Kokemuksenne suomalaisesta yhteiskuntaluokkien välisistä eroista

Olen työväenluokkaa viidennessä sukupolvessa. Korjaan koneita, kuten korjasi isäni, sen isoisä ja isoisänisoisä. Tyhmänä luin akateemisen tutkinnon, vaikka olisi heti pitänyt alkaa yrittäjäksi. Se luokka mihin lukeutuu, tulee vanhempien ammatista, sitä ei voi muuttaa. Voi opiskella tutkinnon, kieliä, laulaa, soittaa, kertoa vitsejä, juoda ja tanssia, mutta ei se muuta sitä osaamista, missä on paras, mihin on opetettu. Mistä on nähnyt oppia ja mitä on aina tehnyt. Raha ei määrittele mitään. Sillä ei ole mitään merkitystä elämässä. Se ei ole tärkeä asia ollenkaan, pelkkä rasite.

Mistä keksit päätellä että ne erittäin " rikkaasti naineet " sairaanhoitajat olisivat duunarijätkien kanssa naimisissa. Kyllä ne miehet ovat korkeasti koulutettuja ja alansa huippuja, jotkut ministereitä tai suurten firmojen pääjohtajia. Tuskin ne rouvat ovat jotain edes puolipäivää privaattiklinikalla silloin tällöin työssä. Siivoojat näyttää myös heilläkin olevan.

Vanhempani ovat yrittäjiä. Itse olen sisaruksistani ainut yliopiston käynyt. Muilla max amk. Työskentelen yrityksessä, jossa tehtäväni vaihtelevat duunarihommista asiantuntijatöihin. Vapaa-ajalla katselen YleAreenaa tai Netflixiä. Harrastan omatoimimatkailua, puutarhanhoitoa ja lukemista. Asun omistusasunnossa Länsi-Helsingissä. Ilmeisesti edustan keskiluokkaa? Koen epämukavuutta ainoastaan duunariseurassa, jossa kiinnostus rajoittuu telkkariin ja baareiluun. N37

En ole ikinä miettinyt yhteiskuntaluokkaa, kenenkään tapaamani ihmisen kohdalla. Eivät myöskään vanhempani tai isovanhempani näin tehneet. Eli olen oppinut tämän periaatteen ilmeisesti suvustani. Suvussa akateemisia, yrittäjiä, maanviljelijöitä, pappeja tms. Omat ystäväni lähtöisin eri taustoista, mutta en ole koskaan niitä edes miettinyt. Minusta tämä on tervettä.

Ovatko naiset yleisesti noin alemmudentuntoisia ja luokkatietoisia, vai onko tähän osunut vain tavallista huonommalla itsetunnolla varustettuja yksilöitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se joka väittää ettei luokkajakoa ole olemassa puhuu tyhmiä. Kyllä varmasti on vaikuttanut omassa elämässäni paljonkin.

Itse olen suvusta, joka ei ole rikas, mutta kaikki ovat korkeakoulutettuja ja suhteellisen hyväosaisia. Jopa molemmat isoäitini ovat käyneet yliopiston, mikä oli siihen aikaan huomattavasti harvinaisempaa kun nykyään etenkin tytöillä. Kyllä tämä on vaikuttanut suhtautumiseeni ja ajanut minut tietynlaisiin ympyröihin. En esimerkiksi voisi tosissani tapailla amista. Toisaalta en ajattele että miehen tulisi olla rikas, pidän ennemminkin älykkyyttä, sivistyneisyyttä ja oppineisuutta arvossa.

Isovanhemmat puhuvat nousukkaista tarkoittaessaan ihmisiä, jotka on äkkirikastuneet ilman sivistyspohjaa. Huomaan tämän vanhanaikaisen ajattelutavan hieman vaikuttavan omaankin suhtautumiseen. Minuun ei tee vaikutusta NHL-tähti joka on tehnyt sievoisen summan pelaamalla. Sen sijaan jos ihminen on pärjännyt esimerkiksi akateemisella uralla saatan ihailla häntä.

Parhaat ystäväni ovat pääosin korkeakoulutettuja. Heillä kyllä on puolisoita ns huonommista perheistä ja sitä kautta olen kyllä oppinut tuntemaan muunkinlaista porukkaa.

