Kun saat lapsivieraita, mistä et heidän vierailussaan pidä?

Sen takia tapaisinkin mielummin ilman lasta, koska tiedostan monet "ärsyttävyydet" mitä täälläkin on mainittu. Olen kieltäytynyt kyläilyistä, koska en halua kuulla moittimista minun keskittymiskyvyn puutteesta. Hölmöä pyytää lapsen kanssa kylään ja sitten valittaa perään.[/quote]

Voi että, olispas munkin ystävät noin ajattelevia fiksuja naisia. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsivieraat ovat kivoja ja helppoja, kun ovat käymässä ilman vanhempiaan. Menee ne vanhemmatkin jos ovat oikeasti rentoja, mutta usein saavat aikaan lähinnä ongelmia ja lapset toistelevat vanhempiensa hölmöyksiä tai roikkuvat näissä.

Itsekseen ovat usein reippaita, omatoimisia ja omaksuvat helposti, että eri kodeissa on eri säännöt.

Tää on täysin totta, mutta kun ovat kylässä ilman vanhempiaan niin niitä uskaltaa paremmin ojentaa ja sanoa mikä on sopivaa ja mikä ei....

Tämä onkin ihan parasta! Kun siskon pojat tulevat luokseni kylään(eli hoitoon) niin ensin ovat vieraskoreasti, sitten alkavat kokeilemaan rajoja, ja lopulta taas kaikilla on mukavaa, ja tulevat mielellään uudestaan. On mahtavaa miten niistä sukeutuukin aivan erilaisia kuin äitinsä lepsussa hoivassa jossa kyllästyneesti hoetaan ei ei ei, ja silti lapset aa tehdä mitä haluaa, mm. potkia ja lyösä äitiään.

Ai että kun ne pikku pönttöset tulevat luokseni, kjäh kjäh. Minua yritti nuorempi potkia kun en antanut hänelle hänen kaapissa näkemäänsä limsaa, vaan totesin että se on viikonloppujuomaa. Ensin potkaisi huti, sitten osui nilkkaani, jonka jälkeen kumarruin kasvot 3cm hänen kasvoistaan ja sanoin että minua jos potkaisee, niin minä potkaisen takaisin, ja se se vasta sattuu kun olen näin iso, ja jalkanikin ovat isot. Siihen loppui potkiminen. Jos äitinsä olisi ollut tuossa tilanteessa paikalla, niin lapsi olisi alkanut itkmään vuolaasti ja äiti olisi lohduttanut että hyi kun täti sanoi rumastai, ei saa petterisamulille noin sanoa ei, äiti löhduttaa sinua ja täti on ihan tyhmä. Nyt tilanne meni niin että poika ymmärsi että täältä pesee samanmoista käytöstä, ja ihan itse päätteli että varmaan kannattaa lopettaa. Itkukaan ei tullut kun ei ollut kukaan sellainen näkemässä jolta lapsi olisi saanut tukea sille että hänen potkimisensa on ok, mutta muut ivät niin saa tehdä ;)

Pojat ovat silti rakkaita silmäteriäni, ja hekin jostain syystä pitävät minusta vaikka olen näin kamala täti! :D

"Hieman" ohis, mutta potkimisesta ja lyömisestä tuli mieleen kun ystäväni odotti toista lastaan niin esikko murjoi hänen vatsaansa, milloin potki, milloin löi. Ja ystävä vaan lepsusti: "Älä nyt Pillepiiperopätikkä viitsiskään tehdä noin, äääläää nyyyyy, pus pus." Olin aika monttu auki tässä tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Sen takia tapaisinkin mielummin ilman lasta, koska tiedostan monet "ärsyttävyydet" mitä täälläkin on mainittu. Olen kieltäytynyt kyläilyistä, koska en halua kuulla moittimista minun keskittymiskyvyn puutteesta. Hölmöä pyytää lapsen kanssa kylään ja sitten valittaa perään.

