Lue keskustelun säännöt.
HS: Vain joka neljäs yli 30-vuotias suomalainen on enää normaalipainoinen
25.09.2019 |
Järkyttävää. Ja samaan aikaan lihavuuspositiivisuus on vain lisääntynyt. Lihavuus on sairaus ja sellaisena siihen pitäisi suhtautua.
Kommentit (649)
Syy: MASENNUSLÄÄKKEET joita tungetaan ihmisille väkisin jopa selkäkipuun! Kaikki tuntemani ihmiset ovat lihoneet 10-45 kiloa aloitettuaan ne!
Juuri ruotsalaisissa iltapäivälehdissä juttua siitä miten nuo koukuttaa ihmisiä enemmän kuin bentsot. On luultu päinvastoin. Suomessa lääkärit luulee varmaan vielä 5-10 vuotta niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän yhteiskunnassa ole jotain pielessä jos 75% kansasta on ylipainoisia. Jokohan loppuisi se lihavien henkilökohtainen syyttely, koska eihän tuossa VOI olla kyse mistään henkilökohtaisesta ongelmasta, jos lihavuus on jo epidemia.
Yhteiskunta ei kannusta syömään terveellisesti myös mm. vuorotöiden lisääntyminen vaikuttaa lihomisiin, on vaikea syödä säännöllisesti kun työvyuorot ja elämän rytmitys on ihan mitä sattuu ja väsymys siihen vielä päälle mikä myös lisää syömisongelmia.
Ajatelkaapa, jos viikon shokkiotsikossa oli 75% suomalaisista olevan alkoholisteja! Silloin kyllä ryhdyttäisiin tekemään vikkelästi asiantuntijaryhmiä, jotka pyrkisivät selvittämään ongelman taustat ja etsimään siihen ratkaisuja.
Kehopositiivisuus on minusta ajatuksena kaunis. Olen itsekin kamppaillut painoni kanssa, ja minulle aivan oleellisen tärkeää oli oppia ensin tulemaan toimeen itseni kanssa, jotta sain sen sairaan suhteen syömiseen ja ruokaan katkaistua. Se on oikeasti paha kierre, kun on oppinut syömään niin lohduttaakseen itseään kuin palkitakseen itseään, ja kun masentuu siitä alati huononevasta terveydestä ja peilikuvasta, niin ainoa keino millä osaa lohduttaa itseään, on syödä lisää, ja sitten lihoo lisää ja masentuu lisää, ja syö lisää..... ja kierre on valmis. Se on asia josta täytyy ihan tietoisesti päästä irti, löytää muita tapoja saada hyvää oloa ja turvallisuutta, ja keksiä uudet asiat mitä odottaa ja mitkä motivoivat jaksamaan ikävän päivän läpi sen sohvan ja sipsipussin sijaan. Jos ensin oppii suvaitsemaan itseään sellaisena kuin on, se on jo askel eteenpäin koska se on askel poispäin siitä "syön pahaan oloon ja itseinhoon" -kierteestä.
Kehopositiivisuus-ideologian ongelma taas on se, että sitä käytetään monesti vääriin tarkoituksiin ja vääristä motiiveista. Suomessa se meininki ei kai ole vielä läheskään niin pahaa, mutta jos seuraa mitä esim. Jenkeissä body positivity-, HAES- ym. liikkeiden nimissä saarnataan, se on aika kaukana siitä mitä äkkiseltään voisi ajatella kehopositiivisuudesta. Ja mehän tunnetusti seurataan perässä. Se mitä nämä aktivistit ja näiden liikkeiden kannattajat julistavat, on kaukana terveestä. Laihdutus ei koskaan toimi ja itse asiassa laihdutus on syrjintää lihavia kohtaan. Laihtumisesta ei saa mainita, koska se on loukkaus lihavia kohtaan, suoranainen sodanjulistus, koska se tarkoittaa että se laihduttanut henkilö ei halunnutkaan olla lihava. Normaalipainoisilla on "etuoikeuksia" lihaviin nähden, koska löytävät normikaupoista vaatteita ja mahtuvat lentokoneen penkkeihin. Sairaalloisen lihavat ovat keskimäärin aivan yhtä terveitä kuin normaalipainoiset, ja kaikki muu on salaliittoa. Lapsen pitää saada valita haluaako syödä välipalaksi suklaapalan vai omenan, koska kaikki muu on syrjintää. "Infinifat" on aivan luonnollinen olotila. Jne jne jne.
