Lue keskustelun säännöt.
HS: Vain joka neljäs yli 30-vuotias suomalainen on enää normaalipainoinen
25.09.2019 |
Järkyttävää. Ja samaan aikaan lihavuuspositiivisuus on vain lisääntynyt. Lihavuus on sairaus ja sellaisena siihen pitäisi suhtautua.
Kommentit (649)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikänsä normaalipainoiset eivät voi jaella laihdutusvinkkejä. Pysyvästi laihduttaminen on todella vaikeaa ja lähes mahdotonta. Usein johtaa vain siihen että ihminen lihoo vain lisää laihtumisen jälkeen, yli aloituspainon. Tämä on ihmisen biologiassa. Painonhallinta, eli samassa painossa pysyminen voisi olla kestävämpi ratkaisu. Sekin on vaikeaa, koska ihmisen keho on koodattu syömään liikaa energiapitoista ruokaa ja sitä tämä yhteiskunta on täynnä.
Kehopositiivisuus on hyvä asia. Jos kehoaan vihaa, sitä kohtelee kaltoin. Jos kehoaan rakastaa, sitä kohtelee hyvin.
Heti ensimmäisistä lauseista arvasin, että jotain "kehopositiivisuus" -julistusta tulee. Ei sillä, etteikö kehopositiivisuus olisi hyvä juttu - se on ehdottomasti sitä silloin kun se on oikea positiivisuutta jonka päämäärä on hyväksyä oma kehonsa ja oppia kohtelemaan sitä hyvin, eikä demonisoida laihdutusta ja normalisoida lihavuutta kuten teillä julistajilla on tapana. Pysyvä painonpudotus ei ole ollenkaan mahdotonta, eikä etenkään biologisesti haastavaa, ne haasteet ovat henkisellä puolella ja nekään eivät mikään elinikäinen tuomio ole vaan niistä vanhoista menettelytavoista ja mekanismeista voi opetella eroon. Sitä en sano etteikö se vaikeaa olisi, mutta niin on moni muukin tavoittelemisen arvoinen asia elämässä.
Minä rakastan kehoani ja kohtelen sitä hyvin. Sen takia syön järkevästi suurimman osan aikaa ja harrastan sekä aerobista liikuntaa että lihasharjoittelua. Minun ruumiini ei ole minulle enää jätemylly jota voin kaltoinkohdella jokaisen ruokaan liittyvän mielihaluni mukaan, sen sijaan se on vahva, terve, ja pystyy asioihin joita en olisi voinut kuvitellakaan 20-30 kiloa painavampana.
Teissä "kehopositiivisuus" -tyypeissä ihmetyttää eniten se tarve julistaa, kuinka muka mihinkään ei pysty ja ihan mahdotonta on - se on todella huono tekosyy olla edes yrittämättä. Etenkin aikana kun ylipaino-ongelma on oikeasti räjähtänyt käsiin. Eikö ollenkaan hirvitä nuo luvut, että kolme neljäsosaa yli kolmekymppisistä jo tässäkin maassa ylipainoisia?
Ja käytän lainausmerkkejä "kehopositiivisuudesta" puhuessani tarkoituksellisesti. Tietenkin kannatan alkuperäistä ajatusta siitä että oma kehonsa kannattaa opetella hyväksymään ja kunnioittamaan sitä, sekä luonnollisesti myös hyväksymään muut sellaisena kuin ovat. Koko aatteesta vaan on tullut leikkikenttä lihaville joita ei huvita tehdä mitään itsensä eteen ja jotka käyttävät noita mantroja keppihevosena sille, ettei oikeastaan kenenkään muunkaan kannattaisi.
Eli sä olet sitä mieltä, että vaikka mä olen kiloni laihduttanut jo useamman kerran pois ja taas lihonnut entistäkin isommaksi niin ehdottomasti mun nyt kannattaisi aloittaa uusi elämäntapa, uusi laihdutus? Todennäköisyydet ei ole mun puolella, joten todennäköisesti laihtuisin ja sitten taas kilot tulisi korkojen kanssa takaisin. Niin vaan käy lähes kaikille, syytä minä en tiedä eikä ilmeisesti kukaan muukaan.
Syön jo terveellisesti ja harrastan liikuntaa, vaikka sitähän ei lihavat voi ilmeisesti tehdä. Syön vaan liikaa. Mitä järkeä mun on nyt sekoittaa pääni ja alkaa taas laihduttaa, kun se selvästi vaan tuhoaa minua ja terveyttäni ENEMMÄN? Miksi en voi elää onnellista ja mukavaa elämää ylipainoisena? En minä eikä kukaan muukaan ihannoi ylipainoa. En myöskään halua olla ylipainoinen, mutta olen mielummin ylipainoinen ja elän elämääni näin kun tuhoan henkistä sekä fyysistä terveyttäni jojoilemalla vuodesta toiseen ja ajattelemalla pelkkää ruokaa, laihdutusta jne.
Kaikella kunnioituksella: Jos elämäntapasi ovat muutoin kunnossa, mutta syöt vain liikaa, eikö ratkaisu terveemmän painon saavuttamiseen ole aika helppo? Tuossa tilanteessa ei tarvitsisi kuin pienentää aavistuksen verran annoskokojaan tai vaihtaa joitain ruoka-aineita kevyempiin. Muutoksen ei aina tarvitse ole järisyttävän suuri. Valinta on tietenkin sinun, pohdiskelin vain miksi viestistäsi saa sellaisen vaikutelman ettei mitään ole tehtävissä. Kärsitkö syömishäiriöstä?
