Lue keskustelun säännöt.
Uskon, että suurin yksittäinen vauvakatoon on se, että äitien harteille kasataan niin paljon vastuuta ja velvollisuuksia
02.10.2019 |
- Ura katkeaa tai kokee kolauksen
- Syyllistys jos on kotona tai jos on töissä
- Pitäisi olla bikinikunnossa nopeasti synnytyksen jälkeen
- Kritiikki liittyen imetykseen, vauvanhoitoon, vaatteisiin, ravintoon yms
- Siinä missä isä saa käydä baarissa ja saa aplodit kun viitsii vaihtaa vaipan, äiti on pyhä itsestäänselvyys
- Yms yms
Äitiys kuulostaa aivan kamalalta.
Kommentit (520)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies ainakin osallistuu tasapuolisesti kaikkeen, siksi meillä varmaan onkin neljä lasta. Yksin en jaksaisi.
Silti minä stressaan kaikesta enkä osaa vaan rentoutua ja leikkiä lasten kanssa kun yritän vaan täyttää sitä täydellisen äidin muottia, johon en kuitenkaan tunnu mahtuvan.
Mies osaa ottaa rennosti ja keskittyä hetkeen. Ei häntä haittaa mitä muut ajattelee hänen kasvatusmetodeistaan, häntä ei kiinnosta imetysten pituudet tai synnytystavat, hän ei mieti traumatisoituuko vauva jos joutuu/pääsee kerran elämässään yökylään tai onko jäähy henkistä väkivaltaa. Hän pärjää aivan mainiosti käyttäen ihan vaan sitä omaa maalaisjärkeä.
Miksi me naiset ollaan niin ankaria itsellemme ja toisille naisille vielä pahempia?
Onnea sulle. Olen uupunut äiti. En stressaa liikaa en ole ankara itselleni tai muille. Tätä aina yritetään. En edes ole himosiivoaja, perusjärjestys riittää. Yritän vain lapsilleni tavallista hyvää perusarkea oman leipätyöni ohella. Muuhun ei juuri voimia riitä. Mies hoitaa oman työnsä, ei juuri muuta. Hän tekee kyllä asian kerrallaan, jos minä pyydän. Mutta siinä se.
Aina kaikki yritetään kääntää äidin syyksi ja tämä sinun eaittämäsi on se yksi tyypillinen tapa.
En yritä kääntää mitään äidin syyksi vaan tämä oli vaan yksi näkökulma asiaan. Minä olen ainakin tuntenut kovasti painetta esim. imettää, vaikka nyt vuosien jälkeen se kaikki tuntuu ihan turhalta. Miksen vaan osannut nauttia vauvasta vaan hysteerisesti keskityin siihen imettämiseen. Olisin ollut parempi äiti, kun olisin vaan lykännyt vauvan ja pullon miehelle ja häipynyt lepuuttamaan hermojani.
Harmillista, että sinun miehesi ei auta arjessa tarpeeksi. Varmasti se uuvuttaa, jos töiden jälkeen pitää vielä yksinään olla se läsnäoleva vanhempi ja hoitaa kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen hinku naisilla on rakentaa uraa. Eihän nyt kukaan täyspäinen ihminen vapaaehtoisesti käy töissä. Saati että olisi niin kova hinku sinne että se menee kaiken muun yli. Hullu maailma.
Mikä ihmeen hinku miehillä on rakentaa uraa. Eihän nyt kukaan täyspäinen ihminen vapaaehtoisesti käy töissä. Saati että olisi niin kova hinku sinne että se menee kaiken muun yli. Hullu maailma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan nyt mutulla heitän, mutta naisia kuolee enemmän synnytyksessä kuin miehiä armeijassa. Ja jokainen äitiysloma/hoitovapaa on tulonmenetystä ja eläkekertymä pienenee. Armeija kestää minimissään 136 vrk. Mitä te miehet oikein taas valitatte?
