Teen heti lapsen, kun saadaan miehen kanssa töitä t. opettajapari
Olen 29-vuotias luokanopettaja, tehnyt pätkähommia viimeiset neljä vuotta. Mies myös opettaja. Voin kertoa, ettei ole helppoa löytää töitä. Tällä hetkellä asun itse Jyväskylän lähellä pienemmällä paikkakunnalla ja mies Oulussa. Molemmilla sijaisuudet. Ihan mahdotonta löytää töitä edes 100 km päästä toisistamme. Silloin voisimme hankkia asunnon puolivälistä matkaa. Ei sovi tähän elämäntilanteeseen kyllä lapsi, vaikka molemmat haaveillaankin.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Monille tuntuu olevan haastava konsepti että lapsia ei hankita hinnalla millä hyvänsä. En räjähdä ilmaan jos en saa lapsia. Mutta jos saan lapsia ja joudun yhteiskunnan elätettäväksi niin voi olla että alkaa narunpätkä kiinnostaa.
Ehkä niitä lapsia ei vaan sitten tule. Ikävä juttu.
Minulle on ihan sama mitä kukainenkin tekee. Sanon vaan että jos lapsia haluaa, niin kannattaa tehdä ettei myöhemmin harmita. Jos ei ole niin väliksi tuleeko lapsia vai ei, niin sitten kai sillä ei ole väliä miten tekee, ehkä parempikin olla tekemättä.
Varmasti jokainen opettaja täällä osaa lukea ja laskea mitä nykytilanne tarkoittaa tulevaisuuden työelämän kannalta, oli sitä virkaa tai ei. Onko sitten 45-vuotiaana hyvä mieli kun menettää sen työnsä, jonka vuoksi uhrasi mahdollisuutensa saada biologisia lapsia. Meidän sukupolvemme on saanut kantaakseen edellisen sukupolven arvomaailman johon on kuulunut työnteon ja taloudellisen menestyksen korostaminen. Nyt siitä ei sitten osata päästää irti, vaikka yhteiskunnallinen tilanne on aivan toista kuin 80-luvulla. Entä jos tekeekin lapsia epävarmuuteen ja elää hetken pienillä tuloilla? Entä jos ei saakaan sitä unelmatyötä vaan jotain muuta tilalle? Entä jos luokin identiteettinsä jostain muusta kuin ammattinimikkeestä? Onko jo liian myöhäistä siihen?
Vierailija kirjoitti:
Olen 32-vuotias aineenopettaja, viiden aineen opettamisen pätevyys. Valmistuin 24-vuotiaana ja olen tehnyt sen jälkeen vain pätkätöitä. Mies olisi ja lapsia haluaisin, mutta ei voi ennen kuin olisi vakipaikka
Kuka ihme niin sanoo? Minä tein useamman lapsen pätkätöiden lomassa, ja viimeisen hoitovapaan aikana sain vakituisen viran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monille tuntuu olevan haastava konsepti että lapsia ei hankita hinnalla millä hyvänsä. En räjähdä ilmaan jos en saa lapsia. Mutta jos saan lapsia ja joudun yhteiskunnan elätettäväksi niin voi olla että alkaa narunpätkä kiinnostaa.
Ehkä niitä lapsia ei vaan sitten tule. Ikävä juttu.
Minulle on ihan sama mitä kukainenkin tekee. Sanon vaan että jos lapsia haluaa, niin kannattaa tehdä ettei myöhemmin harmita. Jos ei ole niin väliksi tuleeko lapsia vai ei, niin sitten kai sillä ei ole väliä miten tekee, ehkä parempikin olla tekemättä.
Tämä on kyllä ihan uskomaton myytti että kaikki haluaa lapsia niin paljon että ilman ei voisi elää.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti jokainen opettaja täällä osaa lukea ja laskea mitä nykytilanne tarkoittaa tulevaisuuden työelämän kannalta, oli sitä virkaa tai ei. Onko sitten 45-vuotiaana hyvä mieli kun menettää sen työnsä, jonka vuoksi uhrasi mahdollisuutensa saada biologisia lapsia. Meidän sukupolvemme on saanut kantaakseen edellisen sukupolven arvomaailman johon on kuulunut työnteon ja taloudellisen menestyksen korostaminen. Nyt siitä ei sitten osata päästää irti, vaikka yhteiskunnallinen tilanne on aivan toista kuin 80-luvulla. Entä jos tekeekin lapsia epävarmuuteen ja elää hetken pienillä tuloilla? Entä jos ei saakaan sitä unelmatyötä vaan jotain muuta tilalle? Entä jos luokin identiteettinsä jostain muusta kuin ammattinimikkeestä? Onko jo liian myöhäistä siihen?
