Lue keskustelun säännöt.
HS: Vain joka neljäs yli 30-vuotias suomalainen on enää normaalipainoinen
25.09.2019 |
Järkyttävää. Ja samaan aikaan lihavuuspositiivisuus on vain lisääntynyt. Lihavuus on sairaus ja sellaisena siihen pitäisi suhtautua.
Kommentit (649)
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka sanovat että geeneillä on vaikutuksia lihavuuteen niin se ei ole ihan niin yksinkertainen juttu. On geenejä jotka ALTISTAVAT lihomiseen. Ne eivät lihota eivätkä pakota ketään lihoamaan. Näitä geenejä sanotaan yleisesti tyhmyysgeeneiksi. Ne siis saavat ihmisen toimimaan vastuuttomasti. Mutta muutenkin siis kuin syömisen ja liikkumattomuuden osalta.
Suolistobakteereilla on vaikutus lihomiseen. Ei me tiedetä kaikkea lihomisesta ja laihtumisesta, kuten ei vanhenemisesta tai pituuskasvun häiriöistäkään.
On myös yleistä että esim lapsena hyväksikäytetyt saattavat lihoa aikuisina, lihominen on kai alitajuinen keino suojautua seksuaalisilta lähentelijöiltä. Itsellänikin varmasti oli näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lievä ylipaino on itseasiassa tutkimusten mukaan jopa terveellistä.
Eihän ylipaino tarkoita että vaaralliset vyötärörajat paukkuu tai että se ylipaino kerääntyy vatsaan.
Mulla oli muutama vuosi n. 10kg ylipainoisena vyötärö ihan hyvissä mitoissa, koska rasva kertyi enempi peppuun ja reisiin, jne. Olen mallia x eli tiimalasi. Nyt kun olen normaalipainoinen, ihmiset kauhistelevat että olen kutistunut ja mietin vain etteikö mikään riitä? Mikään paino ei vaikuta olevan kanssaihmisille ok. En ole lähelläkään alipainoa käynyt, bmi alimmillaan ollut kai joku 21 tai 22. Olen lapsesta asti ollut ylipainoinen ja onnistuin laihtumaan vasta kun aloin hyväksyä itseni.
Nämä jatkuvat toisten painon ruotimiset ja ulkonäköpaineet on niitä taustasyitä ihmisten lihomiseen. Uskokaa tai älkää, kun hyväksyy itsensä, tippuu usein se painokin. Miksi? Kun ei tarvitse olla jatkuvasti ahdistunut, jää ne herkutkin helpommin ostamatta. Itse söin ahdistukseeni ja suruuni. Kun koin syyllisyyttä herkuista ja vihasin peilikuvaani, vedin niitä vain kaksin käsin lisää! Olin jo lyönyt hanskat tiskiin, että onnistuisin laihduttamaan jne..
Toivottavasti joku oppi tästä jotain. Lihavuuden syy ei ole siinä, etteivät ihmiset välitä terveydestään. Lihavuuden syyt johtuu yhteiskunnasta: ei aikaa liikkua, ei varaa liikkua, epäterveellinen ruoka halvempaa, ihmiset ahdistuvat ja etsivät pakokeinoa. Syyllistäminen ei auta mitään, päinvastoin. On vaikea myöntää edes laihduttavansa kun on ylipainoinen. En tiedä miksi, jotenkin häpesin sitä kun pelkäsin epäonnistumista. (Epäonnistuminen taas olisi tarkoittanut loputtomia hyvää tarkoittavia neuvoja ja jatkuvaa painosta huomauttamista tai sitä että ihmiset kyylää onko se nyt laihtunut vieläkään vai lihonut. Siksi en kertonut ennen kuin olin jo melkein maalissa.. koska monet ihmiset ei osaa sivistyneesti kohdata toista ihmistä, kun luulevat tekevänsä hyvää).
PS. Yli 30v aineenvaihdunta voi hiukan muuttua joillakin..
Ei ole varaa liikkua, mutta on varaa herkkuihin? Yhteiskunnan syy. Joku tuossa logiikassa mättää. Kuulostaa tekosyiltä. Liikkua voi mm kävelemällä työ- tai kauppamatkat. Jos minä en ole lähtenyt lenkille, se on kyllä oma syyni, ei yhteiskunnan. Kävely ei maksa mitään.
Yli 30 v aineenvaihdunta muuttua? Jessus, ihminen parhaassa iässä tuolloin. 50 v voi aineenvaihdunta muuttua.
No kyllä kuntosalit on järkyttävän kalliita. Ei mulla ole varaa niihin eikä kaikkien mahdollisuudet liikkua ole samat (esim terveyssyistä). Pelkkä lenkkeily ei pidä lihaskuntoa tarpeeksi.
Kyllä aineenvaihdunta alkaa muuttua yli 30v, ihan faktaa.
Olen normaalipainoinen (entinen ylipainoinen) ja lenkillä käyn kyllä, mutta kuntosaliin ei ole varaa (olem työtön). Esimerkiksi lähellä oleva kuntosali maksaa 50e/kk. En mätännyt ylipainoisena rahojani herkkuihin, en vain liikkunut tarpeeksi. Aika monella on vääristynyt kuva siitä, mitä ja paljonko ylipainoinen syö. Ei mulla mene 50e kuussa herkkuihin! Työmatkat ei ole mulla olleet sellaisia, että voisin niihin kävellä tai pyöräillä. Kävelen kaikki matkat jotka voin.
Ei helvetti sentään.
Osta Torista pari kahvakuulaa ja käsipainoja, niillä saa tehtyä hyvän lihaskuntotreenin kotona. Puhumattakaan että jalkatreenin voi suorittaa vaikka portaissa. Mutta kun kaikkeen löytyy tekosyy..
Mulla on kahvakuula ja painot, mutta en voi käyttää niitä vuokra-asunnossani. Tilaa ei ole, asunto on hyvin pieni ja parketti uusi/liukas (matot eivät pysy paikallaan). Sänkh on melkein ruokapöydässä kiinni. Kuntopyöräni ei mahtunut tänne eikä se sovi minulle terveyssyistä, tehostepperi on rikki. Ja kuten sanoin, olen normaalipainoinen. Menen lenkille säällä kuin säällä, kävelen kaikki mahdolliset matkat. Mitään tekosyitä ei siis ole. Olen monta kuukautta ja halunnut ostaa kuntosalikortin, mutta ei ole varaa niin kauan kuin ei ole työpaikkaakaan. Valitettavasti.
Älä siis puhu mistä et tiedä.
