Lue keskustelun säännöt.
Meillä on kolme lasta ikähaarukalla 14-18v. Minä olen 39v, mies 43v. Hankkisitko enää iltatähteä?
01.10.2019 |
Pitkään puhuttiin neljästä lapsesta, mutta neljäs jäi, kun menin töihin kolmen lapsen pitkän kotiäitiysputken jälkeen.
Onko nyt jo myöhäistä?
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin on paljon 40-v äitejä. Kaikki tuntemani ovat onnellisia valinnastaan. Tsemppiä ja onnea, että vielä tärppää. Lapsettomuus on raskaampaa kuin lapsen saanti.
Juu on, mut harvemmin heillä on yhtä erää jo tehtynä. Ihan kaksi eri asiaa tehdä eka lapsi neljäkymppisenä, kuin tehdä uus vauva kun teinit on jo pian muuttamassa pois. Toki jos tykkää ihan koko elämänsä pyhittää sille lapsiperhetouhulle, niin eihän siinä sit mitään. Kyllähän niitäkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kyllä tulis mieleenkään, taitaa hormonit heittää ap:lla. Omat lapseni 16 v ja 14 v ja olen vuoden vanhempi kuin sinä.
No ainakin siitä iltatähdestä tulee koko perheen lemmikki.
En todellakaan tekisi. Itse sain nuorimmaiseni 37 v ja kyllä se lapsiarki imi voimat ihan toisella tavalla kuin 27 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Melko negatiivista sakkia täällä. Oletteko nauttineet lapsistanne ollenkaan? Miksi olette niin väsyneitä? Kautta aikojen 40-v naiset on tehneet lapsia.
Olen nauttinut, mutta en silti halua kelata aikaa taaksepäin. Nyt nautin niistä isommista lapsista ja elämästä heidän kanssaan. Sen jälkeen nautin siitä että ollaan taas kahdestaan miehen kanssa. En halua jumia yhdessä vaiheessa koko ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sähän saat kohta lapsenlapsia? Eikö olisi kiva olla jaksava ja auttavainen, rusinat pullasta mummo eikä toista kierrosta kärsivä väsynyt mummomamma?
Itse tietenkin teette päätöksen. Onnea tulevaan joka tapauksessa!
Sori vaan mutta nykynuoret ei tee lapsia. Joten apeesta ei tule mummoa koskaan.
Olen itse iltatähti enkä suosittele kyllä kenellekään. Tiedän muitakin perheen iltatähtiä ja kaikilla sama kokemus, ulkopuolelle jääminen muusta sisarussarjasta. Minäkin olen jo siis ihan aikuinen, kohta kolmekymppinen ja sisarukseni ovat jo hieman yli nelikymppisiä. Olen täysin ulkopuolinen. Kolme siskoani viettävät siskojen yhteistä aikaa säännöllisesti, minua ei kutsuta mukaan. Matkustavat kerran vuodessa yhteiselle pitkälle viikonlopulle jonnekin Eurooppaan eikä minua ole koskaan kutsuttu mukaan. Muuttivat aikanaan kotoa kun olin pieni joten en varsinaisesti kasvanut yhdessä heidän kanssaan joten eivät ehkä hoksaa miten paljon satuttaa kun yhtä siskoa ei koskaan kutsuta mihinkään. Ymmärsin kun olin alaikäinen enkä voinut lähteä ravintolaan tai ulkomaille mutta olen jo kohta 30-vuotias eivätkä vieläkään pyydä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi voi olla vammainen. Riski kasvaa kun vanhemmat on vanhempia. Miltä se sitten tuntuu?
En hankkisi, en jaksaisi aloittaa alusta. Nautin nyt tästä uudesta elämän vaiheesta.
Lapset 16&19v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko hulluja? Juuri alatte päästä ensimmäisestä satsista eroon niin eikun uutta putkeen? Eikö elämässänne ole mitään muuta sisältöä?
En tajua tuota "aloitetaan rumba alusta". Ei tämä elo lasten kanssa ole ollut mitään rumbaa enkä minä odota kieli pitkällä, koska muuttavat pois. Lapset ovat 13v ja 10v ja meillä on oikeasti hauskaa yhdessä.
