Lue keskustelun säännöt.
Karmivin näkemäsi kauhuelokuvan kohtaus?
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
The taking of Deborah Logan. Riivaaja asettuu alzheimeria sairastavaan naiseen. Aiheutti sen, että välillä meinaan pelätä omaa mummiani jolla on sama sairaus. Huh.
Kuulostaa todella karmivalta, mutta vähän hassulta myös. Anteeksi :D
Juu tiedän itsekin että on vähän naurettavaa aikuiselta ihmiseltä. Täällä uskallan nimettömänä tunnustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista elokuvan nimeä, mutta kertoi henkimanaajista. Heillä oli kotonaan Annabelle-niminen nukke, suljettuna lasivitriiniin ja muitakin kirottuja esineitä. Se nukke oli karmea itsessään. Tunnistaako joku elokuvaa?
Kirottu (Conjuring)
Juu, tämä.
Harvinaisen hyinen elokuva.
It Followsin pitkä tyyppi yläkerran käytävässä.
Tohtori Who:n jakso missä oli niitä Itkeviä Enkeleitä. Eli enkelipatsaita jotka peitti naamansa ja ne oli jähmettynyt aina niin kauan kuin katsoit niitä. Mutta jos katsoit muualle niin ne herää eloon ja rynnistää päälle. Ja ne on niin nopeita että jos räpäytät silmiä niin ne on kerennyt jo tulla toiselta puolelta huonetta suoraan nenän eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulle ihan perus manaaja on karmivin elokuva edelleen. Paljon on myös muita pelottavia uudempia, esim. muistaakseni The Cave jossa asui jotain örkkejä luolastossa. Mutta manaaja vetää silti pohjat.
Vieläkin ihmetyttää miten elokuva on tehty niin hyvin, ja kuka päästää lapsensa näyttelemään tuollaisiin kohtauksiin.
Luin jostain, että ne Manaajan kuvaukset oli sille tytölle (Linda Blair) kyllä traumaattinen kokemus. Oon itsekin miettinyt miten kauhuleffojen lapsinäyttelijät oikein selviää? Siis jos ohjaaja sanoo, että "Nyt kuvittelet hirviön repivän äitisi pään irti..." niin luulisi sen olevan lapselle psyykkisesti aika rankkaa? Onko noilla nykyään jotkut terapeutit valmiina lavasteissa odottamassa?
Olen itse lukenut/ymmärtänyt, että iso osa kauhuleffoista joissa lapsia pyritään kuvaamaan niin, että lapset eivät edes tajuaisi kuvaavansa kauhuelokuvaa. Tästä löytyy hirveästi artikkeleita miten lapsinäyttelijät vasta vuosien päästä saavat tietää näytelleensä kauhuelokuvassa.
Ok, kiitos! Arvelinkin että jotenkin näin se menee. Tosin en ihmettele, jos Manaaja olisi poikkeus. Varmaan ensimmäisiä kauhuleffoja, joissa pääosan esittäjänä lapsi?
Eikö ole kirjoiteltu aika paljon, että Manaajan tyttö sai karmeat traumat?
Sen sijaan Hohdon poika sai vasta yllättävänkin vanhana tietää olleensa kauhuelokuvassa. Kuvauksista oli tehty kiva ja hauska kokemus. Toisin kuin rouvaa näytelleelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahin näkemäni kohtaus on Neon Demonissa tapahtuva nekrofilialesbokohtaus. Etenkin kielen työntäminen vainajan suuhun.
Samassa elokuvassa on toinenkin vastenmielinen hetki, kun mallityttö oksentaa silmämunan kokolattiamatolle. Ja toinen ottaa ja syö sen uudestaan.
Sinister 2, se kohta, kun se lapsi katsoo muistaakseni kellarissa niitä muiden lasten kuvaamia videoita missä tappavat omat perheensä.
Se missä lapsi oli sitonut perheenjäsenensä lattiaan ja laittoi rotat mahan päälle ja ämpärin väärinpäin rotan päälle ja kuumensi ämpäreitä niin, että rotat joutuivat syömään tiensä ulos.
Oli muuten hyvä elokuva!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Irréversiblen yhden otoksen anaaliraiskauskohtaus alikulkutunnelissa - se teki minusta (=mies) lähes impotentin, koska se oli vaan todellinen ja kesti ja kesti. Pisti aika lailla vihaksi.
Mä oon tosi vanilla, kun mulle pahin oli jossakin Alienissa (olisiko ollut 4), kun ne kaivosmiehet herää ja on suljettu sellaisiin lasisiin "arkkuihin" alienien munien kanssa. Muna alkaa aueta ja sieltähän se facehuggeri tulee. Mies huusi kuin syötävä. Hyi hitto sitä kauhua, kun mietin, millainen herätys olisi. Nukahtaminen tuon näkemisen jälkeen oli kauan vaikeaa :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Irréversiblen yhden otoksen anaaliraiskauskohtaus alikulkutunnelissa - se teki minusta (=mies) lähes impotentin, koska se oli vaan todellinen ja kesti ja kesti. Pisti aika lailla vihaksi.
Oliko tämä se yli 8 minuutin raiskaus?
Vierailija kirjoitti:
Irréversiblen yhden otoksen anaaliraiskauskohtaus alikulkutunnelissa - se teki minusta (=mies) lähes impotentin, koska se oli vaan todellinen ja kesti ja kesti. Pisti aika lailla vihaksi.
