"Estonialta selvinnyt Marge Rull. 'Piti olla itsekäs' "

Kyllähän nainen on itsekkäämpi sukupuoli.

Huomataan niin avioero- kuin hengenvaaratilanteissa.

Fakta mikä fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että suurin osa kommentoijista täällä on naisia. Siksi on todella outoa, että Marge Rullia syyllistetään niin paljon siitä, että hän pelastautui Estoniasta, mutta kukaan ei moiti sitä nuorta ruotsalaismiestä, jonka vanhemmat ja avopuoliso hukkuivat onnettomuudessa. Mies jätti heidät taakseen ja pelastautui itse, kun he eivät kyenneet jatkamaan matkaa. Tuskin auttoi mennessään ketään muutakaan, kun ei jäänyt auttamaan läheisiäänkään. Kukaan ei syyllistä suomalaismiestä, joka pelastautui käymättä edes herättämässä esimiestään, joka nukkui toisessa hytissä. Ei hänkään auttanut ketään rynnätessään ulos laivasta.

Rull saa tonnikaupalla lokaa niskaan ilmeisesti, koska hänen naisena olisi muiden naisten mielestä pitänyt uhrata itsensä tuntemattomien pelastamiseksi. Häntä haukutaan, koska hän kertoo rehellisesti ja kaunistelematta oman selviytymistarinansa. Jos Rull ei olisi potkaissut meressä itseensä tarttunutta irti, hän ei olisi päässyt lautalle. Ei olisi päässyt ehkä se mieskään, johon hän itse oli tarttunut kiinni. En tiedä selvisikö tuo mies lopulta, mutta jos Rull olisi toiminut toisin kuin toimi, tuossa tilanteessa olisi luultavasti tullut kolme kuollutta sen sijaan, että ainakin yksi kolmesta jäi eloon.

Jos hän ei olisi potkaissut ja se joku, joka tarttui häneen, olisi hänen kustannuksellaan päässyt lauttaan ja kertonut tarinansa rehellisesti -että kiipesi kahden muun ihmisen yli pelastuslautalle ja nämä vajosivat sen takia mereen- tätä ihmistä haukuttaisiin nyt täällä itsekkääksi hirviöksi. 

Mikä tässä rassaa tekopyhiä palstaj**suksia eniten? Sekö, että Rull on nainen? Se, että hän uskaltaa tunnustaa toimineensa niin kuin suurin osa ihmisistä vastaavassa tilanteessa toimisi? Molemmat?

Ja mitä tulee siihen, ettei Estonialla organisoitu juurikaan pelastustoimia: se upposi todella nopeasti ja mikä tärkeintä, kukaan ei osannut edes kuvitella, että iso risteilyalus voisi upota Itämerellä. Ei kukaan. Ei miehistö, henkilökunta tai matkustajat olleet millään tavoin varautuneet siihen, että niin voisi käydä. Sen ei ajateltu olevan mahdollista. Luulen, että selviytyneiden joukossa on monta sellaista, jotka ymmärsivät pitää mielensä avoinna myös tuollaisen katastrofin mahdollisuudelle. Siksi he olivat valppaina, toimivat heti, kun kuulivat outoja ääniä, eivätkä menneet paniikkiin. 

Se on yksi tärkeimmistä selviytymisen avaimista, ettei ikinä, ikinä, tuudittaudu luulemaan, etteikö pahin voisi tapahtua juuri nyt, juuri minulle. Ei se tarkoita, että pitäisi olla koko ajan peloissaan ja istua laivassa pelastusvenekannella märkäpuku päällä koko risteilyn ajan tai pukea lentokoneeseen mennessä laskuvarjo päälle. Mutta niin se vain on, että parhaat mahdollisuudet jäädä eloon on sellaisella, joka ei sulje pois sitäkään mahdollisuutta, että asiat voivat mennä myös totaalisesti päin h*lvettiä. Ihminen, joka ymmärtää tämän, yleensä kiinnittää enemmän huomiota esimerkiksi siihen, missä pelastautumisvälineet sijaitsevat, miettii päässään, miten toimisi, jos hätätilanne tulisi jne. Kun taas ihminen, joka luottaa sokeasti siihen, ettei tämä laiva voi mitenkään upota, ei pistä merkille mitään, mikä saattaisi auttaa pelastautumaan, hänellä ei ole mitään ideoita siitä, miten voisi toimia hätätilanteessa ja hän todennäköisesti lamaantuu kauhusta onnettomuuden sattuessa tai vain säntäilee huutaen edestakaisin ja toivoo, että joku muu auttaa hänet turvaan.

Kun hehkuttaa että itsekkyys kannattaa ja vie perille niin sellaiselle tyypille vaan tulee elämässä vaihe jossa niittää mitä on kylvämässä.

Onko sulla joku käsittelemätön trauma itsekkyytesi suhteen, kun on näin vaikeaa ja pitää syyttää varmasta kuolemanhelvetistä pelastunutta? Taitaa olla. Kuvittelet olevasi epäitsekäs, mutta jos sitä tarkemmin katsoo, niin syytät toisia jos sinua ei auteta.

