekä minä että esikoinen oltaisiin kuoltu synnytykseen.
Ihan mielenkiinnosta: mikä oli niin pahasti vialla, että pystyt varmasti sanomaan että sekä sinä että lapsi olisitte kuolleet?
Entisaikaankin suuri valtaosa selvisi synnytyksestä, vaikka apu oli mitä oli. Ne äidit jotka kuolivat, kuolivat yleensä lapsivuodekuumeeseen eli todennäköisesti streptokokki-infektioon.
Ja sanotaan vielä, että en missään nimessä vastusta sektioita. On hienoa, että nykyaikana synnytyksen riskit pystytään minimoimaan. En kuitenkaan myöskään hyväksy sitä, että alatiesynnytyksen vaarallisuutta liioitellaan.
Ei tässä kovinkaan moni pelkää suoranaista kuolemaa vaan ihan vain sitä, että synnytys on kokemuksena tuskallinen, nöyryyttävä tai että se jättää jälkeensä fyysisiä ja seksuaalipuolta heikentäviä ongelmia. Itse en voi sanoa pelkääväni synnytystä kipuineen yms. mutta en halua ottaa riskiä siitä, että alakertani kyky tuntea heikkenee tai että minulle jää esim. lieviäkin pidätysvaivoja.
Vertaus: Pyörällä ajaessa otan aina riskin loukkaantumisesta. Piitämällä pyöräni kunnossa ja käyttämällä pyöräilykypärää (maastoajossa enemmänkin suojausta) minimoin tietyt riskit. Eivät ne katoa mutta teen kuitenkin voitavani.
En halua seksuaaliterveyteni heikentyvän ja piste. Silloin sektio on minun arvopohjalleni riskittömämpi vaihtoehto. Ymmärrätkö? Jos en saa sitä Suomessa, saatan jättää lapset kokonaan tekemättä. Seksuaalisuus on minulle tässä vaiheessa elämääni lasta tärkeämpi asia ja kenelläkään ei ole oikeutta kertoa minulle sitä, että arvomaailmani olisi väärä. Minun elämäni ja minun kehoni.
Tämän minä ymmärrän. Olet perehtynyt riskeihin ja tiedät että alatiesynnytys olisi todennäköisesti parempi valinta sekä sinulle että vauvallesi. Tässä asiassa et kuitenkaan pysty ajattelemaan rationaalisesti. Minun nähdäkseni olet oikeutettu pelkosektioon.
Olen eri, mutta tällä sinun logiikallasihan kaikki sektiota toivovat ovat oikeutettuja pelkosektioon..? No, lopputulos on sama joten kai tämäkin sopii. Ei minua ainakaan se pelkodiagnoosi niin paljon hävetä, että sen takia lähtisin sektiotoivetta perumaan.
Jos on ajatuksella lukenut läpi tässä ketjussa linkatut tutkimukset ja on edelleen sitä mieltä että sektio on riskittömämpi tapa synnyttää, ei selvästikään mikään omaan maailmankuvaan sopimaton informaatio mene aivoihin.
Pelkosektio on tuolloin kaikkien kannalta paras ratkaisu, ei vähiten synnärin henkilökunnan.
Aika loukkaavasti puhut. Sinun mielestäsi alapään "pilalle menemisen" riskiä ei ole (tai se ei ole merkittävä riskinä). Minun mielestäni riski on todellinen ja se kannattaa ottaa huomioon. Et voi väittää, etten ymmärtäisi asiaa. Samassa yhteydessä sinä vähättelet seksuaaliterveyden säilyttämisen merkitystä.
Jos seksuaalisuus ei ole sinulle tärkeä asia, älä yritä vaatia muita ajattelemaan asiasta samalla tavalla.
Kovasti pistät sanoja minun suuhuni. Ymmärrä nyt, että tässä ei puhuta minusta, vaan lukuisista lääkäreistä ja muun muassa WHO:n asiantuntijoista. Sektio on paras ratkaisu silloin, kun siihen on lääketieteellinen syy. Synnytyspelkokin on sellainen.
Kerron nyt sinulla salaisuuden. Asenne on sellainen seikka, joka vaikuttaa myös näillä WHO-asiantuntijoilla sekä lääkäreillä. One kanssasi sataprosenttisen samaa mieltä siitä, että alatiesynnytys on äidille (ei lapselle, huom) riskittömämpi vaihtoehto. Mutta kun verrataan elämää haittaavien vaurioiden/traumojen osuuksia alatiesynnytyksissä ja sektioissa, sektion riskit ovat sektiota haluaville mieluisampia.
Onko sinusta ok se, että osa naisista jättää tekemättä lapsia siksi, että synnytystapaa ei saa valita? En usko olevani ainoa. Kaksi isovanhempaani on lääkäreitä ja molemmat vanhempani biologeja, joten meillä on kotona puhuttu kaikesta elämään liittyvästä kaunistelematta.
Minun on vaikea keskustella kanssasi, koska edelleen väität suunnitellun sektion olevan lapselle turvallisempi tapa syntyä. Tässä ketjussa on annettu moneen otteeseen validia tutkimustietoa, joka todistaa toisin.
Samat sanat takaisin koska väitteesi on väärä. Gynekologit ja lastenlääkärit myöntävät pitkin hampain sektion olevan lapselle turvallisin tapa syntyä, perusterveelle äidillekin melko vaaratonta.
No niin. Nyt tässä ovat vastakkain aiemmin esitetyt tieteelliset tutkimuslinkit ja sinun boldattu mielipiteesi siitä, mitä mieltä gynekologit ovat.
Jokainen saa valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihan puistattaa lukea tarinoita "voimaannuttavasta, elämän parhaasta kokemuksesta" sekä ajatuksia "positiivisesta kivusta". Minusta jokaisella on oikeus kokea asiat omalla tavallaan mutta nämä voimaantuneet haluavat tuputtaa omaa kokemustaan yleisenä totuutena.
Suurin osa suomalaisista ei osaa tulkita tilastoja oikein. Tilastovat ovat ainoa totuus asiassa ja suosittelen kaikkia opettelemaan tilastomatematiikkaa edes hiukan. Pelkopolilla tuskin sitä opetetaan.