No hyi!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Irréversiblen yhden otoksen anaaliraiskauskohtaus alikulkutunnelissa - se teki minusta (=mies) lähes impotentin, koska se oli vaan todellinen ja kesti ja kesti. Pisti aika lailla vihaksi.
Oliko tämä se yli 8 minuutin raiskaus?
Kyllä, mutta tosin se kesti 9½min.
Silti.
Annihilation tai Tuho, muotopuoli karhu hyökkää naisporukan kimppuun ja raahaa yhden kirkuvana metsään syötäväksi. Myöhemmin sama naiskatras kuulee sen saman naisen avunhuutoja pihalta ja yksi menee tutkimaan. Se olikin se epämuodostunut jättiläiskarhu jonka murahteluun oli mennyt sen naisen tuskanhuudot sekaisin.
Karmivaa kun semmoinen karhu jolla puoliksi nahka roikkuu naamasta avaa suunsa ja sieltä kuuluu semmoinen vääntynyt "Herrajumala, Auttakaa minua!"-huuto. Ja sitten kun tietää että se oli sen viime uhrin kauhunhuudot ennen kamalaa kuolemaa pimeässä metsässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Irréversiblen yhden otoksen anaaliraiskauskohtaus alikulkutunnelissa - se teki minusta (=mies) lähes impotentin, koska se oli vaan todellinen ja kesti ja kesti. Pisti aika lailla vihaksi.
Onko tää se missä uhrin naamaa hakataan asfalttiin samalla?
Vierailija kirjoitti:
Tohtori Who:n jakso missä oli niitä Itkeviä Enkeleitä. Eli enkelipatsaita jotka peitti naamansa ja ne oli jähmettynyt aina niin kauan kuin katsoit niitä. Mutta jos katsoit muualle niin ne herää eloon ja rynnistää päälle. Ja ne on niin nopeita että jos räpäytät silmiä niin ne on kerennyt jo tulla toiselta puolelta huonetta suoraan nenän eteen.
Wheeping Angels. Varmaan sarjan kammottavimmat hirviöt.
Minä saan traumat pelkästään näistä kuvauksista!
30 days of night ja se pikkutyttö kääntymässä naama veressä "do you play with me now? "
Jos saa mainita tv-sarjoja, niin
Twin Peaksin Bob, pomppaamassa naama irveessä milloin mistäkin ja juoksemassa kohti kameraa. Te olette hyvin pelottava, herra valaisinmies ( Kys. näyttelijän ei pitänyt alunperin olla sarjassa mukana vaan auttoi lavasteissa).
Salaisten Kansioiden jossain jaksossa ollut murhaajanukke , oli pirun pelottavaa joka kerta kun se avasi silmät .
Ja Dr Whon elävät enkelipatsaat (Don`t blink. They are fast ) jotka kirjaimellisesti silmänräpäyksessä olivat kurkussa kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulle ihan perus manaaja on karmivin elokuva edelleen. Paljon on myös muita pelottavia uudempia, esim. muistaakseni The Cave jossa asui jotain örkkejä luolastossa. Mutta manaaja vetää silti pohjat.
Vieläkin ihmetyttää miten elokuva on tehty niin hyvin, ja kuka päästää lapsensa näyttelemään tuollaisiin kohtauksiin.
Luin jostain, että ne Manaajan kuvaukset oli sille tytölle (Linda Blair) kyllä traumaattinen kokemus. Oon itsekin miettinyt miten kauhuleffojen lapsinäyttelijät oikein selviää? Siis jos ohjaaja sanoo, että "Nyt kuvittelet hirviön repivän äitisi pään irti..." niin luulisi sen olevan lapselle psyykkisesti aika rankkaa? Onko noilla nykyään jotkut terapeutit valmiina lavasteissa odottamassa?
Olen itse lukenut/ymmärtänyt, että iso osa kauhuleffoista joissa lapsia pyritään kuvaamaan niin, että lapset eivät edes tajuaisi kuvaavansa kauhuelokuvaa. Tästä löytyy hirveästi artikkeleita miten lapsinäyttelijät vasta vuosien päästä saavat tietää näytelleensä kauhuelokuvassa.
Ok, kiitos! Arvelinkin että jotenkin näin se menee. Tosin en ihmettele, jos Manaaja olisi poikkeus. Varmaan ensimmäisiä kauhuleffoja, joissa pääosan esittäjänä lapsi?
Eikö ole kirjoiteltu aika paljon, että Manaajan tyttö sai karmeat traumat?
Sen sijaan Hohdon poika sai vasta yllättävänkin vanhana tietää olleensa kauhuelokuvassa. Kuvauksista oli tehty kiva ja hauska kokemus. Toisin kuin rouvaa näytelleelle.
Manaajan kuvauksissahan alkoi oikeasti tapahtua yliluonnollisia juttuja.
MInulla on sama reaktio. Tykkään nimenomaan yliluonnollisesta kauhusta, koska tiedän ettei sitä ole oikeasti olemassa. En siis oikeasti pelkää sitä, se vain säväyttää mielikuvitusta. Sen sijaan silpomisleffat, kidnappausleffat ja muut joissa on realistista julmuutta ja väkivaltaa, ovat häiritsevämpiä. Koska joku ihminen on oikeasti tehnyt niin. Juuri sota ja muutenkin väkivaltaelokuvat, tulee ahdistunut olo siitä miten pahoja ihmiset voivat olla toisilleen. Pahinta on lopputeksti "perustuu tositapahtumiin".