Äiti kirjoittaa Hesarissa sekaantuvista isovanhemmista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuo ole lapsellista kantaa henkulökohtaisia ongelmiaan lehtien palstoille, kun kyseessä oleva riitapari ei voi kommentoida tilannetta ja lukija ei näin ollen voi tehdä kokonaiskuvaa muodostaakseen mielipidettä.

Hänhän kirjoitti nimimerkillä. Ja kirjoituksessa oli ihan hyviä neuvoja kaikille isovanhemmille. Esimerkiksi vähän itsekeskeisempi mummo tai vaari ei välttämättä tule ajatelleeksi, että vastasyntyneen äidistä tuntuu pahalta, jos hänelle toitotetaan että vauva on täsmälleen isänsä suvun näköinen, eikä lainkaan äidin näköinen. Jos isovanhemmat tajuavat välttää tällaisia kommentteja niin suhde miniään ja lapsenlapsiin voi muodostua paljon paremmaksi. Kaikki voittavat, vai?

On yliherkkyyttä pahoittaa mielensä esim. tuollaisesta kommentista. On lisäksi fakta, että vauvat muistuttavat lähes aina isäänsä. Tämä on evoluution tapa sitouttaa lapsen isä lapsen hoitoon, koska tällöin hän tietää lapsen olevan hänen.

Kukaan ei voi sanoa toiselle että hänen tunteensa ovat yliherkkyyttä.

Toisekseen synnytyksen jälkeen ihminen on tyypillisesti aika herkillä, ja luulisi, että normaali hyväntahtoinen ihminen haluaa välttää pahoittamasta tuoreen äidin mieltä? Ja jos isovanhemmat eivät tajua että tuo voi loukata niin hyvähän se on että joku neuvoo heitä asiassa? Eikö isovanhemmat yleensä halua olla ystävällisiä lapsilleen ja näiden puolisoille? Ei kai heidän ole PAKKO päästä sanomaan tuollaista kommenttia synnytyssairaalassa?

Sori, mutta kuinka huono itsetunto sulla on? Mulla on kolme poikaa ja kjokaisen kohdalla on synnärillä todettu (myös henkilökunnan toimesta) että "onpa isänsä näköinen". En ole tuota itseeni ottanut, käsitykseni mukana ihmiset usein ovat toisen tai molempien vanhempiensa näköisiä. Ovat nyt teinejä ja kaksi kolmesta on edelleen ihan isänsä näköisiä, yksi on kuin ilmetty mun isä. Edelleenkään en loukkaannu tilanteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin kirjoitus oli todella asiallinen. Vaikea ymmärtää miten joku voisi olla eri mieltä siitä, että

-neuvoja ei pidä antaa pyytämättä

-tuoreiden vanhempien tunteita pitää kunnioittaa

-vanhemmat päättävät lapsestaan ja ydinperheensä asioista. Isovanhemmat eivät ole neuvotteluosapuoli lastensa perheen asioissa.

En lue hesarin nettikommentteja koska ne ovat yleensä kamalaa kuraa ja niin näköjään tälläkin kertaa. Isovanhemmilla on toki aikaa siellä kommentoida, mikä selittääkin paljon...

Se on käsittämätöntä, että niin moni vielä luulee, että pyytämättä neuvojen antaminen on ihan ok. Ei ole, se on huonoa käytöstä.

Samaa mieltä paitsi ensimmäisestä kohdasta. 

Minusta "neuvoja" voi antaa pyytämättäkin, jos näkee jotain itselle aivan selvää.  Toki pitää olla mahdollisimman hienotunteinen eikä päsmäröivä. 

Usein kuitenkin isovanhemmalla ihan oikeasti voi olla kokemusta pulmatilanteista ja ratkaisuja niihin. Aina ei tuore isä tai äiti osaa kysyä, kun ei edes tiedosta ongelmaa. Mutta tosi delikaattia touhua tämä ja jos ei ole varma, niin mieluummin hiljaa. 

Ei voi. Se on loukkaavaa. Huonoa käytöstä.

Ja 99-prosenttisesti ne isovanhempien neuvot on vanhentuneita tai outoja.

Juuri siksi en neuvo. Annan lapsen kärsiä mieluummin kuin puutun siihen, että ulosteinen vaippa hautoo takamusta. Vanhemmat saavat määrittää hoidon tason, isovanhemmilla ei ole mitään lupaa sanoa, että nyt tee noin tai näin.

Ja tuo on se viisauden helmi joka sulla on antaa? 😂😂😂😂

Nykyvanhemmille opetetaan vaipanvaihto, joten voit olla ihan huoleti. Ja aikanasi peppusi voi rauhassa hautua hoitokodissa.

Kuten myös sinun. ohistelija ps: opettaminen ei takaa hyvää lopputulosta ja missä se vaipanvaihto opetetaan? neljän äiti, jolle oma äiti jakoi monta lastenhoitovinkkiä

No sinä olet vain ollut sitten poikkeuksellsien avuton, kun et edes neljän kanssa ilman äitiäsi pärjännyt.

Itse opin vaipanvaihdon ihan töissä, kun olin puoli vuotta lääkäriperheen lapsia hoitamassa kouluaikana. Eikä se vaipanvaihto niiiiiin vaikea opittava ollut normaaliälyiselle ihmiselle.

Voi juku kun oot lystikäs. Mä opin vaipanvaihdon kummilapseni äidiltä, kun hoidin kummilastani teininä. Mutta tarkoitus oli ottaa kantaa vellovaan keskusteluun kommentilla jossa vanhempien, isovanhempien ja lasten kanssakäyminen ja neuvominen on ihan normaalia. Neuvonhan minäkin monessa asiassa vanhempiani. Nykypäivänä taitaa vain olla nuorten naisten vaikeaa ottaa vastaan neuvoja keneltäkään ja laittaa tossunsa alle miehensä ja tämän sukulaiset ja omansakin. Typerää toimintaa.

Ei, vaan pyytämättä neuvominen vaan on huonoa käytöstä ja sosiaalista taitamattomuutta. Jos ihminen haluaa neuvoja, voit antaa niitä silloin. Poislukien jos lapsen turvallisuus on vaarassa (esimerkiksi vanhemmat kuskaavat autolla ilman turvaistuinta tai jättävät taaperon yksin kotiin).

Sosiaalista taitamattomuutta ja huonoa käytöstä on leimata aivan kaikki kielletyksi. Eikö ole ihan normaali keskustelunaihe, mitä tehdään ja miten ja miksi? Suomi on niksien luvattu maa. Ilmeisesti jossain miniän kultaisessa kirjassa  niitä saa olla ainoastaan Pirkan palstalla, ettei kukaan VAAN loukkaannu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan asiallisia kommenttejahan nuo ovat (tosin toi viittaus uskonsotiin tässä yhteydessä jäi kyllä vähän hämäräksi). Aika paljon minusta tosiaan vaadittu, että vanhemmat täysin määrittelevät isovanhempien roolin, eikähän se kuitenkin kompromissi aikuistne ihmisten kesken ole? Oma appiukko auttoi aina kun pystyi, pystyminen oli kiinni siitä, mikä vaihe ryyppyputkesta miloinkin oli meneillään. Ei siinä meikäläisen päätökset "vaarin roolista perheessä" olisi paljoa auttaneet. Ja mitä tulee neuvoihin: esikoisella oli ihottumaa pitkin naamaa ja jalkoja, neuvolan mielestä oli ihan tavallista "kuivaihoisuutta, rasvaa perusrasvalla ja kortisonilla jos iho on rikki", poika oli 3kk. Sitten käytiin moikkaamassa isomummoa, siis mun mummoa ja hänen ekat sanansa olivat, että "voi miten paha maitorupi hällä on, mahtaa olla ikävän tuntuista?"  siltä istumalta varasin yksityisen ihotautilääkärin ja katos ketaletta, ei maito, mutta 4-5 muuta ruoka-aineallergiaa löytyi samantien, jotka minä olin imettämällä hänelle siirtänyt. että kyllä niitä neuvojakin joskus kannattaa kuunnella, oman väsymyksen keskellä ei välttämättä ole itse aina kaikista skarpeimmillaan. Ja ei, en ole isovanhempi, enkä tule olemaan vielä moneen vuoteen, esikoinen on nyt 11v.