Marge itse julistautui itsekkyyden airueeksi, sen avulla pääsi pinnalle vaan hän valioitsekäs. Itsekkyys on Margesta viisautta koska hänen itsekäs henkensä oli arvokkaampi kuin epäitsekkäitten.

Mietihän vielä miten se menikään?

Minusta Marge ei ylistä itsekkyyttä. Toteaa vain sen. Minusta hän hyvin rehellisesti katsoo omaa raadollisuuttaan silmiin. Ei väistele epämukava totuutta ja esitä parempaa ihmistä kuin on.

Kyllä hän väistelee kertomalla miten oli pakko olla itsekäs. Ei ollut ja siitä on monta esimerkkiä ettei ollut. Kukaan vaan ei ole puolustamassa sitä omalla kohdallaan mitä Marge teki tai jätti auttamatta. Elossa ollen on nyt hyvä läyhätä. Kuolleet puhuvat kuitenkin tavallaan kyllä, sillä ihmisillä on omatkin aivot arvostella tuota asennettaan.

Laitapa nyt niitä esimerkkejä pelastuneista, joiden ei ollut pakko olla itsekkäitä. Laita pelastuneen sukupuoli mukaan myös, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko parempi että olisi ollut vielä yksi uhri enemmän? EI

Toisaalta Rullin oltua epäitsekkäämpi voisi olla vaikka viisi elossa?

Tanssijoitahan selvisi kolme(?). Voihan olla, että ne kaksi muuta selvisivät juuri Rullin ansiosta, joka huusi heidät liikkeelle heti keulan auettua. Onko Rull nyt sitten sankari, vai onko kaksi liian vähän? Montako olisi riittänyt?

Hän kuuli yhden tanssijan huudon auttakaa eikä tehnyt elettäkään. Eikä mennyt hautajaisiin koska naama ei kestänyt.

"Sitten hän kertoo, että itse asiassa Heddinkin pääsi ulos laivasta.

− Kuulin vielä, miten hän huusi apua. ”Apua, auttakaa minua!” Sitten hän vaikeni."

Ulkona laivasta (eli meressä?) kuuli pelkän huudon. Olisiko Rullin pitänyt lähteä lautalta uimaan kohti ääntä ja yrittää pilkkopimeässä ja kovassa aallokossa vielä löytää ystävänsä? Ei mitään merkitystä minkään äänen kuulemisella.

Jospa olisi edes yrittänyt auttaa huutamalla tänne päin, Heddi, tänne! Täällä on lautta.

Mutta ei.

Niin...kolme selvisi. Ja eikös se Marge ollut se joka oviin koputti ja huusi että nyt ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että suurin osa kommentoijista täällä on naisia. Siksi on todella outoa, että Marge Rullia syyllistetään niin paljon siitä, että hän pelastautui Estoniasta, mutta kukaan ei moiti sitä nuorta ruotsalaismiestä, jonka vanhemmat ja avopuoliso hukkuivat onnettomuudessa. Mies jätti heidät taakseen ja pelastautui itse, kun he eivät kyenneet jatkamaan matkaa. Tuskin auttoi mennessään ketään muutakaan, kun ei jäänyt auttamaan läheisiäänkään. Kukaan ei syyllistä suomalaismiestä, joka pelastautui käymättä edes herättämässä esimiestään, joka nukkui toisessa hytissä. Ei hänkään auttanut ketään rynnätessään ulos laivasta.

Rull saa tonnikaupalla lokaa niskaan ilmeisesti, koska hänen naisena olisi muiden naisten mielestä pitänyt uhrata itsensä tuntemattomien pelastamiseksi. Häntä haukutaan, koska hän kertoo rehellisesti ja kaunistelematta oman selviytymistarinansa. Jos Rull ei olisi potkaissut meressä itseensä tarttunutta irti, hän ei olisi päässyt lautalle. Ei olisi päässyt ehkä se mieskään, johon hän itse oli tarttunut kiinni. En tiedä selvisikö tuo mies lopulta, mutta jos Rull olisi toiminut toisin kuin toimi, tuossa tilanteessa olisi luultavasti tullut kolme kuollutta sen sijaan, että ainakin yksi kolmesta jäi eloon.

Jos hän ei olisi potkaissut ja se joku, joka tarttui häneen, olisi hänen kustannuksellaan päässyt lauttaan ja kertonut tarinansa rehellisesti -että kiipesi kahden muun ihmisen yli pelastuslautalle ja nämä vajosivat sen takia mereen- tätä ihmistä haukuttaisiin nyt täällä itsekkääksi hirviöksi. 

Mikä tässä rassaa tekopyhiä palstaj**suksia eniten? Sekö, että Rull on nainen? Se, että hän uskaltaa tunnustaa toimineensa niin kuin suurin osa ihmisistä vastaavassa tilanteessa toimisi? Molemmat?

