Lue keskustelun säännöt.
Äiti kirjoittaa Hesarissa sekaantuvista isovanhemmista
25.09.2019 |
Ja eikös siellä heti kaksi miestä kirjoita miten isovanhemmat tietää paremmin ja miten vanhemman pitää argumentoida isovanhemmille tekemisiään.
Kun ongelma on se ertä isovanhemmat ei todellakaan tiedä paremmin ja että ihmisen ei tarvitse olla tekemisistään tilivelvollinen ja erikseen perustella päätöksiään.
Miten tää voikn olla noin vaikea käsittää?
Kommentit (288)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin kirjoitus oli todella asiallinen. Vaikea ymmärtää miten joku voisi olla eri mieltä siitä, että
-neuvoja ei pidä antaa pyytämättä
-tuoreiden vanhempien tunteita pitää kunnioittaa
-vanhemmat päättävät lapsestaan ja ydinperheensä asioista. Isovanhemmat eivät ole neuvotteluosapuoli lastensa perheen asioissa.En lue hesarin nettikommentteja koska ne ovat yleensä kamalaa kuraa ja niin näköjään tälläkin kertaa. Isovanhemmilla on toki aikaa siellä kommentoida, mikä selittääkin paljon...
Se on käsittämätöntä, että niin moni vielä luulee, että pyytämättä neuvojen antaminen on ihan ok. Ei ole, se on huonoa käytöstä.
Samaa mieltä paitsi ensimmäisestä kohdasta.
Minusta "neuvoja" voi antaa pyytämättäkin, jos näkee jotain itselle aivan selvää. Toki pitää olla mahdollisimman hienotunteinen eikä päsmäröivä.
Usein kuitenkin isovanhemmalla ihan oikeasti voi olla kokemusta pulmatilanteista ja ratkaisuja niihin. Aina ei tuore isä tai äiti osaa kysyä, kun ei edes tiedosta ongelmaa. Mutta tosi delikaattia touhua tämä ja jos ei ole varma, niin mieluummin hiljaa.
Ei voi. Se on loukkaavaa. Huonoa käytöstä.
Ja 99-prosenttisesti ne isovanhempien neuvot on vanhentuneita tai outoja.
Juuri siksi en neuvo. Annan lapsen kärsiä mieluummin kuin puutun siihen, että ulosteinen vaippa hautoo takamusta. Vanhemmat saavat määrittää hoidon tason, isovanhemmilla ei ole mitään lupaa sanoa, että nyt tee noin tai näin.
Ja tuo on se viisauden helmi joka sulla on antaa? 😂😂😂😂
Nykyvanhemmille opetetaan vaipanvaihto, joten voit olla ihan huoleti. Ja aikanasi peppusi voi rauhassa hautua hoitokodissa.
Kuten myös sinun. ohistelija ps: opettaminen ei takaa hyvää lopputulosta ja missä se vaipanvaihto opetetaan? neljän äiti, jolle oma äiti jakoi monta lastenhoitovinkkiä
No sinä olet vain ollut sitten poikkeuksellsien avuton, kun et edes neljän kanssa ilman äitiäsi pärjännyt.
Itse opin vaipanvaihdon ihan töissä, kun olin puoli vuotta lääkäriperheen lapsia hoitamassa kouluaikana. Eikä se vaipanvaihto niiiiiin vaikea opittava ollut normaaliälyiselle ihmiselle.
Voi juku kun oot lystikäs. Mä opin vaipanvaihdon kummilapseni äidiltä, kun hoidin kummilastani teininä. Mutta tarkoitus oli ottaa kantaa vellovaan keskusteluun kommentilla jossa vanhempien, isovanhempien ja lasten kanssakäyminen ja neuvominen on ihan normaalia. Neuvonhan minäkin monessa asiassa vanhempiani. Nykypäivänä taitaa vain olla nuorten naisten vaikeaa ottaa vastaan neuvoja keneltäkään ja laittaa tossunsa alle miehensä ja tämän sukulaiset ja omansakin. Typerää toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai isovanhemmat määrittelevät itse osaltaan. Eihän se nyt niin mene että kun joku emäntä tyrkkää mukulan maailmaan ,niin yhtäkkiä hän on määräävässä asemassa kaikkiin muihin nähden kiristäen sillä omalla lapsellaan(jota pitäisi rakastaa eikä pitää kiistakapulana ja pelinappulana) jo synnäriltä että kuka saa tehdä ja mitä.
Nykymaailmassa ei sellaisia vaaroja ole että vaarin kanssa kiikkusyolissa istuminen olisi niin vaarallista ettei sitä saa tehdä.
Vanhemmat määräävät säännöt, isovanhemmat toki päättävät ovatko valmiita olemaan tekemisissä lastensa ja lastenlastensa kanssa näiden sääntöjen puitteissa vai eivätkö ollenkaan.
Juuri näin. Mutta vanhemmat hyväksyvät myös isovanhempien säännöt eivätkä oleta, että heillä on mitään asiaa siihen perhe-elämään. Jos hoitoapua ei tule, jos kesämökille ei voi mennä koska tahansa ja jos rahallista apua ei tarjota, niin siihen ei ole mitään sanomista. Puolin ja toisin tulee ymmärtää, että toisen reviirille ei mennä, vaikka miten olisi kiva viettää kesällä viikko oman perheen kesken Saimaan rannalla. Isovanhempien oikeus omaan elämään ei katoa, vaikka lapset lisääntyvät.
Mikään terve ihmissuhde ei pohjaudu kiristykseen tai uhkailuun.
Eikä henkisesti terve ihminen saa ihmissuhteita vain lahjomalla. Surullista elämää elät.
Lahjomalla? Ei tässä siitä ole kysymys vaan oman reviirin asettamisesta. Isovanhemmilla ei ole mitään sijaa lastensa perheissä ilman lupaa, mutta ihan samalla tavalla lapsilla pitää olla ymmärrystä siihen, että ei heilläkään ole sanomista omien vanhempiensa tekemisiin. Ei voi ajatella niin, että perhe voi määrätä isovanhempienkin asioista vain siksi, että he haluavat kiristää lapsenlapsella itselleen etuja. Viimeistään vauvaperheenä pitää tajuta, että enää ei olla osa lapsuudenperhettä, enää ei voida käyttää sen tarjoamia etuja hyväkseen. Pitää oppia tulemaan toimeen omillaan. Se on joskus aika hankalaa, kun ikää on 30 vuotta ja siihen asti on saanut olla paapottuna lapsuudenperheessään ja yhtäkkiä tulee ottaa itse vastuuta elämästään ja vauvasta. Tietenkin kuuntelematta vanhempien typeriä neuvoja.