Olen samaa mieltä. Neuvoja kannattaa kuunnella. On ihan turhaa ylpeyttä ja itsepäisyyttä jos ei kykene ottamaan vastaan vanhemman sukupolven neuvoja. 

Jaa, minulle on mm neuvottu, että lasta pitää kantaa vielä nelivuotiaanakin, että isompaa sisarusta ei saa kieltää lyömästä pienempäänsä, että lapsen pitää syödä koko ajan ja että aikuisen pitää syöttää vielä eskarilaistakin, että viisivuotias on liian pieni pukemaan itse, että lasta ei koskaan missään tapauksessa saa pakottaa mihinkään vaan pitää harhauttelemalla ja curlaamalla selvittää kaikki tilanteet, myös esim kadulle juokseminen, että lapsen hampaita ei tarvitse pestä joka päivä ja että lapsen pitää saada päättää itse.

Ja että vieressä ei saa ikinä lapsi nukkua. Ja että lapsi ei sairastaisi astmaa eikä refluksia jos minä en kuvittelisi hänen sairastavan niitä. Eikä ennen ollut allergioita ja kaikki kulki monoissa, jotka on hyvät jalkineet nykyäänkin.

Neuvojen kuuntelu on eri asia kuin niiden toteuttaminen. Kukaan ei käske sinua toteuttamaan typeriä neuvoja vaan ehdottaa että kuuntelet ne hyvät. Ihan normaalia toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai isovanhemmat määrittelevät itse osaltaan. Eihän se nyt niin mene että kun joku emäntä tyrkkää mukulan maailmaan ,niin yhtäkkiä hän on määräävässä asemassa kaikkiin muihin nähden kiristäen sillä omalla lapsellaan(jota pitäisi rakastaa eikä pitää kiistakapulana ja pelinappulana) jo synnäriltä että kuka saa tehdä ja mitä. 

Nykymaailmassa ei sellaisia vaaroja ole että vaarin kanssa kiikkusyolissa istuminen olisi niin vaarallista ettei sitä saa tehdä.

Vanhemmat määräävät säännöt, isovanhemmat toki päättävät ovatko valmiita olemaan tekemisissä lastensa ja lastenlastensa kanssa näiden sääntöjen puitteissa vai eivätkö ollenkaan.

Juuri näin. Mutta vanhemmat hyväksyvät myös isovanhempien säännöt eivätkä oleta, että heillä on mitään asiaa siihen perhe-elämään. Jos hoitoapua ei tule, jos kesämökille ei voi mennä koska tahansa ja jos rahallista apua ei tarjota, niin siihen ei ole mitään sanomista. Puolin ja toisin tulee ymmärtää, että toisen reviirille ei mennä, vaikka miten olisi kiva viettää kesällä viikko oman perheen kesken Saimaan rannalla. Isovanhempien oikeus omaan elämään ei katoa, vaikka lapset lisääntyvät.

Mikään terve ihmissuhde ei pohjaudu kiristykseen tai uhkailuun.

Eikä henkisesti terve ihminen saa ihmissuhteita vain lahjomalla. Surullista elämää elät.

Lahjomalla? Ei tässä siitä ole kysymys vaan oman reviirin asettamisesta. Isovanhemmilla ei ole mitään sijaa lastensa perheissä ilman lupaa, mutta ihan samalla tavalla lapsilla pitää olla ymmärrystä siihen, että ei heilläkään ole sanomista omien vanhempiensa tekemisiin. Ei voi ajatella niin, että perhe voi määrätä isovanhempienkin asioista vain siksi, että he haluavat kiristää lapsenlapsella itselleen etuja. Viimeistään vauvaperheenä pitää tajuta, että enää ei olla osa lapsuudenperhettä, enää ei voida käyttää sen tarjoamia etuja hyväkseen. Pitää oppia tulemaan toimeen omillaan. Se on joskus aika hankalaa, kun ikää on 30 vuotta ja siihen asti on saanut olla paapottuna lapsuudenperheessään ja yhtäkkiä tulee ottaa itse vastuuta elämästään ja vauvasta. Tietenkin kuuntelematta vanhempien typeriä neuvoja.

Ja tietenkin jatkamalla treffailua, koska ensisijaisestihan sitä ollaan mies ja nainen ja omien vanhempien tulee varmistaa, että vauvaperheessäkin kipinä pysyy kirkkaana. Meillä on nyt ensimmäinen aikuisten sukupolvi, jossa iäkkäät vanhemmat varmistavat, että seksiä on tarpeeksi.

Pitää tulla toimeen omillaan? Kiitos mielellään, lahjojakaan emme uskalla enää anopilta ottaa, koska niillä on hintansa – taloudellinen kiristys on ihan tavallista tässä perheessä. Jos käymme hartaasti kyseltyinä ja ilmeisen toivottuina vieraina mökillä, sanotaan syksyllä, että kävitte täällä liian vähän/liikaa/ette tehneet tarpeeksi hommia pihalla... jne. Niin tai näin, emme elä oikein.

Muistakaa kun kommentoitte, että kaikilla ei ole niitä ns. normaaleja välejä tai edes normaaleja ihmisiä suvussaan. Vallankäyttöä, välienkatkomista, äkäisiä viestejä, huutamista kun neuvoja ei kuunnella... kaikki on nähty. Kun ikää on jo 40, toivoisimme voivamme elää kuten haluamme, ja taidamme myös osata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai isovanhemmat määrittelevät itse osaltaan. Eihän se nyt niin mene että kun joku emäntä tyrkkää mukulan maailmaan ,niin yhtäkkiä hän on määräävässä asemassa kaikkiin muihin nähden kiristäen sillä omalla lapsellaan(jota pitäisi rakastaa eikä pitää kiistakapulana ja pelinappulana) jo synnäriltä että kuka saa tehdä ja mitä. 

Nykymaailmassa ei sellaisia vaaroja ole että vaarin kanssa kiikkusyolissa istuminen olisi niin vaarallista ettei sitä saa tehdä.

Vanhemmat määräävät säännöt, isovanhemmat toki päättävät ovatko valmiita olemaan tekemisissä lastensa ja lastenlastensa kanssa näiden sääntöjen puitteissa vai eivätkö ollenkaan.

Juuri näin. Mutta vanhemmat hyväksyvät myös isovanhempien säännöt eivätkä oleta, että heillä on mitään asiaa siihen perhe-elämään. Jos hoitoapua ei tule, jos kesämökille ei voi mennä koska tahansa ja jos rahallista apua ei tarjota, niin siihen ei ole mitään sanomista. Puolin ja toisin tulee ymmärtää, että toisen reviirille ei mennä, vaikka miten olisi kiva viettää kesällä viikko oman perheen kesken Saimaan rannalla. Isovanhempien oikeus omaan elämään ei katoa, vaikka lapset lisääntyvät.

