Kun saat lapsivieraita, mistä et heidän vierailussaan pidä?

Täälläkin jo on mainittuna että kun tullaan kipeänä kylään. Vanhemmat viis veisaavat vaikka pienokaisen nokka vuotaa ja yskittää. Tosi, tosi inhottavaa kun tullaan tartuttamaan.

Ei pestä käsiä ennen tai jälkeen ruokailun ja ruokailua odotetaan että siis minä tarjoan ruokaa heille vaikka itse olin ajatellut että kahvi/mehu+kahvileipä jne. Vanhemmat menee omin luvin jääkaapille etsimään evästä lapsille, todella raivostuttavaa koska minun koti!

Vierailu kestää monta monta tuntia kun eivät millään halua lähteä omaan kotiinsa, koska minun luona on hyvät tarjoilut (no kai on ku omin luvin ottavat kaapista!) Ja lapset viihtyvät riehumassa ja lääppien tavaroitani.. minusta vierailu voisi kestää 2-3tuntia mutta saattavat olla tyyliin 6tuntia ja enemmänkin. :(

vaipat yritetään jättää LATTIALLE ja jouduin kerran ilkeästi sanomaan että viette itse ne vaipat ulos roskikseen, tekivätkin niin mutta olivat jotenkin järkyttyneitä kun en halunnut heidän kultamussukan p*skasäkkiä nurkkiini 😂 vanhemmat on aika usein sokeita lapsiensa käytökseen ja kuvittelevat että mikä on heistä söpöä ja ihanaa on muka myös muidenkin mielestä. Niiku tuo että meinasivat jättää käytetyt vaipat kylässä lattialle koska tekevät niin kotona ja on heistä normaalia. Ja se käsienpesu ja kasvojen puhdistus, heistä on söpöä jos lapsen naama on ruuassa, on älyttömän suloista kun lapsi koskettelee kaikkia pintoja suklaanäpein, välillä nenää kaivaa ja sitten jatkuu... Minä olen sitten se kauhea ihminen ku käyn puhdistamassa naaman ja kädet että ei tarvitsisi niin paljoa siivota joka kerta kun lopulta lähtevät pois!

Vierailija kirjoitti:

...vanhemmat on aika usein sokeita lapsiensa käytökseen ja kuvittelevat että mikä on heistä söpöä ja ihanaa on muka myös muidenkin mielestä. Niiku tuo että meinasivat jättää käytetyt vaipat kylässä lattialle koska tekevät niin kotona ja on heistä normaalia. Ja se käsienpesu ja kasvojen puhdistus, heistä on söpöä jos lapsen naama on ruuassa, on älyttömän suloista kun lapsi koskettelee kaikkia pintoja suklaanäpein, välillä nenää kaivaa ja sitten jatkuu... Minä olen sitten se kauhea ihminen ku käyn puhdistamassa naaman ja kädet että ei tarvitsisi niin paljoa siivota joka kerta kun lopulta lähtevät pois!

Just tämä!!!

Siitä että penkovat laatikot ja ruinaavat keittiöstä keksipurkista keksejä. Omat lapset on ensinnäkin opetettu niin ettei laatikoita varsinkaan kylässä käydä penkomassa (eivät kyllä pengo kotonakaan esim meidän makuuhuoneessa) ja ne niitä keksejä eivät edes huomioi kun ne ovat aina siinä olleet.. joskus niitä syödään jälkiruuaksi. Tytöllä on yksi kaveri joka pistää vierailun aikana koko talon ihan sekaisin, kaikki heitellään laatikoista pois ja myllätään. Mieluummin nähdään häntä jossain muualla kuin meillä nykyään.

Nautiskelija kirjoitti:

Miksi lapset eivät nykyään ole kuin rasite?

Eivät osaa käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Btw, onko teillä kokemusta minkä ikäiset lapset ei enää sotke syödessään?

About koulunsa aloittaneet ovat jo suht siistejä, mutta aikuisten taso saavutetaan joskus murrosiän jälkeen, kaikki eivät koskaan.

