Tapasin miehen ja hänellä on 3 lasta edellisistä suhteistaan..

joo minut jätti tuollainen mies, oli molempien esikoinen, lähti toisen naisen matkaan kun odotin lastamme. Teki tämän naisen kanssa pari lasta siirty seuraavaan.. teki yhden lapsen.

on nähnyt viimeksi esikoistaan 11,5 vuotta sitten

Mikä ajaa näitä miehiä hankkimaan koko ajan lisää ja lisää lapsia?

Olen erityisope ja työni puitteissa tapaan aika paljon erityislasten perheitä. Tulee mieleen eräs yh-isä, jolla oli 7 lasta 4-5 eri naisen kanssa.

Kyseisellä miehellä oli diagnosoitu mbd eli hän oli lievästi kehitysvammainen.

Osaa lapsistaan hän tapasi, osaa ei. Lasten äideistäkin ainakin se, jonka minä tapasin, oli selkeästi heikkolahjainen.

Mies kysyi minulta ekana kun tavattiin, että onko mulla lapsia. Vastasin, että ei. ”No sä ehdit vielä” hän totesi. Mulla loksahti kyllä suu auki.

Mietin, oliko se lasten tekeminen tälle miehelle jonkinlainen saavutus, kun muutakaan ei oikein ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oho, olen naimisissa miehen kanssa, jolla on 3 lasta 2 naisen kanssa ja tosiaan jälkimmäinen nainen jätti ja ensimmöisen mies jätti. Mies on myös tosi heikkotuloinen. Ei kuitenkaan halua lisää lapsia.

Mies on kyl erittäin hurmaava halutessaan ja huolehtii etäisänä lapsista joka toinen viikonloppu. Minä maksan elämisestämme huomattavasti enemmän eli mies hyötyy taloudellisesti. Välillä hän on ollut hankala luonne ja voin ymmärtää, etteivät suhteet ole kestäneet. Toisaalta niin minäkin ehkä olen. Vaikeinta on kestää vieraita lapsia kodissani.

Ulkopuolinen ei voi antaa neuvoja muuta kuin että kuuntele sisintäsi ja pidä järki kädessä. Tuollainen mies osaa olla hyvin puoleensavetävä halutessaan, joten moni varmasti ihastuu päätä pahkaa.

Eivät ole vieraita lapsia. Ovat rakastamasi miehen lihaa ja verta.

Joo mutta ihan vieraita ovat ja vieraina pysyvät, jos ei ole esim yhteistä arkea. Ja siltikin ovat ihan toisten ihmisten lapsia, vaikka suhde ja kiintymystä rakentuisi. Lapset eivät ole vanhempiensa jatkeita vaan erillisiä ihmisiä, eikä mitään itsestäänselvyyksiä ihmissuhteissa ole.

Tää on kyllä jännä, että NAISTEN on ok sanoa näin, ja puhua vieraista lapsista ja siitä ettei tarvitse kiintyä lapsiin jne.

Mutta sitten tosiaan miesten kuuluu ottaa vastaan naisilta se koko paketti, ja rakastaa ja kohdella naisten lapsia tasapuolisesti, koska muuten on paska mies.

Ei yhtään kaksinaismoralistista???

 

Kannattaako taas yleistää. En kuvittele edes, että miesystäväni kiintyisi lapsiini, jotka selvästi ärsyttävät häntä. Itsekin olen tulla hulluksi murrosikäisen kanssa. En myös haluaisi muuttaa saman katon alle, koska lopputuloksena kaikkien hermot olisivat koetuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten olen juuri miettinyt näitä ex-naisia, kun he kuitenkin pakosti tulevat jonkin verran vaikuttamaan elämäämme ja ajatus siitä ei houkuta. Se, että lapset olisivat luonamme joka toinen viikonloppu ja joskus muulloinkin ei minua niin haittaa. Nuo exät ja raha minua mietityttävät enemmän. Miehellä tuntuu jo nyt olevan rahat aika tiukilla. Olemme tapailleet muutaman kuukauden ja aluksi ajattelinkin että tämä on vain hauskanpitoa, mutta hupsheijaa nyt on tunteet voimistuneet. Ja nyt olen siinä kohdassa että pitäisi päättää lähdenkö suhteeseen mukaan vai lähdenkö toiseen suuntaan.