Ja mitä tulee siihen, ettei Estonialla organisoitu juurikaan pelastustoimia: se upposi todella nopeasti ja mikä tärkeintä, kukaan ei osannut edes kuvitella, että iso risteilyalus voisi upota Itämerellä. Ei kukaan. Ei miehistö, henkilökunta tai matkustajat olleet millään tavoin varautuneet siihen, että niin voisi käydä. Sen ei ajateltu olevan mahdollista. Luulen, että selviytyneiden joukossa on monta sellaista, jotka ymmärsivät pitää mielensä avoinna myös tuollaisen katastrofin mahdollisuudelle. Siksi he olivat valppaina, toimivat heti, kun kuulivat outoja ääniä, eivätkä menneet paniikkiin. 

Se on yksi tärkeimmistä selviytymisen avaimista, ettei ikinä, ikinä, tuudittaudu luulemaan, etteikö pahin voisi tapahtua juuri nyt, juuri minulle. Ei se tarkoita, että pitäisi olla koko ajan peloissaan ja istua laivassa pelastusvenekannella märkäpuku päällä koko risteilyn ajan tai pukea lentokoneeseen mennessä laskuvarjo päälle. Mutta niin se vain on, että parhaat mahdollisuudet jäädä eloon on sellaisella, joka ei sulje pois sitäkään mahdollisuutta, että asiat voivat mennä myös totaalisesti päin h*lvettiä. Ihminen, joka ymmärtää tämän, yleensä kiinnittää enemmän huomiota esimerkiksi siihen, missä pelastautumisvälineet sijaitsevat, miettii päässään, miten toimisi, jos hätätilanne tulisi jne. Kun taas ihminen, joka luottaa sokeasti siihen, ettei tämä laiva voi mitenkään upota, ei pistä merkille mitään, mikä saattaisi auttaa pelastautumaan, hänellä ei ole mitään ideoita siitä, miten voisi toimia hätätilanteessa ja hän todennäköisesti lamaantuu kauhusta onnettomuuden sattuessa tai vain säntäilee huutaen edestakaisin ja toivoo, että joku muu auttaa hänet turvaan.

Kun hehkuttaa että itsekkyys kannattaa ja vie perille niin sellaiselle tyypille vaan tulee elämässä vaihe jossa niittää mitä on kylvämässä.

Sen epäitsekkään vaan vie viikatemies yleensä paljon aikaisemmin. Mutta eihän se haittaa, kun saa sädekehän ja sankarinviitan mukaansa hautaan. 

Olen ihan varma, että Estonian mukana upposi todella monta todella itsekästäkin ihmistä. He vain eivät ole täällä kertomassa, miten tekivät kaikkensa päästäkseen laivasta ulos. He makaavat merenpohjassa marttyyrinviittaan käärittyinä, koska ne muutamat, jotka pääsivät ajoissa laivasta ulos ja pelastuivat, eivät jääneet sinne alakansille repimään heitä hereille ja mukaansa. Jos olisivat jääneet, laivasta ei olisi pelastunut kukaan. Olisiko se ollut parempi?

Siis se olisi täysin epäreilua, jos siltä olisi pitänyt jonun Margea heikomman pelastua hänen vahvemman kustannuksella. Tietenkin tuollaisissa tilanteissa oikeudenmukaisinta on, että se, jolla on eniten voimia ainakin pelastuu ja se, jolla on toiseksi eniten jne.

Muiden kohtaloksi tuli se myrsky ja visiirin irtoaminen. Olisin itse ainakin tosi katkera, jos joku vahvempi sukulaiseni olisi kuollut sinne, että joku autettava selviää.

Vierailija kirjoitti:

Olisipa "hauska" nähdä, mitä olisi tapahtunut, jos Estonialla olisi ollut 900 suomalaista palstamammaa... Siellä rouvat olisi kiltisti jonottaneet porraskaiteessa roikkuen vuoroaan, antaneet tietä toisilleen joka mutkassa ja pysähtyneet matkalla ulos hörppäämään kahvilassa lattet. Sitten taas kiltisti jonoon laivan kyljelle, järjestyksessä vanhin ja raihnaisin ensin tietysti. Jotkut nuoret äidit olisivat toki uhrautuneet matkalla ulos näiden vanhojen ja raihnaisten takia, vaikka heillä olisi ollutkin pienet lapset kotona odottamassa.

Joku reipas olisi organisoinut pelastuslautat mereen ja niille oltaisiin uitu jonossa. Lautan reunalla roikkuva olisi sankarillisesti antanut toisen tarttua jalkoihinsa ja vetää itsensäkin hukkumaan, koska se kuuluu palstamamman käytöskoodiin. Olosuhteet eivät tietenkään olisi vaikuttaneet asiaan mitenkään. Pikku juttu jotkut monimetriset aallot, kylmyys ja pimeys, palstamammalle haaksirikosta pelastautuminen on arkipäivää.

Vai olisiko kuitenkin käynyt niin, että jokainen olisi taistellut kynsin hampain omasta elämästään, potkinut heikot irti jaloistaan ja tarpeen tullen vaikka lyönyt ja purrut päästäkseen ensimmäisenä ulos laivasta, sisään pelastuslauttaan ja sieltä helikopteriin? Siinä olisivat selviytyneet vain vahvimmat ja selkeimmin ajattelevat, ihan niin kuin todellisuudessakin tapahtui. He olisivat sitten antaneet lausuntoja iltapäivälehdille, miten siellä ei ollut mitään mahdollisuuksia auttaa muita, olosuhteet olivat kammottavat ja juuri ja juuri onnistui itse pääsemään turvaan. Niin ja että kyllä olisin auttanut, jos olisin voinut (joopa).