Tykkään lapsista, jotka osaavat käyttäytyä. Näitä on suurin osa. Osaavat sanoa "kiitos" ja "anteeksi" ja ovat mutenkin kohteliaita. Sitten on pari muuta tapausta. En tiedä, onko näillä jotain kirjainyhdistelmädiagnoosia, mutta en välitä. Jos käyttäytyy kuin eläin, kohdellaan kuin eläintä. Jos käyttäytyy kuin ihminen, kohdellaan kuin ihmistä. Näiden parin riehujan kohdalla olen ilmoittanut, että sisään eivät pääse. Voivat olla ulkona, kuten muutkin eläimet. Kun siellä opitaan käyttäytymään, voi päästä sisälle.

Yleisiä harminaiheita tässä ketjussa:

1) Vanhemmat eivät vahdi lapsiaan tarkasti, vaan antavat lasten touhuta liian vapaasti.

2) Vanhemmat keskittyvät liikaa lastensa vahtimiseen eivätkä siksi pysty osallistumaan täysipainoisesti aikuisten keskusteluun.

Eli oli niin tai näin, aina väärinpäin!

Usein heidän vanhemmistaan. 

Erityisesti passiivisista vanhemmista jotka eivät vieraskoreuttaan uskalla kieltää lastaan, tai sitten eivät kiellä ollenkaan ikinä.

Toki meille tulevat vieraat tietävät, että kohtelen lapsia tasapuolisesti ja jos vanhempi ei kiellä, minä kiellän. Koska mun pitää niitä vahinkoja sitten paikkalla kun he lähtevät. Leikkiin kuuluvat äänet ei haittaa, mutta jos lapsi pitää koko ajan älämölöä eikä vanhemmat tee mitään, minä teen. Eli kiellän tai ohjeistan käyttäytymään. 

Sit on ne vanhemmat joille on tullut synnytyksessä joku aivovamma ja lässyttävät lapselleen. 

Ja sit on ne vanhemmat jotka tosiaan jankuttavat sitä lähtemistä. Itse toimin aikanaan niin että kerroin lapsille että kohta lähdetään, alkakaahan lopettelemaan leikkiä, ja se toimi. Vähän vanhemmille kerroin missä kohtaa "mikki hiiren kädet on" kun lähdetään, ja se toimi. Kuka aikuinenkaan sitä nyt kesken kahvikupposensa lähtis, niin miksi lasten pitäisi lähteä kesken leikkien.

Vierailija kirjoitti:

Yleisiä harminaiheita tässä ketjussa:

1) Vanhemmat eivät vahdi lapsiaan tarkasti, vaan antavat lasten touhuta liian vapaasti.

2) Vanhemmat keskittyvät liikaa lastensa vahtimiseen eivätkä siksi pysty osallistumaan täysipainoisesti aikuisten keskusteluun.

Eli oli niin tai näin, aina väärinpäin!

Toinen harmittelee ykköstä ja toinen kakkosta. Mä harmittelen kyllä kumpaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meteli ja riehuminen sekä se, että pistetään pää juuri sinne, mihin ei saisi. Eli komeroihin, ullakolle, tutkitaan kaappien laatikoita. Meillä yksi vieras kersa päätti mönkiä meidän sängyn alle, sängyn alta ei ollut imuroitu vähään aikaan ja ipana oli yltä päältä pölyssä sen sukelluksen jälkeen.

:DDD

Oltiinkohan me teillä? 

Kävi nimittäin juuri noin kerran yhdessä "siistissä" kodissa. Eikös ipana päättänyt jostain syystä mennä sängyn alle ja tuli harmaan pölykerroksen peittämänä juoksentelemaan olkkariin. 

En tiedä olinko minä vai emäntä nolompi 

Miksi et vahtinut lastasi?

On jo viisi. Eli ei tarvitse olla koko ajan silmän alla. Ei todellakaan mene kenenkään kaapeille tai riko mitään. Miksei sängyn alle saisi mennä? Sitä ei mitenkään ollut häneltä kielletty, ei tullut mieleenkään. 

Sitä paitsi emäntä korosti, että saa olla täysin vapaasti ja leikkiä kissan kanssa. Ehkä kissa oli pujahtanut sängyn alle. 