Tässä vielä lainaus (https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=uut&p_art…):
Synnytyksen aikana tehtävä episiotomia eli välilihaleikkaus tai välilihan spontaani repeämä vaikuttavat vahvasti ensisynnyttäjän synnytyksenjälkeiseen seksielämään. Neljännes amerikkalaistutkimukseen osallistuneista naisista kertoi nauttivansa seksistä vähemmän ja saavansa orgasmin harvemmin kuin ennen synnytystä. Kolmen kuukauden kuluttua synnytyksestä yhdyntäkivuista kärsi yli 40 prosenttia kaikista ensisynnyttäjistä. Episiotomian tai repeämän jälkeen naiset kärsivät yhdyntäkivuista 80 prosenttia todennäköisemmin kuin ne naiset, joiden väliliha säilyi ehjänä synnytyksen yhteydessä. Toisaalta neljännes naisista, joiden väliliha säilyi vaurioitumattomana, kertoi jopa nauttivansa seksistä enemmän synnytyksen jälkeen. Mitä syvemmälle ulottuvasta haavasta oli kyse, sitä todennäköisempiä olivat myös yhdyntäkivut. Myös imukuppisynnytys tai pihtisynnytys lisäsivät yhdyntäkipujen todennäköisyyttä. Episiotomia ja repeämä aiheuttivat ongelmia yhtä paljon ja molemmat traumat hidastivat synnytyksenjälkeisen seksielämän käynnistymistä yhtä paljon.
American Journal of Obstretics and Gynecology -lehdessä julkaistu tutkimus on ensimmäinen laajahko selvitys episiotomian ja repeämän vaikutuksista seksielämään. Tutkimukseen osallistuneet yli 600 naista vastasivat lomakekysymyksiin, jotka postitettiin heille kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen. Kaikki olivat ensisynnyttäjiä ja heillä oli takana normaali, täysiaikainen, yksisikiöinen raskaus sekä alatiesynnytys. Naiset jaettiin ryhmiin episiotomian, repeämän ja ehjänä säilyneen välilihan mukaan. Lisäksi episiotomia tai repeämäryhmien naisten haava luokiteltiin syvyyden ja pituuden mukaan kolmeen ryhmään. Naisista yksi kolmannes oli säästynyt välilihan leikkaukselta tai repeämältä synnytyksen aikana.
Uutispalvelu Duodecim
(American Jornal of Obstretics and Gynecology 2001; 184: 881-890)Välilihan leikkaamista eli episiotomiaa perustellaan väitteillä, joiden mukaan se vähentäisi välilihan ja peräaukon sulkijalihaksen repeytymisvaaraa sekä lantionpohjan kudosten ylivenyttymistä ja myöhempää veltostumista. Väitteiden tueksi ei ole kuitenkaan olemassa kiistattoman luotettavia tutkimuksia. Päinvastoin, useat tutkimukset ovat osoittaneet, ettei rutiiniepisiotomiasta näyttäisi olevan hyötyä repeämien ehkäisyssä edes imukuppisynnytysten yhteydessä. Episiotomia tuli rutiininomaiseen käyttöön 1920-luvulla synnytysten siirryttyä kodeista sairaaloihin ja yleistyi samanaikaisesti pihtisynnytysten kanssa. Nykyisin monet naiset haluavat päättää itse heille synnytyksen yhteydessä tehtävistä toimenpiteistä ja rutiiniepisiotomia on asetettu monin paikoin kyseenalaiseksi myös suomalaisissa sairaaloissa.
12 kk päästä seksuaalisuudella ja synnytystavalla ei ollut enää eroa. Ero oli havaittavissa 3kk kohdalla. Ja sektio ei poista sitä etteikö yhdyntäkipuja tulisi.
https://www.whattoexpect.com/first-year/postpartum-health-and-care/sex-…Seksuaaliterveyden kohdalla paras apu löytyy seksuaaliterapeutin tarjoamista palveluista ei sektiosta.
Yritätkö väittää, että peruuttamattomia vaurioita ei voisi tapahtua? Jos todellakin noin uskot ja haluat pysyä uskossasi, en voi auttaa.
//perhe-arte.fi/seksuaaliterapia/:
Seksuaalisuus on olennainen osa ihmisen elämää. Seksuaalineuvonnassa voidaan käsitellä mieltä askarruttavia seksuaaliterveyteen liittyviä kysymyksiä, sekä seksuaalisuuden ja seksielämän erilaisia häiriöitä luottamuksellisesti. Vastaanotolle voi hakeutua kaikenlaisissa asioissa, niin pienemmissä kuin suuremmissakin mietteissä.
Seksuaalineuvontaan hakeutumisen syitä voivat olla esimerkiksi:
haluttomuus tai halujen eriparisuus
sairauksien vaikutukset seksuaalisuuteen
raskauden ja synnytyksen vaikutukset seksuaalisuuteen
parisuhteen seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset
seksuaalihäiriöt: kuten orgasmi- ja kiihottumisvaikeudet, erektio- ja siemensyöksyhäiriöt
sukupuoli- ja seksuaali-identiteettiin liittyvä pohdinta
Ihmisen seksuaalisuus syntyy aivoissa. Ongelmien korjaaminen terapeutin vastaanotolla, ei sektiolla.
Tyhmän ihmisen kanssa on mahdotonta keskustella rakentavasti siksi, että tyhmä ei ymmärrä edes pysyä aiheessa. Kerron viimeisen kerran sinulle, että kun nautinto seksistä on kerta kaikkiaan kadonnut, ei sitä taitavinkaan terapeutti voi palauttaa. Orgasmin voi yrittää opetella saamaan vaikka korvalehden hyväilystä mutta ennallaan ei ihmisen seksuaalisuuden voida silloin väittää olevan. Moni nainen uskaltaa tänä päivänä sanoa ääneen nauttivansa seksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni puhkesi MS-tauti, kun synnytti minut alateitse. Sitä aiemmin ei äidilläni ollut esiintynyt juuri minkäänlaisia oireita. Synnytyksen jälkeen oireista tuli vakavampia ja nykyään äitini (en tarkkaa ikää kerro, mutta alle 50v) on työkyvyttömyyseläkkeellä sairautensa takia.
Toki MS-tautikaan ei ole varsinaisesti periytyvä, mutta on toki mahdollista, että se voi olla myös minulla. Kun hankin lapsia, aivan varmasti pyydän saada sektion. En halua riskiä, että sairaus puhkeaisi myös minulle (voi toki puhjeta muustakin syystä, mutta ensisijaisesti synnytys on niin stressaava ja voimia vievä, että en uskalla äitini kokemuksen vuoksi synnyttää alateitse). Minä esim. jäin äitini ainoaksi lapseksi, koska sairaus aiheuttaa hänellä vahvaa uupumusta ja väsymystä.
Toki mulla on myös kammoa siitä, että en halua pildeni repeävän tai mahdollisesti muita komplikaatioita synnytyksessä. Itse olin aika pieni vauva tosin (n. 3kg) ja äitini oli aivan normaalipainoinen synnyttäessään. Repesi kuitenkin, ei mitenkään pahasti mutta kuitenkin. Itse olen myös hoikka/normaalipainoinen ja ehkä vähän pienikokoinenkin, joten en välttämättä uskalla repeämisen pelossakaan synnyttää alateitse.