Joku sanoi, että uskoo että mies lupailee nyt minulle lapsia mutta jossain vaiheessa sanookin että ei. Tähän minä en usko. Uskon että hän haluaa minun kanssani lapset tehdä kun on aika rakastuneen oloinen ja olemme siis tunteneet vuosia yhteisten tuttujen kautta ja aina hän on minua katsellut. Nyt kun sinkku niin päätti ryhtyä toimeen. Minua vaan vähän kauhistuttaa tämä lapset ja exät kuvio ja siksi tämän keskustelun teinkin. Vähän siihen suuntaan olen koko ajan kallistunut että ehkä vielä jatkan matkaa ja koitan löytää miehen kellä ei olisi tuota "taakkaa" mukanaan, koska kyllähän tuo kaikki varmasti elämää hankaloittaa. :(

Ap

Sinulla ei ole kokemuksellista vertailupohjaa haittaako lapset sinua. Ei se ole helppoa, että kodissasi on lapsia joita kohtaan et tunne lämpöä, etkä rakkautta, joita et kaipaa yhtään. Itseäni alkoi jo edellisenä viikonloppuna ahdistamaan, kun tiesi ettei seuraavana saa olla rauhassa ja olinkin silloin mahdollisemman paljon poissa kotoa tai olin omissa oloissani, eikä se todellakaan ollut reilua lasta kohtaan.

Samanlaisia kokemuksia. Meillä tähän vaikutti varmasti myös se, et lasten äidin kanssa ei ollut mitään välejä ja isällä taas ei ollut mitään taitoa rakentaa sitä meidän yhteistä perhettä. Mulla on myös lapsi. Joten mies oli lapsineen oma yksikkönsä enkä yrityksistäni huolimatta löytänyt mitään tapaa olla osa sitä touhua. Miehellä ei myöskään ollut varaa tehdä lastensa kanssa yhtään mitään. Joten lopputulos oli tasan se, et minusta tuntui et lasten myötä kotiini vyöryi vieraita lapsia elämään omaa vierasta elämäänsä ja heidän mukanaan muiden ihmisten ongelmia. Ei ollut reilua kenellekään. Tämän kokemuksen perusteella täytyy sanoa, et vaikka kuinka ytitin ja kuinka ajattelin olevani suurisydäminen ja epäitsekäs, toisten lapsia ei ole helppoa sietää kotonaan ja arjessaan. Varsinkasn jos aikuisten kesken on mitään ongelmia.

Nyt olet tilanteessa, jossa miehellä on jo perhe - lapsia kahden muun naisen kanssa. Sinä tulet siihen kuvioon ja joudut ottamaan huomioon miehen lisäksi hänen lapsensa, ei toisinpäin että he taipuvat sinut toiveisiisi ja mukautuvat tilanteeseen, jossa sinä haluat oman lapsen. Opettele ensin perhe-elämää uusperheenä, johon sitten aikanaan sinun ja miehen yhteinen lapsi tulee osaksi.

Yhteistä lasta ei kannata alkaa hankkimaan ensi huumassa heti suhteen alussa, vaan vasta useamman vuoden yhdessä asumis jälkeen, jos edelleen tuntuu että tähän perheeseen mahtuu vielä yksi lisää. Että riittää rahat elättää vielä yksi, että riittää aika ja resurssit hoivata vauvaa kun perheessä on jo kolme vanhempaa. Ihan samalla tavalla kuin ydinperhe joutuu miettimään vieläkö meillä on rahkeita yhteen, pitäisi uusperheessä miettiä asiaa siitä huolimatta onko toisella osapuolella vielä omia lapsia. Et voi vaatia miestä olemaan vähemmän jo olemassa olevien lasten kanssa tai panostamasta heidän hyvinvointiinsa vähemmän vain siksi, että te saatte yhteisen lapsen. Sinun esikoisesi ei koskaan tule olemaan miehelle ainokainen.

