Lue keskustelun säännöt.
Sijaissynnytysten laillistaminen on kaikkien etu
30.09.2019 |
Sijaissynnytysten laillistaminen Suomessa on kaikkien etu. Lapsettomilla olisi mahdollisuus saada perhe, vauvoja syntyisi enemmän ja halukkaiden olisi mahdollisuus toimia sijaissynnyttäjinä.
Sijaissynnytykset ovat mahdollisia muutamissa maissa kuten Ukrainassa, Venäjällä ja Pohjois-Amerikassa. Esimerkiksi Ukrainassa sijaissynnyttäjinä toimivien naisten tilannetta ei seuraa kukaan, ja voi olla että heitä kohdellaan huonosti eivätkä he saa asianmukaista hoitoa ja tukea raskauden aikana tai sen jälkeen. Jos sijaissynnytys olisi mahdollista Suomessa, niin täällä varmasti osattaisiin hoitaa sijaissynnyttäjiä hyvin ja tarjota heille hyvät oltavat ja tukea raskausaikana, synnytyksessä ja raskauden jälkeen.
Sijaissynnytysten tulee olla hyvin voimakkaasti säädeltyjä. Sijaissynnytys tulisi mahdollistaa vain heille, jotka eivät lasta muuten voi saada ja sijaissynnyttäjät pitäisi valita huolellisesti. Molemmat osapuolet pitää turvata sopimuksin.
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, sijaissynnyttämisen laillistaminen olisi niin kaivattu asia. Miten voikaan lapsettomuus tehdä niin ulkopuoliseksi ja tuoda surua. Miten se voi eristää ystävistä ja saada tuntemaan, että on koko yhteiskunnan ulkopuolella. Lehdet huutaa synnytystalkoita ja samaa rataa jatkaa keskustelu työpaikan kahvihuoneessa. Sinä, nainen, lisäänny!
Voi, kunpa tietäisivät. Kunpa tietäisivät että kaikkemme ollaan yritetty, ja kauan. Kunpa tietäisivät miten paljon lasta on kaivattu. Miten mentiin naimisiin haaveillen perheestä. Miten paljon on lasten saamista valmisteltu ja yrittäminen aloitettu jo nuorena. Ostettu talo ja auto, syöty foolihappoa jo monta vuotta. Miten on istuttu eri lääkäreiden odotushuoneissa. Luettu kirjoja joista saa vertaistukea. Kohdattu se sukulainen, joka tulee ja laittaa kädet vatsalle ja kysyy "ootko raskaana"? Itketty toisten vauvauutisten jälkeen. Toivuttu niistä vauvauutisista ja iloittu ystävien raskauksista ja syntyneistä pienokaisista. Harrastettu seksiä koska on ovulaation aika, vaikka ei yhtään kiinnostaisi, kumpaakaan. Itketty jokaikinen kuukausi, kun aina ne menkat vaan lopulta alkaa. Syöty lääkkeitä jotka voimistavat ovulaatiota. Käyty tutkimuksissa. Riidelty puolison kanssa. Tavattu toista ja kolmatta lääkäriä. Piikitetty hormoneja. Kärsitty sivuvaikutuksista. Piikitetty lisää hormoneja. Oltu aivan sekaisin lääkkeistä. Kohdattu se ihminen, joka kysyy "etkö oo vieläkään raskaana"? Itketty koko loppupäivä tuollaisen kommentin jälkeen. Istuttu taas lääkärin huoneessa kuulemassa, ettei tälläkään kertaa. Ei tälläkään kertaa raskautta eikä vauvaa.
Kunpa tietäisivät, että mietin joka päivä, tuleeko minusta koskaan äitiä.
Kaikkia ei ole tarkoitettu äidiksi. Tämä on viesti elimistöltäsi. Voit adoptoida lapsen mistä tahansa.
Kommenttisi on todella loukaava. Ei kyky saada lapsia ole mikään tae siitä, että olisi kykenevä vanhemmaksi, siitä meillä on esimerkkejä vaikka pilvin pimein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niin moni on sijaissynnytystä vastaan, vaikka se ei koske heitä millään tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Tärkeää tässä on muistaa, että sijaissynnyttämisen tulisi AINA olla vapaaehtoista, säädeltyä ja turvallista, kaikille osapuolille. Sijaissynnyttäjäksi ei voi pakottaa toista. Ei kukaan varmasti halua tässä alkaa riistämään muita naisia, ja siksi on tärkeää laillistaa sijaissynnytys Suomessa. Nykyinen laki ohjaa ihmiset etsimään sijaissynnyttäjiä ulkomailta ja se johtaa siihen, että epätoivoiset vanhemmiksi haluavat (luen siis itsenikin yhdeksi heistä) käyttävät palveluja mitä on tarjolla. Eivätkä nämä palvelut ole välttämättä sieltä parhaammasta päästä. Tähän voidaan tehdä muutos. Jos sijaissynnytykset mahdollistetaan Suomessa, niin sijaissynnytykset voidaan hoitaa hyvin, laillisesti ja kaikkia osapuolia tukien ja kunnioittaen.
