Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi en ''tee'' lapsia?
30.09.2019 |
Ei ole parisuhdetta, enkä yksin halua ottaa sitä riskiä, että lapsi olisi mahdollisesti sairas, vammainen tai näitä adhd-lapsia joita joka toisella on nykyään. Palkkani ei ole tarpeeksi iso että voisin palkata hoitoapua ja yhteiskunnan tukeen ei voi luottaa.
Kommentit (208)
Mulla on jo kolme lasta, joista kaksi aikuisia. Olen kuitenkin vasta 39v, niin että aikaa varmaan vielä olisi, mutta en halua enää.
Syitä:
1) kyttääminen; neuvola, päiväkoti, koulu, satunnaiset huolestujat. Kaikenmaailman kyyläyslomakkeet, audit kyselyt jne.
2) kroppa ei kestä enää yhtään raskautta ilman, että siitä seuraisi suurta epämukavuutta ja mahdollisesti pysyvää loppuelämän haittaa.
3) kaikenlainen epävarmuus nyky-yhteiskunnassa kaikilla sektoreilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vammaisuuden pelko on noussut niin isoksi asiaksi. 99 prossaa lapsista kuitenkin on aivan terveitä, jos niitä ei tahallaan vammauta (esim. alkoholi) kohdussa.
Onko media niin paljon tehnyt juttua "erityslapsista", että niitä tosiaankin tuntuu olevan joka toisella? Ei ole oikeasti. Ja yleensä ihan lievät vammat ovat elämänkulussa kuitenkin ihan hallittavissa. Tällaisa vakavasti vammaisia on promille.
Mutta kysymykseen. En tee lapsia, koska ikäni puolesta olen siihen jo kyvytön. On jo kolme aikuista. Yhtään lapsenlasta ei ole ja jos ei tule, niin aivan hyvä. Ihan heidän oma asiansa.
On kyllä niin, että media nostaa jatkuvasti esiin äidin ikää kohonneena riskinä lapsen vammaisuudelle. Ei takuulla tee hyvää perheenperustamishaluille. Ei riitä, että tekee lapsia, ne olisi pitänyt tehdä jo. Syyllistetään, vaikka lasten teko varhain ei ole historiassa ollut läheskään aina yleisin tapa, vaan ensisynnyttäjien ikä on ollut välillä hyvinkin korkea.
Minä taidan tuntea kaksi perhettä, joiden lapsilla ei ole kroonista sairautta tai erityispiirteitä. Menoihin nyt mistään atopiasta tai lukihäiriöstä. Minusta se on aika vähän, tunnen tai tiedän kuitenkin paljon lapsiperheitä.
Menoihin => en puhu. En tiedä miten sain tuon aikaiseksi.
Oon nyt 34 v ja viimeisiä hetkiä viedään asian päättämiseksi. Jonkun verran oon tämän kanssa kipuillut, mutta todennäköisesti jään lapsettomaksi, koska
1. olemme pienituloinen naispari, eikä meillä ole rahaa tarvittaviin hoitoihin (saati sitten itse lapsen kasvatukseen)
2. olen sairaalloisen ylipainoinen enkä ehdi laihduttaa siedettäviin mittoihin, ennen kuin ikkuna sulkeutuu
3. ammatillinen epävarmuus: ne vähäisetkin työt tulevat katoamaan digitalisaation myötä kymmenen vuoden sisällä enkä tiedä mitä uskaltaisi lähteä opiskelemaan - tai pystynkö siihen enää mielenterveyden haasteiden takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin mies niin voisin lapsia tehdäkin. Ikävä kyllä en ole valmis näin naisena käymään läpi sitä kaikkea raskaudesta ja synnytyksestä siihen että olisin kuitenkin päävastuussa kaikesta. Miehen mahdolliseen osallistumiseen kun ei voi luottaa, mies voi nostaa kytkintä ihan milloin vaan huolimatta siitä mitä etukäteen lupailee.
Miksi et voi luottaa?
Liian paljon on yh- äitejä tässäkin maassa jotta yhteenkään mieheen täysin luottaisin. Kai jokainen nykyään yksinhuoltajana oleva nainen on perhettä perustaessaan luottanut siihen että mies pysyy rinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vammaisuuden pelko on noussut niin isoksi asiaksi. 99 prossaa lapsista kuitenkin on aivan terveitä, jos niitä ei tahallaan vammauta (esim. alkoholi) kohdussa.
Onko media niin paljon tehnyt juttua "erityslapsista", että niitä tosiaankin tuntuu olevan joka toisella? Ei ole oikeasti. Ja yleensä ihan lievät vammat ovat elämänkulussa kuitenkin ihan hallittavissa. Tällaisa vakavasti vammaisia on promille.
