Lue keskustelun säännöt.
Äitien pakottaminen alatiesynnytykseen Suomessa
Järkisektion saanut
03.10.2019 |
Viime päivien otsikoissa on kauhisteltu syntyvyyden kiihtyvää laskua. Yksi syy monista kymmenistä on se, että naisilta evätään potilaan itsemääräämisoikeus, heidän tullessaan raskaaksi. Kuulostaa ihmisoikeusrikkomukselta, mutta se on Suomessa vallitseva tämänhetkinen hoitosuositus.
Toivottavasti joskus tulevaisuudessa kummastellaan tätä aikaa, kun naiset eivät saaneet päättää omasta kehostaan eli valita synnytystapaansa. Suomessa ollaan tultu jälkijunassa synnytyskulttuurissa aina (kuten mm. YLE:n artikkelista https://yle.fi/uutiset/3-10976854 käy ilmi) ja edelleen 2019 laahataan muita länsimaita kaukana jäljessä.
Nykypäivän Suomessa äitien otsaan (kuten minun) lyödään edelleen diagnoosi: synnytyspelko, jotta äidit saavat valinnanvapauden omasta synnytystavastaan. Jos kerran 1990-luvulla valinnanvapaus ollaan naamioitu ahtaaksi lantioksi ja 2000-luvulla synnytyspeloksi, olisiko 2020-luku viimein se aika, kun valinnanvapautta ei naamioida enää miksikään diagnoosiksi, vaan kutsutaan synnytystavan valinnaksi?
”– Vielä 90-luvulla monesti synnytyspelkodiagnoosi piilotettiin jonkun toisen diagnoosin taakse. Saatettiin tehdä sektio synnytyspelon vuoksi, mutta diagnoosissa lukikin suhteellisesti ahdas lantio. Esimerkiksi vuonna 1996 Suomessa tehtiin ahtaan lantion vuoksi yli 700 keisarinleikkausta. Synnytyspelko oli virallisena syynä vain sadassa suunnitellussa sektiossa. Vuonna 2010 ahtaan lantion diagnoosilla tehtiin enää noin 300 keisarinleikkausta. Synnytyspelon vuoksi tuolloin hoidettiin jo yli 4 000 äitiä. Heistä suurin osa synnytti kuitenkin alateitse.” -YLE
Mitä pelkkiä diagnooseja on tuijottelu, kummasti lantiot naisilla levenivät 14 vuodessa. Joko alkaa tilanne valjeta? Vuosittain nämä tuhannet äidit joutuvat käymään läpi synnytyspelkopolin: paikka mihin äiti siis Suomessa pakotetaan, mikäli ei halua synnyttää alateitse. Pelkopolin idea ja sisältö on suostutella äiti alatiesynnytykseen, keinolla millä hyvänsä. Pelkopoleilla äitejä uhkaillaan, pelotellaan, haukutaan, vähätellään ja heille valehdellaan alatiesynnytys täysin riskittömäksi. Vaikka Suomen laissa kielletään tällainen potilaan kohtelu ja valehtelu, se rehottaa päivittäin Suomen pelkopoleilla. Kukaan ei puutu asiaan.
Valitettavan monella äidillä, joka haluaisi päättää synnytystavastaan, ei ole samaa määrää 5 vuoden aikana kerättyä faktatietoa laukoa vastaan pelkopolilla syötetylle alatiepropagandalle ja periksiantamatonta luonnetta, jotta selviytyisi pelkopolin mankelista. Monet joutuvat Suomessa siis alatiesynnytykseen passiivisesti pakotettuna, eli toisin sanoen pelkopoli ei myönnä sektiota, vaikka sitä oltaisi vastaanotolla itkien ja huutaen aneltu.
Miten nykypäivän Suomessa tapahtuu tällaista?
Kommentit (2040)
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole sairaus. Jos osallistun vauvatalkoisiin, todellakin päätän synnytystavan itse. Muuten jää talkoot välistä.
Ei ole synnytyskään, ei siinä usein edes tarvita lääkäriä hoitamaan mitään kun ei ole sairauttakaan, siihen riittää kätilön koulutuksen saanut henkilö, jolle ei ole opetettu sairauksien diagnostiikkaa eikä hoitoa ja Suomen lain mukaan vain lääkärillä on oikeus tehdä diagnoosi ei taudinmääritys suomeksi ja samoin vain lääkärillä on oikeus määrätä lääkkeitä. Lääkäri päättää lain mukaan potilaan lääketieteellisestä hoidosta ja toimenpiteistä, toki potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta paitsi mielenterveyslain mukaisissa pakkohoitotilanteissa, joissa potilas voidaan määrätä hoitoon ja tarkkailuun ja jopa lepositeisiin potilaan tahdosta riippumatta, näistäkin pakkokeinoista päättää lain mukaan lääkäri.