Jos rahaa liikkuu, niin kyse ei ole enää vapaaehtoisuudesta, kertoohan sen jo se, että kaupalliset sijaissynnytykset tapahtuvat aina ison elintasokuilun yli (aivan kuten pr ostituutio muuten). Suomen sisälläkin on elintasokuiluja ja rikkaat voisivat käyttää huono-osaisia hyväkseen, aivan kuten tällä hetkellä käytetään ukrainalaisia.
Toisekseen: todellako? Se, että olet epätoivoinen "johtaa" siihen, että käytät itsekin epäeettiseksi tietämääsi systeemiä, jonka toisessa päässä on köyhä nainen, jonka ruumiin vuokraat käyttöösi? Sinun on suorastaan "pakko" toimia niin? Ei, sinä teet tietoisen valinnan hyväksikäyttää toista ihmistä. Sinun ei ole mikään pakko toimia niin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin moni on sijaissynnytystä vastaan, vaikka se ei koske heitä millään tavalla?
Koska näen sen epäeettisenä ja vahingollisena näille synnyttäjille, ja jossain määrin myös lapsille. Minä olen esimerkiksi elinkauppaakin vastaan, vaikka se ei koskekaan minua millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Voi, sijaissynnyttämisen laillistaminen olisi niin kaivattu asia. Miten voikaan lapsettomuus tehdä niin ulkopuoliseksi ja tuoda surua. Miten se voi eristää ystävistä ja saada tuntemaan, että on koko yhteiskunnan ulkopuolella. Lehdet huutaa synnytystalkoita ja samaa rataa jatkaa keskustelu työpaikan kahvihuoneessa. Sinä, nainen, lisäänny!
Voi, kunpa tietäisivät. Kunpa tietäisivät että kaikkemme ollaan yritetty, ja kauan. Kunpa tietäisivät miten paljon lasta on kaivattu. Miten mentiin naimisiin haaveillen perheestä. Miten paljon on lasten saamista valmisteltu ja yrittäminen aloitettu jo nuorena. Ostettu talo ja auto, syöty foolihappoa jo monta vuotta. Miten on istuttu eri lääkäreiden odotushuoneissa. Luettu kirjoja joista saa vertaistukea. Kohdattu se sukulainen, joka tulee ja laittaa kädet vatsalle ja kysyy "ootko raskaana"? Itketty toisten vauvauutisten jälkeen. Toivuttu niistä vauvauutisista ja iloittu ystävien raskauksista ja syntyneistä pienokaisista. Harrastettu seksiä koska on ovulaation aika, vaikka ei yhtään kiinnostaisi, kumpaakaan. Itketty jokaikinen kuukausi, kun aina ne menkat vaan lopulta alkaa. Syöty lääkkeitä jotka voimistavat ovulaatiota. Käyty tutkimuksissa. Riidelty puolison kanssa. Tavattu toista ja kolmatta lääkäriä. Piikitetty hormoneja. Kärsitty sivuvaikutuksista. Piikitetty lisää hormoneja. Oltu aivan sekaisin lääkkeistä. Kohdattu se ihminen, joka kysyy "etkö oo vieläkään raskaana"? Itketty koko loppupäivä tuollaisen kommentin jälkeen. Istuttu taas lääkärin huoneessa kuulemassa, ettei tälläkään kertaa. Ei tälläkään kertaa raskautta eikä vauvaa.
Kunpa tietäisivät, että mietin joka päivä, tuleeko minusta koskaan äitiä.
Olen todella pahoillani, itsekin kärsin lapsettomuudesta joitain vuosia, se on todella kauheaa. Mutta ei sen kauheus kuitenkaan muuta miksikään sitä seikkaa, että sijaissynnytyksessä on isoja eettisiä ongelmia, joiden takia sitä ei pidä sallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, sijaissynnyttämisen laillistaminen olisi niin kaivattu asia. Miten voikaan lapsettomuus tehdä niin ulkopuoliseksi ja tuoda surua. Miten se voi eristää ystävistä ja saada tuntemaan, että on koko yhteiskunnan ulkopuolella. Lehdet huutaa synnytystalkoita ja samaa rataa jatkaa keskustelu työpaikan kahvihuoneessa. Sinä, nainen, lisäänny!