Tiedän molemmissa synnytyksissä olevan riskinsä, mutta mieluummin otan arven alavatsaan, kuin mahdollisesti repeäisin ja saisin siitä jonkinlaisia vaivoja tai pahimmassa tapauksessa sen MS-taudin.
Minunkin äidilläni on MS-tauti. Taudille on tyypillistä, että se helpottaa ja jopa katoaa raskausaikana, ja synnytyksen jälkeen tulee pahenemisvaihe. Tämä liittyy hormonaalisiin seikkoihin, ei synnytystapaan.
Synnytyksestä ei voi saada MS-tautia, synnyttipä alateitse tai sektiolla, ja kuten tuolla jo edellä kirjoititkin, sinunkin äidilläsi oli oireita jo ennen raskauksia.
Ikävä kyllä kyseessä on etenevä sairaus, joten iän myötä se tuppaa vaikeutumaan, vaikka raskausajat menisivätkin vähillä oireilla.
Kaikkea hyvää äidillesi.
En tarkoittanutkaan, että itse synnytyksestä saisi MS-taudin, mutta jos se olisi myös minulla, niin se voisi siinä yhteydessä puhjeta eli alkaa oirehtimaan.
Tuota en tosin tiennyt, että se johtuu (raskaus?)hormoneista eikä liity suoraan synnytystapaan. Tosin stressihormonitasokin todennäköisesti ainakin itselläni tulisi alatiesynnytyksessä olemaan aika korkea.
Äidilläni ei kuitenkaan ollut diagnosoitu MS-tautia ennen synnytystä, sillä oireet olivat olleet todella minimaaliset (esim. liian kuumassa saunassa tai rankan juoksulenkin jälkeen näön sumentumista ja jonkin verran tasapainovaikeuksia) joten sitä ei oltu osattu myöskään synnytyksessä ottaa mitenkään huomioon, kun sairaudesta ei kukaan vielä tiennyt.
Joka tapauksessa, onneksi aihe ei ole vielä kovinkaan ajankohtainen, joten ehdin saada lisää tietoa asiasta. Kiitos kuitenkin selvennyksestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellinen sektioäiti kirjoitti:
Onneksi voi kukin itse valita. Suunnitelulla sektiolla kaksi hyvinvoivaa tervettä lasta. Molemmat nostettiin suoraan vatsasta rinnalle lepäämään. Täysi-imetin 5-6 kk ja itse toivuin molemmista sektioista nopeasti.
Baby friendly sairaalassa hoito ja huolenpito ensiluokkaista.
Raha puhuu Suomessa sektioasioissa. Budjetit kaatuisivat, jos kaikki vaatisivat sektion. Monessa muussa maassa synnytetään vakuutuksen maksamana ja sektioprosentit ovat jopa yli 50% . Terveitä lapsia syntyy
ja ei tarvitse kärvistellä hanuri revenneenä eikä äitejä syyllistetä synnytysvalinnastaan. . Suunnitellussa sektiossa harvoin menee mitään pieleen eikä tulehduksia juurikaan ole, koska ehditään putsata ennen ja jälkeen. Hätäsektiot onneksit pelastavt äitejä ja lapsia.. Suomessa sairaaloissa on mittarit, ja niillä mitataan sektioiden määrää ja koska se ei saa ylittyä, saattaa tulla myös vääriä päätöksiä ja hoitovirheitä. Näin kävi ystävälleni, jolle yliopistosairaalan lääkäri sanoi: Kyllä se sieltä mahtuu. Niin ne on muutkin mahtunut.
Seurauksena cp-vamma ja äidillä avanne. Yksityislääkärin lausunto ei painanut mitään
Täällä on on aiemmin annettu tuore tieteellinen linkki, jonka mukaan suunniteltu sektio ei pienennä cp-vamman riskiä. Cp-vamman aiheuttaa yleensä hapenpuute tai aivoverenvuoto jo aiemmin raskauden aikana.
Huomauttaisin tähän kyllä, että yksi tuore tutkimus ei vielä kumoa aiempaa konsensusta, joka asiasta vallitsee. Se antaa aihetta vain tutkia asiaa lisää.
Tämän hetken tietojen mukaan cp-vamma voi aiheutua mm. hapenpuutteesta, liian aikaisesta syntymästä, raskauden aikaisista infektioista etc. Suurin osa cp-vammaisista on saanut vamman jo raskauden aikana eikä synnytyksessä. Kuitenkin, on arveltu että 8-28 % cp-vammoista olisi synnytyksen aikaisen hapenpuutteen syytä (Clark SM & Ghulmiyyah LM (2008)). Suomessa muistaakseni virallisen tahon mukaan 10 % cp-vammoista aiheutuu synnytyksen aikaisesta asfyksiasta.
Tämä yksi tuote tutkimus on meta-analyysi, johon on koottu kaikki aiempi tilastodata asiasta. Kun muut asiaan vaikuttavat muuttujat on suljettu pois, esiintyy cp-vammaa sektiolla syntyneillä yhtä paljon kuin alateitse syntyneillä.
Tiedän hyvin että kyseessä oli meta-analyysi. Ko. tutkimuksen lopputulos oli vain se, että heidän tutkimuksen johtopäätös oli että elektiivisen tai hätäsektion käyttö ei suojannut cp-vammalta. Tutkimuksessa hätäsektio nosti riskiä cp-vammalle. Aiheesta tarvitaan silti lisää tutkimusta ennen kuin voidaan vetää johtopäätöksiä.
Se että cp-vammojen määrä on pysynyt samana vaikka sektioiden määrä nousee, ei poissulje sitä, että cp-vammoja aiheutuu myös alatiesynnytyksen aikaisesta hapenpuutteesta. Älä sotke keskenään kausaliteettia ja korrelaatiota. Suunnitellusti sektioiduilla cp-vamma on voinut olla jo raskausaikana, sitä emme tiedä. Hätäsektioista emme taas tiedä tehtiinkö hätäsektio siksi että alatiesynnytyksessä on tapahtunut jotain, vain tehtiinkö se esim. nimenomaan siksi että lapsi on lähtenyt ennenaikaisesti syntymään. Tälläkin on iso vaikutus.
Ennen vanhaanhan nimenomaan luultiin että synnytyksen yhteydessä aiheutunut hapenpuute oli cp-vamman pääasiallinen syy, nykyään tiedetään että vain pieni osa cp-vammoista johtuu synnytyksen aikaisesta hapenpuutteesta. Se ei silti poista sitä että cp-vammoja aiheutuu alatiesynnytyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihan puistattaa lukea tarinoita "voimaannuttavasta, elämän parhaasta kokemuksesta" sekä ajatuksia "positiivisesta kivusta". Minusta jokaisella on oikeus kokea asiat omalla tavallaan mutta nämä voimaantuneet haluavat tuputtaa omaa kokemustaan yleisenä totuutena.
