"Estonialta selvinnyt Marge Rull. 'Piti olla itsekäs' "

Vaikka olisi syvänmerensukeltaja ja ultrauija, ei siinä taidot aita, jos saa päähän  iskun ja vajoaa tajuttomuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Samanlaiset fiilikset minullekin.

Toisaalta monet niistä avuntilanteista, joissa hän ei auttanut, olivat ilmeisesti sellaisia että ei hän varmaankaan olisi pystynyt auttamaan. Ei kuvista päätellen ollut fyysisesti kovin isokokoinen, joten ei varmaankaan olisi jaksanut isompaa ja painavampaa ihmistä nostaa turvaan, päinvastoin olisivat molemmat tipahtaneet/vajonneet. Ja monet häntä auttaneista ilmeisesti häntä isompia eli hänen auttamisensa ei ollut heille samanlainen "riski".

Fyysisellä koolla ja voimilla on väliä tuonkaltaisissa tilanteissa.

Näin. Hän oli pienikokoinen nainen. Suurin osa selviytyjistä oli miehiä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa mennään vaistolla ja onnella. Jokainen saa olla ihan niin itsekäs kuin tarvitsee selvitäkseen hengissä.

Näin opetetaan myös virallisesti. 

Hätätilanteessa ei voi oikein etukäteen tietää miten kukin ihminen toimii. Itse olen arjessa usein sellainen hössöttäjä ja stressaaja, välillä oikein katastrofikuvitttelija. Mies on taas määrätietoinen, vahva, looginen ja ties mitä. Muille tapahtuneissa onnettomuuksissa on toiminut fiksusti.

Sitten oikeassa hätätilanteessa, joka sattui omalle kohdalle, kävikin sitten niin, että mies pyöri ympyrää ja huusi ja ei osannut tehdä mitään (muuta kuin huutaa.

itse kylmänrauhallisesti hiljaisena tein vain määrätietoisena hommia, teippailin verenvuotoja maalarinteipillä jotta verenvuodot tyrehtyy, siirsin muita turvallisempiin paikkoihin, arvioin kuka tarvitsee nopeiten apua, soitin rauhallisella äänellä hätäkeskukseen jne jne. Ei edes syke noussut, vaikka normaalisti pelkkä päivää sanominen saa sydämen pamppailemaan. Olin lähinnä tympääntynyt.

Meistä kahdesta kukaan ei ois etukäteen uskonut, että roolit menee noin.

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäiti puhuu joskus siitä, että Estonialta pelastuivat miehet ja varsinkin hyväkuntoiset nuoret miehet. 

Titanicilta puolestaan enimmäkseen naisia. Kukaan mies ei siihen maailmanaikaan olisi kehdannut rynniä pelastusveneeseen/-lauttaan ennen naisia. 

Että niin on maailma muuttunut. Tasa-arvo on tullut. Se pelastautuu, joka kykenee ja mitään arvojärjestystä ei ole. 

En todellakaan osaa sanoa, miten olisin toiminut. Jos jättäisin lapset hyytävään mereen ja itse keikkuisin pelastuneena, niin pääsisinkö siitä koskaan yli? Sori, mulla on nyt paikka tässä. 

Siellä rikkaat naiset katseli, kun köyhät hukkui. 

Jos tuolta aikoi selvitä oli pakko olla itsekäs. Minuutiksi kun jäit jotain auttamaan, niin se saattoi jo koitua kohtaloksi. Jos muita halusi auttaa niin todennäköisesti menehtyi itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samanlaiset fiilikset minullekin.

Toisaalta monet niistä avuntilanteista, joissa hän ei auttanut, olivat ilmeisesti sellaisia että ei hän varmaankaan olisi pystynyt auttamaan. Ei kuvista päätellen ollut fyysisesti kovin isokokoinen, joten ei varmaankaan olisi jaksanut isompaa ja painavampaa ihmistä nostaa turvaan, päinvastoin olisivat molemmat tipahtaneet/vajonneet. Ja monet häntä auttaneista ilmeisesti häntä isompia eli hänen auttamisensa ei ollut heille samanlainen "riski".

Fyysisellä koolla ja voimilla on väliä tuonkaltaisissa tilanteissa.

Kyllä se vaan niin on, että jos on oma henki kyseessä , on vain luonnollinen reaktio suojella ensisijaisesti itseään. Toinen luonnollinen reaktio on suojella jälkikasvuaan. Estonia upposi niin äkkiä, että siinä ei ole ollut aikaa auttaa ketään muuta kuin itseään. Sitä kutsutaan henkiin jäämiseksi. 

Jälkikasvua joo, mutta kaikilla ei ole niin suuri eloonjäämis viettikään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut joistakin pelastuneiden kertomuksista että harva oli havainnut kenenkään auttavan laivalla ketään, mutta joitakin henkilöitä oli ollut jotka auttoivat vetämällä ihmisiä portaikosta turvaan ja jakoivat myös pelastusliivejä jne. Osa oli havainnut myös itsekkyyttä ja sitä että oma henki pelastettiin toisen henki uhraten.