Synnyttää saa vaikka kotona jos haluaa, synnytykset tapahtuvat nykyään sairaaloissa jotta voidaan seurata synnytyksen etenemistä ja jotta voidaan varautua hoitoon jos ilmenee sairaanhoitoa vaativa tilanne synnytyksen yhteydessä joko sikiöllä tai synnyttäjällä, jolloin synnyttäjällä tai sikiöllä todetaan sairaus ja jolloin aloitetaan sairaanhoito. Synnytys itsessään ei ole sairaanhoitoa siis eikä mikään lääketieteellinen toimenpide.
Kuitenkin synnytykseen liittyvää kipua voidaan hoitaa lääkkeillä, joiden määräämisestä päättää lääkäri, kätilöllä ei ole oikeutta määrätä lääkkeitä. Samoin tehokkain synnytyskivun lievittäjä eli epiduraalipuudutus voidaan antaa anestesialääkärin toimesta, puudutuksella saadaan tarvittaessa vaikka sellainen kivunlievitys että synnyttäjä ei tunne mitään, tavoitteena ei ole kuitenkaan näin tehokas puudutus jossa synnyttäjä ei tunne edes supistuksia, mutta jos puudutuksesta tulee liiankin tehokas kuten joskus käy niin äiti voi seurata monitorista supistuskäyrää ja ajoittaa ponnistuksensa sen mukaisesti jos ei tunne mitään. Jos vauva ei mahdu tulemaan helposti normaaliajassa ulos niin voidaan paikalle kutsua synnytyslääkäri ja näin kätilöille on määrätty tekemäänkin jos tietty aikaraja ylittyy tietyissä synnytyksen vaiheissa.
Helpointa on avittaa lasta tulemaan ulos loppuvaiheessa jos pää on jo osittain ulkona, mutta ei synnytys etene tekemällä viilto välilihaan, jolloin hallitusti ulkosynnyttimiin tulee saman tien tilaa merkittävästi lisää ja tuo haava on helppo ommella siististi umpeen verrattuna luonnollisesti tuleviin repeämiin kudoksessa. Kätilöillä on oikeus ja koulutus tehdä tuo viilto välilihaan ja ommella haava umpeenkin, kätilöt osaavat ommella yksinkertaiset ompeleet toisin kuin esim. sairaanhoitajat. Jos tarvitaan sisäisiä ompeleita tai esim. tavallisemmista ns. knoppiompeleista tiukemmin pitäviä ns. patjaompeleita tai jatkuvaa ommelta tms. niin siihen löytyy lääkäri, nämä ompelutekniikat opetetaan yleislääkäreillekin yliopistojen lääketieteellisissä tiedekunnissa perusopinnoissa.
Suomessa synnyttäjä ei voi valita synnytystapaa itse omin päin "muuten vaan" tai mukavuussyistä tms. vaan kyseessä on iso lääketieteellinen leikkaus, jonka suorittamisesta päättää lääkäri, ei synnyttäjä, ei kätilö eikä kukaan muukaan jolla ei ole oikeutta päättää potilaan lääketieteellisestä hoidosta. Sektio katsotaan sairaanhoidoksi, jota varten pitää olla jokin diagnoosi eli sairaus minkä takia se sektio tehdään. Synnytyspelko on sairaus, jolle löytyy tautiluokituksesta koodi mielenterveyshäiriöiden diagnoosiluokituksen osiosta. Jos mielenterveydellisen syyn takia ei voida alatiesynnytyksellä synnyttää niin tehdään sektio. Tämä on melko harvinaista kuitenkin.
Myöskään yksityisellä puolella ei sektioita Suomessa tehdä. Toiseen EU-maahan saa mennä sairauden hoitoon, mistä hoidon maksanut maa toinen EU-maa laskuttaa Suomea, mutta jos sairauden takia tarvitsee sektion saa sen Suomessakin toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On turhaa ja aiheetonta haukkua täällä nuoria naisia, jotka toivovat sektiota ja jos jotakin pitää haukkua ja syyllistää, olemme me vanhat kääkät, jotka eivät kaikkea aikoinaan uskoneet, vaan osasivat jo vaatia jo oikeuksia. Syntyvyys kun alkoi laskea jo 60-luvulta rajusti, kun naiset saivat enemmän oikeuksia.
Jos naiset olisivat saaneet itse vaikuttaa jo 20-30 vuotta sitten, haluaako synnyttää alateitse vai sektiolla, syntyvyys varmasti olisi paljon korkeampi, kun synnytysikäisiä naisia olisi nykyistä enemmän.
Mutta meidät vaiennettiin, eikä ääntämme saanut kuuluville ja siksi syntyvyys on rajusti laskenut.
Sentään saatiin isät mukaan synnytykseen ja kivunlievitystä, mutta silloinkin oli vastustus kova, jopa kätilöiltä ja lääkäreiltä ja erityisesti äiti-ihmisiltä.Niin ja synnytyskuolleisuus nousisi niin kuin esim Italiassa, maa jonka sektioita täällä on kovasti ihasteltu. Suomi on maailman paras maa synnyttäville äideille (vähiten kuolemia) ja sille on syynsä. Täällä ei tehdä mm massiivisia leikkauksia ”huvikseen”.
