Lue keskustelun säännöt.
Sijaissynnytysten laillistaminen on kaikkien etu
30.09.2019 |
Sijaissynnytysten laillistaminen Suomessa on kaikkien etu. Lapsettomilla olisi mahdollisuus saada perhe, vauvoja syntyisi enemmän ja halukkaiden olisi mahdollisuus toimia sijaissynnyttäjinä.
Sijaissynnytykset ovat mahdollisia muutamissa maissa kuten Ukrainassa, Venäjällä ja Pohjois-Amerikassa. Esimerkiksi Ukrainassa sijaissynnyttäjinä toimivien naisten tilannetta ei seuraa kukaan, ja voi olla että heitä kohdellaan huonosti eivätkä he saa asianmukaista hoitoa ja tukea raskauden aikana tai sen jälkeen. Jos sijaissynnytys olisi mahdollista Suomessa, niin täällä varmasti osattaisiin hoitaa sijaissynnyttäjiä hyvin ja tarjota heille hyvät oltavat ja tukea raskausaikana, synnytyksessä ja raskauden jälkeen.
Sijaissynnytysten tulee olla hyvin voimakkaasti säädeltyjä. Sijaissynnytys tulisi mahdollistaa vain heille, jotka eivät lasta muuten voi saada ja sijaissynnyttäjät pitäisi valita huolellisesti. Molemmat osapuolet pitää turvata sopimuksin.
Kommentit (211)
Äitiyslakiin on kirjattu periaate, että lapsen synnyttäjä on lapsen äiti. Mitenpä näissä ulkomaisissa sijaissynnyttäjän kautta saaduille lapsille vahvistetaan vanhemmuus ja kansalaisuus? Toiminta kun on lainvastaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, sijaissynnyttämisen laillistaminen olisi niin kaivattu asia. Miten voikaan lapsettomuus tehdä niin ulkopuoliseksi ja tuoda surua. Miten se voi eristää ystävistä ja saada tuntemaan, että on koko yhteiskunnan ulkopuolella. Lehdet huutaa synnytystalkoita ja samaa rataa jatkaa keskustelu työpaikan kahvihuoneessa. Sinä, nainen, lisäänny!
Voi, kunpa tietäisivät. Kunpa tietäisivät että kaikkemme ollaan yritetty, ja kauan. Kunpa tietäisivät miten paljon lasta on kaivattu. Miten mentiin naimisiin haaveillen perheestä. Miten paljon on lasten saamista valmisteltu ja yrittäminen aloitettu jo nuorena. Ostettu talo ja auto, syöty foolihappoa jo monta vuotta. Miten on istuttu eri lääkäreiden odotushuoneissa. Luettu kirjoja joista saa vertaistukea. Kohdattu se sukulainen, joka tulee ja laittaa kädet vatsalle ja kysyy "ootko raskaana"? Itketty toisten vauvauutisten jälkeen. Toivuttu niistä vauvauutisista ja iloittu ystävien raskauksista ja syntyneistä pienokaisista. Harrastettu seksiä koska on ovulaation aika, vaikka ei yhtään kiinnostaisi, kumpaakaan. Itketty jokaikinen kuukausi, kun aina ne menkat vaan lopulta alkaa. Syöty lääkkeitä jotka voimistavat ovulaatiota. Käyty tutkimuksissa. Riidelty puolison kanssa. Tavattu toista ja kolmatta lääkäriä. Piikitetty hormoneja. Kärsitty sivuvaikutuksista. Piikitetty lisää hormoneja. Oltu aivan sekaisin lääkkeistä. Kohdattu se ihminen, joka kysyy "etkö oo vieläkään raskaana"? Itketty koko loppupäivä tuollaisen kommentin jälkeen. Istuttu taas lääkärin huoneessa kuulemassa, ettei tälläkään kertaa. Ei tälläkään kertaa raskautta eikä vauvaa.
Kunpa tietäisivät, että mietin joka päivä, tuleeko minusta koskaan äitiä.
Kaikkia ei ole tarkoitettu äidiksi. Tämä on viesti elimistöltäsi. Voit adoptoida lapsen mistä tahansa.
Kommenttisi on todella loukaava. Ei kyky saada lapsia ole mikään tae siitä, että olisi kykenevä vanhemmaksi, siitä meillä on esimerkkejä vaikka pilvin pimein.