Ja tietenkin jatkamalla treffailua, koska ensisijaisestihan sitä ollaan mies ja nainen ja omien vanhempien tulee varmistaa, että vauvaperheessäkin kipinä pysyy kirkkaana. Meillä on nyt ensimmäinen aikuisten sukupolvi, jossa iäkkäät vanhemmat varmistavat, että seksiä on tarpeeksi.
Juujuujuu. Kyllä tuli selväksi, että jos et pääse sinne lapsesi perheeseen mesoamaan, he ei saa käyttää mökkiäsi etkä sinä auta kirveelläkään.
Ja tuo loppuvuodatuksesi vain paljastaa koko narsistisen surkean elämäsi. Normaali terve vanhempi kasvattaa lapsistaan itsenäisiä, itsevarmoja ja pärjääviä, eikä kiedo heitä sinne "lapsuudenperheen" uumeniin masentuneena ja nujerrettuna.
Siis mitä? Olen 41v ikäinen kahden teinin äiti, mistä keksit, että olen isoäiti?
Ja mitään normaaliin vanhemmuuteen tulee, niin nyt keskustelalaan tuosta Hesarin yleisönosastokirjoituksesta, jossa kahden lapsen äiti valitti, että isovanhemmat puuttuvat liikaa vauvaperheen elämään ja toisaalta eivät ymmärrä, että heidän tulee vapauttaa lapsensa vauvaperhe-elämästä ja päästää treffeille. Minusta sellainen ei ole kovin aikuista eikä kovin normaalia, mutta ketjussa moni on jo todennut, että noinhan sen pitää olla.
Ovatko nykyvanhemmat treffeineen siis kasvatuksen tulosta eli liikaa paaponeiden vanhempien helmoissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin kirjoitus oli todella asiallinen. Vaikea ymmärtää miten joku voisi olla eri mieltä siitä, että
-neuvoja ei pidä antaa pyytämättä
-tuoreiden vanhempien tunteita pitää kunnioittaa
-vanhemmat päättävät lapsestaan ja ydinperheensä asioista. Isovanhemmat eivät ole neuvotteluosapuoli lastensa perheen asioissa.En lue hesarin nettikommentteja koska ne ovat yleensä kamalaa kuraa ja niin näköjään tälläkin kertaa. Isovanhemmilla on toki aikaa siellä kommentoida, mikä selittääkin paljon...
Se on käsittämätöntä, että niin moni vielä luulee, että pyytämättä neuvojen antaminen on ihan ok. Ei ole, se on huonoa käytöstä.
Samaa mieltä paitsi ensimmäisestä kohdasta.
Minusta "neuvoja" voi antaa pyytämättäkin, jos näkee jotain itselle aivan selvää. Toki pitää olla mahdollisimman hienotunteinen eikä päsmäröivä.
Usein kuitenkin isovanhemmalla ihan oikeasti voi olla kokemusta pulmatilanteista ja ratkaisuja niihin. Aina ei tuore isä tai äiti osaa kysyä, kun ei edes tiedosta ongelmaa. Mutta tosi delikaattia touhua tämä ja jos ei ole varma, niin mieluummin hiljaa.
Ei voi. Se on loukkaavaa. Huonoa käytöstä.
Ja 99-prosenttisesti ne isovanhempien neuvot on vanhentuneita tai outoja.
Juuri siksi en neuvo. Annan lapsen kärsiä mieluummin kuin puutun siihen, että ulosteinen vaippa hautoo takamusta. Vanhemmat saavat määrittää hoidon tason, isovanhemmilla ei ole mitään lupaa sanoa, että nyt tee noin tai näin.
Ja tuo on se viisauden helmi joka sulla on antaa? 😂😂😂😂
Nykyvanhemmille opetetaan vaipanvaihto, joten voit olla ihan huoleti. Ja aikanasi peppusi voi rauhassa hautua hoitokodissa.
Kuten myös sinun. ohistelija ps: opettaminen ei takaa hyvää lopputulosta ja missä se vaipanvaihto opetetaan? neljän äiti, jolle oma äiti jakoi monta lastenhoitovinkkiä
No sinä olet vain ollut sitten poikkeuksellsien avuton, kun et edes neljän kanssa ilman äitiäsi pärjännyt.
Itse opin vaipanvaihdon ihan töissä, kun olin puoli vuotta lääkäriperheen lapsia hoitamassa kouluaikana. Eikä se vaipanvaihto niiiiiin vaikea opittava ollut normaaliälyiselle ihmiselle.
Voi juku kun oot lystikäs. Mä opin vaipanvaihdon kummilapseni äidiltä, kun hoidin kummilastani teininä. Mutta tarkoitus oli ottaa kantaa vellovaan keskusteluun kommentilla jossa vanhempien, isovanhempien ja lasten kanssakäyminen ja neuvominen on ihan normaalia. Neuvonhan minäkin monessa asiassa vanhempiani. Nykypäivänä taitaa vain olla nuorten naisten vaikeaa ottaa vastaan neuvoja keneltäkään ja laittaa tossunsa alle miehensä ja tämän sukulaiset ja omansakin. Typerää toimintaa.
Minä olen 58-vuotias, enkä halua neuvoja, joita en erikseen kysy tai pyydä.
Enkä itse neuvo ja holhoa täysi-ikäisiä ihmisiä. En lapsiani, en vanhempiani, en edes dementoitunutta appeani. En työpaikalla.
Lähden siitä että jos ja kun aikuinen ihminen ei ole holhouksen alainen, hän vastaa itse asioistaan. Lapsiani minulla oli aikaa kasvattaa liki 20 vuotta. Tiedän tehneeni hyvää työtä, eikä minun enää tarvitse kaakattaa perässä "neuvomassa".
Ja kyllä, lainaan mökkiäni silti ja hoidan eri lapsia jos se vain sopii aikatauluihini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuo ole lapsellista kantaa henkulökohtaisia ongelmiaan lehtien palstoille, kun kyseessä oleva riitapari ei voi kommentoida tilannetta ja lukija ei näin ollen voi tehdä kokonaiskuvaa muodostaakseen mielipidettä.