Ömm mitä? Minä ainakin muistan laman ja epävarmuuden, sen vanhempien tyhjän katseen kun töitä eikä elämänrytmiä ei enää ollut. Ja ahdistuksen. Ja sen että minun lapseni ei tarvitsisi sellaista kokea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monille tuntuu olevan haastava konsepti että lapsia ei hankita hinnalla millä hyvänsä. En räjähdä ilmaan jos en saa lapsia. Mutta jos saan lapsia ja joudun yhteiskunnan elätettäväksi niin voi olla että alkaa narunpätkä kiinnostaa.
Ehkä niitä lapsia ei vaan sitten tule. Ikävä juttu.
Minulle on ihan sama mitä kukainenkin tekee. Sanon vaan että jos lapsia haluaa, niin kannattaa tehdä ettei myöhemmin harmita. Jos ei ole niin väliksi tuleeko lapsia vai ei, niin sitten kai sillä ei ole väliä miten tekee, ehkä parempikin olla tekemättä.
Tämä on kyllä ihan uskomaton myytti että kaikki haluaa lapsia niin paljon että ilman ei voisi elää.
Enhän edes väittänyt sellaista. Sanoin jos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti jokainen opettaja täällä osaa lukea ja laskea mitä nykytilanne tarkoittaa tulevaisuuden työelämän kannalta, oli sitä virkaa tai ei. Onko sitten 45-vuotiaana hyvä mieli kun menettää sen työnsä, jonka vuoksi uhrasi mahdollisuutensa saada biologisia lapsia. Meidän sukupolvemme on saanut kantaakseen edellisen sukupolven arvomaailman johon on kuulunut työnteon ja taloudellisen menestyksen korostaminen. Nyt siitä ei sitten osata päästää irti, vaikka yhteiskunnallinen tilanne on aivan toista kuin 80-luvulla. Entä jos tekeekin lapsia epävarmuuteen ja elää hetken pienillä tuloilla? Entä jos ei saakaan sitä unelmatyötä vaan jotain muuta tilalle? Entä jos luokin identiteettinsä jostain muusta kuin ammattinimikkeestä? Onko jo liian myöhäistä siihen?
Ömm mitä? Minä ainakin muistan laman ja epävarmuuden, sen vanhempien tyhjän katseen kun töitä eikä elämänrytmiä ei enää ollut. Ja ahdistuksen. Ja sen että minun lapseni ei tarvitsisi sellaista kokea.
Kaikki työttömät eivät ahdistu. Sinun vanhempasi ahdistuivat, näin ollen luulet ja tulet aina luulemaan että työttömyys muuttuu automaattisesti kotiympäristön ankeudeksi. Ja koska jo etukäteen luulet näin tapahtuvan, niin todennäköisemmin niin myös tapahtuu. Pelkosi on itseään toteuttava ennustus, joten onkin parempi ettet tee lapsia, sillä jos jäisit työttömäksi niin sinun lapsesi jäisi vaille onnellista äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Ruotsissa on 40 000 opettajan vajaus. Saatte molemmat töitä vaikka huomenna ja voitte valita paikan, vaikka jonkun eliittikoulun tai suomalaisen koulun.
Täällä Ruotsissa riittää suomalainen opettajapätevyys ja yo-todistuksessa hyväksytysti läpäisty keskipitkä ruotsi paikalliseen opettajapätevyyteen. Käytännössä toki tarvitsee osata ruotsia, mutta ainakin itselleni on hyvin suoritettu lukion ruotsi riittänyt. Pari kuukautta preppasin kieltä ja opettelin ainekohtaista sanastoa ennen tänne muuttoa, ja sillä pääsin alkuun open työssä.