Voi, kunpa tietäisivät. Kunpa tietäisivät että kaikkemme ollaan yritetty, ja kauan. Kunpa tietäisivät miten paljon lasta on kaivattu. Miten mentiin naimisiin haaveillen perheestä. Miten paljon on lasten saamista valmisteltu ja yrittäminen aloitettu jo nuorena. Ostettu talo ja auto, syöty foolihappoa jo monta vuotta. Miten on istuttu eri lääkäreiden odotushuoneissa. Luettu kirjoja joista saa vertaistukea. Kohdattu se sukulainen, joka tulee ja laittaa kädet vatsalle ja kysyy "ootko raskaana"? Itketty toisten vauvauutisten jälkeen. Toivuttu niistä vauvauutisista ja iloittu ystävien raskauksista ja syntyneistä pienokaisista. Harrastettu seksiä koska on ovulaation aika, vaikka ei yhtään kiinnostaisi, kumpaakaan. Itketty jokaikinen kuukausi, kun aina ne menkat vaan lopulta alkaa. Syöty lääkkeitä jotka voimistavat ovulaatiota. Käyty tutkimuksissa. Riidelty puolison kanssa. Tavattu toista ja kolmatta lääkäriä. Piikitetty hormoneja. Kärsitty sivuvaikutuksista. Piikitetty lisää hormoneja. Oltu aivan sekaisin lääkkeistä. Kohdattu se ihminen, joka kysyy "etkö oo vieläkään raskaana"? Itketty koko loppupäivä tuollaisen kommentin jälkeen. Istuttu taas lääkärin huoneessa kuulemassa, ettei tälläkään kertaa. Ei tälläkään kertaa raskautta eikä vauvaa.
Kunpa tietäisivät, että mietin joka päivä, tuleeko minusta koskaan äitiä.
Kaikkia ei ole tarkoitettu äidiksi. Tämä on viesti elimistöltäsi. Voit adoptoida lapsen mistä tahansa.
Kommenttisi on todella loukaava. Ei kyky saada lapsia ole mikään tae siitä, että olisi kykenevä vanhemmaksi, siitä meillä on esimerkkejä vaikka pilvin pimein.
Niin että mahouden lisäksi et osaa myöskään lukea? Edellisessä viestissä todettiin kun et saa biologista lasta voit adoptoida. Voit ,yös ryhtyä toimimaan sijaisperheenä. Näin kanavoisit hoivahalujasi hyödyllisesti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, sijaissynnyttämisen laillistaminen olisi niin kaivattu asia. Miten voikaan lapsettomuus tehdä niin ulkopuoliseksi ja tuoda surua. Miten se voi eristää ystävistä ja saada tuntemaan, että on koko yhteiskunnan ulkopuolella. Lehdet huutaa synnytystalkoita ja samaa rataa jatkaa keskustelu työpaikan kahvihuoneessa. Sinä, nainen, lisäänny!
Voi, kunpa tietäisivät. Kunpa tietäisivät että kaikkemme ollaan yritetty, ja kauan. Kunpa tietäisivät miten paljon lasta on kaivattu. Miten mentiin naimisiin haaveillen perheestä. Miten paljon on lasten saamista valmisteltu ja yrittäminen aloitettu jo nuorena. Ostettu talo ja auto, syöty foolihappoa jo monta vuotta. Miten on istuttu eri lääkäreiden odotushuoneissa. Luettu kirjoja joista saa vertaistukea. Kohdattu se sukulainen, joka tulee ja laittaa kädet vatsalle ja kysyy "ootko raskaana"? Itketty toisten vauvauutisten jälkeen. Toivuttu niistä vauvauutisista ja iloittu ystävien raskauksista ja syntyneistä pienokaisista. Harrastettu seksiä koska on ovulaation aika, vaikka ei yhtään kiinnostaisi, kumpaakaan. Itketty jokaikinen kuukausi, kun aina ne menkat vaan lopulta alkaa. Syöty lääkkeitä jotka voimistavat ovulaatiota. Käyty tutkimuksissa. Riidelty puolison kanssa. Tavattu toista ja kolmatta lääkäriä. Piikitetty hormoneja. Kärsitty sivuvaikutuksista. Piikitetty lisää hormoneja. Oltu aivan sekaisin lääkkeistä. Kohdattu se ihminen, joka kysyy "etkö oo vieläkään raskaana"? Itketty koko loppupäivä tuollaisen kommentin jälkeen. Istuttu taas lääkärin huoneessa kuulemassa, ettei tälläkään kertaa. Ei tälläkään kertaa raskautta eikä vauvaa.
Kunpa tietäisivät, että mietin joka päivä, tuleeko minusta koskaan äitiä.
Kaikkia ei ole tarkoitettu äidiksi. Tämä on viesti elimistöltäsi. Voit adoptoida lapsen mistä tahansa.
Oih, olisikin ihanaa adoptoida pieni tumma poika tänne Suomeen, rasismin kehtoon. Hänelle olisi luvassa varmaan helppo ja kiva elämä täällä.
Itse tiedän monta lasteni kaveria, jotka on adoptoitu tänne pienenä , eikä kukaan heistä näytä siitä erityisemmin kärsivän. Suurin osa ihmisistä on jo tottunut näkemään myös värillisiä ja itämaisia ihmisiä jopa täällä perähikiällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin moni on sijaissynnytystä vastaan, vaikka se ei koske heitä millään tavalla?