Hänhän kirjoitti nimimerkillä. Ja kirjoituksessa oli ihan hyviä neuvoja kaikille isovanhemmille. Esimerkiksi vähän itsekeskeisempi mummo tai vaari ei välttämättä tule ajatelleeksi, että vastasyntyneen äidistä tuntuu pahalta, jos hänelle toitotetaan että vauva on täsmälleen isänsä suvun näköinen, eikä lainkaan äidin näköinen. Jos isovanhemmat tajuavat välttää tällaisia kommentteja niin suhde miniään ja lapsenlapsiin voi muodostua paljon paremmaksi. Kaikki voittavat, vai?
On yliherkkyyttä pahoittaa mielensä esim. tuollaisesta kommentista. On lisäksi fakta, että vauvat muistuttavat lähes aina isäänsä. Tämä on evoluution tapa sitouttaa lapsen isä lapsen hoitoon, koska tällöin hän tietää lapsen olevan hänen.
Kukaan ei voi sanoa toiselle että hänen tunteensa ovat yliherkkyyttä.
Toisekseen synnytyksen jälkeen ihminen on tyypillisesti aika herkillä, ja luulisi, että normaali hyväntahtoinen ihminen haluaa välttää pahoittamasta tuoreen äidin mieltä? Ja jos isovanhemmat eivät tajua että tuo voi loukata niin hyvähän se on että joku neuvoo heitä asiassa? Eikö isovanhemmat yleensä halua olla ystävällisiä lapsilleen ja näiden puolisoille? Ei kai heidän ole PAKKO päästä sanomaan tuollaista kommenttia synnytyssairaalassa?
Nyt ymmärrän miksi suomalaiset ovat usein niin kiusallisen hiljaisia. Eihän täällä uskalla suutaan avata kun aina joku pahoittaa mielensä.
Tuota...vastasynnyttäneelle äidille ei pidä korostaa, että vauva ei näytä lainkaan häneltä = mitään ei saa koskaan sanoa?
Pikemminkin vaikuttaa siltä, että aina pitäisi olla oikeus sanoa mitä tahansa, koska MULLA ON OIKEUS, tai pahoitetaan mieli niin ettei sanota koskaan mitään eikä tavata lapsenlapsiakaan enää ikinä.
Kenelle tulee edes mieleen, että tuollaisestakin joku voi mielensä pahoittaa? Ei minulle ainakaan.
No esimerkiksi minulle ja tälle hesariin kirjoittaneelle äidille. Ja minusta se on suht yleistä kun olen näistä tilanteista kuullut. Eikö ole siis hyvä, että mielipidekirjoittaja toi asian esiin, että isovanhemmat tajuavat ottaa tämän huomioon, että eivät loukkaa äitiä synnärillä? Minä ainakin olen tyytyväinen, jos minulle tuodaan esiin asia jolla olisin saattanut tahattomasti loukata toista, saati sitten lapsenlapseni äitiä. Se että sinua asia ei loukkaisi ei kuulu tähän, tuskin sinua loukkaa myöskään se että asia jää sanomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin kirjoitus oli todella asiallinen. Vaikea ymmärtää miten joku voisi olla eri mieltä siitä, että
-neuvoja ei pidä antaa pyytämättä
-tuoreiden vanhempien tunteita pitää kunnioittaa
-vanhemmat päättävät lapsestaan ja ydinperheensä asioista. Isovanhemmat eivät ole neuvotteluosapuoli lastensa perheen asioissa.En lue hesarin nettikommentteja koska ne ovat yleensä kamalaa kuraa ja niin näköjään tälläkin kertaa. Isovanhemmilla on toki aikaa siellä kommentoida, mikä selittääkin paljon...
Se on käsittämätöntä, että niin moni vielä luulee, että pyytämättä neuvojen antaminen on ihan ok. Ei ole, se on huonoa käytöstä.
Samaa mieltä paitsi ensimmäisestä kohdasta.
Minusta "neuvoja" voi antaa pyytämättäkin, jos näkee jotain itselle aivan selvää. Toki pitää olla mahdollisimman hienotunteinen eikä päsmäröivä.
Usein kuitenkin isovanhemmalla ihan oikeasti voi olla kokemusta pulmatilanteista ja ratkaisuja niihin. Aina ei tuore isä tai äiti osaa kysyä, kun ei edes tiedosta ongelmaa. Mutta tosi delikaattia touhua tämä ja jos ei ole varma, niin mieluummin hiljaa.
Ei voi. Se on loukkaavaa. Huonoa käytöstä.
Ja 99-prosenttisesti ne isovanhempien neuvot on vanhentuneita tai outoja.
Juuri siksi en neuvo. Annan lapsen kärsiä mieluummin kuin puutun siihen, että ulosteinen vaippa hautoo takamusta. Vanhemmat saavat määrittää hoidon tason, isovanhemmilla ei ole mitään lupaa sanoa, että nyt tee noin tai näin.
Ja tuo on se viisauden helmi joka sulla on antaa? 😂😂😂😂
Nykyvanhemmille opetetaan vaipanvaihto, joten voit olla ihan huoleti. Ja aikanasi peppusi voi rauhassa hautua hoitokodissa.
Kuten myös sinun. ohistelija ps: opettaminen ei takaa hyvää lopputulosta ja missä se vaipanvaihto opetetaan? neljän äiti, jolle oma äiti jakoi monta lastenhoitovinkkiä
No sinä olet vain ollut sitten poikkeuksellsien avuton, kun et edes neljän kanssa ilman äitiäsi pärjännyt.
Itse opin vaipanvaihdon ihan töissä, kun olin puoli vuotta lääkäriperheen lapsia hoitamassa kouluaikana. Eikä se vaipanvaihto niiiiiin vaikea opittava ollut normaaliälyiselle ihmiselle.
Voi juku kun oot lystikäs. Mä opin vaipanvaihdon kummilapseni äidiltä, kun hoidin kummilastani teininä. Mutta tarkoitus oli ottaa kantaa vellovaan keskusteluun kommentilla jossa vanhempien, isovanhempien ja lasten kanssakäyminen ja neuvominen on ihan normaalia. Neuvonhan minäkin monessa asiassa vanhempiani. Nykypäivänä taitaa vain olla nuorten naisten vaikeaa ottaa vastaan neuvoja keneltäkään ja laittaa tossunsa alle miehensä ja tämän sukulaiset ja omansakin. Typerää toimintaa.