Mutta kysymykseen. En tee lapsia, koska ikäni puolesta olen siihen jo kyvytön. On jo kolme aikuista. Yhtään lapsenlasta ei ole ja jos ei tule, niin aivan hyvä. Ihan heidän oma asiansa.
On kyllä niin, että media nostaa jatkuvasti esiin äidin ikää kohonneena riskinä lapsen vammaisuudelle. Ei takuulla tee hyvää perheenperustamishaluille. Ei riitä, että tekee lapsia, ne olisi pitänyt tehdä jo. Syyllistetään, vaikka lasten teko varhain ei ole historiassa ollut läheskään aina yleisin tapa, vaan ensisynnyttäjien ikä on ollut välillä hyvinkin korkea.
Minä taidan tuntea kaksi perhettä, joiden lapsilla ei ole kroonista sairautta tai erityispiirteitä. Menoihin nyt mistään atopiasta tai lukihäiriöstä. Minusta se on aika vähän, tunnen tai tiedän kuitenkin paljon lapsiperheitä.
Miten laskeetaan "erityispiirre" tai edes krooninen sairaus. Eiköhän tietyllä tyylillä ihan jokaisessa meissä ole erityispiirre ja useissa jokin lievä krooninen sairauskin.
Miten meidän maailmat voi poiketa niin paljon toisistaan, että omasta tulokulmastani suurimmalla osalla on aivan terveet lapset. Toki tiedän perheitä, joissa lapsella on esim. astma, ykköstyypin diabetes tai neurologisia poikkeamia. Tiedän myös perheitä, joissa on monivammainen lapsi tai down.
Kukaan ei tähän ole kuollut vanhemmuudensa kanssa, vaan hoitotasapainoa pidetään yllä ja ei ole elämän keskiössä. Mutta siinä missä sinä tiedät vain pari perhettä, jossa olisi terveitä lapsia, niin suurin osa taas minun tuttavapiiristäni. Eli olisiko tosiaan näkökulmassa eroa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poliittisten päätösten vuoksi. Ei tee mieli tehdä tänne orjia jotka joutuvat kuuntelemaan kaikenmaailman sipiläräsästensoinien haukkumista ja solvaamista ja bernereidenoksettavia itsekkäitä ammattitaidottomia omaa etua ajavia ratkaisuja. lista syistä olisi pitkä, mutta aina sielt taustalta löytyy huonot poliittiset ratkaisut.
Suomen taru on loppu ja hyvä niin. Jos aletaan taas poliittisesti rakentaa maata, jossa päätöksenteko suoritetaan koko kansan edun nimessä pitkäjänteisesti japolitiikkaa aletaan tehdä läpinäkyvästi ja ilmansidosryhmiä ja lahjusrahoja, niin voin alkaa harkita tämän yhteiskunnan tukemista.
Tällaiset keskusteluketjut kertovat lähinnä siitä, kuinka h-vetin vieraantuneita ihmiset ovat luonnosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsen saamisesta maksettaisiin tuntuva kertakorvaus, esim. 80 000 - 100 000 euroa, niin ehkä voisin harkita asiaa.
En löytänyt sopivaa miestä, so simple.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin mies niin voisin lapsia tehdäkin. Ikävä kyllä en ole valmis näin naisena käymään läpi sitä kaikkea raskaudesta ja synnytyksestä siihen että olisin kuitenkin päävastuussa kaikesta. Miehen mahdolliseen osallistumiseen kun ei voi luottaa, mies voi nostaa kytkintä ihan milloin vaan huolimatta siitä mitä etukäteen lupailee.
Miksi et voi luottaa?
Oletko uusi tällä palstalla? Mies tai nainen voi tavata harrastuksissaan tai työpaikallaan uuden kumppanin. Lapsi voi pahimmassa tapauksessa päätyä kahden riitaisan aikuisen lyömäkapulaksi joten ei kiitos.
Toinen seikka mitä täälläkin on käynyt ilmi ettei toinen osapuoli osallistu ollenkaan lasten-/talouden pitoon.
Ei ole pakko. Väitän kuitenkin, että tämä johtuu miesten tyhmyydestä ja sitoutumiskammosta. Nuoret miehet on kasvatettu ihan päin peetä. Ja naiset liiankin tunnollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei löydy miestä... sellaista rehtiä ja kunnollista. :/ ikää alkaa myös olemaan että nyt on ihan viime hetket löytää se mies.
Synnyttämisen veretseisauttava pelko on jotenkin uusi ilmiö myös.
Totta kai se vähän esikoisen kanssa jännitti, en sitä sano. Mutta nämä pelkopolit ja kauhea hysteria"paikkojen repeämisestä" olivat tuntemattomia (tai niistä ei puhuttu) vielä 90-luvulla, jolloin sain kolme lasta alateitse syntyneinä.
Mikähän siinä?
Nostetaan tikun nokkaan yksi pidätyskykynsä menettänyt ja unohdetaan autuaasti, että vain yksi tuhannesta saa mitään pysyvämpiä edes lievempiä haittoja.
