Uskon, että suurin yksittäinen vauvakatoon on se, että äitien harteille kasataan niin paljon vastuuta ja velvollisuuksia

Summa summarum: naiset hoitaa kodin, lapset, oman työuransa ja lisäksi pitäisi hoitaa vielä maanpuolustus. Miehille jääkin sitten vain oma ura ja hauskanpito.

Vierailija kirjoitti:

Äideillä ei ole koskaan ollut niin vähän vastuuta ja velvollisuuksia kuin nyt. Siis ei koskaan näin helppoa. Ehkä se kertoo siitä miten helpossa maailmassa elämme tai miten vähän nykyihminen kestää vaivaa ja hankaluutta. Minkälaisessa maailmassa kuvittelette äitienne tai isoäitienne eläneen??

Tätä äärimmäisyyttä ihmettelen minäkin. Ei olla tyytyväisiä asioiden kehittymiseen vaan pitäisi saada aikaan täydellinen feministinen vallankumous. No sitä sopii odotella. Feministivelat ei lisäänny ja ultrafeministiset arvot eivät siirry seuraavalle sukupolvelle. Lisäksi maahamúūttoa tulee kaikkea muuta kuon feminististä naista

Ihan itse ne äidit sen isän lapselleen savat valita. Jännä juttu miten äitiydestä on tullut niin paljon vaikeampaa, kun pitäisi ottaa joku vastuu siitä oman ukon valitsemisesta. Jos vierestä löytyy paska jätkä, joka ei osallistu vauva-arkeen, niin voisi olla peiliin katsomisen paikka ja miettiä millä perusteilla sen niin ihanan äijän aikoinaan valikoi kaikkien halukkaisen joukosta.

Vierailija kirjoitti:

Äideillä ei ole koskaan ollut niin vähän vastuuta ja velvollisuuksia kuin nyt. Siis ei koskaan näin helppoa. Ehkä se kertoo siitä miten helpossa maailmassa elämme tai miten vähän nykyihminen kestää vaivaa ja hankaluutta. Minkälaisessa maailmassa kuvittelette äitienne tai isoäitienne eläneen??

Mun äitini ja isoäitini kasvoivat maailmassa, jossa lapselle sai antaa piiskaa, tukkapöllyä ja uhkailla em. kun eivät totelleet. Lapset myös saivat olla yksin ulkona. Aika pienetkin lapset laitettiin pihalle, kun äiti ei jaksanut kuunnella melua. Naapurustossa säännöllisesti 3-vuotias poika matkailu pihalta ja kaikki etsivät häntä. Koskaan en kuullut kyseenalaistettavan, että ehkä tuon ikäistä ei voi jättää pari vuotta vanhemman sisaruksen vastuulle ulkona vielä.

Kyllä ainakin 70-80-luvulla vanhemmuus oli paljon helpompaa. Oli einekset, purkkiruuat, vaipat, avunanto yleisempää, lapsia ei vahdittu ja omista väkivaltaisista tunteenpurkauksista ei syyllistytty. Tuolloin vanhemmat myös tiedostivat vähemmän esimerkiksi mikä vaikuttaa turvallisen ja turvattoman kiintymyssuhteen syntyyn. Oma anoppi vei jo kuukauden ikäistä hoitoon kenelle vain kuka hänet otti (toki nämä kaikki ovat vähän ihmisestäkin kiinni) ja meidän lapset ovat olleet ensimmäistä kertaa hoidossa kenelläkään vasta +1-vuotiaina - ja silloinkin sellaisella joka on lapsille todella tuttu ja läheinen. Tämä toki vähän ääripää, mutta kyllä nykyään erityisesti vauvoja viedään vähemmän hoitoon, koska ymmärretään ja hyväksytään paremmin vauvan riippuvuus vanhemmistaan.

Esimerkiksi omassa kaveripiirissä ei ole yhtään, joka olisi laittanut alle 1-vuotiaan yön yli hoitoon. Sen sijaan nyky 60-vuotiaden polvesta noin tekivät lähes kaikki joilla joku suostui vauvaa hoitamaan yön yli.

Vierailija kirjoitti:

I kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ainakin osallistuu tasapuolisesti kaikkeen, siksi meillä varmaan onkin neljä lasta. Yksin en jaksaisi.

Silti minä stressaan kaikesta enkä osaa vaan rentoutua ja leikkiä lasten kanssa kun yritän vaan täyttää sitä täydellisen äidin muottia, johon en kuitenkaan tunnu mahtuvan.

Mies osaa ottaa rennosti ja keskittyä hetkeen. Ei häntä haittaa mitä muut ajattelee hänen kasvatusmetodeistaan, häntä ei kiinnosta imetysten pituudet tai synnytystavat, hän ei mieti traumatisoituuko vauva jos joutuu/pääsee kerran elämässään yökylään tai onko jäähy henkistä väkivaltaa. Hän pärjää aivan mainiosti käyttäen ihan vaan sitä omaa maalaisjärkeä.

Miksi me naiset ollaan niin ankaria itsellemme ja toisille naisille vielä pahempia?