Koska se on yksinkertaisesti ongelmallista ja täysin väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeää tässä on muistaa, että sijaissynnyttämisen tulisi AINA olla vapaaehtoista, säädeltyä ja turvallista, kaikille osapuolille. Sijaissynnyttäjäksi ei voi pakottaa toista. Ei kukaan varmasti halua tässä alkaa riistämään muita naisia, ja siksi on tärkeää laillistaa sijaissynnytys Suomessa. Nykyinen laki ohjaa ihmiset etsimään sijaissynnyttäjiä ulkomailta ja se johtaa siihen, että epätoivoiset vanhemmiksi haluavat (luen siis itsenikin yhdeksi heistä) käyttävät palveluja mitä on tarjolla. Eivätkä nämä palvelut ole välttämättä sieltä parhaammasta päästä. Tähän voidaan tehdä muutos. Jos sijaissynnytykset mahdollistetaan Suomessa, niin sijaissynnytykset voidaan hoitaa hyvin, laillisesti ja kaikkia osapuolia tukien ja kunnioittaen.
Jos rahaa liikkuu, niin kyse ei ole enää vapaaehtoisuudesta, kertoohan sen jo se, että kaupalliset sijaissynnytykset tapahtuvat aina ison elintasokuilun yli (aivan kuten pr ostituutio muuten). Suomen sisälläkin on elintasokuiluja ja rikkaat voisivat käyttää huono-osaisia hyväkseen, aivan kuten tällä hetkellä käytetään ukrainalaisia.
Toisekseen: todellako? Se, että olet epätoivoinen "johtaa" siihen, että käytät itsekin epäeettiseksi tietämääsi systeemiä, jonka toisessa päässä on köyhä nainen, jonka ruumiin vuokraat käyttöösi? Sinun on suorastaan "pakko" toimia niin? Ei, sinä teet tietoisen valinnan hyväksikäyttää toista ihmistä. Sinun ei ole mikään pakko toimia niin.
En minä ajattele, että minun on pakko käyttää sijaissynnyttäjää muuten, mutta jos haluan oman lapsen seuraavan parin vuoden sisällä, niin se taitaa olla ainoa vaihtoehtoni. Olisin mieluusti itse ollut raskaana, mutta kun en voi raskaana olla, niin tilanne on tämä. Sijaissynnyttäjän käyttäminen ei ole kenenkään ensimmäinen vaihtoehto, vaan viimeinen oljenkorsi. Paras vaihtoehto olisi, jos voisin löytää sijaissynnyttäjän Suomesta, mutta kun tämä ei ole mahdollista, niin sitten käytetään niitä mahdollisuuksia jotka ovat olemassa.
Sinun on turha sitä tuomita, jos olet saanut lapsesi helposti ja perinteisin menetelmin. Et tiedäkään kuinka onnekas olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin moni on sijaissynnytystä vastaan, vaikka se ei koske heitä millään tavalla?
Olen mur#haamista ja tap#pamistakin vastaan vaikkei ne mitenkään koske minua.
Mun tytär ei voi syöpähoitojen jälkeen saada enää lasta, mutta ehti onneksi saada pojan ennen niitä. Monet itkut on kuulkaa itketty siitä, että lapsia ei heille enää tule. Todellakin voisin synnyttää hänelle lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeää tässä on muistaa, että sijaissynnyttämisen tulisi AINA olla vapaaehtoista, säädeltyä ja turvallista, kaikille osapuolille. Sijaissynnyttäjäksi ei voi pakottaa toista. Ei kukaan varmasti halua tässä alkaa riistämään muita naisia, ja siksi on tärkeää laillistaa sijaissynnytys Suomessa. Nykyinen laki ohjaa ihmiset etsimään sijaissynnyttäjiä ulkomailta ja se johtaa siihen, että epätoivoiset vanhemmiksi haluavat (luen siis itsenikin yhdeksi heistä) käyttävät palveluja mitä on tarjolla. Eivätkä nämä palvelut ole välttämättä sieltä parhaammasta päästä. Tähän voidaan tehdä muutos. Jos sijaissynnytykset mahdollistetaan Suomessa, niin sijaissynnytykset voidaan hoitaa hyvin, laillisesti ja kaikkia osapuolia tukien ja kunnioittaen.
Jos rahaa liikkuu, niin kyse ei ole enää vapaaehtoisuudesta, kertoohan sen jo se, että kaupalliset sijaissynnytykset tapahtuvat aina ison elintasokuilun yli (aivan kuten pr ostituutio muuten). Suomen sisälläkin on elintasokuiluja ja rikkaat voisivat käyttää huono-osaisia hyväkseen, aivan kuten tällä hetkellä käytetään ukrainalaisia.
