Teen heti lapsen, kun saadaan miehen kanssa töitä t. opettajapari

Jarre kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jarre kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa on 40 000 opettajan vajaus. Saatte molemmat töitä vaikka huomenna ja voitte valita paikan, vaikka jonkun eliittikoulun tai suomalaisen koulun.

 

Täällä Ruotsissa riittää suomalainen opettajapätevyys ja yo-todistuksessa hyväksytysti läpäisty keskipitkä ruotsi paikalliseen opettajapätevyyteen. Käytännössä toki tarvitsee osata ruotsia, mutta ainakin itselleni on hyvin suoritettu lukion ruotsi riittänyt. Pari kuukautta preppasin kieltä ja opettelin ainekohtaista sanastoa ennen tänne muuttoa, ja sillä pääsin alkuun open työssä. 

Pari kertaa olen täällä työpaikkaa vaihtanut, ja molemmilla kerroilla olen tullut valituksi vähintään joka toiseen hakemistani paikoista. En siksi että olisin joku stara, vaan koska pätevistä ja kokeneista opettajista on huutava pula. Koulusektorilla on paljon yksityisiä yrityksiä tai säätiöitä (friskola) kunnallisen lisäksi, joten palkka myös neuvottelukysymys. En valitse paikkaa pelkän palkan perusteella, mutta paremmille liksoille pääsen kuin Suomessa.. 

Paljon palkka? Millainen oppilasmateriaali?

Riippuu toki millä kouluasteella teet töitä, ja jos olet aineenopettaja, niin mitä aineita opetat. Tuntemillani pätevyyden omaavilla opettajilla palkat ovat välillä 3000-5000 euroa. Tuo 3000 euroa muutamalla vastavalmistuneella. Tässä toki täytyy itse olla tarkkana. Osa yksityisen tahon omistamista kouluista ottaa toki mielellään pätevän opettajan listoilleen, mutta palkka on alhainen. Heillä toiminta perustuu siihen, että töihin haalitaan lähes pelkästään epäpäteviä tai erityisesti vastavalmistuneita angloamerikkalaisista maista (tai niiden osavaltioista), joissa on liikaa opettajia. Heiltä puuttuu ruotsalainen opepätevyys, joten palkkoja voi pitää alhaalla. Skolinspektion (koulutarkastus) ei pysty tähän juuri puuttumaan, sillä markkinoilla ei ole niin paljon päteviä opettajia, että koululle voisi laittaa sanktioita epäpätevien palkkaamisesta. 

Oppilasaines toki vaihtelee laidasta laitaan. Löytyy alhaisen sosioekonomisen luokan alueita kroonisine ongelmineen, ja niissä open homma on usein lähinnä nuoriso-ohjaajan työtä. Sitten löytyy kouluja, jossa oppilaat hyvin motivoituneita ja lähes kaiken ajan luokassa voi käyttää opettamiseen. Eri kouluissa työskennelleenä sanoisin, ääripään poikkeukset unohtaen, että Tukholman alue vastaa Helsinkiä mitä tulee kirjoon oppilasaineksessa. 

Tukholmassahan kunta maksaa muistaakseni 10 000 kr bonusta palkan päälle ongelmakoulujen päteville opettajille. En tiedä onko se riittävä kompensoimaan turhautumista, jos ei voi tehdä työtään kunnolla, mutta tuollainen bonus siis ainakin on.

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu. Me tehtiin lapsia jo opiskeluaikana. T: opettajapari

Toiset ei kai sitten vaan halua niin paljon lapsia.

P.S. Töitä on helpompi saada, kun lapset on jo tehty.

vau. tajusit pointin. kaikki ei halua lapsia niin paljon, että tekis kaikkensa saadakseen niitä. En mä ainakaan, ihan kiva ja antava juttu varmasti, mutta elämä on kivaa ilmankin. En lähde uhkapelaamaan, eikä lähde moni muukaan ja on silti tyytyväinen. Lapsia himoavathan ovat aina synnyttäneet niitä vaikka viemäriin, eihän sellaisista edes puhuta kun mietitään miksi lapsia EI tehdä.