No ei teilläkään ole tasapuolista, jos teet yksin vanhemmuuden metatyön. Mies kuulostaa olevan mukana tasapuolisesti vaipan vaihdossa ja lasten seurassa, mutta vanhemmuus on niin paljon muutakin. Juurikin noita asioita, joita pohdit yksin. Sama kun lähdetään perheen kanssa reissuun jossa ollaan koko ajan yhdessä perheenä, mutta äiti huolehtii mielessään ihan kaiken lasten vaatteista lähtien.

Jos haluaa täydellisen tasa-arvon niin se hoitaminen pitää heti alusta asti jakaa täysin puoliksi eli täysimetys pitää unohtaa. Miehen pitää hoitaa joka toinen syöttö ja joka toinen yö, mies myös pitää ottaa heti mukaan kaikkiin päätöksiin esim. nukkuuko vauva perhepedissä vai omassa sängyssä.

Ei voida vaan olettaa, että kun se lapsi täyttää vaikka 2v niin sitten mies saa ryhtyä tasavertaiseksi vanhemmaksi. Se täytyy aloittaa heti lapsen syntymän jälkeen.

Muuten samaa mieltä, paitsi imetyksestä. Kyllä isä voi kasvaa tasavertaiseen vanhemmuuteen, vaikka äiti imettäisi eikä edes pumppaisi tuttipulloon yhtään tippaa maitoa. Mutta imetystä voi toki käyttää tekosyynä vanhemmuuden vastuista luistamiseen.

Yleensä vaan isät ei siihen äidin ja vauvan väliseen symbioosiin mahdu kovin hyvin, joten siinä se kuilu alkaa jo kasvamaan ja mies etääntymään.

Kyllä mahtuu. Mies voi ottaa hoitaakseen vauvan kylvetyksen ja vaipanvaihdot, sen lisäksi ilmavaivojen takia lasta pitää röyhtäyttää ja kanniskella itkevää lasta. Pelkästään noihin saa menemään joka päivä tunnin pari tai enemmänkin. Ihan jokainen nainen arvostaa miestä, joka käy kaupassa, tekee ruuat, siivoaa ja pyykkää, kun nainen ei synnytyksen jälkeen ehdi eikä jaksa. Lapseenkin tulee läheiset välit eikä se onnistu muuten kuin lapsen kanssa aikaa viettämällä. Ensi alkuun se yhteinen aika on vauvan hoitamista, mutta siitä se lähtee.

Jep! Tää on muuten huvittavaa, kun itseään puolustelevat miehet argumentoivat vetämällä aina tuon imetys-kortin. Ihan niinkuin lapsen hoitoon, hoivaan, kotiarkeen ja läsnäoloon ei kuuluisi mitään muuta kuin imetys - eli synnytyksen lisäksi se ainoa asia, minkä vain nainen voi tehdä. :D Lisäksi kaikki naiset eivät edes pysty imettämään, vaan joutuu turvautumaan korvikkeisiin. Kyllä isä voi syöttää lasta pullosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että koskaan päästään siihen tilanteeseen että isät hoitavat lapsia yhtä paljon kuin äidit tai että kotityöt jakautuvat tasaisesti sukupuolten välille.

Perustan väittämäni sillä että eihän kukaan nytkään pakota tai ohjaa naisia hoitamaan lapsia tai tekemään kotitöitä.

Vapaassa yhteiskunnassa jokainen saa olla oma itsensä.

Ympärimaailman kaikissa kulttureissa koko ihmiskunnan historian naiset ovat hoitaneet ja hoitavat lapsia enemmän kuin miehet.

Pohjoismaissa miehet taitaa olla eniten osallistuvampia lasten hoitoon koko maailmassa, mutta ei täälläkään eivät osallistu ilmeisesti tarpeeksi isossa kuvassa.

Miesten luonto tuskin tulee tässä ikinä muuttumaan, joten jos naiset haluavat lapsia ydinperheessä miesten kanssa se tarkoittaa hyvin todennäköisesti isompaa hoitokuormaa kun miehellä, vaikka mitä mies olisi mitä luvannut ennen lapsen tekemistä. 

Jos tämä on ylitsepääsemätön ongelma, niin mikä estää tekemästä lapsia naisten kesken?  

Vaikkapa ystävän kanssa siemenpankista siemenet ja kas näin on kaksi yhtä hoivaviettistä yksilöä hoitamassa lasta. Tai vaikka naiskommuuneita jossa naiset jakavat lastenhoidon keskenänsä. Nykyään vapaassa maassa on vaihtoehtoja, joten ei tarvitsisi pettyä miesten vähemmästä hoivaviettisyydestä ja kiinnostuksesta lastenhoitoon.

Suvun/ heimojen naisethan kollektiivisesti hoitavat lapset kehitysmaissa ja tämä näyttäisi olevan luonnollinen ja toimiva juttu. Toisin kuin tämä länsimaalainen ydinperhe muoto, jossa miehet yritetään pakottaa naisten rooliin.

Ei toimi, kuten täältäkin palstalta saa jatkuvasti lukea.

Miesten luonto? Mikä se on? Ei ole olemassa miesten luontoa ja naisten luontoa. On olemassa sukupuoliroolit, mutta ne ovat sosiaalisia rakennelmia. Ja ne muuttuvat (tosin hitaasti) ympäristön muuttuessa.