Ei, vaan pyytämättä neuvominen vaan on huonoa käytöstä ja sosiaalista taitamattomuutta. Jos ihminen haluaa neuvoja, voit antaa niitä silloin. Poislukien jos lapsen turvallisuus on vaarassa (esimerkiksi vanhemmat kuskaavat autolla ilman turvaistuinta tai jättävät taaperon yksin kotiin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää tulla puolitiehen vastaan
Jaa, jos minun äitini vaikka haluaisi eläkkeestään maksaa itselleen Sisilian loman ja minun mielestäni hänen ei pitäisi tuhlata lainkaan matkailuun vaan jäädä kotiin, niin onko äitini velvollinen tulemaan puolitiehen vastaan ja tyytymään Ruotsin risteilyyn?
Moni lapsi joutuu määräilemään tuolla tavalla eikä se ole hauskaa olenkaan.
Mieheni isä mietti aurinkorannikolle muuttamista eli Espanjaan. Pakkohan häntä oli tomerasti toppuutella. Hän ei osaa kieliä eikä ole naapurimaata kauempana käynyt.
Vanhuuden vaivat painavat. Mitä, jos siellä jotain sattuu. Noin 80-v. Kauhee huoli olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai isovanhemmat määrittelevät itse osaltaan. Eihän se nyt niin mene että kun joku emäntä tyrkkää mukulan maailmaan ,niin yhtäkkiä hän on määräävässä asemassa kaikkiin muihin nähden kiristäen sillä omalla lapsellaan(jota pitäisi rakastaa eikä pitää kiistakapulana ja pelinappulana) jo synnäriltä että kuka saa tehdä ja mitä.
Nykymaailmassa ei sellaisia vaaroja ole että vaarin kanssa kiikkusyolissa istuminen olisi niin vaarallista ettei sitä saa tehdä.
Vanhemmat määräävät säännöt, isovanhemmat toki päättävät ovatko valmiita olemaan tekemisissä lastensa ja lastenlastensa kanssa näiden sääntöjen puitteissa vai eivätkö ollenkaan.
Juuri näin. Mutta vanhemmat hyväksyvät myös isovanhempien säännöt eivätkä oleta, että heillä on mitään asiaa siihen perhe-elämään. Jos hoitoapua ei tule, jos kesämökille ei voi mennä koska tahansa ja jos rahallista apua ei tarjota, niin siihen ei ole mitään sanomista. Puolin ja toisin tulee ymmärtää, että toisen reviirille ei mennä, vaikka miten olisi kiva viettää kesällä viikko oman perheen kesken Saimaan rannalla. Isovanhempien oikeus omaan elämään ei katoa, vaikka lapset lisääntyvät.
Mikään terve ihmissuhde ei pohjaudu kiristykseen tai uhkailuun.
Eikä henkisesti terve ihminen saa ihmissuhteita vain lahjomalla. Surullista elämää elät.
Lahjomalla? Ei tässä siitä ole kysymys vaan oman reviirin asettamisesta. Isovanhemmilla ei ole mitään sijaa lastensa perheissä ilman lupaa, mutta ihan samalla tavalla lapsilla pitää olla ymmärrystä siihen, että ei heilläkään ole sanomista omien vanhempiensa tekemisiin. Ei voi ajatella niin, että perhe voi määrätä isovanhempienkin asioista vain siksi, että he haluavat kiristää lapsenlapsella itselleen etuja. Viimeistään vauvaperheenä pitää tajuta, että enää ei olla osa lapsuudenperhettä, enää ei voida käyttää sen tarjoamia etuja hyväkseen. Pitää oppia tulemaan toimeen omillaan. Se on joskus aika hankalaa, kun ikää on 30 vuotta ja siihen asti on saanut olla paapottuna lapsuudenperheessään ja yhtäkkiä tulee ottaa itse vastuuta elämästään ja vauvasta. Tietenkin kuuntelematta vanhempien typeriä neuvoja.
Ja tietenkin jatkamalla treffailua, koska ensisijaisestihan sitä ollaan mies ja nainen ja omien vanhempien tulee varmistaa, että vauvaperheessäkin kipinä pysyy kirkkaana. Meillä on nyt ensimmäinen aikuisten sukupolvi, jossa iäkkäät vanhemmat varmistavat, että seksiä on tarpeeksi.
Juujuujuu. Kyllä tuli selväksi, että jos et pääse sinne lapsesi perheeseen mesoamaan, he ei saa käyttää mökkiäsi etkä sinä auta kirveelläkään.
Ja tuo loppuvuodatuksesi vain paljastaa koko narsistisen surkean elämäsi. Normaali terve vanhempi kasvattaa lapsistaan itsenäisiä, itsevarmoja ja pärjääviä, eikä kiedo heitä sinne "lapsuudenperheen" uumeniin masentuneena ja nujerrettuna.
Siis mitä? Olen 41v ikäinen kahden teinin äiti, mistä keksit, että olen isoäiti?
Ja mitään normaaliin vanhemmuuteen tulee, niin nyt keskustelalaan tuosta Hesarin yleisönosastokirjoituksesta, jossa kahden lapsen äiti valitti, että isovanhemmat puuttuvat liikaa vauvaperheen elämään ja toisaalta eivät ymmärrä, että heidän tulee vapauttaa lapsensa vauvaperhe-elämästä ja päästää treffeille. Minusta sellainen ei ole kovin aikuista eikä kovin normaalia, mutta ketjussa moni on jo todennut, että noinhan sen pitää olla.
Ovatko nykyvanhemmat treffeineen siis kasvatuksen tulosta eli liikaa paaponeiden vanhempien helmoissa?
Jaaha, se olet siis sinä. Sama ylenkatsova paska joka aina näissä ketjuissa pätee.
Ja sinä olet se, jolla ei ole kykyä keskusteluun, koska ainoa tavoitteesi on mollata muita, ei esittää perusteltuja mielipiteitä.