Voi että, olispas munkin ystävät noin ajattelevia fiksuja naisia. <3

Ja mun! 😭💔

Mulla on monesti niin että kun teen/laitan tarjottavia keittiössä, niin se pikkuihminen tulee sinne mun jalkoihini ja vanhemmat vain röhnöttävät olohuoneessa. Hirveen kiva siinä sitten yrittää häärätä niiden tarjottavien kanssa sekä vahtia sitä lasta.

Jos vanhempi ei vahdi lastaan, vaan antaa tämän 1) räpeltää hyllyjä ja 2) kiusata eläimiäni.

Pahin oli tapaus kun lapsi ampui koiraani vesipyssyllä ja vanhemmat vain hymyili vieressä. Silloin puutuin kyllä tilanteeseen ja selitin lapselle että eläin voi vaikka purra jos sitä kiusaa.

En ole koskaan kutsunut vieraita, joita en halua kotiini. Ihmettelen tässä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsivieraat ovat kivoja ja helppoja, kun ovat käymässä ilman vanhempiaan. Menee ne vanhemmatkin jos ovat oikeasti rentoja, mutta usein saavat aikaan lähinnä ongelmia ja lapset toistelevat vanhempiensa hölmöyksiä tai roikkuvat näissä.

Itsekseen ovat usein reippaita, omatoimisia ja omaksuvat helposti, että eri kodeissa on eri säännöt.

Tää on täysin totta, mutta kun ovat kylässä ilman vanhempiaan niin niitä uskaltaa paremmin ojentaa ja sanoa mikä on sopivaa ja mikä ei....

Tämä onkin ihan parasta! Kun siskon pojat tulevat luokseni kylään(eli hoitoon) niin ensin ovat vieraskoreasti, sitten alkavat kokeilemaan rajoja, ja lopulta taas kaikilla on mukavaa, ja tulevat mielellään uudestaan. On mahtavaa miten niistä sukeutuukin aivan erilaisia kuin äitinsä lepsussa hoivassa jossa kyllästyneesti hoetaan ei ei ei, ja silti lapset aa tehdä mitä haluaa, mm. potkia ja lyösä äitiään.

Ai että kun ne pikku pönttöset tulevat luokseni, kjäh kjäh. Minua yritti nuorempi potkia kun en antanut hänelle hänen kaapissa näkemäänsä limsaa, vaan totesin että se on viikonloppujuomaa. Ensin potkaisi huti, sitten osui nilkkaani, jonka jälkeen kumarruin kasvot 3cm hänen kasvoistaan ja sanoin että minua jos potkaisee, niin minä potkaisen takaisin, ja se se vasta sattuu kun olen näin iso, ja jalkanikin ovat isot. Siihen loppui potkiminen. Jos äitinsä olisi ollut tuossa tilanteessa paikalla, niin lapsi olisi alkanut itkmään vuolaasti ja äiti olisi lohduttanut että hyi kun täti sanoi rumastai, ei saa petterisamulille noin sanoa ei, äiti löhduttaa sinua ja täti on ihan tyhmä. Nyt tilanne meni niin että poika ymmärsi että täältä pesee samanmoista käytöstä, ja ihan itse päätteli että varmaan kannattaa lopettaa. Itkukaan ei tullut kun ei ollut kukaan sellainen näkemässä jolta lapsi olisi saanut tukea sille että hänen potkimisensa on ok, mutta muut ivät niin saa tehdä ;)

Pojat ovat silti rakkaita silmäteriäni, ja hekin jostain syystä pitävät minusta vaikka olen näin kamala täti! :D

Pojat ovat tosi onnekkaita, kun heillä  on noin "kamala" täti :D

Teillä on hyvä meininki kaikilla ja siinä sivussa oppivat myös ihmisten tavoille :)

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kutsunut vieraita, joita en halua kotiini. Ihmettelen tässä vaan.