Vaikutat ylimieliseltä kuten muutkin tähän ketjuun vastanneet korkeasti kouluttautuneet. Itse en halua luokitella ketään mihinkään tiettyyn yhteiskuntaluokkaan, vaan ajattelen ihmisen olevan kokonaisuuksiensa summa. Koulutus on realiteetti joka kyllä määrittää ihmistä, se ei vain kerro mitään siitä minkälainen on ihmisenä. Useasti nähnyt miten ns. parempi ihminen on luonteeltaan ja sielultaan katastrofi. Vaikka kuinka ajattelisi koulutuksen tuovan myös henkistä pääomaa, tarkoittaen muiden eri lähtökohdista olevien ymmärtämistä ja kunnioitusta, ei aina näin ole. Ihmismieli on todellisuudessa aika raadollinen. Mites se meni, samanlaiset leikkii keskenään paremmin. Se ei kuitenkaan johda elämän syvempään ymmärtämiseen ja kunnioitukseen. Mielestäni toisen luontokappaleen näkeminen, hyväksyminen , kunnioittaminen ja ymmärtäminen on elämässä tärkeintä. Ei se, minkä koulutusasteen on saavuttanut.

Sinä sitkeät asioita. Yhteiskuntaluokka ei ole moraalinen asia. Korkeakoulutettu voi olla mul**u ja ja duunari moraalinen. Se että ajattelee ihmiset yksilöinä ei poista sitä seikkaa, että he ovat silti aina osa yhteiskuntaa ja yhteiskuntaluokka.

Eikö olisi jo aika nousta sieltä keskiajalta ja lopettaa nuo ihmistä leimaavat ja vahingoittavat luokittelut? Kuka niistä hyötyy? Luokittelu vie pahimmillaan ihmisarvon. Sekö kuuluu sivistyneeseen maailmaan?

Duunarinkin kannattaa äänestää kokoomusta. Kun saa nuolla kapitalistin saappaita on miltei herra itsekkin😛

Heh, no näköjään joidenkin ajatuksissa. Kuulostaa niin torppari-ajoilta.

Olen maalta kotoisin, isäni oli duunari (ja maanviljelijä) mutta äitini kouluttautui lopulta aikuisiällä ja vaikka hänen vanhempansa olivat maanviljelijöitä, olivat he ehkä normaalia enemmän lukeneita ja mm. käytöstavat olivat tärkeitä. Isoäitiäni pidettiin kylällä tyylikkäänä ja arvokkaana ihmisenä, vaikka olikin vain pienviljelijän vaimo.

Itse olen keskiluokan keskellä, korkeakoulutettu asiantuntija/esimies. Mieheni on suurinpiirtein samalla tasolla, toki tienaa enemmän kun on it-alalla.

Mieheni tausta on samanlainen, maanviljelijöitä niin vanhemmat kuin isovanhemmat. Mutta jossain vaiheessa tajusin, että pidän mieheni vanhempia ja sisaruksia jotenkin itseäni ”huonompina”. Yhtä lailla miehen sisarukset ovat korkeakoulutettuja, yksi on myös kohtuullisesti menestynyt yrittäjä. Mutta se syy on siinä, että hänen suvussaan ei samalla tavalla korosteta käytöstapoja, alkoholi kuuluu ihan joka juhlaan ja sitä kuluu paljon ja suurin osa heistä tupakoi. Myös yleissivistys on yllättävän ohut tai kiinnostus päivän uutisaiheisiin on luokkaa iltapäivälehdet. Itselle kun on ollut pienestä pitäen tärkeää tietää mitä maailmalla tapahtuu, ymmärtää eri poliittisia järjestelmiä, lukea historiaa jne. Koska sitä äidin puoleiset isovanhemmat ja äiti tukivat ja vaativatkin.

Mielenkiintoista nähdä mihin meidän lapset päätyvät. Ainakin nyt näyttää siltä, että molemmat suuntaavat akateemiselle uralle. Ja olen toivottavasti saanut heihin juurrutettua kiinnostuksen maailman asioihin ja ainakin lukeminen on tarttunut.

