Teen heti lapsen, kun saadaan miehen kanssa töitä t. opettajapari

Tuota... Aloittaja pohti, ettei hänestä oma elämäntilanne tunnu sopivalta lapsen hankkimista ajatellen. Saitte sitten tästäkin aikaiseksi saman jankkaamisen lapsista kuin tuhannessa muussakin ketjussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu. Me tehtiin lapsia jo opiskeluaikana. T: opettajapari

Toiset ei kai sitten vaan halua niin paljon lapsia.

P.S. Töitä on helpompi saada, kun lapset on jo tehty.

vau. tajusit pointin. kaikki ei halua lapsia niin paljon, että tekis kaikkensa saadakseen niitä. En mä ainakaan, ihan kiva ja antava juttu varmasti, mutta elämä on kivaa ilmankin. En lähde uhkapelaamaan, eikä lähde moni muukaan ja on silti tyytyväinen. Lapsia himoavathan ovat aina synnyttäneet niitä vaikka viemäriin, eihän sellaisista edes puhuta kun mietitään miksi lapsia EI tehdä.

Ihmeesti vaan tuntuu sinullakin tunteita nostattavan tämä aihe vaikka lapset on ”ihan sama tuleeko”. Ei kukaan väitä että lapsia pitäisi tehdä, jos niitä ei halua. Käsittääkseni tämä keskustelu koski sitä, että haluaisi, mutta ei uskalla.

Eri

Niin siis onko sinulle edelleenkin epäselvää, että ihminen voi haluta lapsia eikä uskalla tehdä niitä koska tulevaisuus on epävarma, ja sitten tekee sen valinnan että ei tee niitä? Miten tämä voi olla niin mullistava ajatus että voi haluta jotain, jättää sen silti välistä ja SILTI elää merkityksellisen elämän vain eri aineksilla ja olla tyytyväinen? Ja että joku tässä maassa vois oikeasti tehdä lapsia jos olis töitä? Onko se sen arvoista olla siitä niin kiukustunut ja pöyristynyt ettei asialle kannata mitään tehdä jos se auttaisi suomalaista yhteiskuntaa? Koska ”vää ootpa tyhmä etkä oikeesti haluu sitä lasta jos et sitä kerta tee *kiukku*”

Musta jo tämä lastenhaluaminen pusketaan niin mustavalkoiseen muottiin että ihmiset on ihan sekaisin siitä, miltä pohjalta nykytilanteeseen on tultu.

Lapsia joko haluaa tai ei halua, ei siitä yleensä ole mitään välimuotoa. Tai en usko että niiden joille se on asia tyyliin ”voisihan noita tai sitten voisi tehdä kinkkuvoileivän” kannattaa tehdä lapsia. Kyllä sen sitten tietää JOS niitä haluaa, eikä nämä pohdinnat siinä vaiheessa edes kiinnosta.

Mihin perustat väitteen, ettei välimuotoa ole. Itse tunnen vain yhden naisen, jolla oli vauvakuume, pari velaa, ja muut haluavat - minä mukaan lukien - "tasaista elämää johon lapsikin sopisi". Lapsi oli kiva saada sopivassa välissä, mutta lapsettomuus ei olisi pilannut elämää, eikä lapsettomuushoidotkaan olisi ollut itsestäänselvyys.

Olen jankkaaja - ehkä numero 4? tässä ketjussa. Minun tarkoituksenani oli tuoda esille, että tämäkin pariskunta kyllä saisi haluamansa pysyvän työsuhteen ja vakaan elämän, jos vain olisivat valmiita luopumaan ykkösuratoiveestaan sen vuoksi. Mutta he eivät ole. Eikä ole moni muukaan. Moni väittää, että kyse on ainoastaan taloudellisesta epävarmuudesta, kun tosiasiassa kyse on haluttomuudesta joustaa omasta unelmastaan tai tavoitteellisesta työurasta. Ja silloin kysymys on tosiaan enemmän yksilönvalinnoista, kuin yhteiskunnan tarjoamista puitteista. Kaikille vaan ei voi tarjota sitä unelmien työuraa heti kolmekymppisenä, ei vaikka jokainen mielestään sen ansaitsee.