Jos olisit lukenut ketjun niin olisit huomannut että tulevat kyllä ihan ilman kutsumistakin. Mä en ikinä kutsu lapsiperheitä kylään meille, vaan he kysyvät: "Milloin voisi tulla kylään?" Just kun ei ole tarpeeksi sitä pokkaa ainakaan mulla, että vastaisin että ei milloinkaan! Mieluummin sitten kärsii sen muutaman tunnin ajan. 😒

Kaverilla on neljä alle 10-vuotiasta muksua, jotka ovat kaikki kiljukauloja. Kun olivat viimeksi kylässä, heitä oli kaksi, ja siinäkin oli kaksi liikaa. Ensinnäkin se järkyttävä huuto. Toinen ajaa pikkuautolla naarmuja telkkarin ruutuun, toinen kiipeää kirjahyllyyn hakemaan koriste-esineitä. Sitten haetaan kassista väriliidut ja siirrytään värittämään mun koiraa ja vähän lattiaa. Vanhemmat onnistuvat olemaan välittämättä toiminnasta lainkaan, mutta keskustelu aikuisten kesken ei silti onnistu, koska joudun kieltämään lapsia koko ajan tai meteli on vain kertakaikkiaan niin kamala. Ja sitten jätetään ne haisevat vaipat tietenkin mun roskikseen. Nyt kun olisivat koko perhe tulossa kylään, sanoin, että koiran takia mun luokse voi tulla vain yksi lapsi kerrallaan, koska en pysty takaamaan kaikkien turvallisuutta. Tarkoitin tietenkin koiran ja oman mielenterveyteni turvallisuutta, mutta eihän sitä tarvitse kertoa.

Siitä en pidä että en oikein osaa keskustella lasten kanssa.En pääse oikein heidän kanssaan samalle aallonpituudelle.Yritys on kova kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Siitä, että lasten vanhemmat olettavat, että voivat kyläilynsä ajaksi ulkoistaa lastensa viihdyttämisen isäntäväen harteille. Tämä on mun kokemuksen todella yleistä, muuten ihan fiksuja ihmisiä kaikki mutta tämä on kyläillessä yhdistänyt lähes kaikkia vanhempia. Aivan helvetin ärsyttävää. Kun etupäässä mä ainakin haluaisin jutella nimenomaan niiden vanhempien kanssa, en tuhlata koko aikaa lasten vahtimiseen ja heidän kanssaan leikkimiseen, joka on mun mielestä vieläpä ihan helkkarin tylsää.

Sama muuten pätee usein, jos menee itse kylään lapsiperheeseen. Vanhemmat olettavat, että tulit leikittäjäksi. Voin kohteliaasti jutella lasten kanssa ja katsoa läpi heidän hienot tavaransa, mutta en mene kylään leikkitädiksi. Kerran sanoin vanhemmille että sori en pysty nyt leikittään teidän lapsia kun mulla on ihan v**ullinen darra. Sain vapautuksen.

En mistään. Siksi en koskaan kutsu lapsiperheitä kylään. Jos tulevat, niin sitten ilman lapsia.

En mistään. Lapset eivät ole tervetulleita.

Itselläni on lapsia taaperosta ekaluokkalaiseen, joten lasten sotkut ja leikit eivät minua ärsytä. Se mikä ärsyttää on, että kun lapsiperhe tulee kylään esim klo 13-14 kahville ja viipyvät päivälliseen asti olettaen, ilman kysymistä, että meillä on tarjota myös heille se päivällinen.

Pari kertaa olen joutunut kiusalliseen tilanteeseen kun eräs ystävä tuli lapsensa kanssa iltapäivällä kahville.

Kyläily sujui hyvin siihen asti, kunnes alkoi olla päivällisaika.

Moneen kertaan hienovaraisesti vihjaisin, että kohta on meidän ruoka-aika, johon ystäväni totesi, että "joo niin meilläkin alkaa olla".

Noh ystävä ei tehnyt elettäkään, että olisi lähdössä, joten oletin että heillä on omat eväät mukana.

Meillä oli siis edelliseltä päivältä jääneitä jauhelihapihvejä ja perunamuusia juuri sen verran, että ne riittivät omalle perheelle. Kaapissa oli siis seuraavan päivän ruokatarvikkeet ja olin suunnitellut, että teen illalla sen valmiiksi, ettei kesken kyläilyn tarvitse kokkailla.

