Lue keskustelun säännöt.
Karmivin näkemäsi kauhuelokuvan kohtaus?
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Tulee tuosta Tuhosta mieleen Grizzly Man. Dokumenttielokuva vähän höyrähtäneestä kalifornialaishipistä joka meni Kanadan luonnonsuojelualueelle kesäisin elelemään karhujen keskelle. Se uskalsi mennä itseään kolme kertaa isompien petojen lähelle aivan metrin parin päähän. Se teki kaiken karhukuiskaajien neuvojen vastaisesti, mm. puhutteli niitä karhuja kuin ihmisiä ja kieltäytyi käyttämästä teltan ympärillä sähköistä karhuaitaa tai edes karhuspräytä.
Sille ja sen tyttöystävälle kävi sitten muutaman vuoden päästä juuri niin kuin voi olettaa. Niillä kotimatkan päivämäärä pitkittyi tulevan myrskyn takia pitkälle syksyyn, joten sitten yhtenä yönä kaksi nälkiintynyttä karhua tuli ja söi ne molemmat. Siltä löytyi tosi paljon käsikameralla kuvattua tosi hienoa luontodokkarimateriaalia ja vähän henkilökohtaisempiakin juttuja siellä luonnon keskellä istuessa.Mutta karmivasti hän oli myös vahingossa äänittänyt oman kuolemansa kun hän oli kuullut ne karhut teltan ulkopuolella, pistäny kameran päälle että jos vois vaikka kuvata matskua kun se häätää ne pois. Sitä nauhaa ei ole ikinä julkaistu ja netissä pyörii feikkiversio. Mutta dokumentissa selitettiin mitä nauhalta kuului, ja se oli ehtaa painajaistavaraa. Ensin kuuluu miehen puhumista ja sitten huutoa että "se nappas mut!", nainen hakkaa paistinpannulla sitä karhua ja mies huutaa tuskissaan. Vähän ajan päästä huutojen seassa mies käskee naista juoksemaan rannalle missä se lentokone tulisi aamulla vastaan ja sen ääni vaimenee kun sitä raahataan syrjemmäs puskaan syötäväksi. Ja loppuosio nauhasta on sen tyttöystävän hysteeristä itkemistä ja kirkumista.
Kuvitelkaa kuinka kamalaa se voi olla, täysin yksin pimeänä myrsky-yönä keskellä erämaata ilman mitään puolustusvälineitä. Karhu raahasi juuri miehen syötäväksi ja sä tiedät että se palaa takaisin hakemaan suakin. Hirvittävää! Aamulla lentokonepilotti itsekin meinasi joutua niiden karhujen syömäksi joten se hälytti partion ja ne kaksi karhua ammuttiin. Miehestä jäi jäljelle käsi ja puoliksi syöty pää. Naisesta pelkkä rintakehä. Ja tämä siis ei ollut kauhuleffa vaan ihan totisinta totta!
Surullisintahan tässä on, että viaton naispolo kuoli hölmön poikakaverin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulle ihan perus manaaja on karmivin elokuva edelleen. Paljon on myös muita pelottavia uudempia, esim. muistaakseni The Cave jossa asui jotain örkkejä luolastossa. Mutta manaaja vetää silti pohjat.
Vieläkin ihmetyttää miten elokuva on tehty niin hyvin, ja kuka päästää lapsensa näyttelemään tuollaisiin kohtauksiin.
Luin jostain, että ne Manaajan kuvaukset oli sille tytölle (Linda Blair) kyllä traumaattinen kokemus. Oon itsekin miettinyt miten kauhuleffojen lapsinäyttelijät oikein selviää? Siis jos ohjaaja sanoo, että "Nyt kuvittelet hirviön repivän äitisi pään irti..." niin luulisi sen olevan lapselle psyykkisesti aika rankkaa? Onko noilla nykyään jotkut terapeutit valmiina lavasteissa odottamassa?
Olen itse lukenut/ymmärtänyt, että iso osa kauhuleffoista joissa lapsia pyritään kuvaamaan niin, että lapset eivät edes tajuaisi kuvaavansa kauhuelokuvaa. Tästä löytyy hirveästi artikkeleita miten lapsinäyttelijät vasta vuosien päästä saavat tietää näytelleensä kauhuelokuvassa.