Ja tämä kropan menettämisen pelko. Ovatko nyt itsestään aina huolehtivat naiset mitenkään sen kummemman näköisiä kuin ennen raskautta? Ovatko kuninkaalliset tai megajulkkikset? Eivät. Mutta tietysti se alun perin satakiloinen naapurin muija on 130-kiloinen parin lapsen jälkeen.
Ja ihan raskauden vika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset keskusteluketjut kertovat lähinnä siitä, kuinka h-vetin vieraantuneita ihmiset ovat luonnosta!
Aivojen käyttäminen kommunikointiin on osa "luontoa". Lienet niitä vietteihinsä, vaistoihinsa ja biologiaansa vetoavia uleja, joiden aivot eivät toimi ollenkaan.
Olen lisääntymiskyvytön ja vihaan penikoita. Win-win.
Katsokaa nyt meitä viisikymppisiä synnyttäneitä naisia.
Ainakin täällä Helsingissä olemme pääsääntöisesti hoikkia ja terveitä. Vaippoja en ole koskaan kenelläkään nähnyt :D
20-30 -vuotiaissa on ihan toisella tavalla huonokuntoisa ja lihavia.
Ihan oikeasti lapsen synnyttäminen on osa normaalia elämää ja Suomessa siihen ei käytännössä kukaan terve nainen kuole.
Mutta jos haluaa olla ilman lasta/lapsia, niin toki saa olla ja asia ei muille kuulu.
Kuitenkin nämä perustelut ovat osin koomisia.
Miksi tekisin jotain niin kuvottavaa ja vastenmielistä, mihin menee kaikki rahat ja aika.
Vierailija kirjoitti:
Ei löydy miestä... sellaista rehtiä ja kunnollista. :/ ikää alkaa myös olemaan että nyt on ihan viime hetket löytää se mies.
Ikävä kyllä täytyy näin maalta kotoisin olevana sanoa ettei niitä tunnu olevan. Sehän yksikin palstalainen oli siirtynyt suosiolla ulkomaille, enkä yhtään ihmettele. Kannattaa alkaa harkitsemaan asiaa. Onhan tuossa parikin sopivaa ehdokasmaata meidän naapureina.
Vierailija kirjoitti:
Synnyttämisen veretseisauttava pelko on jotenkin uusi ilmiö myös.
Totta kai se vähän esikoisen kanssa jännitti, en sitä sano. Mutta nämä pelkopolit ja kauhea hysteria"paikkojen repeämisestä" olivat tuntemattomia (tai niistä ei puhuttu) vielä 90-luvulla, jolloin sain kolme lasta alateitse syntyneinä.
Mikähän siinä?
Nostetaan tikun nokkaan yksi pidätyskykynsä menettänyt ja unohdetaan autuaasti, että vain yksi tuhannesta saa mitään pysyvämpiä edes lievempiä haittoja.
Ja tämä kropan menettämisen pelko. Ovatko nyt itsestään aina huolehtivat naiset mitenkään sen kummemman näköisiä kuin ennen raskautta? Ovatko kuninkaalliset tai megajulkkikset? Eivät. Mutta tietysti se alun perin satakiloinen naapurin muija on 130-kiloinen parin lapsen jälkeen.
Ja ihan raskauden vika?
Omalla kohdalla pelkoon vaikuttaa todella huonot kokemukset terveydenhuollosta, empatiakyvyn puute ja pari oikeaa hoitovirhettäkin. Pelottaa mennä herkin paikka levällään ja hirveissä tuskissa samojen, työssään väsytettyjen ihmisten armoille. Viimeaikaisiin synnytysväkivaltakeskusteluihin vaikuttaa aivan varmasti juuri tämä henkilökunnan täydellinen uupumus, ei siinä jaksa enää olla empaattinen kun tekee tupavuoroa pitkin viikkoa verrattuna surkealla palkalla. Tuloksena traumatisoituneita synnyttäjiä, joita kaiken lisäksi vähätellään.
Alue: Aihe vapaa
On kyllä niin, että media nostaa jatkuvasti esiin äidin ikää kohonneena riskinä lapsen vammaisuudelle. Ei takuulla tee hyvää perheenperustamishaluille. Ei riitä, että tekee lapsia, ne olisi pitänyt tehdä jo. Syyllistetään, vaikka lasten teko varhain ei ole historiassa ollut läheskään aina yleisin tapa, vaan ensisynnyttäjien ikä on ollut välillä hyvinkin korkea.
Minä taidan tuntea kaksi perhettä, joiden lapsilla ei ole kroonista sairautta tai erityispiirteitä. Menoihin nyt mistään atopiasta tai lukihäiriöstä. Minusta se on aika vähän, tunnen tai tiedän kuitenkin paljon lapsiperheitä.