Nytkään et pystynyt vastaamaan yksinkertaiseen kysymykseen, joten ei ihme, että sinulla on paha olo itsesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidin kirjoitus oli todella asiallinen. Vaikea ymmärtää miten joku voisi olla eri mieltä siitä, että
-neuvoja ei pidä antaa pyytämättä
-tuoreiden vanhempien tunteita pitää kunnioittaa
-vanhemmat päättävät lapsestaan ja ydinperheensä asioista. Isovanhemmat eivät ole neuvotteluosapuoli lastensa perheen asioissa.En lue hesarin nettikommentteja koska ne ovat yleensä kamalaa kuraa ja niin näköjään tälläkin kertaa. Isovanhemmilla on toki aikaa siellä kommentoida, mikä selittääkin paljon...
Se on käsittämätöntä, että niin moni vielä luulee, että pyytämättä neuvojen antaminen on ihan ok. Ei ole, se on huonoa käytöstä.
Minusta neuvoja voi antaa, MUTTA korostaisin etityisesti tuota esille nostamaasi pointtia, että isovanhemmat eivät ole mikään neuvotteluosapuoli. Eli neuvoa voi, mutta pitää myös mukisematta hyväksyä se, että niitä neuvoja ei välttämättä noudateta vaan perheessä toimitaan toisin.
Yksi pieni mutta aika perus esimerkki on se, että isovanhemmille tuntuu olevan aika vaikea noudattaa hammaslääkärien ohjeita siitä, että vauvaa ei saa syöttää omassa suussa olleella lusikalla hammaskarieksen välttämiseksi. Minun on aika hankala ymmärtää, miksi tuollaista pikkujuttua ei voi noudattaa, jos vanhemmat niin toivovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai isovanhemmat määrittelevät itse osaltaan. Eihän se nyt niin mene että kun joku emäntä tyrkkää mukulan maailmaan ,niin yhtäkkiä hän on määräävässä asemassa kaikkiin muihin nähden kiristäen sillä omalla lapsellaan(jota pitäisi rakastaa eikä pitää kiistakapulana ja pelinappulana) jo synnäriltä että kuka saa tehdä ja mitä.
Nykymaailmassa ei sellaisia vaaroja ole että vaarin kanssa kiikkusyolissa istuminen olisi niin vaarallista ettei sitä saa tehdä.
Vanhemmat määräävät säännöt, isovanhemmat toki päättävät ovatko valmiita olemaan tekemisissä lastensa ja lastenlastensa kanssa näiden sääntöjen puitteissa vai eivätkö ollenkaan.
Juuri näin. Mutta vanhemmat hyväksyvät myös isovanhempien säännöt eivätkä oleta, että heillä on mitään asiaa siihen perhe-elämään. Jos hoitoapua ei tule, jos kesämökille ei voi mennä koska tahansa ja jos rahallista apua ei tarjota, niin siihen ei ole mitään sanomista. Puolin ja toisin tulee ymmärtää, että toisen reviirille ei mennä, vaikka miten olisi kiva viettää kesällä viikko oman perheen kesken Saimaan rannalla. Isovanhempien oikeus omaan elämään ei katoa, vaikka lapset lisääntyvät.
Mikään terve ihmissuhde ei pohjaudu kiristykseen tai uhkailuun.
Eikä henkisesti terve ihminen saa ihmissuhteita vain lahjomalla. Surullista elämää elät.
Lahjomalla? Ei tässä siitä ole kysymys vaan oman reviirin asettamisesta. Isovanhemmilla ei ole mitään sijaa lastensa perheissä ilman lupaa, mutta ihan samalla tavalla lapsilla pitää olla ymmärrystä siihen, että ei heilläkään ole sanomista omien vanhempiensa tekemisiin. Ei voi ajatella niin, että perhe voi määrätä isovanhempienkin asioista vain siksi, että he haluavat kiristää lapsenlapsella itselleen etuja. Viimeistään vauvaperheenä pitää tajuta, että enää ei olla osa lapsuudenperhettä, enää ei voida käyttää sen tarjoamia etuja hyväkseen. Pitää oppia tulemaan toimeen omillaan. Se on joskus aika hankalaa, kun ikää on 30 vuotta ja siihen asti on saanut olla paapottuna lapsuudenperheessään ja yhtäkkiä tulee ottaa itse vastuuta elämästään ja vauvasta. Tietenkin kuuntelematta vanhempien typeriä neuvoja.
Ja tietenkin jatkamalla treffailua, koska ensisijaisestihan sitä ollaan mies ja nainen ja omien vanhempien tulee varmistaa, että vauvaperheessäkin kipinä pysyy kirkkaana. Meillä on nyt ensimmäinen aikuisten sukupolvi, jossa iäkkäät vanhemmat varmistavat, että seksiä on tarpeeksi.
Juujuujuu. Kyllä tuli selväksi, että jos et pääse sinne lapsesi perheeseen mesoamaan, he ei saa käyttää mökkiäsi etkä sinä auta kirveelläkään.
Ja tuo loppuvuodatuksesi vain paljastaa koko narsistisen surkean elämäsi. Normaali terve vanhempi kasvattaa lapsistaan itsenäisiä, itsevarmoja ja pärjääviä, eikä kiedo heitä sinne "lapsuudenperheen" uumeniin masentuneena ja nujerrettuna.
Siis mitä? Olen 41v ikäinen kahden teinin äiti, mistä keksit, että olen isoäiti?
Ja mitään normaaliin vanhemmuuteen tulee, niin nyt keskustelalaan tuosta Hesarin yleisönosastokirjoituksesta, jossa kahden lapsen äiti valitti, että isovanhemmat puuttuvat liikaa vauvaperheen elämään ja toisaalta eivät ymmärrä, että heidän tulee vapauttaa lapsensa vauvaperhe-elämästä ja päästää treffeille. Minusta sellainen ei ole kovin aikuista eikä kovin normaalia, mutta ketjussa moni on jo todennut, että noinhan sen pitää olla.
Ovatko nykyvanhemmat treffeineen siis kasvatuksen tulosta eli liikaa paaponeiden vanhempien helmoissa?
Jaaha, se olet siis sinä. Sama ylenkatsova paska joka aina näissä ketjuissa pätee.
Ja sinä olet se, jolla ei ole kykyä keskusteluun, koska ainoa tavoitteesi on mollata muita, ei esittää perusteltuja mielipiteitä.