Olet väärässä. Kiukuttelet itse luonnovalintaa vastaan. Et ymmärrä miten paljon hormoneillamme on vaikutusta. Nostat meidät eläinkunnan yläpuolelle. Ei muut nisäkkäät tällä tavoin purnaa biologiaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

I kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ainakin osallistuu tasapuolisesti kaikkeen, siksi meillä varmaan onkin neljä lasta. Yksin en jaksaisi.

Silti minä stressaan kaikesta enkä osaa vaan rentoutua ja leikkiä lasten kanssa kun yritän vaan täyttää sitä täydellisen äidin muottia, johon en kuitenkaan tunnu mahtuvan.

Mies osaa ottaa rennosti ja keskittyä hetkeen. Ei häntä haittaa mitä muut ajattelee hänen kasvatusmetodeistaan, häntä ei kiinnosta imetysten pituudet tai synnytystavat, hän ei mieti traumatisoituuko vauva jos joutuu/pääsee kerran elämässään yökylään tai onko jäähy henkistä väkivaltaa. Hän pärjää aivan mainiosti käyttäen ihan vaan sitä omaa maalaisjärkeä.

Miksi me naiset ollaan niin ankaria itsellemme ja toisille naisille vielä pahempia?

No ei teilläkään ole tasapuolista, jos teet yksin vanhemmuuden metatyön. Mies kuulostaa olevan mukana tasapuolisesti vaipan vaihdossa ja lasten seurassa, mutta vanhemmuus on niin paljon muutakin. Juurikin noita asioita, joita pohdit yksin. Sama kun lähdetään perheen kanssa reissuun jossa ollaan koko ajan yhdessä perheenä, mutta äiti huolehtii mielessään ihan kaiken lasten vaatteista lähtien.

Jos haluaa täydellisen tasa-arvon niin se hoitaminen pitää heti alusta asti jakaa täysin puoliksi eli täysimetys pitää unohtaa. Miehen pitää hoitaa joka toinen syöttö ja joka toinen yö, mies myös pitää ottaa heti mukaan kaikkiin päätöksiin esim. nukkuuko vauva perhepedissä vai omassa sängyssä.

Ei voida vaan olettaa, että kun se lapsi täyttää vaikka 2v niin sitten mies saa ryhtyä tasavertaiseksi vanhemmaksi. Se täytyy aloittaa heti lapsen syntymän jälkeen.

Muuten samaa mieltä, paitsi imetyksestä. Kyllä isä voi kasvaa tasavertaiseen vanhemmuuteen, vaikka äiti imettäisi eikä edes pumppaisi tuttipulloon yhtään tippaa maitoa. Mutta imetystä voi toki käyttää tekosyynä vanhemmuuden vastuista luistamiseen.

Yleensä vaan isät ei siihen äidin ja vauvan väliseen symbioosiin mahdu kovin hyvin, joten siinä se kuilu alkaa jo kasvamaan ja mies etääntymään.

Kyllä mahtuu. Mies voi ottaa hoitaakseen vauvan kylvetyksen ja vaipanvaihdot, sen lisäksi ilmavaivojen takia lasta pitää röyhtäyttää ja kanniskella itkevää lasta. Pelkästään noihin saa menemään joka päivä tunnin pari tai enemmänkin. Ihan jokainen nainen arvostaa miestä, joka käy kaupassa, tekee ruuat, siivoaa ja pyykkää, kun nainen ei synnytyksen jälkeen ehdi eikä jaksa. Lapseenkin tulee läheiset välit eikä se onnistu muuten kuin lapsen kanssa aikaa viettämällä. Ensi alkuun se yhteinen aika on vauvan hoitamista, mutta siitä se lähtee.

Tottakai voi ja ihanaa jos vanhemmat pystyvät tähän järjestelyyn ja puhaltavat yhteen hiileen.

Lähipiiriä seuranneena vaan tuntuu, että monet miehet eivät osaa olla vauvan kanssa tai sitten naiset ei anna miesten olla vauvan kanssa vaan päsmäröivät vieressä. Eli miehet tarvitsisivat myös kannustusta siihen alkuun.

Tämäpä juuri. Nuorilla naisilla on hirve tarve kontrolliin: kumpi määrää kodin sisustuksen, vauvan vaatetuksen ym? Ja kun on alussa vauvan kanssa enemmän, pysyisikö kuitenkin antamaan miehelle mahdollisuuden luoda ne omat rutiinit vauvan kanssa aivan ilman päällekatsomista ja huomauttelua? Kannattaa vaikka vaihtaa itse huonetta kun mies vaihtaa vaippaa tai pukee vauvaa, mies löytää ne omat tavat toimia vauvan kanssa ihan itse. Ja jos ne miehen tavat tuntuvat vääriltä niin voi pohtia mitä itse ajattelee jonkun toisen äidin tavoista, ihan yhtä vääriä? Kun ei ole yhtä oikeaa tapaa noissa jutuissa. Kun mies saa muodostaa oman läheisen suhteen vauvaan heti alusta lähtien on jatko paljon helpompaa, molemmat ovat vanhempia jotka ovat vastuussa yhdessä lapsista ja kodista. Se vaatii naiselta kykyä luottaa mieheen ja kontrollin luovuttamista kaikissa asioissa. Se kannattaa, koska vaihtoehto näkyy palstalla: nämä katkerat metaäidit, jotka ovat omineet lapset itselleen, työntäneet isät syrjään statisteiksi perheissä mutta eivät kuitenkaan pidemmän päälle jaksa kantaa tuota vastuuta minkä itsellensä halusivat. Ja seuraava nainen joka tulee kiihkeästi selittämään kuinka hänen miehensä ei kykenisi eikä ole halunnut, kysymys: jaoitteko vanhempaisloman? Kauanko olit kotona ja mies huolehti perheen elatuksesta? Näetkö nykytilanteen ja noiden aiempien valintojen välillä minkäänlaista syy-yhteyttä?