Tiedän kyllä mikä paskamyrsky tästä alkaa, mutta meillä on myös lemmikkieläimiä ja lapsi tietää tasan miten niitä kohdellaan. Ei edes pyri koskettamaan, jos eläin ei itse tule luo. 

Eikä ole missään tapauksessa jahdannut kissaa. Mutta ehkä halunnut seurailla sen touhuja. 

Meillä on sängyn alla dildolaatikko. Esimerkiksi siksi. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut lapset ovat ahneita. Eräskin söi 8 muffinssia.

Osa pennuista kyselee kaikkea, esim. mikä tää on, miks toi on tossa. 

Jotkut nuuskii kaikki paikat, avaa kaapit, laatikot. Todella ärsyttävää.

Ärsyttävää on, että syödessä sotkevat kätensä ja sitten laappivat paikat likaisiksi.

Ja ällöttävintä mitä olen nähnyt, on nenäkaivuun tuloksen syöminen ja takaliston ruopiminen. YÄK.

Suurin osa lapsista on ollut ihan ok, jotkut jopa kivoja. Näistä otan aina varoittavia esimerkkejä omille lapsilleni, joiden todellakin toivon osaavan käyttäytyä kyläillessään.

Tuo kysely o muuten joskus rasittavaa! :D Miks tuo kattila on tossa pöydällä?- No siksi kun se on laitettu siihen.

Miksi sulla on vihreä käsipyyhe? -No siksi kun olen saaut sen lahjaksi ja se on hyvä pyyhe. -Miksi sinä otat sen haarukan laatiskosta? -No kun ajattelin syödä tuota ruokaa haarukalla.

Kyselyvaihe. Lapsi vain haluaa oppia. Mun mielestä se on ihan hauskaa, kun voi kertoa maailman menosta pikkuihmisille. Ja samalla oppivat lapsetkin keskustelemaan.

10-vuotias lapsi ei opi keskustelemaan sillä että sen annetan kysellä täysin typeriä asioita vain siksi että saisi huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat ihan ok mutta jos meillä on ollut lapsivieraita niin siivoan hysteerisesti kaiken mihin he tahmaisilla ja räkäisillä käsillään ovat koskeneet, vaihdan käsipyyhkeet (ne vaihdan kyllä muutenkin aina ennen ja jälkeen vieraiden), pesen wct ja ovenkahvat kloriitilla. Ikkunat ja peilit pitää mikrokuituliinalla käydä läpi.

Se sotku kammottaa.

Mulla sama. Naureskelen itsekin välillä mukamas tälle liioittelulle, mutta niin monta kertaa olen nähnyt kun nenää/persusta kaivetaan ja pyyhitään tuotosta sitten ihan mihin sattuu osumaan, että ihan asiassa kyllä olen. Jos olen juuri siivonnut, en ota lapsia edes kylään :p

Mulla on kaksi lasta 10 ja 4-vuotiaat. Vanhemman lapsen kavereista ärsyttää yksi adhd diagnosoitu lapsi joka huutaa, heiluu, ei voi edes yhtä banaania syödä keittiössä vaan sen saman banaanin aikana saa sanoa kuusi kertaa että meillä syödään vain keittiössä.

Sama lapsi käskee mun neljävuotiasta menemään pois ja häipymään, jolloin minä totean ettei sillä ole mitään asiaa sanoa tommosta kun tämä on mun lapsien koti.

Lapset joilla ei ole omia lemmikkejä jahtaavat meillä kissaa ja koiraa ja vaikka joka

Kerta sanoo että älä jahtaa, jätä rauhaan niin ei mene perille. Ne lapset joilla on oma lemmikki on sillei että jaa teillä on koira, ja painuvat leikkimään nätisti.

