Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksenne suomalaisesta yhteiskuntaluokkien välisistä eroista
26.09.2019 |
Keskustelun aiheen inspiroi Helsingin Sanomien "Rakkauden luokkaloikkari"-kirjoitus.
Miten teidän elämäänne on luokkien olemassaolo vaikuttanut? Kuuluvatko vanhempasi, ystäväsi ja puolisosi suunnilleen samaan luokkaan?
Omat vanhemmat ovat lähtökohdiltaan aivan eri taustoista rahallisesti. Äiti yrittäjäperheestä ja peri kunnon potin, isä 4 hengen yksinhuoltajaperheestä köyhistä oloista. Vanhempani ovat molemmat korkeakoulutettuja (isä amk, äiti yliopisto). Erosivat kuitenkin oltuaan lähes 20v yhdessä ja vasta aikuisena huomaa miten isää usein hiersi/hiertää se miten paljon varakkaampi äiti ja nyt me, hänen lapsensa on, verrattuna hänen lähtökohtiinsa.
Lapsena kasvoin pienellä paikkakunnalla ja olin muita lapsia varakkaampi. En syrjinyt ketään vähävaraisuuden takia, sammakoita toki pääsi suusta kun en ymmärtänyt varattomuutta. Minua kyllä syrjittiin avoimesti. Muistan kun laitoin joskus teininä "kaverilleni" jouluna tekstarin hyvän joulun toivotuksesta ja sain vastaukseksi jotain "helppo on iloita jos on rahaa". Jos olisimme asuneet jossain isommassa kaupungissa, perheemme ei olisi ollut mitenkään erottunut massasta varakkuudella.
Nuorena torppasin pari poikakaveriehdokasta varmaan osin koettuani heidän olevan "alempaa" luokkaa- toinen köyhän yh-äidin kasvatti ja toisella kotona vanhemmilla sisällä tupakoimista, viikottaista humalajuomista ja harrastuksena sohva ja töllö.
Vakavammat seurustelusuhteeni ovat suunnilleen samoista taustoista kuin minä. Korkeakoulutetut keskiluokkaa/ylempää keskiluokkaa olevat vanhemmat ja miehet itse korkeakoulutettuja. Lähimmät ystäväni samoin. Minulla ei ole läheisiä ihmisiä "alemmasta keskiluokasta" eikä "eliitistä". Tämä keskitaso sopii minulle mainiosti.
Kommentit (188)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lama-ajan lapsena muistan itsekin kavereideni vanhempien katkeruuden minua kohtaan, se välittyi selkeästi sieltä rivien välistä. Meille kutsuttiin usein kavereitani syömään, yökylään jne. mutta homma ei toiminut koskaan vastavuoroisesti muiden lasten kanssa: kaikkiin perheisiin en saanut tulla edes sisälle, yleensä vain jäin ilman ruokaa vaikka oma perheeni olisi ruokkinut saman perheen muksua viimeisen vuoden ajan viikottain. Sitten taas saman tulotason perheissä kutsuttiin iloisesti pöytään, vaikka ruoka ei olisi hernekeittoa kummempaa ollut. Nyt kun asiaa miettii, ehkäpä käytöstavat ovatkin suurin perintöni, joita kannan mukanani?
Lapseni kaverit kutsun aina syömään, jos ovat meillä kylässä siihen aikaan. Jossei ruoasta jostain syystä riitä, tarjoan sitten vaikka leipää tai muroja. Aina on kelvannut.
Siinä missä itse kasvoin hyvällä okt-alueella, mieheni kasvoi kaupungin vuokrakasarmeissa. Anoppi on vihannut minua alusta asti, osittain siksi että käsittää väärin lapsuudenkotini kulutustavat. Yhdessä vaiheessa kinui lainaa, jota olisi maksellut (ilman korkoa, tottakai) takaisin superhitaasti. Laskin, että noin 20 vuotta olisi kestänyt tämä suoritus, joten kieltäydyin kunniasta. Sen jälkeen minulle on hädin tuskin puhuttu.
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt yli 50 naisen kanssa treffeillä. Yli puolet on ollut minua koulutetumpia eli amk tai yli-opisto. Olenkin ollut vähän ihmeissäni kun akateemiset naiset ovat lähteneet kanssani treffeille. Mietin asiaa ja tajusin että 99% noista naisista on lähtöisin työväenluokkaisesta perheestä. En muista kuin yhden naisen jonka vanhemmilla oli akateeminen koulutus. Kyse voi olla sattumasta tai sitten keskiluokkaisista perheistä tulevat naiset ovat luokka tietoisempia.
Sanottakoon vielä. Ainut kriteerini tykkäykselle on että nainen on ikähaarukassani, sinkku ja lapseton.
