Lue keskustelun säännöt.
Sijaissynnytysten laillistaminen on kaikkien etu
30.09.2019 |
Sijaissynnytysten laillistaminen Suomessa on kaikkien etu. Lapsettomilla olisi mahdollisuus saada perhe, vauvoja syntyisi enemmän ja halukkaiden olisi mahdollisuus toimia sijaissynnyttäjinä.
Sijaissynnytykset ovat mahdollisia muutamissa maissa kuten Ukrainassa, Venäjällä ja Pohjois-Amerikassa. Esimerkiksi Ukrainassa sijaissynnyttäjinä toimivien naisten tilannetta ei seuraa kukaan, ja voi olla että heitä kohdellaan huonosti eivätkä he saa asianmukaista hoitoa ja tukea raskauden aikana tai sen jälkeen. Jos sijaissynnytys olisi mahdollista Suomessa, niin täällä varmasti osattaisiin hoitaa sijaissynnyttäjiä hyvin ja tarjota heille hyvät oltavat ja tukea raskausaikana, synnytyksessä ja raskauden jälkeen.
Sijaissynnytysten tulee olla hyvin voimakkaasti säädeltyjä. Sijaissynnytys tulisi mahdollistaa vain heille, jotka eivät lasta muuten voi saada ja sijaissynnyttäjät pitäisi valita huolellisesti. Molemmat osapuolet pitää turvata sopimuksin.
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni sijaissynnytyksen ei pitäisi olla hyväksyttyä ja siihen liittyy useita ihmisoikeuskysymyksiä. Sijaissynnytys on eettisesti arveluttavaa ja se voi olla herkästi väylä heikommassa tilanteessa olevien naisten hyväksikäyttöön. Näen myös jonkinlaista ristiriitaa sijaissynnytyksessä liittyen lapsen oikeuksiin. Joissain sijaissynnytys tapauksissa syntyvä lapsi on biologisesti sijaissynnyttäjän, mutta toinen "äiti" adoptoi hänet. Ja toisaalta, vaikka biologisesti toisten ihmisten alkio on siirretty sijaissynnyttäjän kohtuun, on silti sikiö kasvanut siinä henkilössä ja syntyessään vauva tunnistaa synnyttäjänsä äidikseen biologisesta alkuperästään huolimatta. Lapsi voi myös kasvaessaan kokea ristiriitaisia tunteita alkuperästään, kun sijaissynnyttäjää on käytetty. Nämä asiat eivät ole mielestäni lainkaan niin yksinkertaisia.
Mietippäs miten tämä menee adoptiossa.. Siinä tällaisia kiintymyssuhteen ja identiteetin kysymyksiä tulee varmasti. Yksinkertaista tämä ei ole, mutta sen takia tulee säätää lakeja ohjaamaan sijaissynnytystoimintaa.
Kyllä, adoptiossakin on kiintymyssuhdeongelmia ja muitakin lapsen psyykeseen liittyviä ongelmia, mutta adoptio on siinä mielessä eri asia, että adoptiossa lapsen biologiset vanhemmat useimmiten eivät ole syystä tai toisesta kykeneviä huolehtimaan lapsestaan ja siksi lapsi adoptoidaan. Sijaissynnytys ei ole mielestäni adoptioon verrattavaa. Siinä lapsi ei ole ensin syntymässä vanhemmalle, joka ei sitten olekaan kykenevä huolehtimaan lapsesta, vaan sijaissynnytyksessä lapsi ns tilataan tiettyyn perheeseen ja joku muu vain synnyttää hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin täällä miten toimitaan jos sijaissynnyttäjä ei halua luopua lapsesta. Rahojen palautus on pienin ongelma.
Tai entä jos tuleva keinoäiti ja isä eivät jostain syystä haluakkaan vauvaa koska lapsi on ruma tai vammainen. Mitä lapselle tapahtuu jos biologinen äitikään ei voi vauvaa pitää.
Täysin utopistinen ajatus. Suomesta ei löydy varmaan edes kymmentä naista, jotka suostuisivat moiseen. Vaikka kuinka olisi kirjalliset sopimukset ja vastuukysymykset selvät ja raha vaihtaisi omistajaa, biologinen äiti saattaa silti muuttaa mielensä.
Ja että vammautuneita ja mt-potilaita "värvättäisiin" sijaisynnyttäjiksi? Kyllä on pian lakimiehillä töitä....