Niin että mahouden lisäksi et osaa myöskään lukea? Edellisessä viestissä todettiin kun et saa biologista lasta voit adoptoida. Voit ,yös ryhtyä toimimaan sijaisperheenä. Näin kanavoisit hoivahalujasi hyödyllisesti
Voi sinua ja hyviä käytöstapojasi, oikein herkistyn kohtaamastani empatiasta. Ikävä kyllä puolisoni ei halua adoptoida eikä meidän ole mahdollista toimia sijaisperheenä, koska joudumme muuttamaan usein puolison työn takia. Haluaisin kanavoida hoivaviettini omaan lapseeni, kuten kuka tahansa muukin.
Siinä tapauksessa teille sopii koira tai kissa.
Vierailija kirjoitti:
En pidä todennäköisenä, että sijaissynnytyksiin liittyviin eettisiin ongelmiin löydettäisiin toimivat juridiset ratkaisut.
Ongelmat on tässä jo moneen kertaan mainittu, toimivia ratkaisuehdotuksia en ole nähnyt.
Miksi kuukausia aiemmin laadittu paperi pakottaisi luopumaan vanhemmuudesta, jos ei haluakaan?
Ja todellakin, mitä tehdä jos kukaan ei haluakaan pitää lasta esim. vamman takia?Synnyttäjän tulisi mielestäni saada tuntuva rahallinen korvaus, mikä taas luo valtavan kirjon uusia ongelmia, kuten täällä on todettu.
Miten näihin juridisiin ongelmiin on löydetty vastaukset esimerkiksi Kanadassa? Emmekö todella Suomessa osaisi kehittää samanlaista toimivaa järjestelmää kuin heillä? Ei tämä nyt mitään rakettitiedettä sentään ole...
- Sopimus on sopimus. Jos on päättänyt ryhtyä sijaissynnyttäjäksi, on sijaissynnyttäjä. Ei siinä voi lasta pitää, ja siksi on käytävä läpi psykologiset testit ym. Ja miksi haluaisikaan, kun tietää että lapsella on kahden vieraan henkilön geenit, se on jonkun toisen lapsi. Siten se menee niissä maissa, missä on sijaissynnytysjärjestelmä.
-Vammainen lapsi tietysti kuuluu parille, jotka ovat aiotut vanhemmat. Tässä taas peräänkuulutan sopimusta. Jos ja kun sellainen on, niin asia on sillä selvä. Lapsi on heidän vastuullaan.
-Joissakin maissa synnyttäjä saa korvauksen ja joissakin ei. Molemmat vaihtoehdot ovat täysin toteuttamiskelpoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, sijaissynnyttämisen laillistaminen olisi niin kaivattu asia. Miten voikaan lapsettomuus tehdä niin ulkopuoliseksi ja tuoda surua. Miten se voi eristää ystävistä ja saada tuntemaan, että on koko yhteiskunnan ulkopuolella. Lehdet huutaa synnytystalkoita ja samaa rataa jatkaa keskustelu työpaikan kahvihuoneessa. Sinä, nainen, lisäänny!
Voi, kunpa tietäisivät. Kunpa tietäisivät että kaikkemme ollaan yritetty, ja kauan. Kunpa tietäisivät miten paljon lasta on kaivattu. Miten mentiin naimisiin haaveillen perheestä. Miten paljon on lasten saamista valmisteltu ja yrittäminen aloitettu jo nuorena. Ostettu talo ja auto, syöty foolihappoa jo monta vuotta. Miten on istuttu eri lääkäreiden odotushuoneissa. Luettu kirjoja joista saa vertaistukea. Kohdattu se sukulainen, joka tulee ja laittaa kädet vatsalle ja kysyy "ootko raskaana"? Itketty toisten vauvauutisten jälkeen. Toivuttu niistä vauvauutisista ja iloittu ystävien raskauksista ja syntyneistä pienokaisista. Harrastettu seksiä koska on ovulaation aika, vaikka ei yhtään kiinnostaisi, kumpaakaan. Itketty jokaikinen kuukausi, kun aina ne menkat vaan lopulta alkaa. Syöty lääkkeitä jotka voimistavat ovulaatiota. Käyty tutkimuksissa. Riidelty puolison kanssa. Tavattu toista ja kolmatta lääkäriä. Piikitetty hormoneja. Kärsitty sivuvaikutuksista. Piikitetty lisää hormoneja. Oltu aivan sekaisin lääkkeistä. Kohdattu se ihminen, joka kysyy "etkö oo vieläkään raskaana"? Itketty koko loppupäivä tuollaisen kommentin jälkeen. Istuttu taas lääkärin huoneessa kuulemassa, ettei tälläkään kertaa. Ei tälläkään kertaa raskautta eikä vauvaa.
Kunpa tietäisivät, että mietin joka päivä, tuleeko minusta koskaan äitiä.
Kaikkia ei ole tarkoitettu äidiksi. Tämä on viesti elimistöltäsi. Voit adoptoida lapsen mistä tahansa.