Kyllä kärsin syömishäiriöistä, nuorempana bulimiasta ja nykyään ”vain” ahmin. En kovin usein enää, mutta kuitenkin välillä se vaihe vaan menee päälle eikä siinä auta syyllistämiset ja itseinho. Pikemminkin päinvastoin. Se voi näyttää valinnalta kuten vaikka anoreksia (aikaisemminhan anoreksiaakaan ei pidetty oikeana sairautena), mutta käytännössä en pysty sitä tunnetta vastustamaan vaikka kuinka haluaisin. Jos ei ole kokenut sitä tunnetta niin on varmaan vaikea ymmärtää minkälainen pakottava tarve se on.
Ymmärrän tunteen itsekin nuoruudessani bulimian sairastaneena. Selvästikin nykyinen toimintamallisi on tuossa tilanteessa sinulle optimaalinen, sillä kaikki muu johtaisi katastrofiin. Toivoisin kuitenkin pientä ymmärrystä sen suhteen että vaikka sinulle huomion keskittäminen painoon ei missään nimessä ole hyvä ratkaisu, suurin osa ylipainoisista tuskin on kanssasi yhtä äärimmäisessä tilanteessa. Elämäntapojen korjaus (joka johtaa laihtumiseen) on suurimmalle osalle ylipainoisista myönteinen ratkaisu kokonaisvaltaista terveyttä ajatellen. On olemassa lihavia, joiden elämäntaparemonttia ei seuraa syöksykierre syömishäiriöön vaan oikeasti laadukkaampi ja terveempi loppuelämä.
Joo, tietenkään laihduttaminen ei auta jos sen jälkeen lähtee aina homma uudelleen täysin hanskasta syömisen kanssa. Siinä pitäisi ottaa asennemuutos samalla, tai sitten jos on tuollaisia ongelmia nini yrittää saada niihin apua.
Itselle ainakin laihtumisen jälkeen tuli ihan fyysisiä apuja siihen, etten enää sortunut takaisin vanhaan mässäilyyn. Mahalaukku pienenee ihan oikeasti, ei edes jakasa samoja määriä kuin ennen ellei ala väkisin ahtamaan ja venyttämään sitä taas. Lisäksi näläntunnekin vähenee, ainakin minulla. Mitä vähemmän syö niin sitä vähemmän on nälkä pikkuhiljaa, en tiedä olenko sitten vain joku friikki mutta minulla ainakin näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieli on heikko, sehän se suurin ongelma tässä on. Ehkä ei edes nähdä, että se mahdollinen lopputulos siellä pitkän tunnelin päässä olisi kaiken kituuttamisen arvoista.
Minulla on toisin. Aina jos huomaan, että nyt on taas se 10 kiloa tullut lisää siihen, missä olen tyytyväinen, otan suorastaan spartalaisen asenteen. Vedän kerta kaikkiaan hihnat kiinni ja syön vain sen verran millä pärjään päivän ilman, että voimat menevät. Joo, tekee mieli herkkuja etenkin ne muutamat ensimmäiset viikot. Voi tulla jopa päänsärkyä pariksi päiväksi ihan silkasta sokerivieroituksesta ja muutoksesta joka jyllää kropassa. Ei muuta kuin särkylääkettä ja kunnolla unta. Mutta sitten kun siitä pääsee ohi ja alkaa helpottaa, tuntuu että tulee ihan oikeasti uutta virtaa kroppaan ja paino putoaa. Ja annas olla, kun kasvot kapenevat, leuka tulee esiin ja pömppö katoaa, sitä tunnetta on vaikea päihittää. Kun on hyvä olla siinä peilin edessä ja on vihdoin tyytyväinen kroppaansa. Kaupungilla kävellessäkin voi kulkea ihan eri lailla avoimena, eikä mennä seiniä pitkin.
Toivotan voimia kaikille kamppailijoille ja monia onnistumisia.
Järkyttävän paljon läskivihaa. Kannattaa tutustua mm. sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoen mietteisiin ylipainosta. Ylipainoinen ei todellakaan ole aina laiska ja tyhmä. Hävetkää te ilkkujat.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten syödään voita, lihaa, juodaan rasvaista maitoa, käytetään ruokakermaa....
Mitä vikaa noissa ruuissa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
30 sivua kaikkien muiden ja yhteiskunnan syyttelyä.
ihminen tykkää laiskotella ja herkutella, ja nykyään se on helpompaa ja halvempaa kuin koskaan ennen.
Just näin koska moni ei halua ottaa mitään vastuuta omasta elämästään.
Olen mieluummin vähän pulska kuin psyykkisesti häiriintynyt ketjussa esiintyvällä tavalla, jos pitää näistä terveysongelmista valita.
Ei ole henkisesti tervettä ahdistua muiden painosta/ pituudesta/ vaatteista/ paljaista nilkoista/ kurahousuista/ hiuksista jne.
Naisista 40% on normaalipainoisia, miehistä 25%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen mieluummin vähän pulska kuin psyykkisesti häiriintynyt ketjussa esiintyvällä tavalla, jos pitää näistä terveysongelmista valita.
Ei ole henkisesti tervettä ahdistua muiden painosta/ pituudesta/ vaatteista/ paljaista nilkoista/ kurahousuista/ hiuksista jne.
Naisista 40% on normaalipainoisia, miehistä 25%.
Minusta taas ei ole henkisesti tervettä sulkea silmiään ja leikkiä sokeaa nopeasti kasvavaa terveysriskiä kohtaan. Ymmärrän että ylipainosta ja lihavuudesta puhuminen tuntuu kurjalta, koska ylipaino liittyy myös ihmisen ulkonäköön, mutta kyllä tästäkin aiheesta on hyvä puhua. Jos tilalla olisi jokin toinen niin nopeasti yleistyvä terveyshaitta että voisimme senkin kohdalla jo puhua epidemiasta, ihmiset hyppisivät päin seiniä huolesta.
Uppista.