Voi hyvänen aika. Kylläpäs sinulla on vaikeaa. Ilman kahvakuulatreeniä ja tehostepperiä me kaikki toki lihomme, koska muuta treeniä ei ole. Nyt oikeasti vähän järkeä tuohon. Aika pieni prosentti meistä loppujen lopuksi käy kuntosalilla ja ihan normeja ollaan silti. Vielä 20 vuotta sitten kukaan ei ollut kuullutkaan mistään kahvakuulista!
Kuten sanoin olen normaalipainoinen ja lenkkeilen joka päivä tunnin.. olen laihduttanut aika paljon kauan sitten, joten tiedän mistä puhun.
Ei se pelkkä normaalipaino riitä. Ihmisen pitää harrastaa monipuolista liikuntaa, vaikka olisi normaalipainoinen tai hoikka. Hoikkakin voi sairastua 2.tyypin diabetekseen.
Paino sanalla monipuolinennliikunta.. liikuntaa tulis olla 3 erilaista. Vaikka käyn lenkillä, tarvitsisin myös lihaskuntotreeniä. Mikä tahansa treeni ei selän vuoksi edes käy.
Miten ihmiset ei oikeasti tajuta ettei meillä kaikilla ole samat mahdollisuudet??
Ei tietenkään ole samat mahdollisuudet. Ei kenelläkään ole. Mäkihyppyä on vaikea harrastaa jos ei ole mäkihyppytornia lähiseudulla. Minullakin on yli 30 km kuntosalille, mutta en jää jumiin asian suhteen. Ei kannata jumittua yhteen ajatukseen. Aivan sama minkä painoinen olet, ei se ole tässä se juttu, vaan jumittuminen johonkin ajatukseen.
Sinä se tässä jumitut ajatukseen. Ymmärrätkö että osalla ihmisistä on esimerkiksi rajoittavia terveystekijöitä?
Itse tarvitsisin fysioterapiaa ja salineuvontaa terveyteni vuoksi. Siksi menisin mielummin sinne salille kuin ottaisin kotona vaarallisia riskejä. Jouduin kuntoutukseen salilla tehdyn virheliikkeen (yhdistettynä toiseen vaivaan) vuoksi, kyseessä oli ns turvallinen laite.
Osa täällä näyttää olevan ihan sokeita sille, että jotkut ylipainoisista ovat liikuntarajoitteisia, sydänvikaisia, syömishäiriöisiä, jne.
Ja niin se mun koti on niin pieni ja lattia tosiaan niin liukas (matot liukuu liukuesteistä huolimatta) että treenaaminen on lähes mahdotonta.
Lekuri kirjoittaa lähetteen fyssarille eli mene terveyskeskukseen. Kahvakuulat ja punttis ei kyllä kuulosta viisaimmalta treeniltä, jos terveytesi on noin heikko että joudut ottamaan riskejä. Olisko pilates tai jooga parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpommalla pääsee kun jättää tuomitsematta toisen ihmisen painon ja tai ruokavalion. Ihan uskonnollista paatosta nuo ruokavaliotkin nykyään. Keskittykää siihen omaan tekemiseen. No, kuntosalit kiittää. Moni siellä rehkii vaikka ei yhtään huvittaisi - ja lopettaa pian. Pitää löytää sellainen kuntoilumuoto jota jaksaa tehdä viikosta ja vuodesta toiseen. Itselleni kyllä sali ja painoharjoittelu sopii erinomaisesti, juoksu taas ei.
Jotain mätäähän siinäkin on ettei lihavat ilkeä mennä kuntosaleille, kun siellä on itseään täynnä olevia fitnespimuja ja lihashirmuja. Eli kuntosalit eivät ole laisinkaan lihavien paikka. Uimahalleista puhumattakaan. Kiitos diskriminaation ja sosiaalisen stressin.
Minulle naurettiin kuntosalilla. Tuntui pahalta kun olin kuitenkin noudattanut sääntöjä ja sitten vielä kassakin katsoo kaverinsa kanssa minua, supattelee ja nauraa kihertävät. Ihan tavalliset miehet suhtautuivat neutraaleimmin. En mennyt toista kertaa enkä mene!
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan ketjuun itse syömishäiriön kanssa vuodesta toiseen tappelevana. Olen 34-vuotias nainen pk-seudulta.
Minulla alkoi salasyöminen ja ahmiminen jo teininä, kun koulussa kiusattiin ylipainosta ja vanhemmat taas samaan aikaan opettivat syömään suruun (toivat kirjaimellisesti karkkia tms. jos itkin huoneessani, mutta eivät koskeneet tai juuri lohduttaneet muuten). Muistan vihanneeni kroppaani ja olin vakuuttunut siitä että olin erityisen kuvottava, enkä uskaltanut pukeutua esim. pelkkiin housuihin, vaan päällä oli aina hame koska...no, jalkani olivat niin yököttävät.
Kun muutin omilleni, ahmiminen lähti käsistä ekojen viikkojen aikana: iso pullo limua, kokonainen rasia suklaakeksejä, suklaalevy sekä patonki meni kerran päivässä säännöllisesti. Lihoin nopeasti. Kun menin käymään kotona vanhempien luona, minua sätittiin lihomisesta ja taivasteltiin. Kerran ulk.maal. miesjoukko uhkasi pahoinpidellä minut, kun olin niin "läski ja kuvottava". Käytin tuolloin kokoa 44.
Skipataan nykytilanteeseen: olen kolmekymppinen, perheellinen nainen. Ja edelleen lihava, nyt vaan entistä enemmän. Koko 44 on vaihtunut kokoon 54. En osaa syödä ns. normaalisti, en vaan pysty siihen. Jos syön esim. broilerin rintafileen, desin täysjyväriisiä sekä ison annoksen salaattia, haluan heti lisää. Jos vaikkapa sitä broileria on jäljellä, syön kevyesti 1-3 rintafilettä aterian päälle enkä ole moksiskaan. Iltaisin on aivan järkyttävä herkkuhimo, olen ahdistunut kun maistan jo suussani sen herkun, mitä nyt milloinkin tekee mieli. Jossen herkuttele esim. viikkoon, syön muuta ruokaa niin paljon, että lihon.
Olen karpannut (toimi, mutta sappi ei tykännyt), syönyt japanilaistyylisesti, kokeillut paastoamista, mitä milloinkin. Lopputulos on aina surkea. On olemassa yksi ainoa keino, jolla saan painoni laskuun ja pidettyä ruokahimot siedettävinä: lähes totaalinen syömättömyys.