Kommenttisi on todella loukaava. Ei kyky saada lapsia ole mikään tae siitä, että olisi kykenevä vanhemmaksi, siitä meillä on esimerkkejä vaikka pilvin pimein.
Niin että mahouden lisäksi et osaa myöskään lukea? Edellisessä viestissä todettiin kun et saa biologista lasta voit adoptoida. Voit ,yös ryhtyä toimimaan sijaisperheenä. Näin kanavoisit hoivahalujasi hyödyllisesti
Voi sinua ja hyviä käytöstapojasi, oikein herkistyn kohtaamastani empatiasta. Ikävä kyllä puolisoni ei halua adoptoida eikä meidän ole mahdollista toimia sijaisperheenä, koska joudumme muuttamaan usein puolison työn takia. Haluaisin kanavoida hoivaviettini omaan lapseeni, kuten kuka tahansa muukin.
Mielestäni katkeratkin tosiasiat kannatta hyväksyä ja sen jälkeen keskittyä elämässään muihin asioihin. Asian kiertely, säälittely ja lässyttely ei asiaa auta.
Vierailija kirjoitti:
Äitiyslakiin on kirjattu periaate, että lapsen synnyttäjä on lapsen äiti. Mitenpä näissä ulkomaisissa sijaissynnyttäjän kautta saaduille lapsille vahvistetaan vanhemmuus ja kansalaisuus? Toiminta kun on lainvastaista.
Lait ovat muutettavissa, ja tuo on ote vain Suomen laista. Ulkomailla äiti on se, jonka nimi kirjataan lapsen syntymätodistukseen. Monissa maissa äiti siis ei ole lapsen synnyttävä nainen, vaan se, joka tulee olemaan äidin roolissa koko lapsen elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, sijaissynnyttämisen laillistaminen olisi niin kaivattu asia. Miten voikaan lapsettomuus tehdä niin ulkopuoliseksi ja tuoda surua. Miten se voi eristää ystävistä ja saada tuntemaan, että on koko yhteiskunnan ulkopuolella. Lehdet huutaa synnytystalkoita ja samaa rataa jatkaa keskustelu työpaikan kahvihuoneessa. Sinä, nainen, lisäänny!
Voi, kunpa tietäisivät. Kunpa tietäisivät että kaikkemme ollaan yritetty, ja kauan. Kunpa tietäisivät miten paljon lasta on kaivattu. Miten mentiin naimisiin haaveillen perheestä. Miten paljon on lasten saamista valmisteltu ja yrittäminen aloitettu jo nuorena. Ostettu talo ja auto, syöty foolihappoa jo monta vuotta. Miten on istuttu eri lääkäreiden odotushuoneissa. Luettu kirjoja joista saa vertaistukea. Kohdattu se sukulainen, joka tulee ja laittaa kädet vatsalle ja kysyy "ootko raskaana"? Itketty toisten vauvauutisten jälkeen. Toivuttu niistä vauvauutisista ja iloittu ystävien raskauksista ja syntyneistä pienokaisista. Harrastettu seksiä koska on ovulaation aika, vaikka ei yhtään kiinnostaisi, kumpaakaan. Itketty jokaikinen kuukausi, kun aina ne menkat vaan lopulta alkaa. Syöty lääkkeitä jotka voimistavat ovulaatiota. Käyty tutkimuksissa. Riidelty puolison kanssa. Tavattu toista ja kolmatta lääkäriä. Piikitetty hormoneja. Kärsitty sivuvaikutuksista. Piikitetty lisää hormoneja. Oltu aivan sekaisin lääkkeistä. Kohdattu se ihminen, joka kysyy "etkö oo vieläkään raskaana"? Itketty koko loppupäivä tuollaisen kommentin jälkeen. Istuttu taas lääkärin huoneessa kuulemassa, ettei tälläkään kertaa. Ei tälläkään kertaa raskautta eikä vauvaa.
Kunpa tietäisivät, että mietin joka päivä, tuleeko minusta koskaan äitiä.
Kaikkia ei ole tarkoitettu äidiksi. Tämä on viesti elimistöltäsi. Voit adoptoida lapsen mistä tahansa.
Kommenttisi on todella loukaava. Ei kyky saada lapsia ole mikään tae siitä, että olisi kykenevä vanhemmaksi, siitä meillä on esimerkkejä vaikka pilvin pimein.