Totta, mutta huomauttaisin, että pääisa tekee lapset nykyään 30-vuotiaina. Tuskin sius tarvitsevat rahallista apua omilta vanhemmiltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan asiallisia kommenttejahan nuo ovat (tosin toi viittaus uskonsotiin tässä yhteydessä jäi kyllä vähän hämäräksi). Aika paljon minusta tosiaan vaadittu, että vanhemmat täysin määrittelevät isovanhempien roolin, eikähän se kuitenkin kompromissi aikuistne ihmisten kesken ole? Oma appiukko auttoi aina kun pystyi, pystyminen oli kiinni siitä, mikä vaihe ryyppyputkesta miloinkin oli meneillään. Ei siinä meikäläisen päätökset "vaarin roolista perheessä" olisi paljoa auttaneet. Ja mitä tulee neuvoihin: esikoisella oli ihottumaa pitkin naamaa ja jalkoja, neuvolan mielestä oli ihan tavallista "kuivaihoisuutta, rasvaa perusrasvalla ja kortisonilla jos iho on rikki", poika oli 3kk. Sitten käytiin moikkaamassa isomummoa, siis mun mummoa ja hänen ekat sanansa olivat, että "voi miten paha maitorupi hällä on, mahtaa olla ikävän tuntuista?"  siltä istumalta varasin yksityisen ihotautilääkärin ja katos ketaletta, ei maito, mutta 4-5 muuta ruoka-aineallergiaa löytyi samantien, jotka minä olin imettämällä hänelle siirtänyt. että kyllä niitä neuvojakin joskus kannattaa kuunnella, oman väsymyksen keskellä ei välttämättä ole itse aina kaikista skarpeimmillaan. Ja ei, en ole isovanhempi, enkä tule olemaan vielä moneen vuoteen, esikoinen on nyt 11v.

Olen samaa mieltä. c

Jaa, minulle on mm neuvottu, että lasta pitää kantaa vielä nelivuotiaanakin, että isompaa sisarusta ei saa kieltää lyömästä pienempäänsä, että lapsen pitää syödä koko ajan ja että aikuisen pitää syöttää vielä eskarilaistakin, että viisivuotias on liian pieni pukemaan itse, että lasta ei koskaan missään tapauksessa saa pakottaa mihinkään vaan pitää harhauttelemalla ja curlaamalla selvittää kaikki tilanteet, myös esim kadulle juokseminen, että lapsen hampaita ei tarvitse pestä joka päivä ja että lapsen pitää saada päättää itse.

Ja että vieressä ei saa ikinä lapsi nukkua. Ja että lapsi ei sairastaisi astmaa eikä refluksia jos minä en kuvittelisi hänen sairastavan niitä. Eikä ennen ollut allergioita ja kaikki kulki monoissa, jotka on hyvät jalkineet nykyäänkin.

Neuvojen kuuntelu on eri asia kuin niiden toteuttaminen. Kukaan ei käske sinua toteuttamaan typeriä neuvoja vaan ehdottaa että kuuntelet ne hyvät. Ihan normaalia toimintaa.

Luitko edes mihin vastasin. Väitteeseen että isovanhempien neuvot on aina fiksuja.

Ja MIKSI tuollaista huuhaata muka pitää kuunnella? Ja mitkä noissa minun saamissani on niitä hyviä neuvoja?

Itse ainakin suhtaudun kunnioittavasti omilta ja mieheni vanhemmilta tuleviin neuvoihin - toki päätökset teemme sitten mieheni kanssa oman harkintamme pohjalta, mutta otamme heidän näkemyksensä huomioon. Isovanhemmat kuitenkin kasvattaneet meidät ja sisaruksemme aikuisiälle, että on heillä enemmän kokemusta lasten kasvatuksesta kuin meillä esikoistamme odottavilla.

Toki nykyaika tuo tullessaan uutta tietoa ja käytäntöjä, joiden myötä joitain "vanhoja hyviksi havaittuja" juttuja ei voi hyödyntää, mutta kyllä niitä isovanhempiakin minusta kannattaa kuunnella.

Jo ihan välien säilymisenkin kannalta. Minusta lapsen etu, että suhteet kumpaankin mummolaan kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan asiallisia kommenttejahan nuo ovat (tosin toi viittaus uskonsotiin tässä yhteydessä jäi kyllä vähän hämäräksi). Aika paljon minusta tosiaan vaadittu, että vanhemmat täysin määrittelevät isovanhempien roolin, eikähän se kuitenkin kompromissi aikuistne ihmisten kesken ole? Oma appiukko auttoi aina kun pystyi, pystyminen oli kiinni siitä, mikä vaihe ryyppyputkesta miloinkin oli meneillään. Ei siinä meikäläisen päätökset "vaarin roolista perheessä" olisi paljoa auttaneet. Ja mitä tulee neuvoihin: esikoisella oli ihottumaa pitkin naamaa ja jalkoja, neuvolan mielestä oli ihan tavallista "kuivaihoisuutta, rasvaa perusrasvalla ja kortisonilla jos iho on rikki", poika oli 3kk. Sitten käytiin moikkaamassa isomummoa, siis mun mummoa ja hänen ekat sanansa olivat, että "voi miten paha maitorupi hällä on, mahtaa olla ikävän tuntuista?"  siltä istumalta varasin yksityisen ihotautilääkärin ja katos ketaletta, ei maito, mutta 4-5 muuta ruoka-aineallergiaa löytyi samantien, jotka minä olin imettämällä hänelle siirtänyt. että kyllä niitä neuvojakin joskus kannattaa kuunnella, oman väsymyksen keskellä ei välttämättä ole itse aina kaikista skarpeimmillaan. Ja ei, en ole isovanhempi, enkä tule olemaan vielä moneen vuoteen, esikoinen on nyt 11v.

Olen samaa mieltä. Neuvoja kannattaa kuunnella. On ihan turhaa ylpeyttä ja itsepäisyyttä jos ei kykene ottamaan vastaan vanhemman sukupolven neuvoja. 

Samalla tavalla se vanhempi sukupolvi voisi ottaa huomioon, että osa niistä neuvoista ja entisistä toimintatavoista on tänä päivänä vanhentuneita ja tieteellisen tutkimuksen valossa jopa haitallisia lapselle (vrt. esim yllä oleva hammaskaries esimerkki ja vaikkapa pienen vauvan vatsallaan nukuttaminen). Jos vanhemmat haluavat noudattaa uusinta tietoa, kyllä isovanhemmillakin pitäisi olla valmiudet toimia sen mukaan.

Veikkaan, että 95 % vanhemmasta sukupolvesta ottaakin huomioon. 

Kariesasia on ollut tutkittua tietoa jo yli 30 vuotta ja perhepedin sekä nukkuma-asennon vaikutus mm. kätkytkuoleman mahdollisuuteen on vähän tuoreempaa. Näistä ja kaikista muistakin on oiva tilaisuus keskustella. Mutta ei, mieluummin sitä miniä läiskii lakikirjalla anoppia poskelle ja päin vastoin. 

Vierailija kirjoitti:

#74:lle ja muillekin:

Eläköön Suomi ja suomalaiset, Impivaarasta kumpuava periaatteellinen ja periksi antamaton asenne. 

Joo toi ”ihan periaatteesta en tee asiaa x/y/z” on nimenomaan suurten ikäluokkien toimintatapa, missään ei jousteta, ei tulla vastaan eikä varsinkaan neuvotella, kaikki asiat menee just niin että ”my way or highway”.

T. Tuollaisten vanhempien aikuinen lapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai isovanhemmat määrittelevät itse osaltaan. Eihän se nyt niin mene että kun joku emäntä tyrkkää mukulan maailmaan ,niin yhtäkkiä hän on määräävässä asemassa kaikkiin muihin nähden kiristäen sillä omalla lapsellaan(jota pitäisi rakastaa eikä pitää kiistakapulana ja pelinappulana) jo synnäriltä että kuka saa tehdä ja mitä. 

