Lue keskustelun säännöt.
Äiti kirjoittaa Hesarissa sekaantuvista isovanhemmista
25.09.2019 |
Ja eikös siellä heti kaksi miestä kirjoita miten isovanhemmat tietää paremmin ja miten vanhemman pitää argumentoida isovanhemmille tekemisiään.
Kun ongelma on se ertä isovanhemmat ei todellakaan tiedä paremmin ja että ihmisen ei tarvitse olla tekemisistään tilivelvollinen ja erikseen perustella päätöksiään.
Miten tää voikn olla noin vaikea käsittää?
Kommentit (288)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan asiallisia kommenttejahan nuo ovat (tosin toi viittaus uskonsotiin tässä yhteydessä jäi kyllä vähän hämäräksi). Aika paljon minusta tosiaan vaadittu, että vanhemmat täysin määrittelevät isovanhempien roolin, eikähän se kuitenkin kompromissi aikuistne ihmisten kesken ole? Oma appiukko auttoi aina kun pystyi, pystyminen oli kiinni siitä, mikä vaihe ryyppyputkesta miloinkin oli meneillään. Ei siinä meikäläisen päätökset "vaarin roolista perheessä" olisi paljoa auttaneet. Ja mitä tulee neuvoihin: esikoisella oli ihottumaa pitkin naamaa ja jalkoja, neuvolan mielestä oli ihan tavallista "kuivaihoisuutta, rasvaa perusrasvalla ja kortisonilla jos iho on rikki", poika oli 3kk. Sitten käytiin moikkaamassa isomummoa, siis mun mummoa ja hänen ekat sanansa olivat, että "voi miten paha maitorupi hällä on, mahtaa olla ikävän tuntuista?" siltä istumalta varasin yksityisen ihotautilääkärin ja katos ketaletta, ei maito, mutta 4-5 muuta ruoka-aineallergiaa löytyi samantien, jotka minä olin imettämällä hänelle siirtänyt. että kyllä niitä neuvojakin joskus kannattaa kuunnella, oman väsymyksen keskellä ei välttämättä ole itse aina kaikista skarpeimmillaan. Ja ei, en ole isovanhempi, enkä tule olemaan vielä moneen vuoteen, esikoinen on nyt 11v.
Olen samaa mieltä. c
Jaa, minulle on mm neuvottu, että lasta pitää kantaa vielä nelivuotiaanakin, että isompaa sisarusta ei saa kieltää lyömästä pienempäänsä, että lapsen pitää syödä koko ajan ja että aikuisen pitää syöttää vielä eskarilaistakin, että viisivuotias on liian pieni pukemaan itse, että lasta ei koskaan missään tapauksessa saa pakottaa mihinkään vaan pitää harhauttelemalla ja curlaamalla selvittää kaikki tilanteet, myös esim kadulle juokseminen, että lapsen hampaita ei tarvitse pestä joka päivä ja että lapsen pitää saada päättää itse.
Ja että vieressä ei saa ikinä lapsi nukkua. Ja että lapsi ei sairastaisi astmaa eikä refluksia jos minä en kuvittelisi hänen sairastavan niitä. Eikä ennen ollut allergioita ja kaikki kulki monoissa, jotka on hyvät jalkineet nykyäänkin.
Neuvojen kuuntelu on eri asia kuin niiden toteuttaminen. Kukaan ei käske sinua toteuttamaan typeriä neuvoja vaan ehdottaa että kuuntelet ne hyvät. Ihan normaalia toimintaa.
Luitko edes mihin vastasin. Väitteeseen että isovanhempien neuvot on aina fiksuja.
Ja MIKSI tuollaista huuhaata muka pitää kuunnella? Ja mitkä noissa minun saamissani on niitä hyviä neuvoja?
En ole tähän rimpsuun kirjoittanut mitään, mutta ethän sinä vastannut väitteeseen, että isovanhempien neuvot ovat aina fiksuja. Joku vaan kirjoitti esimerkin, että oli saanut isovanhemmalta hyvän vinkin siihen, että lapsella saattaa olla märkärupi. Sinun listaamasi asiat ovat sieltä tyhmemmästä päästä, mihin saitkin kommentin, ettei niitä tarvitse toteuttaa.
Hyvät vinkit kannattaa noteerata. Omasta tapauksesta voin sanoa pari: ruokavälit pienellä ainakin 2 h auttavat vatsavaivojen välttämisessä, ja pieni koroke sängyn yläpäässä helpottaa tukkoisen nenän kanssa nukkuvaa.
Kyllä vastasin.
Et kertonut miksi tuollaisia pähkähulluuksia pitäisi kuunnella?
Kysyitkö?
Koska sulla on korvat, joilla kuulee kaikenlaista. Mielessäsi sitten seulot kuulemasi ja päätät, onko asia mielestäsi kokeilemisen arvoinen.
Vai onko niin, että systemaattisesti olet kuuntelematta yhtään ketään?
MIKÄ tuossa on se hyvä neuvo joka minun pitäisi sieltä seuloa? Et edelleenkään kerro.
Mitä jankkaat?
Enhän minä sitä puolestasi sitä päätä. Todennäköisesti sun mielestä kaikki niistä on syvältä, ja jos on, en ihmettelisi sitä ollenkaan.
Koska et vastaa. Sinä et siis löydä tuosta yhtään hyvää neuvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan asiallisia kommenttejahan nuo ovat (tosin toi viittaus uskonsotiin tässä yhteydessä jäi kyllä vähän hämäräksi). Aika paljon minusta tosiaan vaadittu, että vanhemmat täysin määrittelevät isovanhempien roolin, eikähän se kuitenkin kompromissi aikuistne ihmisten kesken ole? Oma appiukko auttoi aina kun pystyi, pystyminen oli kiinni siitä, mikä vaihe ryyppyputkesta miloinkin oli meneillään. Ei siinä meikäläisen päätökset "vaarin roolista perheessä" olisi paljoa auttaneet. Ja mitä tulee neuvoihin: esikoisella oli ihottumaa pitkin naamaa ja jalkoja, neuvolan mielestä oli ihan tavallista "kuivaihoisuutta, rasvaa perusrasvalla ja kortisonilla jos iho on rikki", poika oli 3kk. Sitten käytiin moikkaamassa isomummoa, siis mun mummoa ja hänen ekat sanansa olivat, että "voi miten paha maitorupi hällä on, mahtaa olla ikävän tuntuista?" siltä istumalta varasin yksityisen ihotautilääkärin ja katos ketaletta, ei maito, mutta 4-5 muuta ruoka-aineallergiaa löytyi samantien, jotka minä olin imettämällä hänelle siirtänyt. että kyllä niitä neuvojakin joskus kannattaa kuunnella, oman väsymyksen keskellä ei välttämättä ole itse aina kaikista skarpeimmillaan. Ja ei, en ole isovanhempi, enkä tule olemaan vielä moneen vuoteen, esikoinen on nyt 11v.