Suurin osa suomalaisista ei osaa tulkita tilastoja oikein. Tilastovat ovat ainoa totuus asiassa ja suosittelen kaikkia opettelemaan tilastomatematiikkaa edes hiukan. Pelkopolilla tuskin sitä opetetaan.
Tässä vielä lainaus (https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=uut&p_art…):
Synnytyksen aikana tehtävä episiotomia eli välilihaleikkaus tai välilihan spontaani repeämä vaikuttavat vahvasti ensisynnyttäjän synnytyksenjälkeiseen seksielämään. Neljännes amerikkalaistutkimukseen osallistuneista naisista kertoi nauttivansa seksistä vähemmän ja saavansa orgasmin harvemmin kuin ennen synnytystä. Kolmen kuukauden kuluttua synnytyksestä yhdyntäkivuista kärsi yli 40 prosenttia kaikista ensisynnyttäjistä. Episiotomian tai repeämän jälkeen naiset kärsivät yhdyntäkivuista 80 prosenttia todennäköisemmin kuin ne naiset, joiden väliliha säilyi ehjänä synnytyksen yhteydessä. Toisaalta neljännes naisista, joiden väliliha säilyi vaurioitumattomana, kertoi jopa nauttivansa seksistä enemmän synnytyksen jälkeen. Mitä syvemmälle ulottuvasta haavasta oli kyse, sitä todennäköisempiä olivat myös yhdyntäkivut. Myös imukuppisynnytys tai pihtisynnytys lisäsivät yhdyntäkipujen todennäköisyyttä. Episiotomia ja repeämä aiheuttivat ongelmia yhtä paljon ja molemmat traumat hidastivat synnytyksenjälkeisen seksielämän käynnistymistä yhtä paljon.
American Journal of Obstretics and Gynecology -lehdessä julkaistu tutkimus on ensimmäinen laajahko selvitys episiotomian ja repeämän vaikutuksista seksielämään. Tutkimukseen osallistuneet yli 600 naista vastasivat lomakekysymyksiin, jotka postitettiin heille kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen. Kaikki olivat ensisynnyttäjiä ja heillä oli takana normaali, täysiaikainen, yksisikiöinen raskaus sekä alatiesynnytys. Naiset jaettiin ryhmiin episiotomian, repeämän ja ehjänä säilyneen välilihan mukaan. Lisäksi episiotomia tai repeämäryhmien naisten haava luokiteltiin syvyyden ja pituuden mukaan kolmeen ryhmään. Naisista yksi kolmannes oli säästynyt välilihan leikkaukselta tai repeämältä synnytyksen aikana.
Uutispalvelu Duodecim
(American Jornal of Obstretics and Gynecology 2001; 184: 881-890)Välilihan leikkaamista eli episiotomiaa perustellaan väitteillä, joiden mukaan se vähentäisi välilihan ja peräaukon sulkijalihaksen repeytymisvaaraa sekä lantionpohjan kudosten ylivenyttymistä ja myöhempää veltostumista. Väitteiden tueksi ei ole kuitenkaan olemassa kiistattoman luotettavia tutkimuksia. Päinvastoin, useat tutkimukset ovat osoittaneet, ettei rutiiniepisiotomiasta näyttäisi olevan hyötyä repeämien ehkäisyssä edes imukuppisynnytysten yhteydessä. Episiotomia tuli rutiininomaiseen käyttöön 1920-luvulla synnytysten siirryttyä kodeista sairaaloihin ja yleistyi samanaikaisesti pihtisynnytysten kanssa. Nykyisin monet naiset haluavat päättää itse heille synnytyksen yhteydessä tehtävistä toimenpiteistä ja rutiiniepisiotomia on asetettu monin paikoin kyseenalaiseksi myös suomalaisissa sairaaloissa.
12 kk päästä seksuaalisuudella ja synnytystavalla ei ollut enää eroa. Ero oli havaittavissa 3kk kohdalla. Ja sektio ei poista sitä etteikö yhdyntäkipuja tulisi.
https://www.whattoexpect.com/first-year/postpartum-health-and-care/sex-…Seksuaaliterveyden kohdalla paras apu löytyy seksuaaliterapeutin tarjoamista palveluista ei sektiosta.
Yritätkö väittää, että peruuttamattomia vaurioita ei voisi tapahtua? Jos todellakin noin uskot ja haluat pysyä uskossasi, en voi auttaa.
//perhe-arte.fi/seksuaaliterapia/:
Seksuaalisuus on olennainen osa ihmisen elämää. Seksuaalineuvonnassa voidaan käsitellä mieltä askarruttavia seksuaaliterveyteen liittyviä kysymyksiä, sekä seksuaalisuuden ja seksielämän erilaisia häiriöitä luottamuksellisesti. Vastaanotolle voi hakeutua kaikenlaisissa asioissa, niin pienemmissä kuin suuremmissakin mietteissä.
Seksuaalineuvontaan hakeutumisen syitä voivat olla esimerkiksi:
haluttomuus tai halujen eriparisuus
sairauksien vaikutukset seksuaalisuuteen
raskauden ja synnytyksen vaikutukset seksuaalisuuteen
parisuhteen seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset
seksuaalihäiriöt: kuten orgasmi- ja kiihottumisvaikeudet, erektio- ja siemensyöksyhäiriöt
sukupuoli- ja seksuaali-identiteettiin liittyvä pohdinta
Ihmisen seksuaalisuus syntyy aivoissa. Ongelmien korjaaminen terapeutin vastaanotolla, ei sektiolla.
Tyhmän ihmisen kanssa on mahdotonta keskustella rakentavasti siksi, että tyhmä ei ymmärrä edes pysyä aiheessa. Kerron viimeisen kerran sinulle, että kun nautinto seksistä on kerta kaikkiaan kadonnut, ei sitä taitavinkaan terapeutti voi palauttaa. Orgasmin voi yrittää opetella saamaan vaikka korvalehden hyväilystä mutta ennallaan ei ihmisen seksuaalisuuden voida silloin väittää olevan. Moni nainen uskaltaa tänä päivänä sanoa ääneen nauttivansa seksistä.
Lupaat vaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Mitä mahdat kommentillasi tarkoittaa ja viitata?
Syntyvyyden raju lasku alkoi jo 60-luvulla ja on jatkunut siitä jokaisella vuosikymmenellä.
Hedelmällisyysluku oli v. 1973 oli 1.49 lasta ja viime vuonna 1,41 lasta eli lähes sama.Nyt raju syntyvyyden laskun vaikutukset näkyvät ja vaikuttavat, kun niitä synnytysikäisiä naisia on vähän, vaikka naiset synnyttävät samalla tavalla, kuin edellisellä vuosikymmenillä, mutta se ei enää riitä pysäyttämään rajua syntyvyyden laskua, vaan nyt pitäisi tehdä 3-4 lasta, jotta 10-20v päästä ei väestön määrä laskisi, riittäisi työvoimaa ja veronmaksajia.