Nytkään et pystynyt vastaamaan yksinkertaiseen kysymykseen, joten ei ihme, että sinulla on paha olo itsesi kanssa.
Ai tarkoitat tuota kirjoituksesi viimeistä aivopierua?
Nykyään tosiaan viranomaiset jankkaavat siitä omasta ajasta, että vanhempien pitää ottaa omaa aikaa.
Ei se vanhempien keksintö ole, vaan sitä tuputetaan heille.
Nykyvanhempien vanhemmathan ottivat sen aikoinaan ihan sujuvasti, monella lapset olivat enemmän mummoloissa kuin kotonaan. Ystävänikin kertoi että heidät lähetettiin aina koulun loputtua 2,5 kuukaudeksi mummolaan.
Ja lapset jätettiin tosi pieninä itsekseen, muistan kuinka itse olin veljeni kanssa lapsenvahtina kun olin viisi. Äiti halusi harrastaa kunnallispolitiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan asiallisia kommenttejahan nuo ovat (tosin toi viittaus uskonsotiin tässä yhteydessä jäi kyllä vähän hämäräksi). Aika paljon minusta tosiaan vaadittu, että vanhemmat täysin määrittelevät isovanhempien roolin, eikähän se kuitenkin kompromissi aikuistne ihmisten kesken ole? Oma appiukko auttoi aina kun pystyi, pystyminen oli kiinni siitä, mikä vaihe ryyppyputkesta miloinkin oli meneillään. Ei siinä meikäläisen päätökset "vaarin roolista perheessä" olisi paljoa auttaneet. Ja mitä tulee neuvoihin: esikoisella oli ihottumaa pitkin naamaa ja jalkoja, neuvolan mielestä oli ihan tavallista "kuivaihoisuutta, rasvaa perusrasvalla ja kortisonilla jos iho on rikki", poika oli 3kk. Sitten käytiin moikkaamassa isomummoa, siis mun mummoa ja hänen ekat sanansa olivat, että "voi miten paha maitorupi hällä on, mahtaa olla ikävän tuntuista?" siltä istumalta varasin yksityisen ihotautilääkärin ja katos ketaletta, ei maito, mutta 4-5 muuta ruoka-aineallergiaa löytyi samantien, jotka minä olin imettämällä hänelle siirtänyt. että kyllä niitä neuvojakin joskus kannattaa kuunnella, oman väsymyksen keskellä ei välttämättä ole itse aina kaikista skarpeimmillaan. Ja ei, en ole isovanhempi, enkä tule olemaan vielä moneen vuoteen, esikoinen on nyt 11v.
Olen samaa mieltä. Neuvoja kannattaa kuunnella. On ihan turhaa ylpeyttä ja itsepäisyyttä jos ei kykene ottamaan vastaan vanhemman sukupolven neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan asiallisia kommenttejahan nuo ovat (tosin toi viittaus uskonsotiin tässä yhteydessä jäi kyllä vähän hämäräksi). Aika paljon minusta tosiaan vaadittu, että vanhemmat täysin määrittelevät isovanhempien roolin, eikähän se kuitenkin kompromissi aikuistne ihmisten kesken ole? Oma appiukko auttoi aina kun pystyi, pystyminen oli kiinni siitä, mikä vaihe ryyppyputkesta miloinkin oli meneillään. Ei siinä meikäläisen päätökset "vaarin roolista perheessä" olisi paljoa auttaneet. Ja mitä tulee neuvoihin: esikoisella oli ihottumaa pitkin naamaa ja jalkoja, neuvolan mielestä oli ihan tavallista "kuivaihoisuutta, rasvaa perusrasvalla ja kortisonilla jos iho on rikki", poika oli 3kk. Sitten käytiin moikkaamassa isomummoa, siis mun mummoa ja hänen ekat sanansa olivat, että "voi miten paha maitorupi hällä on, mahtaa olla ikävän tuntuista?" siltä istumalta varasin yksityisen ihotautilääkärin ja katos ketaletta, ei maito, mutta 4-5 muuta ruoka-aineallergiaa löytyi samantien, jotka minä olin imettämällä hänelle siirtänyt. että kyllä niitä neuvojakin joskus kannattaa kuunnella, oman väsymyksen keskellä ei välttämättä ole itse aina kaikista skarpeimmillaan. Ja ei, en ole isovanhempi, enkä tule olemaan vielä moneen vuoteen, esikoinen on nyt 11v.
Olen samaa mieltä. Neuvoja kannattaa kuunnella. On ihan turhaa ylpeyttä ja itsepäisyyttä jos ei kykene ottamaan vastaan vanhemman sukupolven neuvoja.
Samalla tavalla se vanhempi sukupolvi voisi ottaa huomioon, että osa niistä neuvoista ja entisistä toimintatavoista on tänä päivänä vanhentuneita ja tieteellisen tutkimuksen valossa jopa haitallisia lapselle (vrt. esim yllä oleva hammaskaries esimerkki ja vaikkapa pienen vauvan vatsallaan nukuttaminen). Jos vanhemmat haluavat noudattaa uusinta tietoa, kyllä isovanhemmillakin pitäisi olla valmiudet toimia sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai isovanhemmat määrittelevät itse osaltaan. Eihän se nyt niin mene että kun joku emäntä tyrkkää mukulan maailmaan ,niin yhtäkkiä hän on määräävässä asemassa kaikkiin muihin nähden kiristäen sillä omalla lapsellaan(jota pitäisi rakastaa eikä pitää kiistakapulana ja pelinappulana) jo synnäriltä että kuka saa tehdä ja mitä.
Nykymaailmassa ei sellaisia vaaroja ole että vaarin kanssa kiikkusyolissa istuminen olisi niin vaarallista ettei sitä saa tehdä.
Vanhemmat määräävät säännöt, isovanhemmat toki päättävät ovatko valmiita olemaan tekemisissä lastensa ja lastenlastensa kanssa näiden sääntöjen puitteissa vai eivätkö ollenkaan.
Juuri näin. Mutta vanhemmat hyväksyvät myös isovanhempien säännöt eivätkä oleta, että heillä on mitään asiaa siihen perhe-elämään. Jos hoitoapua ei tule, jos kesämökille ei voi mennä koska tahansa ja jos rahallista apua ei tarjota, niin siihen ei ole mitään sanomista. Puolin ja toisin tulee ymmärtää, että toisen reviirille ei mennä, vaikka miten olisi kiva viettää kesällä viikko oman perheen kesken Saimaan rannalla. Isovanhempien oikeus omaan elämään ei katoa, vaikka lapset lisääntyvät.
