Lue keskustelun säännöt.
Äitien pakottaminen alatiesynnytykseen Suomessa
Järkisektion saanut
03.10.2019 |
Viime päivien otsikoissa on kauhisteltu syntyvyyden kiihtyvää laskua. Yksi syy monista kymmenistä on se, että naisilta evätään potilaan itsemääräämisoikeus, heidän tullessaan raskaaksi. Kuulostaa ihmisoikeusrikkomukselta, mutta se on Suomessa vallitseva tämänhetkinen hoitosuositus.
Toivottavasti joskus tulevaisuudessa kummastellaan tätä aikaa, kun naiset eivät saaneet päättää omasta kehostaan eli valita synnytystapaansa. Suomessa ollaan tultu jälkijunassa synnytyskulttuurissa aina (kuten mm. YLE:n artikkelista https://yle.fi/uutiset/3-10976854 käy ilmi) ja edelleen 2019 laahataan muita länsimaita kaukana jäljessä.
Nykypäivän Suomessa äitien otsaan (kuten minun) lyödään edelleen diagnoosi: synnytyspelko, jotta äidit saavat valinnanvapauden omasta synnytystavastaan. Jos kerran 1990-luvulla valinnanvapaus ollaan naamioitu ahtaaksi lantioksi ja 2000-luvulla synnytyspeloksi, olisiko 2020-luku viimein se aika, kun valinnanvapautta ei naamioida enää miksikään diagnoosiksi, vaan kutsutaan synnytystavan valinnaksi?
”– Vielä 90-luvulla monesti synnytyspelkodiagnoosi piilotettiin jonkun toisen diagnoosin taakse. Saatettiin tehdä sektio synnytyspelon vuoksi, mutta diagnoosissa lukikin suhteellisesti ahdas lantio. Esimerkiksi vuonna 1996 Suomessa tehtiin ahtaan lantion vuoksi yli 700 keisarinleikkausta. Synnytyspelko oli virallisena syynä vain sadassa suunnitellussa sektiossa. Vuonna 2010 ahtaan lantion diagnoosilla tehtiin enää noin 300 keisarinleikkausta. Synnytyspelon vuoksi tuolloin hoidettiin jo yli 4 000 äitiä. Heistä suurin osa synnytti kuitenkin alateitse.” -YLE
Mitä pelkkiä diagnooseja on tuijottelu, kummasti lantiot naisilla levenivät 14 vuodessa. Joko alkaa tilanne valjeta? Vuosittain nämä tuhannet äidit joutuvat käymään läpi synnytyspelkopolin: paikka mihin äiti siis Suomessa pakotetaan, mikäli ei halua synnyttää alateitse. Pelkopolin idea ja sisältö on suostutella äiti alatiesynnytykseen, keinolla millä hyvänsä. Pelkopoleilla äitejä uhkaillaan, pelotellaan, haukutaan, vähätellään ja heille valehdellaan alatiesynnytys täysin riskittömäksi. Vaikka Suomen laissa kielletään tällainen potilaan kohtelu ja valehtelu, se rehottaa päivittäin Suomen pelkopoleilla. Kukaan ei puutu asiaan.
Valitettavan monella äidillä, joka haluaisi päättää synnytystavastaan, ei ole samaa määrää 5 vuoden aikana kerättyä faktatietoa laukoa vastaan pelkopolilla syötetylle alatiepropagandalle ja periksiantamatonta luonnetta, jotta selviytyisi pelkopolin mankelista. Monet joutuvat Suomessa siis alatiesynnytykseen passiivisesti pakotettuna, eli toisin sanoen pelkopoli ei myönnä sektiota, vaikka sitä oltaisi vastaanotolla itkien ja huutaen aneltu.
Miten nykypäivän Suomessa tapahtuu tällaista?
Kommentit (2040)
Ne aivot, ne aivot:
Terveyskylä.fi: Perheen uusi tulokas saattaa muuttaa parisuhdetta ja vaikuttaa parin seksuaalisuuteen. Parisuhteessa uusien roolien ja suhteiden rakentuminen vaatii aikaa ja kohtaamisia, joskus konfliktejakin.
Vauvan synnyttyä parisuhteesta tulee perhe, kahdesta tulee kolme. Kasvu vanhemmuuteen tapahtuu vähitellen. Parin on tärkeää jakaa toisilleen tunteitaan ja kokemuksiaan jäsentääkseen omaa kokemustaan ja ymmärtääkseen toisen kokemusta.
On normaalia, että pikkuvauvavaiheessa kumppanien välinen parisuhde on taka-alalla ja molempien huomio suuntautuu uuteen tulokkaaseen. Vähitellen on hyvä varata aikaa myös kahdenkeskisille suhteille. Toisaalta yhteinen perheaika on merkityksellistä perheen yhteenkuuluvuuden tunteen kehittymisen kannalta. Joskus vauvavaiheessa voi tuntua, että parisuhde on jäänyt aivan huomiotta. Silloin on hyvä muistella yhdessä, mihin on aikoinaan toisessa ihastunut ja palauttaa mieleen suhteen voimavaroja. Näin saadaan rakennettua uskoa siihen, että hyvät asiat ovat olemassa ja lapsen kasvaessa tulee jälleen tilaa kahdenkeskisyydelle.
Yhdynnät
Seksielämään saattaa tulla tauko yhdyntöjen osalta. Kaiken nielevä väsymys, vauvan keskeytykset, kotityöt, taloushuolet ja työstressi harvoin virittävät vanhempia seksin näkökulmasta hyvään tunnelmaan. Tilan ja ajan ottaminen läheisyydelle ja rakastelulle on tärkeää, sillä lapsiperheessä sille ei ole samalla tavalla spontaania aikaa ja mahdollisuuksia.
Hetkeen virittäytyminen ja toisen huomioiminen arjen eri tilanteissa on tärkeää. Puolisoiden tulisi jakaa tunteitaan, pelkojaan ja ajatuksiaan halujen muuttumisesta, sillä väärinymmärrysten ja loukkaantumisten vaara on suuri. Huumori on hyvä apuväline tilanteiden käsittelyssä – naurun ja itkun raja voi toisinaan olla häilyvä. Parin tulisi rohkeasti kysyä ja yhdessä ihmetellä uutta tilannetta. On myös tärkeää muistaa, ettei vauva-aika jatku ikuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihan puistattaa lukea tarinoita "voimaannuttavasta, elämän parhaasta kokemuksesta" sekä ajatuksia "positiivisesta kivusta". Minusta jokaisella on oikeus kokea asiat omalla tavallaan mutta nämä voimaantuneet haluavat tuputtaa omaa kokemustaan yleisenä totuutena.
Suurin osa suomalaisista ei osaa tulkita tilastoja oikein. Tilastovat ovat ainoa totuus asiassa ja suosittelen kaikkia opettelemaan tilastomatematiikkaa edes hiukan. Pelkopolilla tuskin sitä opetetaan.
Tässä vielä lainaus (https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=uut&p_art…):
Synnytyksen aikana tehtävä episiotomia eli välilihaleikkaus tai välilihan spontaani repeämä vaikuttavat vahvasti ensisynnyttäjän synnytyksenjälkeiseen seksielämään. Neljännes amerikkalaistutkimukseen osallistuneista naisista kertoi nauttivansa seksistä vähemmän ja saavansa orgasmin harvemmin kuin ennen synnytystä. Kolmen kuukauden kuluttua synnytyksestä yhdyntäkivuista kärsi yli 40 prosenttia kaikista ensisynnyttäjistä. Episiotomian tai repeämän jälkeen naiset kärsivät yhdyntäkivuista 80 prosenttia todennäköisemmin kuin ne naiset, joiden väliliha säilyi ehjänä synnytyksen yhteydessä. Toisaalta neljännes naisista, joiden väliliha säilyi vaurioitumattomana, kertoi jopa nauttivansa seksistä enemmän synnytyksen jälkeen. Mitä syvemmälle ulottuvasta haavasta oli kyse, sitä todennäköisempiä olivat myös yhdyntäkivut. Myös imukuppisynnytys tai pihtisynnytys lisäsivät yhdyntäkipujen todennäköisyyttä. Episiotomia ja repeämä aiheuttivat ongelmia yhtä paljon ja molemmat traumat hidastivat synnytyksenjälkeisen seksielämän käynnistymistä yhtä paljon.
American Journal of Obstretics and Gynecology -lehdessä julkaistu tutkimus on ensimmäinen laajahko selvitys episiotomian ja repeämän vaikutuksista seksielämään. Tutkimukseen osallistuneet yli 600 naista vastasivat lomakekysymyksiin, jotka postitettiin heille kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen. Kaikki olivat ensisynnyttäjiä ja heillä oli takana normaali, täysiaikainen, yksisikiöinen raskaus sekä alatiesynnytys. Naiset jaettiin ryhmiin episiotomian, repeämän ja ehjänä säilyneen välilihan mukaan. Lisäksi episiotomia tai repeämäryhmien naisten haava luokiteltiin syvyyden ja pituuden mukaan kolmeen ryhmään. Naisista yksi kolmannes oli säästynyt välilihan leikkaukselta tai repeämältä synnytyksen aikana.