Naisille kertyy kuitenkin äitiyslomalta ja hoitovapaalta eläkettä eli ei tule ollenkaan katkosta eläkkeen kertymiseen mutta miehelle tulee vähintään 165 vrk. Et taida olla kovin hyvin perillä asioista kun lyhensit varusmiesajasta 30vrk :D
Ymmärrät varmaan, että jos nainen tienaa töissä vaikka 2500-3000e/kk niin ne tulot äitiyslomalla ja varsinkin hoitovapaalla on jotakin ihan muuta. Eli eläkekertymä on olematon. Ja eikö miehet nimenomaa selitä omaa osallistumattomuuttaan vanhempain vapaiden pitoon sillä, että tulot tippuu silloin niin paljn, ettei perhe elä.
Naisten tulot tippuu yhtä paljon, ei niilläkään elä, mutta ketään ei haittaa, koska kärsiä on nainen ja naisen eläke.
Miehen puolenvuoden armeija aika on lyhyt, eikä ehdi vaikuttaa paskaakaan eläkkeeseen. Eikä sitä armeijaa edes läheskään kaikki miehet nykyään käy. Ei mene montaakaan vuotta, kun suurin osa armeijan käyneistä on naisia.
Veikkaan myös tuollaista tulevaisuutta, jossa naiset tekevät lapset JA käyvät armeijan ja miehet käyvät max sivarin tai ovat totaalikieltäytyjiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies ainakin osallistuu tasapuolisesti kaikkeen, siksi meillä varmaan onkin neljä lasta. Yksin en jaksaisi.
Silti minä stressaan kaikesta enkä osaa vaan rentoutua ja leikkiä lasten kanssa kun yritän vaan täyttää sitä täydellisen äidin muottia, johon en kuitenkaan tunnu mahtuvan.
Mies osaa ottaa rennosti ja keskittyä hetkeen. Ei häntä haittaa mitä muut ajattelee hänen kasvatusmetodeistaan, häntä ei kiinnosta imetysten pituudet tai synnytystavat, hän ei mieti traumatisoituuko vauva jos joutuu/pääsee kerran elämässään yökylään tai onko jäähy henkistä väkivaltaa. Hän pärjää aivan mainiosti käyttäen ihan vaan sitä omaa maalaisjärkeä.
Miksi me naiset ollaan niin ankaria itsellemme ja toisille naisille vielä pahempia?
Jotakuta on pakko kiinnostaa. Jos kumpaakaan ei kiinnosta, lapset kärsivät seuraukset. Jostakin syystä isät napsivat kovin mielellään rusinat lapsiperhepullasta.
Jep eli lapset kärsii jos ei synnytä alakautta, syöttää korviketta, vie joskus yöhoitoon, laittaa tappelijan jäähylle tai syöttää teollista purkkiruokaa?? Tätähän se just on, että naiset (minä mukaanlukien) takertuu usein tällaisiin asioihin, vaikka se läsnäolo olisi paljon tärkeämpää kuin joku siivoaminen tai sen pohtiminen saako vauva nyt traumoja jos se ei nuku perhepedissä tai huutaa pari minuuttia.
Miksi me luodaan näitä paineita?
Tätä aina tarjotaan selitykseksi, kun tulee puheeksi äitien väsyminen. Sillä on helppo tukkia suut. En tunne yhtään äitiä joka syyllistäisi synnytystavasta tai siitä, että lapselle syötetään purkkiruokaa. Päinvastoin. Aina keskusteluissa (siis oikeissa keskusteluissa real life!) äidit ovat toisilleen empaattisia ja ymmärtävät. Usein ymmärrys syntyy siitä, että tiedetään mitä se arki pikeasti on ja voi olla. En ole koskaan kuullut, että joku arvostelisi toisen kodin sotkuisuutta.
Kyllä se arki voi olla ihan oikeasti rankkaa, kun hoidat kaiken lähes yksin ja käyt töissä. Miksi tätä on niin vaikea myöntää. Miksi tästä ei saa puhua?