Toisekseen: todellako? Se, että olet epätoivoinen "johtaa" siihen, että käytät itsekin epäeettiseksi tietämääsi systeemiä, jonka toisessa päässä on köyhä nainen, jonka ruumiin vuokraat käyttöösi? Sinun on suorastaan "pakko" toimia niin? Ei, sinä teet tietoisen valinnan hyväksikäyttää toista ihmistä. Sinun ei ole mikään pakko toimia niin.
En minä ajattele, että minun on pakko käyttää sijaissynnyttäjää muuten, mutta jos haluan oman lapsen seuraavan parin vuoden sisällä, niin se taitaa olla ainoa vaihtoehtoni. Olisin mieluusti itse ollut raskaana, mutta kun en voi raskaana olla, niin tilanne on tämä. Sijaissynnyttäjän käyttäminen ei ole kenenkään ensimmäinen vaihtoehto, vaan viimeinen oljenkorsi. Paras vaihtoehto olisi, jos voisin löytää sijaissynnyttäjän Suomesta, mutta kun tämä ei ole mahdollista, niin sitten käytetään niitä mahdollisuuksia jotka ovat olemassa.
Sinun on turha sitä tuomita, jos olet saanut lapsesi helposti ja perinteisin menetelmin. Et tiedäkään kuinka onnekas olet.
Voit myös tyytyä kohtaloosi ja olla hyväksikäyttämättä itseäsi huonommassa asemassa olevia ihmisiä. Kaikenlaisia rikollisia saakin juosta irtaallaan. Onneksi se lapsen veivaaminen Suomeen ei onnistu. Adoptio ja sijaisvanhemmuus ovat käytössäsi olevat lailliset keinot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, sijaissynnyttämisen laillistaminen olisi niin kaivattu asia. Miten voikaan lapsettomuus tehdä niin ulkopuoliseksi ja tuoda surua. Miten se voi eristää ystävistä ja saada tuntemaan, että on koko yhteiskunnan ulkopuolella. Lehdet huutaa synnytystalkoita ja samaa rataa jatkaa keskustelu työpaikan kahvihuoneessa. Sinä, nainen, lisäänny!
Voi, kunpa tietäisivät. Kunpa tietäisivät että kaikkemme ollaan yritetty, ja kauan. Kunpa tietäisivät miten paljon lasta on kaivattu. Miten mentiin naimisiin haaveillen perheestä. Miten paljon on lasten saamista valmisteltu ja yrittäminen aloitettu jo nuorena. Ostettu talo ja auto, syöty foolihappoa jo monta vuotta. Miten on istuttu eri lääkäreiden odotushuoneissa. Luettu kirjoja joista saa vertaistukea. Kohdattu se sukulainen, joka tulee ja laittaa kädet vatsalle ja kysyy "ootko raskaana"? Itketty toisten vauvauutisten jälkeen. Toivuttu niistä vauvauutisista ja iloittu ystävien raskauksista ja syntyneistä pienokaisista. Harrastettu seksiä koska on ovulaation aika, vaikka ei yhtään kiinnostaisi, kumpaakaan. Itketty jokaikinen kuukausi, kun aina ne menkat vaan lopulta alkaa. Syöty lääkkeitä jotka voimistavat ovulaatiota. Käyty tutkimuksissa. Riidelty puolison kanssa. Tavattu toista ja kolmatta lääkäriä. Piikitetty hormoneja. Kärsitty sivuvaikutuksista. Piikitetty lisää hormoneja. Oltu aivan sekaisin lääkkeistä. Kohdattu se ihminen, joka kysyy "etkö oo vieläkään raskaana"? Itketty koko loppupäivä tuollaisen kommentin jälkeen. Istuttu taas lääkärin huoneessa kuulemassa, ettei tälläkään kertaa. Ei tälläkään kertaa raskautta eikä vauvaa.
Kunpa tietäisivät, että mietin joka päivä, tuleeko minusta koskaan äitiä.
Kaikkia ei ole tarkoitettu äidiksi. Tämä on viesti elimistöltäsi. Voit adoptoida lapsen mistä tahansa.
Kommenttisi on todella loukaava. Ei kyky saada lapsia ole mikään tae siitä, että olisi kykenevä vanhemmaksi, siitä meillä on esimerkkejä vaikka pilvin pimein.
Niin että mahouden lisäksi et osaa myöskään lukea? Edellisessä viestissä todettiin kun et saa biologista lasta voit adoptoida. Voit ,yös ryhtyä toimimaan sijaisperheenä. Näin kanavoisit hoivahalujasi hyödyllisesti
Voi sinua ja hyviä käytöstapojasi, oikein herkistyn kohtaamastani empatiasta. Ikävä kyllä puolisoni ei halua adoptoida eikä meidän ole mahdollista toimia sijaisperheenä, koska joudumme muuttamaan usein puolison työn takia. Haluaisin kanavoida hoivaviettini omaan lapseeni, kuten kuka tahansa muukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä todennäköisenä, että sijaissynnytyksiin liittyviin eettisiin ongelmiin löydettäisiin toimivat juridiset ratkaisut.