Uutispalvelu Duodecim
(American Jornal of Obstretics and Gynecology 2001; 184: 881-890)Välilihan leikkaamista eli episiotomiaa perustellaan väitteillä, joiden mukaan se vähentäisi välilihan ja peräaukon sulkijalihaksen repeytymisvaaraa sekä lantionpohjan kudosten ylivenyttymistä ja myöhempää veltostumista. Väitteiden tueksi ei ole kuitenkaan olemassa kiistattoman luotettavia tutkimuksia. Päinvastoin, useat tutkimukset ovat osoittaneet, ettei rutiiniepisiotomiasta näyttäisi olevan hyötyä repeämien ehkäisyssä edes imukuppisynnytysten yhteydessä. Episiotomia tuli rutiininomaiseen käyttöön 1920-luvulla synnytysten siirryttyä kodeista sairaaloihin ja yleistyi samanaikaisesti pihtisynnytysten kanssa. Nykyisin monet naiset haluavat päättää itse heille synnytyksen yhteydessä tehtävistä toimenpiteistä ja rutiiniepisiotomia on asetettu monin paikoin kyseenalaiseksi myös suomalaisissa sairaaloissa.
12 kk päästä seksuaalisuudella ja synnytystavalla ei ollut enää eroa. Ero oli havaittavissa 3kk kohdalla. Ja sektio ei poista sitä etteikö yhdyntäkipuja tulisi.
https://www.whattoexpect.com/first-year/postpartum-health-and-care/sex-…Seksuaaliterveyden kohdalla paras apu löytyy seksuaaliterapeutin tarjoamista palveluista ei sektiosta.
Yritätkö väittää, että peruuttamattomia vaurioita ei voisi tapahtua? Jos todellakin noin uskot ja haluat pysyä uskossasi, en voi auttaa.
//perhe-arte.fi/seksuaaliterapia/:
Seksuaalisuus on olennainen osa ihmisen elämää. Seksuaalineuvonnassa voidaan käsitellä mieltä askarruttavia seksuaaliterveyteen liittyviä kysymyksiä, sekä seksuaalisuuden ja seksielämän erilaisia häiriöitä luottamuksellisesti. Vastaanotolle voi hakeutua kaikenlaisissa asioissa, niin pienemmissä kuin suuremmissakin mietteissä.
Seksuaalineuvontaan hakeutumisen syitä voivat olla esimerkiksi:
haluttomuus tai halujen eriparisuus
sairauksien vaikutukset seksuaalisuuteen
raskauden ja synnytyksen vaikutukset seksuaalisuuteen
parisuhteen seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset
seksuaalihäiriöt: kuten orgasmi- ja kiihottumisvaikeudet, erektio- ja siemensyöksyhäiriöt
sukupuoli- ja seksuaali-identiteettiin liittyvä pohdinta
Ihmisen seksuaalisuus syntyy aivoissa. Ongelmien korjaaminen terapeutin vastaanotolla, ei sektiolla.
Tyhmän ihmisen kanssa on mahdotonta keskustella rakentavasti siksi, että tyhmä ei ymmärrä edes pysyä aiheessa. Kerron viimeisen kerran sinulle, että kun nautinto seksistä on kerta kaikkiaan kadonnut, ei sitä taitavinkaan terapeutti voi palauttaa. Orgasmin voi yrittää opetella saamaan vaikka korvalehden hyväilystä mutta ennallaan ei ihmisen seksuaalisuuden voida silloin väittää olevan. Moni nainen uskaltaa tänä päivänä sanoa ääneen nauttivansa seksistä.
Hehheh..tämä keskustelu on kyllä "voimistuttava"
Saa nähdä miten räjäyttävä vastaus tähänkin kommentiin tulee.
Tuskin mitään, kun noi ajatukset on kuin 1800-luvulta 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Mitä mahdat kommentillasi tarkoittaa ja viitata?
Syntyvyyden raju lasku alkoi jo 60-luvulla ja on jatkunut siitä jokaisella vuosikymmenellä.
Hedelmällisyysluku oli v. 1973 oli 1.49 lasta ja viime vuonna 1,41 lasta eli lähes sama.Nyt raju syntyvyyden laskun vaikutukset näkyvät ja vaikuttavat, kun niitä synnytysikäisiä naisia on vähän, vaikka naiset synnyttävät samalla tavalla, kuin edellisellä vuosikymmenillä, mutta se ei enää riitä pysäyttämään rajua syntyvyyden laskua, vaan nyt pitäisi tehdä 3-4 lasta, jotta 10-20v päästä ei väestön määrä laskisi, riittäisi työvoimaa ja veronmaksajia.
Uskomstonta keskustelua, kun ei haluta nähdä metsää puilta.
Ei kuitenkaan ole todettu, että syntyvyyden lasku johtuisi siitä, että alateitse ei haluta synnyttää. Sen sijaan ehkäisymenetelmien kehittyminen on johtanut siihen, että naisten ei tarvitse tehdä lapsia enempää kuin itse haluaa. Naisten kouluttautuminen ja työssäkäyminen on myös yleistynyt rajusti 60-luvulta tähän päivään, moni haluaa ennemmin tehdä uraa kuin lapsia.
Aika harva olisi nykyään valmis tekemään 3-4 lasta, vaikka synnytystavan saisi valita ihan itse. Miehet eivät joudu olemaan raskaana tai synnyttämään, mutta suuri osa heistäkään ei halua suurperhettä, aika moni ei halua ollenkaan.
Itse en synnyttäneenä luopuisi kokemuksestani mistään hinnasta. Elämän antaminen on ihmisen ihmeellisin tehtävä. Koin kivun positiivisena ja henkilökunnan kannustavana ja toiveitani kuuntelevina rautaisina ammattilaisina. Synnytin alateitse ja se oli elämäni merkityksellisin kokemus.
Ihan samaa voisin sanoa kahdesta sektiostani. Henkilökunta oli kannustavaa ja ammattitaitoista ja vauvojen nostot vatsasta verhon yli ikimuistoisia hetkiä joista molemmat videollakin. Luonnollisuus tästä nyt oli kaukana, mutta se ei ole minulle mikään itsearvo. Jos luontoäidiltä kysyttäisiin, niin sekä minä että esikoinen oltaisiin kuoltu synnytykseen.
Ihan mielenkiinnosta: mikä oli niin pahasti vialla, että pystyt varmasti sanomaan että sekä sinä että lapsi olisitte kuolleet?
Entisaikaankin suuri valtaosa selvisi synnytyksestä, vaikka apu oli mitä oli. Ne äidit jotka kuolivat, kuolivat yleensä lapsivuodekuumeeseen eli todennäköisesti streptokokki-infektioon.
Ja sanotaan vielä, että en missään nimessä vastusta sektioita. On hienoa, että nykyaikana synnytyksen riskit pystytään minimoimaan. En kuitenkaan myöskään hyväksy sitä, että alatiesynnytyksen vaarallisuutta liioitellaan.
Ei tässä kovinkaan moni pelkää suoranaista kuolemaa vaan ihan vain sitä, että synnytys on kokemuksena tuskallinen, nöyryyttävä tai että se jättää jälkeensä fyysisiä ja seksuaalipuolta heikentäviä ongelmia. Itse en voi sanoa pelkääväni synnytystä kipuineen yms. mutta en halua ottaa riskiä siitä, että alakertani kyky tuntea heikkenee tai että minulle jää esim. lieviäkin pidätysvaivoja.
Vertaus: Pyörällä ajaessa otan aina riskin loukkaantumisesta. Piitämällä pyöräni kunnossa ja käyttämällä pyöräilykypärää (maastoajossa enemmänkin suojausta) minimoin tietyt riskit. Eivät ne katoa mutta teen kuitenkin voitavani.
En halua seksuaaliterveyteni heikentyvän ja piste. Silloin sektio on minun arvopohjalleni riskittömämpi vaihtoehto. Ymmärrätkö? Jos en saa sitä Suomessa, saatan jättää lapset kokonaan tekemättä. Seksuaalisuus on minulle tässä vaiheessa elämääni lasta tärkeämpi asia ja kenelläkään ei ole oikeutta kertoa minulle sitä, että arvomaailmani olisi väärä. Minun elämäni ja minun kehoni.
Tämän minä ymmärrän. Olet perehtynyt riskeihin ja tiedät että alatiesynnytys olisi todennäköisesti parempi valinta sekä sinulle että vauvallesi. Tässä asiassa et kuitenkaan pysty ajattelemaan rationaalisesti. Minun nähdäkseni olet oikeutettu pelkosektioon.
Olen eri, mutta tällä sinun logiikallasihan kaikki sektiota toivovat ovat oikeutettuja pelkosektioon..? No, lopputulos on sama joten kai tämäkin sopii. Ei minua ainakaan se pelkodiagnoosi niin paljon hävetä, että sen takia lähtisin sektiotoivetta perumaan.
Jos on ajatuksella lukenut läpi tässä ketjussa linkatut tutkimukset ja on edelleen sitä mieltä että sektio on riskittömämpi tapa synnyttää, ei selvästikään mikään omaan maailmankuvaan sopimaton informaatio mene aivoihin.
Pelkosektio on tuolloin kaikkien kannalta paras ratkaisu, ei vähiten synnärin henkilökunnan.