Eivät ole asiallisia.
Eikä kukaan ulkopuolinen voi tulla toisen perheeseen ja ottaa ihan vaan päättämällä siellä jotain roolia.
No, etä sinäkään voi päättää toisen aikuisen ihmisen roolia hänen omassa elämässään. Eli joko löydätte kompromissin tai sitten seuraavaksi luemme täältä sun valitusta siitä, kun ei ole turvaverkkoja.
Kun se lapsenlapsen elämä ei ole sitä mummon "omaa elämää".
Omassa elämässään mummo toki voi omat roolinsa päättää. Lastenlasten elämä on vanhempiensa päätösten alla. Sillä lailla, että eivät voi ketään pakottaa osallistumaan lapsensa elämään mutta voivat kyllä päättää kuka siihen osallistuu ja millä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan asiallisia kommenttejahan nuo ovat (tosin toi viittaus uskonsotiin tässä yhteydessä jäi kyllä vähän hämäräksi). Aika paljon minusta tosiaan vaadittu, että vanhemmat täysin määrittelevät isovanhempien roolin, eikähän se kuitenkin kompromissi aikuistne ihmisten kesken ole? Oma appiukko auttoi aina kun pystyi, pystyminen oli kiinni siitä, mikä vaihe ryyppyputkesta miloinkin oli meneillään. Ei siinä meikäläisen päätökset "vaarin roolista perheessä" olisi paljoa auttaneet. Ja mitä tulee neuvoihin: esikoisella oli ihottumaa pitkin naamaa ja jalkoja, neuvolan mielestä oli ihan tavallista "kuivaihoisuutta, rasvaa perusrasvalla ja kortisonilla jos iho on rikki", poika oli 3kk. Sitten käytiin moikkaamassa isomummoa, siis mun mummoa ja hänen ekat sanansa olivat, että "voi miten paha maitorupi hällä on, mahtaa olla ikävän tuntuista?" siltä istumalta varasin yksityisen ihotautilääkärin ja katos ketaletta, ei maito, mutta 4-5 muuta ruoka-aineallergiaa löytyi samantien, jotka minä olin imettämällä hänelle siirtänyt. että kyllä niitä neuvojakin joskus kannattaa kuunnella, oman väsymyksen keskellä ei välttämättä ole itse aina kaikista skarpeimmillaan. Ja ei, en ole isovanhempi, enkä tule olemaan vielä moneen vuoteen, esikoinen on nyt 11v.
Olen samaa mieltä. Neuvoja kannattaa kuunnella. On ihan turhaa ylpeyttä ja itsepäisyyttä jos ei kykene ottamaan vastaan vanhemman sukupolven neuvoja.
Samalla tavalla se vanhempi sukupolvi voisi ottaa huomioon, että osa niistä neuvoista ja entisistä toimintatavoista on tänä päivänä vanhentuneita ja tieteellisen tutkimuksen valossa jopa haitallisia lapselle (vrt. esim yllä oleva hammaskaries esimerkki ja vaikkapa pienen vauvan vatsallaan nukuttaminen). Jos vanhemmat haluavat noudattaa uusinta tietoa, kyllä isovanhemmillakin pitäisi olla valmiudet toimia sen mukaan.
Veikkaan, että 95 % vanhemmasta sukupolvesta ottaakin huomioon.
Kariesasia on ollut tutkittua tietoa jo yli 30 vuotta ja perhepedin sekä nukkuma-asennon vaikutus mm. kätkytkuoleman mahdollisuuteen on vähän tuoreempaa. Näistä ja kaikista muistakin on oiva tilaisuus keskustella. Mutta ei, mieluummin sitä miniä läiskii lakikirjalla anoppia poskelle ja päin vastoin.
Ja siltikin tuo kariesasia tuntuu olevan monelle hankala noudattaa. Kuten myös se, että vanhemmat toivovat, että 1-vuotiaalle ei anneta karkkia tai kakkua jne.
Samaten se että kaikki tunteet ja tuntemukset yritetään hoidella ruoalla. Jos lapsi on kipeä, tuputetaan herkkuja, jos surullinen niin herkkuja, jos väsynyt niin herkkuja, jos iloien niin herkkuja.
Aina liikaa ja aina epäterveellistä.
Taustalla voi vaikuttaa isovanhemman oma elämä. Jos on vaikka elänyt sota-aikaan ja kokenut puutetta, tai muuten vaan oppinut nuukaksi, herkut ovat parasta mitä he voivat mielestään tarjota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan asiallisia kommenttejahan nuo ovat (tosin toi viittaus uskonsotiin tässä yhteydessä jäi kyllä vähän hämäräksi). Aika paljon minusta tosiaan vaadittu, että vanhemmat täysin määrittelevät isovanhempien roolin, eikähän se kuitenkin kompromissi aikuistne ihmisten kesken ole? Oma appiukko auttoi aina kun pystyi, pystyminen oli kiinni siitä, mikä vaihe ryyppyputkesta miloinkin oli meneillään. Ei siinä meikäläisen päätökset "vaarin roolista perheessä" olisi paljoa auttaneet. Ja mitä tulee neuvoihin: esikoisella oli ihottumaa pitkin naamaa ja jalkoja, neuvolan mielestä oli ihan tavallista "kuivaihoisuutta, rasvaa perusrasvalla ja kortisonilla jos iho on rikki", poika oli 3kk. Sitten käytiin moikkaamassa isomummoa, siis mun mummoa ja hänen ekat sanansa olivat, että "voi miten paha maitorupi hällä on, mahtaa olla ikävän tuntuista?" siltä istumalta varasin yksityisen ihotautilääkärin ja katos ketaletta, ei maito, mutta 4-5 muuta ruoka-aineallergiaa löytyi samantien, jotka minä olin imettämällä hänelle siirtänyt. että kyllä niitä neuvojakin joskus kannattaa kuunnella, oman väsymyksen keskellä ei välttämättä ole itse aina kaikista skarpeimmillaan. Ja ei, en ole isovanhempi, enkä tule olemaan vielä moneen vuoteen, esikoinen on nyt 11v.