Tsemppiä ap! Uusperhe voi olla tosi haastava yhtälö! Ja uusperheeseen kun tekee lapsia, he syntyvät valmiiseen kaaokseen, eikä mitään ruusunpunaista ensimmäisen lapsen vauvaidylliä ole. Omalla elämänkokemuksella olen sitä mieltä et uusperhe on todella vaikea yhtälö paitsi silloin kun perheessä on vain naisen lapsia, molempien lapset on isoja, tai sit molemmilla on maks 2 lasta ja he ovat samanikäisiä jolloin elämäntilanne on sama ja taloudellisestikin mahdollisuus hyvinvointiin. Helpoin yhtälö on varmasti se kun nainen löytää lapsettoman miehen. Kaikkein kauhein yhtälö on se et miehellä on paljon pieniä lapsia. Siinä saa nainen sanoa hyvästit omille haaveilleen ja omistaa elämänsä muiden valintojen ja ongelmien sietämiseen. Jutut onnellisista uusperheistä on aika vähissä, ja niisdä onnellisissakin on usein saanut ihan valtavasti sietää ja tehdä töitä.

En suosittele. Liikaa liikkuvia osia, miehen lisäksi kemiat pitäisi osua yksiin tai ainakin tulla toimeen 3 lapsen, 2 exän, exien sukujen jne. kanssa. Saat roppakaupalla uusia ihmisiä elämääsi (jotka vaikuttavat jatkuvasti arkeesi), et vain miestä ja miehen sukua. Tiedossa on paljon asioita mihin et pysty vaikuttamaan, omassa kodissasi.

Jos nyt päätät kuitenkin jatkaa suhdettanne niin pidä ainakin jalat maassa, äläkä ala heti lisääntyä. Tutustu rauhassa mieheen ja lapsiin, arjessa huomaat miten tulette toimeen. Lapset ja exät saattavat vaikuttaa nyt ihan harmittomilta, mutta on aivan eri asia asua niiden lasten kanssa saman katon alla kuin vain seurustella isi-ihmisen kanssa. Nyt pieniltä tuntuvat asiat saattavat alkaa pahasti ärsyttämään samassa taloudessa. Tutkaile miehen kasvatusperiaatteita ja eroavatko ne paljon omistasi (huono juttu!!).

Nimim. Kokemusta on.

järjellä, ei tunteella kirjoitti:

Nyt olet tilanteessa, jossa miehellä on jo perhe - lapsia kahden muun naisen kanssa. Sinä tulet siihen kuvioon ja joudut ottamaan huomioon miehen lisäksi hänen lapsensa, ei toisinpäin että he taipuvat sinut toiveisiisi ja mukautuvat tilanteeseen, jossa sinä haluat oman lapsen. Opettele ensin perhe-elämää uusperheenä, johon sitten aikanaan sinun ja miehen yhteinen lapsi tulee osaksi.

Yhteistä lasta ei kannata alkaa hankkimaan ensi huumassa heti suhteen alussa, vaan vasta useamman vuoden yhdessä asumis jälkeen, jos edelleen tuntuu että tähän perheeseen mahtuu vielä yksi lisää. Että riittää rahat elättää vielä yksi, että riittää aika ja resurssit hoivata vauvaa kun perheessä on jo kolme vanhempaa. Ihan samalla tavalla kuin ydinperhe joutuu miettimään vieläkö meillä on rahkeita yhteen, pitäisi uusperheessä miettiä asiaa siitä huolimatta onko toisella osapuolella vielä omia lapsia. Et voi vaatia miestä olemaan vähemmän jo olemassa olevien lasten kanssa tai panostamasta heidän hyvinvointiinsa vähemmän vain siksi, että te saatte yhteisen lapsen. Sinun esikoisesi ei koskaan tule olemaan miehelle ainokainen.

Tietenkin miehen aika jakaantuu eri lailla jos tulee lisää lapsia. Pieni tarvitsee ihan yhtä paljon isäänsä kuin ne muutkin. Pienenä vielä enemmän. Ja äiti tarvitsee isän tukea. Tottakai uusi vauva muuttaa elämää, myös niiden vanhempien lasten. Ja ap voi vaatia kumppaniltaan ihan just mitä tarvitsee. Ainut mikä tuossa on, niin kannattaako ap:n käyttää arvokkaat vuotensa panostamalla joidenkin toisten ihmisten lapsiin, sen sijaan et panostaisi siihen et on omia... Ja omiin unelmiinsa ylipäätään...

Vierailija kirjoitti:

Siinä saa nainen sanoa hyvästit omille haaveilleen ja omistaa elämänsä muiden valintojen ja ongelmien sietämiseen.

Tämä!