Esikoisen pikkulapsiaika oli hankalin, kun piti tottua olemaan koko ajan läsnä jollekulle toiselle. Nuoremman kanssa sujui jo rennosti, vaikka hän onkin sairas lapsi. Olen toki iloinen, että yöherätykset ja päiväkotiajat ovat takanapäin ja lapset voivat olla kotona yksinkin ilman lastenvahtia. Mutta ei minulle olisi mikään katastrofi, vaikka meille jokin ihme tulisikin ja vauva putkahtaisi käsivarsille, vaikka olen jo 44-vuotias ja mieskin 46-vuotias. Ei tämä lapsiperheaika ole mikään putki, jonka päästä tulee ulos ne 18-vuotiaat kansalaiset.
Tosin meille hankitaan koira, jota voimme helliä, kun lisää lapsia ei ole tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emättimen laskeuma, virtsanpidätyskyvyttömyys, roikkuvat rinnat ja vatsanahka
go girl!!!
Kohta tulee vaihdevuosien ensi oireet, silloin ei meinaa kestää itseäkään, puhumattakaan pienistä lapsista. Näin siinä useimmille käy, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinä ja miehesi haluatte niin tehkää lapsi. Te ette ole liian vanhoja ainakaan, mut lapselle voi olla ikävää ettei ole oman ikäsii sisaruksia. Ja haluatteko taas vaippa arkeen?
Vierailija kirjoitti:
Olen itse iltatähti enkä suosittele kyllä kenellekään. Tiedän muitakin perheen iltatähtiä ja kaikilla sama kokemus, ulkopuolelle jääminen muusta sisarussarjasta. Minäkin olen jo siis ihan aikuinen, kohta kolmekymppinen ja sisarukseni ovat jo hieman yli nelikymppisiä. Olen täysin ulkopuolinen. Kolme siskoani viettävät siskojen yhteistä aikaa säännöllisesti, minua ei kutsuta mukaan. Matkustavat kerran vuodessa yhteiselle pitkälle viikonlopulle jonnekin Eurooppaan eikä minua ole koskaan kutsuttu mukaan. Muuttivat aikanaan kotoa kun olin pieni joten en varsinaisesti kasvanut yhdessä heidän kanssaan joten eivät ehkä hoksaa miten paljon satuttaa kun yhtä siskoa ei koskaan kutsuta mihinkään. Ymmärsin kun olin alaikäinen enkä voinut lähteä ravintolaan tai ulkomaille mutta olen jo kohta 30-vuotias eivätkä vieläkään pyydä mukaan.
Ne on sulle KATEELLISIA..äidin pikku höpönassu
Ootko jo saanu ennakkoperintöä..ja muutenkin joka joulu uuden puhelimen?
No tietenkin hankit joa edes harkitset ja haluaisit.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan tekisi. Itse sain nuorimmaiseni 37 v ja kyllä se lapsiarki imi voimat ihan toisella tavalla kuin 27 vuotiaana.
Minä taas jaksoin paremmin 41-v kuin 24-v. Mutta taloustilanne eri ja muutenkin keskityin nauttimaan ja tiesin etukäteen että valvon vähintään vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse iltatähti enkä suosittele kyllä kenellekään. Tiedän muitakin perheen iltatähtiä ja kaikilla sama kokemus, ulkopuolelle jääminen muusta sisarussarjasta. Minäkin olen jo siis ihan aikuinen, kohta kolmekymppinen ja sisarukseni ovat jo hieman yli nelikymppisiä. Olen täysin ulkopuolinen. Kolme siskoani viettävät siskojen yhteistä aikaa säännöllisesti, minua ei kutsuta mukaan. Matkustavat kerran vuodessa yhteiselle pitkälle viikonlopulle jonnekin Eurooppaan eikä minua ole koskaan kutsuttu mukaan. Muuttivat aikanaan kotoa kun olin pieni joten en varsinaisesti kasvanut yhdessä heidän kanssaan joten eivät ehkä hoksaa miten paljon satuttaa kun yhtä siskoa ei koskaan kutsuta mihinkään. Ymmärsin kun olin alaikäinen enkä voinut lähteä ravintolaan tai ulkomaille mutta olen jo kohta 30-vuotias eivätkä vieläkään pyydä mukaan.
Ompa ikävää. Mullakin ikäeroa. Olen nuorin ja en läheinen sisarusteni kanssa.
Onko tässä jotain tyhjänpesän syndroomaa vai yritys paikata tyhjää suhdetta?
Sähän saat kohta lapsenlapsia? Eikö olisi kiva olla jaksava ja auttavainen, rusinat pullasta mummo eikä toista kierrosta kärsivä väsynyt mummomamma?
Itse tietenkin teette päätöksen. Onnea tulevaan joka tapauksessa!