Sairastan ahmimishäiriötä (BED), josta ei tiedetä Suomessa juuri mitään. Täällä ei osata hoitaa sitä. Sain tietää vasta pari vuotta sitten, että kausittainen syömättömyys kuuluu tähän häiriöön. Senkin luin englanninkieliseltä nettisivulta sattumalta. Heh, juuri kun luulin että olin keksinyt ihan itse keinon olla syömättä...
Olen tänään syönyt yhden banaanin ja kaksi perunarieskaa rasvalla. En usko syöväni enää muuta. Tein viime viikolla periaatepäätöksen, että vaikka mikä tulisi, ahmimaan en enää rupea! Nyt riittää. Ainoa keino minulle laihtua + pysyä normaalipainossa näyttää olevan hyvin vähäinen syöminen, ja tarpeeksi rennosti, etten ala laskemaan kaloreita tai makroja ja ahdistumaan sitten niistä. En halua kuolla ja jättää lapsiani tai miestäni yksin tänne! Haluan taas jaksaa liikkua, uida, leikkiä lasten kanssa kunnolla. Näyttää hyvältä vaatteissa. Jos se vaatii lähes täyden syömättömyyden, sitten olkoot niin. Vatsani ei enää kestä muutenkaan noita ahmimissessioita, minulla on vatsahaavan alku sekä IBS.
Samaistun sinuun paljon ja haluan kertoa, miten itse löysin helpotuksen tunnesyöntiin ja ahmimiseen. Olin todella uupunut itseeni ja elämääni, joka pyöri ruoan ja syömisen ajattelemisen ympärillä, en osannut suhtautua ruokaan normaalisti vaan jollakin tavalla se oli ollut aina ongelmallista. Herkkuja meni joka päivä ja rahaa herkkuihin meni varmasti monia kymmeniä euroja viikossa. Googlettelin apua itselleni ja löysin regressioterapian. Kävin sellaisessa ja purin traumani, heti sen jälkeen tunsin kehoni arvokkaana, enkä halunnut pahoinpidellä sitä huonolla ruoalla enkä edes pystynyt syömään samanlaisia määriä kuin ennen, aloin voimaan pahoin jos söin liikaa. Joten suosittelen, googlaa asiaa ja kokeile!! Minulle se oli ainakin suuri apua ja helpotus :)
Eiköhän yhteiskunnassa ole jotain pielessä jos 75% kansasta on ylipainoisia. Jokohan loppuisi se lihavien henkilökohtainen syyttely, koska eihän tuossa VOI olla kyse mistään henkilökohtaisesta ongelmasta, jos lihavuus on jo epidemia.
Yhteiskunta ei kannusta syömään terveellisesti myös mm. vuorotöiden lisääntyminen vaikuttaa lihomisiin, on vaikea syödä säännöllisesti kun työvyuorot ja elämän rytmitys on ihan mitä sattuu ja väsymys siihen vielä päälle mikä myös lisää syömisongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän yhteiskunnassa ole jotain pielessä jos 75% kansasta on ylipainoisia. Jokohan loppuisi se lihavien henkilökohtainen syyttely, koska eihän tuossa VOI olla kyse mistään henkilökohtaisesta ongelmasta, jos lihavuus on jo epidemia.
Yhteiskunta ei kannusta syömään terveellisesti myös mm. vuorotöiden lisääntyminen vaikuttaa lihomisiin, on vaikea syödä säännöllisesti kun työvyuorot ja elämän rytmitys on ihan mitä sattuu ja väsymys siihen vielä päälle mikä myös lisää syömisongelmia.
Millä perusteella vuorotyöt lisääntyneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, Älä viitsi, kun et tiedä aiheesta mitään.Elämäntapojen muuttaminen ei ole noin helppoa.
Miksi kaiken pitäisi olla niin ”helppoa”? Tietenkään mikään arvokas ei ole helppoa. Kaikki hyvä vaatii ponnistelua ja työtä sekä epämukavuusalueelle menoa.
Huhuh.Hei, ihan oikeasti.Ylipaino on yhtä vaikea asia hoitaa kuin tupakoinnin lopettaminen tai alkoholismin hoitaminen tai muu vastaava.Et selvästi ole mikään asiantuntija, et tunne aihetta, vaan puhut ihan höpölöpöjä.Säälin myös läheisiäsi, koska sinulta ei tukea tai empatiaa tule saamaan, jos elämässä on haasteita tai vaikeaa
Se on vaikeaa jos itse uskoo niin. Jos kaikki yhteen ääneen toitottaa, että voi huhhuh kun onpa kauheeta se laihdutus ja vitsi miten olet kyllä urhea kun lopetit tupakanpolton ja riippuvuuksiin suhtaudutaan kuin niistä pääseminen olisi voimien taistelu. Odottavien äitienki annetaan polttaa tupakkaa kun "tulee enemmän stressiä jos lopettaa ja stressi on sikiölle vaarallista". Läpälää lässyn. Sikiön terveydestä ja hänen stressistä viis veisataan.
Ihmisen mieli toimii siten kuin se uskoo asioiden olevan. Sitä voi muuttaa. Alitajunta on valtava voima ja itsesuggestiolla voit saada vaikka mitä aikaan.
Ja minä tiedän mistä puhun. Olen lopettanut polttamisen ja alkoholinkin kun sen tajusin itselleni olevan haitaksi. Olen myös laihduttanut pysyvästi. Mutta se pitää tajuta, ihan oikeasti tajuta syvästi, eikä vain selittää ja paapoa itseään ja antaa asioiden vain olla kun ei muka vain pysty niitä muuttamaan tai se olisi liian vaikeaa.
Alkoholin, tupakan ja muidenkin addiktioiden lopettamisen vaikeus riippuu muuten melko paljon geeneistä. Itsekin olen huonosti addiktoituvaa tyyppiä joten nuoruusvuosien tupakoinnit loppuivat kivuttomasti kuin seinään ihan Jenkkiä viikon jauhamalla, mutta en silti erehdy naivisti kuvittelemaan että se kaikille olisi yhtä helppoa. Kannattaisi vähän perehtyä asiaan ennen kuin alkaa muita mollaamaan.
No ei riipu. Jokainen voisi lopettaa heti tupakoinnin alkoholin yms jos siihen olisi sosiaalinen paine.
Mutta jengi vaan on älyluurit silmillä, ja syö elintarvikkeita joihin varta vasten teollisuus pistää himoittavia ja lihottavia aineita niin vaikeaksi menee.
Ihmisten pitäisi tajuta lopettaa älypuhelinten käyttö, siirtyä kapulanokioihin ja liikkua enemmän, simple as that. Mutta se ei taphdu, koska kaikki muut...eli tämä muutos pitää pakottaa lailla.