Uskomstonta keskustelua, kun ei haluta nähdä metsää puilta.
Ei kuitenkaan ole todettu, että syntyvyyden lasku johtuisi siitä, että alateitse ei haluta synnyttää. Sen sijaan ehkäisymenetelmien kehittyminen on johtanut siihen, että naisten ei tarvitse tehdä lapsia enempää kuin itse haluaa. Naisten kouluttautuminen ja työssäkäyminen on myös yleistynyt rajusti 60-luvulta tähän päivään, moni haluaa ennemmin tehdä uraa kuin lapsia.
Aika harva olisi nykyään valmis tekemään 3-4 lasta, vaikka synnytystavan saisi valita ihan itse. Miehet eivät joudu olemaan raskaana tai synnyttämään, mutta suuri osa heistäkään ei halua suurperhettä, aika moni ei halua ollenkaan.
Itse en synnyttäneenä luopuisi kokemuksestani mistään hinnasta. Elämän antaminen on ihmisen ihmeellisin tehtävä. Koin kivun positiivisena ja henkilökunnan kannustavana ja toiveitani kuuntelevina rautaisina ammattilaisina. Synnytin alateitse ja se oli elämäni merkityksellisin kokemus.
Ihan samaa voisin sanoa kahdesta sektiostani. Henkilökunta oli kannustavaa ja ammattitaitoista ja vauvojen nostot vatsasta verhon yli ikimuistoisia hetkiä joista molemmat videollakin. Luonnollisuus tästä nyt oli kaukana, mutta se ei ole minulle mikään itsearvo. Jos luontoäidiltä kysyttäisiin, niin sekä minä että esikoinen oltaisiin kuoltu synnytykseen.
Ihan mielenkiinnosta: mikä oli niin pahasti vialla, että pystyt varmasti sanomaan että sekä sinä että lapsi olisitte kuolleet?
Entisaikaankin suuri valtaosa selvisi synnytyksestä, vaikka apu oli mitä oli. Ne äidit jotka kuolivat, kuolivat yleensä lapsivuodekuumeeseen eli todennäköisesti streptokokki-infektioon.
Ja sanotaan vielä, että en missään nimessä vastusta sektioita. On hienoa, että nykyaikana synnytyksen riskit pystytään minimoimaan. En kuitenkaan myöskään hyväksy sitä, että alatiesynnytyksen vaarallisuutta liioitellaan.
Ei tässä kovinkaan moni pelkää suoranaista kuolemaa vaan ihan vain sitä, että synnytys on kokemuksena tuskallinen, nöyryyttävä tai että se jättää jälkeensä fyysisiä ja seksuaalipuolta heikentäviä ongelmia. Itse en voi sanoa pelkääväni synnytystä kipuineen yms. mutta en halua ottaa riskiä siitä, että alakertani kyky tuntea heikkenee tai että minulle jää esim. lieviäkin pidätysvaivoja.
Vertaus: Pyörällä ajaessa otan aina riskin loukkaantumisesta. Piitämällä pyöräni kunnossa ja käyttämällä pyöräilykypärää (maastoajossa enemmänkin suojausta) minimoin tietyt riskit. Eivät ne katoa mutta teen kuitenkin voitavani.
En halua seksuaaliterveyteni heikentyvän ja piste. Silloin sektio on minun arvopohjalleni riskittömämpi vaihtoehto. Ymmärrätkö? Jos en saa sitä Suomessa, saatan jättää lapset kokonaan tekemättä. Seksuaalisuus on minulle tässä vaiheessa elämääni lasta tärkeämpi asia ja kenelläkään ei ole oikeutta kertoa minulle sitä, että arvomaailmani olisi väärä. Minun elämäni ja minun kehoni.
Tämän minä ymmärrän. Olet perehtynyt riskeihin ja tiedät että alatiesynnytys olisi todennäköisesti parempi valinta sekä sinulle että vauvallesi. Tässä asiassa et kuitenkaan pysty ajattelemaan rationaalisesti. Minun nähdäkseni olet oikeutettu pelkosektioon.
Olen eri, mutta tällä sinun logiikallasihan kaikki sektiota toivovat ovat oikeutettuja pelkosektioon..? No, lopputulos on sama joten kai tämäkin sopii. Ei minua ainakaan se pelkodiagnoosi niin paljon hävetä, että sen takia lähtisin sektiotoivetta perumaan.
Jos on ajatuksella lukenut läpi tässä ketjussa linkatut tutkimukset ja on edelleen sitä mieltä että sektio on riskittömämpi tapa synnyttää, ei selvästikään mikään omaan maailmankuvaan sopimaton informaatio mene aivoihin.
Pelkosektio on tuolloin kaikkien kannalta paras ratkaisu, ei vähiten synnärin henkilökunnan.
Aika loukkaavasti puhut. Sinun mielestäsi alapään "pilalle menemisen" riskiä ei ole (tai se ei ole merkittävä riskinä). Minun mielestäni riski on todellinen ja se kannattaa ottaa huomioon. Et voi väittää, etten ymmärtäisi asiaa. Samassa yhteydessä sinä vähättelet seksuaaliterveyden säilyttämisen merkitystä.
Jos seksuaalisuus ei ole sinulle tärkeä asia, älä yritä vaatia muita ajattelemaan asiasta samalla tavalla.
Kovasti pistät sanoja minun suuhuni. Ymmärrä nyt, että tässä ei puhuta minusta, vaan lukuisista lääkäreistä ja muun muassa WHO:n asiantuntijoista. Sektio on paras ratkaisu silloin, kun siihen on lääketieteellinen syy. Synnytyspelkokin on sellainen.
Kerron nyt sinulla salaisuuden. Asenne on sellainen seikka, joka vaikuttaa myös näillä WHO-asiantuntijoilla sekä lääkäreillä. One kanssasi sataprosenttisen samaa mieltä siitä, että alatiesynnytys on äidille (ei lapselle, huom) riskittömämpi vaihtoehto. Mutta kun verrataan elämää haittaavien vaurioiden/traumojen osuuksia alatiesynnytyksissä ja sektioissa, sektion riskit ovat sektiota haluaville mieluisampia.
Onko sinusta ok se, että osa naisista jättää tekemättä lapsia siksi, että synnytystapaa ei saa valita? En usko olevani ainoa. Kaksi isovanhempaani on lääkäreitä ja molemmat vanhempani biologeja, joten meillä on kotona puhuttu kaikesta elämään liittyvästä kaunistelematta.