Aika loukkaavasti puhut. Sinun mielestäsi alapään "pilalle menemisen" riskiä ei ole (tai se ei ole merkittävä riskinä). Minun mielestäni riski on todellinen ja se kannattaa ottaa huomioon. Et voi väittää, etten ymmärtäisi asiaa. Samassa yhteydessä sinä vähättelet seksuaaliterveyden säilyttämisen merkitystä.
Jos seksuaalisuus ei ole sinulle tärkeä asia, älä yritä vaatia muita ajattelemaan asiasta samalla tavalla.
Et ymmärrä todennäköisyyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Ne aivot, ne aivot:
Terveyskylä.fi: Perheen uusi tulokas saattaa muuttaa parisuhdetta ja vaikuttaa parin seksuaalisuuteen. Parisuhteessa uusien roolien ja suhteiden rakentuminen vaatii aikaa ja kohtaamisia, joskus konfliktejakin.
Vauvan synnyttyä parisuhteesta tulee perhe, kahdesta tulee kolme. Kasvu vanhemmuuteen tapahtuu vähitellen. Parin on tärkeää jakaa toisilleen tunteitaan ja kokemuksiaan jäsentääkseen omaa kokemustaan ja ymmärtääkseen toisen kokemusta.On normaalia, että pikkuvauvavaiheessa kumppanien välinen parisuhde on taka-alalla ja molempien huomio suuntautuu uuteen tulokkaaseen. Vähitellen on hyvä varata aikaa myös kahdenkeskisille suhteille. Toisaalta yhteinen perheaika on merkityksellistä perheen yhteenkuuluvuuden tunteen kehittymisen kannalta. Joskus vauvavaiheessa voi tuntua, että parisuhde on jäänyt aivan huomiotta. Silloin on hyvä muistella yhdessä, mihin on aikoinaan toisessa ihastunut ja palauttaa mieleen suhteen voimavaroja. Näin saadaan rakennettua uskoa siihen, että hyvät asiat ovat olemassa ja lapsen kasvaessa tulee jälleen tilaa kahdenkeskisyydelle.
Yhdynnät
Seksielämään saattaa tulla tauko yhdyntöjen osalta. Kaiken nielevä väsymys, vauvan keskeytykset, kotityöt, taloushuolet ja työstressi harvoin virittävät vanhempia seksin näkökulmasta hyvään tunnelmaan. Tilan ja ajan ottaminen läheisyydelle ja rakastelulle on tärkeää, sillä lapsiperheessä sille ei ole samalla tavalla spontaania aikaa ja mahdollisuuksia.
Hetkeen virittäytyminen ja toisen huomioiminen arjen eri tilanteissa on tärkeää. Puolisoiden tulisi jakaa tunteitaan, pelkojaan ja ajatuksiaan halujen muuttumisesta, sillä väärinymmärrysten ja loukkaantumisten vaara on suuri. Huumori on hyvä apuväline tilanteiden käsittelyssä – naurun ja itkun raja voi toisinaan olla häilyvä. Parin tulisi rohkeasti kysyä ja yhdessä ihmetellä uutta tilannetta. On myös tärkeää muistaa, ettei vauva-aika jatku ikuisesti.
Yhä hullummaksi tämä keskustelu menee, kohta on pissat housussa, kun naurattaa.
Miksi ihmeessä kopioit tänne jonkun nettisivun mainoksia! Vai oletko ne itse kirjoittanut. Ja pidät niitä faktana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellinen sektioäiti kirjoitti:
Onneksi voi kukin itse valita. Suunnitelulla sektiolla kaksi hyvinvoivaa tervettä lasta. Molemmat nostettiin suoraan vatsasta rinnalle lepäämään. Täysi-imetin 5-6 kk ja itse toivuin molemmista sektioista nopeasti.
Baby friendly sairaalassa hoito ja huolenpito ensiluokkaista.
Raha puhuu Suomessa sektioasioissa. Budjetit kaatuisivat, jos kaikki vaatisivat sektion. Monessa muussa maassa synnytetään vakuutuksen maksamana ja sektioprosentit ovat jopa yli 50% . Terveitä lapsia syntyy
ja ei tarvitse kärvistellä hanuri revenneenä eikä äitejä syyllistetä synnytysvalinnastaan. . Suunnitellussa sektiossa harvoin menee mitään pieleen eikä tulehduksia juurikaan ole, koska ehditään putsata ennen ja jälkeen. Hätäsektiot onneksit pelastavt äitejä ja lapsia.. Suomessa sairaaloissa on mittarit, ja niillä mitataan sektioiden määrää ja koska se ei saa ylittyä, saattaa tulla myös vääriä päätöksiä ja hoitovirheitä. Näin kävi ystävälleni, jolle yliopistosairaalan lääkäri sanoi: Kyllä se sieltä mahtuu. Niin ne on muutkin mahtunut.
Seurauksena cp-vamma ja äidillä avanne. Yksityislääkärin lausunto ei painanut mitään
Täällä on on aiemmin annettu tuore tieteellinen linkki, jonka mukaan suunniteltu sektio ei pienennä cp-vamman riskiä. Cp-vamman aiheuttaa yleensä hapenpuute tai aivoverenvuoto jo aiemmin raskauden aikana.
Kuten joku täällä jo kirjoittikin, niin väärää tietoa taitavat levitellä pelottamis tarkoituksessa synnyttämättömät ja asioista tietämättömät.
Minä olen synnyttämätön enkä ikinä tule raskautta harkitsemaankaan, jos synnytystapa ei saa valita. Minulle riittää lähimpien ystävieni ensisynnytyskokemukset imukuppeineen, ei kiitos sitä riskiä. Mielummin riskit sektion kanssa.
Tulet todnäk pettymään sektioon. Siinä on sitten toiset kivut ja pitkä toipuminen. Täällä hehkutetaan seksiä vko sektiosta, mutta ei kannata uskoa. Itselleni tehty useita sektioita.
Ei minua kiinnosta miten nopeasti pääsee seksiä harrastamaan, tuskinpa seksi on kovinkaan monella mielessä lapsen syntymän jälkeen vähään aikaan. En vain halua sitä kamalaa synnytyskokemusta. Tiedostan riskit sektion kanssa, mutta kun edelleen otan mielummin ne sektion kanssa tulevat riskit, kuin alatiesynnytyksen. Miten monta kertaa tää pitää sanoa, että menee perille? Sektiota vastustavat ovat, kuin uskovaiset. Uskovat oman tapansa olevan ainoa oikea ja yrittävät käännyttää muita. Sektiota haluavat eivät mitenkään voisi olla kunnollisia äitejä, koska alatiesynnytys on niin pyhä asia, ettei mitään muuta mahdollisuutta kukaan saisi edes harkita. Mitä hittoa se kenellekään kuuluu miten joku toinen haluaisi lapsensa maailmaan saattaa? Ihan oikeasti, voisitteko kertoa miten se teille kuuluu tippaakaan ja miksi kuvittelette, että teidän sanomisillanne ja saarnaamisillanne olisi mitään merkitystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne aivot, ne aivot:
Terveyskylä.fi: Perheen uusi tulokas saattaa muuttaa parisuhdetta ja vaikuttaa parin seksuaalisuuteen. Parisuhteessa uusien roolien ja suhteiden rakentuminen vaatii aikaa ja kohtaamisia, joskus konfliktejakin.
Vauvan synnyttyä parisuhteesta tulee perhe, kahdesta tulee kolme. Kasvu vanhemmuuteen tapahtuu vähitellen. Parin on tärkeää jakaa toisilleen tunteitaan ja kokemuksiaan jäsentääkseen omaa kokemustaan ja ymmärtääkseen toisen kokemusta.On normaalia, että pikkuvauvavaiheessa kumppanien välinen parisuhde on taka-alalla ja molempien huomio suuntautuu uuteen tulokkaaseen. Vähitellen on hyvä varata aikaa myös kahdenkeskisille suhteille. Toisaalta yhteinen perheaika on merkityksellistä perheen yhteenkuuluvuuden tunteen kehittymisen kannalta. Joskus vauvavaiheessa voi tuntua, että parisuhde on jäänyt aivan huomiotta. Silloin on hyvä muistella yhdessä, mihin on aikoinaan toisessa ihastunut ja palauttaa mieleen suhteen voimavaroja. Näin saadaan rakennettua uskoa siihen, että hyvät asiat ovat olemassa ja lapsen kasvaessa tulee jälleen tilaa kahdenkeskisyydelle.
Yhdynnät
Seksielämään saattaa tulla tauko yhdyntöjen osalta. Kaiken nielevä väsymys, vauvan keskeytykset, kotityöt, taloushuolet ja työstressi harvoin virittävät vanhempia seksin näkökulmasta hyvään tunnelmaan. Tilan ja ajan ottaminen läheisyydelle ja rakastelulle on tärkeää, sillä lapsiperheessä sille ei ole samalla tavalla spontaania aikaa ja mahdollisuuksia.