Vierailija kirjoitti:

Ihan itse ne äidit sen isän lapselleen savat valita. Jännä juttu miten äitiydestä on tullut niin paljon vaikeampaa, kun pitäisi ottaa joku vastuu siitä oman ukon valitsemisesta. Jos vierestä löytyy paska jätkä, joka ei osallistu vauva-arkeen, niin voisi olla peiliin katsomisen paikka ja miettiä millä perusteilla sen niin ihanan äijän aikoinaan valikoi kaikkien halukkaisen joukosta.

Joo mitä suurempi valinnanvapaus sitä enemmän naiset menee metsään, vaikka on kemiat ja kipinät apuna :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äideillä ei ole koskaan ollut niin vähän vastuuta ja velvollisuuksia kuin nyt. Siis ei koskaan näin helppoa. Ehkä se kertoo siitä miten helpossa maailmassa elämme tai miten vähän nykyihminen kestää vaivaa ja hankaluutta. Minkälaisessa maailmassa kuvittelette äitienne tai isoäitienne eläneen??

Tätä äärimmäisyyttä ihmettelen minäkin. Ei olla tyytyväisiä asioiden kehittymiseen vaan pitäisi saada aikaan täydellinen feministinen vallankumous. No sitä sopii odotella. Feministivelat ei lisäänny ja ultrafeministiset arvot eivät siirry seuraavalle sukupolvelle. Lisäksi maahamúūttoa tulee kaikkea muuta kuon feminististä naista

Vallankumous? Kenellä se valta mielestäsi sitten nyt on? Feminismi ajaa pohjimmiltaan sukupuolten tasa-arvoa. Onko se mielestäsi vallankumous?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äideillä ei ole koskaan ollut niin vähän vastuuta ja velvollisuuksia kuin nyt. Siis ei koskaan näin helppoa. Ehkä se kertoo siitä miten helpossa maailmassa elämme tai miten vähän nykyihminen kestää vaivaa ja hankaluutta. Minkälaisessa maailmassa kuvittelette äitienne tai isoäitienne eläneen??

Mun äitini ja isoäitini kasvoivat maailmassa, jossa lapselle sai antaa piiskaa, tukkapöllyä ja uhkailla em. kun eivät totelleet. Lapset myös saivat olla yksin ulkona. Aika pienetkin lapset laitettiin pihalle, kun äiti ei jaksanut kuunnella melua. Naapurustossa säännöllisesti 3-vuotias poika matkailu pihalta ja kaikki etsivät häntä. Koskaan en kuullut kyseenalaistettavan, että ehkä tuon ikäistä ei voi jättää pari vuotta vanhemman sisaruksen vastuulle ulkona vielä.

Kyllä ainakin 70-80-luvulla vanhemmuus oli paljon helpompaa. Oli einekset, purkkiruuat, vaipat, avunanto yleisempää, lapsia ei vahdittu ja omista väkivaltaisista tunteenpurkauksista ei syyllistytty. Tuolloin vanhemmat myös tiedostivat vähemmän esimerkiksi mikä vaikuttaa turvallisen ja turvattoman kiintymyssuhteen syntyyn. Oma anoppi vei jo kuukauden ikäistä hoitoon kenelle vain kuka hänet otti (toki nämä kaikki ovat vähän ihmisestäkin kiinni) ja meidän lapset ovat olleet ensimmäistä kertaa hoidossa kenelläkään vasta +1-vuotiaina - ja silloinkin sellaisella joka on lapsille todella tuttu ja läheinen. Tämä toki vähän ääripää, mutta kyllä nykyään erityisesti vauvoja viedään vähemmän hoitoon, koska ymmärretään ja hyväksytään paremmin vauvan riippuvuus vanhemmistaan.

Esimerkiksi omassa kaveripiirissä ei ole yhtään, joka olisi laittanut alle 1-vuotiaan yön yli hoitoon. Sen sijaan nyky 60-vuotiaden polvesta noin tekivät lähes kaikki joilla joku suostui vauvaa hoitamaan yön yli.

Tämä oli aika hämmentävä kommentti. Hankalinta nykyäitiydessä se, ettei saa antaa tukkapöllyjä ja joutuu vastuuseen omista väkivaltaisista tunteenpurkauksista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

I kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ainakin osallistuu tasapuolisesti kaikkeen, siksi meillä varmaan onkin neljä lasta. Yksin en jaksaisi.