Minun on vaikea keskustella kanssasi, koska edelleen väität suunnitellun sektion olevan lapselle turvallisempi tapa syntyä. Tässä ketjussa on annettu moneen otteeseen validia tutkimustietoa, joka todistaa toisin.
Joka on tässä ketjussa moneen kertaan perustellusti kyseenalaistettu, mutta vinoutuneista tutkimusasetelmista ja muista virhelähteistä mainitseviin viesteihin ei kommentoida. Siinä sinulle validia tutkimusta.
-eri
Ap. kysymykseen. Kyllä synnyttävällä äidillä pitäisi olla oikeus valita sektio, niin halutessaan, kun eletään v.2019 ja Suomea kutsutaan hyvinvointivaltioksi ja uskon tämän lisäävän syntyvyyttä.
Jotenkin huvittavaa, kun tällä palstalla syytetään aina vanhuksia etteivät elä tässä ajassa, ole tietoisia nyky kehityksestä, ympäristöstä jne. ja ihan samaan syyllistyvät monet kommentoijat täällä.
Suu vaahdossa ilkkuvat nykynaisten synnytyspelkoja, mukavuuden haluja, itsemääräämisoikutta, laiskuutta, tietämättömyyttä ja mitä kaikkea vielä.
Eikä edes tiedetä tai ymmärretä, että syntyvyyden raju lasku ei suinkaan johdu, etteikö tämän päivän synnytysikäiset naiset synnytä, sektiolla tai ilman. Vaan raju lasku johtuu pitkälti, ettei Suomessa ole riittävästi synnytysikäisiä naisia ja enää ei riitä, jos synnytysluvut halutaan pitää vakaana, sama lapsimäärä mitä on totuttu synnyttämään aikaisempina vuosikymmeninä.
Hedelmällisyysluvut ovat pysyneet Suomessa melko samanlaisena viimeiset 50 vuotta.Paras syntyvyyspiikki taisi olla 80-luvulla 1.8 lasta, mutta sekin kesti vain hetken.
Hyödytöntä haukkua ja puhua jostakin tämän päivän synnytyspelosta, mielisairauksista tai ilkkua muusta, kun syyt ovat paljon laajemmat ja syvemmät ja ennenkaikkea yhteiskunnalliset ja poliittiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihan puistattaa lukea tarinoita "voimaannuttavasta, elämän parhaasta kokemuksesta" sekä ajatuksia "positiivisesta kivusta". Minusta jokaisella on oikeus kokea asiat omalla tavallaan mutta nämä voimaantuneet haluavat tuputtaa omaa kokemustaan yleisenä totuutena.
Suurin osa suomalaisista ei osaa tulkita tilastoja oikein. Tilastovat ovat ainoa totuus asiassa ja suosittelen kaikkia opettelemaan tilastomatematiikkaa edes hiukan. Pelkopolilla tuskin sitä opetetaan.
Tässä vielä lainaus (https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=uut&p_art…):
Synnytyksen aikana tehtävä episiotomia eli välilihaleikkaus tai välilihan spontaani repeämä vaikuttavat vahvasti ensisynnyttäjän synnytyksenjälkeiseen seksielämään. Neljännes amerikkalaistutkimukseen osallistuneista naisista kertoi nauttivansa seksistä vähemmän ja saavansa orgasmin harvemmin kuin ennen synnytystä. Kolmen kuukauden kuluttua synnytyksestä yhdyntäkivuista kärsi yli 40 prosenttia kaikista ensisynnyttäjistä. Episiotomian tai repeämän jälkeen naiset kärsivät yhdyntäkivuista 80 prosenttia todennäköisemmin kuin ne naiset, joiden väliliha säilyi ehjänä synnytyksen yhteydessä. Toisaalta neljännes naisista, joiden väliliha säilyi vaurioitumattomana, kertoi jopa nauttivansa seksistä enemmän synnytyksen jälkeen. Mitä syvemmälle ulottuvasta haavasta oli kyse, sitä todennäköisempiä olivat myös yhdyntäkivut. Myös imukuppisynnytys tai pihtisynnytys lisäsivät yhdyntäkipujen todennäköisyyttä. Episiotomia ja repeämä aiheuttivat ongelmia yhtä paljon ja molemmat traumat hidastivat synnytyksenjälkeisen seksielämän käynnistymistä yhtä paljon.
American Journal of Obstretics and Gynecology -lehdessä julkaistu tutkimus on ensimmäinen laajahko selvitys episiotomian ja repeämän vaikutuksista seksielämään. Tutkimukseen osallistuneet yli 600 naista vastasivat lomakekysymyksiin, jotka postitettiin heille kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen. Kaikki olivat ensisynnyttäjiä ja heillä oli takana normaali, täysiaikainen, yksisikiöinen raskaus sekä alatiesynnytys. Naiset jaettiin ryhmiin episiotomian, repeämän ja ehjänä säilyneen välilihan mukaan. Lisäksi episiotomia tai repeämäryhmien naisten haava luokiteltiin syvyyden ja pituuden mukaan kolmeen ryhmään. Naisista yksi kolmannes oli säästynyt välilihan leikkaukselta tai repeämältä synnytyksen aikana.
Uutispalvelu Duodecim
(American Jornal of Obstretics and Gynecology 2001; 184: 881-890)Välilihan leikkaamista eli episiotomiaa perustellaan väitteillä, joiden mukaan se vähentäisi välilihan ja peräaukon sulkijalihaksen repeytymisvaaraa sekä lantionpohjan kudosten ylivenyttymistä ja myöhempää veltostumista. Väitteiden tueksi ei ole kuitenkaan olemassa kiistattoman luotettavia tutkimuksia. Päinvastoin, useat tutkimukset ovat osoittaneet, ettei rutiiniepisiotomiasta näyttäisi olevan hyötyä repeämien ehkäisyssä edes imukuppisynnytysten yhteydessä. Episiotomia tuli rutiininomaiseen käyttöön 1920-luvulla synnytysten siirryttyä kodeista sairaaloihin ja yleistyi samanaikaisesti pihtisynnytysten kanssa. Nykyisin monet naiset haluavat päättää itse heille synnytyksen yhteydessä tehtävistä toimenpiteistä ja rutiiniepisiotomia on asetettu monin paikoin kyseenalaiseksi myös suomalaisissa sairaaloissa.
12 kk päästä seksuaalisuudella ja synnytystavalla ei ollut enää eroa. Ero oli havaittavissa 3kk kohdalla. Ja sektio ei poista sitä etteikö yhdyntäkipuja tulisi.
https://www.whattoexpect.com/first-year/postpartum-health-and-care/sex-…Seksuaaliterveyden kohdalla paras apu löytyy seksuaaliterapeutin tarjoamista palveluista ei sektiosta.