Mikä ihme saa aikaan pakkomielteen, että lapsen pitää olla "oma".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, sijaissynnyttämisen laillistaminen olisi niin kaivattu asia. Miten voikaan lapsettomuus tehdä niin ulkopuoliseksi ja tuoda surua. Miten se voi eristää ystävistä ja saada tuntemaan, että on koko yhteiskunnan ulkopuolella. Lehdet huutaa synnytystalkoita ja samaa rataa jatkaa keskustelu työpaikan kahvihuoneessa. Sinä, nainen, lisäänny!
Voi, kunpa tietäisivät. Kunpa tietäisivät että kaikkemme ollaan yritetty, ja kauan. Kunpa tietäisivät miten paljon lasta on kaivattu. Miten mentiin naimisiin haaveillen perheestä. Miten paljon on lasten saamista valmisteltu ja yrittäminen aloitettu jo nuorena. Ostettu talo ja auto, syöty foolihappoa jo monta vuotta. Miten on istuttu eri lääkäreiden odotushuoneissa. Luettu kirjoja joista saa vertaistukea. Kohdattu se sukulainen, joka tulee ja laittaa kädet vatsalle ja kysyy "ootko raskaana"? Itketty toisten vauvauutisten jälkeen. Toivuttu niistä vauvauutisista ja iloittu ystävien raskauksista ja syntyneistä pienokaisista. Harrastettu seksiä koska on ovulaation aika, vaikka ei yhtään kiinnostaisi, kumpaakaan. Itketty jokaikinen kuukausi, kun aina ne menkat vaan lopulta alkaa. Syöty lääkkeitä jotka voimistavat ovulaatiota. Käyty tutkimuksissa. Riidelty puolison kanssa. Tavattu toista ja kolmatta lääkäriä. Piikitetty hormoneja. Kärsitty sivuvaikutuksista. Piikitetty lisää hormoneja. Oltu aivan sekaisin lääkkeistä. Kohdattu se ihminen, joka kysyy "etkö oo vieläkään raskaana"? Itketty koko loppupäivä tuollaisen kommentin jälkeen. Istuttu taas lääkärin huoneessa kuulemassa, ettei tälläkään kertaa. Ei tälläkään kertaa raskautta eikä vauvaa.
Kunpa tietäisivät, että mietin joka päivä, tuleeko minusta koskaan äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Mietin täällä miten toimitaan jos sijaissynnyttäjä ei halua luopua lapsesta. Rahojen palautus on pienin ongelma.
Tai entä jos tuleva keinoäiti ja isä eivät jostain syystä haluakkaan vauvaa koska lapsi on ruma tai vammainen. Mitä lapselle tapahtuu jos biologinen äitikään ei voi vauvaa pitää.
Lapsi heitetään susille, tietysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin sijaissynnyttää jos saisin vaivanpalkkaa vaikka 500 000e. Muuten en, kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Mietin täällä miten toimitaan jos sijaissynnyttäjä ei halua luopua lapsesta. Rahojen palautus on pienin ongelma.
Tai entä jos tuleva keinoäiti ja isä eivät jostain syystä haluakkaan vauvaa koska lapsi on ruma tai vammainen. Mitä lapselle tapahtuu jos biologinen äitikään ei voi vauvaa pitää.
Tämän takia asiasta kuuluu tehdä sopimus. Sijaissynnyttäjä on sijaissynnyttäjä, hän ei ole äiti. Hänellä ei ole oikeuksia lapseen. Tämä on sopimuksessa ja asia on sillä selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi, sijaissynnyttämisen laillistaminen olisi niin kaivattu asia. Miten voikaan lapsettomuus tehdä niin ulkopuoliseksi ja tuoda surua. Miten se voi eristää ystävistä ja saada tuntemaan, että on koko yhteiskunnan ulkopuolella. Lehdet huutaa synnytystalkoita ja samaa rataa jatkaa keskustelu työpaikan kahvihuoneessa. Sinä, nainen, lisäänny!