Ok, kiitos! Arvelinkin että jotenkin näin se menee. Tosin en ihmettele, jos Manaaja olisi poikkeus. Varmaan ensimmäisiä kauhuleffoja, joissa pääosan esittäjänä lapsi?
Eikö ole kirjoiteltu aika paljon, että Manaajan tyttö sai karmeat traumat?
Sen sijaan Hohdon poika sai vasta yllättävänkin vanhana tietää olleensa kauhuelokuvassa. Kuvauksista oli tehty kiva ja hauska kokemus. Toisin kuin rouvaa näytelleelle.
Manaajan kuvauksissahan alkoi oikeasti tapahtua yliluonnollisia juttuja.
Ihan tosi? Millaisia? Kertokaa lisää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulle ihan perus manaaja on karmivin elokuva edelleen. Paljon on myös muita pelottavia uudempia, esim. muistaakseni The Cave jossa asui jotain örkkejä luolastossa. Mutta manaaja vetää silti pohjat.
Vieläkin ihmetyttää miten elokuva on tehty niin hyvin, ja kuka päästää lapsensa näyttelemään tuollaisiin kohtauksiin.
Luin jostain, että ne Manaajan kuvaukset oli sille tytölle (Linda Blair) kyllä traumaattinen kokemus. Oon itsekin miettinyt miten kauhuleffojen lapsinäyttelijät oikein selviää? Siis jos ohjaaja sanoo, että "Nyt kuvittelet hirviön repivän äitisi pään irti..." niin luulisi sen olevan lapselle psyykkisesti aika rankkaa? Onko noilla nykyään jotkut terapeutit valmiina lavasteissa odottamassa?
Olen itse lukenut/ymmärtänyt, että iso osa kauhuleffoista joissa lapsia pyritään kuvaamaan niin, että lapset eivät edes tajuaisi kuvaavansa kauhuelokuvaa. Tästä löytyy hirveästi artikkeleita miten lapsinäyttelijät vasta vuosien päästä saavat tietää näytelleensä kauhuelokuvassa.
Ok, kiitos! Arvelinkin että jotenkin näin se menee. Tosin en ihmettele, jos Manaaja olisi poikkeus. Varmaan ensimmäisiä kauhuleffoja, joissa pääosan esittäjänä lapsi?
Eikö ole kirjoiteltu aika paljon, että Manaajan tyttö sai karmeat traumat?
Sen sijaan Hohdon poika sai vasta yllättävänkin vanhana tietää olleensa kauhuelokuvassa. Kuvauksista oli tehty kiva ja hauska kokemus. Toisin kuin rouvaa näytelleelle.
Manaajan kuvauksissahan alkoi oikeasti tapahtua yliluonnollisia juttuja.
Ihan tosi? Millaisia? Kertokaa lisää!
Kuolema, selittämättömiä onnettomuuksia, outoja sairastumisia... Ohjaaja itse karkotti pahat henget pois ja kaikki loppui kun seinään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulle ihan perus manaaja on karmivin elokuva edelleen. Paljon on myös muita pelottavia uudempia, esim. muistaakseni The Cave jossa asui jotain örkkejä luolastossa. Mutta manaaja vetää silti pohjat.
Vieläkin ihmetyttää miten elokuva on tehty niin hyvin, ja kuka päästää lapsensa näyttelemään tuollaisiin kohtauksiin.
Luin jostain, että ne Manaajan kuvaukset oli sille tytölle (Linda Blair) kyllä traumaattinen kokemus. Oon itsekin miettinyt miten kauhuleffojen lapsinäyttelijät oikein selviää? Siis jos ohjaaja sanoo, että "Nyt kuvittelet hirviön repivän äitisi pään irti..." niin luulisi sen olevan lapselle psyykkisesti aika rankkaa? Onko noilla nykyään jotkut terapeutit valmiina lavasteissa odottamassa?
Olen itse lukenut/ymmärtänyt, että iso osa kauhuleffoista joissa lapsia pyritään kuvaamaan niin, että lapset eivät edes tajuaisi kuvaavansa kauhuelokuvaa. Tästä löytyy hirveästi artikkeleita miten lapsinäyttelijät vasta vuosien päästä saavat tietää näytelleensä kauhuelokuvassa.
Ok, kiitos! Arvelinkin että jotenkin näin se menee. Tosin en ihmettele, jos Manaaja olisi poikkeus. Varmaan ensimmäisiä kauhuleffoja, joissa pääosan esittäjänä lapsi?