Taloudellisessa mielessä olen kokenut valtavan mahalaskun suhteessa vanhempiini. Kummatkin ovat rikkaita perijöitä, ainakin äitini on miljonääri. Itse olen kuitenkin korkeammin koulutettu kuin kumpikaan vanhempani, vaikkakin paljon köyhempi, eikä elintaso ole tietenkään sama kuin lapsuudenkodissa, vaikka olen ns. suurituloinen.
Olen elämässäni seurustellut ainoastaan yliopistotutkinnon suorittaneiden keskiluokkaisten ihmisten kanssa. Parisuhteet sinällään ovat kariutuneet aina arvomaailmojen eroavuuksiin. Koen olevani ns. luokkahybridi. Pystyn liikkumaan sulavasti eri yhteiskuntaluokissa.
Taidat olla aika nuori, vai saiko vanhemmat sinut tosi nuorena? Amk:t aloittivat 90-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen alampaa keskiluokkaa ja niin ovat kaikki läheisenikin. En tule toimeen parempaan tuloluokkaan kuuluvien kanssa koska eivät he ymmärrä millaista on elää vähällä rahalla. Että ei ole rahaa ravintoloihin, matkusteluun, kulttuuriin, luomuun. Että en voi pestä maito purkkeja kun vesi maksaa. Joudun ostaa halpisvaatteita vaikka mielelläni suosisin laatumerkkejä ja kotimaista.
No ei ole amk vaan mpkk mikä isän koulutus kun googlasin nopeasti. Kuitenkin aivan totaalinen sivuseikka keskustelua ajatellen. Eikä kiinnosta saivartelu onko ammattikorkeakoulu "korkeakoulu". Mutta jos huomauttelu saa tuntemaan itsenne vähän paremmiksi ihmisiksi niin siitä vaan.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei noita juurikaan suomessa 2vielä" ole. Ehkä ruotsinsuomalaisissa on.
Olen varakkaasta yrittäjäsuvusta, jossa miljoonien liikevaihtojen yrityksiä ja suurimmalla osalla korkeat koulutukset. Suvussamme on myös kansakoulun kesken jättäneitä ja amiksia, kuten minä.
En osaa suhtautua luokkaeroihin millään tavalla vakavissani. Omaan ystävä/tuttavapiiriini kuuluu ns. älykkökermaa; menestyneitä poliitikkoja, lääkäreitä, tiedetoimittajia jne kuin myös mielenterveyseläkeläisiä ja elämäntapatyöttömiä.
Tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja kaikki ottavat hyvin rennosti minut mukaan porukoihinsa.
Elän melko köyhästi ja "valkoroskaisesti". Sukutaustani vuoksi en koe olevani puhdasoppista työväenluokkaa, vaikka käytännössä sitä pienituloisena ja matalasti koulutettuna duunarina olen.
Nämä jutut suomalaisten luokkaeroista tuntuvatkin henkilökohtaisten kokemusteni pohjaan nojaten todella vierailta ja jopa huvittavilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap amk ei ole korkeakoulu;)
Kyllä vaan ammattikorkeakoulu sellaiseksi lasketaan nykykoulutus systeemissä.
Yliopistoonkiin pääsee ammattikoulusta, jos on tarpeeksi etevä ja lukuhaluja.
:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää jo kypsässä iässä olevan, yliopistokouluttautuneen naisen jatkuva kipuilu ihmisten ja ryhmien luokittelun parissa vielä tänä päivänä. Eikö asiaa voi lähestyä näkökulmasta, jossa todetaan yksilöillä olevan erilaisia ominaisuuksia, taustoja, koulutuksia ja ammatteja. Näiden niputtelu erilaisiin luokkiin ja luokkaretkeilijöihin kertoo mielestäni eniten luokittelijan heikosta itsetunnosta ja epävarmuudesta omasta asemastaan ja roolistaan yhteiskunnassa. Jos yhteiselo erilaisen henkilön kanssa ei suju, kysymys on suhdetta rasittavasta erilaisuudesta eikä mistään luokkien yhteensopimattomuudesta. Kirjoittajan tulisi syventyä ihmiskäsityksensä olemukseen pinttyneen kategorisoinnin sijasta.
Isovanhempani ovat olleet maanviljelijöitä ja vanhempani työläisiä. Itselläni on amk tutkinto ja koulutusta vastaava työ. Vanhempien sisarruksista osa on lukenut ammattikoulua enemmän mm. insinööriksi. Serkuissani on duunareita ja väitöskirjan tehneitä. Yksi serkuistani löytyy verottajan suurituloisimpien listalta. Kavereista löytyy eri alojen ihmisiä. Mikään rikas en ole, tuloni ei yllä mediaanituloon. Mikähän sitten lien?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tiukasti keskiluokkaisista lähtökohdista, tosin olen ollut itseäni etsiskellessä myös duunarihommissa. Kotonani on arvostettu hyvää yleissivistystä, lukemista, liikunta- ja taideharrastuksia. Alkoholinkäyttökin on ollut suomalaisittain vähäistä. Perheeni ei ollut varakas, mutta mistään ei ole ollut puutetta. Asuimme omakotitalossa, ja meillä lapsilla oli uudet vaatteet ja viimeisimmät vempeleet.