Ja sitte se yks mamma joka ei uskaltanut lähteä palstaristeilylle mukaan ollenkaan haukkuis pelastuneita anonyymina av:lla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko parempi että olisi ollut vielä yksi uhri enemmän? EI

Toisaalta Rullin oltua epäitsekkäämpi voisi olla vaikka viisi elossa?

Tanssijoitahan selvisi kolme(?). Voihan olla, että ne kaksi muuta selvisivät juuri Rullin ansiosta, joka huusi heidät liikkeelle heti keulan auettua. Onko Rull nyt sitten sankari, vai onko kaksi liian vähän? Montako olisi riittänyt?

Hän kuuli yhden tanssijan huudon auttakaa eikä tehnyt elettäkään. Eikä mennyt hautajaisiin koska naama ei kestänyt.

"Sitten hän kertoo, että itse asiassa Heddinkin pääsi ulos laivasta.

− Kuulin vielä, miten hän huusi apua. ”Apua, auttakaa minua!” Sitten hän vaikeni."

Ulkona laivasta (eli meressä?) kuuli pelkän huudon. Olisiko Rullin pitänyt lähteä lautalta uimaan kohti ääntä ja yrittää pilkkopimeässä ja kovassa aallokossa vielä löytää ystävänsä? Ei mitään merkitystä minkään äänen kuulemisella.

Jospa olisi edes yrittänyt auttaa huutamalla tänne päin, Heddi, tänne! Täällä on lautta.

Mutta ei.

Niin...kolme selvisi. Ja eikös se Marge ollut se joka oviin koputti ja huusi että nyt ulos.

Ei koputtanut. Huusi mennessään, että äkkiä ylös. Mutta ei koputtanut.

Vierailija kirjoitti:

Oli jotenkin häiritsevää luettavaa tuo juttu. Oli lapsuudenystäviensä kanssa ja ei jäänyt edes varmistamaan että ystävänsä tajusivat tilanteen, vaan säntäsi samantien pakoon.  Sai apua ja pelastettiin useaan otteeseen yön aikana jopa jonon ohi muiden kustannuksella, mutta ei itse auttanut ketään millään tavoin vaan päinvastoin jätti jalkoihinsa tarttuneen avuntarvitsijan kuolemaan, vaikka itsekin roikkui samalla tavalla kiinni toisessa ihmisessä.

Vaikeat oli olosuhteet juu ja kova hätä, mutta silti on ollut kyllä todella kylmää käytöstä.

Jos katsot onnettomuuden aikajanaa niin kaikki tajuaa että vain ne pelastuivat jotka toimivat heti. Siinä vaiheessa kun visiiri irtosi ja kuului kova pamaus piti heti lähteä hytistä. Ei etsiä mitään kamojaan.

Muutamien minuuttien kuluessa alus oli jo niin kallellaan että eteneminen vaikeaa. Muutamien minuuttien jälkeen alus niin kallellaan ettei sisältä päässyt enää pois vaan ihmisiä ikkunan takana kirkumassa ja poistuminen mahdotonta.

Ihan turha jeesustella toisen auttamisesta tämmöisissä olosuhteissa. Varmaan moni kuolikin pitäen toistaan kädestä ja näin "auttaessa".

Uskovaiset nuoretkin tiesivät heti miten toimia, niin eikö paremminkin laivan henkilökunnan olisi pitänyt tietää eikä pelastella omiaan vaan? Näinhän ihmiset kertoivat että henkilökunta vaan itseään ajatteli.

Mitä on tämä jatkuva lässytys jostain uskovista nuorista? Kenen kertomukseen tämä perustuu ja miten tiesi että ovat Uskovia Nuoria? Pitkäänkö ja tarkkaanko tuossa noin max 15-20 minuutin aikana seurasi heidän toimiaan? Jos seurasi noinkin pitkään, niin miten itse pelastui? Ja kuinka kehtasi ITSEKKÄÄSTI pelastua ylipäätään?

Myös Heddillä oli lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avun tarpeessa olet sinä itse ellet käsitä että sinutkin olisi Marge ohittanut ja potkaissut. Oletko masokisti? Toivotko lapsesi potkaistavan noin? Moraalisi ei vaan kestä.

Niin olisi. Mutta minäpä en yöuniani menetä kun en neljännes vuosisata sitten matkannut uppoavalla autolautalla enkä tullut hänen potkimakseen.

Hän olisi empimättä potkaissut sinut ja ohittanut ja tehnyt sen sinunkin lapsellesi. Nukuttaako ? Tykkäätkö vieläkin Margen asenteesta?