Niin että mahouden lisäksi et osaa myöskään lukea? Edellisessä viestissä todettiin kun et saa biologista lasta voit adoptoida. Voit ,yös ryhtyä toimimaan sijaisperheenä. Näin kanavoisit hoivahalujasi hyödyllisesti
Voi sinua ja hyviä käytöstapojasi, oikein herkistyn kohtaamastani empatiasta. Ikävä kyllä puolisoni ei halua adoptoida eikä meidän ole mahdollista toimia sijaisperheenä, koska joudumme muuttamaan usein puolison työn takia. Haluaisin kanavoida hoivaviettini omaan lapseeni, kuten kuka tahansa muukin.
Mielestäni katkeratkin tosiasiat kannattaa hyväksyä ja sen jälkeen keskittyä elämässään muihin asioihin. Asian kiertely, säälittely ja lässyttely ei asiaa auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiyslakiin on kirjattu periaate, että lapsen synnyttäjä on lapsen äiti. Mitenpä näissä ulkomaisissa sijaissynnyttäjän kautta saaduille lapsille vahvistetaan vanhemmuus ja kansalaisuus? Toiminta kun on lainvastaista.
Lait ovat muutettavissa, ja tuo on ote vain Suomen laista. Ulkomailla äiti on se, jonka nimi kirjataan lapsen syntymätodistukseen. Monissa maissa äiti siis ei ole lapsen synnyttävä nainen, vaan se, joka tulee olemaan äidin roolissa koko lapsen elämän.
Nyt kumminkin on kyse suomalaisista ja Suomen kansalaisuudesta, joten Suomen lakien mukaan toimitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, sijaissynnyttämisen laillistaminen olisi niin kaivattu asia. Miten voikaan lapsettomuus tehdä niin ulkopuoliseksi ja tuoda surua. Miten se voi eristää ystävistä ja saada tuntemaan, että on koko yhteiskunnan ulkopuolella. Lehdet huutaa synnytystalkoita ja samaa rataa jatkaa keskustelu työpaikan kahvihuoneessa. Sinä, nainen, lisäänny!
Voi, kunpa tietäisivät. Kunpa tietäisivät että kaikkemme ollaan yritetty, ja kauan. Kunpa tietäisivät miten paljon lasta on kaivattu. Miten mentiin naimisiin haaveillen perheestä. Miten paljon on lasten saamista valmisteltu ja yrittäminen aloitettu jo nuorena. Ostettu talo ja auto, syöty foolihappoa jo monta vuotta. Miten on istuttu eri lääkäreiden odotushuoneissa. Luettu kirjoja joista saa vertaistukea. Kohdattu se sukulainen, joka tulee ja laittaa kädet vatsalle ja kysyy "ootko raskaana"? Itketty toisten vauvauutisten jälkeen. Toivuttu niistä vauvauutisista ja iloittu ystävien raskauksista ja syntyneistä pienokaisista. Harrastettu seksiä koska on ovulaation aika, vaikka ei yhtään kiinnostaisi, kumpaakaan. Itketty jokaikinen kuukausi, kun aina ne menkat vaan lopulta alkaa. Syöty lääkkeitä jotka voimistavat ovulaatiota. Käyty tutkimuksissa. Riidelty puolison kanssa. Tavattu toista ja kolmatta lääkäriä. Piikitetty hormoneja. Kärsitty sivuvaikutuksista. Piikitetty lisää hormoneja. Oltu aivan sekaisin lääkkeistä. Kohdattu se ihminen, joka kysyy "etkö oo vieläkään raskaana"? Itketty koko loppupäivä tuollaisen kommentin jälkeen. Istuttu taas lääkärin huoneessa kuulemassa, ettei tälläkään kertaa. Ei tälläkään kertaa raskautta eikä vauvaa.
Kunpa tietäisivät, että mietin joka päivä, tuleeko minusta koskaan äitiä.
Kaikkia ei ole tarkoitettu äidiksi. Tämä on viesti elimistöltäsi. Voit adoptoida lapsen mistä tahansa.
Kommenttisi on todella loukaava. Ei kyky saada lapsia ole mikään tae siitä, että olisi kykenevä vanhemmaksi, siitä meillä on esimerkkejä vaikka pilvin pimein.
Niin että mahouden lisäksi et osaa myöskään lukea? Edellisessä viestissä todettiin kun et saa biologista lasta voit adoptoida. Voit ,yös ryhtyä toimimaan sijaisperheenä. Näin kanavoisit hoivahalujasi hyödyllisesti
Voi sinua ja hyviä käytöstapojasi, oikein herkistyn kohtaamastani empatiasta. Ikävä kyllä puolisoni ei halua adoptoida eikä meidän ole mahdollista toimia sijaisperheenä, koska joudumme muuttamaan usein puolison työn takia. Haluaisin kanavoida hoivaviettini omaan lapseeni, kuten kuka tahansa muukin.