Kehopositiivisuus on ajatuksena kaunis ja hyvää tarkoittava, mutta koko ajatuksen on kaapanneet samanlaiset höyrypäät, jotka vetivät mm. metoo-liikkeen hienosta solidaarisuuden merkistä lähinnä vitsiksi. US:ssa asuessa tuota touhua tuli seurattua, Suomeen palattua ei niinkään. Mutta samoja argumentteja täälläkin välillä näkee, ei vaan ihan niin kärjistettynä (vielä). Itseään on enemmän kuin ok rakastaa oli mitä tahansa kokoa, ja itseään saa pitää kauniina, haluttavana, älykkäänä jne vaikka painaisi 500 kiloa. Mutta kun lähdetään sille tielle, että väitetään ylipainon olevan aivan yhtä tervettä tai normaalia kuin normipainon, tai annetaan omassa holhouksessa olevien lasten lihoa holtittomasti koska "ei sille mitään mahda", tai suorastaan kannustetaan ihmisiä olemaan laihtumatta ihan kuin siinä olisi jotain väärin että joku pyrkii terveempään elämään, siinä vaiheessa mennään jonnekin kauas siitä alkuperäisestä positiivisuuden ajatuksesta.
Minä olen teinistä asti ollut saman painoinen kuin nyt 36 vuotiaana kahden pienen lapsen äitinä, (toki raskaudet painoin enemmän). Eli 163cm/53kg. Olen siis aivan normaalipainoinen. Syön terveellistä ruokaa, herkuttelen lähes päivittäin jollain pienellä makealla, en kyttää kaloreita. Arkiliikuntaa, kävelylenkkejä.
Töissä saan aina kuulla siitä miten ”sä oot noin laiha”. Työpaikka ruokalassa on tarjolla kolme ruokalajia joista voi valita. Aina saan jotenkin perustella, miksen ota sitä pizzaa kun sitä on tarjolla vaan esim ison lautasellisen kasvisruokaa. Siksi koska keskellä päivää syöty pizza tekee olostani väsyneen ja työnteko ei ole niin tehokasta. Syön pizzan mielummin kotona perjantai illan herkkuna perheen kanssa.
Tai työpaikan kahvipöydästä en usein ota keksejä samasta syystä. Ne on turhaa, väsyttää ja niistä tulee turha tapa. Herkuttelen mielummin lempi herkuillaan kotona.
Koska olen hoikka, minulla oletetaan olevan joku tiukka ruokavalio tai syömishäiriö. Ja nämä arvostelevat ovat itse yleensä ylipainoisia.
Lihavuus aiheuttaa mm sairauksia: Tyypin 2 diabetes, rasvamaksa, uniapnea, keuhkoveritulppa, virtsankarkailu, kohtusyöpä, lapsettomuus, rintasyöpä, maksakirroosi, maksasyöpä, munuaissyöpä, kohonnut verenpaine, sydämen eteisvärinä, psoriaasi haimasyöpä, sydämen vajaatoiminta, polven nivelrikko, krooninen selkäkipu, keskenmeno, aivohalvaus, depressio, dementia.
Et voi olla vaan positiivisella mielellä ja elää jossain kuplassa. Joku päivä sairastut ja kuolet kivuliaasti. Se on niin surullista, että ihminen aivan itse tuhoaa omaa elimistöään. Miksi? Mikä on syy olla arvostamatta itseä? Sun keho on sun temppeli, sinun moottori, sinun sielun kuljetuskone. Sen avulla sinä ajatuksinesi voit tässä maallisessa paikassa olla ylipäätään. Sit kun olet sen tärvellyt niin sua ei enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähänkin ketjuun on tullut hyvin paljon normaalipainoisten kommentteja siitä että kytätään töissä tai jossain muualla syömisiä tai arvostellaan ulkomuotoa. Milloinka meidän normaalipainoisten oikeuksia olla normaalipainoinen aletaan ajaa samalla tapaa mediassa?