Pitäisi säätää laki, joka kieltää älypuhelimet ja pakottaa koulu/työpaikkaliikuntaa 2h per päivä. Ongelmat olisi sillä loppu, mutta koska osakkeiden hinta ja raha...
Aivan, kapitalismi on iso osasyyllinen ihmisten lihomiseen. Valtion pitäisi ottaa nyt isompi osa huolehtiakseen ihmisten mässäysriippuvaisuudesta. Voisi esimerkiksi tarjota porkkanaa jos onnistuu terveellisissä elämäntavoissa. Verohelpotuksia tai palkita jotenkin muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän yhteiskunnassa ole jotain pielessä jos 75% kansasta on ylipainoisia. Jokohan loppuisi se lihavien henkilökohtainen syyttely, koska eihän tuossa VOI olla kyse mistään henkilökohtaisesta ongelmasta, jos lihavuus on jo epidemia.
Yhteiskunta ei kannusta syömään terveellisesti myös mm. vuorotöiden lisääntyminen vaikuttaa lihomisiin, on vaikea syödä säännöllisesti kun työvyuorot ja elämän rytmitys on ihan mitä sattuu ja väsymys siihen vielä päälle mikä myös lisää syömisongelmia.
Ei se lopu, koska sehän on hyvä tapa nostaa itsensä muiden yläpuolelle parempana ihmisenä ja kokea näin onnistumisen tunnetta omasta elämästään muita alas painamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, Älä viitsi, kun et tiedä aiheesta mitään.Elämäntapojen muuttaminen ei ole noin helppoa.
Miksi kaiken pitäisi olla niin ”helppoa”? Tietenkään mikään arvokas ei ole helppoa. Kaikki hyvä vaatii ponnistelua ja työtä sekä epämukavuusalueelle menoa.
Huhuh.Hei, ihan oikeasti.Ylipaino on yhtä vaikea asia hoitaa kuin tupakoinnin lopettaminen tai alkoholismin hoitaminen tai muu vastaava.Et selvästi ole mikään asiantuntija, et tunne aihetta, vaan puhut ihan höpölöpöjä.Säälin myös läheisiäsi, koska sinulta ei tukea tai empatiaa tule saamaan, jos elämässä on haasteita tai vaikeaa
Se on vaikeaa jos itse uskoo niin. Jos kaikki yhteen ääneen toitottaa, että voi huhhuh kun onpa kauheeta se laihdutus ja vitsi miten olet kyllä urhea kun lopetit tupakanpolton ja riippuvuuksiin suhtaudutaan kuin niistä pääseminen olisi voimien taistelu. Odottavien äitienki annetaan polttaa tupakkaa kun "tulee enemmän stressiä jos lopettaa ja stressi on sikiölle vaarallista". Läpälää lässyn. Sikiön terveydestä ja hänen stressistä viis veisataan.
Ihmisen mieli toimii siten kuin se uskoo asioiden olevan. Sitä voi muuttaa. Alitajunta on valtava voima ja itsesuggestiolla voit saada vaikka mitä aikaan.
Ja minä tiedän mistä puhun. Olen lopettanut polttamisen ja alkoholinkin kun sen tajusin itselleni olevan haitaksi. Olen myös laihduttanut pysyvästi. Mutta se pitää tajuta, ihan oikeasti tajuta syvästi, eikä vain selittää ja paapoa itseään ja antaa asioiden vain olla kun ei muka vain pysty niitä muuttamaan tai se olisi liian vaikeaa.
Alkoholin, tupakan ja muidenkin addiktioiden lopettamisen vaikeus riippuu muuten melko paljon geeneistä. Itsekin olen huonosti addiktoituvaa tyyppiä joten nuoruusvuosien tupakoinnit loppuivat kivuttomasti kuin seinään ihan Jenkkiä viikon jauhamalla, mutta en silti erehdy naivisti kuvittelemaan että se kaikille olisi yhtä helppoa. Kannattaisi vähän perehtyä asiaan ennen kuin alkaa muita mollaamaan.
No ei riipu. Jokainen voisi lopettaa heti tupakoinnin alkoholin yms jos siihen olisi sosiaalinen paine.
Mutta jengi vaan on älyluurit silmillä, ja syö elintarvikkeita joihin varta vasten teollisuus pistää himoittavia ja lihottavia aineita niin vaikeaksi menee.
Ihmisten pitäisi tajuta lopettaa älypuhelinten käyttö, siirtyä kapulanokioihin ja liikkua enemmän, simple as that. Mutta se ei taphdu, koska kaikki muut...eli tämä muutos pitää pakottaa lailla.
Pitäisi säätää laki, joka kieltää älypuhelimet ja pakottaa koulu/työpaikkaliikuntaa 2h per päivä. Ongelmat olisi sillä loppu, mutta koska osakkeiden hinta ja raha...
Aivan, kapitalismi on iso osasyyllinen ihmisten lihomiseen. Valtion pitäisi ottaa nyt isompi osa huolehtiakseen ihmisten mässäysriippuvaisuudesta. Voisi esimerkiksi tarjota porkkanaa jos onnistuu terveellisissä elämäntavoissa. Verohelpotuksia tai palkita jotenkin muuten.
Miten ne palkitaan, jotka eivät ole ongelmiin joutuneetkaan? Olen aina elänyt terveellisesti, eikö minut pitäisi palkita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveellisen ruoan verotusta voisi vähentää! Nythän maataloustukiaisilla lasketaan keinotekoisesti esimerkiksi lihan ja maidon hintaa, kun pitäisi saada rehujen hinta alas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää että kehdataan tässä ilmastokriisissä porsastella itsensä ylipainoiseksi. Hävetkää.
Valtiollakaan ei varmaan mene niin hyvin että olisi varaa hoitaa lihavuudesta johtuvia sairauksia.
Lihavuuden aiheuttamat kustannukset ovat 1% luokkaa. Mielenterveydestä johtuvat kustannukset ovat noin 50x suuremmat. Mielenterveyskin on oma valinta, sillä koska tiedetään, että stressi voi sairaustuttaa, miksi stressaat? Tai miksi liikut, jos voit liikunnalla rikkoa itsesi?
Lihavuus on seurausta huonoista elämäntavoista. Huonot elämäntavat (vääränlainen ravinto, liian vähäinen liikunta, liian vähäinen uni) lisäävät alttiutta mielenterveysongelmille. Lihavuus taas ruokkii kierrettä tekemällä hyvien elämäntapojen noudattamisesta entistä raskaampaa. Kyllä lihavuus vaikuttaa negatiivisesti terveyden muihinkin osa-alueisiin, vaikkei se olisikaan vaivojen ykkösaiheuttaja.
