Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten jotkut pääsevät nopeasti yli eroistaan?
29.03.2023 |
Ovatko ihmissuhteet lähtökohtaisestikin heille vähemmän merkityksellisiä niin ne eivät sitten niin kauheasti pääse huonossa mielessäkään kouraisemaan, vai mistä on kyse? Vai onko tämä kokemuksen tuoma juttu, enemmän suhteita = vähemmän jää vaivaamaan? Toiset sitten voi olla henkisesti jumissa yhdessä ja samassa vuosikausia eivätkä pääse eteenpäin.
Kommentit (27)
Joko eroa on tehty jo mielessä pitkään tai sitten elämänasenne, jossa vaikeudet käännetään voitoksi ja ajatellaan aina positiivisen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Mä jään aina vuosikausiksi suremaan pieleen mennyttä suhdetta ja etsimään vikoja itsestäni.
Kyllä se suruajan ja kasvamisen paikka ero yleensä on.
Ero tuli perjantaina, illan ryyppäsin, lauantaina parantelin krapulaa ja sunnuntaina ennestään tuttu nainen muutti luokseni.
Itselläni on jo aina seuraava ennen kuin dumppaan nyxän exäksi. Ihme tarrautumista. Uutta koukkua kehiin!
Menneisyyden märehtiminen ja murehtiminen ei ole koskaan auttanut mihinkään asiaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättäjällä osa "surutyöstä" on tehty jo ennen eroa, jätetty alkaa tehdä sitä vasta eron jälkeen. Siksi saattaa näyttää, että suhteen toinen osapuoli jatkaa elämäänsä nopeammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että olin tietämättäni jo tehnyt erotyötä tajuamatta sitä. 20 v liitto katkesi kerrasta kun mies kävi lapseen käsiksi (s**suaalisessa mielessä). Ei siinä jää kyllä mitään suremaan kun tuollainen tyyppi osuu kohdalle. Kyllä sitä muutaman viikon murehti ja työsti, sitten eteenpäin elämässä.
Miksi itkeä kuivuneen lähteen perään, kun maailma on täynnä märkiä mättäitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekkin mietin tätä. Löysin nopeasti uuden suhteen. koin siitä tunnontuskia. Mutta kun asiaa on vatvonut vuoden on kaikki tunteet jo käynyt läpi.
"Voi itku, mun lelu meni rikki! No, onneksi uusia - ja hienompia - saa helposti. Roskiin vaan vanha ja shoppailemaan!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jättäjällä osa "surutyöstä" on tehty jo ennen eroa, jätetty alkaa tehdä sitä vasta eron jälkeen. Siksi saattaa näyttää, että suhteen toinen osapuoli jatkaa elämäänsä nopeammin.
Rakkaus sammuu, ehtyy. Mitä ihmeen surutyötä? Sitten vaan deiteille ja kun sopiva löytyy niin nykyiselle kenkää. Se on monelle helppo päätös, etenkin jos vaimo on hankala / vaikea / lihonut / pullahtanut / värjännyt hiuksensa pinkiksi tai hankkinut työläistatuointeja. Ei muuta kuin laadukkaampaa onkeen!
Joo se on paljon kiinni siitä mitä tapahtuu ennenkin eroa. Jos omasta mielestä suhteessa ei ole mitään vikaa eikä huomaa lainkaan että toisenkaan mielestä olisi, ja silti tulee yhtäkkiä jätetyksi ja vielä pahempaa samalla petetyksi, niin kyllä se varmaan jää kalvamaan ja jäisi itseäkin.
Jos sen sijaan suhteessa on keksusteltu että ongelmia on, tai on paljon riitoja, tai muuten huomaa että elämät eivät ole menossa samaa rataa, niin voi vielä yrittää keskustella ja miettiä ratkaisuja, mutta todennäköisesti paras ratkaisu on lähteä eri teille. Sillon kun pystyy sanomaan itselleen, että ei tämä olisi missään tapauksessa toiminut kuitenkaan pidemmän päälle ja tein sen mitä pystyi, niin on helpompi päästää irti.
Ja se joka sen lähtöpäätöksen tekee, niin hänhän tuon edelläolevan on jollain lailla jo päässään käynyt läpi.