Sairaalalaitteet eivät tomi noilla lihavilla. Minun työurani aikana ihmiset ovat lihonneet jotain 20 kg. Jos on yöllä päivystämässä vain yksi röntgenhoitaja, on se kauheaa koittaa käännellä pöydällä yksin sellaista 130 kiloista. Ei palkat apulaisia päivystykseen. Kuvat huonoja ja ulträäni ei nytä läskien läpi. Ei kenenkään selkä kestä enää töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja niilläkin johtuu vain geeneistä. Muuten hekin olisivat lihavia. Fakta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on vallalla ajatus siitä, että elämästä pitää nauttia. On milloin milläkin verukkeella ansaittu jotain herkkua. Terveellisesti syöviä pidetään ilottomina ankeuttajina, jotka eivät osaa relata ja elää hetkessä.
Toinen syy on vastuun pakoilu. Nykyihminen ei ymmärrä tai myönnä itselleen, että vastuu on jokaisella ihan itsellään. Paino ei nouse siksi, että on vähän rahaa, rankka elämä, vastoinkäymisiä, ei mahdollisuutta palkata PT:tä, liikaa houkutuksia tai lähiärrällä kolme Twix-patukkaa eurolla, vaan siksi, ettei ole tullut tehneeksi oikeita valintoja.
Jokaisen elämässä on vaikeuksia ja hankaluuksia, ja kaupoissa on tarjolla samat tuotteet kaikille.
En syö siksi, että olisin _ansainnut_ herkkuja enkä siksi että olisi rankka elämä. Päinvastoin, minulla on hyvin helppo elämä. Edelleenkin syön paljon siksi, että pidän syömisestä ja hyvästä ruuasta. Ja oluesta.
Höpö höpö. Jos oikeasti pitää hyvästä ruoasta, satsaa laatuun määrän sijaan ja keskittyy nauttimaan joka suupalasta, ei ahtamaan itseään täyteen tankkaustyyliin. Se mättäminen ei ole mitään nauttimista, vaan antamista, ja jotain tunne-elämän aukkoja sillä paikataan. Aloita olemalla rehellinen itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on vallalla ajatus siitä, että elämästä pitää nauttia. On milloin milläkin verukkeella ansaittu jotain herkkua. Terveellisesti syöviä pidetään ilottomina ankeuttajina, jotka eivät osaa relata ja elää hetkessä.
Toinen syy on vastuun pakoilu. Nykyihminen ei ymmärrä tai myönnä itselleen, että vastuu on jokaisella ihan itsellään. Paino ei nouse siksi, että on vähän rahaa, rankka elämä, vastoinkäymisiä, ei mahdollisuutta palkata PT:tä, liikaa houkutuksia tai lähiärrällä kolme Twix-patukkaa eurolla, vaan siksi, ettei ole tullut tehneeksi oikeita valintoja.
Jokaisen elämässä on vaikeuksia ja hankaluuksia, ja kaupoissa on tarjolla samat tuotteet kaikille.
En syö siksi, että olisin _ansainnut_ herkkuja enkä siksi että olisi rankka elämä. Päinvastoin, minulla on hyvin helppo elämä. Edelleenkin syön paljon siksi, että pidän syömisestä ja hyvästä ruuasta. Ja oluesta.
Höpö höpö. Jos oikeasti pitää hyvästä ruoasta, satsaa laatuun määrän sijaan ja keskittyy nauttimaan joka suupalasta, ei ahtamaan itseään täyteen tankkaustyyliin. Se mättäminen ei ole mitään nauttimista, vaan antamista, ja jotain tunne-elämän aukkoja sillä paikataan. Aloita olemalla rehellinen itsellesi.
*ahtamista, ei antamista
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän yhteiskunnassa ole jotain pielessä jos 75% kansasta on ylipainoisia. Jokohan loppuisi se lihavien henkilökohtainen syyttely, koska eihän tuossa VOI olla kyse mistään henkilökohtaisesta ongelmasta, jos lihavuus on jo epidemia.
Yhteiskunta ei kannusta syömään terveellisesti myös mm. vuorotöiden lisääntyminen vaikuttaa lihomisiin, on vaikea syödä säännöllisesti kun työvyuorot ja elämän rytmitys on ihan mitä sattuu ja väsymys siihen vielä päälle mikä myös lisää syömisongelmia.
No ainakin viralliset ravitsemussuositukset ovat päin honkia. Maidon ja leivän kittaaminen. Itse otan kalorit mielummin terveellisestä ruuasta.