Voi, kunpa tietäisivät. Kunpa tietäisivät että kaikkemme ollaan yritetty, ja kauan. Kunpa tietäisivät miten paljon lasta on kaivattu. Miten mentiin naimisiin haaveillen perheestä. Miten paljon on lasten saamista valmisteltu ja yrittäminen aloitettu jo nuorena. Ostettu talo ja auto, syöty foolihappoa jo monta vuotta. Miten on istuttu eri lääkäreiden odotushuoneissa. Luettu kirjoja joista saa vertaistukea. Kohdattu se sukulainen, joka tulee ja laittaa kädet vatsalle ja kysyy "ootko raskaana"? Itketty toisten vauvauutisten jälkeen. Toivuttu niistä vauvauutisista ja iloittu ystävien raskauksista ja syntyneistä pienokaisista. Harrastettu seksiä koska on ovulaation aika, vaikka ei yhtään kiinnostaisi, kumpaakaan. Itketty jokaikinen kuukausi, kun aina ne menkat vaan lopulta alkaa. Syöty lääkkeitä jotka voimistavat ovulaatiota. Käyty tutkimuksissa. Riidelty puolison kanssa. Tavattu toista ja kolmatta lääkäriä. Piikitetty hormoneja. Kärsitty sivuvaikutuksista. Piikitetty lisää hormoneja. Oltu aivan sekaisin lääkkeistä. Kohdattu se ihminen, joka kysyy "etkö oo vieläkään raskaana"? Itketty koko loppupäivä tuollaisen kommentin jälkeen. Istuttu taas lääkärin huoneessa kuulemassa, ettei tälläkään kertaa. Ei tälläkään kertaa raskautta eikä vauvaa.
Kunpa tietäisivät, että mietin joka päivä, tuleeko minusta koskaan äitiä.
Ei ole tarkoitus vähätellä tuskaanne, mutta näkisin adoption kaikin puolin parempana ratkaisuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijaissynnytys herättää vain liudan juridisia kysymyksiä sekä mahdollisesti mitätöi syntymättömän lapsen oikeuksia. Maapallolla on jo lapsia joita kukaan ei halua, miksi heitä ei voisi adoptoida rakastavaan perheeseen? Niin mutta ilmeisesti täytyy olla omia geenejä tai vähintääkin mahdollisuus valita geenit (sperm.luovuttaja, munasolun luovuttaja). Sijaissynnytys on bisnestä esim. Ukrainassa. Minusta tuollainen vauvatehtailu on vähintääkin moraalisesti arveluttavaa.
Kyllä, maapallolla on lapsia joita kukaan ei halua. Adoptoiminen on silti todella hankalaa, kallista, eikä todellakaan kaikille mahdollista. Koita itse adoptoida, ja kerro miten onnistui.
Sijaissynnytys voi olla bisnestä tai ei, riippuu maasta ja laeista. Tällä hetkellä annamme näiden rahavarojen valua esim. Ukrainaan, kun voisimme saada saman bisneksen pyörimään Suomessakin. Tai sitten Suomessa tapahtuva sijaissynnytys voisi olla sellaista, ettei se maksa mitään.
Kun suomalaisnaisten eivät halua kantaa ja synnyttää edes itselleen lapsia niin kuvittelet, että joku tekisi sen jollekkin toiselle korvauksesta tai hyvää hvyyttään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos siajissynytys olisi ollut laillista, kun olin nuori, olisin ollut kerran kahdessa vuodessa raskaana.
Raskausajat olen ollut elämäni kunnossa. Nykyään, kun vielä saa kivunlievityksen synnytykseen, niin ei varmaan olisi niin tuskallista kuin 70-luvulla luomuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni sijaissynnytyksen ei pitäisi olla hyväksyttyä ja siihen liittyy useita ihmisoikeuskysymyksiä. Sijaissynnytys on eettisesti arveluttavaa ja se voi olla herkästi väylä heikommassa tilanteessa olevien naisten hyväksikäyttöön. Näen myös jonkinlaista ristiriitaa sijaissynnytyksessä liittyen lapsen oikeuksiin. Joissain sijaissynnytys tapauksissa syntyvä lapsi on biologisesti sijaissynnyttäjän, mutta toinen "äiti" adoptoi hänet. Ja toisaalta, vaikka biologisesti toisten ihmisten alkio on siirretty sijaissynnyttäjän kohtuun, on silti sikiö kasvanut siinä henkilössä ja syntyessään vauva tunnistaa synnyttäjänsä äidikseen biologisesta alkuperästään huolimatta. Lapsi voi myös kasvaessaan kokea ristiriitaisia tunteita alkuperästään, kun sijaissynnyttäjää on käytetty. Nämä asiat eivät ole mielestäni lainkaan niin yksinkertaisia.