Pari kertaa olen täällä työpaikkaa vaihtanut, ja molemmilla kerroilla olen tullut valituksi vähintään joka toiseen hakemistani paikoista. En siksi että olisin joku stara, vaan koska pätevistä ja kokeneista opettajista on huutava pula. Koulusektorilla on paljon yksityisiä yrityksiä tai säätiöitä (friskola) kunnallisen lisäksi, joten palkka myös neuvottelukysymys. En valitse paikkaa pelkän palkan perusteella, mutta paremmille liksoille pääsen kuin Suomessa..
Jarre kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruotsissa on 40 000 opettajan vajaus. Saatte molemmat töitä vaikka huomenna ja voitte valita paikan, vaikka jonkun eliittikoulun tai suomalaisen koulun.
Täällä Ruotsissa riittää suomalainen opettajapätevyys ja yo-todistuksessa hyväksytysti läpäisty keskipitkä ruotsi paikalliseen opettajapätevyyteen. Käytännössä toki tarvitsee osata ruotsia, mutta ainakin itselleni on hyvin suoritettu lukion ruotsi riittänyt. Pari kuukautta preppasin kieltä ja opettelin ainekohtaista sanastoa ennen tänne muuttoa, ja sillä pääsin alkuun open työssä.
Pari kertaa olen täällä työpaikkaa vaihtanut, ja molemmilla kerroilla olen tullut valituksi vähintään joka toiseen hakemistani paikoista. En siksi että olisin joku stara, vaan koska pätevistä ja kokeneista opettajista on huutava pula. Koulusektorilla on paljon yksityisiä yrityksiä tai säätiöitä (friskola) kunnallisen lisäksi, joten palkka myös neuvottelukysymys. En valitse paikkaa pelkän palkan perusteella, mutta paremmille liksoille pääsen kuin Suomessa..
Paljon palkka? Millainen oppilasmateriaali?
No, olkaa aktiivisia. Ottakaa yhteyttä suoraan eri kuntiin ja kertokaa tilanteenne. Eiköhän löydy töitä molemmille.
On ainakin tuttuja, jotka noin toimivat.
Kainuussa käsitin, että on ja takuulla muuallakin.
Mielellään pieniin kuntiin ottavat pariskuntia vakioasukkaiksi ja töihin.
Rohkeasti vaan yhteyttä,ottamaan. Suoraan kunnan päättäjiin.
Vierailija kirjoitti:
Jarre kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruotsissa on 40 000 opettajan vajaus. Saatte molemmat töitä vaikka huomenna ja voitte valita paikan, vaikka jonkun eliittikoulun tai suomalaisen koulun.
Täällä Ruotsissa riittää suomalainen opettajapätevyys ja yo-todistuksessa hyväksytysti läpäisty keskipitkä ruotsi paikalliseen opettajapätevyyteen. Käytännössä toki tarvitsee osata ruotsia, mutta ainakin itselleni on hyvin suoritettu lukion ruotsi riittänyt. Pari kuukautta preppasin kieltä ja opettelin ainekohtaista sanastoa ennen tänne muuttoa, ja sillä pääsin alkuun open työssä.
Pari kertaa olen täällä työpaikkaa vaihtanut, ja molemmilla kerroilla olen tullut valituksi vähintään joka toiseen hakemistani paikoista. En siksi että olisin joku stara, vaan koska pätevistä ja kokeneista opettajista on huutava pula. Koulusektorilla on paljon yksityisiä yrityksiä tai säätiöitä (friskola) kunnallisen lisäksi, joten palkka myös neuvottelukysymys. En valitse paikkaa pelkän palkan perusteella, mutta paremmille liksoille pääsen kuin Suomessa..
Paljon palkka? Millainen oppilasmateriaali?