Italiassa sektioita tehdään sen takia, että saadaan ikävät yöllä tapahtuvat ja vähän pidemmät synnytykset estettyä. Sektiotehdas on auki 9-18 ja siellä leikataan liukuhihnalla. Päivystystä ei tarvitse järjestää, koska yksityslekurit leikkaavat mahdollisimman edullisesti virka-aikaan.Jos lapset jää tekemättä sen takia, että ei saa synnytystapaa itse valita niin ei ole paljoa lapsia halunnut.
T. SektioäitiÄlä levitä valheellista informaatiota. Italiassa on nimenomaan äitikuolleisuus aivan tismalleen samaa tasoa kuin Suomessa vaikka Italiassa sektioidaan n. 40 % synnyttäjistä. Tuplasti siis enemmän kuin Suomessa.
Edelleen italialaiset leikataan virka-aikana. Lisäksi italialainen ei ole suomalainen, italialaiset synnyttäjät ovat nuorempia eivätkä ehkä yhtä lihavia ja sairaitakaan vielä synnytysiässään. Heille sektioista tulee vähemmän komplikaatioita kuin iäkkäämmälle, ylipainoisemmalle ja sairaammalle suomalaissiskolle. Italiassa synnytystilastot voisivat näyttää Suomea paremmilta jos sektioita ei tehtäisi joka toiselle. Nykyään synnytysten hoitoon ei ole siellä riittäviä valmiuksia ja yksityisissä sairaaloissa lapsi syntyy ennen klo 18 tai leikataan. Usein leikataan ihan vain, ettei syntyisi yöllä.
Miksi vielä jatkat valehtelua kun olet jäänyt jo kerran valheellisen informaation levittämisestä kiinni?
Italiassa ensisynnyttäjä oli pari vuotta sitten keskimäärin 30,3v ja kaikkien synnyttäjien keski-ikä 31,6v. Molemmat korkeampia kuin Suomessa (Suomessa samaan aikaan ensisynnyttäjät n. 29,2v ja synnyttäjien keski-ikä 30,9v).
Olen eri. Täällä on ollut ihan asiallisia perusteita sille miten Suomessa synnytystapa valitaan tapauskohtaisesti. Mutta niihin kommentteihin ei kuulu vastausta, niitä ei nähdä ja sitten huudellaan, että "alatieuskivaiset" valehtelee ja haluaa valita kaikille alatien. Vaikka synnytystavan valinta on tapauskohtaista ja se valitaan synnytystapa-arvioissa ja pelkopoliklinikalla. On turhaa pelottelua, ettei naista kuunneltaisi missään vaiheessa. Moni vain haluaa sen alatien eikä yksityisiä edes kiinnosta järjestää sektioita.
Minäkin olen eri, mutta eipä täällä ole niiden sektiota toivovienkaan asiallisimpiin kommentteihin vastattu. Esimerkiksi pari sivua taaksepäin oli muutamassa viestissä lueteltu lukuisia tekijöitä, jotka vääristävät tilastoja ja tutkimustuloksia. Kukaan ei kommentoinut näihin mitään. Oletan, että johtui siitä, ettei yksikään sektion vastustaja ollut lukenut tutkimuksia riittävän tarkasti pystyäkseen itse arvioimaan, onko tutkimusasetelmassa todella näitä mainittuja virhelähteitä vai ei. Seuraavalla sivulla sitten vedotaan taas näihin samoihin tutkimuksiin, ilmeisesti perehtymättä edelleenkään siihen tutkimusaineistoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mikä ihmeen positiivinen kipu? Kipu tekee vihaiseksi, saa vihaamaan kivun aiheuttajaa sekä aiheuttaa synnytyksen jälkeistä masennusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Mitä mahdat kommentillasi tarkoittaa ja viitata?
Syntyvyyden raju lasku alkoi jo 60-luvulla ja on jatkunut siitä jokaisella vuosikymmenellä.
Hedelmällisyysluku oli v. 1973 oli 1.49 lasta ja viime vuonna 1,41 lasta eli lähes sama.
Nyt raju syntyvyyden laskun vaikutukset näkyvät ja vaikuttavat, kun niitä synnytysikäisiä naisia on vähän, vaikka naiset synnyttävät samalla tavalla, kuin edellisellä vuosikymmenillä, mutta se ei enää riitä pysäyttämään rajua syntyvyyden laskua, vaan nyt pitäisi tehdä 3-4 lasta, jotta 10-20v päästä ei väestön määrä laskisi, riittäisi työvoimaa ja veronmaksajia.
Uskomstonta keskustelua, kun ei haluta nähdä metsää puilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomattoman ahdasmielistä ja suvaitsematonta porukkaa tällä palstalla.
Julkisen sektorin leikkauksista suurin osa tehdään ihmisten toiveesta, elämän ja hyvinvoinnin parantamiseksi ja vain murto-osa leikkauksista perustuu ihmishengen pelastamiseksi. Ja vaikka kaikille odottaville äidille tehtäisiin sektio, niin määrällisesti se kuitenkin on vain murto-osa kaikista leikkauksista.