Olen aineenopettaja ja muutimme miehen työn perässä kun odotin esikoista. Toinen lapsi siihen perään ja minä kotona kunnes hänkin 3v. Kyllä töihin paluu oli vaikea, surkeita pätkätöitä monta vuotta ja täysin työttömänäkin olin ja opiskelin lisäpätevyyden.

Nyt olen taas ollut muutaman vuoden työelämässä kunnolla mukana, ikää 45v. Ja toivottavasti 20v vielä työelämää jäljellä. En kadu että hankin lapset kun heidät halusimme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu. Me tehtiin lapsia jo opiskeluaikana. T: opettajapari

Toiset ei kai sitten vaan halua niin paljon lapsia.

P.S. Töitä on helpompi saada, kun lapset on jo tehty.

vau. tajusit pointin. kaikki ei halua lapsia niin paljon, että tekis kaikkensa saadakseen niitä. En mä ainakaan, ihan kiva ja antava juttu varmasti, mutta elämä on kivaa ilmankin. En lähde uhkapelaamaan, eikä lähde moni muukaan ja on silti tyytyväinen. Lapsia himoavathan ovat aina synnyttäneet niitä vaikka viemäriin, eihän sellaisista edes puhuta kun mietitään miksi lapsia EI tehdä.

Ihmeesti vaan tuntuu sinullakin tunteita nostattavan tämä aihe vaikka lapset on ”ihan sama tuleeko”. Ei kukaan väitä että lapsia pitäisi tehdä, jos niitä ei halua. Käsittääkseni tämä keskustelu koski sitä, että haluaisi, mutta ei uskalla.

Eri

Pk-seudulla on töitä opettajille tarjolla. Etenkin luokanopettajista on pulaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu. Me tehtiin lapsia jo opiskeluaikana. T: opettajapari

Toiset ei kai sitten vaan halua niin paljon lapsia.

P.S. Töitä on helpompi saada, kun lapset on jo tehty.

vau. tajusit pointin. kaikki ei halua lapsia niin paljon, että tekis kaikkensa saadakseen niitä. En mä ainakaan, ihan kiva ja antava juttu varmasti, mutta elämä on kivaa ilmankin. En lähde uhkapelaamaan, eikä lähde moni muukaan ja on silti tyytyväinen. Lapsia himoavathan ovat aina synnyttäneet niitä vaikka viemäriin, eihän sellaisista edes puhuta kun mietitään miksi lapsia EI tehdä.

No se on just oma valinta. Elä sen kanssa.

Toiset antaa elämän mennä noin. ”Teen lapsia jos yhteiskunta järjestää asiat kannaltani sopivasti” tai ”Teen töitä, jos yhteiskunta järjestää työt minulle sopivasti”. Siinä sitten vuosikausia voivotellaan kun niin ei tunnu tapahtuvan. Sitten on niitä ihmisiä jotka päättää omasta elämästään itse. Haluan lapsia ja haluan työn -> muutan vaikka pois Suomesta että saan mitä haluan tai vaihdan ammattia että saan mitä haluan. Kummathan on kiikkustuolissa tyytyväisempiä elettyyn elämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu. Me tehtiin lapsia jo opiskeluaikana. T: opettajapari

Toiset ei kai sitten vaan halua niin paljon lapsia.

P.S. Töitä on helpompi saada, kun lapset on jo tehty.

vau. tajusit pointin. kaikki ei halua lapsia niin paljon, että tekis kaikkensa saadakseen niitä. En mä ainakaan, ihan kiva ja antava juttu varmasti, mutta elämä on kivaa ilmankin. En lähde uhkapelaamaan, eikä lähde moni muukaan ja on silti tyytyväinen. Lapsia himoavathan ovat aina synnyttäneet niitä vaikka viemäriin, eihän sellaisista edes puhuta kun mietitään miksi lapsia EI tehdä.

Mikäs siinä sitten. Ole ilman. Parempi varmasti niin. Eikä vähiten "lasten" kannalta.

