Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksenne suomalaisesta yhteiskuntaluokkien välisistä eroista
26.09.2019 |
Keskustelun aiheen inspiroi Helsingin Sanomien "Rakkauden luokkaloikkari"-kirjoitus.
Miten teidän elämäänne on luokkien olemassaolo vaikuttanut? Kuuluvatko vanhempasi, ystäväsi ja puolisosi suunnilleen samaan luokkaan?
Omat vanhemmat ovat lähtökohdiltaan aivan eri taustoista rahallisesti. Äiti yrittäjäperheestä ja peri kunnon potin, isä 4 hengen yksinhuoltajaperheestä köyhistä oloista. Vanhempani ovat molemmat korkeakoulutettuja (isä amk, äiti yliopisto). Erosivat kuitenkin oltuaan lähes 20v yhdessä ja vasta aikuisena huomaa miten isää usein hiersi/hiertää se miten paljon varakkaampi äiti ja nyt me, hänen lapsensa on, verrattuna hänen lähtökohtiinsa.
Lapsena kasvoin pienellä paikkakunnalla ja olin muita lapsia varakkaampi. En syrjinyt ketään vähävaraisuuden takia, sammakoita toki pääsi suusta kun en ymmärtänyt varattomuutta. Minua kyllä syrjittiin avoimesti. Muistan kun laitoin joskus teininä "kaverilleni" jouluna tekstarin hyvän joulun toivotuksesta ja sain vastaukseksi jotain "helppo on iloita jos on rahaa". Jos olisimme asuneet jossain isommassa kaupungissa, perheemme ei olisi ollut mitenkään erottunut massasta varakkuudella.
Nuorena torppasin pari poikakaveriehdokasta varmaan osin koettuani heidän olevan "alempaa" luokkaa- toinen köyhän yh-äidin kasvatti ja toisella kotona vanhemmilla sisällä tupakoimista, viikottaista humalajuomista ja harrastuksena sohva ja töllö.
Vakavammat seurustelusuhteeni ovat suunnilleen samoista taustoista kuin minä. Korkeakoulutetut keskiluokkaa/ylempää keskiluokkaa olevat vanhemmat ja miehet itse korkeakoulutettuja. Lähimmät ystäväni samoin. Minulla ei ole läheisiä ihmisiä "alemmasta keskiluokasta" eikä "eliitistä". Tämä keskitaso sopii minulle mainiosti.
Kommentit (188)
Helsingin espalla ja arvopaikoilla vanhoissa kauppiastaloissa asuu vaan valtion virkamiehiä, kevaa, sitraa, ja mitä noita laitoksia nyt on, missä pomoilla veronmaksajien rahoilla miljoonatulot. Oikeat kauppiaat ja yrittäjät kituuttaa yksiöissä lähiöissä, että noille on varaa maksaa korkea elintaso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alampaa keskiluokkaa ja niin ovat kaikki läheisenikin. En tule toimeen parempaan tuloluokkaan kuuluvien kanssa koska eivät he ymmärrä millaista on elää vähällä rahalla. Että ei ole rahaa ravintoloihin, matkusteluun, kulttuuriin, luomuun. Että en voi pestä maito purkkeja kun vesi maksaa. Joudun ostaa halpisvaatteita vaikka mielelläni suosisin laatumerkkejä ja kotimaista.
Jos et voi maitopurkkeja pestä vedellä sen hinnan vuoksi tai joudut ostamaan halpisvaatteita tarkoittaa ettet kuulu edes alempaan keskiluokkaan, olet köyhä. Ja ei, en sanonut tätä pahalla. Kyllä köyhä köyhän tuntee.
En väittänytkään kuuluvani alempaa keskiluokkaa. Kuulun työväenluokan köyhään osaan joka on kuitenkin palkkatyössä.
Ihmetytti jo sen Luokkaretkellä-kirjan luettuani, että kuinka tämä kirjoittaja jaksaa niin kauheasti kokea ulkopuolisuutta niinkin pienestä eliitistä (vanhat helsinkiläiset kulttuurisuvut) ja yleistää tuo asian koskemaan muitakin. Aika harva on suvusta, jossa on ollut professoreita monessa polvessa, ja aika harva on täysin syrjäytyneistä suvuistakaan (en sano että hän oli sellaisesta).