Paljonko on huomattava perintö? Paljonko ovat suuret (netto)tulot kuukaudessa/tienaaja? Mitä on korkea koulutus tai sivistys? Puhutaan käsitteistä, joista vedetään päätelmät. Käsitteet tulee konkreettisesti määritellä. Muuten ollaan höttöisellä pohjalla. - Annan omat vastaukseni: huomattava perintö on vähintään miljoona euroa, suuret nettotulot ovat ainakin 5000€/ ansaitsija kk:ssa, korkea koulutus on ns. tutkijakoulutus eli ainakin lisensiaatti ja korkea sivistys tarkoittaa klassisen sivistyksen hallitsemista.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette seuraavasta jaosta? Ihan huvikseni kartoitin miten jaottelisin joitakin ammatteja.

Yläluokkaa:

(vapaa valinta, elää pääomatuotoilla)

Alansa johtava asiantuntija, esim. syöpätutkija

Yliprofessori

Ylempi johtoja, ei enää ylempiä pomoja

Ylempää keskiluokkaa:

Lääkäri

Rehtori

Johtaja, jolla on vielä pomo/pomoja

Riviprofessori, ei alansa huippua

Keskiluokkaa:

Opettaja

Insinööri

Poliisi

Fysioterapeutti

Alempaa keskiluokkaa:

Laborantti

Assistentti

Personal trainer

Tekninen piirtäjä

Työväenluokkaa:

Tarjoilija

Siivooja

Roskakuski

Puhelinmyyjä

Sitten on vielä alaluokka joka on ilmeisesti työttömät ja sairaat. Minusta tällaiset luokittelut ovat aivan naurettavia ja näin ajattelisivat myös tuntemani johtavat asiantuntijat ja professorit. Melko kaavamaista meininkiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen maalta kotoisin, isäni oli duunari (ja maanviljelijä) mutta äitini kouluttautui lopulta aikuisiällä ja vaikka hänen vanhempansa olivat maanviljelijöitä, olivat he ehkä normaalia enemmän lukeneita ja mm. käytöstavat olivat tärkeitä. Isoäitiäni pidettiin kylällä tyylikkäänä ja arvokkaana ihmisenä, vaikka olikin vain pienviljelijän vaimo.

Itse olen keskiluokan keskellä, korkeakoulutettu asiantuntija/esimies. Mieheni on suurinpiirtein samalla tasolla, toki tienaa enemmän kun on it-alalla.

Mieheni tausta on samanlainen, maanviljelijöitä niin vanhemmat kuin isovanhemmat. Mutta jossain vaiheessa tajusin, että pidän mieheni vanhempia ja sisaruksia jotenkin itseäni ”huonompina”. Yhtä lailla miehen sisarukset ovat korkeakoulutettuja, yksi on myös kohtuullisesti menestynyt yrittäjä. Mutta se syy on siinä, että hänen suvussaan ei samalla tavalla korosteta käytöstapoja, alkoholi kuuluu ihan joka juhlaan ja sitä kuluu paljon ja suurin osa heistä tupakoi. Myös yleissivistys on yllättävän ohut tai kiinnostus päivän uutisaiheisiin on luokkaa iltapäivälehdet. Itselle kun on ollut pienestä pitäen tärkeää tietää mitä maailmalla tapahtuu, ymmärtää eri poliittisia järjestelmiä, lukea historiaa jne. Koska sitä äidin puoleiset isovanhemmat ja äiti tukivat ja vaativatkin.

Mielenkiintoista nähdä mihin meidän lapset päätyvät. Ainakin nyt näyttää siltä, että molemmat suuntaavat akateemiselle uralle. Ja olen toivottavasti saanut heihin juurrutettua kiinnostuksen maailman asioihin ja ainakin lukeminen on tarttunut.

Niinpä niin, olette siis samasta luokasta, mutta taustanne hyvin erilaisia. Tämä tutkimus antaa ymmärtää että kaikki samasta luokasta tulevat ovat jotenkin samanlaisia, melko yksinkertaistettu näkemys.

Lähes kolme sivua jaksoin näitä lukea, sen jälkeen 2010-luku alkoi vetää minua takaisin 1800-luvulta.

Kyllä sen huomaa ettei meillä ole varsinaisia luokkia kuten jossain Caribialla.. ihan hauska keskustelu, ei siis kannata liikaa niuhottaa. Hyvä huomio oli tuo käytös, arvokkuus, ja kiinnostus yleisiin maailman asioihin. Kyllä se rahakin merkitsee, moni on elänyt" useassa luokassa."