Ongelmat on tässä jo moneen kertaan mainittu, toimivia ratkaisuehdotuksia en ole nähnyt.
Miksi kuukausia aiemmin laadittu paperi pakottaisi luopumaan vanhemmuudesta, jos ei haluakaan?
Ja todellakin, mitä tehdä jos kukaan ei haluakaan pitää lasta esim. vamman takia?
Synnyttäjän tulisi mielestäni saada tuntuva rahallinen korvaus, mikä taas luo valtavan kirjon uusia ongelmia, kuten täällä on todettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, sijaissynnyttämisen laillistaminen olisi niin kaivattu asia. Miten voikaan lapsettomuus tehdä niin ulkopuoliseksi ja tuoda surua. Miten se voi eristää ystävistä ja saada tuntemaan, että on koko yhteiskunnan ulkopuolella. Lehdet huutaa synnytystalkoita ja samaa rataa jatkaa keskustelu työpaikan kahvihuoneessa. Sinä, nainen, lisäänny!
Voi, kunpa tietäisivät. Kunpa tietäisivät että kaikkemme ollaan yritetty, ja kauan. Kunpa tietäisivät miten paljon lasta on kaivattu. Miten mentiin naimisiin haaveillen perheestä. Miten paljon on lasten saamista valmisteltu ja yrittäminen aloitettu jo nuorena. Ostettu talo ja auto, syöty foolihappoa jo monta vuotta. Miten on istuttu eri lääkäreiden odotushuoneissa. Luettu kirjoja joista saa vertaistukea. Kohdattu se sukulainen, joka tulee ja laittaa kädet vatsalle ja kysyy "ootko raskaana"? Itketty toisten vauvauutisten jälkeen. Toivuttu niistä vauvauutisista ja iloittu ystävien raskauksista ja syntyneistä pienokaisista. Harrastettu seksiä koska on ovulaation aika, vaikka ei yhtään kiinnostaisi, kumpaakaan. Itketty jokaikinen kuukausi, kun aina ne menkat vaan lopulta alkaa. Syöty lääkkeitä jotka voimistavat ovulaatiota. Käyty tutkimuksissa. Riidelty puolison kanssa. Tavattu toista ja kolmatta lääkäriä. Piikitetty hormoneja. Kärsitty sivuvaikutuksista. Piikitetty lisää hormoneja. Oltu aivan sekaisin lääkkeistä. Kohdattu se ihminen, joka kysyy "etkö oo vieläkään raskaana"? Itketty koko loppupäivä tuollaisen kommentin jälkeen. Istuttu taas lääkärin huoneessa kuulemassa, ettei tälläkään kertaa. Ei tälläkään kertaa raskautta eikä vauvaa.
Kunpa tietäisivät, että mietin joka päivä, tuleeko minusta koskaan äitiä.
Kaikkia ei ole tarkoitettu äidiksi. Tämä on viesti elimistöltäsi. Voit adoptoida lapsen mistä tahansa.
Oih, olisikin ihanaa adoptoida pieni tumma poika tänne Suomeen, rasismin kehtoon. Hänelle olisi luvassa varmaan helppo ja kiva elämä täällä.
Helppoa ja kivaa elämää ei kukaan voi lapselleen luvata. Mutta se, että pitää rahalla ostaa tuntematon ihminen kantamaan ja synnyttämään lapsi, koska valmiiksi olemassa oleva ”väärän” värinen lapsi ei käy, ei oikein mahdu minun oikeustajuuni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeää tässä on muistaa, että sijaissynnyttämisen tulisi AINA olla vapaaehtoista, säädeltyä ja turvallista, kaikille osapuolille. Sijaissynnyttäjäksi ei voi pakottaa toista. Ei kukaan varmasti halua tässä alkaa riistämään muita naisia, ja siksi on tärkeää laillistaa sijaissynnytys Suomessa. Nykyinen laki ohjaa ihmiset etsimään sijaissynnyttäjiä ulkomailta ja se johtaa siihen, että epätoivoiset vanhemmiksi haluavat (luen siis itsenikin yhdeksi heistä) käyttävät palveluja mitä on tarjolla. Eivätkä nämä palvelut ole välttämättä sieltä parhaammasta päästä. Tähän voidaan tehdä muutos. Jos sijaissynnytykset mahdollistetaan Suomessa, niin sijaissynnytykset voidaan hoitaa hyvin, laillisesti ja kaikkia osapuolia tukien ja kunnioittaen.
Jos rahaa liikkuu, niin kyse ei ole enää vapaaehtoisuudesta, kertoohan sen jo se, että kaupalliset sijaissynnytykset tapahtuvat aina ison elintasokuilun yli (aivan kuten pr ostituutio muuten). Suomen sisälläkin on elintasokuiluja ja rikkaat voisivat käyttää huono-osaisia hyväkseen, aivan kuten tällä hetkellä käytetään ukrainalaisia.