Tykkään. Toivoisin minulla olevan tuollaisia sukulaisia (tai esim. äiti) ettei antaudu ja kuole ja auta sellaisia, josta hyvästä itse menehtyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että suurin osa kommentoijista täällä on naisia. Siksi on todella outoa, että Marge Rullia syyllistetään niin paljon siitä, että hän pelastautui Estoniasta, mutta kukaan ei moiti sitä nuorta ruotsalaismiestä, jonka vanhemmat ja avopuoliso hukkuivat onnettomuudessa. Mies jätti heidät taakseen ja pelastautui itse, kun he eivät kyenneet jatkamaan matkaa. Tuskin auttoi mennessään ketään muutakaan, kun ei jäänyt auttamaan läheisiäänkään. Kukaan ei syyllistä suomalaismiestä, joka pelastautui käymättä edes herättämässä esimiestään, joka nukkui toisessa hytissä. Ei hänkään auttanut ketään rynnätessään ulos laivasta.

Rull saa tonnikaupalla lokaa niskaan ilmeisesti, koska hänen naisena olisi muiden naisten mielestä pitänyt uhrata itsensä tuntemattomien pelastamiseksi. Häntä haukutaan, koska hän kertoo rehellisesti ja kaunistelematta oman selviytymistarinansa. Jos Rull ei olisi potkaissut meressä itseensä tarttunutta irti, hän ei olisi päässyt lautalle. Ei olisi päässyt ehkä se mieskään, johon hän itse oli tarttunut kiinni. En tiedä selvisikö tuo mies lopulta, mutta jos Rull olisi toiminut toisin kuin toimi, tuossa tilanteessa olisi luultavasti tullut kolme kuollutta sen sijaan, että ainakin yksi kolmesta jäi eloon.

Jos hän ei olisi potkaissut ja se joku, joka tarttui häneen, olisi hänen kustannuksellaan päässyt lauttaan ja kertonut tarinansa rehellisesti -että kiipesi kahden muun ihmisen yli pelastuslautalle ja nämä vajosivat sen takia mereen- tätä ihmistä haukuttaisiin nyt täällä itsekkääksi hirviöksi. 

Mikä tässä rassaa tekopyhiä palstaj**suksia eniten? Sekö, että Rull on nainen? Se, että hän uskaltaa tunnustaa toimineensa niin kuin suurin osa ihmisistä vastaavassa tilanteessa toimisi? Molemmat?

Ja mitä tulee siihen, ettei Estonialla organisoitu juurikaan pelastustoimia: se upposi todella nopeasti ja mikä tärkeintä, kukaan ei osannut edes kuvitella, että iso risteilyalus voisi upota Itämerellä. Ei kukaan. Ei miehistö, henkilökunta tai matkustajat olleet millään tavoin varautuneet siihen, että niin voisi käydä. Sen ei ajateltu olevan mahdollista. Luulen, että selviytyneiden joukossa on monta sellaista, jotka ymmärsivät pitää mielensä avoinna myös tuollaisen katastrofin mahdollisuudelle. Siksi he olivat valppaina, toimivat heti, kun kuulivat outoja ääniä, eivätkä menneet paniikkiin. 

Se on yksi tärkeimmistä selviytymisen avaimista, ettei ikinä, ikinä, tuudittaudu luulemaan, etteikö pahin voisi tapahtua juuri nyt, juuri minulle. Ei se tarkoita, että pitäisi olla koko ajan peloissaan ja istua laivassa pelastusvenekannella märkäpuku päällä koko risteilyn ajan tai pukea lentokoneeseen mennessä laskuvarjo päälle. Mutta niin se vain on, että parhaat mahdollisuudet jäädä eloon on sellaisella, joka ei sulje pois sitäkään mahdollisuutta, että asiat voivat mennä myös totaalisesti päin h*lvettiä. Ihminen, joka ymmärtää tämän, yleensä kiinnittää enemmän huomiota esimerkiksi siihen, missä pelastautumisvälineet sijaitsevat, miettii päässään, miten toimisi, jos hätätilanne tulisi jne. Kun taas ihminen, joka luottaa sokeasti siihen, ettei tämä laiva voi mitenkään upota, ei pistä merkille mitään, mikä saattaisi auttaa pelastautumaan, hänellä ei ole mitään ideoita siitä, miten voisi toimia hätätilanteessa ja hän todennäköisesti lamaantuu kauhusta onnettomuuden sattuessa tai vain säntäilee huutaen edestakaisin ja toivoo, että joku muu auttaa hänet turvaan.

Kun hehkuttaa että itsekkyys kannattaa ja vie perille niin sellaiselle tyypille vaan tulee elämässä vaihe jossa niittää mitä on kylvämässä.

Sen epäitsekkään vaan vie viikatemies yleensä paljon aikaisemmin. Mutta eihän se haittaa, kun saa sädekehän ja sankarinviitan mukaansa hautaan. 

Olen ihan varma, että Estonian mukana upposi todella monta todella itsekästäkin ihmistä. He vain eivät ole täällä kertomassa, miten tekivät kaikkensa päästäkseen laivasta ulos. He makaavat merenpohjassa marttyyrinviittaan käärittyinä, koska ne muutamat, jotka pääsivät ajoissa laivasta ulos ja pelastuivat, eivät jääneet sinne alakansille repimään heitä hereille ja mukaansa. Jos olisivat jääneet, laivasta ei olisi pelastunut kukaan. Olisiko se ollut parempi?