Opiskelen yliopistossa sellaisella alalla johon on hyvin vaikea päästä ja eipä kyllä juurikaan muita duunaritaustaisia ole. Koen olevani outolintu. Helsingissä luokkaerot todellakin näkyy monella tapaa, myös kaveripiirin valintana jne. Kotipaikkakunnallani tällaista ei ole, vaan kaikki menee samassa karsinassa oli rahaa taikka ei. Toki niitä köyhempien asuinalueita on mutta ei samassa mittakaavassa. Myös seurustelukumppanin löytäminen on haastavaa, kun duunarimiehillä on alemmuuskompeksi, akateemiset taas pitävät minua taustani vuoksi helposti vähempiarvoisena. Minulla kun on alempiluokkaisia tapoja, köyhäilen, en matkustele, olen tottunut vaatimattomuuteen, ei ole suhteita millä hankkia oman alan töitä ja päästä piireihin jne. En myöskaan panosta päivittäin yhtä paljon ulkonäkööni kuin moni paremmista taustoista tuleva, vaikka olekin hoikka ja yritän syödä terveellisesti. En vaan saa mitään irti jostain tekoripsistä tai tekokynsistä, ja toisaalta en osaa pukeutua yhtä hillityn klassisesti kuin ne jotka pitävät maanläheisempää tyyliä. 

Olen akateemisesti koulutettu ja duunaritaustainen. Mieheni on duunari. Aiemmat seurustelukumppanini olivat akateemisesti koulutettuja. Toisella duunaritausta, toisella akateeminen.

Tuon akateemistaustaisen kanssa ei koskaan täysin synkannut, mielestäni osin luokkaerojen vuoksi. Minä sopeuduin hänen piireihinsä, mutta hän ei osannut käyttäytyä mun lähipiirini seurassa luontevasti. Duunaritaustaisen kanssa ongelma oli se, että hän oli tehnyt jyrkän pesäeron taustaansa ja mä taas en.

Nykyisen miehen kanssa on helpointa olla. Voin kotonani olla kuin kotonani ja se antaa virtaa myös työelämään. Koti on mulle lepopaikka, jossa voin olla oma itseni.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää jo kypsässä iässä olevan, yliopistokouluttautuneen naisen jatkuva kipuilu ihmisten ja ryhmien luokittelun parissa vielä tänä päivänä. Eikö asiaa voi lähestyä näkökulmasta, jossa todetaan yksilöillä olevan erilaisia ominaisuuksia, taustoja, koulutuksia ja ammatteja. Näiden niputtelu erilaisiin luokkiin ja luokkaretkeilijöihin kertoo mielestäni eniten luokittelijan heikosta itsetunnosta ja epävarmuudesta omasta asemastaan ja roolistaan yhteiskunnassa. Jos yhteiselo erilaisen henkilön kanssa ei suju, kysymys on suhdetta rasittavasta erilaisuudesta eikä mistään luokkien yhteensopimattomuudesta. Kirjoittajan tulisi syventyä ihmiskäsityksensä olemukseen pinttyneen kategorisoinnin sijasta.

No tuo se vasta epä-älylliseltä kuulostaakin, selittää kaikki yksilön ominaisuuksilla.