Yhden ystäväperheen pienempi lapsi on niin kovaääninen ja kimeä että mua sattuu sen kiljuminen ja leikkiminen kun se koko ajan huutaa, se on jotenkin häiritsevällä tavalla huomionkipeä. Semmoinen manipuloiva tyttö, joka on tottunut että tietyillä tempuilla saadaan aikuiset huomioimaan ja ihastelemaan, musta se on vastenmielistä kun se on niin epäaitoa. niiden vanhempi taas purkaa väkivaltaisesti kiukkunsa perheen isään. Omat muksut ei ole varmaan alle kaksivuotiaasta eteenpäin lyöneet mutta tämä neiti (10v.) Ihan suvereenisti pahoinpitelee isäänsä ja isä vaan hymistelee. Ihme touhua.

Miehen serkun lapset tulee syliin. Ovat kouluikäisiä, ja se on vaivaannuttavaa, ei mitään henkilökohtaisen tilan tajua, tuntuu ahdistavalta.

Mä ihan mielelläni keskustelen lasten kanssa, musta lapset on vaan pieniä ihmisiä eikä mitään vammasia koiranpentuja, enkä tajua sitä että vanhemmat lässyttää lapsilleen. Aina jotenkin ellottaa kun joku lässyttää, kun se minulle kielii siitä ettå se vanhempi joutuu muuttumaan joksikin ihan muuksi että voi kommunikoida omien lastensa kanssa, joko siksi että pitää lastaan älyllisesti vajaana tai siksi että aidot kiintymyksen tunteet ei välity ja on pakko sössöttää että kuulostaa jotenkin tunteikkaammalta.

Mä en oikeastaan pidä lapsista. Omiani rakastan enemmän kuin elämää, mutta on nekin helvetin ärsyttäviä välillä, mutta ne vieraat lapset on vaan ärsyttäviä ja vastenmielisiä, enkö mä niitä rakasta. Vanhemmalla muksulla on nyt onneksi yksi sellainem ystävä josta melkein tykkään, aina mietin vaistoaako ne muut muksut miten mahottoman vaikea minun on sietää niiden seuraa.

Viimeksi lapsi vieraat vaativat lähdön hetkellä huutaen lahjatikkaria?! Mikä ihme siinä on että vieraina kuvitellaan automaattisesti saavan lahjoja vaikkei ole itse synttörusankareira ja että kaikilla olisi tikkareita jaella. En osta karkkia joten taisivat pettyä

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi lapsi vieraat vaativat lähdön hetkellä huutaen lahjatikkaria?! Mikä ihme siinä on että vieraina kuvitellaan automaattisesti saavan lahjoja vaikkei ole itse synttörusankareira ja että kaikilla olisi tikkareita jaella. En osta karkkia joten taisivat pettyä

Oisko oppineet joltain synttäreiltä? Nykyäänhän joillain on semmonen omituinen tapa (vai onko enää?) että antavat synttärivieraille jonkin lahjapussukan tms. mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsivieraat ovat kivoja ja helppoja, kun ovat käymässä ilman vanhempiaan. Menee ne vanhemmatkin jos ovat oikeasti rentoja, mutta usein saavat aikaan lähinnä ongelmia ja lapset toistelevat vanhempiensa hölmöyksiä tai roikkuvat näissä.

Itsekseen ovat usein reippaita, omatoimisia ja omaksuvat helposti, että eri kodeissa on eri säännöt.

Tää on täysin totta, mutta kun ovat kylässä ilman vanhempiaan niin niitä uskaltaa paremmin ojentaa ja sanoa mikä on sopivaa ja mikä ei....

Tämä onkin ihan parasta! Kun siskon pojat tulevat luokseni kylään(eli hoitoon) niin ensin ovat vieraskoreasti, sitten alkavat kokeilemaan rajoja, ja lopulta taas kaikilla on mukavaa, ja tulevat mielellään uudestaan. On mahtavaa miten niistä sukeutuukin aivan erilaisia kuin äitinsä lepsussa hoivassa jossa kyllästyneesti hoetaan ei ei ei, ja silti lapset aa tehdä mitä haluaa, mm. potkia ja lyösä äitiään.