Yritätkö väittää, että peruuttamattomia vaurioita ei voisi tapahtua? Jos todellakin noin uskot ja haluat pysyä uskossasi, en voi auttaa.
//perhe-arte.fi/seksuaaliterapia/:
Seksuaalisuus on olennainen osa ihmisen elämää. Seksuaalineuvonnassa voidaan käsitellä mieltä askarruttavia seksuaaliterveyteen liittyviä kysymyksiä, sekä seksuaalisuuden ja seksielämän erilaisia häiriöitä luottamuksellisesti. Vastaanotolle voi hakeutua kaikenlaisissa asioissa, niin pienemmissä kuin suuremmissakin mietteissä.
Seksuaalineuvontaan hakeutumisen syitä voivat olla esimerkiksi:
haluttomuus tai halujen eriparisuus
sairauksien vaikutukset seksuaalisuuteen
raskauden ja synnytyksen vaikutukset seksuaalisuuteen
parisuhteen seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset
seksuaalihäiriöt: kuten orgasmi- ja kiihottumisvaikeudet, erektio- ja siemensyöksyhäiriöt
sukupuoli- ja seksuaali-identiteettiin liittyvä pohdinta
Ihmisen seksuaalisuus syntyy aivoissa. Ongelmien korjaaminen terapeutin vastaanotolla, ei sektiolla.
Tyhmän ihmisen kanssa on mahdotonta keskustella rakentavasti siksi, että tyhmä ei ymmärrä edes pysyä aiheessa. Kerron viimeisen kerran sinulle, että kun nautinto seksistä on kerta kaikkiaan kadonnut, ei sitä taitavinkaan terapeutti voi palauttaa. Orgasmin voi yrittää opetella saamaan vaikka korvalehden hyväilystä mutta ennallaan ei ihmisen seksuaalisuuden voida silloin väittää olevan. Moni nainen uskaltaa tänä päivänä sanoa ääneen nauttivansa seksistä.
🙄🙄🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni puhkesi MS-tauti, kun synnytti minut alateitse. Sitä aiemmin ei äidilläni ollut esiintynyt juuri minkäänlaisia oireita. Synnytyksen jälkeen oireista tuli vakavampia ja nykyään äitini (en tarkkaa ikää kerro, mutta alle 50v) on työkyvyttömyyseläkkeellä sairautensa takia.
Toki MS-tautikaan ei ole varsinaisesti periytyvä, mutta on toki mahdollista, että se voi olla myös minulla. Kun hankin lapsia, aivan varmasti pyydän saada sektion. En halua riskiä, että sairaus puhkeaisi myös minulle (voi toki puhjeta muustakin syystä, mutta ensisijaisesti synnytys on niin stressaava ja voimia vievä, että en uskalla äitini kokemuksen vuoksi synnyttää alateitse). Minä esim. jäin äitini ainoaksi lapseksi, koska sairaus aiheuttaa hänellä vahvaa uupumusta ja väsymystä.
Toki mulla on myös kammoa siitä, että en halua pildeni repeävän tai mahdollisesti muita komplikaatioita synnytyksessä. Itse olin aika pieni vauva tosin (n. 3kg) ja äitini oli aivan normaalipainoinen synnyttäessään. Repesi kuitenkin, ei mitenkään pahasti mutta kuitenkin. Itse olen myös hoikka/normaalipainoinen ja ehkä vähän pienikokoinenkin, joten en välttämättä uskalla repeämisen pelossakaan synnyttää alateitse.
Tiedän molemmissa synnytyksissä olevan riskinsä, mutta mieluummin otan arven alavatsaan, kuin mahdollisesti repeäisin ja saisin siitä jonkinlaisia vaivoja tai pahimmassa tapauksessa sen MS-taudin.
Minunkin äidilläni on MS-tauti. Taudille on tyypillistä, että se helpottaa ja jopa katoaa raskausaikana, ja synnytyksen jälkeen tulee pahenemisvaihe. Tämä liittyy hormonaalisiin seikkoihin, ei synnytystapaan.
Synnytyksestä ei voi saada MS-tautia, synnyttipä alateitse tai sektiolla, ja kuten tuolla jo edellä kirjoititkin, sinunkin äidilläsi oli oireita jo ennen raskauksia.
Ikävä kyllä kyseessä on etenevä sairaus, joten iän myötä se tuppaa vaikeutumaan, vaikka raskausajat menisivätkin vähillä oireilla.
Kaikkea hyvää äidillesi.
En tarkoittanutkaan, että itse synnytyksestä saisi MS-taudin, mutta jos se olisi myös minulla, niin se voisi siinä yhteydessä puhjeta eli alkaa oirehtimaan.
Tuota en tosin tiennyt, että se johtuu (raskaus?)hormoneista eikä liity suoraan synnytystapaan. Tosin stressihormonitasokin todennäköisesti ainakin itselläni tulisi alatiesynnytyksessä olemaan aika korkea.
Äidilläni ei kuitenkaan ollut diagnosoitu MS-tautia ennen synnytystä, sillä oireet olivat olleet todella minimaaliset (esim. liian kuumassa saunassa tai rankan juoksulenkin jälkeen näön sumentumista ja jonkin verran tasapainovaikeuksia) joten sitä ei oltu osattu myöskään synnytyksessä ottaa mitenkään huomioon, kun sairaudesta ei kukaan vielä tiennyt.
Joka tapauksessa, onneksi aihe ei ole vielä kovinkaan ajankohtainen, joten ehdin saada lisää tietoa asiasta. Kiitos kuitenkin selvennyksestäsi.
Ole hyvä. Lisäksi voin kertoa, että valtaosa MS-tapauksista ei ole periytyvää muotoa. Joissakin suvuissa (Pohjanmaalla) esiintyy taudin vahvasti perinnöllistä muotoa, mutta todennäköisesti sinun riskisi sairastua MS-tautiin on erittäin pieni.
Synnytystavan valinnalla tai ylipäätään stressiä välttelemällä et pysty tuota todennäköisyyttä pienentämään. Asian suhteen stressaamisella ei ole muuta vaikutusta kuin oman elämänlaadun lasku.
Sektio ei auta:
MS-taudin ehkäisy
MS-tautiin ei tunneta ehkäisyä. Tupakointi vaikuttaa MS-taudin puhkeamiseen, joten tupakoimattomuudesta on hyötyä. Samoin on hyötyä normaalipainoisena pysymisestä. Nykyään suositellaan myös D-vitamiinilisiä aikuisillekin ainakin talviaikaan, koska veren korkean D-vitamiinipitoisuuden tiedetään vähentävän MS-taudin riskiä. Lähde terveyskirjasto.fi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihan puistattaa lukea tarinoita "voimaannuttavasta, elämän parhaasta kokemuksesta" sekä ajatuksia "positiivisesta kivusta". Minusta jokaisella on oikeus kokea asiat omalla tavallaan mutta nämä voimaantuneet haluavat tuputtaa omaa kokemustaan yleisenä totuutena.