Lihavuus on seurausta kaloreiden ylisaannista. Ei mistään muusta. Ei yhtään mistään muusta. Minä voin laihduttaa vaikkapa suklaapatukoita ja kerroshampurilaisia syömällä kahden kuukauden ajan. Ainoastaan kalorit merkitsevät.
Jos keho saa enemmän kaloreita kuin se kuluttaa, se varastoi ylimääräiset kalorit läskiksi (tai lihakseksi jos se saa samalla tarvittavaa stimulaatiota). Jos keho saa vähemmän kaloreita kuin se tarvitsee selviytyäkseen, keho alkaa polttamaan rasvavarastoja energiakseen. Ja yleensä myös lihaksia enemmän tai vähemmän, riippuen käykö esim kuntosalilla vai ei.
Koittakaa nyt ymmärtää tämä yksinkertainen asia. Moni luulee että hiilarit lihottaa. No ei lihota. MIKÄÄN ruoka tai raaka-aine ei lihota itsestään. Vaan ne kalorit lihottaa. Sama koskee toisinpäin, eli MIKÄÄN ruoka tai raaka-aine ei laihduta itsestään.
T. 187/85 , sporttinen mies.
Tämä on helppo todistaa vääräksi: syömällä 2000 kcal/vrk pysyt normaalipainoisena. Mikäli injektoin sinuun ylimääräistä insuliinia, lihot, vaikka kaikki muut tekijät pysyisivät samoina. Miksi näin käy? Siinä sinulle pohdittavaa.
- Eri
Joo, ja jos leikkaan susta paloja irti niin painosi tippuu vaikka söisit saman määrän ruokaa joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää että kehdataan tässä ilmastokriisissä porsastella itsensä ylipainoiseksi. Hävetkää.
Valtiollakaan ei varmaan mene niin hyvin että olisi varaa hoitaa lihavuudesta johtuvia sairauksia.
Lihavuuden aiheuttamat kustannukset ovat 1% luokkaa. Mielenterveydestä johtuvat kustannukset ovat noin 50x suuremmat. Mielenterveyskin on oma valinta, sillä koska tiedetään, että stressi voi sairaustuttaa, miksi stressaat? Tai miksi liikut, jos voit liikunnalla rikkoa itsesi?
Lihavuus on seurausta huonoista elämäntavoista. Huonot elämäntavat (vääränlainen ravinto, liian vähäinen liikunta, liian vähäinen uni) lisäävät alttiutta mielenterveysongelmille. Lihavuus taas ruokkii kierrettä tekemällä hyvien elämäntapojen noudattamisesta entistä raskaampaa. Kyllä lihavuus vaikuttaa negatiivisesti terveyden muihinkin osa-alueisiin, vaikkei se olisikaan vaivojen ykkösaiheuttaja.
Lihavuus on seurausta kaloreiden ylisaannista. Ei mistään muusta. Ei yhtään mistään muusta. Minä voin laihduttaa vaikkapa suklaapatukoita ja kerroshampurilaisia syömällä kahden kuukauden ajan. Ainoastaan kalorit merkitsevät.
Jos keho saa enemmän kaloreita kuin se kuluttaa, se varastoi ylimääräiset kalorit läskiksi (tai lihakseksi jos se saa samalla tarvittavaa stimulaatiota). Jos keho saa vähemmän kaloreita kuin se tarvitsee selviytyäkseen, keho alkaa polttamaan rasvavarastoja energiakseen. Ja yleensä myös lihaksia enemmän tai vähemmän, riippuen käykö esim kuntosalilla vai ei.
Koittakaa nyt ymmärtää tämä yksinkertainen asia. Moni luulee että hiilarit lihottaa. No ei lihota. MIKÄÄN ruoka tai raaka-aine ei lihota itsestään. Vaan ne kalorit lihottaa. Sama koskee toisinpäin, eli MIKÄÄN ruoka tai raaka-aine ei laihduta itsestään.
T. 187/85 , sporttinen mies.
Tämä on helppo todistaa vääräksi: syömällä 2000 kcal/vrk pysyt normaalipainoisena. Mikäli injektoin sinuun ylimääräistä insuliinia, lihot, vaikka kaikki muut tekijät pysyisivät samoina. Miksi näin käy? Siinä sinulle pohdittavaa.
- Eri
Joo, ja jos leikkaan susta paloja irti niin painosi tippuu vaikka söisit saman määrän ruokaa joka päivä.
Hyperinsulinismi ja siitä seuraava insuliiniresistenssi ovat todellisia ongelmia. Ihmisten leikkely voi sinulle olla normaalia painonpudotuksessa, mutta voisi olettaa sen olevan aika harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lievä ylipaino on itseasiassa tutkimusten mukaan jopa terveellistä.
Eihän ylipaino tarkoita että vaaralliset vyötärörajat paukkuu tai että se ylipaino kerääntyy vatsaan.
Mulla oli muutama vuosi n. 10kg ylipainoisena vyötärö ihan hyvissä mitoissa, koska rasva kertyi enempi peppuun ja reisiin, jne. Olen mallia x eli tiimalasi. Nyt kun olen normaalipainoinen, ihmiset kauhistelevat että olen kutistunut ja mietin vain etteikö mikään riitä? Mikään paino ei vaikuta olevan kanssaihmisille ok. En ole lähelläkään alipainoa käynyt, bmi alimmillaan ollut krai joku 21 tai 22. Olen lapsesta asti ollut ylipainoinen ja onnistuin laihtumaan vasta kun aloin hyväksyä itseni.
Nämä jatkuvat toisten painon ruotimiset ja ulkonäköpaineet on niitä taustasyitä ihmisten lihomiseen. Uskokaa tai älkää, kun hyväksyy itsensä, tippuu usein se painokin. Miksi? Kun ei tarvitse olla jatkuvasti ahdistunut, jää ne herkutkin helpommin ostamatta. Itse söin ahdistukseeni ja suruuni. Kun koin syyllisyyttä herkuista ja vihasin peilikuvaani, vedin niitä vain kaksin käsin lisää! Olin jo lyönyt hanskat tiskiin, että onnistuisin laihduttamaan jne..