Toisekseen: todellako? Se, että olet epätoivoinen "johtaa" siihen, että käytät itsekin epäeettiseksi tietämääsi systeemiä, jonka toisessa päässä on köyhä nainen, jonka ruumiin vuokraat käyttöösi? Sinun on suorastaan "pakko" toimia niin? Ei, sinä teet tietoisen valinnan hyväksikäyttää toista ihmistä. Sinun ei ole mikään pakko toimia niin.
En minä ajattele, että minun on pakko käyttää sijaissynnyttäjää muuten, mutta jos haluan oman lapsen seuraavan parin vuoden sisällä, niin se taitaa olla ainoa vaihtoehtoni. Olisin mieluusti itse ollut raskaana, mutta kun en voi raskaana olla, niin tilanne on tämä. Sijaissynnyttäjän käyttäminen ei ole kenenkään ensimmäinen vaihtoehto, vaan viimeinen oljenkorsi. Paras vaihtoehto olisi, jos voisin löytää sijaissynnyttäjän Suomesta, mutta kun tämä ei ole mahdollista, niin sitten käytetään niitä mahdollisuuksia jotka ovat olemassa.
Sinun on turha sitä tuomita, jos olet saanut lapsesi helposti ja perinteisin menetelmin. Et tiedäkään kuinka onnekas olet.
Voit myös tyytyä kohtaloosi ja olla hyväksikäyttämättä itseäsi huonommassa asemassa olevia ihmisiä. Kaikenlaisia rikollisia saakin juosta irtaallaan. Onneksi se lapsen veivaaminen Suomeen ei onnistu. Adoptio ja sijaisvanhemmuus ovat käytössäsi olevat lailliset keinot.
Nykypäivänä hienoa onkin, kun kohtaloonsa ei tarvitse tyytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, sijaissynnyttämisen laillistaminen olisi niin kaivattu asia. Miten voikaan lapsettomuus tehdä niin ulkopuoliseksi ja tuoda surua. Miten se voi eristää ystävistä ja saada tuntemaan, että on koko yhteiskunnan ulkopuolella. Lehdet huutaa synnytystalkoita ja samaa rataa jatkaa keskustelu työpaikan kahvihuoneessa. Sinä, nainen, lisäänny!
Voi, kunpa tietäisivät. Kunpa tietäisivät että kaikkemme ollaan yritetty, ja kauan. Kunpa tietäisivät miten paljon lasta on kaivattu. Miten mentiin naimisiin haaveillen perheestä. Miten paljon on lasten saamista valmisteltu ja yrittäminen aloitettu jo nuorena. Ostettu talo ja auto, syöty foolihappoa jo monta vuotta. Miten on istuttu eri lääkäreiden odotushuoneissa. Luettu kirjoja joista saa vertaistukea. Kohdattu se sukulainen, joka tulee ja laittaa kädet vatsalle ja kysyy "ootko raskaana"? Itketty toisten vauvauutisten jälkeen. Toivuttu niistä vauvauutisista ja iloittu ystävien raskauksista ja syntyneistä pienokaisista. Harrastettu seksiä koska on ovulaation aika, vaikka ei yhtään kiinnostaisi, kumpaakaan. Itketty jokaikinen kuukausi, kun aina ne menkat vaan lopulta alkaa. Syöty lääkkeitä jotka voimistavat ovulaatiota. Käyty tutkimuksissa. Riidelty puolison kanssa. Tavattu toista ja kolmatta lääkäriä. Piikitetty hormoneja. Kärsitty sivuvaikutuksista. Piikitetty lisää hormoneja. Oltu aivan sekaisin lääkkeistä. Kohdattu se ihminen, joka kysyy "etkö oo vieläkään raskaana"? Itketty koko loppupäivä tuollaisen kommentin jälkeen. Istuttu taas lääkärin huoneessa kuulemassa, ettei tälläkään kertaa. Ei tälläkään kertaa raskautta eikä vauvaa.
Kunpa tietäisivät, että mietin joka päivä, tuleeko minusta koskaan äitiä.
Kaikkia ei ole tarkoitettu äidiksi. Tämä on viesti elimistöltäsi. Voit adoptoida lapsen mistä tahansa.
Oih, olisikin ihanaa adoptoida pieni tumma poika tänne Suomeen, rasismin kehtoon. Hänelle olisi luvassa varmaan helppo ja kiva elämä täällä.
Helppoa ja kivaa elämää ei kukaan voi lapselleen luvata. Mutta se, että pitää rahalla ostaa tuntematon ihminen kantamaan ja synnyttämään lapsi, koska valmiiksi olemassa oleva ”väärän” värinen lapsi ei käy, ei oikein mahdu minun oikeustajuuni.