Vierailija kirjoitti:

En ole opettaja, mutta sain vauvan 27-vuotiaana, uraa ei ollut eikä työpaikkaa, mutta niin vain nyt 30-vuotiaana sain suoraan vakituisen työn, lapsi on päivähoidossa ja kaikki on hyvin. Älkää turhaa pelätkö tulevaisuutta. Se tulee kyllä vääjäämättä ja asioilla on tapana lutviintua.

Minulle taas 32-vuotiaana lapsi, ura todella rikkonainen ja pelkkiä pätkiä sitä ennen, yliopistokoulutus alalta, jolla kohtalaisesti töitä. Nyt 36-vuotias pitkäaikaistyötön, edes työkkärin koulutuksiin en ole lapsen jälkeen päässyt ja amiksen jatkuvasta hausta tuli juuri hylky. Asiat ei todellakaan lutviudu itsestään.

Ja sitten otattte heti ekalle työllistymisvuodelle hoitovapaan sun muut?

Tämän takia teitä ei haluta palkata, erittäin vmäinen tilanne työnantajalle, vaikka teidän tilanteessa koulu.

Itse suunnittelenkin suosiolla toiminimeä, mutta alkanut lapsenhankinta halut sammumaan, siskolla on meidän suvun jatkaja synnytetty, niin ei tarvitse sitäkään märehtii.

Enkä halua köyhyyteen ottaa lasta kuitenkaan, sittenvasta kun on hunajapurkki.

Vierailija kirjoitti:

Toiset antaa elämän mennä noin. ”Teen lapsia jos yhteiskunta järjestää asiat kannaltani sopivasti” tai ”Teen töitä, jos yhteiskunta järjestää työt minulle sopivasti”. Siinä sitten vuosikausia voivotellaan kun niin ei tunnu tapahtuvan. Sitten on niitä ihmisiä jotka päättää omasta elämästään itse. Haluan lapsia ja haluan työn -> muutan vaikka pois Suomesta että saan mitä haluan tai vaihdan ammattia että saan mitä haluan. Kummathan on kiikkustuolissa tyytyväisempiä elettyyn elämään?

Mutta miten auttaa Suomen syntyvyyden nousuun, että ihmiset muuttavat työn perässä muualle tekemään lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu. Me tehtiin lapsia jo opiskeluaikana. T: opettajapari

Toiset ei kai sitten vaan halua niin paljon lapsia.

P.S. Töitä on helpompi saada, kun lapset on jo tehty.

vau. tajusit pointin. kaikki ei halua lapsia niin paljon, että tekis kaikkensa saadakseen niitä. En mä ainakaan, ihan kiva ja antava juttu varmasti, mutta elämä on kivaa ilmankin. En lähde uhkapelaamaan, eikä lähde moni muukaan ja on silti tyytyväinen. Lapsia himoavathan ovat aina synnyttäneet niitä vaikka viemäriin, eihän sellaisista edes puhuta kun mietitään miksi lapsia EI tehdä.

Ihmeesti vaan tuntuu sinullakin tunteita nostattavan tämä aihe vaikka lapset on ”ihan sama tuleeko”. Ei kukaan väitä että lapsia pitäisi tehdä, jos niitä ei halua. Käsittääkseni tämä keskustelu koski sitä, että haluaisi, mutta ei uskalla.

Eri

Niin siis onko sinulle edelleenkin epäselvää, että ihminen voi haluta lapsia eikä uskalla tehdä niitä koska tulevaisuus on epävarma, ja sitten tekee sen valinnan että ei tee niitä? Miten tämä voi olla niin mullistava ajatus että voi haluta jotain, jättää sen silti välistä ja SILTI elää merkityksellisen elämän vain eri aineksilla ja olla tyytyväinen? Ja että joku tässä maassa vois oikeasti tehdä lapsia jos olis töitä? Onko se sen arvoista olla siitä niin kiukustunut ja pöyristynyt ettei asialle kannata mitään tehdä jos se auttaisi suomalaista yhteiskuntaa? Koska ”vää ootpa tyhmä etkä oikeesti haluu sitä lasta jos et sitä kerta tee *kiukku*”

Musta jo tämä lastenhaluaminen pusketaan niin mustavalkoiseen muottiin että ihmiset on ihan sekaisin siitä, miltä pohjalta nykytilanteeseen on tultu.