Olen samaa mieltä. Neuvoja kannattaa kuunnella. On ihan turhaa ylpeyttä ja itsepäisyyttä jos ei kykene ottamaan vastaan vanhemman sukupolven neuvoja.
Samalla tavalla se vanhempi sukupolvi voisi ottaa huomioon, että osa niistä neuvoista ja entisistä toimintatavoista on tänä päivänä vanhentuneita ja tieteellisen tutkimuksen valossa jopa haitallisia lapselle (vrt. esim yllä oleva hammaskaries esimerkki ja vaikkapa pienen vauvan vatsallaan nukuttaminen). Jos vanhemmat haluavat noudattaa uusinta tietoa, kyllä isovanhemmillakin pitäisi olla valmiudet toimia sen mukaan.
Veikkaan, että 95 % vanhemmasta sukupolvesta ottaakin huomioon.
Kariesasia on ollut tutkittua tietoa jo yli 30 vuotta ja perhepedin sekä nukkuma-asennon vaikutus mm. kätkytkuoleman mahdollisuuteen on vähän tuoreempaa. Näistä ja kaikista muistakin on oiva tilaisuus keskustella. Mutta ei, mieluummin sitä miniä läiskii lakikirjalla anoppia poskelle ja päin vastoin.
Ja siltikin tuo kariesasia tuntuu olevan monelle hankala noudattaa. Kuten myös se, että vanhemmat toivovat, että 1-vuotiaalle ei anneta karkkia tai kakkua jne.
Samaten se että kaikki tunteet ja tuntemukset yritetään hoidella ruoalla. Jos lapsi on kipeä, tuputetaan herkkuja, jos surullinen niin herkkuja, jos väsynyt niin herkkuja, jos iloien niin herkkuja.
Aina liikaa ja aina epäterveellistä.
Taustalla voi vaikuttaa isovanhemman oma elämä. Jos on vaikka elänyt sota-aikaan ja kokenut puutetta, tai muuten vaan oppinut nuukaksi, herkut ovat parasta mitä he voivat mielestään tarjota.
Ai niinkuin nykyään oliis pikkulapsia, joiden isovanhemmat olisi olleet lapsia sota-aikaan? Sodan loppumisesta on 74 vuotta.
Ja kai sitä voi ihminen 74 vuodessa kehittyä? Tai ainakin tajuta että maailma muuttuu 74 vuodessa, jolloin ne omat lapsuudenkokemukset ei päde enää.
Vierailija kirjoitti:
Se Hesarin kirjoitus on varmaan provo. Mä en ihan oikeasti usko, että Suomessa on liian tuppautuvia ihmisiä olemassakaan. Edes niitä isovanhempia.
Meillä kun on kulttuurisesti ollut jo pitkään tapana pitää tosi etäisiä välejä kaikkiin. Jopa omiin lapsiin, niin en mä usko, että vanhemmat isovanhemmiksi tultuaan olisi yhtäkkiä riesaksi asti tuppautumassa. En vaan usko. En ole livenä tavannut sellaisia ikinä.
Kun kaikki kaikissa ikäryhmissä valittaa yksinäisyyttä ja kaverin puutetta, niin tuollainen ei vaan ole mahdollista.
Joissain suvuissa tapahtuu paljon sellaista, mitä ystävyyssuhteissa ei voisi kuvitellakaan tapahtuvan. Siksi voi olla vaikeaa ymmärtää, jos on itse ihan normaalista ja kivasta suvusta.
Kun meidän esikoinen syntyi, niin anoppini esimerkiksi:
-Kyseli koko vauvavuoden ajan joka tapaamisella painostani.
-Loukkaantui, kun ei saanut hoitaa kahden viikon ikäistä vauvaa.
-Teki itse raskausilmoituksen koko suvulle n. 3 minuutin päästä siitä kun ilmoitimme että hänestä tulee mummo. Se on tätä kännykkäaikaa tämä.
-Kutsui itsekään äidiksi "vahingossa" lapsellemme n. 2 vuotta, ja minua ja miestä yritti kutsua etunimillä lapselle tuon ajan
-Yritti määrätä ristiäisvieraat ja sen missä järjestyksessä sukulaiset tulevat katsomaan meille vastasyntynyttä
-Väänsi lapsellemme tekoitkua kun ei halunnut tulla syliin, kun mummille tulee niin paha mieli jos ei saa halia yhy yhy yhy. Ei ehkä tuppautumista sanan perimmäisessä merkityksessä, mutta ehdottomasti tunkeutumista lapsemme rajojen yli.
En mä enää edes muista kaikkea.. Onneksi! Terkkuja tutuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.vauva.fi/keskustelu/3254726/appivanhemmat-vauva-ja-tossu-mi…
Tässä on hyvä keskustelu, jossa puolivuotiaan vauvan isovanhemmat (isän puolelta) puuttuvat liikaa vanhempien elämään. Vauvan äiti kokee ahdistaviksi, miten anoppi ja appiukko määräilevät, käyttävät valtaa ja pyrkivät katkaisemaan äidiltä selkärangan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai isovanhemmat määrittelevät itse osaltaan. Eihän se nyt niin mene että kun joku emäntä tyrkkää mukulan maailmaan ,niin yhtäkkiä hän on määräävässä asemassa kaikkiin muihin nähden kiristäen sillä omalla lapsellaan(jota pitäisi rakastaa eikä pitää kiistakapulana ja pelinappulana) jo synnäriltä että kuka saa tehdä ja mitä.
Nykymaailmassa ei sellaisia vaaroja ole että vaarin kanssa kiikkusyolissa istuminen olisi niin vaarallista ettei sitä saa tehdä.
Vanhemmat määräävät säännöt, isovanhemmat toki päättävät ovatko valmiita olemaan tekemisissä lastensa ja lastenlastensa kanssa näiden sääntöjen puitteissa vai eivätkö ollenkaan.
Juuri näin. Mutta vanhemmat hyväksyvät myös isovanhempien säännöt eivätkä oleta, että heillä on mitään asiaa siihen perhe-elämään. Jos hoitoapua ei tule, jos kesämökille ei voi mennä koska tahansa ja jos rahallista apua ei tarjota, niin siihen ei ole mitään sanomista. Puolin ja toisin tulee ymmärtää, että toisen reviirille ei mennä, vaikka miten olisi kiva viettää kesällä viikko oman perheen kesken Saimaan rannalla. Isovanhempien oikeus omaan elämään ei katoa, vaikka lapset lisääntyvät.
Kukaan ei ole ollut vailla kuppaista mökkiäsi tai roposiasi.