Itsekkään julkinen tuomio on pahin. Kantakoon sen kun kerran viittansa otti. Kuolleet eivät pysty puolustamaan itseään. Tämä on häpeällistä toimintaa joka ei kanna minnekään, mitä Marge tyyppi mainostelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei voi sanoa miten itse toimisi, ellei ole ollut vastaavassa tilanteessa.

Mutta mun täytyy sanoa, että silloin kun minulla oli yksivuotias lapsi (kuten tällä haastatellulla oli silloin), niin olisin tehnyt lähes mitä tahansa päästäkseni palaamaan hänen luokseen.

On oltu ja toisin toimittu satasella oma henki vaarantaen -kaveria ei vaan jätetä.Suomalaiset hakivat Norjan tunnelistakin vielä ystävänsä pois vaikka lakikin edessä. Rulli olisi tuskin hakenut.

No netissä anonyyminä voi väittää lähes mitä tahansa, mutta jos et ollut Estonialla niin et ole ollut vastaavassa tilanteessa kuin sieltä pelastuneet. Koska vastaavaa laivaonnettomuutta ei ole ollut toista. Edelleenkään et tiedä miten olisit toiminut siellä (ja en usko, että olet ollut hengenvaarassa ja / tai riskeerannut henkesi muiden takia. Olisit kertonut yksityiskohdat, jos olisit oikeasti ollut edes pikkuriikkisen vertauskelpoisessa tilanteessa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että suurin osa kommentoijista täällä on naisia. Siksi on todella outoa, että Marge Rullia syyllistetään niin paljon siitä, että hän pelastautui Estoniasta, mutta kukaan ei moiti sitä nuorta ruotsalaismiestä, jonka vanhemmat ja avopuoliso hukkuivat onnettomuudessa. Mies jätti heidät taakseen ja pelastautui itse, kun he eivät kyenneet jatkamaan matkaa. Tuskin auttoi mennessään ketään muutakaan, kun ei jäänyt auttamaan läheisiäänkään. Kukaan ei syyllistä suomalaismiestä, joka pelastautui käymättä edes herättämässä esimiestään, joka nukkui toisessa hytissä. Ei hänkään auttanut ketään rynnätessään ulos laivasta.

Rull saa tonnikaupalla lokaa niskaan ilmeisesti, koska hänen naisena olisi muiden naisten mielestä pitänyt uhrata itsensä tuntemattomien pelastamiseksi. Häntä haukutaan, koska hän kertoo rehellisesti ja kaunistelematta oman selviytymistarinansa. Jos Rull ei olisi potkaissut meressä itseensä tarttunutta irti, hän ei olisi päässyt lautalle. Ei olisi päässyt ehkä se mieskään, johon hän itse oli tarttunut kiinni. En tiedä selvisikö tuo mies lopulta, mutta jos Rull olisi toiminut toisin kuin toimi, tuossa tilanteessa olisi luultavasti tullut kolme kuollutta sen sijaan, että ainakin yksi kolmesta jäi eloon.

Jos hän ei olisi potkaissut ja se joku, joka tarttui häneen, olisi hänen kustannuksellaan päässyt lauttaan ja kertonut tarinansa rehellisesti -että kiipesi kahden muun ihmisen yli pelastuslautalle ja nämä vajosivat sen takia mereen- tätä ihmistä haukuttaisiin nyt täällä itsekkääksi hirviöksi. 

Mikä tässä rassaa tekopyhiä palstaj**suksia eniten? Sekö, että Rull on nainen? Se, että hän uskaltaa tunnustaa toimineensa niin kuin suurin osa ihmisistä vastaavassa tilanteessa toimisi? Molemmat?

Ja mitä tulee siihen, ettei Estonialla organisoitu juurikaan pelastustoimia: se upposi todella nopeasti ja mikä tärkeintä, kukaan ei osannut edes kuvitella, että iso risteilyalus voisi upota Itämerellä. Ei kukaan. Ei miehistö, henkilökunta tai matkustajat olleet millään tavoin varautuneet siihen, että niin voisi käydä. Sen ei ajateltu olevan mahdollista. Luulen, että selviytyneiden joukossa on monta sellaista, jotka ymmärsivät pitää mielensä avoinna myös tuollaisen katastrofin mahdollisuudelle. Siksi he olivat valppaina, toimivat heti, kun kuulivat outoja ääniä, eivätkä menneet paniikkiin. 