Vai mitä muuta kuin elämän- ja hyvinvoinnin parantamiseksi on ihmisten omasta aloiteesta tehtävät leikkaukset esim. polvi, käsi, selkä, silmä jne leikkaukset ovat. Kun 90v mummon näkö heikkenee ja hän menee lääkäriin ja näön parantamiseksi leikataan kaihi tai jonkun urheiluvammat hoidetaan leikkauksilla. Ihan sama kuin jollekin urheilujalle tai liikuntaa harrastavalle sanottaisiin, lopeta lenkkeily, turva toivoa leikkausta.
Uskomatonta, kuinka täällä haukutaan sektiota toivovat naiset ja pyydetään jättämään lapset tekemättä. Onkohan näillä sanojille siihen valtaa ja mistä ovat saaneet oikeuden, kuka saa hankkia lapsen ja kuka ei.
Ja kun sekään ei riitä, lyömäaseeksi otetaan vielä ylipaino ja mielisairaus, kun todellisuudessa mielisairaudet ei ole lainkaan yleisiä, vai tarkoittaako kirjoittaja heikolla sivistystasolla mielenterv.ongelmia.
Sinä sekoitat nyt asioita keskenään. Toki ihmisiä leikataan muistakin syistä kuin välittömästi henkeä uhkaavien sairauksien vuoksi, mutta silloinkin leikkaukseen on lääketieteellisesti hyväksytty peruste. Jos hyöty potilaan elämänlaadulle ja toimintakyvylle katsotaan riskejä suuremmaksi, potilas leikataan. Lääketieteellisesti turhaan leikkaukseen taas ei kukaan julkisella puolella pääse vaikka kuinka toivoisi. Privaatissa toki tehdään rahaa vastaan esteettistä kirurgiaa, joka on sitten ihan oma kapittelinsa.
En ole sektion vastustaja, olen itsekin toivonut itselleni sektion. Mutta nuo analogiat muihin sairauksiin ei argumenttina toimi. Mitään muutakaan sairautta ei leikata, jos siihen on olemassa yhtä hyvä hoito jossa on pienemmät riskit.
Eikä potilas päätä hoitotapaa, sen tekevät ammaatilaiset, lääkärit. Onneksi tuolle terveysshoppailulle, jossa siirrytään yhteiskunnan kustantamana siihen paikkaan, missä saa just jotain haluamaansa erikoiskohtelua, pannaan stoppi!
Onneksi. Muutenhan tämä maa olisi kaaoksessa näiden mammojen pelottelujen takia. Oikeaa tietoa saa neuvoloista ja pelkopoleilta!
Eikä se oikea tieto kuule ole välttämättä mitään kaunista kuultavaa. Minä kävin siellä kuulemassa todennäköisyydet sellaiseen alatiesynnytykseen, jossa kivut olisivat siedettävät ja repeämiä olisi. Vastauksen jälkeen olin entistä varmempi sektiopäätöksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Suurin osa synnytyspelkoisistakin ottaa vastuun itsestään eikä tule tänne lietsomaan sitä pelkoa tai jopa hoitohenkilöstöä kohtaan tuntemaansa vihaa. Ne ei parannu täällä meuhkaamalla.
Noi se menee. Lääkäri päättää mikä on paras vaihtoehto ei potilas. Turhaan te mammat vai onko kyseessä mies, kuten täällä on epäilty, suu vaahdossa huudatte.
Siitä mitä ihme tietoo tällä pelottelijalla on synnytyksestä voi jo päätellä että kyseessä on mies tai sitten nainen joka ei oo koskaan synnyttänyt. Kolmen lapsen äitinä sanon kokemuksesta että täällä on tosi pelottelun meininki. Synnytys ei oo tommosta ikävää repeemistä vaan ihan mahtava juttu naisen elämässä, ainutlaatuinen ja kaunis kokemus. Jotain ihmeellistä ja jopa pyhää.
Täällä synnytyksestä luodaan kuvaa repeämisen ja jälki seurausten avulla kiduttamiseksi. Painetaan lokaan asiaa joka on maailman luonnollisin ja kaunein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Suurin osa synnytyspelkoisistakin ottaa vastuun itsestään eikä tule tänne lietsomaan sitä pelkoa tai jopa hoitohenkilöstöä kohtaan tuntemaansa vihaa. Ne ei parannu täällä meuhkaamalla.
Noi se menee. Lääkäri päättää mikä on paras vaihtoehto ei potilas. Turhaan te mammat vai onko kyseessä mies, kuten täällä on epäilty, suu vaahdossa huudatte.
Siitä mitä ihme tietoo tällä pelottelijalla on synnytyksestä voi jo päätellä että kyseessä on mies tai sitten nainen joka ei oo koskaan synnyttänyt. Kolmen lapsen äitinä sanon kokemuksesta että täällä on tosi pelottelun meininki. Synnytys ei oo tommosta ikävää repeemistä vaan ihan mahtava juttu naisen elämässä, ainutlaatuinen ja kaunis kokemus. Jotain ihmeellistä ja jopa pyhää.