Eipä tietenkään. Muuten vain miniä haluaa pitää mökillä rapujuhlia kavereilleen kuten ennenkin, mutta sellainen ei lapsen syntymän jälkeen enää käy. Siinä perheet asettavat rajoja toisilleen ja meillä yksi raja on mökin käyttämisessä. Se ei ole sukumökki kuten ei ole lapsenlapsi mikään suvun lapsenlapsi.
Ihanaa, rinnastat toisen ihmisen lapsen kesämökkiin 😆
Ja koska sä et saa lainata sitä lasta ni sit ei kyl saa lainata sitä mökkiäkään.
Toisaalta miniä on varmaan iloinen kun viimein olet lapsenlapsen syntymän myötä hyväksynyt miniänkin sukuun. Kun ulkopuolisena on saanut mökkiä lainata mutta nyt ei saa kun kyseessä ei ole suvun kesäpaikka 👍
T. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se myös unohtuu että kaikki isovanhemmat ei ole normaaleita (on narsistia, psykopaattia ja muita luonnevikaa), kaikki isovanhemmat ei halua lapsilleen hyvää vaan osa haluaa jopa vahingoittaa, ja että sairaat toimintamallit pysyvät usein vuosiSATOJA suvussa.
Itse tulen suvusta jossa lapsia on hakattu todella rajusti jo monen sukupolven ajan, usein ilamn syytäkin että ”oppivat alistumaan”. Minä viimein kun lopetin tämän toiminnan jatkamisen niin painostus ja häirintä on ollut uskomatonta. Ja joo ymmärrän jos joku luulee provoksi... mun suku on umpihullua ollut jo monta sukupolvea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan asiallisia kommenttejahan nuo ovat (tosin toi viittaus uskonsotiin tässä yhteydessä jäi kyllä vähän hämäräksi). Aika paljon minusta tosiaan vaadittu, että vanhemmat täysin määrittelevät isovanhempien roolin, eikähän se kuitenkin kompromissi aikuistne ihmisten kesken ole? Oma appiukko auttoi aina kun pystyi, pystyminen oli kiinni siitä, mikä vaihe ryyppyputkesta miloinkin oli meneillään. Ei siinä meikäläisen päätökset "vaarin roolista perheessä" olisi paljoa auttaneet. Ja mitä tulee neuvoihin: esikoisella oli ihottumaa pitkin naamaa ja jalkoja, neuvolan mielestä oli ihan tavallista "kuivaihoisuutta, rasvaa perusrasvalla ja kortisonilla jos iho on rikki", poika oli 3kk. Sitten käytiin moikkaamassa isomummoa, siis mun mummoa ja hänen ekat sanansa olivat, että "voi miten paha maitorupi hällä on, mahtaa olla ikävän tuntuista?" siltä istumalta varasin yksityisen ihotautilääkärin ja katos ketaletta, ei maito, mutta 4-5 muuta ruoka-aineallergiaa löytyi samantien, jotka minä olin imettämällä hänelle siirtänyt. että kyllä niitä neuvojakin joskus kannattaa kuunnella, oman väsymyksen keskellä ei välttämättä ole itse aina kaikista skarpeimmillaan. Ja ei, en ole isovanhempi, enkä tule olemaan vielä moneen vuoteen, esikoinen on nyt 11v.
Olen samaa mieltä. Neuvoja kannattaa kuunnella. On ihan turhaa ylpeyttä ja itsepäisyyttä jos ei kykene ottamaan vastaan vanhemman sukupolven neuvoja.
Samalla tavalla se vanhempi sukupolvi voisi ottaa huomioon, että osa niistä neuvoista ja entisistä toimintatavoista on tänä päivänä vanhentuneita ja tieteellisen tutkimuksen valossa jopa haitallisia lapselle (vrt. esim yllä oleva hammaskaries esimerkki ja vaikkapa pienen vauvan vatsallaan nukuttaminen). Jos vanhemmat haluavat noudattaa uusinta tietoa, kyllä isovanhemmillakin pitäisi olla valmiudet toimia sen mukaan.
Veikkaan, että 95 % vanhemmasta sukupolvesta ottaakin huomioon.
Kariesasia on ollut tutkittua tietoa jo yli 30 vuotta ja perhepedin sekä nukkuma-asennon vaikutus mm. kätkytkuoleman mahdollisuuteen on vähän tuoreempaa. Näistä ja kaikista muistakin on oiva tilaisuus keskustella. Mutta ei, mieluummin sitä miniä läiskii lakikirjalla anoppia poskelle ja päin vastoin.
Ja siltikin tuo kariesasia tuntuu olevan monelle hankala noudattaa. Kuten myös se, että vanhemmat toivovat, että 1-vuotiaalle ei anneta karkkia tai kakkua jne.
Samaten se että kaikki tunteet ja tuntemukset yritetään hoidella ruoalla. Jos lapsi on kipeä, tuputetaan herkkuja, jos surullinen niin herkkuja, jos väsynyt niin herkkuja, jos iloien niin herkkuja.
Aina liikaa ja aina epäterveellistä.
Taustalla voi vaikuttaa isovanhemman oma elämä. Jos on vaikka elänyt sota-aikaan ja kokenut puutetta, tai muuten vaan oppinut nuukaksi, herkut ovat parasta mitä he voivat mielestään tarjota.
Tottakai voi olla vaikka minkälaisia syitä taustalla, mutta silti minusta on outoa, että isovanhemmat loukkaantuvat, kun tämän heiltä kieltää ihan asiallisesti (tyyliin, "ollaan sovittu, että Pertti ei syö karkkis ennen kuin täyttää 2-v")ja usein myös systemaattisesti toimivat tuon periaatteen vastaisesti lapsen vanhempien pyynnöistä huolimatta. Koska tuollaista pyyntöä on kuitenkin helppo noudattaa, eikä se vaadi isovanhemmalta ylimääräistä vaivannäköä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan asiallisia kommenttejahan nuo ovat (tosin toi viittaus uskonsotiin tässä yhteydessä jäi kyllä vähän hämäräksi). Aika paljon minusta tosiaan vaadittu, että vanhemmat täysin määrittelevät isovanhempien roolin, eikähän se kuitenkin kompromissi aikuistne ihmisten kesken ole? Oma appiukko auttoi aina kun pystyi, pystyminen oli kiinni siitä, mikä vaihe ryyppyputkesta miloinkin oli meneillään. Ei siinä meikäläisen päätökset "vaarin roolista perheessä" olisi paljoa auttaneet. Ja mitä tulee neuvoihin: esikoisella oli ihottumaa pitkin naamaa ja jalkoja, neuvolan mielestä oli ihan tavallista "kuivaihoisuutta, rasvaa perusrasvalla ja kortisonilla jos iho on rikki", poika oli 3kk. Sitten käytiin moikkaamassa isomummoa, siis mun mummoa ja hänen ekat sanansa olivat, että "voi miten paha maitorupi hällä on, mahtaa olla ikävän tuntuista?" siltä istumalta varasin yksityisen ihotautilääkärin ja katos ketaletta, ei maito, mutta 4-5 muuta ruoka-aineallergiaa löytyi samantien, jotka minä olin imettämällä hänelle siirtänyt. että kyllä niitä neuvojakin joskus kannattaa kuunnella, oman väsymyksen keskellä ei välttämättä ole itse aina kaikista skarpeimmillaan. Ja ei, en ole isovanhempi, enkä tule olemaan vielä moneen vuoteen, esikoinen on nyt 11v.