Nykymaailmassa ei sellaisia vaaroja ole että vaarin kanssa kiikkusyolissa istuminen olisi niin vaarallista ettei sitä saa tehdä.

Vanhemmat määräävät säännöt, isovanhemmat toki päättävät ovatko valmiita olemaan tekemisissä lastensa ja lastenlastensa kanssa näiden sääntöjen puitteissa vai eivätkö ollenkaan.

Juuri näin. Mutta vanhemmat hyväksyvät myös isovanhempien säännöt eivätkä oleta, että heillä on mitään asiaa siihen perhe-elämään. Jos hoitoapua ei tule, jos kesämökille ei voi mennä koska tahansa ja jos rahallista apua ei tarjota, niin siihen ei ole mitään sanomista. Puolin ja toisin tulee ymmärtää, että toisen reviirille ei mennä, vaikka miten olisi kiva viettää kesällä viikko oman perheen kesken Saimaan rannalla. Isovanhempien oikeus omaan elämään ei katoa, vaikka lapset lisääntyvät.

Mikään terve ihmissuhde ei pohjaudu kiristykseen tai uhkailuun.

Eikä henkisesti terve ihminen saa ihmissuhteita vain lahjomalla. Surullista elämää elät.

Lahjomalla? Ei tässä siitä ole kysymys vaan oman reviirin asettamisesta. Isovanhemmilla ei ole mitään sijaa lastensa perheissä ilman lupaa, mutta ihan samalla tavalla lapsilla pitää olla ymmärrystä siihen, että ei heilläkään ole sanomista omien vanhempiensa tekemisiin. Ei voi ajatella niin, että perhe voi määrätä isovanhempienkin asioista vain siksi, että he haluavat kiristää lapsenlapsella itselleen etuja. Viimeistään vauvaperheenä pitää tajuta, että enää ei olla osa lapsuudenperhettä, enää ei voida käyttää sen tarjoamia etuja hyväkseen. Pitää oppia tulemaan toimeen omillaan. Se on joskus aika hankalaa, kun ikää on 30 vuotta ja siihen asti on saanut olla paapottuna lapsuudenperheessään ja yhtäkkiä tulee ottaa itse vastuuta elämästään ja vauvasta. Tietenkin kuuntelematta vanhempien typeriä neuvoja.

Ja tietenkin jatkamalla treffailua, koska ensisijaisestihan sitä ollaan mies ja nainen ja omien vanhempien tulee varmistaa, että vauvaperheessäkin kipinä pysyy kirkkaana. Meillä on nyt ensimmäinen aikuisten sukupolvi, jossa iäkkäät vanhemmat varmistavat, että seksiä on tarpeeksi.

Pitää tulla toimeen omillaan? Kiitos mielellään, lahjojakaan emme uskalla enää anopilta ottaa, koska niillä on hintansa – taloudellinen kiristys on ihan tavallista tässä perheessä. Jos käymme hartaasti kyseltyinä ja ilmeisen toivottuina vieraina mökillä, sanotaan syksyllä, että kävitte täällä liian vähän/liikaa/ette tehneet tarpeeksi hommia pihalla... jne. Niin tai näin, emme elä oikein.

Muistakaa kun kommentoitte, että kaikilla ei ole niitä ns. normaaleja välejä tai edes normaaleja ihmisiä suvussaan. Vallankäyttöä, välienkatkomista, äkäisiä viestejä, huutamista kun neuvoja ei kuunnella... kaikki on nähty. Kun ikää on jo 40, toivoisimme voivamme elää kuten haluamme, ja taidamme myös osata. 

 

Meillä on tismalleen samanlaista. Aina jossain vaiheessa ne lahjatkin ns heitetään kasvoille. Ja esim lasten hoitaminen on asia, jolla voi aina kiristää. Siis kun tiedetään että meillä toisella lapsella krooninen sairaus ja että voimme joutua äkisti sairaalaan, kiristetään sillä, että suostutaanko siinä hätätilanteessa hoitamaan toista lastamme.

Ja pahimmillaan meiltä on jopa kerätty lasten lahjalelutkin pois, kun emme "ole totelleet".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan asiallisia kommenttejahan nuo ovat (tosin toi viittaus uskonsotiin tässä yhteydessä jäi kyllä vähän hämäräksi). Aika paljon minusta tosiaan vaadittu, että vanhemmat täysin määrittelevät isovanhempien roolin, eikähän se kuitenkin kompromissi aikuistne ihmisten kesken ole? Oma appiukko auttoi aina kun pystyi, pystyminen oli kiinni siitä, mikä vaihe ryyppyputkesta miloinkin oli meneillään. Ei siinä meikäläisen päätökset "vaarin roolista perheessä" olisi paljoa auttaneet. Ja mitä tulee neuvoihin: esikoisella oli ihottumaa pitkin naamaa ja jalkoja, neuvolan mielestä oli ihan tavallista "kuivaihoisuutta, rasvaa perusrasvalla ja kortisonilla jos iho on rikki", poika oli 3kk. Sitten käytiin moikkaamassa isomummoa, siis mun mummoa ja hänen ekat sanansa olivat, että "voi miten paha maitorupi hällä on, mahtaa olla ikävän tuntuista?"  siltä istumalta varasin yksityisen ihotautilääkärin ja katos ketaletta, ei maito, mutta 4-5 muuta ruoka-aineallergiaa löytyi samantien, jotka minä olin imettämällä hänelle siirtänyt. että kyllä niitä neuvojakin joskus kannattaa kuunnella, oman väsymyksen keskellä ei välttämättä ole itse aina kaikista skarpeimmillaan. Ja ei, en ole isovanhempi, enkä tule olemaan vielä moneen vuoteen, esikoinen on nyt 11v.

Olen samaa mieltä. c

Jaa, minulle on mm neuvottu, että lasta pitää kantaa vielä nelivuotiaanakin, että isompaa sisarusta ei saa kieltää lyömästä pienempäänsä, että lapsen pitää syödä koko ajan ja että aikuisen pitää syöttää vielä eskarilaistakin, että viisivuotias on liian pieni pukemaan itse, että lasta ei koskaan missään tapauksessa saa pakottaa mihinkään vaan pitää harhauttelemalla ja curlaamalla selvittää kaikki tilanteet, myös esim kadulle juokseminen, että lapsen hampaita ei tarvitse pestä joka päivä ja että lapsen pitää saada päättää itse.

Ja että vieressä ei saa ikinä lapsi nukkua. Ja että lapsi ei sairastaisi astmaa eikä refluksia jos minä en kuvittelisi hänen sairastavan niitä. Eikä ennen ollut allergioita ja kaikki kulki monoissa, jotka on hyvät jalkineet nykyäänkin.

Neuvojen kuuntelu on eri asia kuin niiden toteuttaminen. Kukaan ei käske sinua toteuttamaan typeriä neuvoja vaan ehdottaa että kuuntelet ne hyvät. Ihan normaalia toimintaa.

Luitko edes mihin vastasin. Väitteeseen että isovanhempien neuvot on aina fiksuja.

Ja MIKSI tuollaista huuhaata muka pitää kuunnella? Ja mitkä noissa minun saamissani on niitä hyviä neuvoja?

En ole tähän rimpsuun kirjoittanut mitään, mutta ethän sinä vastannut väitteeseen, että isovanhempien neuvot ovat aina fiksuja. Joku vaan kirjoitti esimerkin, että oli saanut isovanhemmalta hyvän vinkin siihen, että lapsella saattaa olla märkärupi. Sinun listaamasi asiat ovat sieltä tyhmemmästä päästä, mihin saitkin kommentin, ettei niitä tarvitse toteuttaa. 