Tässä keskustelussa moni ei ymmärrä alkuunkaan mikä on yhteiskuntaluokka. Kyse ei ole jostain paremmuudesta tai huonommuudesta tai barbaarisesti vain rahasta. Kyse on elämäntavasta, mausta, arvoista, jotka saadaan lahjaksi syntymäkodista ja siitä kaikesta elämästä, johon synnytään. Itselläni on työväenluokkainen tausta. Kun olin pieni  aikuisten juhlissa monesti alkoi ihmisten juovuttua soida humpat. Loppuillasta soi Pieni suomen kansa tai Työn orjat sorron yöstä nouskaa. Ja juhlissa juotiin, humalahakuisesti. Poliittisesti oltiin vasemmalla ja (nykyisin varmaan persuja) ja työstä oltiin ylpeitä, mutta se jäi aina työpaikalle, kotona ei työasioita mietitty. Oltiin tehdastyöläisiä, kuorma-autonkuoljettajia, autonasentajia, hitsareita jne. Opiskelemaan tullessani törmäsin ylemmän keskiluokan nuoriin. Heidän kodeissaan oltiin akateemisia ja edellisessäkin sukupolvessa, ehkä jo sitä edellisessäkin. Ei juopoteltu sukujuhlissa, ei palanut tupakka. Moni oli käynyt yksityiskouluja, muulla kielellä kuin suomella, puhuttiin kirjan julkaisemisista. Nämä nuoret olivat lomailleet laajasti ja tunsivat etelän kohteiden sijaan suurkaupunkeja. Harrastivat aivan eri asioita ja arvostivat aivan eri asioita kuin mihin olin tottunut. Tätä on luokkaerot käytännössä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää jo kypsässä iässä olevan, yliopistokouluttautuneen naisen jatkuva kipuilu ihmisten ja ryhmien luokittelun parissa vielä tänä päivänä. Eikö asiaa voi lähestyä näkökulmasta, jossa todetaan yksilöillä olevan erilaisia ominaisuuksia, taustoja, koulutuksia ja ammatteja. Näiden niputtelu erilaisiin luokkiin ja luokkaretkeilijöihin kertoo mielestäni eniten luokittelijan heikosta itsetunnosta ja epävarmuudesta omasta asemastaan ja roolistaan yhteiskunnassa. Jos yhteiselo erilaisen henkilön kanssa ei suju, kysymys on suhdetta rasittavasta erilaisuudesta eikä mistään luokkien yhteensopimattomuudesta. Kirjoittajan tulisi syventyä ihmiskäsityksensä olemukseen pinttyneen kategorisoinnin sijasta.

Johtuisiko siitä, että kyseessä on tutkija, jolle ei riitä tuollaiset yksinkertaiset selitykset, joihin kuka tahansa pystyy. Edes oman elämän kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alampaa keskiluokkaa ja niin ovat kaikki läheisenikin. En tule toimeen parempaan tuloluokkaan kuuluvien kanssa koska eivät he ymmärrä millaista on elää vähällä rahalla. Että ei ole rahaa ravintoloihin, matkusteluun, kulttuuriin, luomuun. Että en voi pestä maito purkkeja kun vesi maksaa. Joudun ostaa halpisvaatteita vaikka mielelläni suosisin laatumerkkejä ja kotimaista.

Mikä erottaa alemmankeskiluokan työväenluokasta? Ja siis työväenluokka ei tarkoita ammattipummeja tai päihdeongelmaisia pikkurikollisia.

Työväenluokka tekee fyysistä työtä ja toimeen vaaditaan korkeintaan ammattikoulutasoista koulutusta. Työväenluokkaa on taksikuski, siivooja, kaupan kassa, rakennusmies, tarjoilija, tehdästyöläinen. Alempi keskiluokka on sisätöissä, mutta sillä ei ole akateemista koulutusta. Alemman keskiluokan ammatteja ovat erilaiset sihteerin hommat, isännöinti, asiakaspalvelutyöt tiskissä tai puhelimessa, monet IT hommat. Ylempi keskiluokka on akateemista asiantuntijaporukkaa.

Välissä on vielä keskinenkeskiluokka. Siihen kuuluva ei ole välttämättä akateeminen. Eikä se yllä huipputuloihin. Esimerkiksi vaikka peruskoulunopettajat ja sairaanhoitajat.

Sairaanhoitaja on alempaa keskiluokkaa. Tulot eivät määritä yksiuloitteisesti yhteiskuntaluokkaa. Putkimies voi tienata paremmin kuin vaikkapa psykologi, mutta silti psykologi on ylempää keskiluokkaa elämäntavaltaan ja putkimies työväenluokkaa.

Ompas kapeakatseinen ajattelutapa. Minä tunnen psykologin joka harrastaa ihan autojen rassailua, ottaapa perjantaikännitkin silloin tällöin eikä käy koskaan teattereissa ja vastaavasti putkimiehen joka käy säännöllisesti oopperassa ja teatterissa. Molemmat tunnen harrastukseni kautta. Minä taas en harrasta noista mitään vaan urheiluharrastukseni lisäksi harrastan sijoittamista.