Eikö ole kirjoiteltu aika paljon, että Manaajan tyttö sai karmeat traumat?
Sen sijaan Hohdon poika sai vasta yllättävänkin vanhana tietää olleensa kauhuelokuvassa. Kuvauksista oli tehty kiva ja hauska kokemus. Toisin kuin rouvaa näytelleelle.
Manaajan kuvauksissahan alkoi oikeasti tapahtua yliluonnollisia juttuja.
Ihan tosi? Millaisia? Kertokaa lisää!
Kuolema, selittämättömiä onnettomuuksia, outoja sairastumisia... Ohjaaja itse karkotti pahat henget pois ja kaikki loppui kun seinään.
Kuolemia oli useita, tulipalo yms.
Vierailija kirjoitti:
Selvästi porukka ei edes katso oikeita kauhuleffoja...
Cannibal Holocaust?
House of 1000 Corpses?
The Human Centipede?
Evil Deadit on siis komedioita -linjalla mennään
Cannibal holocaust on todella vastenmielinen, mutta samalla hämmentävän ajankohtainen ja kriittinen. Menin katsomaan kulttimaineen ja shokkiefektin vuoksi, mutta sehän olikin sanomaltaan oikeasti hyvä elokuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rec-elokuvan loppukohtaus on yks pahimmista.
Vierailija kirjoitti:
Irréversiblen yhden otoksen anaaliraiskauskohtaus alikulkutunnelissa - se teki minusta (=mies) lähes impotentin, koska se oli vaan todellinen ja kesti ja kesti. Pisti aika lailla vihaksi.
Olenko kiero kun minusta se on aika kiihottava kohtaus? Olisi vastenmielisempi jos raiskattavana ei olisi järjettömän seksikäs Monica Bellucci.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Irréversiblen yhden otoksen anaaliraiskauskohtaus alikulkutunnelissa - se teki minusta (=mies) lähes impotentin, koska se oli vaan todellinen ja kesti ja kesti. Pisti aika lailla vihaksi.
Olenko kiero kun minusta se on aika kiihottava kohtaus? Olisi vastenmielisempi jos raiskattavana ei olisi järjettömän seksikäs Monica Bellucci.
Sinulla ei ole ilmeisesti taipumusta tempautua elokuvan pauloihin? Mietipä Belluccin tilalle joku sinulle tärkeä henkilö ja sano sitten, että se on kiihottavaa, jolloin arvioni sinusta olisi tyystin toisenlainen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvästi porukka ei edes katso oikeita kauhuleffoja...
Cannibal Holocaust?
House of 1000 Corpses?
The Human Centipede?
Evil Deadit on siis komedioita -linjalla mennään
Cannibal holocaust on todella vastenmielinen, mutta samalla hämmentävän ajankohtainen ja kriittinen. Menin katsomaan kulttimaineen ja shokkiefektin vuoksi, mutta sehän olikin sanomaltaan oikeasti hyvä elokuva.
House of 1000 corpses ja sen jatko-osa Devil's reject olivat ihan kivoja ja saman ohjaajan, Rob Zombien, Halloween myös.
Karmein kohtaus, jonka olen nähnyt leffassa ja joka joskus valvottaa öisin, on Paranormal Activityssä. Siinä peitto vedetään nukkuvan naisen päältä. En tiedä miksi niin pelottaa se, mutta pidän muutenkin enemmän hiipivästä kauhusta kuin verileikeistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulle ihan perus manaaja on karmivin elokuva edelleen. Paljon on myös muita pelottavia uudempia, esim. muistaakseni The Cave jossa asui jotain örkkejä luolastossa. Mutta manaaja vetää silti pohjat.
Vieläkin ihmetyttää miten elokuva on tehty niin hyvin, ja kuka päästää lapsensa näyttelemään tuollaisiin kohtauksiin.
Luin jostain, että ne Manaajan kuvaukset oli sille tytölle (Linda Blair) kyllä traumaattinen kokemus. Oon itsekin miettinyt miten kauhuleffojen lapsinäyttelijät oikein selviää? Siis jos ohjaaja sanoo, että "Nyt kuvittelet hirviön repivän äitisi pään irti..." niin luulisi sen olevan lapselle psyykkisesti aika rankkaa? Onko noilla nykyään jotkut terapeutit valmiina lavasteissa odottamassa?