Alemmuutta voi tuntea missä vain asemassa. Voisi olla hyvä käsitellä sitä jossain vaiheessa eikä hakea tukea jostain luokka-ajatuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koen olevani keskiluokkaa. Olen koulutukseltani MSc ja arkkitehti ja hengaan lähinnä muiden samankaltaisten kanssa (insinöörejä, arkkitehtejä, heidän puolisoitaan joista muutamalla eri tausta). Joskus olemme yhdessä pohtineet että elämme aika kuplassa, kun usein tulee törmättyä arkisiin asioihin jotka ovat monille arkipäivää mutta omassa elämassä ei ole niihin törmää.
En määrittele akateemisia mitenkään automaattisesti yläluokkaisiksi. Yläluokka on mielestäni ne, joiden ei tarvitse tienata elantoaan, vaan voivat elää (perintö)pääomillaan. Minulla ja tuttavapiirillä tuo on vielä kaukaisena haaveena vuosikymmenien päässä.
Yläluokkaan kuuluu vahvasti käsitteenä sivistys, ei raha. On paljon köyhtyneitä yläluokkaisia sukuja, joissa sivistys ja koulutus on edelleen arvoista suurimmat.
Tästä olen kyllä eri mieltä. Kyllä yläluokkaisuuteen kuuluu sekä koulutus että varallisuus. Työtön akateeminen ei ole yläluokkainen.
Tietysti sitä omanarvontuntoa yritetään repiä ties mistä, vaikka kaikki olisi menetetty. Silloin se on kuitenkin lähinnä oman mielen tuotosta.
Mutta akateeminen ei voi olla rasvanahkainen wt duunari kuin ironisessa mielessä. Rupuväen sekaan vajonnut akateeminen elää kuin limbossa.
Sairaanhoitajat eivät kuulu sivistyneistöön. Rikkaat kotirouvat voivat huvikseen harrastaa sairaanhoitoa, mutta tavallinen rivi-sh on niin tavis kuin olla vaan voi. Jos joillakin rikkailla miehillä on hoitsufetissi, se ei vielä tee sairaanhoitajista yläluokkaisia. Entä jos sh onkin naimisissa putkimiehen tai kokin kanssa? Murtuuko yläluokkainen imago? Entä jos hän on lähihoitajapohjalta mennyt amk:hon, avoliitossa rekkakuskin tai myyjän kanssa, ja kielistäkin sujuu vain suomi?
Yläluokkaiset rouvat ovat usein opiskelleet jotain täysin hyödytöntä ja herraskaista, jolla ei ole ansiotyön tai rahan ansaitsemisen kanssa mitään tekemistä. Vielä viime vuosisadalla hienon rouvan oli osattava ranskaa ollakseen hieno rouva. Esim. Aino Sibelius käänsi ranskalaista kirjallisuutta lehtiin ennen avioitumistaan Jannen kanssa. Pianoakin piti joskus osata soittaa, laulaa tai maalata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se joka väittää ettei luokkajakoa ole olemassa puhuu tyhmiä. Kyllä varmasti on vaikuttanut omassa elämässäni paljonkin.
Itse olen suvusta, joka ei ole rikas, mutta kaikki ovat korkeakoulutettuja ja suhteellisen hyväosaisia. Jopa molemmat isoäitini ovat käyneet yliopiston, mikä oli siihen aikaan huomattavasti harvinaisempaa kun nykyään etenkin tytöillä. Kyllä tämä on vaikuttanut suhtautumiseeni ja ajanut minut tietynlaisiin ympyröihin. En esimerkiksi voisi tosissani tapailla amista. Toisaalta en ajattele että miehen tulisi olla rikas, pidän ennemminkin älykkyyttä, sivistyneisyyttä ja oppineisuutta arvossa.
Isovanhemmat puhuvat nousukkaista tarkoittaessaan ihmisiä, jotka on äkkirikastuneet ilman sivistyspohjaa. Huomaan tämän vanhanaikaisen ajattelutavan hieman vaikuttavan omaankin suhtautumiseen. Minuun ei tee vaikutusta NHL-tähti joka on tehnyt sievoisen summan pelaamalla. Sen sijaan jos ihminen on pärjännyt esimerkiksi akateemisella uralla saatan ihailla häntä.