Hetkeen virittäytyminen ja toisen huomioiminen arjen eri tilanteissa on tärkeää. Puolisoiden tulisi jakaa tunteitaan, pelkojaan ja ajatuksiaan halujen muuttumisesta, sillä väärinymmärrysten ja loukkaantumisten vaara on suuri. Huumori on hyvä apuväline tilanteiden käsittelyssä – naurun ja itkun raja voi toisinaan olla häilyvä. Parin tulisi rohkeasti kysyä ja yhdessä ihmetellä uutta tilannetta. On myös tärkeää muistaa, ettei vauva-aika jatku ikuisesti.
Miksi täällä suositaan sektiota seksuaaliongelmien ratkaisussa eikä seksuaaliterapeuttia? Enää ei sentään eletä missään keskiajalla missä seksuaalisuus oli tabu tai siihen liittyi väärinkäsityksiä, kuten jollakin vielä seksuaalisuuden parantaminen sektion avulla. Nyt kannattaa jo päivittää asenne tähän päivään. Ja ne tiedot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Mitä mahdat kommentillasi tarkoittaa ja viitata?
Syntyvyyden raju lasku alkoi jo 60-luvulla ja on jatkunut siitä jokaisella vuosikymmenellä.
Hedelmällisyysluku oli v. 1973 oli 1.49 lasta ja viime vuonna 1,41 lasta eli lähes sama.Nyt raju syntyvyyden laskun vaikutukset näkyvät ja vaikuttavat, kun niitä synnytysikäisiä naisia on vähän, vaikka naiset synnyttävät samalla tavalla, kuin edellisellä vuosikymmenillä, mutta se ei enää riitä pysäyttämään rajua syntyvyyden laskua, vaan nyt pitäisi tehdä 3-4 lasta, jotta 10-20v päästä ei väestön määrä laskisi, riittäisi työvoimaa ja veronmaksajia.
Uskomstonta keskustelua, kun ei haluta nähdä metsää puilta.
Ei kuitenkaan ole todettu, että syntyvyyden lasku johtuisi siitä, että alateitse ei haluta synnyttää. Sen sijaan ehkäisymenetelmien kehittyminen on johtanut siihen, että naisten ei tarvitse tehdä lapsia enempää kuin itse haluaa. Naisten kouluttautuminen ja työssäkäyminen on myös yleistynyt rajusti 60-luvulta tähän päivään, moni haluaa ennemmin tehdä uraa kuin lapsia.
Aika harva olisi nykyään valmis tekemään 3-4 lasta, vaikka synnytystavan saisi valita ihan itse. Miehet eivät joudu olemaan raskaana tai synnyttämään, mutta suuri osa heistäkään ei halua suurperhettä, aika moni ei halua ollenkaan.
Itse en synnyttäneenä luopuisi kokemuksestani mistään hinnasta. Elämän antaminen on ihmisen ihmeellisin tehtävä. Koin kivun positiivisena ja henkilökunnan kannustavana ja toiveitani kuuntelevina rautaisina ammattilaisina. Synnytin alateitse ja se oli elämäni merkityksellisin kokemus.
Ihan samaa voisin sanoa kahdesta sektiostani. Henkilökunta oli kannustavaa ja ammattitaitoista ja vauvojen nostot vatsasta verhon yli ikimuistoisia hetkiä joista molemmat videollakin. Luonnollisuus tästä nyt oli kaukana, mutta se ei ole minulle mikään itsearvo. Jos luontoäidiltä kysyttäisiin, niin sekä minä että esikoinen oltaisiin kuoltu synnytykseen.
Ihan mielenkiinnosta: mikä oli niin pahasti vialla, että pystyt varmasti sanomaan että sekä sinä että lapsi olisitte kuolleet?
Entisaikaankin suuri valtaosa selvisi synnytyksestä, vaikka apu oli mitä oli. Ne äidit jotka kuolivat, kuolivat yleensä lapsivuodekuumeeseen eli todennäköisesti streptokokki-infektioon.
Ja sanotaan vielä, että en missään nimessä vastusta sektioita. On hienoa, että nykyaikana synnytyksen riskit pystytään minimoimaan. En kuitenkaan myöskään hyväksy sitä, että alatiesynnytyksen vaarallisuutta liioitellaan.
Ei tässä kovinkaan moni pelkää suoranaista kuolemaa vaan ihan vain sitä, että synnytys on kokemuksena tuskallinen, nöyryyttävä tai että se jättää jälkeensä fyysisiä ja seksuaalipuolta heikentäviä ongelmia. Itse en voi sanoa pelkääväni synnytystä kipuineen yms. mutta en halua ottaa riskiä siitä, että alakertani kyky tuntea heikkenee tai että minulle jää esim. lieviäkin pidätysvaivoja.
Vertaus: Pyörällä ajaessa otan aina riskin loukkaantumisesta. Piitämällä pyöräni kunnossa ja käyttämällä pyöräilykypärää (maastoajossa enemmänkin suojausta) minimoin tietyt riskit. Eivät ne katoa mutta teen kuitenkin voitavani.
En halua seksuaaliterveyteni heikentyvän ja piste. Silloin sektio on minun arvopohjalleni riskittömämpi vaihtoehto. Ymmärrätkö? Jos en saa sitä Suomessa, saatan jättää lapset kokonaan tekemättä. Seksuaalisuus on minulle tässä vaiheessa elämääni lasta tärkeämpi asia ja kenelläkään ei ole oikeutta kertoa minulle sitä, että arvomaailmani olisi väärä. Minun elämäni ja minun kehoni.
Tämän minä ymmärrän. Olet perehtynyt riskeihin ja tiedät että alatiesynnytys olisi todennäköisesti parempi valinta sekä sinulle että vauvallesi. Tässä asiassa et kuitenkaan pysty ajattelemaan rationaalisesti. Minun nähdäkseni olet oikeutettu pelkosektioon.
Olen eri, mutta tällä sinun logiikallasihan kaikki sektiota toivovat ovat oikeutettuja pelkosektioon..? No, lopputulos on sama joten kai tämäkin sopii. Ei minua ainakaan se pelkodiagnoosi niin paljon hävetä, että sen takia lähtisin sektiotoivetta perumaan.
Jos on ajatuksella lukenut läpi tässä ketjussa linkatut tutkimukset ja on edelleen sitä mieltä että sektio on riskittömämpi tapa synnyttää, ei selvästikään mikään omaan maailmankuvaan sopimaton informaatio mene aivoihin.
Pelkosektio on tuolloin kaikkien kannalta paras ratkaisu, ei vähiten synnärin henkilökunnan.
Aika loukkaavasti puhut. Sinun mielestäsi alapään "pilalle menemisen" riskiä ei ole (tai se ei ole merkittävä riskinä). Minun mielestäni riski on todellinen ja se kannattaa ottaa huomioon. Et voi väittää, etten ymmärtäisi asiaa. Samassa yhteydessä sinä vähättelet seksuaaliterveyden säilyttämisen merkitystä.
Jos seksuaalisuus ei ole sinulle tärkeä asia, älä yritä vaatia muita ajattelemaan asiasta samalla tavalla.
Et ymmärrä todennäköisyyksiä.
Ymmärrän todennäköisyyksiä niin hyvin, että tajuan sen prosenttiluvun 1 tarkoittavan paljon isompaa joukkoa ihmisiä. Ymmärrän myös sen, ett tämä yhden prosentin riski ei jakaudu vaan se onneton yksi sadastakin on ihminen, joka voi huonolla tuurilla olla minä. Suomessa synnyttäjiä on monta sataa.
Ymmärrätkö itse sen, että jos esim. lentoliikenteessä yksi matkustaja sadasta saisi jonkin vakavan vamman, aika harva uskaltautuisi lentokoneeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne aivot, ne aivot:
Terveyskylä.fi: Perheen uusi tulokas saattaa muuttaa parisuhdetta ja vaikuttaa parin seksuaalisuuteen. Parisuhteessa uusien roolien ja suhteiden rakentuminen vaatii aikaa ja kohtaamisia, joskus konfliktejakin.
Vauvan synnyttyä parisuhteesta tulee perhe, kahdesta tulee kolme. Kasvu vanhemmuuteen tapahtuu vähitellen. Parin on tärkeää jakaa toisilleen tunteitaan ja kokemuksiaan jäsentääkseen omaa kokemustaan ja ymmärtääkseen toisen kokemusta.On normaalia, että pikkuvauvavaiheessa kumppanien välinen parisuhde on taka-alalla ja molempien huomio suuntautuu uuteen tulokkaaseen. Vähitellen on hyvä varata aikaa myös kahdenkeskisille suhteille. Toisaalta yhteinen perheaika on merkityksellistä perheen yhteenkuuluvuuden tunteen kehittymisen kannalta. Joskus vauvavaiheessa voi tuntua, että parisuhde on jäänyt aivan huomiotta. Silloin on hyvä muistella yhdessä, mihin on aikoinaan toisessa ihastunut ja palauttaa mieleen suhteen voimavaroja. Näin saadaan rakennettua uskoa siihen, että hyvät asiat ovat olemassa ja lapsen kasvaessa tulee jälleen tilaa kahdenkeskisyydelle.