Täällä synnytyksestä luodaan kuvaa repeämisen ja jälki seurausten avulla kiduttamiseksi. Painetaan lokaan asiaa joka on maailman luonnollisin ja kaunein.
Onneksi on pelkopoli joka ohjaa eteenpäin muunkinlasta apua tarvitsevan. Kaikki tuki Kannattaa ottaa vastaan jotta pääsee ihan turhista peloista. Eri juttu sitten on tää synnytyksen mustamaalaus täällä. Mäkin alan epäillä kyseessä olevan miehen. Ei kukaan joka oikeasti on synnyttänyt puhuisi ikinä pelkoa lietsoen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mikä ihmeen positiivinen kipu? Kipu tekee vihaiseksi, saa vihaamaan kivun aiheuttajaa sekä aiheuttaa synnytyksen jälkeistä masennusta.
Tätä positiivisen kivun ideaa olen itsekin aina ihmetellyt. Jos joku saa tällaisesta ajatuksesta voimaa niin hyvä hänelle, mutta minusta ajatus tuntuu lähinnä naurettavalta. Jos se kipu on niin hemmetin positiivista, niin miksi sitä kuitenkin useimmilla alatiesynnyttäjilläkin hoidetaan? Tiedetäänkö täällä, että sietämätön kipu voi viedä ponnistustehoa, pitkittää synnytystä ja uuvuttaa synnyttäjän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Suurin osa synnytyspelkoisistakin ottaa vastuun itsestään eikä tule tänne lietsomaan sitä pelkoa tai jopa hoitohenkilöstöä kohtaan tuntemaansa vihaa. Ne ei parannu täällä meuhkaamalla.
Noi se menee. Lääkäri päättää mikä on paras vaihtoehto ei potilas. Turhaan te mammat vai onko kyseessä mies, kuten täällä on epäilty, suu vaahdossa huudatte.
Siitä mitä ihme tietoo tällä pelottelijalla on synnytyksestä voi jo päätellä että kyseessä on mies tai sitten nainen joka ei oo koskaan synnyttänyt. Kolmen lapsen äitinä sanon kokemuksesta että täällä on tosi pelottelun meininki. Synnytys ei oo tommosta ikävää repeemistä vaan ihan mahtava juttu naisen elämässä, ainutlaatuinen ja kaunis kokemus. Jotain ihmeellistä ja jopa pyhää.
Täällä synnytyksestä luodaan kuvaa repeämisen ja jälki seurausten avulla kiduttamiseksi. Painetaan lokaan asiaa joka on maailman luonnollisin ja kaunein.
Täällä keskustellaan suunnitellusta sektiosta. Koska sektiotoivetta täytyy perustella, täällä on esitetty sille perusteluja. Koska leikkaus on aina ilmeinen riski, niin tietysti perustelut koskevat sitä, millaisia haittoja ja riskejä tällä leikkauksella voidaan välttää. Eli juuri niitä alatiesynnytyksen komplikaatioita. Muiden pelottelu ei ole varmasti ole kenenkään motiivi, vaan ainoastaan toive saada päättää itse omasta synnytystavastaan. Synnytyspelkoiset alatiesynnytystä toivovat eivät toki tähän ketjuun kuulukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mikä ihmeen positiivinen kipu? Kipu tekee vihaiseksi, saa vihaamaan kivun aiheuttajaa sekä aiheuttaa synnytyksen jälkeistä masennusta.
Positiivinen kipu tarkoittaa, kun kärsii tarpeeksi paljon, saa vauvan palkinnoksi ja se on positiivinen asia, ihan samalla tavalla kun lasta pyydetään syömään ruokansa, palkinnoksi saa jäätelön ja se on lapselle positiivinen asia tai kun koira teker temppunsa, palkinnoksi tulee makupala, joka on sille positiivinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mikä ihmeen positiivinen kipu? Kipu tekee vihaiseksi, saa vihaamaan kivun aiheuttajaa sekä aiheuttaa synnytyksen jälkeistä masennusta.
Tätä positiivisen kivun ideaa olen itsekin aina ihmetellyt. Jos joku saa tällaisesta ajatuksesta voimaa niin hyvä hänelle, mutta minusta ajatus tuntuu lähinnä naurettavalta. Jos se kipu on niin hemmetin positiivista, niin miksi sitä kuitenkin useimmilla alatiesynnyttäjilläkin hoidetaan? Tiedetäänkö täällä, että sietämätön kipu voi viedä ponnistustehoa, pitkittää synnytystä ja uuvuttaa synnyttäjän?
