Äiti, miksi käyttäydyt tylysti lasten isän uutta puolisoa kohtaan?

Varmaan johtuu ihan siitä, että kaikki kommunikointi kusipäisen ex-puolison kanssa vituttaa ja sinä olet ex-puolison jatke.

Ei henkilökohtaista, en pidä useimmista ihmisistä.

Koska sinä olet laiska elätti ja hyväuskoinen idiootti, joka vain lasket lastemme elintasoa.

Vastaus joutui filtterin, taisi olla siksi että mainitsin ettei mies (tai eksäkään tietääkseni) ole k u s i p ä i t ä. Palkkani on parempi kuin miehellä, en ainakaan laske elintasoa, koska en laske minun rahojani vs. miehen ja lasten.

Siis miksi suhtautuu isän uuteen puolisoon nihkeästi? Itse asiassa isäni uusi puoliso ei liikuttanut minua tippaakaan. Emme ole olleet muutenkaan tekemisissä vuosikymmeniin.

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi suhtautuu isän uuteen puolisoon nihkeästi? Itse asiassa isäni uusi puoliso ei liikuttanut minua tippaakaan. Emme ole olleet muutenkaan tekemisissä vuosikymmeniin.

Kyseessä ovat alakouluikäiset lapset, joiden vuoksi on aika paljon asioita, joista pitää sopia. Ihan arjessa menee hankalaksi jos olen lapsia vastassa kotona ja äiti ei saa heitä kiinni (luuri äänetön tms.) eikä voi soittaa minulle vaan miehelle, joka soittaa minulle. Ihan pieni esimerkki siis vain. Jos erosta olisi vuosikymmeniä ja lapset aikuisia, koko asialla ei olisi toki mitään väliä.

Hankala sanoa. En ole koskaan tavannut exän uutta kumppania, lapsi sanoo, että tämä on tyhmä. En ole hänen mielipiteeseensä pyrkinyt vaikuttamaan, joten en sano, että sinusta vain tuntuu siltä.

Jos olet mun exän nyxä, niin inhoan sinua siksi, että olet niin veemäinen lapsilleni. Olet yrittänyt säätää niin, etteivät tapaisi isäänsä säännöllisesti, olet käynyt käsiksi, haukkunut, laittanut minulle vihaviestejä yms yms. Ajattelitko, että kakkukahville kutsuisin?

No jaa, itse en ajattele exän uutta vaimoa mitenkään. Hyvä jos ehdin kunnolla ajatella itselleni läheisiä ihmisiä riittävästi. Ex-mies tekee itse valintansa. Mitäpä tässä aikuisten ihmisten asioihin puuttumaan. Toinen lapsista tykkää käydä siellä, toinen ei. Enpä heitä siitäkään kuulustele.

Nykyisen mieheni exä taas olisi halunnut minuun tutustua. Minua ei kiinnostanut. Mitä sekään minulle kuuluu?

Ajattelen vain, että hienoa, kun ex-mies löysi uuden. Itselläni oli paras päätös ikinä erota hänestä. Onneksi pääsin eroon.

Taitaa nämä inhoamiset ja vihamielisyydet olla liian vahvoja sanoja, kun en ole katkera kenellekään, enkä halunnut sitä miestä.

Mitä tarkoittaa käytännössä tyly? Itse esim. pidän exääni ihan tietoisesti viileät ja etäiset välit. Exällä ei ole vielä uutta, mutta en osaa kuvitella että exän uuteen loisin yhtään sen läheisempiä välejä, kuin mitä exäänkään on. Toki olen kuitenkin asiallinen. 

Ajatuksena en pitäisi siitä, että lastemme asioista alkaisi kommunikoimaan exän uusi, sen sijaan että sen tekisi exä itse. Tai että kun vien lapsia niin siellä olisi usein vastassa exän uusi, eikä exä itse. Satunnaiset poikkeustapaukset toki ymmärtää, mutta mielestäni lapset menee tapaamaan isäviikonloppuna isäänsä, ei iskän uutta puolisoa, joten isän soisi olevan paikalla. 

Mitä se sinuun kuuluu? Olet täysin yhdentekevä ihminen.

Olin erittäin ystävällinen siihen asti kun sinä nyksä rupesit vaikeuttamaan exän ja minun välejä, jolloin yhteistyö osoittautui mahdottomaksi. Olin vain tyytyväinen eksän löytäessä taas jonkun uuden. Sinun motiiveistasi en tiedä.

Lapset ovat 50/50 vanhemmilla ja joskus olen paikalla yksin, kun miehelle tulee työkeikka.

Lapset ovat isän kanssa silti aina päivittäin ja hän kantaa päävastuun muksuista. Jos lapset pyytävät esim. että auttaisin läksyissä, toki mielelläni teen niin. Ja ylipäätään normaalissa arjessa on aika vaikea olla jotenkin kovin erillään toisen lapsista - en usko että se olisi lapsillekaan kovin mieluista.

En odota, että miehen eksä olisi kaverini. Se, että hän kääntyy selin minuun eikä edes tervehdi, jos törmäämme häneen ja lapsiin äitiviikolla, on mielestäni outoa ja tylyä. Asumme siis samalla pienellä alueella joten kaupassa jne. törmäämme aina välillä. Lapset tulevat moikkaamaan tietenkin jos näin käy. Vaikka nyökkäyskin olisi jo ihan ok vs. totaalinen ignooraus.

Koska se ho#ro ei muuta ansaitse.

Tässä ei ole siis kyse siitä, että haluaisin vaikeuttaa vanhempien välejä toisiinsa, kyllä omakin elämä olisi hankalampaa, jos välit olisivat huonot.

Vanhemmilla on siis ok välit ja hyvä niin. Ihmettelen vain tuota 17-viestissä mainitsemaani käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat 50/50 vanhemmilla ja joskus olen paikalla yksin, kun miehelle tulee työkeikka.

Lapset ovat isän kanssa silti aina päivittäin ja hän kantaa päävastuun muksuista. Jos lapset pyytävät esim. että auttaisin läksyissä, toki mielelläni teen niin. Ja ylipäätään normaalissa arjessa on aika vaikea olla jotenkin kovin erillään toisen lapsista - en usko että se olisi lapsillekaan kovin mieluista.

En odota, että miehen eksä olisi kaverini. Se, että hän kääntyy selin minuun eikä edes tervehdi, jos törmäämme häneen ja lapsiin äitiviikolla, on mielestäni outoa ja tylyä. Asumme siis samalla pienellä alueella joten kaupassa jne. törmäämme aina välillä. Lapset tulevat moikkaamaan tietenkin jos näin käy. Vaikka nyökkäyskin olisi jo ihan ok vs. totaalinen ignooraus.

Lapsilla on sitten huono kuri kun tulevat muokkaamaan.

En ole äiti, enkä uusi puoliso ja oma parisuhdekin voi hyvin. Keksin silti säkillisen syitä moiselle käytökselle. :D Aika paljon vaadittu, että olisi uuden puolison kanssa hyvää pataa. Se on vaan siedettävä.

Miksi tässä ketjussa kirjoitetaan (AP:lle? Jollekin random kesälle?) muka suoraan? Hieman erikoista anonyymillä palstalla ja vielä useamman kirjoittajan toimesta. 😃 Tai ehkä se on se sama. 😅