Opettajille on sitä vähemmän töitä, mitä vähemmän lapsia syntyy. 

Joka tapauksessa ainoa järkevä neuvo ap:lle on tähän mennessä ollut se, että muuta pääkaupunkiseudulle kumppanin kanssa. Miksi kiertää kutistuvia maakuntia, joissa kouluja lakkautetaan ja syntyneiden määrä laskee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset antaa elämän mennä noin. ”Teen lapsia jos yhteiskunta järjestää asiat kannaltani sopivasti” tai ”Teen töitä, jos yhteiskunta järjestää työt minulle sopivasti”. Siinä sitten vuosikausia voivotellaan kun niin ei tunnu tapahtuvan. Sitten on niitä ihmisiä jotka päättää omasta elämästään itse. Haluan lapsia ja haluan työn -> muutan vaikka pois Suomesta että saan mitä haluan tai vaihdan ammattia että saan mitä haluan. Kummathan on kiikkustuolissa tyytyväisempiä elettyyn elämään?

Mutta miten auttaa Suomen syntyvyyden nousuun, että ihmiset muuttavat työn perässä muualle tekemään lapsia?

En kyllä kuule tiedä. Ihmettelen vain tuota flegmaattisuutta sellaisten asioiden suhteen joita haluaisi elämältään. Että vaan odotetaan ja odotetaan.

Tervetuloa pääkaupunkiseudulle, saatte keväällä molemmat koko vuoden pestit, vaikka samasta koulusta

Pätkiä on hoitoalakin pullollaan. Minä teen seitsemättä vuotta terkan töitä sijaisena. Koko ajan sitä odottaa josko olisi oma vuoro saada vakipaikka. Jos nyt teen lapsen, työttömyydestä ei ole pelkoa, kyllä hoitoalalla aina töitä riittää - mutta päivätöiden saaminen onkin eri juttu. Puoliso tekee vuorotyötä, ja minä en halua lastani vuoropäiväkotiin epäsäännöllisen arjen riepoteltavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset antaa elämän mennä noin. ”Teen lapsia jos yhteiskunta järjestää asiat kannaltani sopivasti” tai ”Teen töitä, jos yhteiskunta järjestää työt minulle sopivasti”. Siinä sitten vuosikausia voivotellaan kun niin ei tunnu tapahtuvan. Sitten on niitä ihmisiä jotka päättää omasta elämästään itse. Haluan lapsia ja haluan työn -> muutan vaikka pois Suomesta että saan mitä haluan tai vaihdan ammattia että saan mitä haluan. Kummathan on kiikkustuolissa tyytyväisempiä elettyyn elämään?

Mutta miten auttaa Suomen syntyvyyden nousuun, että ihmiset muuttavat työn perässä muualle tekemään lapsia?

En kyllä kuule tiedä. Ihmettelen vain tuota flegmaattisuutta sellaisten asioiden suhteen joita haluaisi elämältään. Että vaan odotetaan ja odotetaan.

No monikaan ei halua ”vain” lapsia. Vaan tasaisen elämän, johon lapsetkin sitten sopis. En mä mitään odota, ne lapset ei vaan ole mun elämän tarkoitus. Hemmetin hieno juttu jos onnistuu ja toki niin haluaisin, mutta kuten monet muutkin sanoo niin ei hinnalla millä hyvänsä. Mielummin mielekäs elämä yksin kuin kituutus ja taistelu lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu. Me tehtiin lapsia jo opiskeluaikana. T: opettajapari

Toiset ei kai sitten vaan halua niin paljon lapsia.