Parhaat ystäväni ovat pääosin korkeakoulutettuja. Heillä kyllä on puolisoita ns huonommista perheistä ja sitä kautta olen kyllä oppinut tuntemaan muunkinlaista porukkaa.
Vaikutat ylimieliseltä kuten muutkin tähän ketjuun vastanneet korkeasti kouluttautuneet. Itse en halua luokitella ketään mihinkään tiettyyn yhteiskuntaluokkaan, vaan ajattelen ihmisen olevan kokonaisuuksiensa summa. Koulutus on realiteetti joka kyllä määrittää ihmistä, se ei vain kerro mitään siitä minkälainen on ihmisenä. Useasti nähnyt miten ns. parempi ihminen on luonteeltaan ja sielultaan katastrofi. Vaikka kuinka ajattelisi koulutuksen tuovan myös henkistä pääomaa, tarkoittaen muiden eri lähtökohdista olevien ymmärtämistä ja kunnioitusta, ei aina näin ole. Ihmismieli on todellisuudessa aika raadollinen. Mites se meni, samanlaiset leikkii keskenään paremmin. Se ei kuitenkaan johda elämän syvempään ymmärtämiseen ja kunnioitukseen. Mielestäni toisen luontokappaleen näkeminen, hyväksyminen , kunnioittaminen ja ymmärtäminen on elämässä tärkeintä. Ei se, minkä koulutusasteen on saavuttanut.
Minä olen aikalailla alinta luokka. Syrjäytynyt, työtön, mt-ongelmainen ja opinnot jäi kesken. Mutta ystävinäni netin kautta on ulkomaalaisia opiskelijoita ja työssä kävijöitä (joista suurimmalle osalle en ole kertonut taustastani). Selvästikin paremmat kortit jaettu. Heillä enemmän itsekkyyttä, joka tietenkin on ihan tervettäkin, mutta joissakin asioissa se korostuu ehkä liikaakin. Että miten on opittu pelaamaan omaan pussiin eikä aina nähdä toisen ihmisen tarpeita. Yllättäen tapasinkin sellaisen jolla oli myös haastellista taustaa ja yksi näistä paremmista taustoista tullut meni aika vaikeaksi kun kyseinen ihminen siitä kertoi. Tällä paremmista taustoista tulevalla on hyvät vanhemmat jotka ovat tarjonneet kaiken ja huomaa että se on itsestäänselvyys kun ei edes tule ajatelleeksi että muilla ei ole samoin. Siihen ei sitten tiedetä miten suhtautua. Se on harmi miten tietämättömiä ihmiset ovat sekä pahemmasta että paremmasta riippuen minne on syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskallan väittää, että yhteiskuntaluokka periytyy nykyisin hyvin paljon asenteiden kautta. Siinä on kyse henkisestä perinnöstä, arvostuksista ja moraalista.
Aika monet ns. vanhat rikkaat ovat käyhtyneet, ja myös koulutus on kokenut inflaation.
Osalla ihmisistä on jo pelkästään taustansa vuoksi paljon henkistä pääomaa. Osaa kerää sitä koko elämänsä ajan.
Yhteiskuntaluokka on todellisuudessa moniulotteinen sosiokulttuurinen ja taloudellinen ilmiö.
Duunariutta ei ole ollut entisessä merkityksessään enää pariin-kolmeen vuosikymmeneen. Suomi on keskiluokkaistunut.
Vierailija kirjoitti:
Joku mainitsi tuossa sairaanhoitajat, siitä tuli mieleen että aika monet heistä kuitenkin kuuluuvat kaikkein varakkaimpiin. On upeat kodit, mahtavat autot, joita vaihdetaan usein. Saavat matkustaa ihan kuinka paljon vain haluavat. Hienoja juhlia pidetään kotona ja kesäpaikoilla. Tästäkin on joskus ollut hauska keskustelu, miten se on oikein mahdollista. Onhan osa ylemmistä piireistä kotoisinkin ja se näkyy olemuksesta. Jostakin syystä kai käytökseltaan toiset ajautuvat edustusrouviksi, luulen että siinä vaikuttaa tietty tyylikkyys ja kotona jo opittu sivistys ja itsevarmuus. Sulautuu ja viihtyy yläluokassa ja pursiseuroissa. Harva humanistinainen elää tuollaisessa huolettomuudessa ja vauraassa liitossa, josta tietysti myös lapset pääsevät osalliseksi.