Mä asun ihan keskiluokkaisella omakotitaloalueella ja täällä näkyy ihan yhtä paljon isiä kuin äitejä tuomassa lapsia päiväkotiin, vanhempainilloissa, harrastuksissa, puistossa lasten kanssa... Kyllä mun näkemyksen mukaan isät osallistuvat nykyään tosi paljon siihen perhe-elämään tai sitten on alueellisia eroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies ainakin osallistuu tasapuolisesti kaikkeen, siksi meillä varmaan onkin neljä lasta. Yksin en jaksaisi.
Silti minä stressaan kaikesta enkä osaa vaan rentoutua ja leikkiä lasten kanssa kun yritän vaan täyttää sitä täydellisen äidin muottia, johon en kuitenkaan tunnu mahtuvan.
Mies osaa ottaa rennosti ja keskittyä hetkeen. Ei häntä haittaa mitä muut ajattelee hänen kasvatusmetodeistaan, häntä ei kiinnosta imetysten pituudet tai synnytystavat, hän ei mieti traumatisoituuko vauva jos joutuu/pääsee kerran elämässään yökylään tai onko jäähy henkistä väkivaltaa. Hän pärjää aivan mainiosti käyttäen ihan vaan sitä omaa maalaisjärkeä.
Miksi me naiset ollaan niin ankaria itsellemme ja toisille naisille vielä pahempia?
Jotakuta on pakko kiinnostaa. Jos kumpaakaan ei kiinnosta, lapset kärsivät seuraukset. Jostakin syystä isät napsivat kovin mielellään rusinat lapsiperhepullasta.
Jep eli lapset kärsii jos ei synnytä alakautta, syöttää korviketta, vie joskus yöhoitoon, laittaa tappelijan jäähylle tai syöttää teollista purkkiruokaa?? Tätähän se just on, että naiset (minä mukaanlukien) takertuu usein tällaisiin asioihin, vaikka se läsnäolo olisi paljon tärkeämpää kuin joku siivoaminen tai sen pohtiminen saako vauva nyt traumoja jos se ei nuku perhepedissä tai huutaa pari minuuttia.
Miksi me luodaan näitä paineita?
Tätä aina tarjotaan selitykseksi, kun tulee puheeksi äitien väsyminen. Sillä on helppo tukkia suut. En tunne yhtään äitiä joka syyllistäisi synnytystavasta tai siitä, että lapselle syötetään purkkiruokaa. Päinvastoin. Aina keskusteluissa (siis oikeissa keskusteluissa real life!) äidit ovat toisilleen empaattisia ja ymmärtävät. Usein ymmärrys syntyy siitä, että tiedetään mitä se arki pikeasti on ja voi olla. En ole koskaan kuullut, että joku arvostelisi toisen kodin sotkuisuutta.
Kyllä se arki voi olla ihan oikeasti rankkaa, kun hoidat kaiken lähes yksin ja käyt töissä. Miksi tätä on niin vaikea myöntää. Miksi tästä ei saa puhua?
Koska se loukkaa kildimiesten tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhä useimmat aikuistuvat ihmiset tulevat yksilapsisesta tai korkeintaan kaksilapsisesta perheestä.
Ei ole mitään kosketusta perhe-elämään, eikä sitä osata myöskään sitten kaivata omaan elämään.
Useat elävät sinkkuina eikä heillä sen suurempia haluja perustaa perhettä ja jos parisuhde sitten syntyisikin, lapsia ei erityisesti osata kaivata.
Kaksilapsisessa perheessä ei ole mitään kosketusta perhe-elämään...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan nyt mutulla heitän, mutta naisia kuolee enemmän synnytyksessä kuin miehiä armeijassa. Ja jokainen äitiysloma/hoitovapaa on tulonmenetystä ja eläkekertymä pienenee. Armeija kestää minimissään 136 vrk. Mitä te miehet oikein taas valitatte?