P.S. Töitä on helpompi saada, kun lapset on jo tehty.

vau. tajusit pointin. kaikki ei halua lapsia niin paljon, että tekis kaikkensa saadakseen niitä. En mä ainakaan, ihan kiva ja antava juttu varmasti, mutta elämä on kivaa ilmankin. En lähde uhkapelaamaan, eikä lähde moni muukaan ja on silti tyytyväinen. Lapsia himoavathan ovat aina synnyttäneet niitä vaikka viemäriin, eihän sellaisista edes puhuta kun mietitään miksi lapsia EI tehdä.

Ihmeesti vaan tuntuu sinullakin tunteita nostattavan tämä aihe vaikka lapset on ”ihan sama tuleeko”. Ei kukaan väitä että lapsia pitäisi tehdä, jos niitä ei halua. Käsittääkseni tämä keskustelu koski sitä, että haluaisi, mutta ei uskalla.

Eri

Niin siis onko sinulle edelleenkin epäselvää, että ihminen voi haluta lapsia eikä uskalla tehdä niitä koska tulevaisuus on epävarma, ja sitten tekee sen valinnan että ei tee niitä? Miten tämä voi olla niin mullistava ajatus että voi haluta jotain, jättää sen silti välistä ja SILTI elää merkityksellisen elämän vain eri aineksilla ja olla tyytyväinen? Ja että joku tässä maassa vois oikeasti tehdä lapsia jos olis töitä? Onko se sen arvoista olla siitä niin kiukustunut ja pöyristynyt ettei asialle kannata mitään tehdä jos se auttaisi suomalaista yhteiskuntaa? Koska ”vää ootpa tyhmä etkä oikeesti haluu sitä lasta jos et sitä kerta tee *kiukku*”

Musta jo tämä lastenhaluaminen pusketaan niin mustavalkoiseen muottiin että ihmiset on ihan sekaisin siitä, miltä pohjalta nykytilanteeseen on tultu.

Lapsia joko haluaa tai ei halua, ei siitä yleensä ole mitään välimuotoa. Tai en usko että niiden joille se on asia tyyliin ”voisihan noita tai sitten voisi tehdä kinkkuvoileivän” kannattaa tehdä lapsia. Kyllä sen sitten tietää JOS niitä haluaa, eikä nämä pohdinnat siinä vaiheessa edes kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu. Me tehtiin lapsia jo opiskeluaikana. T: opettajapari

Toiset ei kai sitten vaan halua niin paljon lapsia.

P.S. Töitä on helpompi saada, kun lapset on jo tehty.

vau. tajusit pointin. kaikki ei halua lapsia niin paljon, että tekis kaikkensa saadakseen niitä. En mä ainakaan, ihan kiva ja antava juttu varmasti, mutta elämä on kivaa ilmankin. En lähde uhkapelaamaan, eikä lähde moni muukaan ja on silti tyytyväinen. Lapsia himoavathan ovat aina synnyttäneet niitä vaikka viemäriin, eihän sellaisista edes puhuta kun mietitään miksi lapsia EI tehdä.

Ihmeesti vaan tuntuu sinullakin tunteita nostattavan tämä aihe vaikka lapset on ”ihan sama tuleeko”. Ei kukaan väitä että lapsia pitäisi tehdä, jos niitä ei halua. Käsittääkseni tämä keskustelu koski sitä, että haluaisi, mutta ei uskalla.

Eri

Niin siis onko sinulle edelleenkin epäselvää, että ihminen voi haluta lapsia eikä uskalla tehdä niitä koska tulevaisuus on epävarma, ja sitten tekee sen valinnan että ei tee niitä? Miten tämä voi olla niin mullistava ajatus että voi haluta jotain, jättää sen silti välistä ja SILTI elää merkityksellisen elämän vain eri aineksilla ja olla tyytyväinen? Ja että joku tässä maassa vois oikeasti tehdä lapsia jos olis töitä? Onko se sen arvoista olla siitä niin kiukustunut ja pöyristynyt ettei asialle kannata mitään tehdä jos se auttaisi suomalaista yhteiskuntaa? Koska ”vää ootpa tyhmä etkä oikeesti haluu sitä lasta jos et sitä kerta tee *kiukku*”

Musta jo tämä lastenhaluaminen pusketaan niin mustavalkoiseen muottiin että ihmiset on ihan sekaisin siitä, miltä pohjalta nykytilanteeseen on tultu.