Jokaisella on oma kipukynnys toki. Synnytyskipua positiivisena pitävillä varmasti ainakin enemmän kokemusta oikeasta kivusta, itselläni syöpäkivut joihin verrattuna synnytyskipu on sekä fyysisesti että psyykkisesti positiivista. Olet antamassa uutta elämää synnytyksessä. Syövässä kipu on tuomassa sinulle kuolemaa. Eikä fyysisesti kuvut ole mitenkään verrattavissa. Synnytys on kuin kuukautiskivut potenssiin kymmenen mutta syöpäkivut potenssiin tuhat, ne vievät voimasi niin ettet saa pihaustakaan ulos et pysty liikkumaan. Synnytyskipu on täynnä energiaa ja siksi monella on tapa huutaa sitä kipua. Kun kipu on riittävän suuri et pysty enää huutamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mikä ihmeen positiivinen kipu? Kipu tekee vihaiseksi, saa vihaamaan kivun aiheuttajaa sekä aiheuttaa synnytyksen jälkeistä masennusta.
Tätä positiivisen kivun ideaa olen itsekin aina ihmetellyt. Jos joku saa tällaisesta ajatuksesta voimaa niin hyvä hänelle, mutta minusta ajatus tuntuu lähinnä naurettavalta. Jos se kipu on niin hemmetin positiivista, niin miksi sitä kuitenkin useimmilla alatiesynnyttäjilläkin hoidetaan? Tiedetäänkö täällä, että sietämätön kipu voi viedä ponnistustehoa, pitkittää synnytystä ja uuvuttaa synnyttäjän?
Jokaisella on oma kipukynnys toki. Synnytyskipua positiivisena pitävillä varmasti ainakin enemmän kokemusta oikeasta kivusta, itselläni syöpäkivut joihin verrattuna synnytyskipu on sekä fyysisesti että psyykkisesti positiivista. Olet antamassa uutta elämää synnytyksessä. Syövässä kipu on tuomassa sinulle kuolemaa. Eikä fyysisesti kuvut ole mitenkään verrattavissa. Synnytys on kuin kuukautiskivut potenssiin kymmenen mutta syöpäkivut potenssiin tuhat, ne vievät voimasi niin ettet saa pihaustakaan ulos et pysty liikkumaan. Synnytyskipu on täynnä energiaa ja siksi monella on tapa huutaa sitä kipua. Kun kipu on riittävän suuri et pysty enää huutamaan.
En pitäisi synnytystä edes kivuliaana, vaikka se on toki sitäkin vähän ja varsinkin jos ei ole kokemusta mistään oikeasta kivusta tai on hyvin matala kipukynnys. Näitä asioita auttaa ammattilaisen kanssa keskustelu. Sektio ei ole ratkaisu. Jokainen pystyy kasvamaan ihmisenä ja voimistumaan kun saa tukea. Ja Suomessa saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnyin alateitse. Synnytys oli ollut kuulemma aivan hirveä eikä äitini ole ikinä pystynyt luomaan minuun kovin lämmintä suhdetta, ei olisi halunnut minua syliinsäkään synnytyksen jälkeen eikä pystynyt luomaan kunnollista sidettä (ollaan keskusteltu nää asiat vanhemmiten). Pikkuveljeni oli niin iso, että "jouduttiin" synnyttämään sektiolla. Kipuja oli viikon verran jälkeenpäin, mutta itse syntymä oli niin paljon helpompi, ettei tuntenut samanlaista katkeruutta veljeäni kohtaan, vaan heillä on ollut aina lämpimät välit. Kyllä minunkin kanssani yritti, mutta ei vain saanut sitä samanlaista sidettä niin kamalan synnytyksen jäljiltä.
Minä en halua ottaa riskiä, että kävisi niin, että synnytyksestä tulisi niin hirveä, etten pystyisi luomaan kunnollista sidettä lapseeni. Voin näin lapsen näkökulmasta kertoa, ettei ole miellyttävää elämää sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Suurin osa synnytyspelkoisistakin ottaa vastuun itsestään eikä tule tänne lietsomaan sitä pelkoa tai jopa hoitohenkilöstöä kohtaan tuntemaansa vihaa. Ne ei parannu täällä meuhkaamalla.
Noi se menee. Lääkäri päättää mikä on paras vaihtoehto ei potilas. Turhaan te mammat vai onko kyseessä mies, kuten täällä on epäilty, suu vaahdossa huudatte.
Siitä mitä ihme tietoo tällä pelottelijalla on synnytyksestä voi jo päätellä että kyseessä on mies tai sitten nainen joka ei oo koskaan synnyttänyt. Kolmen lapsen äitinä sanon kokemuksesta että täällä on tosi pelottelun meininki. Synnytys ei oo tommosta ikävää repeemistä vaan ihan mahtava juttu naisen elämässä, ainutlaatuinen ja kaunis kokemus. Jotain ihmeellistä ja jopa pyhää.
Täällä synnytyksestä luodaan kuvaa repeämisen ja jälki seurausten avulla kiduttamiseksi. Painetaan lokaan asiaa joka on maailman luonnollisin ja kaunein.
