Mikä riittäisi katkaisemaan välit vanhempaan/vanhempiin?
Mikä "riittäisi" sinusta syyksi katkaista välit (iso)vanhempaan tai (iso)vanhempiin? Tai mikä riitti sinulle, joka olet myös katkaissut välit lähisukulaiseen?
Itse katkaisin välit äitiini n. puoli vuotta sitten. Tätä ennen omat rajani oli rikottu ja minua loukattu jo niin monta kertaa ja asioista "puhuttu" ilman tulosta, että koin sen ainoana vaihtoehtona. Aiemmin nähtiin harvemmin ja puhuimme vähemmän, mutta lopulta päätin katkaista välit kokonaan, kun käytös ei muuttunut. Ennen kaikkea jatkuva kritisointi, kontrollointi ja kiristäminen/manipulointi alkoi nyppiä, vaikkei mitään sen suurempaa yksittäistä tapausta olekaan taustalla.
Äitini sisarukset ja isäni suku ymmärtävät tämän oikein hyvin. Nyt kuitenkin äitini miesystävä laittoi vähän yllättäen viestiä ja sanoi, että olen tehnyt kärpäsestä härkäsen ja ylireagoin. Aloinkin sitten miettiä, mistä on ns. oikeus loukkaantua ja mikä riittää välien katkaisuun.
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tulisi ainakin kertoa mistä syystä on niin kovasti loukkaantunut ja antaa mahdollusuus pyytää anteeksi. Sitten jos hän ei ymmärrä eikä pyydä anteeksi voi laittaa välit poikki.
Tämä toki tehty. Monta kertaa ja vuosien ajan
Ap
Akateemisen kasvatuksen laiminlyönti
Aikuinen ihminen päättää itse, mistä syystä välit katkoo. Ei se ole ulkopuolisten määriteltävissä.
Huomaatko, että olet taas asettumassa samaan manipuolitavan rooliin kuin äitisi kanssa? Alat heti etsiä virhettä omasta toiminnastasi, kun sinulle syötetään ajatus, että olet toiminut väärin.
Ei siihen mitään draamaa tarvita. Me ei jaeta kuin sama dna ja muuta yhteistä meillä ei juurikaan ole, joten miksi viettäisimme väkisin aikaa yhdessä?
Raja kulkee siinä, mihin lapsi sen haluaa asettaa. Se, mikä on minun rajani, ei tietenkään ole kaikkien raja. Jokaisella on omat syynsä ja täysi oikeus niihin.
Päihde-, väkivalta- ja mielenterveysongelmaperhe. Katkaisin sen napanuoran 16 vuotiaana, eikä ole kukaan sen jälkeen perään kysellyt.
Vierailija kirjoitti:
Raja kulkee siinä, mihin lapsi sen haluaa asettaa. Se, mikä on minun rajani, ei tietenkään ole kaikkien raja. Jokaisella on omat syynsä ja täysi oikeus niihin.
Jos vanhempi haluaa vetää sen rajan tämän pitää alistua lapsen tahtoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raja kulkee siinä, mihin lapsi sen haluaa asettaa. Se, mikä on minun rajani, ei tietenkään ole kaikkien raja. Jokaisella on omat syynsä ja täysi oikeus niihin.
Jos vanhempi haluaa vetää sen rajan tämän pitää alistua lapsen tahtoon?
Nyt puhuttiin välien katkaisemisesta vanhempiin, ei välien katkaisemisesta lapseen. Opettele lukemaan edes otsikon verran, mitä kysytään.
Välien katkaisuun riittää se ettet halua olla toisen kanssa tekemisissä. Sinun ei tarvitse selitellä asiaa millään lailla.
Valitettavasti muut eivät sitä välttämättä ymmärrä, mutta sille et voi mitään
Kiihkomielinen Äitini on woke,- palestiina,- ja ilmastohullu. Paasaa näistä 24/7 ja raivoaa kun elän itse normaalisti. Lapselleni tiputti aatettaan ja kun yritti kääntää lastani is la miin laitoin välit heti poikki.
Historia tulee toistamaan itseänsä. Sitten kun sinusta joskus tulee vanhempi, niin tulet kokemaan saman. Ihminen oppii vain ja ainoastaan kantapään kautta. Vanhemmuus on haastavaa, mutta ymmärrät sen sitten, kun on myöhäistä. Surullista.
No, nyt mitataan onko sinusta seisomaan päätöksesi takana.
Minussaa oli kaikki vialla. Mollaaminen alkoi jo enne kouluikää. Olin liian itkuherkkä (olin tunteellinen), huono koulussa (paha lukihäiriö, joka häneltä peritty ja jota ei myöntänyt) Muut vaan oli aina parempia kuin minä (kehui tuntemattomiakin lapsia, mutta ei koskaan minua) Luki päiväkirjaani, varasti tavaroitani (hajuvesiä, vaatteita ym) Arvosteli ulkonäköäni (olin lihava teinistä pitäen (kasvoi B koon rinnat ja näkyvä takapuoli) Poikaystävä oli väärä ja vanhemmat ala-luokkaisia, Muutin väärälle paikkakunnalle ja väärään asumismuotoon, Koskaan ei hyväksynyt työpaikkojani, Suuttui kun kävin kouluja (omalla kustannuksella 30 vuotiaana), Suuttui silmittömästi kun erosin, Raivostui kun kuuli uudesta miehestäni, Sai raivarin kun lähdin kerran jouluksi ulkomaille, Suuttui kun en ala heille omaishoitajaksi ja en muuta samalle paikkakunnalle asumaan (Ei siis väliä, että joutuisin jättämään työni ja ilm.miehenikin, koska hän ei suostuisi) Tässä joitain. Oliko tarpeeksi esimerkkejä?
Kun aikuistuu ei koko ajan loukkaannu. Kestää erilaisia ihmisiä. Jopa vanhempiaan.
Pärjääkö töissä jota on silkkihansikkain kohdeltava?
Kaikki ihmissuhteet ovat kahden kauppa. Joissa tulisikin aina pohtia pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan onkohan kummassakin vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmissuhteet ovat kahden kauppa. Joissa tulisikin aina pohtia pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan onkohan kummassakin vikaa.
Aina ei ole. Jos vanhempi on vaikkapa väkivaltainen alkkis-narkki, se ei ole mitenkään päin lapsen vika.
Läheisriippa toistaa lähes pakonomaisesti tekojaan, kunnes on valmis katsomaan niiden tarjoamia oppeja. Olet on alitajuisesti jäänyt kiinni ajatukseen, että turvaa ja läheisyyttä olisi tarjolla, kunhan toinen vain muuttuu. Läheisriippa ei näe, että lähes aina se johon riippuvuus kohdistuu, on usein kykenemätön tasavertaiseen ja aikuiseen suhteeseen. Lapsuuttaan ei pysty takautuvasti muuttamaan vaikka kuinka veivasit asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmissuhteet ovat kahden kauppa. Joissa tulisikin aina pohtia pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan onkohan kummassakin vikaa.
Aina ei ole. Jos vanhempi on vaikkapa väkivaltainen alkkis-narkki, se ei ole mitenkään päin lapsen vika.
Nyt taidetaan kuitenkin keskustella aikuisesta lapsesta. Ja jos aikuinen lapsi riippuu alkkis-narkki vanhemmassaan kyllä siinä on jo vähän se peilin katsomisen paikka.
Mielestäni tulisi ainakin kertoa mistä syystä on niin kovasti loukkaantunut ja antaa mahdollusuus pyytää anteeksi. Sitten jos hän ei ymmärrä eikä pyydä anteeksi voi laittaa välit poikki.