Naisille kertyy kuitenkin äitiyslomalta ja hoitovapaalta eläkettä eli ei tule ollenkaan katkosta eläkkeen kertymiseen mutta miehelle tulee vähintään 165 vrk. Et taida olla kovin hyvin perillä asioista kun lyhensit varusmiesajasta 30vrk :D
Ymmärrät varmaan, että jos nainen tienaa töissä vaikka 2500-3000e/kk niin ne tulot äitiyslomalla ja varsinkin hoitovapaalla on jotakin ihan muuta. Eli eläkekertymä on olematon. Ja eikö miehet nimenomaa selitä omaa osallistumattomuuttaan vanhempain vapaiden pitoon sillä, että tulot tippuu silloin niin paljn, ettei perhe elä.
Naisten tulot tippuu yhtä paljon, ei niilläkään elä, mutta ketään ei haittaa, koska kärsiä on nainen ja naisen eläke.
Miehen puolenvuoden armeija aika on lyhyt, eikä ehdi vaikuttaa paskaakaan eläkkeeseen. Eikä sitä armeijaa edes läheskään kaikki miehet nykyään käy. Ei mene montaakaan vuotta, kun suurin osa armeijan käyneistä on naisia.
no mee töihin jos se eläkekertymä ahdistaa
Varmasti tämäkin ristiriita on yksi syy vauvojen vähyyteen. Miesten pitää ottaa suurempi vastuu lasten hoidosta ja siihen liittyvistä uhrauksista, jos tähän yhteiskuntaan halutaan lisää vauvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä varmaan tuo totta on, en minäkään miehenä halua lapsia jos minä joutuisin jäämään lasten kanssa kotiin. Toki nykyisin monet naiset vaatii että miehen pitää hoitaa myös lapsia niin tämän takia minä en niitä halua tehdä eikä minua oikeastaan kiinnosta parisuhde naisen kanssa mutta seksiä heiltä haluan. Minulle myös on muitakin paljon tärkeämpiä asioita elämässä kuin perustaa perhe kuten haluan luoda työuraa,haluan harrastaa liikuntaa, haluan matkustella, haluan tavata ystäviäni ja muutekin nautin vapaudesta.
Ymmärrän täysin sen miksi syntyvyys on alhaista ja en pidä sitä huonona asiana.
Suomessa on tapana käsitellä kaikkea negaatioiden kautta. Miksi jokin asia ei tapahdu? Sen sijaan, että mietittäisiin, miksi tapahtuu. Tuttavapiirissäni on aika paljon perheellisiä ja heitä yhdistää mm seuraavat asiat:
- Molemmilla vanhemmilla vakituinen työpaikka tai vakituinen työpaikka toisella ja toinen alalla, jolla määräaikaisuuksia riittää enemmän kuin ehtii tehdä.
- Molemmat vanhemmat ammateissa, joissa ei varsinaisesti edes luoda uraa (lähihoitaja-varastomies, sairaanhoitaja-poliisi, kirjanpitäjä-opettaja, lastentarhanopettaja- palomies jne).
- Hyvät tukiverkostot
- Seurustelu puolison kanssa alkanut viimeistään 26-vuotiaana.
- Maanläheinen ja rento ajattelutapa. Maalaisjärjen käyttö lastenhoidossa.
Yllättävän usein ainakin toisella puolisoista on kolmivuorotyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun siskoni päätti pikkulapsiaikaan, että haluaa käydä aikoinaan kesken jääneen lukion loppuun. Niinpä hän kaksi vuotta kävi iltalukiota, läpsystä vain vaihto ovella kun miehensä tuli töistä. Ja sisko kuuli moneen otteeseen kysymyksen: miten sun mies suostuu tuohon?