T. 87

Uskot miehen olevan rakastunut sinuun, uskot hänen palavasti haluavan lapsia juuri sinun kanssa, etkä usko ollenkaan että hän lähtisi sinun luotasi noin vain. Tuo kuulostaa aika naiivilta. Mitä luulet, ovatko nämä kaksi edellistä naista uskoneet ihan samaa? Mitä hän heille on sanonut? Todennäköisesti ihan samat asiat kun lapsiakin on pitänyt tehdä molempien kanssa.

mbd on kyllä nyky dg add/adhd eikä kyllä vaikuta älykkyyteen mitenkään, mulla on adhd poika , ja lukuaineet aina ollu 8,9,10

Kakkahattutäti kirjoitti:

Mikä ajaa näitä miehiä hankkimaan koko ajan lisää ja lisää lapsia?

Olen erityisope ja työni puitteissa tapaan aika paljon erityislasten perheitä. Tulee mieleen eräs yh-isä, jolla oli 7 lasta 4-5 eri naisen kanssa.

Kyseisellä miehellä oli diagnosoitu mbd eli hän oli lievästi kehitysvammainen.

Osaa lapsistaan hän tapasi, osaa ei. Lasten äideistäkin ainakin se, jonka minä tapasin, oli selkeästi heikkolahjainen.

Mies kysyi minulta ekana kun tavattiin, että onko mulla lapsia. Vastasin, että ei. ”No sä ehdit vielä” hän totesi. Mulla loksahti kyllä suu auki.

Mietin, oliko se lasten tekeminen tälle miehelle jonkinlainen saavutus, kun muutakaan ei oikein ollut.

Aika erikoista että kolmekymppinen mies haluaa olla heti tekemässä lisää lapsia.....

Jokin tuossa yhtälössä nyt kyllä soittaa hälytyskelloja. Lisäksi tuo rahatilanne. Monelle miehelle ne elatusmaksut ovat sellainen risti ja rasite että eivät ainakaan lisää lapsia halua. Kuvitellaanpa että mies maksaisi vaikka edes sen minimin, sekin tekee pyöreästi jo viitisen sataa joka kuukausi. Se on pois sinunkin rahoistasi jos tuon miehen kanssa muutat kimppaan ja alat lapsia tekemään. Vuositasolla 6000 euroa. Eli joka vuosi teidän taloutenne on 6000 miinuksella. Sillä rahalla tekisi jo vaikka mitä. Tietysti elatusmaksut täytyy maksaa mutta jos otat lapsettoman miehen, tuokin raha jää säästöön yhteiseen talouskassaan. Elatusmaksu voi olla vielä suurempikin, 250 euroa per lapsi on aika yleinen.

Vaikka kuinka olisi tunteita niin kyllä ne aika äkkiä jäähtyvät siinä vaiheessa kun rahat alkavat loppumaan ja joudut itsekin luopumaan haaveistasi miehen elatusmaksujen takia. Puhumattakaan siitä millainen säätäminen tulee tapaamisten kanssa kun on kaksi exää sanelemassa. Voit sanoa hyvästit lomasuunnitelmille paitsi rahan takia, myös siksi, että teette omat reissunne sen mukaan, milloin etälapset ovat poissa. Viikonlopputapaamisten lisäksi tulee kesälomat ja talvilomat ym lomat.

Liian sekavaa. Yksi ex ja yksi lapsi ehkä vielä menisi mutta kun on jo kaksi exää ja kaksi sukua siellä taustalla ja lisäksi miehen oma suku....liikaa porukkaa niin sanotusti. Joudut aina aikatauluttamaan oman elämäsi sen miehen sekasotkun kanssa. Puhtaalta pöydältä ei todellakaan tuossa tapauksessa aloiteta.

Mies vaikuttaa kypsymättömältä haaveilijalta.

Miehen tulot ovat noin 2300€/kk ja tuosta vielä siis verot pois eli matalapalkkainen. Mies maksaa elarit lapsistaan, mutta varmaan Kela auttaa koska on noin pienituloinen? Tässä muutaman kuukauden tapailun aikana on vaikuttanut jo nyt, että rahat todellakin ovat tiukilla kun ei minun kanssani kauheasti ole varaa mitään ihmeempää tehdä. Siksi olenkin miettinyt, että meidän lapselle/lapsille tuskin mitään ihmeempää olisi luvassa ja minä varmaan maksaisin suurimman osan, ja siis itsekin olen matalapalkkaisessa työssä.