Mielestäni katkeratkin tosiasiat kannattaa hyväksyä ja sen jälkeen keskittyä elämässään muihin asioihin. Asian kiertely, säälittely ja lässyttely ei asiaa auta.
Ei auta, ei varsinkaan jos on vielä keinoja joita voi käyttää. Jos tilanne olisi toivoton, etten voisi saada lasta edes sijaissynnytyksen avulla, niin sitten varmaan olisin tilanteessa missä olisi pakko suunnata elämänsä jotenkin uudelleen. Nyt kuitenkin tilanne on sellainen, että sijaissynnytyksen ja samalla oman perheen mahdollisuus on kuitenkin olemassa, niin tietenkin aion sen tilaisuuden käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä todennäköisenä, että sijaissynnytyksiin liittyviin eettisiin ongelmiin löydettäisiin toimivat juridiset ratkaisut.
Ongelmat on tässä jo moneen kertaan mainittu, toimivia ratkaisuehdotuksia en ole nähnyt.
Miksi kuukausia aiemmin laadittu paperi pakottaisi luopumaan vanhemmuudesta, jos ei haluakaan?
Ja todellakin, mitä tehdä jos kukaan ei haluakaan pitää lasta esim. vamman takia?Synnyttäjän tulisi mielestäni saada tuntuva rahallinen korvaus, mikä taas luo valtavan kirjon uusia ongelmia, kuten täällä on todettu.
Miten näihin juridisiin ongelmiin on löydetty vastaukset esimerkiksi Kanadassa? Emmekö todella Suomessa osaisi kehittää samanlaista toimivaa järjestelmää kuin heillä? Ei tämä nyt mitään rakettitiedettä sentään ole...
- Sopimus on sopimus. Jos on päättänyt ryhtyä sijaissynnyttäjäksi, on sijaissynnyttäjä. Ei siinä voi lasta pitää, ja siksi on käytävä läpi psykologiset testit ym. Ja miksi haluaisikaan, kun tietää että lapsella on kahden vieraan henkilön geenit, se on jonkun toisen lapsi. Siten se menee niissä maissa, missä on sijaissynnytysjärjestelmä.
-Vammainen lapsi tietysti kuuluu parille, jotka ovat aiotut vanhemmat. Tässä taas peräänkuulutan sopimusta. Jos ja kun sellainen on, niin asia on sillä selvä. Lapsi on heidän vastuullaan.
-Joissakin maissa synnyttäjä saa korvauksen ja joissakin ei. Molemmat vaihtoehdot ovat täysin toteuttamiskelpoisia.
Kanadassa sijaissynnytys on laillista vain jos siinä ei liiku lainkaan rahaa, ja Kanadassa synnyttäjällä on myös oikeus vielä synnytyksen jälkeen pitää lapsi halutessaan.
Näin sen täytyy sivistysvaltiossa mennäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiyslakiin on kirjattu periaate, että lapsen synnyttäjä on lapsen äiti. Mitenpä näissä ulkomaisissa sijaissynnyttäjän kautta saaduille lapsille vahvistetaan vanhemmuus ja kansalaisuus? Toiminta kun on lainvastaista.
Lait ovat muutettavissa, ja tuo on ote vain Suomen laista. Ulkomailla äiti on se, jonka nimi kirjataan lapsen syntymätodistukseen. Monissa maissa äiti siis ei ole lapsen synnyttävä nainen, vaan se, joka tulee olemaan äidin roolissa koko lapsen elämän.
Nyt kumminkin on kyse suomalaisista ja Suomen kansalaisuudesta, joten Suomen lakien mukaan toimitaan.
Tietysti. Mutta jos suomen kansalaiset saavat lapsen sijaissynnytyksen avulla vaikka Venäjällä, niin Suomeen tultaessa syntymätodistuksessa lukee lapsen äidin kohdalla vaikka Maija Meikäläinen. Ei siihen ole kellään mitään sanomista, vaikka ajateltaisiinkin että lapsi on syntynyt ulkomailla ja ehkä lapsen kantoi ja synnytti joku toinen. Ei sijaissynnytyksen käyttö ulkomailla ole laitonta, vaikka lapsen toisikin sen jälkeen heti Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä todennäköisenä, että sijaissynnytyksiin liittyviin eettisiin ongelmiin löydettäisiin toimivat juridiset ratkaisut.
Ongelmat on tässä jo moneen kertaan mainittu, toimivia ratkaisuehdotuksia en ole nähnyt.
Miksi kuukausia aiemmin laadittu paperi pakottaisi luopumaan vanhemmuudesta, jos ei haluakaan?