Kouluja on todella erilaisia. Kunnalliset koulut eri alueilla on erilaisia, tämän lisäksi vapaakoulut (friskola) joita on esim. eri kieliin keskittyneitä ja sitten vielä eliitin oikeat yksityiskoulut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti jokainen opettaja täällä osaa lukea ja laskea mitä nykytilanne tarkoittaa tulevaisuuden työelämän kannalta, oli sitä virkaa tai ei. Onko sitten 45-vuotiaana hyvä mieli kun menettää sen työnsä, jonka vuoksi uhrasi mahdollisuutensa saada biologisia lapsia. Meidän sukupolvemme on saanut kantaakseen edellisen sukupolven arvomaailman johon on kuulunut työnteon ja taloudellisen menestyksen korostaminen. Nyt siitä ei sitten osata päästää irti, vaikka yhteiskunnallinen tilanne on aivan toista kuin 80-luvulla. Entä jos tekeekin lapsia epävarmuuteen ja elää hetken pienillä tuloilla? Entä jos ei saakaan sitä unelmatyötä vaan jotain muuta tilalle? Entä jos luokin identiteettinsä jostain muusta kuin ammattinimikkeestä? Onko jo liian myöhäistä siihen?
Ömm mitä? Minä ainakin muistan laman ja epävarmuuden, sen vanhempien tyhjän katseen kun töitä eikä elämänrytmiä ei enää ollut. Ja ahdistuksen. Ja sen että minun lapseni ei tarvitsisi sellaista kokea.
Kaikki työttömät eivät ahdistu. Sinun vanhempasi ahdistuivat, näin ollen luulet ja tulet aina luulemaan että työttömyys muuttuu automaattisesti kotiympäristön ankeudeksi. Ja koska jo etukäteen luulet näin tapahtuvan, niin todennäköisemmin niin myös tapahtuu. Pelkosi on itseään toteuttava ennustus, joten onkin parempi ettet tee lapsia, sillä jos jäisit työttömäksi niin sinun lapsesi jäisi vaille onnellista äitiä.
Mä en ikinä pysty ymmärtämään tätä näennäisnokkelaa omaan jalkaan ampumista; tyypit tivaa miksi ei joku tee lapsia, joku kertoo ja sit tyypit sanoo että taitaa vaan olla parempi ettet noilla spekseillä tee lasta. En ollut tekemässäkään eikä ole moni muukaan, silti te kiukuttelette siitä taas huomenna :D
Me teimme viiden vuoden työttömyysjakson aikana. Äitiysloma ja vasta sitten käynnistyi ansiosidonnainen.
Työttömänä on hyvä naida ja synnyttää.
Kyllä kannatan pitkää työttömyysjaksoa vauvantekoon. Sitten lapsi päiväkotiin ja töihin jos töitä saa.
Ei kannata odotella sitä oikeaa hetkeä. Minulla meni nelikymppiseksi asti. Aika raskasta on ja olisin jaksanut nuorempana paremmin.
Kaikki tuntuu tässä iässä raskaammalta ja aina vaan pahenee.
Ei kannata odotella taloustilannetta tai työtilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti jokainen opettaja täällä osaa lukea ja laskea mitä nykytilanne tarkoittaa tulevaisuuden työelämän kannalta, oli sitä virkaa tai ei. Onko sitten 45-vuotiaana hyvä mieli kun menettää sen työnsä, jonka vuoksi uhrasi mahdollisuutensa saada biologisia lapsia. Meidän sukupolvemme on saanut kantaakseen edellisen sukupolven arvomaailman johon on kuulunut työnteon ja taloudellisen menestyksen korostaminen. Nyt siitä ei sitten osata päästää irti, vaikka yhteiskunnallinen tilanne on aivan toista kuin 80-luvulla. Entä jos tekeekin lapsia epävarmuuteen ja elää hetken pienillä tuloilla? Entä jos ei saakaan sitä unelmatyötä vaan jotain muuta tilalle? Entä jos luokin identiteettinsä jostain muusta kuin ammattinimikkeestä? Onko jo liian myöhäistä siihen?
Ömm mitä? Minä ainakin muistan laman ja epävarmuuden, sen vanhempien tyhjän katseen kun töitä eikä elämänrytmiä ei enää ollut. Ja ahdistuksen. Ja sen että minun lapseni ei tarvitsisi sellaista kokea.
Kaikki työttömät eivät ahdistu. Sinun vanhempasi ahdistuivat, näin ollen luulet ja tulet aina luulemaan että työttömyys muuttuu automaattisesti kotiympäristön ankeudeksi. Ja koska jo etukäteen luulet näin tapahtuvan, niin todennäköisemmin niin myös tapahtuu. Pelkosi on itseään toteuttava ennustus, joten onkin parempi ettet tee lapsia, sillä jos jäisit työttömäksi niin sinun lapsesi jäisi vaille onnellista äitiä.