Ja kuten moni onkin jo maininnut, niin olisihan elämä jatkuvaa kikkailua ja sietämistä kaikenlaisissa asioissa kun tulee 3 lasta ja 2 exää siinä mukana. Tämä minua on kovasti mietityttänytkin. Se vaan on niin jännä tunne tuo voimakas ihastuminen (ja etenkin rakastuminen) kun se sokaisee niin paljolta. Mutta olen miettinyt kyllä, että jos tekisimme lapsen tai kaksikin, niin voi jopa olla että minä lähtisin suhteesta ennen kuin mies, koska en tosiaan tiedä kävisikö elämä liian hankalaksi vuosien saatossa.

Ap

Kakkahattutäti kirjoitti:

Mikä ajaa näitä miehiä hankkimaan koko ajan lisää ja lisää lapsia?

Olen erityisope ja työni puitteissa tapaan aika paljon erityislasten perheitä. Tulee mieleen eräs yh-isä, jolla oli 7 lasta 4-5 eri naisen kanssa.

Kyseisellä miehellä oli diagnosoitu mbd eli hän oli lievästi kehitysvammainen.

Osaa lapsistaan hän tapasi, osaa ei. Lasten äideistäkin ainakin se, jonka minä tapasin, oli selkeästi heikkolahjainen.

Mies kysyi minulta ekana kun tavattiin, että onko mulla lapsia. Vastasin, että ei. ”No sä ehdit vielä” hän totesi. Mulla loksahti kyllä suu auki.

Mietin, oliko se lasten tekeminen tälle miehelle jonkinlainen saavutus, kun muutakaan ei oikein ollut.

Eikös MBD ole jonkinlainen tarkkaavaisuushäiriö (vähän kuin Adhd tai Add) eikä lievä kehitysvamma? Käsittääkseni adhd ja add-ihmiset eivät ole mitenkään älyllisesti heikompia, heillä vain on tarkkaavaisuuden kanssa ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Miehen tulot ovat noin 2300€/kk ja tuosta vielä siis verot pois eli matalapalkkainen. Mies maksaa elarit lapsistaan, mutta varmaan Kela auttaa koska on noin pienituloinen? Tässä muutaman kuukauden tapailun aikana on vaikuttanut jo nyt, että rahat todellakin ovat tiukilla kun ei minun kanssani kauheasti ole varaa mitään ihmeempää tehdä. Siksi olenkin miettinyt, että meidän lapselle/lapsille tuskin mitään ihmeempää olisi luvassa ja minä varmaan maksaisin suurimman osan, ja siis itsekin olen matalapalkkaisessa työssä.

Ja kuten moni onkin jo maininnut, niin olisihan elämä jatkuvaa kikkailua ja sietämistä kaikenlaisissa asioissa kun tulee 3 lasta ja 2 exää siinä mukana. Tämä minua on kovasti mietityttänytkin. Se vaan on niin jännä tunne tuo voimakas ihastuminen (ja etenkin rakastuminen) kun se sokaisee niin paljolta. Mutta olen miettinyt kyllä, että jos tekisimme lapsen tai kaksikin, niin voi jopa olla että minä lähtisin suhteesta ennen kuin mies, koska en tosiaan tiedä kävisikö elämä liian hankalaksi vuosien saatossa.

Ap

Tuolta pohjalta en kyllä lähtisi tekemään yhtään lasta tuohon tilanteeseen. Ota aikalisä ja pidä taukoa seurustelusta. Muutama kuukausi ilman tuota miestä niin huomaat että tunteekin ovat haihtuneet. Sinulla on vielä aikaa hankkia lapsia paljon parempaankin tilanteeseen. Miten pystyisit edes jäämään äityslomalle kun ei miehellä ole varaa sinua ja vauvaa elättää? Järki käteen.

Vierailija kirjoitti:

Miehen tulot ovat noin 2300€/kk ja tuosta vielä siis verot pois eli matalapalkkainen. Mies maksaa elarit lapsistaan, mutta varmaan Kela auttaa koska on noin pienituloinen? Tässä muutaman kuukauden tapailun aikana on vaikuttanut jo nyt, että rahat todellakin ovat tiukilla kun ei minun kanssani kauheasti ole varaa mitään ihmeempää tehdä. Siksi olenkin miettinyt, että meidän lapselle/lapsille tuskin mitään ihmeempää olisi luvassa ja minä varmaan maksaisin suurimman osan, ja siis itsekin olen matalapalkkaisessa työssä.