Ei se kerro muusta kuin että ylemmistäpiireistä olevat miehet ja urallaan raketin lailla nousseet. Työväenluokasta olevat miehet ovat naineet amk sairaanhoitajia. Ja ihan oikeasti sairaanhoitajan opinnoilla ei ole mitään yhteistä lääkiksen kanssa. Amk ei ole kuin entinen opisto. Sen sijaan akateemiselle ylemmästä piiristä olevalle naiselle on vielä käytännössä mahdotonta hyväksyä alempiluokkainen mies joka ei ole edes akateeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei Espalla ole asuntoja, vain kaksi talonmiehen asuntoa. Ja keskustan arvotaloissa asuu myös niitä, jotka ostivat asunnon jo 70-luvulla ja remontoi niitä, silloin niitä sai halvalla. Heillä ei ole rahaa matkustaa kaupungin ulkopuolelle, koska saavat vain työttömyyskorvausta ja pientä eläkettä. Kapakasta pääsee kotiin otsaa rypistämällä. Toimittajat ovat kovia kehumaan niitä taloja. Vain päätyasunnot ovat isompia, muut ovat perheille ahtaita.Etelä-Helsinki on juoppojen valtaama, miehillä lyhyt matka kapakkaan. Käyppä katsomassa Punavuoressa minkä näköistä väkeä siellä liikkuu kadulla. Samaa kuin aikoinaan Rööperissä laulussakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joka väittää ettei luokkajakoa ole olemassa puhuu tyhmiä. Kyllä varmasti on vaikuttanut omassa elämässäni paljonkin.
Itse olen suvusta, joka ei ole rikas, mutta kaikki ovat korkeakoulutettuja ja suhteellisen hyväosaisia. Jopa molemmat isoäitini ovat käyneet yliopiston, mikä oli siihen aikaan huomattavasti harvinaisempaa kun nykyään etenkin tytöillä. Kyllä tämä on vaikuttanut suhtautumiseeni ja ajanut minut tietynlaisiin ympyröihin. En esimerkiksi voisi tosissani tapailla amista. Toisaalta en ajattele että miehen tulisi olla rikas, pidän ennemminkin älykkyyttä, sivistyneisyyttä ja oppineisuutta arvossa.
Isovanhemmat puhuvat nousukkaista tarkoittaessaan ihmisiä, jotka on äkkirikastuneet ilman sivistyspohjaa. Huomaan tämän vanhanaikaisen ajattelutavan hieman vaikuttavan omaankin suhtautumiseen. Minuun ei tee vaikutusta NHL-tähti joka on tehnyt sievoisen summan pelaamalla. Sen sijaan jos ihminen on pärjännyt esimerkiksi akateemisella uralla saatan ihailla häntä.
Parhaat ystäväni ovat pääosin korkeakoulutettuja. Heillä kyllä on puolisoita ns huonommista perheistä ja sitä kautta olen kyllä oppinut tuntemaan muunkinlaista porukkaa.
Vaikutat ylimieliseltä kuten muutkin tähän ketjuun vastanneet korkeasti kouluttautuneet. Itse en halua luokitella ketään mihinkään tiettyyn yhteiskuntaluokkaan, vaan ajattelen ihmisen olevan kokonaisuuksiensa summa. Koulutus on realiteetti joka kyllä määrittää ihmistä, se ei vain kerro mitään siitä minkälainen on ihmisenä. Useasti nähnyt miten ns. parempi ihminen on luonteeltaan ja sielultaan katastrofi. Vaikka kuinka ajattelisi koulutuksen tuovan myös henkistä pääomaa, tarkoittaen muiden eri lähtökohdista olevien ymmärtämistä ja kunnioitusta, ei aina näin ole. Ihmismieli on todellisuudessa aika raadollinen. Mites se meni, samanlaiset leikkii keskenään paremmin. Se ei kuitenkaan johda elämän syvempään ymmärtämiseen ja kunnioitukseen. Mielestäni toisen luontokappaleen näkeminen, hyväksyminen , kunnioittaminen ja ymmärtäminen on elämässä tärkeintä. Ei se, minkä koulutusasteen on saavuttanut.