Lapsia joko haluaa tai ei halua, ei siitä yleensä ole mitään välimuotoa. Tai en usko että niiden joille se on asia tyyliin ”voisihan noita tai sitten voisi tehdä kinkkuvoileivän” kannattaa tehdä lapsia. Kyllä sen sitten tietää JOS niitä haluaa, eikä nämä pohdinnat siinä vaiheessa edes kiinnosta.

Me tehtiin lapsi miehen kanssa koska aika oli oikea. Ei mulla ole koskaan ollut mitään vauvakuumetta ja uskon että olisin ollut onnellinen ilman perhettäkin tai se olisi voinut jäädä tulematta jos haasteita olisi tarpeeksi ollut.

Muistan osallistuneeni täällä keskusteluun joka oli ”miltä tuntuu haluta lasta” tms ja moni sanoi samaa kuin itse. Ja ennen sitä olen käsittänyt että on ihan normaalia ja yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu. Me tehtiin lapsia jo opiskeluaikana. T: opettajapari

Toiset ei kai sitten vaan halua niin paljon lapsia.

P.S. Töitä on helpompi saada, kun lapset on jo tehty.

vau. tajusit pointin. kaikki ei halua lapsia niin paljon, että tekis kaikkensa saadakseen niitä. En mä ainakaan, ihan kiva ja antava juttu varmasti, mutta elämä on kivaa ilmankin. En lähde uhkapelaamaan, eikä lähde moni muukaan ja on silti tyytyväinen. Lapsia himoavathan ovat aina synnyttäneet niitä vaikka viemäriin, eihän sellaisista edes puhuta kun mietitään miksi lapsia EI tehdä.

Ihmeesti vaan tuntuu sinullakin tunteita nostattavan tämä aihe vaikka lapset on ”ihan sama tuleeko”. Ei kukaan väitä että lapsia pitäisi tehdä, jos niitä ei halua. Käsittääkseni tämä keskustelu koski sitä, että haluaisi, mutta ei uskalla.

Eri

Niin siis onko sinulle edelleenkin epäselvää, että ihminen voi haluta lapsia eikä uskalla tehdä niitä koska tulevaisuus on epävarma, ja sitten tekee sen valinnan että ei tee niitä? Miten tämä voi olla niin mullistava ajatus että voi haluta jotain, jättää sen silti välistä ja SILTI elää merkityksellisen elämän vain eri aineksilla ja olla tyytyväinen? Ja että joku tässä maassa vois oikeasti tehdä lapsia jos olis töitä? Onko se sen arvoista olla siitä niin kiukustunut ja pöyristynyt ettei asialle kannata mitään tehdä jos se auttaisi suomalaista yhteiskuntaa? Koska ”vää ootpa tyhmä etkä oikeesti haluu sitä lasta jos et sitä kerta tee *kiukku*”

Musta jo tämä lastenhaluaminen pusketaan niin mustavalkoiseen muottiin että ihmiset on ihan sekaisin siitä, miltä pohjalta nykytilanteeseen on tultu.

Lapsia joko haluaa tai ei halua, ei siitä yleensä ole mitään välimuotoa. Tai en usko että niiden joille se on asia tyyliin ”voisihan noita tai sitten voisi tehdä kinkkuvoileivän” kannattaa tehdä lapsia. Kyllä sen sitten tietää JOS niitä haluaa, eikä nämä pohdinnat siinä vaiheessa edes kiinnosta.

Mihin perustat väitteen, ettei välimuotoa ole. Itse tunnen vain yhden naisen, jolla oli vauvakuume, pari velaa, ja muut haluavat - minä mukaan lukien - "tasaista elämää johon lapsikin sopisi". Lapsi oli kiva saada sopivassa välissä, mutta lapsettomuus ei olisi pilannut elämää, eikä lapsettomuushoidotkaan olisi ollut itsestäänselvyys.