Meitä oli 4 lasta ja asuntolaina, et taida tietää sellaisesta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti jokainen opettaja täällä osaa lukea ja laskea mitä nykytilanne tarkoittaa tulevaisuuden työelämän kannalta, oli sitä virkaa tai ei. Onko sitten 45-vuotiaana hyvä mieli kun menettää sen työnsä, jonka vuoksi uhrasi mahdollisuutensa saada biologisia lapsia. Meidän sukupolvemme on saanut kantaakseen edellisen sukupolven arvomaailman johon on kuulunut työnteon ja taloudellisen menestyksen korostaminen. Nyt siitä ei sitten osata päästää irti, vaikka yhteiskunnallinen tilanne on aivan toista kuin 80-luvulla. Entä jos tekeekin lapsia epävarmuuteen ja elää hetken pienillä tuloilla? Entä jos ei saakaan sitä unelmatyötä vaan jotain muuta tilalle? Entä jos luokin identiteettinsä jostain muusta kuin ammattinimikkeestä? Onko jo liian myöhäistä siihen?
Ömm mitä? Minä ainakin muistan laman ja epävarmuuden, sen vanhempien tyhjän katseen kun töitä eikä elämänrytmiä ei enää ollut. Ja ahdistuksen. Ja sen että minun lapseni ei tarvitsisi sellaista kokea.
Kaikki työttömät eivät ahdistu. Sinun vanhempasi ahdistuivat, näin ollen luulet ja tulet aina luulemaan että työttömyys muuttuu automaattisesti kotiympäristön ankeudeksi. Ja koska jo etukäteen luulet näin tapahtuvan, niin todennäköisemmin niin myös tapahtuu. Pelkosi on itseään toteuttava ennustus, joten onkin parempi ettet tee lapsia, sillä jos jäisit työttömäksi niin sinun lapsesi jäisi vaille onnellista äitiä.
Meitä oli 4 lasta ja asuntolaina, et taida tietää sellaisesta mitään.
Asuntolaina on valinta ja olette etuoikeutettuja saamaan sitä.
Meitä on monia pätkätyöläisiä jotka ei saa koskaan asuntolainaa.
Sitä ei sijaisille myönnetä.
Opettajan ammatti pitäisi pistää pätkälle ja virat pois.
Vain siten parhaimmat saisivat töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti jokainen opettaja täällä osaa lukea ja laskea mitä nykytilanne tarkoittaa tulevaisuuden työelämän kannalta, oli sitä virkaa tai ei. Onko sitten 45-vuotiaana hyvä mieli kun menettää sen työnsä, jonka vuoksi uhrasi mahdollisuutensa saada biologisia lapsia. Meidän sukupolvemme on saanut kantaakseen edellisen sukupolven arvomaailman johon on kuulunut työnteon ja taloudellisen menestyksen korostaminen. Nyt siitä ei sitten osata päästää irti, vaikka yhteiskunnallinen tilanne on aivan toista kuin 80-luvulla. Entä jos tekeekin lapsia epävarmuuteen ja elää hetken pienillä tuloilla? Entä jos ei saakaan sitä unelmatyötä vaan jotain muuta tilalle? Entä jos luokin identiteettinsä jostain muusta kuin ammattinimikkeestä? Onko jo liian myöhäistä siihen?
Ömm mitä? Minä ainakin muistan laman ja epävarmuuden, sen vanhempien tyhjän katseen kun töitä eikä elämänrytmiä ei enää ollut. Ja ahdistuksen. Ja sen että minun lapseni ei tarvitsisi sellaista kokea.
Kaikki työttömät eivät ahdistu. Sinun vanhempasi ahdistuivat, näin ollen luulet ja tulet aina luulemaan että työttömyys muuttuu automaattisesti kotiympäristön ankeudeksi. Ja koska jo etukäteen luulet näin tapahtuvan, niin todennäköisemmin niin myös tapahtuu. Pelkosi on itseään toteuttava ennustus, joten onkin parempi ettet tee lapsia, sillä jos jäisit työttömäksi niin sinun lapsesi jäisi vaille onnellista äitiä.