Aloin sitten lämmittää omilleni ruokaa ja laitoin lautaset pöytään. Ystäväni sitten huomautti, että heidän lautaset puuttuvat. Tilanne oli tosi kiusallinen kun selvisi, että heillä ei ole omia sapuskoita mukana vaan olettivat syövänsä meillä.

Ei auttanut muu kuin antaa heille minun ja mieheni osuus ruuasta.

Toinen asia mikä ärsyttää erään toisen tuttavani tapa tulla meille "hoidattamaan" ylivilkasta lasta. Hän itse istuu peppu tiivisti keittiön tuolissa tai olohuoneen sohvassa eikä yhtään katso lapsensa perään. Yleensä vielä yrittää "livistää" käymään kotona käyttämässä koiransa pissalle tai kaupassa niin että hänen hyperriiviö jäisi minun hoidettavaksi eli yrittää nakittaa minut lapsenvahdiksi, koska "siinä samassahan pirkkopetteri menee kun omat lapseni" joo ei kyllä mene ja vaikka menisi, niin tuollaisia asioita kysytään etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhempi ei vahdi lastaan, vaan antaa tämän 1) räpeltää hyllyjä ja 2) kiusata eläimiäni.

Pahin oli tapaus kun lapsi ampui koiraani vesipyssyllä ja vanhemmat vain hymyili vieressä. Silloin puutuin kyllä tilanteeseen ja selitin lapselle että eläin voi vaikka purra jos sitä kiusaa.

Olet liian lempeä.

Kyllä tuollaisessa tilanteessa voi näyttää vähän yhteenpuristettuja hampaita (konkreettisesti) ja sanoa tenavalle, että Musti syö sinut, jos vielä kerran teet noin.

Eihän se välttämättä syö, eikä tuhulainen välttämättä usko, mutta vanhemmille saattaisi välittyä jonkinmoinen viesti siitä, jaatko heidän käsityksensä penskan ylivertaisesta ihanuudesta.

1. Se, että annetaan lasten levittää kaikki lelut ympäri asuntoa eikä edes tarjouduta auttamaan kun vierailun lopun lähestyessä alan niitä omien lapsien kanssa keräämään.

2. Pöpöjen levitys ja sitten niiden karttaminen. Eräs tuttavani todella välttelee esim meitä jos jollakin valuu ihan hitusenkin nenä, mutta itse tulee oman taaperonsa kanssa ties missä flunssassa/ juuri oksennustaudista toipuneena, koska meidän lapset ovat tottuneet päiväkodissa ja koulussa pöpöihin. Lastemme vastustuskyky voi olla hitusen parempi kuin kotihoidossa olevalla taaperolla, mutta kyllä ne taudit vain tarttuvat.

Vierailija kirjoitti:

1. Se, että annetaan lasten levittää kaikki lelut ympäri asuntoa eikä edes tarjouduta auttamaan kun vierailun lopun lähestyessä alan niitä omien lapsien kanssa keräämään.

2. Pöpöjen levitys ja sitten niiden karttaminen. Eräs tuttavani todella välttelee esim meitä jos jollakin valuu ihan hitusenkin nenä, mutta itse tulee oman taaperonsa kanssa ties missä flunssassa/ juuri oksennustaudista toipuneena, koska meidän lapset ovat tottuneet päiväkodissa ja koulussa pöpöihin. Lastemme vastustuskyky voi olla hitusen parempi kuin kotihoidossa olevalla taaperolla, mutta kyllä ne taudit vain tarttuvat.

Mä oon joskus huijannut lapsiperhettä että oon just vatsataudissa kun en tahdo heitä kylään. Ovat pysyneet visusti kotonaan.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on lapsia taaperosta ekaluokkalaiseen, joten lasten sotkut ja leikit eivät minua ärsytä. Se mikä ärsyttää on, että kun lapsiperhe tulee kylään esim klo 13-14 kahville ja viipyvät päivälliseen asti olettaen, ilman kysymistä, että meillä on tarjota myös heille se päivällinen.