Miettikääpä sitä. Nainen kotona pienten lasten kanssa päivät ja koulussa illat, ja on mieheltä suuri suostumus olla ne neljä arki-iltaa omien lastensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan nyt mutulla heitän, mutta naisia kuolee enemmän synnytyksessä kuin miehiä armeijassa. Ja jokainen äitiysloma/hoitovapaa on tulonmenetystä ja eläkekertymä pienenee. Armeija kestää minimissään 136 vrk. Mitä te miehet oikein taas valitatte?
Naisille kertyy kuitenkin äitiyslomalta ja hoitovapaalta eläkettä eli ei tule ollenkaan katkosta eläkkeen kertymiseen mutta miehelle tulee vähintään 165 vrk. Et taida olla kovin hyvin perillä asioista kun lyhensit varusmiesajasta 30vrk :D
Ymmärrät varmaan, että jos nainen tienaa töissä vaikka 2500-3000e/kk niin ne tulot äitiyslomalla ja varsinkin hoitovapaalla on jotakin ihan muuta. Eli eläkekertymä on olematon. Ja eikö miehet nimenomaa selitä omaa osallistumattomuuttaan vanhempain vapaiden pitoon sillä, että tulot tippuu silloin niin paljn, ettei perhe elä.
Naisten tulot tippuu yhtä paljon, ei niilläkään elä, mutta ketään ei haittaa, koska kärsiä on nainen ja naisen eläke.
Miehen puolenvuoden armeija aika on lyhyt, eikä ehdi vaikuttaa paskaakaan eläkkeeseen. Eikä sitä armeijaa edes läheskään kaikki miehet nykyään käy. Ei mene montaakaan vuotta, kun suurin osa armeijan käyneistä on naisia.
no mee töihin jos se eläkekertymä ahdistaa
Ja kuka ne lapset hoitaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon että ap oikeassa aika pitkälti.
Ennen naiset hyväksyivät tämän kaiken, se oli itsestäänselvästi naisen osa. Nykyään ensimmäistä kertaa voidaan kyseenalaistaa, kuuluuko päävastuu lapsesta automaattisesti äidille. Vain, koska hän on äiti. Miksi miehen vastuu on pienempi?
Koska miehen vastuuna vieläkin pidetään sitä työssäkäyntiä ja elannon tuomista pöytään. Suomi on sillä tavalla vielä hyvin perinteinen maa. Kysypä Vauva-palstalta kuinka moni ottaisi pitkäaikaistyöttömän miehen puolisoksi tai pitäisi sitä täysin normaalina ihmisenä jossa ei ole mitään vikaa, ja suurin osa ei ottaisi ja olisi sitä mieltä että pakkohan jotain vikaa sellaisessa luuserissa on.
Ja juuri tuli jenkkitutkimus missä avioliittojen määrä on romahtanut koska parisuhdemarkkinoilla on kato "ekonomisesti houkuttelevista miehistä", eli toisin sanoen niistä miehistä jotka toisi sen leivän pöytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon että ap oikeassa aika pitkälti.
Ennen naiset hyväksyivät tämän kaiken, se oli itsestäänselvästi naisen osa. Nykyään ensimmäistä kertaa voidaan kyseenalaistaa, kuuluuko päävastuu lapsesta automaattisesti äidille. Vain, koska hän on äiti. Miksi miehen vastuu on pienempi?
Koska miehen vastuuna vieläkin pidetään sitä työssäkäyntiä ja elannon tuomista pöytään. Suomi on sillä tavalla vielä hyvin perinteinen maa. Kysypä Vauva-palstalta kuinka moni ottaisi pitkäaikaistyöttömän miehen puolisoksi tai pitäisi sitä täysin normaalina ihmisenä jossa ei ole mitään vikaa, ja suurin osa ei ottaisi ja olisi sitä mieltä että pakkohan jotain vikaa sellaisessa luuserissa on.
Ja juuri tuli jenkkitutkimus missä avioliittojen määrä on romahtanut koska parisuhdemarkkinoilla on kato "ekonomisesti houkuttelevista miehistä", eli toisin sanoen niistä miehistä jotka toisi sen leivän pöytään.