Ai että kun ne pikku pönttöset tulevat luokseni, kjäh kjäh. Minua yritti nuorempi potkia kun en antanut hänelle hänen kaapissa näkemäänsä limsaa, vaan totesin että se on viikonloppujuomaa. Ensin potkaisi huti, sitten osui nilkkaani, jonka jälkeen kumarruin kasvot 3cm hänen kasvoistaan ja sanoin että minua jos potkaisee, niin minä potkaisen takaisin, ja se se vasta sattuu kun olen näin iso, ja jalkanikin ovat isot. Siihen loppui potkiminen. Jos äitinsä olisi ollut tuossa tilanteessa paikalla, niin lapsi olisi alkanut itkmään vuolaasti ja äiti olisi lohduttanut että hyi kun täti sanoi rumastai, ei saa petterisamulille noin sanoa ei, äiti löhduttaa sinua ja täti on ihan tyhmä. Nyt tilanne meni niin että poika ymmärsi että täältä pesee samanmoista käytöstä, ja ihan itse päätteli että varmaan kannattaa lopettaa. Itkukaan ei tullut kun ei ollut kukaan sellainen näkemässä jolta lapsi olisi saanut tukea sille että hänen potkimisensa on ok, mutta muut ivät niin saa tehdä ;)

Pojat ovat silti rakkaita silmäteriäni, ja hekin jostain syystä pitävät minusta vaikka olen näin kamala täti! :D

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme omaa lasta ja kylässä käy paljon ja usein kaveriperheitä lapsineen, sekä omien lastemme kavereita (aikalailla päivittäin). Olen onnellinen lastemme puolesta, että heillä on paljon kavereita. Mutta se meteli! Kestän kaiken muun sotkun sun muun, mutta se meteli! Tyttärellämme on parhaina ystävinä naapurin sisarukset 5 ja 7- vuotiaat, ja voi jestas sentään miten kova ääni niistä tytöistä lähtee. Siis ihan pelkkä puheääni on kimeä ja kova, eivät mitenkään erityisesti huuda. Olen hankkinut korvatulpat.

Mä pidän monesti peltoreita päässä kun miehen lapset tulevat meille huutamaan :D 

Lääppii kaikki paikat. Voisivat vanhemmat opettaa, että onko joka paikkaan pakko koskea niillä rasvanäpeillä. 

Ensin voi miettiä, ja sitten vasta tehdä. Nykylapsille tämä on harvoin opetettu.

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat ihan niitä samoja syitä, miksi en mielelläni vieraile missään vauvan ja 2-vuotiaan kanssa. Ymmärrän ihan hyvin näitä juttuja täällä, mutta toki ymmärrän vanhempiakin ainakin sen suhteen, ettei ainakaan 0-3-vuotiaiden kanssa oikein voi ennakoida täysin miten kaikki menee. Kasvatuksen tulokset näkyvät mielestäni vasta 4-vuotiaasta eteenpäin (kun mietin esim. sukulaislapsia), ja sitä ennen hyvin käyttäytyvä lapsi on kyllä varmasti ihan perus temperamentiltaankin aika rauhallinen ja ehkä jopa varautunut vieraissa paikoissa. Mutta ei ollut tarkoitukseni siis puolustella. Itse kerta kaikkiaan välttelen toisten kotona kyläilyä, kun on niin raskasta vahtia lasta kodissa, jossa on paljon helposti rikki menevää tavaraa eikä esim. leluja johon kiinnittää huomio. Otetaan aina omia leluja mukaan, mutta kummasti 2-vuotiaalla kiinnostaa esim. kaapit enemmän. Ei anneta mennä kaapille, mutta vierailusta menee idea nopeasti kun kokoajan joutuu juoksemaan perässä kun lapsi nyt vaan on tuossa iässä luonnollisen utelias ja uhmakas.