Suurin osa suomalaisista ei osaa tulkita tilastoja oikein. Tilastovat ovat ainoa totuus asiassa ja suosittelen kaikkia opettelemaan tilastomatematiikkaa edes hiukan. Pelkopolilla tuskin sitä opetetaan.
Tässä vielä lainaus (https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=uut&p_art…):
Synnytyksen aikana tehtävä episiotomia eli välilihaleikkaus tai välilihan spontaani repeämä vaikuttavat vahvasti ensisynnyttäjän synnytyksenjälkeiseen seksielämään. Neljännes amerikkalaistutkimukseen osallistuneista naisista kertoi nauttivansa seksistä vähemmän ja saavansa orgasmin harvemmin kuin ennen synnytystä. Kolmen kuukauden kuluttua synnytyksestä yhdyntäkivuista kärsi yli 40 prosenttia kaikista ensisynnyttäjistä. Episiotomian tai repeämän jälkeen naiset kärsivät yhdyntäkivuista 80 prosenttia todennäköisemmin kuin ne naiset, joiden väliliha säilyi ehjänä synnytyksen yhteydessä. Toisaalta neljännes naisista, joiden väliliha säilyi vaurioitumattomana, kertoi jopa nauttivansa seksistä enemmän synnytyksen jälkeen. Mitä syvemmälle ulottuvasta haavasta oli kyse, sitä todennäköisempiä olivat myös yhdyntäkivut. Myös imukuppisynnytys tai pihtisynnytys lisäsivät yhdyntäkipujen todennäköisyyttä. Episiotomia ja repeämä aiheuttivat ongelmia yhtä paljon ja molemmat traumat hidastivat synnytyksenjälkeisen seksielämän käynnistymistä yhtä paljon.
American Journal of Obstretics and Gynecology -lehdessä julkaistu tutkimus on ensimmäinen laajahko selvitys episiotomian ja repeämän vaikutuksista seksielämään. Tutkimukseen osallistuneet yli 600 naista vastasivat lomakekysymyksiin, jotka postitettiin heille kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen. Kaikki olivat ensisynnyttäjiä ja heillä oli takana normaali, täysiaikainen, yksisikiöinen raskaus sekä alatiesynnytys. Naiset jaettiin ryhmiin episiotomian, repeämän ja ehjänä säilyneen välilihan mukaan. Lisäksi episiotomia tai repeämäryhmien naisten haava luokiteltiin syvyyden ja pituuden mukaan kolmeen ryhmään. Naisista yksi kolmannes oli säästynyt välilihan leikkaukselta tai repeämältä synnytyksen aikana.
Uutispalvelu Duodecim
(American Jornal of Obstretics and Gynecology 2001; 184: 881-890)Välilihan leikkaamista eli episiotomiaa perustellaan väitteillä, joiden mukaan se vähentäisi välilihan ja peräaukon sulkijalihaksen repeytymisvaaraa sekä lantionpohjan kudosten ylivenyttymistä ja myöhempää veltostumista. Väitteiden tueksi ei ole kuitenkaan olemassa kiistattoman luotettavia tutkimuksia. Päinvastoin, useat tutkimukset ovat osoittaneet, ettei rutiiniepisiotomiasta näyttäisi olevan hyötyä repeämien ehkäisyssä edes imukuppisynnytysten yhteydessä. Episiotomia tuli rutiininomaiseen käyttöön 1920-luvulla synnytysten siirryttyä kodeista sairaaloihin ja yleistyi samanaikaisesti pihtisynnytysten kanssa. Nykyisin monet naiset haluavat päättää itse heille synnytyksen yhteydessä tehtävistä toimenpiteistä ja rutiiniepisiotomia on asetettu monin paikoin kyseenalaiseksi myös suomalaisissa sairaaloissa.
12 kk päästä seksuaalisuudella ja synnytystavalla ei ollut enää eroa. Ero oli havaittavissa 3kk kohdalla. Ja sektio ei poista sitä etteikö yhdyntäkipuja tulisi.
https://www.whattoexpect.com/first-year/postpartum-health-and-care/sex-…Seksuaaliterveyden kohdalla paras apu löytyy seksuaaliterapeutin tarjoamista palveluista ei sektiosta.
Yritätkö väittää, että peruuttamattomia vaurioita ei voisi tapahtua? Jos todellakin noin uskot ja haluat pysyä uskossasi, en voi auttaa.
//perhe-arte.fi/seksuaaliterapia/:
Seksuaalisuus on olennainen osa ihmisen elämää. Seksuaalineuvonnassa voidaan käsitellä mieltä askarruttavia seksuaaliterveyteen liittyviä kysymyksiä, sekä seksuaalisuuden ja seksielämän erilaisia häiriöitä luottamuksellisesti. Vastaanotolle voi hakeutua kaikenlaisissa asioissa, niin pienemmissä kuin suuremmissakin mietteissä.
Seksuaalineuvontaan hakeutumisen syitä voivat olla esimerkiksi:
haluttomuus tai halujen eriparisuus
sairauksien vaikutukset seksuaalisuuteen
raskauden ja synnytyksen vaikutukset seksuaalisuuteen
parisuhteen seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset
seksuaalihäiriöt: kuten orgasmi- ja kiihottumisvaikeudet, erektio- ja siemensyöksyhäiriöt
sukupuoli- ja seksuaali-identiteettiin liittyvä pohdinta
Ihmisen seksuaalisuus syntyy aivoissa. Ongelmien korjaaminen terapeutin vastaanotolla, ei sektiolla.
Tyhmän ihmisen kanssa on mahdotonta keskustella rakentavasti siksi, että tyhmä ei ymmärrä edes pysyä aiheessa. Kerron viimeisen kerran sinulle, että kun nautinto seksistä on kerta kaikkiaan kadonnut, ei sitä taitavinkaan terapeutti voi palauttaa. Orgasmin voi yrittää opetella saamaan vaikka korvalehden hyväilystä mutta ennallaan ei ihmisen seksuaalisuuden voida silloin väittää olevan. Moni nainen uskaltaa tänä päivänä sanoa ääneen nauttivansa seksistä.
Hehheh..tämä keskustelu on kyllä "voimistuttava"
Saa nähdä miten räjäyttävä vastaus tähänkin kommentiin tulee.
Minun on vaikea keskustella kanssasi, koska edelleen väität suunnitellun sektion olevan lapselle turvallisempi tapa syntyä. Tässä ketjussa on annettu moneen otteeseen validia tutkimustietoa, joka todistaa toisin.