Silti minä stressaan kaikesta enkä osaa vaan rentoutua ja leikkiä lasten kanssa kun yritän vaan täyttää sitä täydellisen äidin muottia, johon en kuitenkaan tunnu mahtuvan.

Mies osaa ottaa rennosti ja keskittyä hetkeen. Ei häntä haittaa mitä muut ajattelee hänen kasvatusmetodeistaan, häntä ei kiinnosta imetysten pituudet tai synnytystavat, hän ei mieti traumatisoituuko vauva jos joutuu/pääsee kerran elämässään yökylään tai onko jäähy henkistä väkivaltaa. Hän pärjää aivan mainiosti käyttäen ihan vaan sitä omaa maalaisjärkeä.

Miksi me naiset ollaan niin ankaria itsellemme ja toisille naisille vielä pahempia?

No ei teilläkään ole tasapuolista, jos teet yksin vanhemmuuden metatyön. Mies kuulostaa olevan mukana tasapuolisesti vaipan vaihdossa ja lasten seurassa, mutta vanhemmuus on niin paljon muutakin. Juurikin noita asioita, joita pohdit yksin. Sama kun lähdetään perheen kanssa reissuun jossa ollaan koko ajan yhdessä perheenä, mutta äiti huolehtii mielessään ihan kaiken lasten vaatteista lähtien.

Jos haluaa täydellisen tasa-arvon niin se hoitaminen pitää heti alusta asti jakaa täysin puoliksi eli täysimetys pitää unohtaa. Miehen pitää hoitaa joka toinen syöttö ja joka toinen yö, mies myös pitää ottaa heti mukaan kaikkiin päätöksiin esim. nukkuuko vauva perhepedissä vai omassa sängyssä.

Ei voida vaan olettaa, että kun se lapsi täyttää vaikka 2v niin sitten mies saa ryhtyä tasavertaiseksi vanhemmaksi. Se täytyy aloittaa heti lapsen syntymän jälkeen.

Muuten samaa mieltä, paitsi imetyksestä. Kyllä isä voi kasvaa tasavertaiseen vanhemmuuteen, vaikka äiti imettäisi eikä edes pumppaisi tuttipulloon yhtään tippaa maitoa. Mutta imetystä voi toki käyttää tekosyynä vanhemmuuden vastuista luistamiseen.

Yleensä vaan isät ei siihen äidin ja vauvan väliseen symbioosiin mahdu kovin hyvin, joten siinä se kuilu alkaa jo kasvamaan ja mies etääntymään.

Kyllä mahtuu. Mies voi ottaa hoitaakseen vauvan kylvetyksen ja vaipanvaihdot, sen lisäksi ilmavaivojen takia lasta pitää röyhtäyttää ja kanniskella itkevää lasta. Pelkästään noihin saa menemään joka päivä tunnin pari tai enemmänkin. Ihan jokainen nainen arvostaa miestä, joka käy kaupassa, tekee ruuat, siivoaa ja pyykkää, kun nainen ei synnytyksen jälkeen ehdi eikä jaksa. Lapseenkin tulee läheiset välit eikä se onnistu muuten kuin lapsen kanssa aikaa viettämällä. Ensi alkuun se yhteinen aika on vauvan hoitamista, mutta siitä se lähtee.

Jep! Tää on muuten huvittavaa, kun itseään puolustelevat miehet argumentoivat vetämällä aina tuon imetys-kortin. Ihan niinkuin lapsen hoitoon, hoivaan, kotiarkeen ja läsnäoloon ei kuuluisi mitään muuta kuin imetys - eli synnytyksen lisäksi se ainoa asia, minkä vain nainen voi tehdä. :D Lisäksi kaikki naiset eivät edes pysty imettämään, vaan joutuu turvautumaan korvikkeisiin. Kyllä isä voi syöttää lasta pullosta.

Ilmeisesti ne miehet luulee, että vauvan kanssa ei ole mitään muuta puuhaa kuin imettäminen ja kotikin hoituu ihan itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äideillä ei ole koskaan ollut niin vähän vastuuta ja velvollisuuksia kuin nyt. Siis ei koskaan näin helppoa. Ehkä se kertoo siitä miten helpossa maailmassa elämme tai miten vähän nykyihminen kestää vaivaa ja hankaluutta. Minkälaisessa maailmassa kuvittelette äitienne tai isoäitienne eläneen??

Tätä äärimmäisyyttä ihmettelen minäkin. Ei olla tyytyväisiä asioiden kehittymiseen vaan pitäisi saada aikaan täydellinen feministinen vallankumous. No sitä sopii odotella. Feministivelat ei lisäänny ja ultrafeministiset arvot eivät siirry seuraavalle sukupolvelle. Lisäksi maahamúūttoa tulee kaikkea muuta kuon feminististä naista

Tyypillistä patriarkaatin puhetta. Meinaatko, että kun asiat ovat menneet parempaan suuntaan, niin pitäisi vain tyytyä välimaastoon eikä lopullista tasa-arvoa kannata tavoitella? Sä puhuit itsesi ihan pussiin tällä argumentilla. Tämä koko viestiketjuhan perustuu siihen, että mikäli miehet ottaisivat enemmän vastuuta ja lapsen hoivavastuu ei olisi niin sukupuolistunutta, niin Suomessakin perheenlisäys lähtisi nousuun. Sitten sunkaan ei tarvisi murehtia maahanmuuttopolitiikasta.