Olen samaa mieltä. c
Jaa, minulle on mm neuvottu, että lasta pitää kantaa vielä nelivuotiaanakin, että isompaa sisarusta ei saa kieltää lyömästä pienempäänsä, että lapsen pitää syödä koko ajan ja että aikuisen pitää syöttää vielä eskarilaistakin, että viisivuotias on liian pieni pukemaan itse, että lasta ei koskaan missään tapauksessa saa pakottaa mihinkään vaan pitää harhauttelemalla ja curlaamalla selvittää kaikki tilanteet, myös esim kadulle juokseminen, että lapsen hampaita ei tarvitse pestä joka päivä ja että lapsen pitää saada päättää itse.
Ja että vieressä ei saa ikinä lapsi nukkua. Ja että lapsi ei sairastaisi astmaa eikä refluksia jos minä en kuvittelisi hänen sairastavan niitä. Eikä ennen ollut allergioita ja kaikki kulki monoissa, jotka on hyvät jalkineet nykyäänkin.
Neuvojen kuuntelu on eri asia kuin niiden toteuttaminen. Kukaan ei käske sinua toteuttamaan typeriä neuvoja vaan ehdottaa että kuuntelet ne hyvät. Ihan normaalia toimintaa.
Luitko edes mihin vastasin. Väitteeseen että isovanhempien neuvot on aina fiksuja.
Ja MIKSI tuollaista huuhaata muka pitää kuunnella? Ja mitkä noissa minun saamissani on niitä hyviä neuvoja?
En ole tähän rimpsuun kirjoittanut mitään, mutta ethän sinä vastannut väitteeseen, että isovanhempien neuvot ovat aina fiksuja. Joku vaan kirjoitti esimerkin, että oli saanut isovanhemmalta hyvän vinkin siihen, että lapsella saattaa olla märkärupi. Sinun listaamasi asiat ovat sieltä tyhmemmästä päästä, mihin saitkin kommentin, ettei niitä tarvitse toteuttaa.
Hyvät vinkit kannattaa noteerata. Omasta tapauksesta voin sanoa pari: ruokavälit pienellä ainakin 2 h auttavat vatsavaivojen välttämisessä, ja pieni koroke sängyn yläpäässä helpottaa tukkoisen nenän kanssa nukkuvaa.
Kyllä vastasin.
Et kertonut miksi tuollaisia pähkähulluuksia pitäisi kuunnella?
Kysyitkö?
Koska sulla on korvat, joilla kuulee kaikenlaista. Mielessäsi sitten seulot kuulemasi ja päätät, onko asia mielestäsi kokeilemisen arvoinen.
Vai onko niin, että systemaattisesti olet kuuntelematta yhtään ketään?
MIKÄ tuossa on se hyvä neuvo joka minun pitäisi sieltä seuloa? Et edelleenkään kerro.
Mitä jankkaat?
Enhän minä sitä puolestasi sitä päätä. Todennäköisesti sun mielestä kaikki niistä on syvältä, ja jos on, en ihmettelisi sitä ollenkaan.
Koska et vastaa. Sinä et siis löydä tuosta yhtään hyvää neuvoa.
En edelleenkään ymmärrä, mutta ei varmaan tarvitsekaan. Mun mielestä tuossa listassa ei ollut hyviä neuvoja, mutta luin ne kuitenkin läpi ajatuksella ennen kuin päätin niin.
Loppukevennys: "ennen" ei tosiaan ollut allergioita. Oma isäni oli nuorena miehenä auttamassa äitini kotitalossa heinätöissä, ja häntä pidettiin "heikkona" kun nenä vuoti ja silmät ärtyivät pellolla. Allergiajutut tosiaan tulivat vasta myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan asiallisia kommenttejahan nuo ovat (tosin toi viittaus uskonsotiin tässä yhteydessä jäi kyllä vähän hämäräksi). Aika paljon minusta tosiaan vaadittu, että vanhemmat täysin määrittelevät isovanhempien roolin, eikähän se kuitenkin kompromissi aikuistne ihmisten kesken ole? Oma appiukko auttoi aina kun pystyi, pystyminen oli kiinni siitä, mikä vaihe ryyppyputkesta miloinkin oli meneillään. Ei siinä meikäläisen päätökset "vaarin roolista perheessä" olisi paljoa auttaneet. Ja mitä tulee neuvoihin: esikoisella oli ihottumaa pitkin naamaa ja jalkoja, neuvolan mielestä oli ihan tavallista "kuivaihoisuutta, rasvaa perusrasvalla ja kortisonilla jos iho on rikki", poika oli 3kk. Sitten käytiin moikkaamassa isomummoa, siis mun mummoa ja hänen ekat sanansa olivat, että "voi miten paha maitorupi hällä on, mahtaa olla ikävän tuntuista?" siltä istumalta varasin yksityisen ihotautilääkärin ja katos ketaletta, ei maito, mutta 4-5 muuta ruoka-aineallergiaa löytyi samantien, jotka minä olin imettämällä hänelle siirtänyt. että kyllä niitä neuvojakin joskus kannattaa kuunnella, oman väsymyksen keskellä ei välttämättä ole itse aina kaikista skarpeimmillaan. Ja ei, en ole isovanhempi, enkä tule olemaan vielä moneen vuoteen, esikoinen on nyt 11v.