Sinä sitkeät asioita. Yhteiskuntaluokka ei ole moraalinen asia. Korkeakoulutettu voi olla mul**u ja ja duunari moraalinen. Se että ajattelee ihmiset yksilöinä ei poista sitä seikkaa, että he ovat silti aina osa yhteiskuntaa ja yhteiskuntaluokka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alampaa keskiluokkaa ja niin ovat kaikki läheisenikin. En tule toimeen parempaan tuloluokkaan kuuluvien kanssa koska eivät he ymmärrä millaista on elää vähällä rahalla. Että ei ole rahaa ravintoloihin, matkusteluun, kulttuuriin, luomuun. Että en voi pestä maito purkkeja kun vesi maksaa. Joudun ostaa halpisvaatteita vaikka mielelläni suosisin laatumerkkejä ja kotimaista.
Jos et voi maitopurkkeja pestä vedellä sen hinnan vuoksi tai joudut ostamaan halpisvaatteita tarkoittaa ettet kuulu edes alempaan keskiluokkaan, olet köyhä. Ja ei, en sanonut tätä pahalla. Kyllä köyhä köyhän tuntee.
En väittänytkään kuuluvani alempaa keskiluokkaa. Kuulun työväenluokan köyhään osaan joka on kuitenkin palkkatyössä.
Lue kolme ensimmäistä sanaa ensimmäisestä viestistä: " olen alempaa keskiluokkaa...". Eli joo, sanoithan sinä niin:D
En ole koskaan ollut kiinnostunut yhteiskuntaluokista tai miettinyt niitä. Ehkä siksi, että olen kotoisin todella pieneltä paikkakunnalta, ja siellä kaikki olivat vain "tavallisia ihmisiä" ja kaikki tunsivat toisensa tai olivat vähintään tutun tuttuja keskenään. Vaikka olen myöhemmin asunut muualla, en ole jaksanut kehittää luokkatietoisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskallan väittää, että yhteiskuntaluokka periytyy nykyisin hyvin paljon asenteiden kautta. Siinä on kyse henkisestä perinnöstä, arvostuksista ja moraalista.
Aika monet ns. vanhat rikkaat ovat käyhtyneet, ja myös koulutus on kokenut inflaation.
Osalla ihmisistä on jo pelkästään taustansa vuoksi paljon henkistä pääomaa. Osaa kerää sitä koko elämänsä ajan.
Yhteiskuntaluokka on todellisuudessa moniulotteinen sosiokulttuurinen ja taloudellinen ilmiö.
Duunariutta ei ole ollut entisessä merkityksessään enää pariin-kolmeen vuosikymmeneen. Suomi on keskiluokkaistunut.
Ovatko raksamiehet, tehdasduunari, kaupankassat, siivoojat, lähihoitajat, rekkakuskit yms. kadonneet. Duunari ovat omaksuneet keskiluokkaisia tottumuksia. Kuten kuntosalilla käynnin, lenkkeilyn, tupakointi on vähentynyt, humalahakuinen juominen on vähentynyt yms. Mutta ei duunari luokka ole kadonnut ja se tunnistaa kyllä itsensä. Ehkä aikaisempi duunariluokkaan kuulumiseen liitetty stigma on vähän helpottanut. Asunnoissa on nykyään perusmukavuudet ja suhteellisen toimiva universaali terveydenhoitojärjestelmä. Ovat tehneet sen ettei niille joiden kohtalo on jäädä duunariksi. Se ei ole maailmanloppu vaikka joutuukin tyytymään usein hyvinkin niukkaan elintasoon.
Palsta-akateemikot taas vauhdissa. Vaikka kuinka olisitte käyneet kaikki koulut ja opiskelleet kuinka pitkälle, ette tule koskaan olemaan kuten vanhan rahan rikkaat.
Jotenkin ihmeellistä, kuinka tällä palstalla aina jaksetaan vaahdota tuon ylemmän keskiluokan hienoudesta. He ovat ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joka väittää ettei luokkajakoa ole olemassa puhuu tyhmiä. Kyllä varmasti on vaikuttanut omassa elämässäni paljonkin.
Itse olen suvusta, joka ei ole rikas, mutta kaikki ovat korkeakoulutettuja ja suhteellisen hyväosaisia. Jopa molemmat isoäitini ovat käyneet yliopiston, mikä oli siihen aikaan huomattavasti harvinaisempaa kun nykyään etenkin tytöillä. Kyllä tämä on vaikuttanut suhtautumiseeni ja ajanut minut tietynlaisiin ympyröihin. En esimerkiksi voisi tosissani tapailla amista. Toisaalta en ajattele että miehen tulisi olla rikas, pidän ennemminkin älykkyyttä, sivistyneisyyttä ja oppineisuutta arvossa.