Hyvät vinkit kannattaa noteerata. Omasta tapauksesta voin sanoa pari: ruokavälit pienellä ainakin 2 h auttavat vatsavaivojen välttämisessä, ja pieni koroke sängyn yläpäässä helpottaa tukkoisen nenän kanssa nukkuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan asiallisia kommenttejahan nuo ovat (tosin toi viittaus uskonsotiin tässä yhteydessä jäi kyllä vähän hämäräksi). Aika paljon minusta tosiaan vaadittu, että vanhemmat täysin määrittelevät isovanhempien roolin, eikähän se kuitenkin kompromissi aikuistne ihmisten kesken ole? Oma appiukko auttoi aina kun pystyi, pystyminen oli kiinni siitä, mikä vaihe ryyppyputkesta miloinkin oli meneillään. Ei siinä meikäläisen päätökset "vaarin roolista perheessä" olisi paljoa auttaneet. Ja mitä tulee neuvoihin: esikoisella oli ihottumaa pitkin naamaa ja jalkoja, neuvolan mielestä oli ihan tavallista "kuivaihoisuutta, rasvaa perusrasvalla ja kortisonilla jos iho on rikki", poika oli 3kk. Sitten käytiin moikkaamassa isomummoa, siis mun mummoa ja hänen ekat sanansa olivat, että "voi miten paha maitorupi hällä on, mahtaa olla ikävän tuntuista?"  siltä istumalta varasin yksityisen ihotautilääkärin ja katos ketaletta, ei maito, mutta 4-5 muuta ruoka-aineallergiaa löytyi samantien, jotka minä olin imettämällä hänelle siirtänyt. että kyllä niitä neuvojakin joskus kannattaa kuunnella, oman väsymyksen keskellä ei välttämättä ole itse aina kaikista skarpeimmillaan. Ja ei, en ole isovanhempi, enkä tule olemaan vielä moneen vuoteen, esikoinen on nyt 11v.

Olen samaa mieltä. c

Jaa, minulle on mm neuvottu, että lasta pitää kantaa vielä nelivuotiaanakin, että isompaa sisarusta ei saa kieltää lyömästä pienempäänsä, että lapsen pitää syödä koko ajan ja että aikuisen pitää syöttää vielä eskarilaistakin, että viisivuotias on liian pieni pukemaan itse, että lasta ei koskaan missään tapauksessa saa pakottaa mihinkään vaan pitää harhauttelemalla ja curlaamalla selvittää kaikki tilanteet, myös esim kadulle juokseminen, että lapsen hampaita ei tarvitse pestä joka päivä ja että lapsen pitää saada päättää itse.

Ja että vieressä ei saa ikinä lapsi nukkua. Ja että lapsi ei sairastaisi astmaa eikä refluksia jos minä en kuvittelisi hänen sairastavan niitä. Eikä ennen ollut allergioita ja kaikki kulki monoissa, jotka on hyvät jalkineet nykyäänkin.

Neuvojen kuuntelu on eri asia kuin niiden toteuttaminen. Kukaan ei käske sinua toteuttamaan typeriä neuvoja vaan ehdottaa että kuuntelet ne hyvät. Ihan normaalia toimintaa.

Luitko edes mihin vastasin. Väitteeseen että isovanhempien neuvot on aina fiksuja.

Ja MIKSI tuollaista huuhaata muka pitää kuunnella? Ja mitkä noissa minun saamissani on niitä hyviä neuvoja?

En ole tähän rimpsuun kirjoittanut mitään, mutta ethän sinä vastannut väitteeseen, että isovanhempien neuvot ovat aina fiksuja. Joku vaan kirjoitti esimerkin, että oli saanut isovanhemmalta hyvän vinkin siihen, että lapsella saattaa olla märkärupi. Sinun listaamasi asiat ovat sieltä tyhmemmästä päästä, mihin saitkin kommentin, ettei niitä tarvitse toteuttaa. 

Hyvät vinkit kannattaa noteerata. Omasta tapauksesta voin sanoa pari: ruokavälit pienellä ainakin 2 h auttavat vatsavaivojen välttämisessä, ja pieni koroke sängyn yläpäässä helpottaa tukkoisen nenän kanssa nukkuvaa.

Kyllä vastasin.

Et kertonut miksi tuollaisia pähkähulluuksia pitäisi kuunnella? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin kirjoitus oli todella asiallinen. Vaikea ymmärtää miten joku voisi olla eri mieltä siitä, että

-neuvoja ei pidä antaa pyytämättä

-tuoreiden vanhempien tunteita pitää kunnioittaa

-vanhemmat päättävät lapsestaan ja ydinperheensä asioista. Isovanhemmat eivät ole neuvotteluosapuoli lastensa perheen asioissa.

En lue hesarin nettikommentteja koska ne ovat yleensä kamalaa kuraa ja niin näköjään tälläkin kertaa. Isovanhemmilla on toki aikaa siellä kommentoida, mikä selittääkin paljon...

Se on käsittämätöntä, että niin moni vielä luulee, että pyytämättä neuvojen antaminen on ihan ok. Ei ole, se on huonoa käytöstä.

Samaa mieltä paitsi ensimmäisestä kohdasta. 

Minusta "neuvoja" voi antaa pyytämättäkin, jos näkee jotain itselle aivan selvää.  Toki pitää olla mahdollisimman hienotunteinen eikä päsmäröivä. 

Usein kuitenkin isovanhemmalla ihan oikeasti voi olla kokemusta pulmatilanteista ja ratkaisuja niihin. Aina ei tuore isä tai äiti osaa kysyä, kun ei edes tiedosta ongelmaa. Mutta tosi delikaattia touhua tämä ja jos ei ole varma, niin mieluummin hiljaa. 

Ei voi. Se on loukkaavaa. Huonoa käytöstä.

Ja 99-prosenttisesti ne isovanhempien neuvot on vanhentuneita tai outoja.

Juuri siksi en neuvo. Annan lapsen kärsiä mieluummin kuin puutun siihen, että ulosteinen vaippa hautoo takamusta. Vanhemmat saavat määrittää hoidon tason, isovanhemmilla ei ole mitään lupaa sanoa, että nyt tee noin tai näin.

Ja tuo on se viisauden helmi joka sulla on antaa? 😂😂😂😂

Nykyvanhemmille opetetaan vaipanvaihto, joten voit olla ihan huoleti. Ja aikanasi peppusi voi rauhassa hautua hoitokodissa.

Kuten myös sinun. ohistelija ps: opettaminen ei takaa hyvää lopputulosta ja missä se vaipanvaihto opetetaan? neljän äiti, jolle oma äiti jakoi monta lastenhoitovinkkiä

Se opetetaan synnytyslaitoksella. Ne eivät ole enää samanlaisia lepohoitoloita kuin 80- ja 90-luvulla vaan lähtökohtana on, että vanhemmat hoitavat siellä vauvan itse eivätkä lepäile, kun lapsi on hoidossa henkilökunnalka

Mun mielestä on kiva, kun on palsta, missä kaltoin kohdelluksi anoppiensa taholta tulleet tai sellaiseksi itsensä tuntevat miniät voivat purkaa tunteitaan.

Näitä ketjuja on kuitenkin ollut pienen ajan sisällä aika paljon ja samat jutut kiertää. Kohta varmaan piipahtaa sekin mutsi, jonka anoppi hilppaisi lapsen kanssa vessaan lukon taakse. Samat pari alapeukuttaa systemaattisesti kaikki kommentit, joissa uskalletaan edes vihjata, että syytä voi olla tuoreiden äitien asenteissakin. 