Ja todellakin, mitä tehdä jos kukaan ei haluakaan pitää lasta esim. vamman takia?Synnyttäjän tulisi mielestäni saada tuntuva rahallinen korvaus, mikä taas luo valtavan kirjon uusia ongelmia, kuten täällä on todettu.
Miten näihin juridisiin ongelmiin on löydetty vastaukset esimerkiksi Kanadassa? Emmekö todella Suomessa osaisi kehittää samanlaista toimivaa järjestelmää kuin heillä? Ei tämä nyt mitään rakettitiedettä sentään ole...
- Sopimus on sopimus. Jos on päättänyt ryhtyä sijaissynnyttäjäksi, on sijaissynnyttäjä. Ei siinä voi lasta pitää, ja siksi on käytävä läpi psykologiset testit ym. Ja miksi haluaisikaan, kun tietää että lapsella on kahden vieraan henkilön geenit, se on jonkun toisen lapsi. Siten se menee niissä maissa, missä on sijaissynnytysjärjestelmä.
-Vammainen lapsi tietysti kuuluu parille, jotka ovat aiotut vanhemmat. Tässä taas peräänkuulutan sopimusta. Jos ja kun sellainen on, niin asia on sillä selvä. Lapsi on heidän vastuullaan.
-Joissakin maissa synnyttäjä saa korvauksen ja joissakin ei. Molemmat vaihtoehdot ovat täysin toteuttamiskelpoisia.
Kanadassa sijaissynnytys on laillista vain jos siinä ei liiku lainkaan rahaa, ja Kanadassa synnyttäjällä on myös oikeus vielä synnytyksen jälkeen pitää lapsi halutessaan.
Näin sen täytyy sivistysvaltiossa mennäkin.
Voiko Kanadassa synnyttäjä pitää lapsen silloinkin, jos lapsi on saatu alulle aiottujen vanhempien geeneistä? Kuulostaapa todella oudolle jos näin on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiyslakiin on kirjattu periaate, että lapsen synnyttäjä on lapsen äiti. Mitenpä näissä ulkomaisissa sijaissynnyttäjän kautta saaduille lapsille vahvistetaan vanhemmuus ja kansalaisuus? Toiminta kun on lainvastaista.
Lait ovat muutettavissa, ja tuo on ote vain Suomen laista. Ulkomailla äiti on se, jonka nimi kirjataan lapsen syntymätodistukseen. Monissa maissa äiti siis ei ole lapsen synnyttävä nainen, vaan se, joka tulee olemaan äidin roolissa koko lapsen elämän.
Nyt kumminkin on kyse suomalaisista ja Suomen kansalaisuudesta, joten Suomen lakien mukaan toimitaan.
Tietysti. Mutta jos suomen kansalaiset saavat lapsen sijaissynnytyksen avulla vaikka Venäjällä, niin Suomeen tultaessa syntymätodistuksessa lukee lapsen äidin kohdalla vaikka Maija Meikäläinen. Ei siihen ole kellään mitään sanomista, vaikka ajateltaisiinkin että lapsi on syntynyt ulkomailla ja ehkä lapsen kantoi ja synnytti joku toinen. Ei sijaissynnytyksen käyttö ulkomailla ole laitonta, vaikka lapsen toisikin sen jälkeen heti Suomeen.
No todellakaan ei jokin ukraanalaismuijan kakru voi tosta noin vaan saada kansalaisuutta. Luuletko ettei niistä Dna testejä tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiyslakiin on kirjattu periaate, että lapsen synnyttäjä on lapsen äiti. Mitenpä näissä ulkomaisissa sijaissynnyttäjän kautta saaduille lapsille vahvistetaan vanhemmuus ja kansalaisuus? Toiminta kun on lainvastaista.
Lait ovat muutettavissa, ja tuo on ote vain Suomen laista. Ulkomailla äiti on se, jonka nimi kirjataan lapsen syntymätodistukseen. Monissa maissa äiti siis ei ole lapsen synnyttävä nainen, vaan se, joka tulee olemaan äidin roolissa koko lapsen elämän.
Nyt kumminkin on kyse suomalaisista ja Suomen kansalaisuudesta, joten Suomen lakien mukaan toimitaan.
Tietysti. Mutta jos suomen kansalaiset saavat lapsen sijaissynnytyksen avulla vaikka Venäjällä, niin Suomeen tultaessa syntymätodistuksessa lukee lapsen äidin kohdalla vaikka Maija Meikäläinen. Ei siihen ole kellään mitään sanomista, vaikka ajateltaisiinkin että lapsi on syntynyt ulkomailla ja ehkä lapsen kantoi ja synnytti joku toinen. Ei sijaissynnytyksen käyttö ulkomailla ole laitonta, vaikka lapsen toisikin sen jälkeen heti Suomeen.