Isovanhemmat puhuvat nousukkaista tarkoittaessaan ihmisiä, jotka on äkkirikastuneet ilman sivistyspohjaa. Huomaan tämän vanhanaikaisen ajattelutavan hieman vaikuttavan omaankin suhtautumiseen. Minuun ei tee vaikutusta NHL-tähti joka on tehnyt sievoisen summan pelaamalla. Sen sijaan jos ihminen on pärjännyt esimerkiksi akateemisella uralla saatan ihailla häntä.
Parhaat ystäväni ovat pääosin korkeakoulutettuja. Heillä kyllä on puolisoita ns huonommista perheistä ja sitä kautta olen kyllä oppinut tuntemaan muunkinlaista porukkaa.
Vaikutat ylimieliseltä kuten muutkin tähän ketjuun vastanneet korkeasti kouluttautuneet. Itse en halua luokitella ketään mihinkään tiettyyn yhteiskuntaluokkaan, vaan ajattelen ihmisen olevan kokonaisuuksiensa summa. Koulutus on realiteetti joka kyllä määrittää ihmistä, se ei vain kerro mitään siitä minkälainen on ihmisenä. Useasti nähnyt miten ns. parempi ihminen on luonteeltaan ja sielultaan katastrofi. Vaikka kuinka ajattelisi koulutuksen tuovan myös henkistä pääomaa, tarkoittaen muiden eri lähtökohdista olevien ymmärtämistä ja kunnioitusta, ei aina näin ole. Ihmismieli on todellisuudessa aika raadollinen. Mites se meni, samanlaiset leikkii keskenään paremmin. Se ei kuitenkaan johda elämän syvempään ymmärtämiseen ja kunnioitukseen. Mielestäni toisen luontokappaleen näkeminen, hyväksyminen , kunnioittaminen ja ymmärtäminen on elämässä tärkeintä. Ei se, minkä koulutusasteen on saavuttanut.
Sinä sitkeät asioita. Yhteiskuntaluokka ei ole moraalinen asia. Korkeakoulutettu voi olla mul**u ja ja duunari moraalinen. Se että ajattelee ihmiset yksilöinä ei poista sitä seikkaa, että he ovat silti aina osa yhteiskuntaa ja yhteiskuntaluokka.
Eikö olisi jo aika nousta sieltä keskiajalta ja lopettaa nuo ihmistä leimaavat ja vahingoittavat luokittelut? Kuka niistä hyötyy? Luokittelu vie pahimmillaan ihmisarvon. Sekö kuuluu sivistyneeseen maailmaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alampaa keskiluokkaa ja niin ovat kaikki läheisenikin. En tule toimeen parempaan tuloluokkaan kuuluvien kanssa koska eivät he ymmärrä millaista on elää vähällä rahalla. Että ei ole rahaa ravintoloihin, matkusteluun, kulttuuriin, luomuun. Että en voi pestä maito purkkeja kun vesi maksaa. Joudun ostaa halpisvaatteita vaikka mielelläni suosisin laatumerkkejä ja kotimaista.
Jos et voi maitopurkkeja pestä vedellä sen hinnan vuoksi tai joudut ostamaan halpisvaatteita tarkoittaa ettet kuulu edes alempaan keskiluokkaan, olet köyhä. Ja ei, en sanonut tätä pahalla. Kyllä köyhä köyhän tuntee.
En väittänytkään kuuluvani alempaa keskiluokkaa. Kuulun työväenluokan köyhään osaan joka on kuitenkin palkkatyössä.
Lue kolme ensimmäistä sanaa ensimmäisestä viestistä: " olen alempaa keskiluokkaa...". Eli joo, sanoithan sinä niin:D
En kirjoittanut viestiä jota tarkoitat vaan vain kommentoin sitä.
En osaa sijoittaa itseäni mihinkään yhteiskuntaluokkaan. Olen toki alikouluttautunut (käynyt vain lukion), mutta tienaan enemmän kuin professori. Työ on kuitenkin keskiluokkaista, mutta siihen kuuluu välillä myös tutkimustyötä. Vapaa-ajalla tykkään selata Wikipediaa, mutta koulussa olin/olisin laiska.