Yhdynnät
Seksielämään saattaa tulla tauko yhdyntöjen osalta. Kaiken nielevä väsymys, vauvan keskeytykset, kotityöt, taloushuolet ja työstressi harvoin virittävät vanhempia seksin näkökulmasta hyvään tunnelmaan. Tilan ja ajan ottaminen läheisyydelle ja rakastelulle on tärkeää, sillä lapsiperheessä sille ei ole samalla tavalla spontaania aikaa ja mahdollisuuksia.
Hetkeen virittäytyminen ja toisen huomioiminen arjen eri tilanteissa on tärkeää. Puolisoiden tulisi jakaa tunteitaan, pelkojaan ja ajatuksiaan halujen muuttumisesta, sillä väärinymmärrysten ja loukkaantumisten vaara on suuri. Huumori on hyvä apuväline tilanteiden käsittelyssä – naurun ja itkun raja voi toisinaan olla häilyvä. Parin tulisi rohkeasti kysyä ja yhdessä ihmetellä uutta tilannetta. On myös tärkeää muistaa, ettei vauva-aika jatku ikuisesti.
Yhä hullummaksi tämä keskustelu menee, kohta on pissat housussa, kun naurattaa.
Miksi ihmeessä kopioit tänne jonkun nettisivun mainoksia! Vai oletko ne itse kirjoittanut. Ja pidät niitä faktana.
Jos jaksatte, niin ilmoittakaa tuon spämmi-idiootin spämmäykset.
Sillä ei ole mitään sanottavaa, se vaan kopioi ja kopioi.
Tämä on keskustelupalsta, ei kopiopalsta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne aivot, ne aivot:
Terveyskylä.fi: Perheen uusi tulokas saattaa muuttaa parisuhdetta ja vaikuttaa parin seksuaalisuuteen. Parisuhteessa uusien roolien ja suhteiden rakentuminen vaatii aikaa ja kohtaamisia, joskus konfliktejakin.
Vauvan synnyttyä parisuhteesta tulee perhe, kahdesta tulee kolme. Kasvu vanhemmuuteen tapahtuu vähitellen. Parin on tärkeää jakaa toisilleen tunteitaan ja kokemuksiaan jäsentääkseen omaa kokemustaan ja ymmärtääkseen toisen kokemusta.On normaalia, että pikkuvauvavaiheessa kumppanien välinen parisuhde on taka-alalla ja molempien huomio suuntautuu uuteen tulokkaaseen. Vähitellen on hyvä varata aikaa myös kahdenkeskisille suhteille. Toisaalta yhteinen perheaika on merkityksellistä perheen yhteenkuuluvuuden tunteen kehittymisen kannalta. Joskus vauvavaiheessa voi tuntua, että parisuhde on jäänyt aivan huomiotta. Silloin on hyvä muistella yhdessä, mihin on aikoinaan toisessa ihastunut ja palauttaa mieleen suhteen voimavaroja. Näin saadaan rakennettua uskoa siihen, että hyvät asiat ovat olemassa ja lapsen kasvaessa tulee jälleen tilaa kahdenkeskisyydelle.
Yhdynnät
Seksielämään saattaa tulla tauko yhdyntöjen osalta. Kaiken nielevä väsymys, vauvan keskeytykset, kotityöt, taloushuolet ja työstressi harvoin virittävät vanhempia seksin näkökulmasta hyvään tunnelmaan. Tilan ja ajan ottaminen läheisyydelle ja rakastelulle on tärkeää, sillä lapsiperheessä sille ei ole samalla tavalla spontaania aikaa ja mahdollisuuksia.
Hetkeen virittäytyminen ja toisen huomioiminen arjen eri tilanteissa on tärkeää. Puolisoiden tulisi jakaa tunteitaan, pelkojaan ja ajatuksiaan halujen muuttumisesta, sillä väärinymmärrysten ja loukkaantumisten vaara on suuri. Huumori on hyvä apuväline tilanteiden käsittelyssä – naurun ja itkun raja voi toisinaan olla häilyvä. Parin tulisi rohkeasti kysyä ja yhdessä ihmetellä uutta tilannetta. On myös tärkeää muistaa, ettei vauva-aika jatku ikuisesti.
Miksi täällä suositaan sektiota seksuaaliongelmien ratkaisussa eikä seksuaaliterapeuttia? Enää ei sentään eletä missään keskiajalla missä seksuaalisuus oli tabu tai siihen liittyi väärinkäsityksiä, kuten jollakin vielä seksuaalisuuden parantaminen sektion avulla. Nyt kannattaa jo päivittää asenne tähän päivään. Ja ne tiedot.
Sinä olet nyt se, jonka kannattaa laittaa valot päälle ja lakata lukemasta valtion tuottamaa synnytys- ja perhehymistelypropagandaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siitä sektiotoiveesta kannattaa puhua pelkopolilla eikä täällä. Lääkäri tai hoitaja on oikea kumppani siihen keskusteluun.
Tämä mitä täällä harrastetaan ei ole keskustelua, vaan pelon ja väärien tietojen lietsomista.
Sektiota tai alatiesynnytystä ei päätetä täällä eikä sitä päätä potilaskaan. Se on yhteisen neuvottelun tulos keskustelussa hoitohenkilökunnan kanssa.
Moni on saanut apua, mutta asenne avun vastaanottamiseksi pitää olla silloin kohdallaan. Jos asenne on sama kuin täällä monella pelottelijalla, luulen ettei mitään mahdollisuuksia avun vastaanottamiseksi ole realistisesti edes odotettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihan puistattaa lukea tarinoita "voimaannuttavasta, elämän parhaasta kokemuksesta" sekä ajatuksia "positiivisesta kivusta". Minusta jokaisella on oikeus kokea asiat omalla tavallaan mutta nämä voimaantuneet haluavat tuputtaa omaa kokemustaan yleisenä totuutena.
Suurin osa suomalaisista ei osaa tulkita tilastoja oikein. Tilastovat ovat ainoa totuus asiassa ja suosittelen kaikkia opettelemaan tilastomatematiikkaa edes hiukan. Pelkopolilla tuskin sitä opetetaan.
Tässä vielä lainaus (https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=uut&p_art…):
Synnytyksen aikana tehtävä episiotomia eli välilihaleikkaus tai välilihan spontaani repeämä vaikuttavat vahvasti ensisynnyttäjän synnytyksenjälkeiseen seksielämään. Neljännes amerikkalaistutkimukseen osallistuneista naisista kertoi nauttivansa seksistä vähemmän ja saavansa orgasmin harvemmin kuin ennen synnytystä. Kolmen kuukauden kuluttua synnytyksestä yhdyntäkivuista kärsi yli 40 prosenttia kaikista ensisynnyttäjistä. Episiotomian tai repeämän jälkeen naiset kärsivät yhdyntäkivuista 80 prosenttia todennäköisemmin kuin ne naiset, joiden väliliha säilyi ehjänä synnytyksen yhteydessä. Toisaalta neljännes naisista, joiden väliliha säilyi vaurioitumattomana, kertoi jopa nauttivansa seksistä enemmän synnytyksen jälkeen. Mitä syvemmälle ulottuvasta haavasta oli kyse, sitä todennäköisempiä olivat myös yhdyntäkivut. Myös imukuppisynnytys tai pihtisynnytys lisäsivät yhdyntäkipujen todennäköisyyttä. Episiotomia ja repeämä aiheuttivat ongelmia yhtä paljon ja molemmat traumat hidastivat synnytyksenjälkeisen seksielämän käynnistymistä yhtä paljon.
American Journal of Obstretics and Gynecology -lehdessä julkaistu tutkimus on ensimmäinen laajahko selvitys episiotomian ja repeämän vaikutuksista seksielämään. Tutkimukseen osallistuneet yli 600 naista vastasivat lomakekysymyksiin, jotka postitettiin heille kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen. Kaikki olivat ensisynnyttäjiä ja heillä oli takana normaali, täysiaikainen, yksisikiöinen raskaus sekä alatiesynnytys. Naiset jaettiin ryhmiin episiotomian, repeämän ja ehjänä säilyneen välilihan mukaan. Lisäksi episiotomia tai repeämäryhmien naisten haava luokiteltiin syvyyden ja pituuden mukaan kolmeen ryhmään. Naisista yksi kolmannes oli säästynyt välilihan leikkaukselta tai repeämältä synnytyksen aikana.
Uutispalvelu Duodecim
(American Jornal of Obstretics and Gynecology 2001; 184: 881-890)Välilihan leikkaamista eli episiotomiaa perustellaan väitteillä, joiden mukaan se vähentäisi välilihan ja peräaukon sulkijalihaksen repeytymisvaaraa sekä lantionpohjan kudosten ylivenyttymistä ja myöhempää veltostumista. Väitteiden tueksi ei ole kuitenkaan olemassa kiistattoman luotettavia tutkimuksia. Päinvastoin, useat tutkimukset ovat osoittaneet, ettei rutiiniepisiotomiasta näyttäisi olevan hyötyä repeämien ehkäisyssä edes imukuppisynnytysten yhteydessä. Episiotomia tuli rutiininomaiseen käyttöön 1920-luvulla synnytysten siirryttyä kodeista sairaaloihin ja yleistyi samanaikaisesti pihtisynnytysten kanssa. Nykyisin monet naiset haluavat päättää itse heille synnytyksen yhteydessä tehtävistä toimenpiteistä ja rutiiniepisiotomia on asetettu monin paikoin kyseenalaiseksi myös suomalaisissa sairaaloissa.