Mutta Suomen valtio voi halutessaan ottaa lapsen huostaan, jos epäillään että kyseessä ei ole biologinen äiti eikä laillinen adoptioäiti. Lapsikauppa on globaali ongelma, jota kaikki maat pyrkivät estämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä todennäköisenä, että sijaissynnytyksiin liittyviin eettisiin ongelmiin löydettäisiin toimivat juridiset ratkaisut.
Ongelmat on tässä jo moneen kertaan mainittu, toimivia ratkaisuehdotuksia en ole nähnyt.
Miksi kuukausia aiemmin laadittu paperi pakottaisi luopumaan vanhemmuudesta, jos ei haluakaan?
Ja todellakin, mitä tehdä jos kukaan ei haluakaan pitää lasta esim. vamman takia?Synnyttäjän tulisi mielestäni saada tuntuva rahallinen korvaus, mikä taas luo valtavan kirjon uusia ongelmia, kuten täällä on todettu.
Miten näihin juridisiin ongelmiin on löydetty vastaukset esimerkiksi Kanadassa? Emmekö todella Suomessa osaisi kehittää samanlaista toimivaa järjestelmää kuin heillä? Ei tämä nyt mitään rakettitiedettä sentään ole...
- Sopimus on sopimus. Jos on päättänyt ryhtyä sijaissynnyttäjäksi, on sijaissynnyttäjä. Ei siinä voi lasta pitää, ja siksi on käytävä läpi psykologiset testit ym. Ja miksi haluaisikaan, kun tietää että lapsella on kahden vieraan henkilön geenit, se on jonkun toisen lapsi. Siten se menee niissä maissa, missä on sijaissynnytysjärjestelmä.
-Vammainen lapsi tietysti kuuluu parille, jotka ovat aiotut vanhemmat. Tässä taas peräänkuulutan sopimusta. Jos ja kun sellainen on, niin asia on sillä selvä. Lapsi on heidän vastuullaan.
-Joissakin maissa synnyttäjä saa korvauksen ja joissakin ei. Molemmat vaihtoehdot ovat täysin toteuttamiskelpoisia.
Kanadassa sijaissynnytys on laillista vain jos siinä ei liiku lainkaan rahaa, ja Kanadassa synnyttäjällä on myös oikeus vielä synnytyksen jälkeen pitää lapsi halutessaan.
Näin sen täytyy sivistysvaltiossa mennäkin.
Voiko Kanadassa synnyttäjä pitää lapsen silloinkin, jos lapsi on saatu alulle aiottujen vanhempien geeneistä? Kuulostaapa todella oudolle jos näin on...
Totta kai voi. Olisihan se todella outoa, jos sulta väkisin vietäisiin lapsi, jonka olet kasvattanut vatsassasi. Ei ihminen ole mikään vuokra-asunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä todennäköisenä, että sijaissynnytyksiin liittyviin eettisiin ongelmiin löydettäisiin toimivat juridiset ratkaisut.
Ongelmat on tässä jo moneen kertaan mainittu, toimivia ratkaisuehdotuksia en ole nähnyt.
Miksi kuukausia aiemmin laadittu paperi pakottaisi luopumaan vanhemmuudesta, jos ei haluakaan?
Ja todellakin, mitä tehdä jos kukaan ei haluakaan pitää lasta esim. vamman takia?Synnyttäjän tulisi mielestäni saada tuntuva rahallinen korvaus, mikä taas luo valtavan kirjon uusia ongelmia, kuten täällä on todettu.
Miten näihin juridisiin ongelmiin on löydetty vastaukset esimerkiksi Kanadassa? Emmekö todella Suomessa osaisi kehittää samanlaista toimivaa järjestelmää kuin heillä? Ei tämä nyt mitään rakettitiedettä sentään ole...
- Sopimus on sopimus. Jos on päättänyt ryhtyä sijaissynnyttäjäksi, on sijaissynnyttäjä. Ei siinä voi lasta pitää, ja siksi on käytävä läpi psykologiset testit ym. Ja miksi haluaisikaan, kun tietää että lapsella on kahden vieraan henkilön geenit, se on jonkun toisen lapsi. Siten se menee niissä maissa, missä on sijaissynnytysjärjestelmä.
-Vammainen lapsi tietysti kuuluu parille, jotka ovat aiotut vanhemmat. Tässä taas peräänkuulutan sopimusta. Jos ja kun sellainen on, niin asia on sillä selvä. Lapsi on heidän vastuullaan.
-Joissakin maissa synnyttäjä saa korvauksen ja joissakin ei. Molemmat vaihtoehdot ovat täysin toteuttamiskelpoisia.