Se on yksi tärkeimmistä selviytymisen avaimista, ettei ikinä, ikinä, tuudittaudu luulemaan, etteikö pahin voisi tapahtua juuri nyt, juuri minulle. Ei se tarkoita, että pitäisi olla koko ajan peloissaan ja istua laivassa pelastusvenekannella märkäpuku päällä koko risteilyn ajan tai pukea lentokoneeseen mennessä laskuvarjo päälle. Mutta niin se vain on, että parhaat mahdollisuudet jäädä eloon on sellaisella, joka ei sulje pois sitäkään mahdollisuutta, että asiat voivat mennä myös totaalisesti päin h*lvettiä. Ihminen, joka ymmärtää tämän, yleensä kiinnittää enemmän huomiota esimerkiksi siihen, missä pelastautumisvälineet sijaitsevat, miettii päässään, miten toimisi, jos hätätilanne tulisi jne. Kun taas ihminen, joka luottaa sokeasti siihen, ettei tämä laiva voi mitenkään upota, ei pistä merkille mitään, mikä saattaisi auttaa pelastautumaan, hänellä ei ole mitään ideoita siitä, miten voisi toimia hätätilanteessa ja hän todennäköisesti lamaantuu kauhusta onnettomuuden sattuessa tai vain säntäilee huutaen edestakaisin ja toivoo, että joku muu auttaa hänet turvaan.

Kun hehkuttaa että itsekkyys kannattaa ja vie perille niin sellaiselle tyypille vaan tulee elämässä vaihe jossa niittää mitä on kylvämässä.

Onko sulla joku käsittelemätön trauma itsekkyytesi suhteen, kun on näin vaikeaa ja pitää syyttää varmasta kuolemanhelvetistä pelastunutta? Taitaa olla. Kuvittelet olevasi epäitsekäs, mutta jos sitä tarkemmin katsoo, niin syytät toisia jos sinua ei auteta.

Marge itse julistautui itsekkyyden airueeksi, sen avulla pääsi pinnalle vaan hän valioitsekäs. Itsekkyys on Margesta viisautta koska hänen itsekäs henkensä oli arvokkaampi kuin epäitsekkäitten.

Mietihän vielä miten se menikään?

Minusta Marge ei ylistä itsekkyyttä. Toteaa vain sen. Minusta hän hyvin rehellisesti katsoo omaa raadollisuuttaan silmiin. Ei väistele epämukava totuutta ja esitä parempaa ihmistä kuin on.

Kyllä hän väistelee kertomalla miten oli pakko olla itsekäs. Ei ollut ja siitä on monta esimerkkiä ettei ollut. Kukaan vaan ei ole puolustamassa sitä omalla kohdallaan mitä Marge teki tai jätti auttamatta. Elossa ollen on nyt hyvä läyhätä. Kuolleet puhuvat kuitenkin tavallaan kyllä, sillä ihmisillä on omatkin aivot arvostella tuota asennettaan.

Laitapa nyt niitä esimerkkejä pelastuneista, joiden ei ollut pakko olla itsekkäitä. Laita pelastuneen sukupuoli mukaan myös, kiitos.

Löydät ne asiat itsekin googlella jossa kerrotaan mm uskovaisista nuorista jotka jäivät auttamaan muita täysin epäitsekäinä ja sata muuta esimerkkiä joissa tehtiin yhteistyötä vastavuoroisesti. Löydät pelastusmiestarinoita joissa mentiin vaikka oli raskasta. Mutta noin röyhkeän itsekästä tarinaa ei kukaan häpeä tulla laulamaan edes kuin Marge.

Niin mutta laita esimerkkejä muista PELASTUNEISTA, joiden ei ollut pakko olla itsekkäitä. Laita myös mukaan se, kuinka moni HIESTÄ oli naisia. Ei vain taida olla yhtäkään, eli väittämäsi on täysin invalidi.

Jokainen pelastunut ajatteli itseään ja jokainen muita auttanut pelastunut oli mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko parempi että olisi ollut vielä yksi uhri enemmän? EI

Toisaalta Rullin oltua epäitsekkäämpi voisi olla vaikka viisi elossa?

Tanssijoitahan selvisi kolme(?). Voihan olla, että ne kaksi muuta selvisivät juuri Rullin ansiosta, joka huusi heidät liikkeelle heti keulan auettua. Onko Rull nyt sitten sankari, vai onko kaksi liian vähän? Montako olisi riittänyt?

Hän kuuli yhden tanssijan huudon auttakaa eikä tehnyt elettäkään. Eikä mennyt hautajaisiin koska naama ei kestänyt.

"Sitten hän kertoo, että itse asiassa Heddinkin pääsi ulos laivasta.

− Kuulin vielä, miten hän huusi apua. ”Apua, auttakaa minua!” Sitten hän vaikeni."

Ulkona laivasta (eli meressä?) kuuli pelkän huudon. Olisiko Rullin pitänyt lähteä lautalta uimaan kohti ääntä ja yrittää pilkkopimeässä ja kovassa aallokossa vielä löytää ystävänsä? Ei mitään merkitystä minkään äänen kuulemisella.

Jospa olisi edes yrittänyt auttaa huutamalla tänne päin, Heddi, tänne! Täällä on lautta.

Mutta ei.

Niin...kolme selvisi. Ja eikös se Marge ollut se joka oviin koputti ja huusi että nyt ulos.

Ei koputtanut. Huusi mennessään, että äkkiä ylös. Mutta ei koputtanut.