Saako valittaa päinvastaisesta? Meillä nimittäin yksi lapseton sukulainen pyytää jatkuvasti kylään ja nimenomaan pitää ottaa lapset mukaan, ja hän ei ikinä millään halua tulla meille kylään. Kaiken lisäksi paheksuu kovasti 2-vuotiaamme käytöstä, vaikka siis todellakin vahdimme ja seuraamme vierestä, sanomme ei ja viemme pois paikasta johon ei saa mennä. Tämä sukulainen seuraa perässä kuin hai laivaa ja toistaa kaikki sanomamme eit lapselle. Kerran kun lapsi kerkesi koskea hänen kaapin oveen niin oikein syöksyi huutamaan ei ei ei, se on minun kaappi et saa koskea siihen, ja siis huusi vihaisesti kovaan ääneen tämän, ja sen jälkeen katsoi minua paheksuvasti. Paheksuva katse ja huutokin olisi ollut ymmärrettävää, jos todella olisimme sellaisia ihmisiä jotla antaisivat lapsen tehdä mitä haluaa. Tuo on rehellisesti sanottuna ainoa kunnollinen kerta, jolloin lapsi on kerennyt huomaamattani koskea johonkin siellä, enkä kerennyt puuttua. Kokemus oli nöyryyttävä, ja ehkä sen oli tarkoituskin olla? Kenties joku täällä osaa auttaa ymmärtämään paremmin tätä tyyppiä?

Yleensä kieltäydymme näistä vierailuista, mutta viimeksi sain mielenhäiriön ja suostuin menemään yksin vauvan ja esikoisen kanssa. Sanoin vielä, että voin tulla jos pystyt niinä hetkinä auttamaan kun imetän, lupasi auttaa. No ei todellakaan auttanut yhtään mitään, kokemus oli kamala. Sukulainen halusi että istun hänen ja vauvan kanssa pöydässä ja 2-vuotias menee omiaan, mutta samaan aikaan aivottoman 2-vuotiaani pitäisi maagisesti tajuta käyttäytyä oikein yksin ollessaan eri huoneessa. No en tietenkään jättänyt lasta yksin eri huoneeseen, jossa oli paljon koriste-esineitä, sakset pöydällä yms. Sitten kun olisin konkreettisesti kaivannut sitä apua niin sukulainen vain istuskeli eri huoneessa näpräten puhelinta kun minä juoksin lapsen perässä vauva tissillä. Noh sattui vahinko lapselleni ja hän loukkasi itsensä, ei pahasti mutta niin että säikähdin. Kyllä se tilanne tietysti minun vastuullani oli, mutta en vaan voi ymmärtää tällaista käytöstä, että luvataan auttaa ja ei auteta. Hänen kotinsa on todellakin aikuiseen tyyliin sisustettu ( ei siinä mitään, niin minunkin kotini tulee olemaan vuosien päästä, mutta pointti on etten olisi yksin mennyt sinne jos apua ei olisi luvattu) Sukulainen oli vielä moittinut minun vanhemmuuttani toisille sukulaisille tämän vahingon johdosta.

Ja ei, emme enää kyläile siellä. En muutenkaan oikeasti halua olla muille vaivaksi, en ole sellainen ihminen. En ystävienkään luona kyläile lasten kanssa ja oma lapseni ei ole mikään ADHD vaan ihan normaali aivoton ja utelias 2-vuotias, kun joku kuitenkin sen ottaa esille.

Hyvä kirjoitus.

Meillä ei ole kuin yksi (todella liikkuvainen) alle yksivuotias lapsi, mutta kyläilyt muiden luona ovat juuri peräänjuoksemista ja kieltämistä. Lapseton kaverini pyytää usein vauvan kanssa kylään, mutta on aiemmin maininnut ettei halua tulla meille, koska keskittyminen on usein lapsessa. Mitäköhän hän sitten kuvittelee hänen luonaan tapahtuvan? Että lapsi on kylässä paikallaan ja minä keskityn vain kaveriini? Kotona lapsi saa kuitenkin touhuta aika paljon omineen, koska "vaaranpaikat" on turvattu. Tietäähän sen, ettei pysty keskittymään 100% aikusten juttuihin, jos lapsi keksii kaikkea kivaa ja uutta. Sen takia tapaisinkin mielummin ilman lasta, koska tiedostan monet "ärsyttävyydet" mitä täälläkin on mainittu. Olen kieltäytynyt kyläilyistä, koska en halua kuulla moittimista minun keskittymiskyvyn puutteesta. Hölmöä pyytää lapsen kanssa kylään ja sitten valittaa perään.