Olen samaa mieltä. c
Jaa, minulle on mm neuvottu, että lasta pitää kantaa vielä nelivuotiaanakin, että isompaa sisarusta ei saa kieltää lyömästä pienempäänsä, että lapsen pitää syödä koko ajan ja että aikuisen pitää syöttää vielä eskarilaistakin, että viisivuotias on liian pieni pukemaan itse, että lasta ei koskaan missään tapauksessa saa pakottaa mihinkään vaan pitää harhauttelemalla ja curlaamalla selvittää kaikki tilanteet, myös esim kadulle juokseminen, että lapsen hampaita ei tarvitse pestä joka päivä ja että lapsen pitää saada päättää itse.
Ja että vieressä ei saa ikinä lapsi nukkua. Ja että lapsi ei sairastaisi astmaa eikä refluksia jos minä en kuvittelisi hänen sairastavan niitä. Eikä ennen ollut allergioita ja kaikki kulki monoissa, jotka on hyvät jalkineet nykyäänkin.
Neuvojen kuuntelu on eri asia kuin niiden toteuttaminen. Kukaan ei käske sinua toteuttamaan typeriä neuvoja vaan ehdottaa että kuuntelet ne hyvät. Ihan normaalia toimintaa.
Luitko edes mihin vastasin. Väitteeseen että isovanhempien neuvot on aina fiksuja.
Ja MIKSI tuollaista huuhaata muka pitää kuunnella? Ja mitkä noissa minun saamissani on niitä hyviä neuvoja?
En ole tähän rimpsuun kirjoittanut mitään, mutta ethän sinä vastannut väitteeseen, että isovanhempien neuvot ovat aina fiksuja. Joku vaan kirjoitti esimerkin, että oli saanut isovanhemmalta hyvän vinkin siihen, että lapsella saattaa olla märkärupi. Sinun listaamasi asiat ovat sieltä tyhmemmästä päästä, mihin saitkin kommentin, ettei niitä tarvitse toteuttaa.
Hyvät vinkit kannattaa noteerata. Omasta tapauksesta voin sanoa pari: ruokavälit pienellä ainakin 2 h auttavat vatsavaivojen välttämisessä, ja pieni koroke sängyn yläpäässä helpottaa tukkoisen nenän kanssa nukkuvaa.
Kyllä vastasin.
Et kertonut miksi tuollaisia pähkähulluuksia pitäisi kuunnella?
Kysyitkö?
Koska sulla on korvat, joilla kuulee kaikenlaista. Mielessäsi sitten seulot kuulemasi ja päätät, onko asia mielestäsi kokeilemisen arvoinen.
Vai onko niin, että systemaattisesti olet kuuntelematta yhtään ketään?
MIKÄ tuossa on se hyvä neuvo joka minun pitäisi sieltä seuloa? Et edelleenkään kerro.
Mitä jankkaat?
Enhän minä sitä puolestasi sitä päätä. Todennäköisesti sun mielestä kaikki niistä on syvältä, ja jos on, en ihmettelisi sitä ollenkaan.
Koska et vastaa. Sinä et siis löydä tuosta yhtään hyvää neuvoa.
En edelleenkään ymmärrä, mutta ei varmaan tarvitsekaan. Mun mielestä tuossa listassa ei ollut hyviä neuvoja, mutta luin ne kuitenkin läpi ajatuksella ennen kuin päätin niin.
Loppukevennys: "ennen" ei tosiaan ollut allergioita. Oma isäni oli nuorena miehenä auttamassa äitini kotitalossa heinätöissä, ja häntä pidettiin "heikkona" kun nenä vuoti ja silmät ärtyivät pellolla. Allergiajutut tosiaan tulivat vasta myöhemmin.
Miksi minun sitten pitäisi kuunnella tällaisia neuvoja päivät pääksytysten? Miksi?
Kyllä ennenkin oli allergioita. Minullakin on aina ollut laktoosi-intoleranssi (juu, ei ole tarkalleen ottaen allergia vaan yliherkkyys) ja paha kala-allergia. Ko isovanhempi istutti minua ruokapöydässä välillä neljäkin tuntia ja välillä piti syödä omat oksennuksetkin, kun esim kalakeitto tuli ylös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tilanteen voisi tiivistää seuraavasti:
- Vanhemmat määrittävät osaltaan sen, minkä verran isovanhemmat saavat olla osallisina ja miten.
- Isovanhemmat määrittävät omalta osaltaan, minkä verran haluavat olla osallisia ja miten.
- Osallisuus sitten määrittyy siitä, missä kohtaa nämä alueet kohtaavat. Isovanhemmalta ei saa olettaa enemmän tai muuta, kuin hän itse haluaa antaa ja toisaalta isovanhempi ei voi osallistua enempää tai toisin, kuin vanhemmat hyväksyvät.
Ristiriitoja tulee, jos näissä alueissa on suuntaan tai toiseen liian isot erot. Toki keskustelemalla voi yrittää löytää kompromisseja, jos molemissa osapuolissa on kompromissivalmiutta. Jos ei ole, niin sitten kohdataan vain sillä alueella, missä halutaan samaa.
Itselleni kompromissi on ollut mm se, ettei meillä on kasvatusnäkemyksissä eroavaisuuksia, mutta olen tarvinnut isovanhempien hoitoapua ja heillä on sitä ollut halua antaa. Olen antanut heidän toimia kuten haluavat, kun kerta hoitoapuaan antavat, eli win-win.
Toki myöhemmin tähän suhdesoppaan tulee osalliseksi myös lasten omat halut, tarpeet ja rajat.
Niin...
Oliskohan se ongelma juuri siinä, että tuo ongelmista keskusteleminen ja kompromissien hakeminen ei useissa tapauksessa oikein tahdo onnistua?
Eri
Varmasti sekin ja myös se, ettei aina nähdä niitä asioita kompromisseina joiden mukaan jo toimitaan, vaan ollaan kokoajan vaatimassa lisää ja venyttämässä rajoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan asiallisia kommenttejahan nuo ovat (tosin toi viittaus uskonsotiin tässä yhteydessä jäi kyllä vähän hämäräksi). Aika paljon minusta tosiaan vaadittu, että vanhemmat täysin määrittelevät isovanhempien roolin, eikähän se kuitenkin kompromissi aikuistne ihmisten kesken ole? Oma appiukko auttoi aina kun pystyi, pystyminen oli kiinni siitä, mikä vaihe ryyppyputkesta miloinkin oli meneillään. Ei siinä meikäläisen päätökset "vaarin roolista perheessä" olisi paljoa auttaneet. Ja mitä tulee neuvoihin: esikoisella oli ihottumaa pitkin naamaa ja jalkoja, neuvolan mielestä oli ihan tavallista "kuivaihoisuutta, rasvaa perusrasvalla ja kortisonilla jos iho on rikki", poika oli 3kk. Sitten käytiin moikkaamassa isomummoa, siis mun mummoa ja hänen ekat sanansa olivat, että "voi miten paha maitorupi hällä on, mahtaa olla ikävän tuntuista?" siltä istumalta varasin yksityisen ihotautilääkärin ja katos ketaletta, ei maito, mutta 4-5 muuta ruoka-aineallergiaa löytyi samantien, jotka minä olin imettämällä hänelle siirtänyt. että kyllä niitä neuvojakin joskus kannattaa kuunnella, oman väsymyksen keskellä ei välttämättä ole itse aina kaikista skarpeimmillaan. Ja ei, en ole isovanhempi, enkä tule olemaan vielä moneen vuoteen, esikoinen on nyt 11v.