Vuorotöillä ei ole mitään virkaa asian kanssa. On jokaisen oma päätös meneekö sellaiselle alalle missä niitä pitää tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen teinistä asti ollut saman painoinen kuin nyt 36 vuotiaana kahden pienen lapsen äitinä, (toki raskaudet painoin enemmän). Eli 163cm/53kg. Olen siis aivan normaalipainoinen. Syön terveellistä ruokaa, herkuttelen lähes päivittäin jollain pienellä makealla, en kyttää kaloreita. Arkiliikuntaa, kävelylenkkejä.
Töissä saan aina kuulla siitä miten ”sä oot noin laiha”. Työpaikka ruokalassa on tarjolla kolme ruokalajia joista voi valita. Aina saan jotenkin perustella, miksen ota sitä pizzaa kun sitä on tarjolla vaan esim ison lautasellisen kasvisruokaa. Siksi koska keskellä päivää syöty pizza tekee olostani väsyneen ja työnteko ei ole niin tehokasta. Syön pizzan mielummin kotona perjantai illan herkkuna perheen kanssa.
Tai työpaikan kahvipöydästä en usein ota keksejä samasta syystä. Ne on turhaa, väsyttää ja niistä tulee turha tapa. Herkuttelen mielummin lempi herkuillaan kotona.
Koska olen hoikka, minulla oletetaan olevan joku tiukka ruokavalio tai syömishäiriö. Ja nämä arvostelevat ovat itse yleensä ylipainoisia.
Kiva sulle. Mäkin syön terveellisesti (ja usein kasvisruokaa). En herkuttele edes viikoittain ja mistään pitsasta en edes haavaile perheen kanssa. Juoksukilometrejä kertyy 40-50 viikossa (olen juossut maratonin ja puolikas menee käytännössä koska vaan). Ja tiedätkö mitä: olen ylipainoinen. Hyvistä elämäntavoista huolimatta kropassa on liikaa rasvaa, eikä se hievahda mihinkään. Hirveällä kitukuurilla voi kilo lähteä, mutta heti jos syön taas normaalia ruokaa se tulee takaisin. Ikä tosin alkaa jo nelosella, joten ehkä tämä on sitä kuuluisaa aineenvaihdunnan hidastumista. (Vielä kymmenen vuotta sitten olin normaalipainoinen. Nyt olen snetään onnistunut pysäyttämään painonnousun). Eli jos sä todella herkuttelet päivitäin ja pysyt noin hoikkana, niin onneksi olkoon olet voittanut geenilotossa :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen teinistä asti ollut saman painoinen kuin nyt 36 vuotiaana kahden pienen lapsen äitinä, (toki raskaudet painoin enemmän). Eli 163cm/53kg. Olen siis aivan normaalipainoinen. Syön terveellistä ruokaa, herkuttelen lähes päivittäin jollain pienellä makealla, en kyttää kaloreita. Arkiliikuntaa, kävelylenkkejä.
Töissä saan aina kuulla siitä miten ”sä oot noin laiha”. Työpaikka ruokalassa on tarjolla kolme ruokalajia joista voi valita. Aina saan jotenkin perustella, miksen ota sitä pizzaa kun sitä on tarjolla vaan esim ison lautasellisen kasvisruokaa. Siksi koska keskellä päivää syöty pizza tekee olostani väsyneen ja työnteko ei ole niin tehokasta. Syön pizzan mielummin kotona perjantai illan herkkuna perheen kanssa.
Tai työpaikan kahvipöydästä en usein ota keksejä samasta syystä. Ne on turhaa, väsyttää ja niistä tulee turha tapa. Herkuttelen mielummin lempi herkuillaan kotona.
Koska olen hoikka, minulla oletetaan olevan joku tiukka ruokavalio tai syömishäiriö. Ja nämä arvostelevat ovat itse yleensä ylipainoisia.Kiva sulle. Mäkin syön terveellisesti (ja usein kasvisruokaa). En herkuttele edes viikoittain ja mistään pitsasta en edes haavaile perheen kanssa. Juoksukilometrejä kertyy 40-50 viikossa (olen juossut maratonin ja puolikas menee käytännössä koska vaan). Ja tiedätkö mitä: olen ylipainoinen. Hyvistä elämäntavoista huolimatta kropassa on liikaa rasvaa, eikä se hievahda mihinkään. Hirveällä kitukuurilla voi kilo lähteä, mutta heti jos syön taas normaalia ruokaa se tulee takaisin. Ikä tosin alkaa jo nelosella, joten ehkä tämä on sitä kuuluisaa aineenvaihdunnan hidastumista. (Vielä kymmenen vuotta sitten olin normaalipainoinen. Nyt olen snetään onnistunut pysäyttämään painonnousun). Eli jos sä todella herkuttelet päivitäin ja pysyt noin hoikkana, niin onneksi olkoon olet voittanut geenilotossa :).