Täällä keskustellaan suunnitellusta sektiosta. Koska sektiotoivetta täytyy perustella, täällä on esitetty sille perusteluja. Koska leikkaus on aina ilmeinen riski, niin tietysti perustelut koskevat sitä, millaisia haittoja ja riskejä tällä leikkauksella voidaan välttää. Eli juuri niitä alatiesynnytyksen komplikaatioita. Muiden pelottelu ei ole varmasti ole kenenkään motiivi, vaan ainoastaan toive saada päättää itse omasta synnytystavastaan. Synnytyspelkoiset alatiesynnytystä toivovat eivät toki tähän ketjuun kuulukaan.
Jos oikeasti toivoo sektiota niin alatiesynnytyksen komplikaatioilla selittely ovat varma keino olla saamatta sitä. Oletko mies joka haluaa kiusata odottajia?
Mulla on aivan erilaiset kokemukset pelkopolilta kuin mitä ap kuvaa. Minuun suhtauduttiin TAYSin pelkopolilla erittäin empaattisesti, ei peloteltu eikä uhkailtu. Hain apua myös kolmannelta sektorilta ja olin itse pelkoni kohtaamisen suhteen aktiivinen. Minulla pelko oli todellista eikä synnytystapavalinnaksi naamioitua. Pelkopolin työntekijä ei kuitenkaan voi tietää, kuka feikkaa ja kuka pelkää. Neuvolalääkäri sanoi fiksusti: "Ratkaisu pelkoosi olet sinä - olet itse joutunut ajatuksinesi tuohon tilaan, joten pääset sieltä myös pois." Kuulostaa ehkä julmalta, mutta sain häneltä rohkeutta. Synnytin alateitse terveen lapsen. Pelkooni liittyi paljon muutakin kuin kipupelkoa, mm. lapsen menettämisen pelkoa ja pelko siitä etten vaikean raskauden jälkeen uskaltaisi kiintyä lapseen menettämisen pelossa. Pelot eivät käyneet toteen, mutta teinkin sen eteen paljon töitä pelkopolin ja toisen tahon avustuksella.
Vierailija kirjoitti:
Synnyin alateitse. Synnytys oli ollut kuulemma aivan hirveä eikä äitini ole ikinä pystynyt luomaan minuun kovin lämmintä suhdetta, ei olisi halunnut minua syliinsäkään synnytyksen jälkeen eikä pystynyt luomaan kunnollista sidettä (ollaan keskusteltu nää asiat vanhemmiten). Pikkuveljeni oli niin iso, että "jouduttiin" synnyttämään sektiolla. Kipuja oli viikon verran jälkeenpäin, mutta itse syntymä oli niin paljon helpompi, ettei tuntenut samanlaista katkeruutta veljeäni kohtaan, vaan heillä on ollut aina lämpimät välit. Kyllä minunkin kanssani yritti, mutta ei vain saanut sitä samanlaista sidettä niin kamalan synnytyksen jäljiltä.
Minä en halua ottaa riskiä, että kävisi niin, että synnytyksestä tulisi niin hirveä, etten pystyisi luomaan kunnollista sidettä lapseeni. Voin näin lapsen näkökulmasta kertoa, ettei ole miellyttävää elämää sellainen.
Olen pahoillani puolestasi. Mutta tassa asiassa on nyt oiottu mutkat suoriksi liittäen ne synnytykseen. Sinun kannattaa puhua asiasta jonkun luotettavan ihmisen kanssa. En usko synnytysalan ammattilaisten kuitenkaan olevan oikea vaihtoehto. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mikä ihmeen positiivinen kipu? Kipu tekee vihaiseksi, saa vihaamaan kivun aiheuttajaa sekä aiheuttaa synnytyksen jälkeistä masennusta.
Itse asiassa aivotutkimuksen mukaan ihmisen muisti toimii niin että positiivinen tuntemus pidemmänkin negatiivisen tuntemuksen jälkeen hävittää negatiivisen muiston, kokeitakin asiasta on tehty vapaaehtoisilla esim. pitämällä puoli tuntia ihmistä kylmässä niin että palelee ja sen jälkeen lämmittämällä tehokkaasti viisikin minuuttia jolloin tulee hyvä olo, aivojen muisti toimii niin että lyhyt 5 minuutin miellyttävä lämmön tuntemus aiheuttaa voimakkaamman muistijäljen kuin puolen tunnin paleleminen ja ihminen muistaa paremmin tuon lyhtkestoisenkimmiellyttävän kokemuksen kuin sitä ennen ilmenneen pidemmän negatiivisen kokemuksen. Tämä toimii synnytyksen yhteydessä myös niin että synnytyksen negatiiviset kipukokemukset eivät jää tehokkaasti muistiin kun yleensä synnytyksen perään ilmenee voimakkaita hyviä kokemuksia jotka jäävät taas muistiin. Luonnossa aikoinaan tämä on estänyt sitä ettei laji lisääntyisi, asian on hoitanut evoluutio osaltaan niin että synnytyskipu ei estäisi hankkimasta lisää lapsia, toki ehkäisymenetelmien puute on osaltaan lisännyt synnytysten määrää luonnollisissa tilanteissa. Nykyään muistimekanismilla on ehkäisymenetelmien kehittymisen aikaan suurempi merkitys, mutta ihminen on osannut ehkäistä luomukeinoin jo tuhansia vuosia raskauksia, yleisimpinä rytmimenetelmä ja anaaliyhdyntä. Ei 1700-luvullakaan kehittyneissäkään Euroopan maissa jokaisella naisella ollut seitsemää lasta.