Isovanhempani olivat duunareita tai köyhiä viljelijöitä, vanhempani alempaa keskiluokkaa.
Puoliso on selkeästi alempaa keskiluokkaa.
Eli kai sitä ollaan jossain alemman tai alemman ylemmän keskiluokan tienoilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joka väittää ettei luokkajakoa ole olemassa puhuu tyhmiä. Kyllä varmasti on vaikuttanut omassa elämässäni paljonkin.
Itse olen suvusta, joka ei ole rikas, mutta kaikki ovat korkeakoulutettuja ja suhteellisen hyväosaisia. Jopa molemmat isoäitini ovat käyneet yliopiston, mikä oli siihen aikaan huomattavasti harvinaisempaa kun nykyään etenkin tytöillä. Kyllä tämä on vaikuttanut suhtautumiseeni ja ajanut minut tietynlaisiin ympyröihin. En esimerkiksi voisi tosissani tapailla amista. Toisaalta en ajattele että miehen tulisi olla rikas, pidän ennemminkin älykkyyttä, sivistyneisyyttä ja oppineisuutta arvossa.
Isovanhemmat puhuvat nousukkaista tarkoittaessaan ihmisiä, jotka on äkkirikastuneet ilman sivistyspohjaa. Huomaan tämän vanhanaikaisen ajattelutavan hieman vaikuttavan omaankin suhtautumiseen. Minuun ei tee vaikutusta NHL-tähti joka on tehnyt sievoisen summan pelaamalla. Sen sijaan jos ihminen on pärjännyt esimerkiksi akateemisella uralla saatan ihailla häntä.
Parhaat ystäväni ovat pääosin korkeakoulutettuja. Heillä kyllä on puolisoita ns huonommista perheistä ja sitä kautta olen kyllä oppinut tuntemaan muunkinlaista porukkaa.
Vaikutat ylimieliseltä kuten muutkin tähän ketjuun vastanneet korkeasti kouluttautuneet. Itse en halua luokitella ketään mihinkään tiettyyn yhteiskuntaluokkaan, vaan ajattelen ihmisen olevan kokonaisuuksiensa summa. Koulutus on realiteetti joka kyllä määrittää ihmistä, se ei vain kerro mitään siitä minkälainen on ihmisenä. Useasti nähnyt miten ns. parempi ihminen on luonteeltaan ja sielultaan katastrofi. Vaikka kuinka ajattelisi koulutuksen tuovan myös henkistä pääomaa, tarkoittaen muiden eri lähtökohdista olevien ymmärtämistä ja kunnioitusta, ei aina näin ole. Ihmismieli on todellisuudessa aika raadollinen. Mites se meni, samanlaiset leikkii keskenään paremmin. Se ei kuitenkaan johda elämän syvempään ymmärtämiseen ja kunnioitukseen. Mielestäni toisen luontokappaleen näkeminen, hyväksyminen , kunnioittaminen ja ymmärtäminen on elämässä tärkeintä. Ei se, minkä koulutusasteen on saavuttanut.
Sinä sitkeät asioita. Yhteiskuntaluokka ei ole moraalinen asia. Korkeakoulutettu voi olla mul**u ja ja duunari moraalinen. Se että ajattelee ihmiset yksilöinä ei poista sitä seikkaa, että he ovat silti aina osa yhteiskuntaa ja yhteiskuntaluokka.
Eikö olisi jo aika nousta sieltä keskiajalta ja lopettaa nuo ihmistä leimaavat ja vahingoittavat luokittelut? Kuka niistä hyötyy? Luokittelu vie pahimmillaan ihmisarvon. Sekö kuuluu sivistyneeseen maailmaan?
Duunarinkin kannattaa äänestää kokoomusta. Kun saa nuolla kapitalistin saappaita on miltei herra itsekkin😛
Tästä olen kyllä eri mieltä. Kyllä yläluokkaisuuteen kuuluu sekä koulutus että varallisuus. Työtön akateeminen ei ole yläluokkainen.
Tietysti sitä omanarvontuntoa yritetään repiä ties mistä, vaikka kaikki olisi menetetty. Silloin se on kuitenkin lähinnä oman mielen tuotosta.