Tän on pakko olla mun vanhempien kirjoittama! Nämä otti heti sen asenteen että ”elämme vain itsellemme ja isovanhhemnilsi emme ala”! Juuri tämä että eivät hoida yhtään sekuntia edes hädässä, koska kyse on ”periaatteesta”. Eivät osta lahjoja koska kyse on ”periaatekysynys”. Panttaavat mökkiään, mökki on VAIN heidän eikä kukaan lapsista saa rulla käymään. Eivät käy lastenlasten synttäreillä eivätkä kyläile tai soittele.
No näin meni kivasti sellaset 10v ajan eöi isovanhemmat ”määrittelivät” tiukasti että he elävät vain itseään varten ja mitään lpsenlapsia ei hoideta eikä aikuisia lapsia auteta.
Mutta annas olla - karma is a bitch - kävikin niin että toiselle tuli paha sairaus, toinen on muiten vaan avuton ja nyt pitäisi HEITÄ olla auttamassa.
Voi voi moten kurjaa kun nyt on MULLA samanlainen periaatepäätös eli keskityn omaan perheeseen. En lähde mökkitalkoisiin enkä siivoamaan, en kuskaamaan enkä remontoimaan.
Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. Minä olen oppinut elämään ilman mitään apua ja tukea tässä vuosien mittaan. Opetelkoot paskapää isovanhemmat nyt samalla lailla. En kuuntele niiden v*trumaista kitinää.
Joo, isovanhemmat kun heti kättelyssä oikein jyrkin sanoin rajaa itsensä ulos nuoren perheen elämästä niskojaan nakellen, niin sitten se palaaminen myöhemmin saattaa olla mahdotonta.
Lähipiirissä pari tällaista tapausta nähneenä, isovanhempien ylpeä ja omahyväinen niskojen nakkelu onkin myöhemmin vaihtunut marttyyriulinaan, kun niitä välejä lapsen perheeseen ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin kirjoitus oli todella asiallinen. Vaikea ymmärtää miten joku voisi olla eri mieltä siitä, että
-neuvoja ei pidä antaa pyytämättä
-tuoreiden vanhempien tunteita pitää kunnioittaa
-vanhemmat päättävät lapsestaan ja ydinperheensä asioista. Isovanhemmat eivät ole neuvotteluosapuoli lastensa perheen asioissa.En lue hesarin nettikommentteja koska ne ovat yleensä kamalaa kuraa ja niin näköjään tälläkin kertaa. Isovanhemmilla on toki aikaa siellä kommentoida, mikä selittääkin paljon...
Se on käsittämätöntä, että niin moni vielä luulee, että pyytämättä neuvojen antaminen on ihan ok. Ei ole, se on huonoa käytöstä.
Samaa mieltä paitsi ensimmäisestä kohdasta.
Minusta "neuvoja" voi antaa pyytämättäkin, jos näkee jotain itselle aivan selvää. Toki pitää olla mahdollisimman hienotunteinen eikä päsmäröivä.
Usein kuitenkin isovanhemmalla ihan oikeasti voi olla kokemusta pulmatilanteista ja ratkaisuja niihin. Aina ei tuore isä tai äiti osaa kysyä, kun ei edes tiedosta ongelmaa. Mutta tosi delikaattia touhua tämä ja jos ei ole varma, niin mieluummin hiljaa.
Ei voi. Se on loukkaavaa. Huonoa käytöstä.
Ja 99-prosenttisesti ne isovanhempien neuvot on vanhentuneita tai outoja.
Juuri siksi en neuvo. Annan lapsen kärsiä mieluummin kuin puutun siihen, että ulosteinen vaippa hautoo takamusta. Vanhemmat saavat määrittää hoidon tason, isovanhemmilla ei ole mitään lupaa sanoa, että nyt tee noin tai näin.
Ja tuo on se viisauden helmi joka sulla on antaa? 😂😂😂😂
Nykyvanhemmille opetetaan vaipanvaihto, joten voit olla ihan huoleti. Ja aikanasi peppusi voi rauhassa hautua hoitokodissa.
Kuten myös sinun. ohistelija ps: opettaminen ei takaa hyvää lopputulosta ja missä se vaipanvaihto opetetaan? neljän äiti, jolle oma äiti jakoi monta lastenhoitovinkkiä
No sinä olet vain ollut sitten poikkeuksellsien avuton, kun et edes neljän kanssa ilman äitiäsi pärjännyt.
Itse opin vaipanvaihdon ihan töissä, kun olin puoli vuotta lääkäriperheen lapsia hoitamassa kouluaikana. Eikä se vaipanvaihto niiiiiin vaikea opittava ollut normaaliälyiselle ihmiselle.
Voi juku kun oot lystikäs. Mä opin vaipanvaihdon kummilapseni äidiltä, kun hoidin kummilastani teininä. Mutta tarkoitus oli ottaa kantaa vellovaan keskusteluun kommentilla jossa vanhempien, isovanhempien ja lasten kanssakäyminen ja neuvominen on ihan normaalia. Neuvonhan minäkin monessa asiassa vanhempiani. Nykypäivänä taitaa vain olla nuorten naisten vaikeaa ottaa vastaan neuvoja keneltäkään ja laittaa tossunsa alle miehensä ja tämän sukulaiset ja omansakin. Typerää toimintaa.
Minä olen 58-vuotias, enkä halua neuvoja, joita en erikseen kysy tai pyydä.
Enkä itse neuvo ja holhoa täysi-ikäisiä ihmisiä. En lapsiani, en vanhempiani, en edes dementoitunutta appeani. En työpaikalla.
Lähden siitä että jos ja kun aikuinen ihminen ei ole holhouksen alainen, hän vastaa itse asioistaan. Lapsiani minulla oli aikaa kasvattaa liki 20 vuotta. Tiedän tehneeni hyvää työtä, eikä minun enää tarvitse kaakattaa perässä "neuvomassa".
Ja kyllä, lainaan mökkiäni silti ja hoidan eri lapsia jos se vain sopii aikatauluihini.