12 kk päästä seksuaalisuudella ja synnytystavalla ei ollut enää eroa. Ero oli havaittavissa 3kk kohdalla. Ja sektio ei poista sitä etteikö yhdyntäkipuja tulisi.
https://www.whattoexpect.com/first-year/postpartum-health-and-care/sex-…Seksuaaliterveyden kohdalla paras apu löytyy seksuaaliterapeutin tarjoamista palveluista ei sektiosta.
Yritätkö väittää, että peruuttamattomia vaurioita ei voisi tapahtua? Jos todellakin noin uskot ja haluat pysyä uskossasi, en voi auttaa.
//perhe-arte.fi/seksuaaliterapia/:
Seksuaalisuus on olennainen osa ihmisen elämää. Seksuaalineuvonnassa voidaan käsitellä mieltä askarruttavia seksuaaliterveyteen liittyviä kysymyksiä, sekä seksuaalisuuden ja seksielämän erilaisia häiriöitä luottamuksellisesti. Vastaanotolle voi hakeutua kaikenlaisissa asioissa, niin pienemmissä kuin suuremmissakin mietteissä.
Seksuaalineuvontaan hakeutumisen syitä voivat olla esimerkiksi:
haluttomuus tai halujen eriparisuus
sairauksien vaikutukset seksuaalisuuteen
raskauden ja synnytyksen vaikutukset seksuaalisuuteen
parisuhteen seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset
seksuaalihäiriöt: kuten orgasmi- ja kiihottumisvaikeudet, erektio- ja siemensyöksyhäiriöt
sukupuoli- ja seksuaali-identiteettiin liittyvä pohdinta
Ihmisen seksuaalisuus syntyy aivoissa. Ongelmien korjaaminen terapeutin vastaanotolla, ei sektiolla.
Tyhmän ihmisen kanssa on mahdotonta keskustella rakentavasti siksi, että tyhmä ei ymmärrä edes pysyä aiheessa. Kerron viimeisen kerran sinulle, että kun nautinto seksistä on kerta kaikkiaan kadonnut, ei sitä taitavinkaan terapeutti voi palauttaa. Orgasmin voi yrittää opetella saamaan vaikka korvalehden hyväilystä mutta ennallaan ei ihmisen seksuaalisuuden voida silloin väittää olevan. Moni nainen uskaltaa tänä päivänä sanoa ääneen nauttivansa seksistä.
Hehheh..tämä keskustelu on kyllä "voimistuttava"
Saa nähdä miten räjäyttävä vastaus tähänkin kommentiin tulee.
Tuskin mitään, kun noi ajatukset on kuin 1800-luvulta 🙄
Hyvä Sinä. Täällä nauretaan vedet silmissä. Kyllä jotkut naiset on aivopesty, vaikka Suomessa lähes ilmainen koulutus ja tietoa saatavilla maailman ääristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellinen sektioäiti kirjoitti:
Onneksi voi kukin itse valita. Suunnitelulla sektiolla kaksi hyvinvoivaa tervettä lasta. Molemmat nostettiin suoraan vatsasta rinnalle lepäämään. Täysi-imetin 5-6 kk ja itse toivuin molemmista sektioista nopeasti.
Baby friendly sairaalassa hoito ja huolenpito ensiluokkaista.
Raha puhuu Suomessa sektioasioissa. Budjetit kaatuisivat, jos kaikki vaatisivat sektion. Monessa muussa maassa synnytetään vakuutuksen maksamana ja sektioprosentit ovat jopa yli 50% . Terveitä lapsia syntyy
ja ei tarvitse kärvistellä hanuri revenneenä eikä äitejä syyllistetä synnytysvalinnastaan. . Suunnitellussa sektiossa harvoin menee mitään pieleen eikä tulehduksia juurikaan ole, koska ehditään putsata ennen ja jälkeen. Hätäsektiot onneksit pelastavt äitejä ja lapsia.. Suomessa sairaaloissa on mittarit, ja niillä mitataan sektioiden määrää ja koska se ei saa ylittyä, saattaa tulla myös vääriä päätöksiä ja hoitovirheitä. Näin kävi ystävälleni, jolle yliopistosairaalan lääkäri sanoi: Kyllä se sieltä mahtuu. Niin ne on muutkin mahtunut.
Seurauksena cp-vamma ja äidillä avanne. Yksityislääkärin lausunto ei painanut mitään
Täällä on on aiemmin annettu tuore tieteellinen linkki, jonka mukaan suunniteltu sektio ei pienennä cp-vamman riskiä. Cp-vamman aiheuttaa yleensä hapenpuute tai aivoverenvuoto jo aiemmin raskauden aikana.
Kuten joku täällä jo kirjoittikin, niin väärää tietoa taitavat levitellä pelottamis tarkoituksessa synnyttämättömät ja asioista tietämättömät.
Minä olen synnyttämätön enkä ikinä tule raskautta harkitsemaankaan, jos synnytystapa ei saa valita. Minulle riittää lähimpien ystävieni ensisynnytyskokemukset imukuppeineen, ei kiitos sitä riskiä. Mielummin riskit sektion kanssa.
Tulet todnäk pettymään sektioon. Siinä on sitten toiset kivut ja pitkä toipuminen. Täällä hehkutetaan seksiä vko sektiosta, mutta ei kannata uskoa. Itselleni tehty useita sektioita.
Olen eri, mutta mistä oikein lähtee tämä keskustelussa toistuva oletus, ettei sektiota toivova synnyttäjä ymmärrä että iso leikkaushaava on kipeä? Ja onko joku oikeasti väittänyt, että kaikki voivat harrastaa seksiä viikon päästä sektiosta? Jotkut voivat, suurin osa ei. Kai tämän nyt kaikki tajuavat. Ja jos sektiota toivovat pettyvät, niin mistä johtuu että osa pelkosektion vaatineista synnyttää seuraavatkin sektiolla?
Sektiohaava ei välttämättä edes ole kipeä. Itselläni oli kipeä yhden päivän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Mitä mahdat kommentillasi tarkoittaa ja viitata?
Syntyvyyden raju lasku alkoi jo 60-luvulla ja on jatkunut siitä jokaisella vuosikymmenellä.
Hedelmällisyysluku oli v. 1973 oli 1.49 lasta ja viime vuonna 1,41 lasta eli lähes sama.Nyt raju syntyvyyden laskun vaikutukset näkyvät ja vaikuttavat, kun niitä synnytysikäisiä naisia on vähän, vaikka naiset synnyttävät samalla tavalla, kuin edellisellä vuosikymmenillä, mutta se ei enää riitä pysäyttämään rajua syntyvyyden laskua, vaan nyt pitäisi tehdä 3-4 lasta, jotta 10-20v päästä ei väestön määrä laskisi, riittäisi työvoimaa ja veronmaksajia.
Uskomstonta keskustelua, kun ei haluta nähdä metsää puilta.
Ei kuitenkaan ole todettu, että syntyvyyden lasku johtuisi siitä, että alateitse ei haluta synnyttää. Sen sijaan ehkäisymenetelmien kehittyminen on johtanut siihen, että naisten ei tarvitse tehdä lapsia enempää kuin itse haluaa. Naisten kouluttautuminen ja työssäkäyminen on myös yleistynyt rajusti 60-luvulta tähän päivään, moni haluaa ennemmin tehdä uraa kuin lapsia.
Aika harva olisi nykyään valmis tekemään 3-4 lasta, vaikka synnytystavan saisi valita ihan itse. Miehet eivät joudu olemaan raskaana tai synnyttämään, mutta suuri osa heistäkään ei halua suurperhettä, aika moni ei halua ollenkaan.
Itse en synnyttäneenä luopuisi kokemuksestani mistään hinnasta. Elämän antaminen on ihmisen ihmeellisin tehtävä. Koin kivun positiivisena ja henkilökunnan kannustavana ja toiveitani kuuntelevina rautaisina ammattilaisina. Synnytin alateitse ja se oli elämäni merkityksellisin kokemus.
Ihan samaa voisin sanoa kahdesta sektiostani. Henkilökunta oli kannustavaa ja ammattitaitoista ja vauvojen nostot vatsasta verhon yli ikimuistoisia hetkiä joista molemmat videollakin. Luonnollisuus tästä nyt oli kaukana, mutta se ei ole minulle mikään itsearvo. Jos luontoäidiltä kysyttäisiin, niin sekä minä että esikoinen oltaisiin kuoltu synnytykseen.
Ihan mielenkiinnosta: mikä oli niin pahasti vialla, että pystyt varmasti sanomaan että sekä sinä että lapsi olisitte kuolleet?
Entisaikaankin suuri valtaosa selvisi synnytyksestä, vaikka apu oli mitä oli. Ne äidit jotka kuolivat, kuolivat yleensä lapsivuodekuumeeseen eli todennäköisesti streptokokki-infektioon.
Ja sanotaan vielä, että en missään nimessä vastusta sektioita. On hienoa, että nykyaikana synnytyksen riskit pystytään minimoimaan. En kuitenkaan myöskään hyväksy sitä, että alatiesynnytyksen vaarallisuutta liioitellaan.