Mutta kuitenkin varoitti, että nyt tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli jotenkin häiritsevää luettavaa tuo juttu. Oli lapsuudenystäviensä kanssa ja ei jäänyt edes varmistamaan että ystävänsä tajusivat tilanteen, vaan säntäsi samantien pakoon.  Sai apua ja pelastettiin useaan otteeseen yön aikana jopa jonon ohi muiden kustannuksella, mutta ei itse auttanut ketään millään tavoin vaan päinvastoin jätti jalkoihinsa tarttuneen avuntarvitsijan kuolemaan, vaikka itsekin roikkui samalla tavalla kiinni toisessa ihmisessä.

Vaikeat oli olosuhteet juu ja kova hätä, mutta silti on ollut kyllä todella kylmää käytöstä.

Jos katsot onnettomuuden aikajanaa niin kaikki tajuaa että vain ne pelastuivat jotka toimivat heti. Siinä vaiheessa kun visiiri irtosi ja kuului kova pamaus piti heti lähteä hytistä. Ei etsiä mitään kamojaan.

Muutamien minuuttien kuluessa alus oli jo niin kallellaan että eteneminen vaikeaa. Muutamien minuuttien jälkeen alus niin kallellaan ettei sisältä päässyt enää pois vaan ihmisiä ikkunan takana kirkumassa ja poistuminen mahdotonta.

Ihan turha jeesustella toisen auttamisesta tämmöisissä olosuhteissa. Varmaan moni kuolikin pitäen toistaan kädestä ja näin "auttaessa".

Nimenomaan näin. Näillä muita auttaneilla, jotka eivät siksi selvinneet ei ollut oikein realiteetit hallussa. Kuvittelivat ilmeisesti avun saavuttavan jokaisen ajoissa.

Marge se ei häpeä julistaa miten itsekkyydellä pärjää. Nato- henki Talvisodan hengen tilalle vaan. Mennään kaikkien yli minne huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli jotenkin häiritsevää luettavaa tuo juttu. Oli lapsuudenystäviensä kanssa ja ei jäänyt edes varmistamaan että ystävänsä tajusivat tilanteen, vaan säntäsi samantien pakoon.  Sai apua ja pelastettiin useaan otteeseen yön aikana jopa jonon ohi muiden kustannuksella, mutta ei itse auttanut ketään millään tavoin vaan päinvastoin jätti jalkoihinsa tarttuneen avuntarvitsijan kuolemaan, vaikka itsekin roikkui samalla tavalla kiinni toisessa ihmisessä.

Vaikeat oli olosuhteet juu ja kova hätä, mutta silti on ollut kyllä todella kylmää käytöstä.

Jos katsot onnettomuuden aikajanaa niin kaikki tajuaa että vain ne pelastuivat jotka toimivat heti. Siinä vaiheessa kun visiiri irtosi ja kuului kova pamaus piti heti lähteä hytistä. Ei etsiä mitään kamojaan.

Muutamien minuuttien kuluessa alus oli jo niin kallellaan että eteneminen vaikeaa. Muutamien minuuttien jälkeen alus niin kallellaan ettei sisältä päässyt enää pois vaan ihmisiä ikkunan takana kirkumassa ja poistuminen mahdotonta.

Ihan turha jeesustella toisen auttamisesta tämmöisissä olosuhteissa. Varmaan moni kuolikin pitäen toistaan kädestä ja näin "auttaessa".

Nimenomaan näin. Näillä muita auttaneilla, jotka eivät siksi selvinneet ei ollut oikein realiteetit hallussa. Kuvittelivat ilmeisesti avun saavuttavan jokaisen ajoissa.

Eikä siis mikään ihme, ettei ollut. Kuka voisi kuvitella aluksen uppoavan puolessa tunnissa vai alle tunnissa? Syyllistäminen siitä, että osa ei luottanut yhtään mihinkään kyseisenä yönä on kertakaikkiaan sairasta. Se heidät nimenomaan pelasti, ei niinkään apu toisilta.

Minusta on uskomatonta että yksikään selvisi tuolta. 20m/s tuulta on aivan kamalan paljon. Aallothan ovat olleet 4-8 metrisiä, ja siihen vielä pimeys, hyytävä kylmyys, paniikki, ja eikö laivakin synnytä ympärilleen syvyyksiin vetävän pyörteen kun se uppoaa. Jos on jollain ihmeen kaupalla päässyt tuohon asti, niin kehohan on aivan rikki siihen mennessä käydystä kamppailusta: voimat lopussa, kylmettynyt, saanut osumaa laivassa lentelevistä tavaroista ja ihmisistä, verihukkaa...

On ihme, että aallot tai laivan synnyttämät pyörteet eivät viimeistään vieneet jokaista. Että kaikki eivät tukehtuneet veteen jota aallot lennättivät päälle tai jäätyneet kuoliaaksi viimeistään meressä. Ihan uskomatonta. Nuorin selvinnyt vain 12-vuotias.

Voi myös miettiä, millä tavoin muut pelastuivat? Tuskin Marge oli ainoa itseään ajatteleva. Mikä oli juttu niistä koruryöstäjistä? Rippiristivertaus oli osuva.