Jos liikunta ja ruoan laatu on kohdillaan, niin sitten vain syöt liikaa. Pienennä annoskokoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HAES:sta sen verran, että olen lukenut sen perustajan kirjan aiheesta. Siinä ei kannusteta syömään itseään 200-kiloiseksi, toisin kuin asia on aktivistien toimesta väännetty. Siinä kannustetaan mm. liikuttamaan omaa kehoa, löytämään lajeja jotka tuntuvat mieluisilta. Lisäämään hyvää tekeviä ruoka-aineita (ei siis karsita suoraan pois vaikkapa sokeria, mutta lisätään ruokavalioon esim. marjoja), tekemään läsnäoloharjoituksia. Kirja sisältää paljon aidosti mielenkiintoista tietoa koskien mm. BMI-taulukkoa ja sen luomista sekä lukuisia asioita, jotka pistävät kyseenalaistamaan nykyiset standardit painoasioissa (mm. millä perusteella jokin rajaluku on määritetty, sillä ei välttämättä ole minkäänlaista tieteellistä perustetta).
Omani ostin Suomalaisesta kirjakaupasta, oli tilaustuote eikä kalliskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen teinistä asti ollut saman painoinen kuin nyt 36 vuotiaana kahden pienen lapsen äitinä, (toki raskaudet painoin enemmän). Eli 163cm/53kg. Olen siis aivan normaalipainoinen. Syön terveellistä ruokaa, herkuttelen lähes päivittäin jollain pienellä makealla, en kyttää kaloreita. Arkiliikuntaa, kävelylenkkejä.
Töissä saan aina kuulla siitä miten ”sä oot noin laiha”. Työpaikka ruokalassa on tarjolla kolme ruokalajia joista voi valita. Aina saan jotenkin perustella, miksen ota sitä pizzaa kun sitä on tarjolla vaan esim ison lautasellisen kasvisruokaa. Siksi koska keskellä päivää syöty pizza tekee olostani väsyneen ja työnteko ei ole niin tehokasta. Syön pizzan mielummin kotona perjantai illan herkkuna perheen kanssa.
Tai työpaikan kahvipöydästä en usein ota keksejä samasta syystä. Ne on turhaa, väsyttää ja niistä tulee turha tapa. Herkuttelen mielummin lempi herkuillaan kotona.
Koska olen hoikka, minulla oletetaan olevan joku tiukka ruokavalio tai syömishäiriö. Ja nämä arvostelevat ovat itse yleensä ylipainoisia.Kiva sulle. Mäkin syön terveellisesti (ja usein kasvisruokaa). En herkuttele edes viikoittain ja mistään pitsasta en edes haavaile perheen kanssa. Juoksukilometrejä kertyy 40-50 viikossa (olen juossut maratonin ja puolikas menee käytännössä koska vaan). Ja tiedätkö mitä: olen ylipainoinen. Hyvistä elämäntavoista huolimatta kropassa on liikaa rasvaa, eikä se hievahda mihinkään. Hirveällä kitukuurilla voi kilo lähteä, mutta heti jos syön taas normaalia ruokaa se tulee takaisin. Ikä tosin alkaa jo nelosella, joten ehkä tämä on sitä kuuluisaa aineenvaihdunnan hidastumista. (Vielä kymmenen vuotta sitten olin normaalipainoinen. Nyt olen snetään onnistunut pysäyttämään painonnousun). Eli jos sä todella herkuttelet päivitäin ja pysyt noin hoikkana, niin onneksi olkoon olet voittanut geenilotossa :).
Jos liikunta ja ruoan laatu on kohdillaan, niin sitten vain syöt liikaa. Pienennä annoskokoja.