Meitä oli 4 lasta ja asuntolaina, et taida tietää sellaisesta mitään.
Työttömyys ei tee kenestäkään ankeaa vanhempaa. Päinvastoin työttömillä on mahdollisuus olla läsnä lapselle ja panostaa sellaisiin asioihin mistä työssäkäyvät voivat vain haaveilla. Ymmärrän, että joillekin ihmisille työttömyys tuo masennusta. Mutta ei kaikille.
Jännä juttu. Me tehtiin lapsia jo opiskeluaikana. T: opettajapari
Toiset ei kai sitten vaan halua niin paljon lapsia.
P.S. Töitä on helpompi saada, kun lapset on jo tehty.
Jos asettaa ehtoja lapsen tekemiselle, se voi jäädä tekemättä. Miettikää mitä eniten elämältä haluatte. Onnea valitsemallanne tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Jarre kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruotsissa on 40 000 opettajan vajaus. Saatte molemmat töitä vaikka huomenna ja voitte valita paikan, vaikka jonkun eliittikoulun tai suomalaisen koulun.
Täällä Ruotsissa riittää suomalainen opettajapätevyys ja yo-todistuksessa hyväksytysti läpäisty keskipitkä ruotsi paikalliseen opettajapätevyyteen. Käytännössä toki tarvitsee osata ruotsia, mutta ainakin itselleni on hyvin suoritettu lukion ruotsi riittänyt. Pari kuukautta preppasin kieltä ja opettelin ainekohtaista sanastoa ennen tänne muuttoa, ja sillä pääsin alkuun open työssä.
Pari kertaa olen täällä työpaikkaa vaihtanut, ja molemmilla kerroilla olen tullut valituksi vähintään joka toiseen hakemistani paikoista. En siksi että olisin joku stara, vaan koska pätevistä ja kokeneista opettajista on huutava pula. Koulusektorilla on paljon yksityisiä yrityksiä tai säätiöitä (friskola) kunnallisen lisäksi, joten palkka myös neuvottelukysymys. En valitse paikkaa pelkän palkan perusteella, mutta paremmille liksoille pääsen kuin Suomessa..
Paljon palkka? Millainen oppilasmateriaali?
Riippuu toki millä kouluasteella teet töitä, ja jos olet aineenopettaja, niin mitä aineita opetat. Tuntemillani pätevyyden omaavilla opettajilla palkat ovat välillä 3000-5000 euroa. Tuo 3000 euroa muutamalla vastavalmistuneella. Tässä toki täytyy itse olla tarkkana. Osa yksityisen tahon omistamista kouluista ottaa toki mielellään pätevän opettajan listoilleen, mutta palkka on alhainen. Heillä toiminta perustuu siihen, että töihin haalitaan lähes pelkästään epäpäteviä tai erityisesti vastavalmistuneita angloamerikkalaisista maista (tai niiden osavaltioista), joissa on liikaa opettajia. Heiltä puuttuu ruotsalainen opepätevyys, joten palkkoja voi pitää alhaalla. Skolinspektion (koulutarkastus) ei pysty tähän juuri puuttumaan, sillä markkinoilla ei ole niin paljon päteviä opettajia, että koululle voisi laittaa sanktioita epäpätevien palkkaamisesta.
Oppilasaines toki vaihtelee laidasta laitaan. Löytyy alhaisen sosioekonomisen luokan alueita kroonisine ongelmineen, ja niissä open homma on usein lähinnä nuoriso-ohjaajan työtä. Sitten löytyy kouluja, jossa oppilaat hyvin motivoituneita ja lähes kaiken ajan luokassa voi käyttää opettamiseen. Eri kouluissa työskennelleenä sanoisin, ääripään poikkeukset unohtaen, että Tukholman alue vastaa Helsinkiä mitä tulee kirjoon oppilasaineksessa.
Eihän ne vakituisetkaan työt säily jos kukaan ei tee lapsia. Jos ei halua lapsia niin se on ihan ok, mutta se että syyttää lapsettomuudestaan ympäristöä ja olosuhteita, siinä pissaa omaan saappaaseen.