Näitä selittelyjä ja vänkäämisiä kun lukee, on ihanaa ajatella ettei tarvitse synnyttää.

Vierailija kirjoitti:

Ihan itse ne äidit sen isän lapselleen savat valita. Jännä juttu miten äitiydestä on tullut niin paljon vaikeampaa, kun pitäisi ottaa joku vastuu siitä oman ukon valitsemisesta. Jos vierestä löytyy paska jätkä, joka ei osallistu vauva-arkeen, niin voisi olla peiliin katsomisen paikka ja miettiä millä perusteilla sen niin ihanan äijän aikoinaan valikoi kaikkien halukkaisen joukosta.

Sitä, millainen isä miehestä kuoriutuu, ei pysty millään näkemään ennakkoon. Seurusteluaikoina kylässä käydessä oma mies jaksoi leikkiä pienten sukulaislasten kanssa ja ihastelin, miten tuosta miehestä tulee varmasti hyvä isä. En vaan tajunnut, että se tunti kerrallaan oli maksimi, minkä hän jaksoi harvakseltaan. Pienten vauvojen kanssa ei voi edes leikkiä, se on loputonta hoivaamista.

Jos äidit ei halua hoitaa lapsia niin miksi ne niitä synnyttävät ja/tai miksi ne ei vie niitä päivähoitoon🤔

Päivähoito mahdollistaa sen että pääsee takaisin työelämään mukaan.

Helppo sanoa väsyneelle äidille, että anna vastuuta isälle enemmän. Kuitenkin kaikki unohtuneet asiat: hoitamattomat läksyt, unohtuneet synttärikutsuihin vastailut, kaverin synttälahjojen ostot, kummilasten synttärit, säähän sopimattomat vaatteet, myöhästelyt, erinäiset vanhempainvarttien unohtelut, neuvolat, Vasut, hammaslääkärit jne..... jollain ihmeen sanattomalla sopimuksella kuitenkin ajatellaan äidin huolimattomuudeksi ja äiti saa ne hiljaiset tai äänekkäät paheksunnat niskoilleen. Moni ei välttämättä ääneen kritisoi, mutta se oikeastaan on pahinta. Puolustautuakaan ei silloin voi. Kunhan leimaavat laiskaksi ja elämänhallintaongelmaiseksi omissa piireissään (pk, koulu, harrastukset, neuvola, muut vanhemmat). Jos et tätä leimaa halua, hoidat omat ja koko perheen asiat. Tässä maassa oletus on, että äiti muistaa ja hoitaa kaiken. Isä voi keskittyä loistamaan jos leikittää joskus lapsia tai jopa kiikuttaa neuvolaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äideillä ei ole koskaan ollut niin vähän vastuuta ja velvollisuuksia kuin nyt. Siis ei koskaan näin helppoa. Ehkä se kertoo siitä miten helpossa maailmassa elämme tai miten vähän nykyihminen kestää vaivaa ja hankaluutta. Minkälaisessa maailmassa kuvittelette äitienne tai isoäitienne eläneen??

Mun äitini ja isoäitini kasvoivat maailmassa, jossa lapselle sai antaa piiskaa, tukkapöllyä ja uhkailla em. kun eivät totelleet. Lapset myös saivat olla yksin ulkona. Aika pienetkin lapset laitettiin pihalle, kun äiti ei jaksanut kuunnella melua. Naapurustossa säännöllisesti 3-vuotias poika matkailu pihalta ja kaikki etsivät häntä. Koskaan en kuullut kyseenalaistettavan, että ehkä tuon ikäistä ei voi jättää pari vuotta vanhemman sisaruksen vastuulle ulkona vielä.

Kyllä ainakin 70-80-luvulla vanhemmuus oli paljon helpompaa. Oli einekset, purkkiruuat, vaipat, avunanto yleisempää, lapsia ei vahdittu ja omista väkivaltaisista tunteenpurkauksista ei syyllistytty. Tuolloin vanhemmat myös tiedostivat vähemmän esimerkiksi mikä vaikuttaa turvallisen ja turvattoman kiintymyssuhteen syntyyn. Oma anoppi vei jo kuukauden ikäistä hoitoon kenelle vain kuka hänet otti (toki nämä kaikki ovat vähän ihmisestäkin kiinni) ja meidän lapset ovat olleet ensimmäistä kertaa hoidossa kenelläkään vasta +1-vuotiaina - ja silloinkin sellaisella joka on lapsille todella tuttu ja läheinen. Tämä toki vähän ääripää, mutta kyllä nykyään erityisesti vauvoja viedään vähemmän hoitoon, koska ymmärretään ja hyväksytään paremmin vauvan riippuvuus vanhemmistaan.