Ja kuten moni onkin jo maininnut, niin olisihan elämä jatkuvaa kikkailua ja sietämistä kaikenlaisissa asioissa kun tulee 3 lasta ja 2 exää siinä mukana. Tämä minua on kovasti mietityttänytkin. Se vaan on niin jännä tunne tuo voimakas ihastuminen (ja etenkin rakastuminen) kun se sokaisee niin paljolta. Mutta olen miettinyt kyllä, että jos tekisimme lapsen tai kaksikin, niin voi jopa olla että minä lähtisin suhteesta ennen kuin mies, koska en tosiaan tiedä kävisikö elämä liian hankalaksi vuosien saatossa.

Ap

Niinpä. Onko mies niin ihana että haluat hänen lastensa tähden valita pienituloisen arjen, jossa mikään ei oo mahdollista? Lapset maksaa koko ajan enemmän, parikymppiseksi saakka, jos opiskelevat. Omien lasten kohdallahan tilanne on toinen, kun tinkii omastaan lapsensa tähden, se ei tunnu-eikä ole tinkimistä, vaan oman lapset hoivaamista, hienoa ja mielekästä. Mut vaikka kuka hurskastelis mitä, ei ole ollenkaan sama asia luopua omastaan ja tinkiä miehen ja joidenkin toisten naisten jälkikasvun takia. Oikeastaanhan se on todella typerä valinta. Vaikka kuinka niistä lapsista tykkää. Eri asia jos resursseja on yllinkyllin, eihän silloin haittaa jos on antelias. Mut silloin kun on itseltä, omista mahdollisuuksista ja unelmista pois, on todella tyhmä valinta. Ja mieshän näkee asian ihan eri lailla, ei hän ajattele kuinka huono "kauppa" tuo sulle on. Hänellehän se olis onnenpotku saada sut. Ja se rakkaus ei kauaa talossa pysy jos mistään ei tuu mitään eikä rahat riitä. Ja sä joudut tinkimään omastasi koska mies on lisääntynyt enemmän mihin on varaa ja hänen elintasonsa on siksi surkea. Jos eroaisitte joskus, miehen köyhyys estäisi teidän lapsiakin pärjäämästä, kun hänellä ei olis rahaa tukea harrastuksissa, opiskeluissa jne. Sä voit todellakin valita. Mies on jo osansa ja köyhyytensä valinnut.

Ota huomioon sellainen mahdollisuus että jos noiden lasten äideille tapahtuu jotain niin sittenhän ne lapset muuttavat teille.

Ei se mies maailman ainoa mies ole ja todellakaan se rakkaus ei pitkälle kanna kun rahat loppuu. Sitten kun sulla on se oma lapsi, haluat tarjota sille mahdollisimman hyvät eväät elämään.

Tosiaan joo jos elatusmaksuihin menee vaikka tuo 6000 vuodessa niin se on 18 vuoden aikana 108000 euroa!!! Tuollakin summalla ostaisit jo asunnon.

Mies yrittää saada sut kiikkiin että saa jonkun jakamaan kuluja. Huomaat hyvin pian että makselet viikonloppuisin lasten ruokia jne....

Ap kuulostaa todella epätoivoiselta ja säälittävältä...

Etsi itsellesi parempi mies. Ei kannata panostaa toisten lapsiin ja omasta palkasta elättää miestäkin. Ajattele tulevia lapsiasi ja etsi itsellesi kunnollinen, lapseton mies.

Miten kolmen lapsen isä ei tajua että lapsiin menee rahaa kun on koko ajan peeaa jo nyt? Ja lisää lapsia pitäisi tehdä. Ap, jäitä hattuun. Tuosta miehestä ei tule sinulle muuta kuin harmia ja taloudellisia menetyksiä. Eihän miehellä olisi varaa ostaa edes lastenvaunuja. Etsii itselleen vaan elättäjää tai jonkun jakamaan asumiskuluja. Jäät tuossa tappiolle koska miehellä on elätettävänä itsensä lisäksi ne kolme lasta plus ne yksi tai kaksi sinun kanssasi. Ja varmaan haluat pitää äitysloman ja ehkä olla kotona hoitamassa lasta jonkin aikaa? Etsi joku lapseton niin olette samalla viivalla.

Ja lastenlapsiakin miehelle tulee ehkä aikanaan joten sitä aikaa ja rahaa joutuu jakamaan siihen suuntaan hamaan tulevaisuuteen....