Mietippäs miten tämä menee adoptiossa.. Siinä tällaisia kiintymyssuhteen ja identiteetin kysymyksiä tulee varmasti. Yksinkertaista tämä ei ole, mutta sen takia tulee säätää lakeja ohjaamaan sijaissynnytystoimintaa.
Adoptio ei todellakaan olekaan toivottu tilanne ja se on useimmiten traumaattista lapselle ja synnyttävälle äidille. Sen takia juuri vastaavia tilanteita ei pidä aktiivisesti luoda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin täällä miten toimitaan jos sijaissynnyttäjä ei halua luopua lapsesta. Rahojen palautus on pienin ongelma.
Tai entä jos tuleva keinoäiti ja isä eivät jostain syystä haluakkaan vauvaa koska lapsi on ruma tai vammainen. Mitä lapselle tapahtuu jos biologinen äitikään ei voi vauvaa pitää.
Tämän takia asiasta kuuluu tehdä sopimus. Sijaissynnyttäjä on sijaissynnyttäjä, hän ei ole äiti. Hänellä ei ole oikeuksia lapseen. Tämä on sopimuksessa ja asia on sillä selvä.
Olisi selvä, mikälii nainen olisi robotti. Se että kantaa lasta sen 10 kk voi muuttaa mielen kokonaan ja siinä ei sinun lappusesi ja rahasi auta yhtään.
Todellakaan ei.
Toivottavasti ikinä.
Adoptio on mahdollista, jos ei muuten onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin täällä miten toimitaan jos sijaissynnyttäjä ei halua luopua lapsesta. Rahojen palautus on pienin ongelma.
Tai entä jos tuleva keinoäiti ja isä eivät jostain syystä haluakkaan vauvaa koska lapsi on ruma tai vammainen. Mitä lapselle tapahtuu jos biologinen äitikään ei voi vauvaa pitää.
Tämän takia asiasta kuuluu tehdä sopimus. Sijaissynnyttäjä on sijaissynnyttäjä, hän ei ole äiti. Hänellä ei ole oikeuksia lapseen. Tämä on sopimuksessa ja asia on sillä selvä.
Niin, mutta kun tunteet ja hormonit eivät ymmärrä sopimuksia. Sen takia ihmisiä suojellaan laeilla tekemästä mahdottomia sopimuksia.
Vierailija kirjoitti:
Voi, sijaissynnyttämisen laillistaminen olisi niin kaivattu asia. Miten voikaan lapsettomuus tehdä niin ulkopuoliseksi ja tuoda surua. Miten se voi eristää ystävistä ja saada tuntemaan, että on koko yhteiskunnan ulkopuolella. Lehdet huutaa synnytystalkoita ja samaa rataa jatkaa keskustelu työpaikan kahvihuoneessa. Sinä, nainen, lisäänny!
Voi, kunpa tietäisivät. Kunpa tietäisivät että kaikkemme ollaan yritetty, ja kauan. Kunpa tietäisivät miten paljon lasta on kaivattu. Miten mentiin naimisiin haaveillen perheestä. Miten paljon on lasten saamista valmisteltu ja yrittäminen aloitettu jo nuorena. Ostettu talo ja auto, syöty foolihappoa jo monta vuotta. Miten on istuttu eri lääkäreiden odotushuoneissa. Luettu kirjoja joista saa vertaistukea. Kohdattu se sukulainen, joka tulee ja laittaa kädet vatsalle ja kysyy "ootko raskaana"? Itketty toisten vauvauutisten jälkeen. Toivuttu niistä vauvauutisista ja iloittu ystävien raskauksista ja syntyneistä pienokaisista. Harrastettu seksiä koska on ovulaation aika, vaikka ei yhtään kiinnostaisi, kumpaakaan. Itketty jokaikinen kuukausi, kun aina ne menkat vaan lopulta alkaa. Syöty lääkkeitä jotka voimistavat ovulaatiota. Käyty tutkimuksissa. Riidelty puolison kanssa. Tavattu toista ja kolmatta lääkäriä. Piikitetty hormoneja. Kärsitty sivuvaikutuksista. Piikitetty lisää hormoneja. Oltu aivan sekaisin lääkkeistä. Kohdattu se ihminen, joka kysyy "etkö oo vieläkään raskaana"? Itketty koko loppupäivä tuollaisen kommentin jälkeen. Istuttu taas lääkärin huoneessa kuulemassa, ettei tälläkään kertaa. Ei tälläkään kertaa raskautta eikä vauvaa.