Esimerkiksi omassa kaveripiirissä ei ole yhtään, joka olisi laittanut alle 1-vuotiaan yön yli hoitoon. Sen sijaan nyky 60-vuotiaden polvesta noin tekivät lähes kaikki joilla joku suostui vauvaa hoitamaan yön yli.

Tämä oli aika hämmentävä kommentti. Hankalinta nykyäitiydessä se, ettei saa antaa tukkapöllyjä ja joutuu vastuuseen omista väkivaltaisista tunteenpurkauksista? 

Tuskin kyse oli tuosta vaan siitä, että ennen vanhemmat muodostivat perheen ja lapset tekivät kuten vanhemmat käskivät. Eivät vanhemmat olleet lapsilleen mitään tunteiden sanoittajia tai sirkustirehtöörejä. Lapsia hoidettiin ja kasvatettiin vähän "vasemmalla kädellä" muiden hommien sivussa. Olen kuuskymppinen ja saanut lapseni yli 30 vuotta sitten  ja olen samaa mieltä edellisen kanssa, että nykyisin vanhemmuudelle on kovemmat vaatimukset kuin aiemmin. Lapsi on enemmän keskiössä ja perheissä eletään lasten ehdoilla, kun aiemmin aikuiset olivat keskiössä ja lapset elivät vanhempiensa ehdoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Helppo sanoa väsyneelle äidille, että anna vastuuta isälle enemmän. Kuitenkin kaikki unohtuneet asiat: hoitamattomat läksyt, unohtuneet synttärikutsuihin vastailut, kaverin synttälahjojen ostot, kummilasten synttärit, säähän sopimattomat vaatteet, myöhästelyt, erinäiset vanhempainvarttien unohtelut, neuvolat, Vasut, hammaslääkärit jne..... jollain ihmeen sanattomalla sopimuksella kuitenkin ajatellaan äidin huolimattomuudeksi ja äiti saa ne hiljaiset tai äänekkäät paheksunnat niskoilleen. Moni ei välttämättä ääneen kritisoi, mutta se oikeastaan on pahinta. Puolustautuakaan ei silloin voi. Kunhan leimaavat laiskaksi ja elämänhallintaongelmaiseksi omissa piireissään (pk, koulu, harrastukset, neuvola, muut vanhemmat). Jos et tätä leimaa halua, hoidat omat ja koko perheen asiat. Tässä maassa oletus on, että äiti muistaa ja hoitaa kaiken. Isä voi keskittyä loistamaan jos leikittää joskus lapsia tai jopa kiikuttaa neuvolaan.

Tähänkin olisi hyvin yksinkertainen ratkaisu: vuorottelu. Se, kumpi on käyttänyt lapsen viimeksi hammaslääkärissä, laittaa kalenteriin (joka on synkronoitu kummankin puhelimeen) muistutuksen, milloin pitää varata seuraava hammasläääkäriaika ja toinen sitten varaa sen ja käyttää lapsen hammaslääkärissä. Se, kumpi on saanut tiedon lapsen kaverisynttäreistä, laittaa siitä muistutuksen kalenteriin ja toinen taas hoitaa lahjat ja synttäreille viemisen. Metatyötä voidaan delegoida aivan samalla tavalla kuin hommia delegoidaan työelämässäkin ja nykyteknologia tarjoaa tähän varsin hyvät mahdollisuudet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

I kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ainakin osallistuu tasapuolisesti kaikkeen, siksi meillä varmaan onkin neljä lasta. Yksin en jaksaisi.

Silti minä stressaan kaikesta enkä osaa vaan rentoutua ja leikkiä lasten kanssa kun yritän vaan täyttää sitä täydellisen äidin muottia, johon en kuitenkaan tunnu mahtuvan.

Mies osaa ottaa rennosti ja keskittyä hetkeen. Ei häntä haittaa mitä muut ajattelee hänen kasvatusmetodeistaan, häntä ei kiinnosta imetysten pituudet tai synnytystavat, hän ei mieti traumatisoituuko vauva jos joutuu/pääsee kerran elämässään yökylään tai onko jäähy henkistä väkivaltaa. Hän pärjää aivan mainiosti käyttäen ihan vaan sitä omaa maalaisjärkeä.

Miksi me naiset ollaan niin ankaria itsellemme ja toisille naisille vielä pahempia?

No ei teilläkään ole tasapuolista, jos teet yksin vanhemmuuden metatyön. Mies kuulostaa olevan mukana tasapuolisesti vaipan vaihdossa ja lasten seurassa, mutta vanhemmuus on niin paljon muutakin. Juurikin noita asioita, joita pohdit yksin. Sama kun lähdetään perheen kanssa reissuun jossa ollaan koko ajan yhdessä perheenä, mutta äiti huolehtii mielessään ihan kaiken lasten vaatteista lähtien.

Jos haluaa täydellisen tasa-arvon niin se hoitaminen pitää heti alusta asti jakaa täysin puoliksi eli täysimetys pitää unohtaa. Miehen pitää hoitaa joka toinen syöttö ja joka toinen yö, mies myös pitää ottaa heti mukaan kaikkiin päätöksiin esim. nukkuuko vauva perhepedissä vai omassa sängyssä.