Toivottavasti joku oppi tästä jotain. Lihavuuden syy ei ole siinä, etteivät ihmiset välitä terveydestään. Lihavuuden syyt johtuu yhteiskunnasta: ei aikaa liikkua, ei varaa liikkua, epäterveellinen ruoka halvempaa, ihmiset ahdistuvat ja etsivät pakokeinoa. Syyllistäminen ei auta mitään, päinvastoin. On vaikea myöntää edes laihduttavansa kun on ylipainoinen. En tiedä miksi, jotenkin häpesin sitä kun pelkäsin epäonnistumista. (Epäonnistuminen taas olisi tarkoittanut loputtomia hyvää tarkoittavia neuvoja ja jatkuvaa painosta huomauttamista tai sitä että ihmiset kyylää onko se nyt laihtunut vieläkään vai lihonut. Siksi en kertonut ennen kuin olin jo melkein maalissa.. koska monet ihmiset ei osaa sivistyneesti kohdata toista ihmistä, kun luulevat tekevänsä hyvää).
PS. Yli 30v aineenvaihdunta voi hiukan muuttua joillakin..
Ei ole varaa liikkua, mutta on varaa herkkuihin? Yhteiskunnan syy. Joku tuossa logiikassa mättää. Kuulostaa tekosyiltä. Liikkua voi mm kävelemällä työ- tai kauppamatkat. Jos minä en ole lähtenyt lenkille, se on kyllä oma syyni, ei yhteiskunnan. Kävely ei maksa mitään.
Yli 30 v aineenvaihdunta muuttua? Jessus, ihminen parhaassa iässä tuolloin. 50 v voi aineenvaihdunta muuttua.
No kyllä kuntosalit on järkyttävän kalliita. Ei mulla ole varaa niihin eikä kaikkien mahdollisuudet liikkua ole samat (esim terveyssyistä). Pelkkä lenkkeily ei pidä lihaskuntoa tarpeeksi.
Kyllä aineenvaihdunta alkaa muuttua yli 30v, ihan faktaa.
Olen normaalipainoinen (entinen ylipainoinen) ja lenkillä käyn kyllä, mutta kuntosaliin ei ole varaa (olem työtön). Esimerkiksi lähellä oleva kuntosali maksaa 50e/kk. En mätännyt ylipainoisena rahojani herkkuihin, en vain liikkunut tarpeeksi. Aika monella on vääristynyt kuva siitä, mitä ja paljonko ylipainoinen syö. Ei mulla mene 50e kuussa herkkuihin! Työmatkat ei ole mulla olleet sellaisia, että voisin niihin kävellä tai pyöräillä. Kävelen kaikki matkat jotka voin.
Ei helvetti sentään.
Osta Torista pari kahvakuulaa ja käsipainoja, niillä saa tehtyä hyvän lihaskuntotreenin kotona. Puhumattakaan että jalkatreenin voi suorittaa vaikka portaissa. Mutta kun kaikkeen löytyy tekosyy..
Mulla on kahvakuula ja painot, mutta en voi käyttää niitä vuokra-asunnossani. Tilaa ei ole, asunto on hyvin pieni ja parketti uusi/liukas (matot eivät pysy paikallaan). Sänkh on melkein ruokapöydässä kiinni. Kuntopyöräni ei mahtunut tänne eikä se sovi minulle terveyssyistä, tehostepperi on rikki. Ja kuten sanoin, olen normaalipainoinen. Menen lenkille säällä kuin säällä, kävelen kaikki mahdolliset matkat. Mitään tekosyitä ei siis ole. Olen monta kuukautta ja halunnut ostaa kuntosalikortin, mutta ei ole varaa niin kauan kuin ei ole työpaikkaakaan. Valitettavasti.
Älä siis puhu mistä et tiedä.
Voi hyvänen aika. Kylläpäs sinulla on vaikeaa. Ilman kahvakuulatreeniä ja tehostepperiä me kaikki toki lihomme, koska muuta treeniä ei ole. Nyt oikeasti vähän järkeä tuohon. Aika pieni prosentti meistä loppujen lopuksi käy kuntosalilla ja ihan normeja ollaan silti. Vielä 20 vuotta sitten kukaan ei ollut kuullutkaan mistään kahvakuulista!
Kuten sanoin olen normaalipainoinen ja lenkkeilen joka päivä tunnin.. olen laihduttanut aika paljon kauan sitten, joten tiedän mistä puhun.
Ei se pelkkä normaalipaino riitä. Ihmisen pitää harrastaa monipuolista liikuntaa, vaikka olisi normaalipainoinen tai hoikka. Hoikkakin voi sairastua 2.tyypin diabetekseen.
Paino sanalla monipuolinennliikunta.. liikuntaa tulis olla 3 erilaista. Vaikka käyn lenkillä, tarvitsisin myös lihaskuntotreeniä. Mikä tahansa treeni ei selän vuoksi edes käy.
Miten ihmiset ei oikeasti tajuta ettei meillä kaikilla ole samat mahdollisuudet??
Ei tietenkään ole samat mahdollisuudet. Ei kenelläkään ole. Mäkihyppyä on vaikea harrastaa jos ei ole mäkihyppytornia lähiseudulla. Minullakin on yli 30 km kuntosalille, mutta en jää jumiin asian suhteen. Ei kannata jumittua yhteen ajatukseen. Aivan sama minkä painoinen olet, ei se ole tässä se juttu, vaan jumittuminen johonkin ajatukseen.
Sinä se tässä jumitut ajatukseen. Ymmärrätkö että osalla ihmisistä on esimerkiksi rajoittavia terveystekijöitä?
Itse tarvitsisin fysioterapiaa ja salineuvontaa terveyteni vuoksi. Siksi menisin mielummin sinne salille kuin ottaisin kotona vaarallisia riskejä. Jouduin kuntoutukseen salilla tehdyn virheliikkeen (yhdistettynä toiseen vaivaan) vuoksi, kyseessä oli ns turvallinen laite.
Osa täällä näyttää olevan ihan sokeita sille, että jotkut ylipainoisista ovat liikuntarajoitteisia, sydänvikaisia, syömishäiriöisiä, jne.
Ja niin se mun koti on niin pieni ja lattia tosiaan niin liukas (matot liukuu liukuesteistä huolimatta) että treenaaminen on lähes mahdotonta.
Mitä se kuntosali siihen fysioterapiaan auttaa btw?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän yhteiskunnassa ole jotain pielessä jos 75% kansasta on ylipainoisia. Jokohan loppuisi se lihavien henkilökohtainen syyttely, koska eihän tuossa VOI olla kyse mistään henkilökohtaisesta ongelmasta, jos lihavuus on jo epidemia.