Erimielisyyksiin tarvitaan aina kaksi osapuolta.

Vain omaan asenteeseensa ja tekemiseensä voi vaikuttaa.

Nämä kaksi asiaa on hyödyllistä muistaa. Ja anteeksi ihan kauheesti, että kehtasin neuvoa, vaikkei kukaan kysynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai isovanhemmat määrittelevät itse osaltaan. Eihän se nyt niin mene että kun joku emäntä tyrkkää mukulan maailmaan ,niin yhtäkkiä hän on määräävässä asemassa kaikkiin muihin nähden kiristäen sillä omalla lapsellaan(jota pitäisi rakastaa eikä pitää kiistakapulana ja pelinappulana) jo synnäriltä että kuka saa tehdä ja mitä. 

Nykymaailmassa ei sellaisia vaaroja ole että vaarin kanssa kiikkusyolissa istuminen olisi niin vaarallista ettei sitä saa tehdä.

Vanhemmat määräävät säännöt, isovanhemmat toki päättävät ovatko valmiita olemaan tekemisissä lastensa ja lastenlastensa kanssa näiden sääntöjen puitteissa vai eivätkö ollenkaan.

Juuri näin. Mutta vanhemmat hyväksyvät myös isovanhempien säännöt eivätkä oleta, että heillä on mitään asiaa siihen perhe-elämään. Jos hoitoapua ei tule, jos kesämökille ei voi mennä koska tahansa ja jos rahallista apua ei tarjota, niin siihen ei ole mitään sanomista. Puolin ja toisin tulee ymmärtää, että toisen reviirille ei mennä, vaikka miten olisi kiva viettää kesällä viikko oman perheen kesken Saimaan rannalla. Isovanhempien oikeus omaan elämään ei katoa, vaikka lapset lisääntyvät.

Mikään terve ihmissuhde ei pohjaudu kiristykseen tai uhkailuun.

Eikä henkisesti terve ihminen saa ihmissuhteita vain lahjomalla. Surullista elämää elät.

Lahjomalla? Ei tässä siitä ole kysymys vaan oman reviirin asettamisesta. Isovanhemmilla ei ole mitään sijaa lastensa perheissä ilman lupaa, mutta ihan samalla tavalla lapsilla pitää olla ymmärrystä siihen, että ei heilläkään ole sanomista omien vanhempiensa tekemisiin. Ei voi ajatella niin, että perhe voi määrätä isovanhempienkin asioista vain siksi, että he haluavat kiristää lapsenlapsella itselleen etuja. Viimeistään vauvaperheenä pitää tajuta, että enää ei olla osa lapsuudenperhettä, enää ei voida käyttää sen tarjoamia etuja hyväkseen. Pitää oppia tulemaan toimeen omillaan. Se on joskus aika hankalaa, kun ikää on 30 vuotta ja siihen asti on saanut olla paapottuna lapsuudenperheessään ja yhtäkkiä tulee ottaa itse vastuuta elämästään ja vauvasta. Tietenkin kuuntelematta vanhempien typeriä neuvoja.

Ja tietenkin jatkamalla treffailua, koska ensisijaisestihan sitä ollaan mies ja nainen ja omien vanhempien tulee varmistaa, että vauvaperheessäkin kipinä pysyy kirkkaana. Meillä on nyt ensimmäinen aikuisten sukupolvi, jossa iäkkäät vanhemmat varmistavat, että seksiä on tarpeeksi.

Pitää tulla toimeen omillaan? Kiitos mielellään, lahjojakaan emme uskalla enää anopilta ottaa, koska niillä on hintansa – taloudellinen kiristys on ihan tavallista tässä perheessä. Jos käymme hartaasti kyseltyinä ja ilmeisen toivottuina vieraina mökillä, sanotaan syksyllä, että kävitte täällä liian vähän/liikaa/ette tehneet tarpeeksi hommia pihalla... jne. Niin tai näin, emme elä oikein.

Muistakaa kun kommentoitte, että kaikilla ei ole niitä ns. normaaleja välejä tai edes normaaleja ihmisiä suvussaan. Vallankäyttöä, välienkatkomista, äkäisiä viestejä, huutamista kun neuvoja ei kuunnella... kaikki on nähty. Kun ikää on jo 40, toivoisimme voivamme elää kuten haluamme, ja taidamme myös osata. 

 

Meillä on tismalleen samanlaista. Aina jossain vaiheessa ne lahjatkin ns heitetään kasvoille. Ja esim lasten hoitaminen on asia, jolla voi aina kiristää. Siis kun tiedetään että meillä toisella lapsella krooninen sairaus ja että voimme joutua äkisti sairaalaan, kiristetään sillä, että suostutaanko siinä hätätilanteessa hoitamaan toista lastamme.

Ja pahimmillaan meiltä on jopa kerätty lasten lahjalelutkin pois, kun emme "ole totelleet".

Meillä aika samanlaista, paktsi että hoitoapua ei saa ikinä, ”jokainen hoitakoon omansa”. Joo niin ne mun vanhemmat tosiaan ”hoitivat omansa” eli monta kertaa viikossa oli sukulaiset hoitamassa, viikonloput mummolassa, koulujen lomat mummolssa, jopa vanhempien kesäloman aikakin oltiin mummolassa.

No se on kätevä unohtaa ne sadat tuhannet tunnit itse saatua hoitoapua, ja selittää että emme hoida kun jokainen hoitakoon omansa.

Mutta siis piti tulla sanomaan siitä, että meille kerran ostettiin lahjaksi suht arvokas kodinkone (n.300e) joka parin viikon päästä tultiin HAKEMAAN POIS kostoksi siitä, että tuli joku kärhämä jossa isovanhemmat pahoitti mielensä. Ja he pahoittavat mielensä suunnilleen joka kerta jos yhteydessä ollaan. AINA seuraa kiukuttelua, rähinää, riitaa, mökötystä, marttyrointia, vallankäyttöä.

Olen niiin poikki ja loppu enkä jaksa. Nää tuo vaan stressiä ja ahdistusta ja pahaa mieltä. Mikään voimavara eivät ole todellakaan vaan kaiken voiman vievä pohjaton kiukkukaivo. En haluaisi olla yhteydessä mutta joku syyllisyydentunto/velvollisuudentunto pakottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan asiallisia kommenttejahan nuo ovat (tosin toi viittaus uskonsotiin tässä yhteydessä jäi kyllä vähän hämäräksi). Aika paljon minusta tosiaan vaadittu, että vanhemmat täysin määrittelevät isovanhempien roolin, eikähän se kuitenkin kompromissi aikuistne ihmisten kesken ole? Oma appiukko auttoi aina kun pystyi, pystyminen oli kiinni siitä, mikä vaihe ryyppyputkesta miloinkin oli meneillään. Ei siinä meikäläisen päätökset "vaarin roolista perheessä" olisi paljoa auttaneet. Ja mitä tulee neuvoihin: esikoisella oli ihottumaa pitkin naamaa ja jalkoja, neuvolan mielestä oli ihan tavallista "kuivaihoisuutta, rasvaa perusrasvalla ja kortisonilla jos iho on rikki", poika oli 3kk. Sitten käytiin moikkaamassa isomummoa, siis mun mummoa ja hänen ekat sanansa olivat, että "voi miten paha maitorupi hällä on, mahtaa olla ikävän tuntuista?"  siltä istumalta varasin yksityisen ihotautilääkärin ja katos ketaletta, ei maito, mutta 4-5 muuta ruoka-aineallergiaa löytyi samantien, jotka minä olin imettämällä hänelle siirtänyt. että kyllä niitä neuvojakin joskus kannattaa kuunnella, oman väsymyksen keskellä ei välttämättä ole itse aina kaikista skarpeimmillaan. Ja ei, en ole isovanhempi, enkä tule olemaan vielä moneen vuoteen, esikoinen on nyt 11v.