Ei voida vaan olettaa, että kun se lapsi täyttää vaikka 2v niin sitten mies saa ryhtyä tasavertaiseksi vanhemmaksi. Se täytyy aloittaa heti lapsen syntymän jälkeen.

Muuten samaa mieltä, paitsi imetyksestä. Kyllä isä voi kasvaa tasavertaiseen vanhemmuuteen, vaikka äiti imettäisi eikä edes pumppaisi tuttipulloon yhtään tippaa maitoa. Mutta imetystä voi toki käyttää tekosyynä vanhemmuuden vastuista luistamiseen.

Yleensä vaan isät ei siihen äidin ja vauvan väliseen symbioosiin mahdu kovin hyvin, joten siinä se kuilu alkaa jo kasvamaan ja mies etääntymään.

Kyllä mahtuu. Mies voi ottaa hoitaakseen vauvan kylvetyksen ja vaipanvaihdot, sen lisäksi ilmavaivojen takia lasta pitää röyhtäyttää ja kanniskella itkevää lasta. Pelkästään noihin saa menemään joka päivä tunnin pari tai enemmänkin. Ihan jokainen nainen arvostaa miestä, joka käy kaupassa, tekee ruuat, siivoaa ja pyykkää, kun nainen ei synnytyksen jälkeen ehdi eikä jaksa. Lapseenkin tulee läheiset välit eikä se onnistu muuten kuin lapsen kanssa aikaa viettämällä. Ensi alkuun se yhteinen aika on vauvan hoitamista, mutta siitä se lähtee.

Jep! Tää on muuten huvittavaa, kun itseään puolustelevat miehet argumentoivat vetämällä aina tuon imetys-kortin. Ihan niinkuin lapsen hoitoon, hoivaan, kotiarkeen ja läsnäoloon ei kuuluisi mitään muuta kuin imetys - eli synnytyksen lisäksi se ainoa asia, minkä vain nainen voi tehdä. :D Lisäksi kaikki naiset eivät edes pysty imettämään, vaan joutuu turvautumaan korvikkeisiin. Kyllä isä voi syöttää lasta pullosta.

Kyllä mun mies olisi syöttänyt pullosta, mutta en antanut kun täytyi imettää. Mies ei myöskään olisi halunnut, että vauva nukkuu vieressä, mutta minä halusin ehdottomasti nukkua perhepedissä. Naureskelin kun mies ei löytänyt sopivia vaatteita vauvalle ja nappasin vauvan mieheltä, kun alkoi huutaa. En varmaan ollut mikään unelmien vaimo.

Väsyin kun vauva oli 1-vuotias, mutta onneksi mies oli heti auttamassa siitäkin huolimatta, että olin vuoden dissannut häntä. Hän otti päävastuun lapsen hoidosta heti kun sen hänelle annoin ja nykyään kaikki on hyvin ja hoito jakautuu aika tasan.

Ei mun mies ole täydellinen enkä ole minäkään, mutta eiköhän nämä asiat ole kahden kauppaa aina. Myös omaa asennetta kannattaa tarkastella.

Vierailija kirjoitti:

Helppo sanoa väsyneelle äidille, että anna vastuuta isälle enemmän. Kuitenkin kaikki unohtuneet asiat: hoitamattomat läksyt, unohtuneet synttärikutsuihin vastailut, kaverin synttälahjojen ostot, kummilasten synttärit, säähän sopimattomat vaatteet, myöhästelyt, erinäiset vanhempainvarttien unohtelut, neuvolat, Vasut, hammaslääkärit jne..... jollain ihmeen sanattomalla sopimuksella kuitenkin ajatellaan äidin huolimattomuudeksi ja äiti saa ne hiljaiset tai äänekkäät paheksunnat niskoilleen. Moni ei välttämättä ääneen kritisoi, mutta se oikeastaan on pahinta. Puolustautuakaan ei silloin voi. Kunhan leimaavat laiskaksi ja elämänhallintaongelmaiseksi omissa piireissään (pk, koulu, harrastukset, neuvola, muut vanhemmat). Jos et tätä leimaa halua, hoidat omat ja koko perheen asiat. Tässä maassa oletus on, että äiti muistaa ja hoitaa kaiken. Isä voi keskittyä loistamaan jos leikittää joskus lapsia tai jopa kiikuttaa neuvolaan.

No höpö höpö. Jo yli 20 v sitten oli yliopistopiireissä aivan normaalia jakaa vanhemmuus tasan, nykyään paljon miehiä jotka jäävät kotiin lasten kanssa ja selviävä kaikesta tuosta omalta osaltaan. Tuo on juuri sitä metaäitiyttä joka on aivan itse otettu hartioille ja josta ei haluta luopua koska kaikki on tehtävä omalla lailla. ja luopuminen voi olla hankalaakin tilanteessa missä mies on ajettu perheen keskeltä paitsioon, roolina lähinnä elatus. Miten teillä, osallistuiko miehesi vauvojen hoitoon ottamalla perhevapaita, jaoitteko vanhempaisvapaata? Ja olisitko antanut jos olisi halunnut? Niinpä. Sitä saa mitä tilaa.