Työläisistä olen varmaan nokka pystyssä kulkeva besserwisser, mutta "yläluokkaisemmista" karkeakäytöksinen duunarimuija. Haistan kyllä, jos minua pidetään alempana tai aiheutan alemmuuskompleksia.
Mitä parisuhteisiin tulee, helpoin on olla yhdessä toisen keskiluokkaistaustaisen kanssa.
Suomessa ei taida tosiaan edes nykyään olla puhdasoppista työväenluokkaa. Kaikki työssäkäyvät ovat samaa keskiluokkaa. Yksi jakolinja kulkee nykyään siinä, onko työelämässä vai ei. Suomessa on myös työttömiä tohtoreita.
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää jo kypsässä iässä olevan, yliopistokouluttautuneen naisen jatkuva kipuilu ihmisten ja ryhmien luokittelun parissa vielä tänä päivänä. Eikö asiaa voi lähestyä näkökulmasta, jossa todetaan yksilöillä olevan erilaisia ominaisuuksia, taustoja, koulutuksia ja ammatteja. Näiden niputtelu erilaisiin luokkiin ja luokkaretkeilijöihin kertoo mielestäni eniten luokittelijan heikosta itsetunnosta ja epävarmuudesta omasta asemastaan ja roolistaan yhteiskunnassa. Jos yhteiselo erilaisen henkilön kanssa ei suju, kysymys on suhdetta rasittavasta erilaisuudesta eikä mistään luokkien yhteensopimattomuudesta. Kirjoittajan tulisi syventyä ihmiskäsityksensä olemukseen pinttyneen kategorisoinnin sijasta.
Ihmisillä on tapana laittaa asioita eri luokkiin ja kategorioihin. Jos erilaisuus juontuu pitkälle varallisuudesta ja koulutuksesta johtuvasta kasvu- ja asenneympäristöstä niin miksei sen perusteella voi yrittää luokitella? Kyllähän ihmisiä luokitellaan myös sen perusteella onko kasvanut maalla vai kaupungissa tai euroopassa vai aasiassa jne.
Vierailija kirjoitti:
Olen alampaa keskiluokkaa ja niin ovat kaikki läheisenikin. En tule toimeen parempaan tuloluokkaan kuuluvien kanssa koska eivät he ymmärrä millaista on elää vähällä rahalla. Että ei ole rahaa ravintoloihin, matkusteluun, kulttuuriin, luomuun. Että en voi pestä maito purkkeja kun vesi maksaa. Joudun ostaa halpisvaatteita vaikka mielelläni suosisin laatumerkkejä ja kotimaista.
Mikä erottaa alemmankeskiluokan työväenluokasta? Ja siis työväenluokka ei tarkoita ammattipummeja tai päihdeongelmaisia pikkurikollisia.
En edes tiedä, mitä yhteiskuntaluokkaa perheeni on. Keskiluokkaa kai. Olen elämäni aikana toiminut monenlaisessa ympäristössä ja nyt opiskelen yliopistossa alaa, missä on paljon vanhaa "yläluokkaa". Silti en ole koskaan kokenut mitään identiteettikriisejä tai ulkopuolisuutta jonkun yhteiskuntaluokan takia. Suomessa keskiluokka on niin laaja ja luokkaerot niin pienet, että yksilölliset erot ovat suurempia.
Vierailija kirjoitti:
Olen alampaa keskiluokkaa ja niin ovat kaikki läheisenikin. En tule toimeen parempaan tuloluokkaan kuuluvien kanssa koska eivät he ymmärrä millaista on elää vähällä rahalla. Että ei ole rahaa ravintoloihin, matkusteluun, kulttuuriin, luomuun. Että en voi pestä maito purkkeja kun vesi maksaa. Joudun ostaa halpisvaatteita vaikka mielelläni suosisin laatumerkkejä ja kotimaista.
Sama täällä. En vittu tuhlaa lämmintä että josta maksan kallista hintaa jätteiden pesuun. Maitotölkit menkööt energiajätteeseen ja lasi/peltitökit kaatopaikalle. En ostanut astianpesukonetta pestäkseni jätteitä.
Olen käynyt yli 50 naisen kanssa treffeillä. Yli puolet on ollut minua koulutetumpia eli amk tai yli-opisto. Olenkin ollut vähän ihmeissäni kun akateemiset naiset ovat lähteneet kanssani treffeille. Mietin asiaa ja tajusin että 99% noista naisista on lähtöisin työväenluokkaisesta perheestä. En muista kuin yhden naisen jonka vanhemmilla oli akateeminen koulutus. Kyse voi olla sattumasta tai sitten keskiluokkaisista perheistä tulevat naiset ovat luokka tietoisempia.