Olen samaa mieltä. c

Jaa, minulle on mm neuvottu, että lasta pitää kantaa vielä nelivuotiaanakin, että isompaa sisarusta ei saa kieltää lyömästä pienempäänsä, että lapsen pitää syödä koko ajan ja että aikuisen pitää syöttää vielä eskarilaistakin, että viisivuotias on liian pieni pukemaan itse, että lasta ei koskaan missään tapauksessa saa pakottaa mihinkään vaan pitää harhauttelemalla ja curlaamalla selvittää kaikki tilanteet, myös esim kadulle juokseminen, että lapsen hampaita ei tarvitse pestä joka päivä ja että lapsen pitää saada päättää itse.

Ja että vieressä ei saa ikinä lapsi nukkua. Ja että lapsi ei sairastaisi astmaa eikä refluksia jos minä en kuvittelisi hänen sairastavan niitä. Eikä ennen ollut allergioita ja kaikki kulki monoissa, jotka on hyvät jalkineet nykyäänkin.

Neuvojen kuuntelu on eri asia kuin niiden toteuttaminen. Kukaan ei käske sinua toteuttamaan typeriä neuvoja vaan ehdottaa että kuuntelet ne hyvät. Ihan normaalia toimintaa.

Luitko edes mihin vastasin. Väitteeseen että isovanhempien neuvot on aina fiksuja.

Ja MIKSI tuollaista huuhaata muka pitää kuunnella? Ja mitkä noissa minun saamissani on niitä hyviä neuvoja?

En ole tähän rimpsuun kirjoittanut mitään, mutta ethän sinä vastannut väitteeseen, että isovanhempien neuvot ovat aina fiksuja. Joku vaan kirjoitti esimerkin, että oli saanut isovanhemmalta hyvän vinkin siihen, että lapsella saattaa olla märkärupi. Sinun listaamasi asiat ovat sieltä tyhmemmästä päästä, mihin saitkin kommentin, ettei niitä tarvitse toteuttaa. 

Hyvät vinkit kannattaa noteerata. Omasta tapauksesta voin sanoa pari: ruokavälit pienellä ainakin 2 h auttavat vatsavaivojen välttämisessä, ja pieni koroke sängyn yläpäässä helpottaa tukkoisen nenän kanssa nukkuvaa.

Kyllä vastasin.

Et kertonut miksi tuollaisia pähkähulluuksia pitäisi kuunnella? 

Kysyitkö? 

Koska sulla on korvat, joilla kuulee kaikenlaista. Mielessäsi sitten seulot kuulemasi ja päätät, onko asia mielestäsi kokeilemisen arvoinen.  

Vai onko niin, että systemaattisesti olet kuuntelematta yhtään ketään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan asiallisia kommenttejahan nuo ovat (tosin toi viittaus uskonsotiin tässä yhteydessä jäi kyllä vähän hämäräksi). Aika paljon minusta tosiaan vaadittu, että vanhemmat täysin määrittelevät isovanhempien roolin, eikähän se kuitenkin kompromissi aikuistne ihmisten kesken ole? Oma appiukko auttoi aina kun pystyi, pystyminen oli kiinni siitä, mikä vaihe ryyppyputkesta miloinkin oli meneillään. Ei siinä meikäläisen päätökset "vaarin roolista perheessä" olisi paljoa auttaneet. Ja mitä tulee neuvoihin: esikoisella oli ihottumaa pitkin naamaa ja jalkoja, neuvolan mielestä oli ihan tavallista "kuivaihoisuutta, rasvaa perusrasvalla ja kortisonilla jos iho on rikki", poika oli 3kk. Sitten käytiin moikkaamassa isomummoa, siis mun mummoa ja hänen ekat sanansa olivat, että "voi miten paha maitorupi hällä on, mahtaa olla ikävän tuntuista?"  siltä istumalta varasin yksityisen ihotautilääkärin ja katos ketaletta, ei maito, mutta 4-5 muuta ruoka-aineallergiaa löytyi samantien, jotka minä olin imettämällä hänelle siirtänyt. että kyllä niitä neuvojakin joskus kannattaa kuunnella, oman väsymyksen keskellä ei välttämättä ole itse aina kaikista skarpeimmillaan. Ja ei, en ole isovanhempi, enkä tule olemaan vielä moneen vuoteen, esikoinen on nyt 11v.

Olen samaa mieltä. Neuvoja kannattaa kuunnella. On ihan turhaa ylpeyttä ja itsepäisyyttä jos ei kykene ottamaan vastaan vanhemman sukupolven neuvoja. 

Samalla tavalla se vanhempi sukupolvi voisi ottaa huomioon, että osa niistä neuvoista ja entisistä toimintatavoista on tänä päivänä vanhentuneita ja tieteellisen tutkimuksen valossa jopa haitallisia lapselle (vrt. esim yllä oleva hammaskaries esimerkki ja vaikkapa pienen vauvan vatsallaan nukuttaminen). Jos vanhemmat haluavat noudattaa uusinta tietoa, kyllä isovanhemmillakin pitäisi olla valmiudet toimia sen mukaan.

Veikkaan, että 95 % vanhemmasta sukupolvesta ottaakin huomioon. 

Kariesasia on ollut tutkittua tietoa jo yli 30 vuotta ja perhepedin sekä nukkuma-asennon vaikutus mm. kätkytkuoleman mahdollisuuteen on vähän tuoreempaa. Näistä ja kaikista muistakin on oiva tilaisuus keskustella. Mutta ei, mieluummin sitä miniä läiskii lakikirjalla anoppia poskelle ja päin vastoin. 

Ja siltikin tuo kariesasia tuntuu olevan monelle hankala noudattaa. Kuten myös se, että vanhemmat toivovat, että 1-vuotiaalle ei anneta karkkia tai kakkua jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan asiallisia kommenttejahan nuo ovat (tosin toi viittaus uskonsotiin tässä yhteydessä jäi kyllä vähän hämäräksi). Aika paljon minusta tosiaan vaadittu, että vanhemmat täysin määrittelevät isovanhempien roolin, eikähän se kuitenkin kompromissi aikuistne ihmisten kesken ole? Oma appiukko auttoi aina kun pystyi, pystyminen oli kiinni siitä, mikä vaihe ryyppyputkesta miloinkin oli meneillään. Ei siinä meikäläisen päätökset "vaarin roolista perheessä" olisi paljoa auttaneet. Ja mitä tulee neuvoihin: esikoisella oli ihottumaa pitkin naamaa ja jalkoja, neuvolan mielestä oli ihan tavallista "kuivaihoisuutta, rasvaa perusrasvalla ja kortisonilla jos iho on rikki", poika oli 3kk. Sitten käytiin moikkaamassa isomummoa, siis mun mummoa ja hänen ekat sanansa olivat, että "voi miten paha maitorupi hällä on, mahtaa olla ikävän tuntuista?"  siltä istumalta varasin yksityisen ihotautilääkärin ja katos ketaletta, ei maito, mutta 4-5 muuta ruoka-aineallergiaa löytyi samantien, jotka minä olin imettämällä hänelle siirtänyt. että kyllä niitä neuvojakin joskus kannattaa kuunnella, oman väsymyksen keskellä ei välttämättä ole itse aina kaikista skarpeimmillaan. Ja ei, en ole isovanhempi, enkä tule olemaan vielä moneen vuoteen, esikoinen on nyt 11v.