Synnytyksen jälkeinen masennus johtuu hormoneista ja joillakin on siihen taipumusta tahdosta riippumatta, sitä ilmenee myös keisarileikkausten ja kivuttomien alatiesynnytysten yhteydessä, tehokkaalla epiduraalilla ajoissa laitettuna saadaan synnytys kivuttomaksi. Vaimoni on lääkäri ja hän pyysi ajoissa epiduraalia ja riittävää niin että kollega laittoi hänelle sitä sen verran ettei vaimo tuntenut edes supistuksia vaan seurasi niitä itse monitorista ajoittaen ponnistukset supistusten kanssa yhteen kun ei muuten tuntenut mitään.
Sairastui vakavaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joka helpotti nopeasti ja tehokkaasti lääkityksellä jonka itse määräsi itselleen onneksi, sitä masennusta oli vaikeaa katsella vierestä kun itse iloitsi vauvasta vaikka oli se melkoinen muutos arkielämään, johon ei osannut kyllä oikeasti varautua yhtään vaikka asiaa ajattelikin etukäteen, kun omaa aikaa ei jäänyt työn ohella enää yhtään lapsen ollessa hyvin vähäuninen ja auttaessa masentunutta vaimoa hoitaen kodin ja vauvankin pitkälti heräten yölläkin auttamaan vaimoa lapsen kanssa kun vaimo imetti ja heräten myötätunnostakin ja pakostikin kun lapsi öisin itki eikä tullut mieleenkään hakeutua eri huoneeseen esim. alakertaan sohvalle nukkumaan kun vaimo oli muutenkin niin masentunut niin alkoi itselläkin melkein pää hajota kun joutui käymään töissä ja heräilemään kesken 7-tuntisten yöunien mitä vauva nukkui eikä voinut itse enää harrastaa mitään tai katsoa telkkaria tai mitään muutakaan. Onneksi lääkitys tehosi niin että koko masennus lakkasi ja yllättävän nopea vaste lääkkeillä oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mikä ihmeen positiivinen kipu? Kipu tekee vihaiseksi, saa vihaamaan kivun aiheuttajaa sekä aiheuttaa synnytyksen jälkeistä masennusta.
Tätä positiivisen kivun ideaa olen itsekin aina ihmetellyt. Jos joku saa tällaisesta ajatuksesta voimaa niin hyvä hänelle, mutta minusta ajatus tuntuu lähinnä naurettavalta. Jos se kipu on niin hemmetin positiivista, niin miksi sitä kuitenkin useimmilla alatiesynnyttäjilläkin hoidetaan? Tiedetäänkö täällä, että sietämätön kipu voi viedä ponnistustehoa, pitkittää synnytystä ja uuvuttaa synnyttäjän?
Jokaisella on oma kipukynnys toki. Synnytyskipua positiivisena pitävillä varmasti ainakin enemmän kokemusta oikeasta kivusta, itselläni syöpäkivut joihin verrattuna synnytyskipu on sekä fyysisesti että psyykkisesti positiivista. Olet antamassa uutta elämää synnytyksessä. Syövässä kipu on tuomassa sinulle kuolemaa. Eikä fyysisesti kuvut ole mitenkään verrattavissa. Synnytys on kuin kuukautiskivut potenssiin kymmenen mutta syöpäkivut potenssiin tuhat, ne vievät voimasi niin ettet saa pihaustakaan ulos et pysty liikkumaan. Synnytyskipu on täynnä energiaa ja siksi monella on tapa huutaa sitä kipua. Kun kipu on riittävän suuri et pysty enää huutamaan.
Syöpäkivusta ei ole kokemusta, mutta minä en näe itse kipua positiivisena vain siksi, että kivuliaasta asiasta seuraa jotain positiivista. Samalla logiikallahan voitaisiin monissa toimenpiteissäkin luopua puudutuksesta, kun se kipu tuo kuitenkin mukanaan paranemisen eli on positiivista. En kuitenkaan näe, että se positiivinen lopputulos olisi kummassakaan tapauksessa sen kivun aiheuttamaa, vaan että kipu on ei-toivottu lieveilmiö prosessissa, jonka lopputuloksena on jotain hyvää. Tämä on täysin eri asia. Kipua saa ja pitää hoitaa silloinkin, kun kivun seurauksena maailmaan syntyy lapsi. Minua pelottaa, että jopa terveydenhuollossa on henkilöitä, jotka eivät ole tästä samaa mieltä.
Noi se menee. Lääkäri päättää mikä on paras vaihtoehto ei potilas. Turhaan te mammat vai onko kyseessä mies, kuten täällä on epäilty, suu vaahdossa huudatte.