Yhteiskunta ei kannusta syömään terveellisesti myös mm. vuorotöiden lisääntyminen vaikuttaa lihomisiin, on vaikea syödä säännöllisesti kun työvyuorot ja elämän rytmitys on ihan mitä sattuu ja väsymys siihen vielä päälle mikä myös lisää syömisongelmia.
Millä perusteella vuorotyöt lisääntyneet?
Oikeasti kiinnostaisi tietää? Luulin, että ne on vähentynyt ja muutenkin työmäärä ihmisellä paljon pienempi kuin mummojemme aikaan (koska kodinkoneet, sähkölämmitys jne)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärpix44 kirjoitti:
Miten voit jättää yli 10-vuotiaan lapsen lihomatta, jos se kotona olleessaan luukuttaa jääkääpit ja muut tyhjiksi. Paistaa pellilisen ranskalaisia. Ostaa kilon karkkia viikkorahoilla jne. Valitustuksesta, ohjeistuksesta ja yms. huolimatta??
Koska mitä enemmän sä yrität rajoittaa ja pelotella, sen varmemmin se lapsi himoitsee niitä herkkuja. TÄmä on ihan alkeellisinta mahdollista psykologiaa, mutta jostain kumman syystä meidän terveydenhuolto ei millään tätä tajua.
Ja keinoja:
-tykkääkö lapsi hedelmistä tai kasviksista? Hommaa niitä paljon ja pilko valmiiksi, ja ohjaa napostelemaan niitä.
- Jos lapselle on kovasti kommentoitu painosta, hänelle on saattanut jo kehittyä pelkoa syömistä kohtaan. Se usein näkyy niin, että lapsi ei syö kunnon aamiaista tai koulussa, mutta iltapäivällä kontrolli alkaa jo pettää, ja kaikki rasvainen ja sokerinen vie mennessään. Silloin ei todellakaan auta mikään lisäpelottelu, vaan meillä esim. auttoi tämä:Tein joka päivä lapselle koulun jälkeiseksi välipalaksi valmiiksi runsaan ja proteiinipitoisen välipalan. Siinä oli usein kurkku- ja porkkanatikkuja, omenalohkoja, nakkeja, lihapullia, ties mitä. Siis sellainen, mitä oli kiva napsia, ja huomaamatta tuli syötyä kunnolla ruokaakin. Sen jälkeen kun se oli syöty, lapsi soitti minulle, ja me yhdessä sovittiin, minkä herkun hän sai ottaa. Siis joka ikinen päivä hän sai ottaa herkun, jotta ei tarvitsisi salaa syödä. Ja herkku oli siis jäätelö, parilla eurolla irtokarkkeja tms.
Tässä oli ajatuksena just se, että ensinnäkään lapsi ei syö ihan holtittomasti niitä herkkuja, mutta saa niitä kuitenkin sen verran, että makeanhimo tyydyttyy. Ja toisaalta se, että ensin syö aina kunnolla ruokaa. Koska ruoan jälkeen sitä makeaakaan ei tee enää samalla tavalla mieli ollenkaan.
Lisäksi vielä panostin siihen, että meillä syötiin aina kunnollinen päivällinen, ja tämänkin lapsen piti aina syödä kunnolla. Ja tähän siis kannustettiin, ei pakotettu.
Siihen päälle mä myös puhuin lapselle tosi paljon ruoista ja syömisestä, ja myös niistä herkuista. Puhuin herkuista niin, että ne on ihania, ja maistuu tosi hyvälle, ja niitä saa syödä, MUTTA ei syödä niitä tyhjään mahaan, koska se ei tee hyvää. Ja että tärkeintä on aina syödä kunnon ruokaa niin että tulee kunnolla kylläiseksi.
Meillä meni puolisen vuotta, että lapsen syömiskäyttäytyminen normalisoitui. Hän ei enää ole hullun lailla makean perään, eikä välttele ruoan syömistä.
Suosittelen kokeilemaan. Positiivisen kautta saa yleensä aina paljon paremmat tulokset kuin pelottelevan valistuksen ja rajoittamisen. Ja paino-asiat kannattaa pitää todellakin poissa keskusteluista lasten kanssa.
Kaikkien paras keino on että ihan pienestä saakka lapsi saa syödä herkkuja jos haluaa. Oikeasti. Te luulette että sitten se vetää niitä koko ajan kaksin käsin, mutta ei. Kun toimii näin, se lapsi syö yhden keksin maanantaina ja kourallisen karkkia torstaina. Kakkua synttäreillä maistaa lusikallisen, ei halua enempää. Herkut eivät ole hänelle mitään erityistä. Niitä saa kun haluaa, miksi niitä pitäisi siis saadessa syödä niin että maha sattuu?
Tuo kertoo lähinnä että hänellä on yhdenlainen metabolia, mahd geneettinen tausta. Ei ole yleistettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän yhteiskunnassa ole jotain pielessä jos 75% kansasta on ylipainoisia. Jokohan loppuisi se lihavien henkilökohtainen syyttely, koska eihän tuossa VOI olla kyse mistään henkilökohtaisesta ongelmasta, jos lihavuus on jo epidemia.
Yhteiskunta ei kannusta syömään terveellisesti myös mm. vuorotöiden lisääntyminen vaikuttaa lihomisiin, on vaikea syödä säännöllisesti kun työvyuorot ja elämän rytmitys on ihan mitä sattuu ja väsymys siihen vielä päälle mikä myös lisää syömisongelmia.
Millä perusteella vuorotyöt lisääntyneet?
Yhä useampi kauppa auki 22-24 saakka, osa yötä myötenkin ja muutenkin moni asia on saatavilla aamusta iltaan, busseja kulkee iltaisin enemmän kuin ennen, takseja yms. yms.
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia ihmiset lihoo maaseudulla herkemmin kuin kaupungissa? Asun Tukholmassa ja täällä ei näe lihavia ihmisiä ollenkaan niin paljon, enkä itsekkään ole, mutta en silti tiedosta että toimisin jonkin sosiaalisen paineen alla ja tarkkailisin syömistäni kauhean paljon. Ruotsissakin ihmiset maaseudulla on lihavampia. Varmaan sama ilmiö Helsingin ja muun Suomen välillä?
No kuule, olisikohan väestön ikäjakaumalla jotain tekemistä asian kanssa? Siellä maaseudulla on kuntia, joissa puolet on eläkeläisiä. Jos tehdään tilastollisia päätelmiä, pitää huomioida muuttujat.