Pari kertaa olen joutunut kiusalliseen tilanteeseen kun eräs ystävä tuli lapsensa kanssa iltapäivällä kahville.

Kyläily sujui hyvin siihen asti, kunnes alkoi olla päivällisaika.

Moneen kertaan hienovaraisesti vihjaisin, että kohta on meidän ruoka-aika, johon ystäväni totesi, että "joo niin meilläkin alkaa olla".

Noh ystävä ei tehnyt elettäkään, että olisi lähdössä, joten oletin että heillä on omat eväät mukana.

Meillä oli siis edelliseltä päivältä jääneitä jauhelihapihvejä ja perunamuusia juuri sen verran, että ne riittivät omalle perheelle. Kaapissa oli siis seuraavan päivän ruokatarvikkeet ja olin suunnitellut, että teen illalla sen valmiiksi, ettei kesken kyläilyn tarvitse kokkailla.

Aloin sitten lämmittää omilleni ruokaa ja laitoin lautaset pöytään. Ystäväni sitten huomautti, että heidän lautaset puuttuvat. Tilanne oli tosi kiusallinen kun selvisi, että heillä ei ole omia sapuskoita mukana vaan olettivat syövänsä meillä.

Ei auttanut muu kuin antaa heille minun ja mieheni osuus ruuasta.

Toinen asia mikä ärsyttää erään toisen tuttavani tapa tulla meille "hoidattamaan" ylivilkasta lasta. Hän itse istuu peppu tiivisti keittiön tuolissa tai olohuoneen sohvassa eikä yhtään katso lapsensa perään. Yleensä vielä yrittää "livistää" käymään kotona käyttämässä koiransa pissalle tai kaupassa niin että hänen hyperriiviö jäisi minun hoidettavaksi eli yrittää nakittaa minut lapsenvahdiksi, koska "siinä samassahan pirkkopetteri menee kun omat lapseni" joo ei kyllä mene ja vaikka menisi, niin tuollaisia asioita kysytään etukäteen.

Voi apua, oikeesti! 😱😱😱

Inhoan kovia ääniä. Joten meteli ihan ekana raivostuttaa. Toiseksi inhoan sitä siivoamista, mitä lasten jäljiltä joutuu tekemään. Ja jostakin syystä moni lapsellinen ystävä kuvittelee, että kun tulee lasten kanssa meille, voi sysätä vastuun niiden vahtimisesta täysin isäntäväelle.

Ei lapsia meille, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on monesti niin että kun teen/laitan tarjottavia keittiössä, niin se pikkuihminen tulee sinne mun jalkoihini ja vanhemmat vain röhnöttävät olohuoneessa. Hirveen kiva siinä sitten yrittää häärätä niiden tarjottavien kanssa sekä vahtia sitä lasta.

Minä kuskaisin sen tenavan olkkariin saatesanoilla että vähän vaikeaa tuo emännöinti kun tämä häärii jaloissa. Tai huikkaisin suoraan keittiöstä että tulkaahan ottamaan tämä rakkautenne hedelmä vähän pois tieltä täältä.

Eikä puhettakaan että katsoisin kun joku vaihtaa vaippaa suoraan matolla tai vielä pahempaa, sängyllä! Todellakin avaisin suuni ja sanoisin että älä nyt siinä sitä tee, mene tuonne vessaan.

Tai jos joku nappula konttailee ja kaivelee viherkasveja, niin sanoisin kyllä vanhemmalle/vanhemmille että katsokaapa nyt vähän tuon jälkikasvunne perään kun se tonkii menemään tuossa.

Suu auki, hyvät ihmiset. Ette kai te kaikenlaista p*skaa muutenkaan elämässä siedä ja päälle tallomista? Jos joku asia ei vaan käy päinsä niin sanoo nätisti että nyt tää homma ei toimi.