Olen samaa mieltä. c

Jaa, minulle on mm neuvottu, että lasta pitää kantaa vielä nelivuotiaanakin, että isompaa sisarusta ei saa kieltää lyömästä pienempäänsä, että lapsen pitää syödä koko ajan ja että aikuisen pitää syöttää vielä eskarilaistakin, että viisivuotias on liian pieni pukemaan itse, että lasta ei koskaan missään tapauksessa saa pakottaa mihinkään vaan pitää harhauttelemalla ja curlaamalla selvittää kaikki tilanteet, myös esim kadulle juokseminen, että lapsen hampaita ei tarvitse pestä joka päivä ja että lapsen pitää saada päättää itse.

Ja että vieressä ei saa ikinä lapsi nukkua. Ja että lapsi ei sairastaisi astmaa eikä refluksia jos minä en kuvittelisi hänen sairastavan niitä. Eikä ennen ollut allergioita ja kaikki kulki monoissa, jotka on hyvät jalkineet nykyäänkin.

Neuvojen kuuntelu on eri asia kuin niiden toteuttaminen. Kukaan ei käske sinua toteuttamaan typeriä neuvoja vaan ehdottaa että kuuntelet ne hyvät. Ihan normaalia toimintaa.

Luitko edes mihin vastasin. Väitteeseen että isovanhempien neuvot on aina fiksuja.

Ja MIKSI tuollaista huuhaata muka pitää kuunnella? Ja mitkä noissa minun saamissani on niitä hyviä neuvoja?

En ole tähän rimpsuun kirjoittanut mitään, mutta ethän sinä vastannut väitteeseen, että isovanhempien neuvot ovat aina fiksuja. Joku vaan kirjoitti esimerkin, että oli saanut isovanhemmalta hyvän vinkin siihen, että lapsella saattaa olla märkärupi. Sinun listaamasi asiat ovat sieltä tyhmemmästä päästä, mihin saitkin kommentin, ettei niitä tarvitse toteuttaa. 

Hyvät vinkit kannattaa noteerata. Omasta tapauksesta voin sanoa pari: ruokavälit pienellä ainakin 2 h auttavat vatsavaivojen välttämisessä, ja pieni koroke sängyn yläpäässä helpottaa tukkoisen nenän kanssa nukkuvaa.

Kyllä vastasin.

Et kertonut miksi tuollaisia pähkähulluuksia pitäisi kuunnella? 

Kysyitkö? 

Koska sulla on korvat, joilla kuulee kaikenlaista. Mielessäsi sitten seulot kuulemasi ja päätät, onko asia mielestäsi kokeilemisen arvoinen.  

Vai onko niin, että systemaattisesti olet kuuntelematta yhtään ketään?

MIKÄ tuossa on se hyvä neuvo joka minun pitäisi sieltä seuloa? Et edelleenkään kerro.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tilanteen voisi tiivistää seuraavasti:

- Vanhemmat määrittävät osaltaan sen, minkä verran isovanhemmat saavat olla osallisina ja miten.

- Isovanhemmat määrittävät omalta osaltaan, minkä verran haluavat olla osallisia ja miten.

- Osallisuus sitten määrittyy siitä, missä kohtaa nämä alueet kohtaavat. Isovanhemmalta ei saa olettaa enemmän tai muuta, kuin hän itse haluaa antaa ja toisaalta isovanhempi ei voi osallistua enempää tai toisin, kuin vanhemmat hyväksyvät.

Ristiriitoja tulee, jos näissä alueissa on suuntaan tai toiseen liian isot erot. Toki keskustelemalla voi yrittää löytää kompromisseja, jos molemissa osapuolissa on kompromissivalmiutta. Jos ei ole, niin sitten kohdataan vain sillä alueella, missä halutaan samaa.

Itselleni kompromissi on ollut mm se, ettei meillä on kasvatusnäkemyksissä eroavaisuuksia, mutta olen tarvinnut isovanhempien hoitoapua ja heillä on sitä ollut halua antaa. Olen antanut heidän toimia kuten haluavat, kun kerta hoitoapuaan antavat, eli win-win.

Toki myöhemmin tähän suhdesoppaan tulee osalliseksi myös lasten omat halut, tarpeet ja rajat.

Niin...

Oliskohan se ongelma juuri siinä, että tuo ongelmista keskusteleminen ja kompromissien hakeminen ei useissa tapauksessa oikein tahdo onnistua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan asiallisia kommenttejahan nuo ovat (tosin toi viittaus uskonsotiin tässä yhteydessä jäi kyllä vähän hämäräksi). Aika paljon minusta tosiaan vaadittu, että vanhemmat täysin määrittelevät isovanhempien roolin, eikähän se kuitenkin kompromissi aikuistne ihmisten kesken ole? Oma appiukko auttoi aina kun pystyi, pystyminen oli kiinni siitä, mikä vaihe ryyppyputkesta miloinkin oli meneillään. Ei siinä meikäläisen päätökset "vaarin roolista perheessä" olisi paljoa auttaneet. Ja mitä tulee neuvoihin: esikoisella oli ihottumaa pitkin naamaa ja jalkoja, neuvolan mielestä oli ihan tavallista "kuivaihoisuutta, rasvaa perusrasvalla ja kortisonilla jos iho on rikki", poika oli 3kk. Sitten käytiin moikkaamassa isomummoa, siis mun mummoa ja hänen ekat sanansa olivat, että "voi miten paha maitorupi hällä on, mahtaa olla ikävän tuntuista?"  siltä istumalta varasin yksityisen ihotautilääkärin ja katos ketaletta, ei maito, mutta 4-5 muuta ruoka-aineallergiaa löytyi samantien, jotka minä olin imettämällä hänelle siirtänyt. että kyllä niitä neuvojakin joskus kannattaa kuunnella, oman väsymyksen keskellä ei välttämättä ole itse aina kaikista skarpeimmillaan. Ja ei, en ole isovanhempi, enkä tule olemaan vielä moneen vuoteen, esikoinen on nyt 11v.

Olen samaa mieltä. Neuvoja kannattaa kuunnella. On ihan turhaa ylpeyttä ja itsepäisyyttä jos ei kykene ottamaan vastaan vanhemman sukupolven neuvoja. 

Samalla tavalla se vanhempi sukupolvi voisi ottaa huomioon, että osa niistä neuvoista ja entisistä toimintatavoista on tänä päivänä vanhentuneita ja tieteellisen tutkimuksen valossa jopa haitallisia lapselle (vrt. esim yllä oleva hammaskaries esimerkki ja vaikkapa pienen vauvan vatsallaan nukuttaminen). Jos vanhemmat haluavat noudattaa uusinta tietoa, kyllä isovanhemmillakin pitäisi olla valmiudet toimia sen mukaan.

Veikkaan, että 95 % vanhemmasta sukupolvesta ottaakin huomioon. 

Kariesasia on ollut tutkittua tietoa jo yli 30 vuotta ja perhepedin sekä nukkuma-asennon vaikutus mm. kätkytkuoleman mahdollisuuteen on vähän tuoreempaa. Näistä ja kaikista muistakin on oiva tilaisuus keskustella. Mutta ei, mieluummin sitä miniä läiskii lakikirjalla anoppia poskelle ja päin vastoin. 

Ja siltikin tuo kariesasia tuntuu olevan monelle hankala noudattaa. Kuten myös se, että vanhemmat toivovat, että 1-vuotiaalle ei anneta karkkia tai kakkua jne.

Samaten se että kaikki tunteet ja tuntemukset yritetään hoidella ruoalla. Jos lapsi on kipeä, tuputetaan herkkuja, jos surullinen niin herkkuja, jos väsynyt niin herkkuja, jos iloien niin herkkuja.

Aina liikaa ja aina epäterveellistä.