En osa karsinoida näitä, tai muitakaan tuttujani mihinkään luokkiin ja karsinoihin. ja en kyllä tiedä mitä ovat "ylemmän keskiluokan elämäntavat" joten tämäkin saattoi mennä metsään kun kuvittelin että ehkä esim ooppera ja teatteri kuuluisi siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku mainitsi tuossa sairaanhoitajat, siitä tuli mieleen että aika monet heistä kuitenkin kuuluuvat kaikkein varakkaimpiin. On upeat kodit, mahtavat autot, joita vaihdetaan usein. Saavat matkustaa ihan kuinka paljon vain haluavat.  Hienoja juhlia pidetään kotona ja kesäpaikoilla.  Tästäkin on joskus ollut hauska keskustelu, miten se on oikein mahdollista. Onhan osa ylemmistä piireistä kotoisinkin ja se näkyy olemuksesta.  Jostakin syystä kai käytökseltaan toiset ajautuvat edustusrouviksi,  luulen että siinä vaikuttaa tietty tyylikkyys ja kotona jo opittu sivistys ja itsevarmuus. Sulautuu ja viihtyy yläluokassa ja pursiseuroissa. Harva humanistinainen elää tuollaisessa huolettomuudessa ja vauraassa liitossa, josta tietysti myös lapset pääsevät osalliseksi.

Joo, samaa mieltä. Tunnen muutaman varsin keskituloisen (jopa suht matalatuloisen) perheen jonka tavat ja puhetyyli ovat jotenkin kultivoituneet ja heille kelpaa mm ruuaksi ja vaatteiksi vain Paras. Ovat pihejä, laskevat tarkkaan joka pennin, asuvat kerrostalossa, eivät matkusta, säästävät, mutta silloin kun hankkivat niin hankkivat Parasta. Tarjoavat vieraille aina sisäfilettä ja shampanjaa.

Toisaalta tunnen erään pankinjohtaja yh:n, joka vetää röökiä ja kulkee halvoissa vaatteissa ja matkustaa Thaimaassa. Sen rahan voi toki tuhlata henkka maukkaan ja thaimaan matkoihin ja siideriin.

Eli uskoisin että valinnat vaikuttavat eniten, voit pienituloisena valita fiinin elämäntavan tai sitten voit isotuloisena valita tuhlailevan ja juntin elämäntyylin.

Tästä aiheesta on kirjoitettu hauska kirjakin, "Tyylikkään köyhäilyn taito ". Kirjoittajana kreivi, jonka suvulla on satojen vuosien kokemus sosiaalisesta alamäestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen olevani keskiluokkaa. Olen koulutukseltani MSc ja arkkitehti ja hengaan lähinnä muiden samankaltaisten kanssa (insinöörejä, arkkitehtejä, heidän puolisoitaan joista muutamalla eri tausta). Joskus olemme yhdessä pohtineet että elämme aika kuplassa, kun usein tulee törmättyä arkisiin asioihin jotka ovat monille arkipäivää mutta omassa elämassä ei ole niihin törmää.

En määrittele akateemisia mitenkään automaattisesti yläluokkaisiksi. Yläluokka on mielestäni ne, joiden ei tarvitse tienata elantoaan, vaan voivat elää (perintö)pääomillaan. Minulla ja tuttavapiirillä tuo on vielä kaukaisena haaveena vuosikymmenien päässä.

Yläluokkaan kuuluu vahvasti käsitteenä sivistys, ei raha. On paljon köyhtyneitä yläluokkaisia sukuja, joissa sivistys ja koulutus on edelleen arvoista suurimmat.

Tästä olen kyllä eri mieltä. Kyllä yläluokkaisuuteen kuuluu sekä koulutus että varallisuus. Työtön akateeminen ei ole yläluokkainen.

Tietysti sitä omanarvontuntoa yritetään repiä ties mistä, vaikka kaikki olisi menetetty. Silloin se on kuitenkin lähinnä oman mielen tuotosta.

Tuskin tuolla tarkoitettiin työtöntä. Esimerkiksi kulttuurialalla tulotaso on matala. Samoin tutkijat eivät ole rikkaita. Eli ihmisiä jotka ovat korkeasti koulutettuja, käyvät töissä/opiskelevat ja tulotaso matala. Heille sivistys on arvo sinänsä. Ja pitävät usein moukkina ihmisiä, joilla on rahaa, mutta eivät tunne historiaa, osaa monia kieliä, lue kirjallisuutta ja tunne taidetta.