Olen samaa mieltä. c
Jaa, minulle on mm neuvottu, että lasta pitää kantaa vielä nelivuotiaanakin, että isompaa sisarusta ei saa kieltää lyömästä pienempäänsä, että lapsen pitää syödä koko ajan ja että aikuisen pitää syöttää vielä eskarilaistakin, että viisivuotias on liian pieni pukemaan itse, että lasta ei koskaan missään tapauksessa saa pakottaa mihinkään vaan pitää harhauttelemalla ja curlaamalla selvittää kaikki tilanteet, myös esim kadulle juokseminen, että lapsen hampaita ei tarvitse pestä joka päivä ja että lapsen pitää saada päättää itse.
Ja että vieressä ei saa ikinä lapsi nukkua. Ja että lapsi ei sairastaisi astmaa eikä refluksia jos minä en kuvittelisi hänen sairastavan niitä. Eikä ennen ollut allergioita ja kaikki kulki monoissa, jotka on hyvät jalkineet nykyäänkin.
Neuvojen kuuntelu on eri asia kuin niiden toteuttaminen. Kukaan ei käske sinua toteuttamaan typeriä neuvoja vaan ehdottaa että kuuntelet ne hyvät. Ihan normaalia toimintaa.
Luitko edes mihin vastasin. Väitteeseen että isovanhempien neuvot on aina fiksuja.
Ja MIKSI tuollaista huuhaata muka pitää kuunnella? Ja mitkä noissa minun saamissani on niitä hyviä neuvoja?
Olet sinä niitä hyviäkin neuvoja saanut vai luuletko itsenäisesti selvinneesi kaikesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan asiallisia kommenttejahan nuo ovat (tosin toi viittaus uskonsotiin tässä yhteydessä jäi kyllä vähän hämäräksi). Aika paljon minusta tosiaan vaadittu, että vanhemmat täysin määrittelevät isovanhempien roolin, eikähän se kuitenkin kompromissi aikuistne ihmisten kesken ole? Oma appiukko auttoi aina kun pystyi, pystyminen oli kiinni siitä, mikä vaihe ryyppyputkesta miloinkin oli meneillään. Ei siinä meikäläisen päätökset "vaarin roolista perheessä" olisi paljoa auttaneet. Ja mitä tulee neuvoihin: esikoisella oli ihottumaa pitkin naamaa ja jalkoja, neuvolan mielestä oli ihan tavallista "kuivaihoisuutta, rasvaa perusrasvalla ja kortisonilla jos iho on rikki", poika oli 3kk. Sitten käytiin moikkaamassa isomummoa, siis mun mummoa ja hänen ekat sanansa olivat, että "voi miten paha maitorupi hällä on, mahtaa olla ikävän tuntuista?" siltä istumalta varasin yksityisen ihotautilääkärin ja katos ketaletta, ei maito, mutta 4-5 muuta ruoka-aineallergiaa löytyi samantien, jotka minä olin imettämällä hänelle siirtänyt. että kyllä niitä neuvojakin joskus kannattaa kuunnella, oman väsymyksen keskellä ei välttämättä ole itse aina kaikista skarpeimmillaan. Ja ei, en ole isovanhempi, enkä tule olemaan vielä moneen vuoteen, esikoinen on nyt 11v.
Olen samaa mieltä. c
Jaa, minulle on mm neuvottu, että lasta pitää kantaa vielä nelivuotiaanakin, että isompaa sisarusta ei saa kieltää lyömästä pienempäänsä, että lapsen pitää syödä koko ajan ja että aikuisen pitää syöttää vielä eskarilaistakin, että viisivuotias on liian pieni pukemaan itse, että lasta ei koskaan missään tapauksessa saa pakottaa mihinkään vaan pitää harhauttelemalla ja curlaamalla selvittää kaikki tilanteet, myös esim kadulle juokseminen, että lapsen hampaita ei tarvitse pestä joka päivä ja että lapsen pitää saada päättää itse.
Ja että vieressä ei saa ikinä lapsi nukkua. Ja että lapsi ei sairastaisi astmaa eikä refluksia jos minä en kuvittelisi hänen sairastavan niitä. Eikä ennen ollut allergioita ja kaikki kulki monoissa, jotka on hyvät jalkineet nykyäänkin.
Neuvojen kuuntelu on eri asia kuin niiden toteuttaminen. Kukaan ei käske sinua toteuttamaan typeriä neuvoja vaan ehdottaa että kuuntelet ne hyvät. Ihan normaalia toimintaa.
Luitko edes mihin vastasin. Väitteeseen että isovanhempien neuvot on aina fiksuja.
Ja MIKSI tuollaista huuhaata muka pitää kuunnella? Ja mitkä noissa minun saamissani on niitä hyviä neuvoja?
Olet sinä niitä hyviäkin neuvoja saanut vai luuletko itsenäisesti selvinneesi kaikesta?
Et varmaan tajua, että ns vertaistuki on paljon parempi neuvojen lähde. Oma kokemus. Ja esim neuvola. Ja kirjallisuus.
Ja kyllä nykyään on mahdollista ihan itse selvitä yksinkertaisista asioista. Se ei oikeasti vaadi henkisen väkivallan sietämistä. Tästä ko lähteestä en ole saanut yhtäkään järjen sanaa tai minkäännäköistä tukea.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on kiva, kun on palsta, missä kaltoin kohdelluksi anoppiensa taholta tulleet tai sellaiseksi itsensä tuntevat miniät voivat purkaa tunteitaan.