Joku pelastuneista kertoi, että jotkut olivat koettaneet repiä pelastusliivejä toisten päältä. 

No tuo on jo aika törkeää.

"Titanicilta puolestaan enimmäkseen naisia. Kukaan mies ei siihen maailmanaikaan olisi kehdannut rynniä pelastusveneeseen/-lauttaan ennen naisia. 

Että niin on maailma muuttunut. Tasa-arvo on tullut. Se pelastautuu, joka kykenee ja mitään arvojärjestystä ei ole."

Kyllä Titanicilla tärkein pelastumisen edellytys oli matkustusluokka ja sen jälkeen sukupuoli. 3. luokan matkustajat suurelta osin hukkuivat sukupuoleen katsomatta.

Laivan uppoaminen myös kesti yli kaksi tuntia. Estonia upposi reilussa puolessa tunnissa.

Huutonautua mitä naisvihaa. Tuolta selvinneet naiset ovat miehiä parempia, koska joutuvat näkemään enemmän vaivaa. Sori, mutta itse hän tuonne kannelle pääsi. Tehän aina sanotte miten miehen seksi on parempaa koska mies joutuu näkemään enemmän vaivaa, mutta naiseen ei koskaan päde sama logiikka.

Eikö miesten pitänyt olla reiluja? Miksi he eivät uhranneet itseään ja pelastaneet naisia? Miehet ovat huonompia, koska lihasvoiman takia tuo on heille helpompaa. Naiset ne todellisia sankareita ovat.

Vierailija kirjoitti:

Ne auttajat oli kaikki miehiä. Ei nainen siellä olisi selvinnyt muita auttamalla. Pelastuneissa ei juuri muitq ollut kuin nuoria miehiä.

Miksi ylipäätään kuvitellaan, että naisen pitäisi auttaa, uhrautua ja olla epäitsekäs?

Siitä ei naista palkita, vaikka lähes jokainen nainen on tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäiti puhuu joskus siitä, että Estonialta pelastuivat miehet ja varsinkin hyväkuntoiset nuoret miehet. 

Titanicilta puolestaan enimmäkseen naisia. Kukaan mies ei siihen maailmanaikaan olisi kehdannut rynniä pelastusveneeseen/-lauttaan ennen naisia. 

Että niin on maailma muuttunut. Tasa-arvo on tullut. Se pelastautuu, joka kykenee ja mitään arvojärjestystä ei ole. 

En todellakaan osaa sanoa, miten olisin toiminut. Jos jättäisin lapset hyytävään mereen ja itse keikkuisin pelastuneena, niin pääsisinkö siitä koskaan yli? Sori, mulla on nyt paikka tässä. 

Itseasiassa Titanicilla sovellettu naiset-ja-lapset-ensin -käytäntö on isossa kuvassa aika myytti. Sitä kyllä sovellettiin Titanicilla, ja muutamissa muissa tapauksissa, mutta jopa aikoinaan miehet pelastivat itsensä ja naisia selviytyi suhteessa paljon vähemmän. Ja lapsia todella vähän. 

https://www.newscientist.com/article/dn22119-sinking-the-titanic-women-…

Toisaalta Titanic upposi niin leppoisesti, että ihmisillä oli paljon aikaa kävellä pelastusveneisiin lapsia kantaen. Estonialla ihmiset joutuivat nopeasti tekemään hyvin fyysisiä suorituksia selviytyäkseen ja sen jälkeen pysymään hengissä hyytävässä vedessä litimärkänä tuntikausia. Miehen fysiikka on tällaisessa tilanteessa ylivoimainen.

'piti olla naisitsekäs, transitsekäs ja afroitsekäs'

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä aika kylmäpäinen oltava, että voi potkaista lapsen tai nuoren jaloistaan pois auttamatta. Kun kyse oli kerran hennosta otteesta, tai sitten se oli joku jo muutenkin väsynyt. Kylmäpäinen sieltä vaan selvisikin. Olen itse tosi empaattinen, joten olisin yrittänyt auttaa muita, erityisesti lapsia.

No eipä tarvitsisi tässä itsekehuasi ja paskanjauhamistasi lukea kun olisit meren pohjassa lapsinesi.

 

Niinpä olisin. Näin me ollaan erilaisia. :)

Hänet tuomitaan kun kertoi rehellisesti mitä selviytyminen vaati. Onko yksikään mies kertonut miten pelastui. Voin kuvitella, että henkensä edestä on saanut taistella 

Onkohan mahdollista, että tänäkin päivänä uppoaisi tuonlainen iso matkustaja laiva Itämerellä ? Pelastustoimet olisi tosin estoniaan verrattuna nopeammat kun nykyään on kaikilla kännykät niin tieto kiirisi tilanteesta nopeasti hälytyskeskukseen.