No nyt menit metsään - Suomessa naiset käyvät poikkeuksellisen paljon töissä verrattuna moniin muihin maihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- Molemmilla vanhemmilla vakituinen työpaikka tai vakituinen työpaikka toisella ja toinen alalla, jolla määräaikaisuuksia riittää enemmän kuin ehtii tehdä.
Siinähän se tulikin tyhjentävästi. Lapsia on vaikea hankkia jos kokoajan pitää muuttaa pätkätöiden perässä kunnasta toiseen ja rahaa ei tahdo jäädä säästöön saatika mitään mieltä hankkia omakotitaloa pätkätöiden varassa.
Vierailija kirjoitti:
Äitien väsymykseen on yksi syy: lapsentahtisuus. Esim Kätilöliitto lisää niin monella tavalla uupumuksen ja syyllisyyden kokemuksia.
Miten se lapsentahtisuus väsyttää, voitko avata? Se tarkoittaa sitä että vauva saa ruokaa kun on nälkäinen ja nukkuu kun väsyttää.
Vierailija kirjoitti:
No nyt menit metsään - Suomessa naiset käyvät poikkeuksellisen paljon töissä verrattuna moniin muihin maihin.
No en mennyt. Ottaisitko itse pitkäaikaistyöttömän miehen puolisoksi? Et varmana ottaisi. Miehillä ei samanlaista kriteeriä naiselle ole. Enkä nyt valita että voi kamalaa kun näin on, vaan asiat vain ovat niin.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies ainakin osallistuu tasapuolisesti kaikkeen, siksi meillä varmaan onkin neljä lasta. Yksin en jaksaisi.
Silti minä stressaan kaikesta enkä osaa vaan rentoutua ja leikkiä lasten kanssa kun yritän vaan täyttää sitä täydellisen äidin muottia, johon en kuitenkaan tunnu mahtuvan.
Mies osaa ottaa rennosti ja keskittyä hetkeen. Ei häntä haittaa mitä muut ajattelee hänen kasvatusmetodeistaan, häntä ei kiinnosta imetysten pituudet tai synnytystavat, hän ei mieti traumatisoituuko vauva jos joutuu/pääsee kerran elämässään yökylään tai onko jäähy henkistä väkivaltaa. Hän pärjää aivan mainiosti käyttäen ihan vaan sitä omaa maalaisjärkeä.
Miksi me naiset ollaan niin ankaria itsellemme ja toisille naisille vielä pahempia?
No ei teilläkään ole tasapuolista, jos teet yksin vanhemmuuden metatyön. Mies kuulostaa olevan mukana tasapuolisesti vaipan vaihdossa ja lasten seurassa, mutta vanhemmuus on niin paljon muutakin. Juurikin noita asioita, joita pohdit yksin. Sama kun lähdetään perheen kanssa reissuun jossa ollaan koko ajan yhdessä perheenä, mutta äiti huolehtii mielessään ihan kaiken lasten vaatteista lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon että ap oikeassa aika pitkälti.
Ennen naiset hyväksyivät tämän kaiken, se oli itsestäänselvästi naisen osa. Nykyään ensimmäistä kertaa voidaan kyseenalaistaa, kuuluuko päävastuu lapsesta automaattisesti äidille. Vain, koska hän on äiti. Miksi miehen vastuu on pienempi?
Koska miehen vastuuna vieläkin pidetään sitä työssäkäyntiä ja elannon tuomista pöytään. Suomi on sillä tavalla vielä hyvin perinteinen maa. Kysypä Vauva-palstalta kuinka moni ottaisi pitkäaikaistyöttömän miehen puolisoksi tai pitäisi sitä täysin normaalina ihmisenä jossa ei ole mitään vikaa, ja suurin osa ei ottaisi ja olisi sitä mieltä että pakkohan jotain vikaa sellaisessa luuserissa on.