Näitä ketjuja on kuitenkin ollut pienen ajan sisällä aika paljon ja samat jutut kiertää. Kohta varmaan piipahtaa sekin mutsi, jonka anoppi hilppaisi lapsen kanssa vessaan lukon taakse. Samat pari alapeukuttaa systemaattisesti kaikki kommentit, joissa uskalletaan edes vihjata, että syytä voi olla tuoreiden äitien asenteissakin.
Erimielisyyksiin tarvitaan aina kaksi osapuolta.
Vain omaan asenteeseensa ja tekemiseensä voi vaikuttaa.
Nämä kaksi asiaa on hyödyllistä muistaa. Ja anteeksi ihan kauheesti, että kehtasin neuvoa, vaikkei kukaan kysynyt.
"Erimielisyyksiin tarvitaan aina kaksi osapuolta." Sanopa vielä kuinka monta osapuolta siihen tarvitaan uhkailevan narsistin kanssa? Nyt ollaan haettu miehen kanssa vikaa itsestämme vuosikymmenen, niin on aika terapian ja ystävien avulla päästä yli tästä sukulaisen sylkykuppina olosta. Ei mulla ainakaan ollut mitään asennetta, kun tähän sukuun tuliin. Eikä silloin ollut lapsiakaan. Edellisten poikaystävien äitien kanssa olin aina ollut kaveri, joidenkin heistä kanssaan ystävyys jatkuukin.
Ylikävelemiseen kyllä riittää ihan yksi osapuoli.
Kyllä minä ainakin olin ensimmäisen lapsen synnyttyä, täysin kokematon ja tietämätön ja vielä toisenkin kanssa ja vasta kolmannen lapsen kanssa tuli varmuutta lastenhoitoon.
Anoppini oli suuri tuki ja ei tarvinnut kuin pirauttaa ja kysyä neuvoa jos tuli ongelmia ja hän tiesi "kaiken" olihan hänellä yli 40v lastenlääkärinä. Ja ikuisti olen kiitollinen.
Usein noilla isovanhemmilla on useampi lapsi ja elämänkokemusta, kun se lapsen synnyttäminen ei tee kenestäkään vielä hyvää vanhempaa, vaikka kuinka itse haluaisi tai kuvittelisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan asiallisia kommenttejahan nuo ovat (tosin toi viittaus uskonsotiin tässä yhteydessä jäi kyllä vähän hämäräksi). Aika paljon minusta tosiaan vaadittu, että vanhemmat täysin määrittelevät isovanhempien roolin, eikähän se kuitenkin kompromissi aikuistne ihmisten kesken ole? Oma appiukko auttoi aina kun pystyi, pystyminen oli kiinni siitä, mikä vaihe ryyppyputkesta miloinkin oli meneillään. Ei siinä meikäläisen päätökset "vaarin roolista perheessä" olisi paljoa auttaneet. Ja mitä tulee neuvoihin: esikoisella oli ihottumaa pitkin naamaa ja jalkoja, neuvolan mielestä oli ihan tavallista "kuivaihoisuutta, rasvaa perusrasvalla ja kortisonilla jos iho on rikki", poika oli 3kk. Sitten käytiin moikkaamassa isomummoa, siis mun mummoa ja hänen ekat sanansa olivat, että "voi miten paha maitorupi hällä on, mahtaa olla ikävän tuntuista?" siltä istumalta varasin yksityisen ihotautilääkärin ja katos ketaletta, ei maito, mutta 4-5 muuta ruoka-aineallergiaa löytyi samantien, jotka minä olin imettämällä hänelle siirtänyt. että kyllä niitä neuvojakin joskus kannattaa kuunnella, oman väsymyksen keskellä ei välttämättä ole itse aina kaikista skarpeimmillaan. Ja ei, en ole isovanhempi, enkä tule olemaan vielä moneen vuoteen, esikoinen on nyt 11v.
Olen samaa mieltä. c
Jaa, minulle on mm neuvottu, että lasta pitää kantaa vielä nelivuotiaanakin, että isompaa sisarusta ei saa kieltää lyömästä pienempäänsä, että lapsen pitää syödä koko ajan ja että aikuisen pitää syöttää vielä eskarilaistakin, että viisivuotias on liian pieni pukemaan itse, että lasta ei koskaan missään tapauksessa saa pakottaa mihinkään vaan pitää harhauttelemalla ja curlaamalla selvittää kaikki tilanteet, myös esim kadulle juokseminen, että lapsen hampaita ei tarvitse pestä joka päivä ja että lapsen pitää saada päättää itse.
Ja että vieressä ei saa ikinä lapsi nukkua. Ja että lapsi ei sairastaisi astmaa eikä refluksia jos minä en kuvittelisi hänen sairastavan niitä. Eikä ennen ollut allergioita ja kaikki kulki monoissa, jotka on hyvät jalkineet nykyäänkin.
Neuvojen kuuntelu on eri asia kuin niiden toteuttaminen. Kukaan ei käske sinua toteuttamaan typeriä neuvoja vaan ehdottaa että kuuntelet ne hyvät. Ihan normaalia toimintaa.
Luitko edes mihin vastasin. Väitteeseen että isovanhempien neuvot on aina fiksuja.
Ja MIKSI tuollaista huuhaata muka pitää kuunnella? Ja mitkä noissa minun saamissani on niitä hyviä neuvoja?
Olet sinä niitä hyviäkin neuvoja saanut vai luuletko itsenäisesti selvinneesi kaikesta?
What? Mulle ei ole KETÄÄN sukulaista joka olisi osallistunut perheeni elämään tai antanut mitään neuvoja. Eli tosiaan ITSE ON PAKKO SELVITÄ. Toki neuvola ja google auttaa mutta ei monillakaan ole nykyään mitään sukuverkostoa josta neuvoja saisi.
Meillä anoppi puuttui jokaiseen asiaan perheessämme koska keksi alkaa vertailla toisen poikansa perheeseen. Joka välissä verrattiin siihen miten vauvamme serkkuvauva toimii, pärjää, miten syö, hoidetaan jne. Lopetti vasta kun rautalangasta piti vääntää että jokainen oma yksilönsä, myös lapset, ja että meillä erityislapsi diagnooseineen joten arki hyvin erilaista ja toimimme potilasohjeistusten mukaan. Pyyteli lopulta anteeksi kun tajusi että sairaalaravausta tarvitseva vauva ei yhtä helppohoitoinen ja arki samanlaista kuin terveen vauvan kanssa
Mitä jankkaat?
Enhän minä sitä puolestasi sitä päätä. Todennäköisesti sun mielestä kaikki niistä on syvältä, ja jos on, en ihmettelisi sitä ollenkaan.