Sä ootkin jo niin vanha että tiedät kaiken ja kaikesta, vai mitä? Ei vaan, mun lapsenikin neuvoo mua asioissa, joita en edes tiedä olevan olemassa. Tietämätön voi olla muttei kannata olla tyhmä.
Ehkä tilanteen voisi tiivistää seuraavasti:
- Vanhemmat määrittävät osaltaan sen, minkä verran isovanhemmat saavat olla osallisina ja miten.
- Isovanhemmat määrittävät omalta osaltaan, minkä verran haluavat olla osallisia ja miten.
- Osallisuus sitten määrittyy siitä, missä kohtaa nämä alueet kohtaavat. Isovanhemmalta ei saa olettaa enemmän tai muuta, kuin hän itse haluaa antaa ja toisaalta isovanhempi ei voi osallistua enempää tai toisin, kuin vanhemmat hyväksyvät.
Ristiriitoja tulee, jos näissä alueissa on suuntaan tai toiseen liian isot erot. Toki keskustelemalla voi yrittää löytää kompromisseja, jos molemissa osapuolissa on kompromissivalmiutta. Jos ei ole, niin sitten kohdataan vain sillä alueella, missä halutaan samaa.
Itselleni kompromissi on ollut mm se, ettei meillä on kasvatusnäkemyksissä eroavaisuuksia, mutta olen tarvinnut isovanhempien hoitoapua ja heillä on sitä ollut halua antaa. Olen antanut heidän toimia kuten haluavat, kun kerta hoitoapuaan antavat, eli win-win.
Toki myöhemmin tähän suhdesoppaan tulee osalliseksi myös lasten omat halut, tarpeet ja rajat.
Vierailija kirjoitti:
Ja tietenkin jatkamalla treffailua, koska ensisijaisestihan sitä ollaan mies ja nainen ja omien vanhempien tulee varmistaa, että vauvaperheessäkin kipinä pysyy kirkkaana. Meillä on nyt ensimmäinen aikuisten sukupolvi, jossa iäkkäät vanhemmat varmistavat, että seksiä on tarpeeksi.
Apua, tämä kuulosti jo... ...kitkerältä. Ihan kuin olisit jäänyt jostain itse paitsi.
Mitä sitten, että on kiva rauhassa mm. harrastaa seksiä, kun hoitaja katsoo lapsia? Vanhemman hyvinvointi heijastuu aina suhteeseen lapsen kanssa.
Toki eri asia on, jos vanhemmilla on jatkuvasti kahdenkeskisiä lomia ja lapset hoidossa.
Se Hesarin kirjoitus on varmaan provo. Mä en ihan oikeasti usko, että Suomessa on liian tuppautuvia ihmisiä olemassakaan. Edes niitä isovanhempia.
Meillä kun on kulttuurisesti ollut jo pitkään tapana pitää tosi etäisiä välejä kaikkiin. Jopa omiin lapsiin, niin en mä usko, että vanhemmat isovanhemmiksi tultuaan olisi yhtäkkiä riesaksi asti tuppautumassa. En vaan usko. En ole livenä tavannut sellaisia ikinä.
Kun kaikki kaikissa ikäryhmissä valittaa yksinäisyyttä ja kaverin puutetta, niin tuollainen ei vaan ole mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan asiallisia kommenttejahan nuo ovat (tosin toi viittaus uskonsotiin tässä yhteydessä jäi kyllä vähän hämäräksi). Aika paljon minusta tosiaan vaadittu, että vanhemmat täysin määrittelevät isovanhempien roolin, eikähän se kuitenkin kompromissi aikuistne ihmisten kesken ole? Oma appiukko auttoi aina kun pystyi, pystyminen oli kiinni siitä, mikä vaihe ryyppyputkesta miloinkin oli meneillään. Ei siinä meikäläisen päätökset "vaarin roolista perheessä" olisi paljoa auttaneet. Ja mitä tulee neuvoihin: esikoisella oli ihottumaa pitkin naamaa ja jalkoja, neuvolan mielestä oli ihan tavallista "kuivaihoisuutta, rasvaa perusrasvalla ja kortisonilla jos iho on rikki", poika oli 3kk. Sitten käytiin moikkaamassa isomummoa, siis mun mummoa ja hänen ekat sanansa olivat, että "voi miten paha maitorupi hällä on, mahtaa olla ikävän tuntuista?" siltä istumalta varasin yksityisen ihotautilääkärin ja katos ketaletta, ei maito, mutta 4-5 muuta ruoka-aineallergiaa löytyi samantien, jotka minä olin imettämällä hänelle siirtänyt. että kyllä niitä neuvojakin joskus kannattaa kuunnella, oman väsymyksen keskellä ei välttämättä ole itse aina kaikista skarpeimmillaan. Ja ei, en ole isovanhempi, enkä tule olemaan vielä moneen vuoteen, esikoinen on nyt 11v.
Olen samaa mieltä. Neuvoja kannattaa kuunnella. On ihan turhaa ylpeyttä ja itsepäisyyttä jos ei kykene ottamaan vastaan vanhemman sukupolven neuvoja.
Jaa, minulle on mm neuvottu, että lasta pitää kantaa vielä nelivuotiaanakin, että isompaa sisarusta ei saa kieltää lyömästä pienempäänsä, että lapsen pitää syödä koko ajan ja että aikuisen pitää syöttää vielä eskarilaistakin, että viisivuotias on liian pieni pukemaan itse, että lasta ei koskaan missään tapauksessa saa pakottaa mihinkään vaan pitää harhauttelemalla ja curlaamalla selvittää kaikki tilanteet, myös esim kadulle juokseminen, että lapsen hampaita ei tarvitse pestä joka päivä ja että lapsen pitää saada päättää itse.
Ja että vieressä ei saa ikinä lapsi nukkua. Ja että lapsi ei sairastaisi astmaa eikä refluksia jos minä en kuvittelisi hänen sairastavan niitä. Eikä ennen ollut allergioita ja kaikki kulki monoissa, jotka on hyvät jalkineet nykyäänkin.
#74:lle ja muillekin:
Eläköön Suomi ja suomalaiset, Impivaarasta kumpuava periaatteellinen ja periksi antamaton asenne.
Kenelle tulee edes mieleen, että tuollaisestakin joku voi mielensä pahoittaa? Ei minulle ainakaan.