Ja juuri tuli jenkkitutkimus missä avioliittojen määrä on romahtanut koska parisuhdemarkkinoilla on kato "ekonomisesti houkuttelevista miehistä", eli toisin sanoen niistä miehistä jotka toisi sen leivän pöytään.
Kyllä se pitkäaikaistyötön nainen kohtaa ihan samanlaista väheksyntää. Samanlaisena luuserina pidetään, eikä ole mikään meriitti parisuhdemarkkinoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies ainakin osallistuu tasapuolisesti kaikkeen, siksi meillä varmaan onkin neljä lasta. Yksin en jaksaisi.
Silti minä stressaan kaikesta enkä osaa vaan rentoutua ja leikkiä lasten kanssa kun yritän vaan täyttää sitä täydellisen äidin muottia, johon en kuitenkaan tunnu mahtuvan.
Mies osaa ottaa rennosti ja keskittyä hetkeen. Ei häntä haittaa mitä muut ajattelee hänen kasvatusmetodeistaan, häntä ei kiinnosta imetysten pituudet tai synnytystavat, hän ei mieti traumatisoituuko vauva jos joutuu/pääsee kerran elämässään yökylään tai onko jäähy henkistä väkivaltaa. Hän pärjää aivan mainiosti käyttäen ihan vaan sitä omaa maalaisjärkeä.
Miksi me naiset ollaan niin ankaria itsellemme ja toisille naisille vielä pahempia?
Jotakuta on pakko kiinnostaa. Jos kumpaakaan ei kiinnosta, lapset kärsivät seuraukset. Jostakin syystä isät napsivat kovin mielellään rusinat lapsiperhepullasta.
Jep eli lapset kärsii jos ei synnytä alakautta, syöttää korviketta, vie joskus yöhoitoon, laittaa tappelijan jäähylle tai syöttää teollista purkkiruokaa?? Tätähän se just on, että naiset (minä mukaanlukien) takertuu usein tällaisiin asioihin, vaikka se läsnäolo olisi paljon tärkeämpää kuin joku siivoaminen tai sen pohtiminen saako vauva nyt traumoja jos se ei nuku perhepedissä tai huutaa pari minuuttia.
Miksi me luodaan näitä paineita?
Tätä aina tarjotaan selitykseksi, kun tulee puheeksi äitien väsyminen. Sillä on helppo tukkia suut. En tunne yhtään äitiä joka syyllistäisi synnytystavasta tai siitä, että lapselle syötetään purkkiruokaa. Päinvastoin. Aina keskusteluissa (siis oikeissa keskusteluissa real life!) äidit ovat toisilleen empaattisia ja ymmärtävät. Usein ymmärrys syntyy siitä, että tiedetään mitä se arki pikeasti on ja voi olla. En ole koskaan kuullut, että joku arvostelisi toisen kodin sotkuisuutta.
Kyllä se arki voi olla ihan oikeasti rankkaa, kun hoidat kaiken lähes yksin ja käyt töissä. Miksi tätä on niin vaikea myöntää. Miksi tästä ei saa puhua?
Mä asun ihan keskiluokkaisella omakotitaloalueella ja täällä näkyy ihan yhtä paljon isiä kuin äitejä tuomassa lapsia päiväkotiin, vanhempainilloissa, harrastuksissa, puistossa lasten kanssa... Kyllä mun näkemyksen mukaan isät osallistuvat nykyään tosi paljon siihen perhe-elämään tai sitten on alueellisia eroja.
On paljon alueellisia eroja, toki menevät vähän lomittain. Toisilla menee hyvin, toisilla lapsilla ei edes ole isää. Vaikuttaahan se oma näkökulma mielipiteisiin. Me asetumme vähän tuohon väliin. On taloudellisesti tiukkaa, joten miehen on pakko tehdä paljon töitä. Eli vastuut eivät jakaudu tasan, mutta tasavertaisesti sentään, molemmat tehneet osansa perheen eteen.
Osa naisista on mieluummin töissä kuin kotiäitinä. Näin se vaan on.