Kanadassa sijaissynnytys on laillista vain jos siinä ei liiku lainkaan rahaa, ja Kanadassa synnyttäjällä on myös oikeus vielä synnytyksen jälkeen pitää lapsi halutessaan.
Näin sen täytyy sivistysvaltiossa mennäkin.
Voiko Kanadassa synnyttäjä pitää lapsen silloinkin, jos lapsi on saatu alulle aiottujen vanhempien geeneistä? Kuulostaapa todella oudolle jos näin on...
Tottakai. Lapsen synnyttänyt nainen on sen äiti. Olipa perimä mitä tahansa. Mitäs luovutit sukusolusi.
Ihme holhoamista taas, mutta eipä ihme kun Suomesta kyse. Kyllähän jokaisella luulisi olevan oikeus tehdä kropallaan mitä lystää, jos haluaa kantaa lasta sellaiselle, joka ei itse pysty niin mitä siinä on asiaan kuulumattomilla sanomista? Saahan täällä jo leikellä naisesta miehen ja miehestä naisen, saa tunkea ties mitä täyteaineita ympäri kehoa ja vaikka ja mitä. Mutta lasta en saisi kropassani toiselle kantaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiyslakiin on kirjattu periaate, että lapsen synnyttäjä on lapsen äiti. Mitenpä näissä ulkomaisissa sijaissynnyttäjän kautta saaduille lapsille vahvistetaan vanhemmuus ja kansalaisuus? Toiminta kun on lainvastaista.
Lait ovat muutettavissa, ja tuo on ote vain Suomen laista. Ulkomailla äiti on se, jonka nimi kirjataan lapsen syntymätodistukseen. Monissa maissa äiti siis ei ole lapsen synnyttävä nainen, vaan se, joka tulee olemaan äidin roolissa koko lapsen elämän.
Nyt kumminkin on kyse suomalaisista ja Suomen kansalaisuudesta, joten Suomen lakien mukaan toimitaan.
Tietysti. Mutta jos suomen kansalaiset saavat lapsen sijaissynnytyksen avulla vaikka Venäjällä, niin Suomeen tultaessa syntymätodistuksessa lukee lapsen äidin kohdalla vaikka Maija Meikäläinen. Ei siihen ole kellään mitään sanomista, vaikka ajateltaisiinkin että lapsi on syntynyt ulkomailla ja ehkä lapsen kantoi ja synnytti joku toinen. Ei sijaissynnytyksen käyttö ulkomailla ole laitonta, vaikka lapsen toisikin sen jälkeen heti Suomeen.
No todellakaan ei jokin ukraanalaismuijan kakru voi tosta noin vaan saada kansalaisuutta. Luuletko ettei niistä Dna testejä tehdä?
Niinpä. Jos edes isä pystyy DNA-testillä todistamaan isyytensä niin tapaus on simppelimpi, muttei ongelmaton sittenkään.
Vierailija kirjoitti:
Ihme holhoamista taas, mutta eipä ihme kun Suomesta kyse. Kyllähän jokaisella luulisi olevan oikeus tehdä kropallaan mitä lystää, jos haluaa kantaa lasta sellaiselle, joka ei itse pysty niin mitä siinä on asiaan kuulumattomilla sanomista? Saahan täällä jo leikellä naisesta miehen ja miehestä naisen, saa tunkea ties mitä täyteaineita ympäri kehoa ja vaikka ja mitä. Mutta lasta en saisi kropassani toiselle kantaa?
Tässä lapsen kantamisessa ja synnyttämisessä ei ole kyse vain sinusta vaan myös siitä synnyttämästäsi lapsesta. Ketään äitiä ei pidä pistää tilanteeseen jossa joutuu luopumaan kantamastaan lapsesta. Ihminen voi tosipaikan tullen muuttaa mielensä.
Eiköhän sijaissynnytyksen sallivat lakimuutokset ole jo pian tulossa. Sijaissynnytyksessä itsessään ei ole mitään moraalisesti väärää, enemmän voi lapsen elämässä tehdä hallaa esimerkiksi räpläämällä puhelintaan. Synnyttäjän oikeus lapseen on varmaan se suurin keskustelunaihe, luulisin että siinä lopulta päädytään että synnyttäjällä on oikeus lapseen kunnes luopuu oikeudestaan.
Lapsesi voi joutua joka tapauksessa kokemaan kiusaamista. Nykyään Suomessa on melkein joka koululuokallakin tummia lapsia, joten se ei itsessään ketään kiusaamiselle altista.
Toki adoptoidulla on periaatteessa aina takanaan hylkäämiskokemus, mutta niinhän on sijaiskohdussakin kasvaneella.