Sekin auttaa asiaa, jossei ole ihan ensimmäisessä nuoruuden suhteessaan. Kun on seukannut muutaman ihmisen kanssa, niin ei ehkä takerru ainakaan alkuun niin helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jättäjällä osa "surutyöstä" on tehty jo ennen eroa, jätetty alkaa tehdä sitä vasta eron jälkeen. Siksi saattaa näyttää, että suhteen toinen osapuoli jatkaa elämäänsä nopeammin.
Entäs kun jättäjä ei pääsekään eteenpäin ja jätetty porskuttaa? Oliko silloin jätetylle jotenkin selvä jo ennestään ettei homma toimi ja oli jo valmis siirtymään seuraavaan (ellei ollut jo siirtynytkin), kunhan tuuppasi sen päättämispäätöksen kiukuttelullaan toiselle ettei itse jää "pahikseksi"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäjällä osa "surutyöstä" on tehty jo ennen eroa, jätetty alkaa tehdä sitä vasta eron jälkeen. Siksi saattaa näyttää, että suhteen toinen osapuoli jatkaa elämäänsä nopeammin.
Entäs kun jättäjä ei pääsekään eteenpäin ja jätetty porskuttaa? Oliko silloin jätetylle jotenkin selvä jo ennestään ettei homma toimi ja oli jo valmis siirtymään seuraavaan (ellei ollut jo siirtynytkin), kunhan tuuppasi sen päättämispäätöksen kiukuttelullaan toiselle ettei itse jää "pahikseksi"?
Tein kerran niin, eli jätin päätöksen jätetylle.
En halunnut enää jatkaa, sillä mielenterveys ei olisi kestänyt sen pyskonartun kanssa enää kuukauttakaan.
Kysyin riidan yhteydessä suoraan, haluaako vielä yrittää vain erotaanko?
Sanoi ettei enää jaksa yrittää.
Kamojeni pakkaamisessa meni alle tunti, sillä otin mukaani vain henkilökohtaisen omaisuuteni.
Kun lähdin siitä kämpästä ja ajelin valtatiellä kohti uusia seikkailuja, rankka lumisade loppui, pilvet väistyivät ja aurinko pilkisti pilvien välistä.
Avasin ikkunan, heitin sormuksen sormestani tienpenkalle, enkä ole senjälkeen miettinyt menneitä :-)
En minä tiedä. Päädyin itse avioliittoon erään naisen kanssa, jo alttarilla olisi tehnyt mieli juosta karkuun. Virhe oli hommata kersoja vielä siihen liittoon. Mutta olin nuori, hyväuskoinen ja kokematon. Tottakai se päättyi eroon. Makselen elareita vielä pari vuotta, mutta sisimmässäni tuuletan, olen vapaa. Ikinä en enää eukkoa riesakseni ota.
Vierailija kirjoitti:
En minä tiedä. Päädyin itse avioliittoon erään naisen kanssa, jo alttarilla olisi tehnyt mieli juosta karkuun. Virhe oli hommata kersoja vielä siihen liittoon. Mutta olin nuori, hyväuskoinen ja kokematon. Tottakai se päättyi eroon. Makselen elareita vielä pari vuotta, mutta sisimmässäni tuuletan, olen vapaa. Ikinä en enää eukkoa riesakseni ota.
Ne on sellaisia ne voimakastahtoiset ja määrätietoiset naiset, jotka on jo mielessään suunnitelleet koko tv-mukaisen avioliittoelämänsä valmiiksi mihin kuuluu tietenkin ne lapset ja se punainen talo ja perunamaa, pari koiraa ja ehkä kissakin. Siitä viis miten valmis mies sellaiseen olisi, hän vain mahdollistaa sen unelman.
Ei ero ole helppo kenellekään, joka on ollut vakavissaan liitossa ollessaan. Hyötymissuhteesta on helppo erota.
Mieleltään sairaat voivat erota kevyesti.
Vierailija kirjoitti:
Ei ero ole helppo kenellekään, joka on ollut vakavissaan liitossa ollessaan. Hyötymissuhteesta on helppo erota.
Mieleltään sairaat voivat erota kevyesti.
Myös mieleltä sairaan uhri voi erota kevyesti, eikä tarvi olla niin sairaskaan, kun huonon suhteen jälkeen suunta on vain ylöspäin.
Alue: Aihe vapaa
Itse en meinaa päästä yli millään. Tulin jätetyksi, pahin kipu on kyllä poissa, mutta kaipaan ja rakastan edelleen.