Ei tässä kovinkaan moni pelkää suoranaista kuolemaa vaan ihan vain sitä, että synnytys on kokemuksena tuskallinen, nöyryyttävä tai että se jättää jälkeensä fyysisiä ja seksuaalipuolta heikentäviä ongelmia. Itse en voi sanoa pelkääväni synnytystä kipuineen yms. mutta en halua ottaa riskiä siitä, että alakertani kyky tuntea heikkenee tai että minulle jää esim. lieviäkin pidätysvaivoja.
Vertaus: Pyörällä ajaessa otan aina riskin loukkaantumisesta. Piitämällä pyöräni kunnossa ja käyttämällä pyöräilykypärää (maastoajossa enemmänkin suojausta) minimoin tietyt riskit. Eivät ne katoa mutta teen kuitenkin voitavani.
En halua seksuaaliterveyteni heikentyvän ja piste. Silloin sektio on minun arvopohjalleni riskittömämpi vaihtoehto. Ymmärrätkö? Jos en saa sitä Suomessa, saatan jättää lapset kokonaan tekemättä. Seksuaalisuus on minulle tässä vaiheessa elämääni lasta tärkeämpi asia ja kenelläkään ei ole oikeutta kertoa minulle sitä, että arvomaailmani olisi väärä. Minun elämäni ja minun kehoni.
Tämän minä ymmärrän. Olet perehtynyt riskeihin ja tiedät että alatiesynnytys olisi todennäköisesti parempi valinta sekä sinulle että vauvallesi. Tässä asiassa et kuitenkaan pysty ajattelemaan rationaalisesti. Minun nähdäkseni olet oikeutettu pelkosektioon.
Olen eri, mutta tällä sinun logiikallasihan kaikki sektiota toivovat ovat oikeutettuja pelkosektioon..? No, lopputulos on sama joten kai tämäkin sopii. Ei minua ainakaan se pelkodiagnoosi niin paljon hävetä, että sen takia lähtisin sektiotoivetta perumaan.
Jos on ajatuksella lukenut läpi tässä ketjussa linkatut tutkimukset ja on edelleen sitä mieltä että sektio on riskittömämpi tapa synnyttää, ei selvästikään mikään omaan maailmankuvaan sopimaton informaatio mene aivoihin.
Pelkosektio on tuolloin kaikkien kannalta paras ratkaisu, ei vähiten synnärin henkilökunnan.
Aika loukkaavasti puhut. Sinun mielestäsi alapään "pilalle menemisen" riskiä ei ole (tai se ei ole merkittävä riskinä). Minun mielestäni riski on todellinen ja se kannattaa ottaa huomioon. Et voi väittää, etten ymmärtäisi asiaa. Samassa yhteydessä sinä vähättelet seksuaaliterveyden säilyttämisen merkitystä.
Jos seksuaalisuus ei ole sinulle tärkeä asia, älä yritä vaatia muita ajattelemaan asiasta samalla tavalla.
Et ymmärrä todennäköisyyksiä.
Ymmärrän todennäköisyyksiä niin hyvin, että tajuan sen prosenttiluvun 1 tarkoittavan paljon isompaa joukkoa ihmisiä. Ymmärrän myös sen, ett tämä yhden prosentin riski ei jakaudu vaan se onneton yksi sadastakin on ihminen, joka voi huonolla tuurilla olla minä. Suomessa synnyttäjiä on monta sataa.
Ymmärrätkö itse sen, että jos esim. lentoliikenteessä yksi matkustaja sadasta saisi jonkin vakavan vamman, aika harva uskaltautuisi lentokoneeseen?
3-4 vauvalla sadasta on jokin vamma. Eli periaatteessa kenenkään ei pitäisi uskaltaa hedelmöittyä, jos siinä vaiheessa olisi aivot joilla arvioida todennäköisyyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne aivot, ne aivot:
Terveyskylä.fi: Perheen uusi tulokas saattaa muuttaa parisuhdetta ja vaikuttaa parin seksuaalisuuteen. Parisuhteessa uusien roolien ja suhteiden rakentuminen vaatii aikaa ja kohtaamisia, joskus konfliktejakin.
Vauvan synnyttyä parisuhteesta tulee perhe, kahdesta tulee kolme. Kasvu vanhemmuuteen tapahtuu vähitellen. Parin on tärkeää jakaa toisilleen tunteitaan ja kokemuksiaan jäsentääkseen omaa kokemustaan ja ymmärtääkseen toisen kokemusta.On normaalia, että pikkuvauvavaiheessa kumppanien välinen parisuhde on taka-alalla ja molempien huomio suuntautuu uuteen tulokkaaseen. Vähitellen on hyvä varata aikaa myös kahdenkeskisille suhteille. Toisaalta yhteinen perheaika on merkityksellistä perheen yhteenkuuluvuuden tunteen kehittymisen kannalta. Joskus vauvavaiheessa voi tuntua, että parisuhde on jäänyt aivan huomiotta. Silloin on hyvä muistella yhdessä, mihin on aikoinaan toisessa ihastunut ja palauttaa mieleen suhteen voimavaroja. Näin saadaan rakennettua uskoa siihen, että hyvät asiat ovat olemassa ja lapsen kasvaessa tulee jälleen tilaa kahdenkeskisyydelle.
Yhdynnät
Seksielämään saattaa tulla tauko yhdyntöjen osalta. Kaiken nielevä väsymys, vauvan keskeytykset, kotityöt, taloushuolet ja työstressi harvoin virittävät vanhempia seksin näkökulmasta hyvään tunnelmaan. Tilan ja ajan ottaminen läheisyydelle ja rakastelulle on tärkeää, sillä lapsiperheessä sille ei ole samalla tavalla spontaania aikaa ja mahdollisuuksia.
Hetkeen virittäytyminen ja toisen huomioiminen arjen eri tilanteissa on tärkeää. Puolisoiden tulisi jakaa tunteitaan, pelkojaan ja ajatuksiaan halujen muuttumisesta, sillä väärinymmärrysten ja loukkaantumisten vaara on suuri. Huumori on hyvä apuväline tilanteiden käsittelyssä – naurun ja itkun raja voi toisinaan olla häilyvä. Parin tulisi rohkeasti kysyä ja yhdessä ihmetellä uutta tilannetta. On myös tärkeää muistaa, ettei vauva-aika jatku ikuisesti.
Miksi täällä suositaan sektiota seksuaaliongelmien ratkaisussa eikä seksuaaliterapeuttia? Enää ei sentään eletä missään keskiajalla missä seksuaalisuus oli tabu tai siihen liittyi väärinkäsityksiä, kuten jollakin vielä seksuaalisuuden parantaminen sektion avulla. Nyt kannattaa jo päivittää asenne tähän päivään. Ja ne tiedot.
Sinä olet nyt se, jonka kannattaa laittaa valot päälle ja lakata lukemasta valtion tuottamaa synnytys- ja perhehymistelypropagandaa.
Juuri näin. Jotkut ovat näköjään jonkun ohjailtavissa ja uskovat propagandaan, vaikka ne tulisi Venäjän trolleilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne aivot, ne aivot:
Terveyskylä.fi: Perheen uusi tulokas saattaa muuttaa parisuhdetta ja vaikuttaa parin seksuaalisuuteen. Parisuhteessa uusien roolien ja suhteiden rakentuminen vaatii aikaa ja kohtaamisia, joskus konfliktejakin.
Vauvan synnyttyä parisuhteesta tulee perhe, kahdesta tulee kolme. Kasvu vanhemmuuteen tapahtuu vähitellen. Parin on tärkeää jakaa toisilleen tunteitaan ja kokemuksiaan jäsentääkseen omaa kokemustaan ja ymmärtääkseen toisen kokemusta.On normaalia, että pikkuvauvavaiheessa kumppanien välinen parisuhde on taka-alalla ja molempien huomio suuntautuu uuteen tulokkaaseen. Vähitellen on hyvä varata aikaa myös kahdenkeskisille suhteille. Toisaalta yhteinen perheaika on merkityksellistä perheen yhteenkuuluvuuden tunteen kehittymisen kannalta. Joskus vauvavaiheessa voi tuntua, että parisuhde on jäänyt aivan huomiotta. Silloin on hyvä muistella yhdessä, mihin on aikoinaan toisessa ihastunut ja palauttaa mieleen suhteen voimavaroja. Näin saadaan rakennettua uskoa siihen, että hyvät asiat ovat olemassa ja lapsen kasvaessa tulee jälleen tilaa kahdenkeskisyydelle.
Yhdynnät
Seksielämään saattaa tulla tauko yhdyntöjen osalta. Kaiken nielevä väsymys, vauvan keskeytykset, kotityöt, taloushuolet ja työstressi harvoin virittävät vanhempia seksin näkökulmasta hyvään tunnelmaan. Tilan ja ajan ottaminen läheisyydelle ja rakastelulle on tärkeää, sillä lapsiperheessä sille ei ole samalla tavalla spontaania aikaa ja mahdollisuuksia.