Luskelin tätä joskus tarkemmin. Käsittääkseni esim. ihmisiä kannelle kiskonut oli laivan henkilökuntaa.

Jossain oli myös matkustaja jakanut pelastuliivejä toisille. Oli huomannut ihmisten raivopäissään repivän liivejä toisten päältä, vaikka lattialla oli monta vapaata liiviä.

Ravintolassa ja yökerhossa nopeasti reagoivat olivat huutaneet ihmisiä mukaansa poistumaan, mutta vielä pöytien lennellessäkin valtaosa oli vain ollut apaattisena paikoillaan.

Seurueen nuorimies oli huomannut perheensä ja tyttöystävänsä jäävän jälkeen lamaantuneena, kun itse puski raivolla eteenpäin (muut käskivät mennä ja tulevat perästä).

Miten ihmeessä näissä tilanteissa olisi pystynyt auttamaan? Raivohulluja, reagoimattomia, voimiltaan kykenemättömiä...

Olen pohtinut, että jos olisin ollut tilanteessa yksin olisin raivolla pyrkinyt eteenpäin luottaen omaan voimaan, kestävyyteen, uimataitoon, taistelutahtoon ja tapaani varmistaa turvallisuusasiat etukäteen. Heti jos lisätään yhtälöön ei-treenaava puoliso, tilanne olisi ollut ihan eri. 3v lapsi mukana kuolemantuomio (olisi ollut yritettävä taistella toinen sylissä ja vesi viimeistään olisi lämpötilallaan vienyt).

Sitten joku saattaa arvostella tätä itsensä pelastuslauttaan taistellutta henkilöä.

Vierailija kirjoitti:

"Titanicilta puolestaan enimmäkseen naisia. Kukaan mies ei siihen maailmanaikaan olisi kehdannut rynniä pelastusveneeseen/-lauttaan ennen naisia. 

Että niin on maailma muuttunut. Tasa-arvo on tullut. Se pelastautuu, joka kykenee ja mitään arvojärjestystä ei ole."

Kyllä Titanicilla tärkein pelastumisen edellytys oli matkustusluokka ja sen jälkeen sukupuoli. 3. luokan matkustajat suurelta osin hukkuivat sukupuoleen katsomatta.

Laivan uppoaminen myös kesti yli kaksi tuntia. Estonia upposi reilussa puolessa tunnissa.

Olikohan Titanicilla oikeasti niin, että jopa käytävien portteja suljettiin alimilla matkustajaluokilla? Kuten siinä leffassa.

Vierailija kirjoitti:

Hätätilanteessa ei voi oikein etukäteen tietää miten kukin ihminen toimii. Itse olen arjessa usein sellainen hössöttäjä ja stressaaja, välillä oikein katastrofikuvitttelija. Mies on taas määrätietoinen, vahva, looginen ja ties mitä. Muille tapahtuneissa onnettomuuksissa on toiminut fiksusti.

Sitten oikeassa hätätilanteessa, joka sattui omalle kohdalle, kävikin sitten niin, että mies pyöri ympyrää ja huusi ja ei osannut tehdä mitään (muuta kuin huutaa.

itse kylmänrauhallisesti hiljaisena tein vain määrätietoisena hommia, teippailin verenvuotoja maalarinteipillä jotta verenvuodot tyrehtyy, siirsin muita turvallisempiin paikkoihin, arvioin kuka tarvitsee nopeiten apua, soitin rauhallisella äänellä hätäkeskukseen jne jne. Ei edes syke noussut, vaikka normaalisti pelkkä päivää sanominen saa sydämen pamppailemaan. Olin lähinnä tympääntynyt.

Meistä kahdesta kukaan ei ois etukäteen uskonut, että roolit menee noin.<

Joo mulla sama kokemus parikin kertaa. Hirvee stressaaja hössöttäjä. Oikeissa vaaratilanteissa toimin täysin määrätietoisena. Jälkeenpäin vasta tuli se järkytys. Olin itse tosi yllättynyt.

Se on helppo rannalta hudella kun merellä on myrsky. Tilanne Estonialla oli sellainen, että valtaosa matkustajista menehtyi, ja veikkaan että aika moni kuoli yrittäessään auttaa muita. Se on tottakai jaloa ja oikein, mutta noin äärimmäisessä tilanteessa se saattaa olla myös hyvin tyhmää. Noin epätoivoisesta tilanteesta selviäminen ei ole itsekkyyttä, vaan oman selviämisen laittaminen etusijalle saattaa olla jopa ainoa keino selviytyä. Se on eri asia jos tönii muita mereen selviytyäkseen, mutta ihan vain yksin kiirehtimisessä ei ole mitään väärää. Hyvä kultainen sääntö monenlaisiin kriisitilanteisiin on auttaa ensin itseään, ja vasta sitten avautuu ehkä tilaisuus auttaa muita.