Ikäluokittain verrattuna, armeija-aika kertoi, että ei maaseudulta ainakaan lihavampia nuoria miehiä tullut, kuin meiltä kaupungista. Keskimäärin maalta tulleilta oli ainakin kovempi kunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, Älä viitsi, kun et tiedä aiheesta mitään.Elämäntapojen muuttaminen ei ole noin helppoa.
Miksi kaiken pitäisi olla niin ”helppoa”? Tietenkään mikään arvokas ei ole helppoa. Kaikki hyvä vaatii ponnistelua ja työtä sekä epämukavuusalueelle menoa.
Huhuh.Hei, ihan oikeasti.Ylipaino on yhtä vaikea asia hoitaa kuin tupakoinnin lopettaminen tai alkoholismin hoitaminen tai muu vastaava.Et selvästi ole mikään asiantuntija, et tunne aihetta, vaan puhut ihan höpölöpöjä.Säälin myös läheisiäsi, koska sinulta ei tukea tai empatiaa tule saamaan, jos elämässä on haasteita tai vaikeaa
Se on vaikeaa jos itse uskoo niin. Jos kaikki yhteen ääneen toitottaa, että voi huhhuh kun onpa kauheeta se laihdutus ja vitsi miten olet kyllä urhea kun lopetit tupakanpolton ja riippuvuuksiin suhtaudutaan kuin niistä pääseminen olisi voimien taistelu. Odottavien äitienki annetaan polttaa tupakkaa kun "tulee enemmän stressiä jos lopettaa ja stressi on sikiölle vaarallista". Läpälää lässyn. Sikiön terveydestä ja hänen stressistä viis veisataan.
Ihmisen mieli toimii siten kuin se uskoo asioiden olevan. Sitä voi muuttaa. Alitajunta on valtava voima ja itsesuggestiolla voit saada vaikka mitä aikaan.
Ja minä tiedän mistä puhun. Olen lopettanut polttamisen ja alkoholinkin kun sen tajusin itselleni olevan haitaksi. Olen myös laihduttanut pysyvästi. Mutta se pitää tajuta, ihan oikeasti tajuta syvästi, eikä vain selittää ja paapoa itseään ja antaa asioiden vain olla kun ei muka vain pysty niitä muuttamaan tai se olisi liian vaikeaa.
Alkoholin, tupakan ja muidenkin addiktioiden lopettamisen vaikeus riippuu muuten melko paljon geeneistä. Itsekin olen huonosti addiktoituvaa tyyppiä joten nuoruusvuosien tupakoinnit loppuivat kivuttomasti kuin seinään ihan Jenkkiä viikon jauhamalla, mutta en silti erehdy naivisti kuvittelemaan että se kaikille olisi yhtä helppoa. Kannattaisi vähän perehtyä asiaan ennen kuin alkaa muita mollaamaan.
No ei riipu. Jokainen voisi lopettaa heti tupakoinnin alkoholin yms jos siihen olisi sosiaalinen paine.
Mutta jengi vaan on älyluurit silmillä, ja syö elintarvikkeita joihin varta vasten teollisuus pistää himoittavia ja lihottavia aineita niin vaikeaksi menee.
Ihmisten pitäisi tajuta lopettaa älypuhelinten käyttö, siirtyä kapulanokioihin ja liikkua enemmän, simple as that. Mutta se ei taphdu, koska kaikki muut...eli tämä muutos pitää pakottaa lailla.
Pitäisi säätää laki, joka kieltää älypuhelimet ja pakottaa koulu/työpaikkaliikuntaa 2h per päivä. Ongelmat olisi sillä loppu, mutta koska osakkeiden hinta ja raha...
Aivan, kapitalismi on iso osasyyllinen ihmisten lihomiseen. Valtion pitäisi ottaa nyt isompi osa huolehtiakseen ihmisten mässäysriippuvaisuudesta. Voisi esimerkiksi tarjota porkkanaa jos onnistuu terveellisissä elämäntavoissa. Verohelpotuksia tai palkita jotenkin muuten.
Miten ne palkitaan, jotka eivät ole ongelmiin joutuneetkaan? Olen aina elänyt terveellisesti, eikö minut pitäisi palkita?
Pitäisi toki. Eli palkittaisiin terveellisistä elämäntavoista, kuinka liikkuu ja paljonko painaa. Jos et ole ongelmissa, niin saisit enemmän etuja jollakin tavalla siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän yhteiskunnassa ole jotain pielessä jos 75% kansasta on ylipainoisia. Jokohan loppuisi se lihavien henkilökohtainen syyttely, koska eihän tuossa VOI olla kyse mistään henkilökohtaisesta ongelmasta, jos lihavuus on jo epidemia.
Yhteiskunta ei kannusta syömään terveellisesti myös mm. vuorotöiden lisääntyminen vaikuttaa lihomisiin, on vaikea syödä säännöllisesti kun työvyuorot ja elämän rytmitys on ihan mitä sattuu ja väsymys siihen vielä päälle mikä myös lisää syömisongelmia.
Millä perusteella vuorotyöt lisääntyneet?
Oikeasti kiinnostaisi tietää? Luulin, että ne on vähentynyt ja muutenkin työmäärä ihmisellä paljon pienempi kuin mummojemme aikaan (koska kodinkoneet, sähkölämmitys jne)
Ennen töissä ollut inhimmillisemmät olot. Mummoni mm. oli sairaanhoitajana, joo oli pitkiä työvuoroja, mutta toisaalta yövuoroissa sai nukkua työajalla, eikä taukojakaan oltu mitenkään rajattu, kunhan työt tuli hoidetuksi.
Nykyään sama työ on raatamista lähes tauotta ja ei puhettakaan että saisi nukkua, poikkeuksena ambulanssihenkilöstö paikkakunnilla joissa ei keikkaa aina niin mahdottomasti ole.
Sinä se tässä jumitut ajatukseen. Ymmärrätkö että osalla ihmisistä on esimerkiksi rajoittavia terveystekijöitä?
Itse tarvitsisin fysioterapiaa ja salineuvontaa terveyteni vuoksi. Siksi menisin mielummin sinne salille kuin ottaisin kotona vaarallisia riskejä. Jouduin kuntoutukseen salilla tehdyn virheliikkeen (yhdistettynä toiseen vaivaan) vuoksi, kyseessä oli ns turvallinen laite.
Osa täällä näyttää olevan ihan sokeita sille, että jotkut ylipainoisista ovat liikuntarajoitteisia, sydänvikaisia, syömishäiriöisiä, jne.
Ja niin se mun koti on niin pieni ja lattia tosiaan niin liukas (matot liukuu liukuesteistä huolimatta) että treenaaminen on lähes mahdotonta.