Hetkeen virittäytyminen ja toisen huomioiminen arjen eri tilanteissa on tärkeää. Puolisoiden tulisi jakaa tunteitaan, pelkojaan ja ajatuksiaan halujen muuttumisesta, sillä väärinymmärrysten ja loukkaantumisten vaara on suuri. Huumori on hyvä apuväline tilanteiden käsittelyssä – naurun ja itkun raja voi toisinaan olla häilyvä. Parin tulisi rohkeasti kysyä ja yhdessä ihmetellä uutta tilannetta. On myös tärkeää muistaa, ettei vauva-aika jatku ikuisesti.
Yhä hullummaksi tämä keskustelu menee, kohta on pissat housussa, kun naurattaa.
Miksi ihmeessä kopioit tänne jonkun nettisivun mainoksia! Vai oletko ne itse kirjoittanut. Ja pidät niitä faktana.
Terveyskylä ei liene sinulle tuttu? Kannattaa googlata 👍
Huoh, myös mainostaminen on kielletty sen sun spämmäämisen lisäksi.
Yrität tahallasi saada keskustelua poistettua rikkomalla palstan sääntöjä.
Täältä saa moni terveydenhuollon ammattilainen vähän tietoa niiden tutkittua tietoa vastahakoisesti vastaanottavien sielunelämään.
Mitä mahtaa synnytyslääkäri miettiäkään potilaan kertoessa haluavansa sektion seksuaalisuuden parantamiseksi tai miehen impotenssin ehkäisemiseksi 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Mitä mahdat kommentillasi tarkoittaa ja viitata?
Syntyvyyden raju lasku alkoi jo 60-luvulla ja on jatkunut siitä jokaisella vuosikymmenellä.
Hedelmällisyysluku oli v. 1973 oli 1.49 lasta ja viime vuonna 1,41 lasta eli lähes sama.Nyt raju syntyvyyden laskun vaikutukset näkyvät ja vaikuttavat, kun niitä synnytysikäisiä naisia on vähän, vaikka naiset synnyttävät samalla tavalla, kuin edellisellä vuosikymmenillä, mutta se ei enää riitä pysäyttämään rajua syntyvyyden laskua, vaan nyt pitäisi tehdä 3-4 lasta, jotta 10-20v päästä ei väestön määrä laskisi, riittäisi työvoimaa ja veronmaksajia.
Uskomstonta keskustelua, kun ei haluta nähdä metsää puilta.
Ei kuitenkaan ole todettu, että syntyvyyden lasku johtuisi siitä, että alateitse ei haluta synnyttää. Sen sijaan ehkäisymenetelmien kehittyminen on johtanut siihen, että naisten ei tarvitse tehdä lapsia enempää kuin itse haluaa. Naisten kouluttautuminen ja työssäkäyminen on myös yleistynyt rajusti 60-luvulta tähän päivään, moni haluaa ennemmin tehdä uraa kuin lapsia.
Aika harva olisi nykyään valmis tekemään 3-4 lasta, vaikka synnytystavan saisi valita ihan itse. Miehet eivät joudu olemaan raskaana tai synnyttämään, mutta suuri osa heistäkään ei halua suurperhettä, aika moni ei halua ollenkaan.
Itse en synnyttäneenä luopuisi kokemuksestani mistään hinnasta. Elämän antaminen on ihmisen ihmeellisin tehtävä. Koin kivun positiivisena ja henkilökunnan kannustavana ja toiveitani kuuntelevina rautaisina ammattilaisina. Synnytin alateitse ja se oli elämäni merkityksellisin kokemus.
Ihan samaa voisin sanoa kahdesta sektiostani. Henkilökunta oli kannustavaa ja ammattitaitoista ja vauvojen nostot vatsasta verhon yli ikimuistoisia hetkiä joista molemmat videollakin. Luonnollisuus tästä nyt oli kaukana, mutta se ei ole minulle mikään itsearvo. Jos luontoäidiltä kysyttäisiin, niin sekä minä että esikoinen oltaisiin kuoltu synnytykseen.
Ihan mielenkiinnosta: mikä oli niin pahasti vialla, että pystyt varmasti sanomaan että sekä sinä että lapsi olisitte kuolleet?
Entisaikaankin suuri valtaosa selvisi synnytyksestä, vaikka apu oli mitä oli. Ne äidit jotka kuolivat, kuolivat yleensä lapsivuodekuumeeseen eli todennäköisesti streptokokki-infektioon.
Ja sanotaan vielä, että en missään nimessä vastusta sektioita. On hienoa, että nykyaikana synnytyksen riskit pystytään minimoimaan. En kuitenkaan myöskään hyväksy sitä, että alatiesynnytyksen vaarallisuutta liioitellaan.
Ei tässä kovinkaan moni pelkää suoranaista kuolemaa vaan ihan vain sitä, että synnytys on kokemuksena tuskallinen, nöyryyttävä tai että se jättää jälkeensä fyysisiä ja seksuaalipuolta heikentäviä ongelmia. Itse en voi sanoa pelkääväni synnytystä kipuineen yms. mutta en halua ottaa riskiä siitä, että alakertani kyky tuntea heikkenee tai että minulle jää esim. lieviäkin pidätysvaivoja.
Vertaus: Pyörällä ajaessa otan aina riskin loukkaantumisesta. Piitämällä pyöräni kunnossa ja käyttämällä pyöräilykypärää (maastoajossa enemmänkin suojausta) minimoin tietyt riskit. Eivät ne katoa mutta teen kuitenkin voitavani.
En halua seksuaaliterveyteni heikentyvän ja piste. Silloin sektio on minun arvopohjalleni riskittömämpi vaihtoehto. Ymmärrätkö? Jos en saa sitä Suomessa, saatan jättää lapset kokonaan tekemättä. Seksuaalisuus on minulle tässä vaiheessa elämääni lasta tärkeämpi asia ja kenelläkään ei ole oikeutta kertoa minulle sitä, että arvomaailmani olisi väärä. Minun elämäni ja minun kehoni.
Tämän minä ymmärrän. Olet perehtynyt riskeihin ja tiedät että alatiesynnytys olisi todennäköisesti parempi valinta sekä sinulle että vauvallesi. Tässä asiassa et kuitenkaan pysty ajattelemaan rationaalisesti. Minun nähdäkseni olet oikeutettu pelkosektioon.
Olen eri, mutta tällä sinun logiikallasihan kaikki sektiota toivovat ovat oikeutettuja pelkosektioon..? No, lopputulos on sama joten kai tämäkin sopii. Ei minua ainakaan se pelkodiagnoosi niin paljon hävetä, että sen takia lähtisin sektiotoivetta perumaan.
Jos on ajatuksella lukenut läpi tässä ketjussa linkatut tutkimukset ja on edelleen sitä mieltä että sektio on riskittömämpi tapa synnyttää, ei selvästikään mikään omaan maailmankuvaan sopimaton informaatio mene aivoihin.
Pelkosektio on tuolloin kaikkien kannalta paras ratkaisu, ei vähiten synnärin henkilökunnan.
Kumma kyllä nimeomaan niihin viesteihin, joissa tutkimuksia ja niiden puutteita ja virhelähteitä on kommentoitu on systemaattisesti jätetty vastaamatta. Taitaa olla niin päin, etteivät alatiesynnytysten suitsuttajat ole itse joko lukeneet tai ainakaan ymmärtäneet linkkaamiaan tutkimuksia. Copypastetaidot kun ei tee kenestäkään asiantuntijaa.
Tutkimuksia ja lähteitä on pyydetty tältä sektiohörhöltä, mutta kumma kyllä ei ole niitä antanut. Viittaa aina vain että ette osaa lukea tilastoja tai älylliset taitonne ei riitä jne. Keneltäköhän ne taidot puuttuu vai onkohan kehittänyt nämä tutkimukset joista puhuu itse?
Täältä saa moni terveydenhuollon ammattilainen vähän tietoa niiden tutkittua tietoa vastahakoisesti vastaanottavien sielunelämään.
Mitä mahtaa synnytyslääkäri miettiäkään potilaan kertoessa haluavansa sektion seksuaalisuuden parantamiseksi tai miehen impotenssin ehkäisemiseksi 🙄
Vierailija kirjoitti:
Täältä saa moni terveydenhuollon ammattilainen vähän tietoa niiden tutkittua tietoa vastahakoisesti vastaanottavien sielunelämään.
Mitä mahtaa synnytyslääkäri miettiäkään potilaan kertoessa haluavansa sektion seksuaalisuuden parantamiseksi tai miehen impotenssin ehkäisemiseksi 🙄
Ai, nyt ei riitäkään enää spämmäys ja mainostus, sun pitää laittaa vielä samaa viestiä uudestaan ja uudestaan.
Uskomatonta ettei sun ip-osoitetta saada bannattua.
Hyvä tietää. Paitsi että, asun juurikin Pohjanmaalla :D tarkemmin Etelä-Pohjanmaalla. Mutta tottapa tuo, asiasta on turha stressata. On ilmeisesti myös mahdollista testauttaa, onko sitä itsellä? Näin olen jostain myös kuullut. Tosin en tiedä sen tarkemmin, että täytyykö olla jonkinlaisia oireita ennenkuin voi testata, vai saako tuloksen vaikkei minkäänlaisia oireita olisi.