Olet ymmärtänyt väärin. Minulle lapsi ei olisi väärän värinen, mutta pelkään että hän joutuisi kokemaan rasismia ja kiusaamista. Ystäväni (tummaihoinen mies) on kertonut monet kerrat, miten hänen lapsiaan on haukuttu ja kiusattu, jopa ihan aikuisten ihmisten taholta. En ikinä haluaisi vastaavaa kohtaloa omalle lapselleni, että sellaista täytyisi sietää. Lisäksi adoptio on hankalaa, siinäkin voi olla eettisiä ongelmia ja se on todella kallista.
Eiköhän 2050 kansalaiset pakoteta luovuttamaan siittiöitä ja kohtuja jollekin kasvottomalle lapsijalostamolle ja kotona odottaa uskolliset silikonirobotit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, sijaissynnyttämisen laillistaminen olisi niin kaivattu asia. Miten voikaan lapsettomuus tehdä niin ulkopuoliseksi ja tuoda surua. Miten se voi eristää ystävistä ja saada tuntemaan, että on koko yhteiskunnan ulkopuolella. Lehdet huutaa synnytystalkoita ja samaa rataa jatkaa keskustelu työpaikan kahvihuoneessa. Sinä, nainen, lisäänny!
Voi, kunpa tietäisivät. Kunpa tietäisivät että kaikkemme ollaan yritetty, ja kauan. Kunpa tietäisivät miten paljon lasta on kaivattu. Miten mentiin naimisiin haaveillen perheestä. Miten paljon on lasten saamista valmisteltu ja yrittäminen aloitettu jo nuorena. Ostettu talo ja auto, syöty foolihappoa jo monta vuotta. Miten on istuttu eri lääkäreiden odotushuoneissa. Luettu kirjoja joista saa vertaistukea. Kohdattu se sukulainen, joka tulee ja laittaa kädet vatsalle ja kysyy "ootko raskaana"? Itketty toisten vauvauutisten jälkeen. Toivuttu niistä vauvauutisista ja iloittu ystävien raskauksista ja syntyneistä pienokaisista. Harrastettu seksiä koska on ovulaation aika, vaikka ei yhtään kiinnostaisi, kumpaakaan. Itketty jokaikinen kuukausi, kun aina ne menkat vaan lopulta alkaa. Syöty lääkkeitä jotka voimistavat ovulaatiota. Käyty tutkimuksissa. Riidelty puolison kanssa. Tavattu toista ja kolmatta lääkäriä. Piikitetty hormoneja. Kärsitty sivuvaikutuksista. Piikitetty lisää hormoneja. Oltu aivan sekaisin lääkkeistä. Kohdattu se ihminen, joka kysyy "etkö oo vieläkään raskaana"? Itketty koko loppupäivä tuollaisen kommentin jälkeen. Istuttu taas lääkärin huoneessa kuulemassa, ettei tälläkään kertaa. Ei tälläkään kertaa raskautta eikä vauvaa.
Kunpa tietäisivät, että mietin joka päivä, tuleeko minusta koskaan äitiä.
Kaikkia ei ole tarkoitettu äidiksi. Tämä on viesti elimistöltäsi. Voit adoptoida lapsen mistä tahansa.
Kommenttisi on todella loukaava. Ei kyky saada lapsia ole mikään tae siitä, että olisi kykenevä vanhemmaksi, siitä meillä on esimerkkejä vaikka pilvin pimein.
Niin että mahouden lisäksi et osaa myöskään lukea? Edellisessä viestissä todettiin kun et saa biologista lasta voit adoptoida. Voit ,yös ryhtyä toimimaan sijaisperheenä. Näin kanavoisit hoivahalujasi hyödyllisesti
Voi sinua ja hyviä käytöstapojasi, oikein herkistyn kohtaamastani empatiasta. Ikävä kyllä puolisoni ei halua adoptoida eikä meidän ole mahdollista toimia sijaisperheenä, koska joudumme muuttamaan usein puolison työn takia. Haluaisin kanavoida hoivaviettini omaan lapseeni, kuten kuka tahansa muukin.
Todella rumaa kielenkäyttöä olet saanut osaksesi. Mutta minunkin täytyy todeta, etten pidä kohdunvuokrausta eettisesti kestävänä toimintana.
Pitäisikö teidän pyrkiä rakentamaan elämänne sellaiseksi, että adoptio tai sijaisvanhemmuus olisi mahdollista. Se olisi lapsenkin etu, vaikka tosiaan omatekoisia lapsia saa pyöräyttää vaikka millaisiin oloihin.
Joskus Kotiliedessä oli juttu naisesta, joka toimi sijaissynnyttäjänä sisarelleen Suomessa. Täytyy kyllä sanoa että kolme lasta itselleni tehneenä en ryhtyisi edes sisarelleni moista palvelusta tekemään. Omille lapsille ehkä , mutta siihen olisin liian vanha.