Kunpa tietäisivät, että mietin joka päivä, tuleeko minusta koskaan äitiä.
Kaikkia ei ole tarkoitettu äidiksi. Tämä on viesti elimistöltäsi. Voit adoptoida lapsen mistä tahansa.
Tärkeää tässä on muistaa, että sijaissynnyttämisen tulisi AINA olla vapaaehtoista, säädeltyä ja turvallista, kaikille osapuolille. Sijaissynnyttäjäksi ei voi pakottaa toista. Ei kukaan varmasti halua tässä alkaa riistämään muita naisia, ja siksi on tärkeää laillistaa sijaissynnytys Suomessa. Nykyinen laki ohjaa ihmiset etsimään sijaissynnyttäjiä ulkomailta ja se johtaa siihen, että epätoivoiset vanhemmiksi haluavat (luen siis itsenikin yhdeksi heistä) käyttävät palveluja mitä on tarjolla. Eivätkä nämä palvelut ole välttämättä sieltä parhaammasta päästä. Tähän voidaan tehdä muutos. Jos sijaissynnytykset mahdollistetaan Suomessa, niin sijaissynnytykset voidaan hoitaa hyvin, laillisesti ja kaikkia osapuolia tukien ja kunnioittaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, sijaissynnyttämisen laillistaminen olisi niin kaivattu asia. Miten voikaan lapsettomuus tehdä niin ulkopuoliseksi ja tuoda surua. Miten se voi eristää ystävistä ja saada tuntemaan, että on koko yhteiskunnan ulkopuolella. Lehdet huutaa synnytystalkoita ja samaa rataa jatkaa keskustelu työpaikan kahvihuoneessa. Sinä, nainen, lisäänny!
Voi, kunpa tietäisivät. Kunpa tietäisivät että kaikkemme ollaan yritetty, ja kauan. Kunpa tietäisivät miten paljon lasta on kaivattu. Miten mentiin naimisiin haaveillen perheestä. Miten paljon on lasten saamista valmisteltu ja yrittäminen aloitettu jo nuorena. Ostettu talo ja auto, syöty foolihappoa jo monta vuotta. Miten on istuttu eri lääkäreiden odotushuoneissa. Luettu kirjoja joista saa vertaistukea. Kohdattu se sukulainen, joka tulee ja laittaa kädet vatsalle ja kysyy "ootko raskaana"? Itketty toisten vauvauutisten jälkeen. Toivuttu niistä vauvauutisista ja iloittu ystävien raskauksista ja syntyneistä pienokaisista. Harrastettu seksiä koska on ovulaation aika, vaikka ei yhtään kiinnostaisi, kumpaakaan. Itketty jokaikinen kuukausi, kun aina ne menkat vaan lopulta alkaa. Syöty lääkkeitä jotka voimistavat ovulaatiota. Käyty tutkimuksissa. Riidelty puolison kanssa. Tavattu toista ja kolmatta lääkäriä. Piikitetty hormoneja. Kärsitty sivuvaikutuksista. Piikitetty lisää hormoneja. Oltu aivan sekaisin lääkkeistä. Kohdattu se ihminen, joka kysyy "etkö oo vieläkään raskaana"? Itketty koko loppupäivä tuollaisen kommentin jälkeen. Istuttu taas lääkärin huoneessa kuulemassa, ettei tälläkään kertaa. Ei tälläkään kertaa raskautta eikä vauvaa.
Kunpa tietäisivät, että mietin joka päivä, tuleeko minusta koskaan äitiä.
Kaikkia ei ole tarkoitettu äidiksi. Tämä on viesti elimistöltäsi. Voit adoptoida lapsen mistä tahansa.
Oih, olisikin ihanaa adoptoida pieni tumma poika tänne Suomeen, rasismin kehtoon. Hänelle olisi luvassa varmaan helppo ja kiva elämä täällä.
Mietippäs miten tämä menee adoptiossa.. Siinä tällaisia kiintymyssuhteen ja identiteetin kysymyksiä tulee varmasti. Yksinkertaista tämä ei ole, mutta sen takia tulee säätää lakeja ohjaamaan sijaissynnytystoimintaa.