Mähän juuri sanoin, ettei se paino hievahda mihinkään ellen vedä ruuan määrä todella alas. Tätä olen toki kokeillut ja seurauksena oli sitten se, että sain lenkillä istua tienreunaan keräilemään itseäni kun meinasi taju lähteä. Tällä syömisellä jaksan treenata ja tosiaan paino ei nouse. Ihan työterveyslääkärin kanssa yhdessä päätettiin, ettei edes yritetä laihduttaa, kun kaikki veriarvot, verenpaineet ym. on loistavat. Ei sitä painoa mahdottomasti ole (bmi 27), mutta liikaa toki (varsinkin kun se kaikki ylimääräinen on harmillisesti vatsan kohdalla) ja tässäkin tutkimuksessa kuulun tuohon kauhisteltuun 75%. Me ihmiset kun ollaan erilaisia, mutta ei sitä tajua sellaiset ihmiset, jotka kehuvat herkuttelevansa joka päivä jotain pientä ja pysyvät silti hoikkana.
Vierailija kirjoitti:
Syy: MASENNUSLÄÄKKEET joita tungetaan ihmisille väkisin jopa selkäkipuun! Kaikki tuntemani ihmiset ovat lihoneet 10-45 kiloa aloitettuaan ne!
Juuri ruotsalaisissa iltapäivälehdissä juttua siitä miten nuo koukuttaa ihmisiä enemmän kuin bentsot. On luultu päinvastoin. Suomessa lääkärit luulee varmaan vielä 5-10 vuotta niin.
Lisäksi lääkejäämät vesistössä.
170cm naiselle hyvä paino on 60-65 kiloa.
170cm miehelle hyvä paino on 70-75 kiloa.
Pitää muistaa se että miehillä on enemmän lihasmassaa kuin naisilla ja miehillä on naisia jykevämpi luusto ja ruumiinrakenne.
Se miksi nykyään on paljon ylipainoisia johtuu huonosta ruokavaliosta sekä vähäisestä liikunnasta.
Nykyään on erittäin vähän töitä missä tarvii hyvää kuntoa.
Omassa päässäni ylipaino-ongelma yhdistyy liikakuluttamiseen. Eli nykyinen markkinatalous on rakennettu niin, että turhan ja jopa haitallisen ostamisesta on tehty liian helppoa ja sitä perustellaan vapaudella, kasvulla ja ihmisten (turhilla) tarpeilla. Tämä kierre johtaa sitten siihen, että meidän on liian helppo ostaa ylimääräisiä kaloreita, tavaroita ja samalla pilaamme oman kehomme ja ympäristön.
Kärjistettynä: on helpompi ajaa autolla mäkkärille vetämään kaloriöverit kuin kasvattaa omalla kasvimaalla porkkanoita.
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus aiheuttaa mm sairauksia: Tyypin 2 diabetes, rasvamaksa, uniapnea, keuhkoveritulppa, virtsankarkailu, kohtusyöpä, lapsettomuus, rintasyöpä, maksakirroosi, maksasyöpä, munuaissyöpä, kohonnut verenpaine, sydämen eteisvärinä, psoriaasi haimasyöpä, sydämen vajaatoiminta, polven nivelrikko, krooninen selkäkipu, keskenmeno, aivohalvaus, depressio, dementia.
Et voi olla vaan positiivisella mielellä ja elää jossain kuplassa. Joku päivä sairastut ja kuolet kivuliaasti. Se on niin surullista, että ihminen aivan itse tuhoaa omaa elimistöään. Miksi? Mikä on syy olla arvostamatta itseä? Sun keho on sun temppeli, sinun moottori, sinun sielun kuljetuskone. Sen avulla sinä ajatuksinesi voit tässä maallisessa paikassa olla ylipäätään. Sit kun olet sen tärvellyt niin sua ei enää ole.
EI AIHEUTA! Lihavuus lisää riskiä, mutta ei aiheuta yhtään näistä. Olet sekopäisen median sekoittama. Kannattaa lukea tutkimukset. Et löydä yhtään tutkimusta, jossa väitetään lihavuuden aiheuttavan sairauden.
Miksi muuten tällaisia valheellisia uutisia tai viestejä ei poisteta, mutta sitten poistetaan täysin validit tutkimuksiin perustuvat väittämät?
Minulle fysioterapeutti teki selkäongelmiin auttavan jumppaohjelman jonka voi tehdä vaikka joka päivä kotona ilman mitään apuvälineitä. Mutta kyllähän tietyt henkilöt keksivät aina tekosyitä miksi olla liikkumatta...