Olen itse lukenut/ymmärtänyt, että iso osa kauhuleffoista joissa lapsia pyritään kuvaamaan niin, että lapset eivät edes tajuaisi kuvaavansa kauhuelokuvaa. Tästä löytyy hirveästi artikkeleita miten lapsinäyttelijät vasta vuosien päästä saavat tietää näytelleensä kauhuelokuvassa.
Ok, kiitos! Arvelinkin että jotenkin näin se menee. Tosin en ihmettele, jos Manaaja olisi poikkeus. Varmaan ensimmäisiä kauhuleffoja, joissa pääosan esittäjänä lapsi?
Eikö ole kirjoiteltu aika paljon, että Manaajan tyttö sai karmeat traumat?
Sen sijaan Hohdon poika sai vasta yllättävänkin vanhana tietää olleensa kauhuelokuvassa. Kuvauksista oli tehty kiva ja hauska kokemus. Toisin kuin rouvaa näytelleelle.
Manaajan kuvauksissahan alkoi oikeasti tapahtua yliluonnollisia juttuja.
Ihan tosi? Millaisia? Kertokaa lisää!
Kuolema, selittämättömiä onnettomuuksia, outoja sairastumisia... Ohjaaja itse karkotti pahat henget pois ja kaikki loppui kun seinään.
https://www.episodi.fi/uutiset/onko-manaajan-kuvauksiin-kirous-totta-oh…
Tässä tyhjentävä vastaus sinulle 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulle ihan perus manaaja on karmivin elokuva edelleen. Paljon on myös muita pelottavia uudempia, esim. muistaakseni The Cave jossa asui jotain örkkejä luolastossa. Mutta manaaja vetää silti pohjat.
Vieläkin ihmetyttää miten elokuva on tehty niin hyvin, ja kuka päästää lapsensa näyttelemään tuollaisiin kohtauksiin.
Luin jostain, että ne Manaajan kuvaukset oli sille tytölle (Linda Blair) kyllä traumaattinen kokemus. Oon itsekin miettinyt miten kauhuleffojen lapsinäyttelijät oikein selviää? Siis jos ohjaaja sanoo, että "Nyt kuvittelet hirviön repivän äitisi pään irti..." niin luulisi sen olevan lapselle psyykkisesti aika rankkaa? Onko noilla nykyään jotkut terapeutit valmiina lavasteissa odottamassa?
Olen itse lukenut/ymmärtänyt, että iso osa kauhuleffoista joissa lapsia pyritään kuvaamaan niin, että lapset eivät edes tajuaisi kuvaavansa kauhuelokuvaa. Tästä löytyy hirveästi artikkeleita miten lapsinäyttelijät vasta vuosien päästä saavat tietää näytelleensä kauhuelokuvassa.
Ok, kiitos! Arvelinkin että jotenkin näin se menee. Tosin en ihmettele, jos Manaaja olisi poikkeus. Varmaan ensimmäisiä kauhuleffoja, joissa pääosan esittäjänä lapsi?
Eikö ole kirjoiteltu aika paljon, että Manaajan tyttö sai karmeat traumat?
Sen sijaan Hohdon poika sai vasta yllättävänkin vanhana tietää olleensa kauhuelokuvassa. Kuvauksista oli tehty kiva ja hauska kokemus. Toisin kuin rouvaa näytelleelle.
Manaajan kuvauksissahan alkoi oikeasti tapahtua yliluonnollisia juttuja.
Ihan tosi? Millaisia? Kertokaa lisää!
Kuolema, selittämättömiä onnettomuuksia, outoja sairastumisia... Ohjaaja itse karkotti pahat henget pois ja kaikki loppui kun seinään.
https://www.episodi.fi/uutiset/onko-manaajan-kuvauksiin-kirous-totta-oh…
Tässä tyhjentävä vastaus sinulle 😃
Juu, ohjaajan osuus olikin vähän niin ja näin.
Itsekin olen säikkynyt monia tässä ketjussa jaettuja kohtauksia, mutta espanjalaista Orpokoti-elokuvaa ei ole taidettu vielä mainita.
Minulle jäi elokuvasta todella inhottava ja ahdistunut olo ja pahimmat kohtaukset oli mm. se missä meedio tms. kuuli niiden myrkytettyjen, kuolevien lasten tuskanhuudot ja se, missä äiti löytää kuolleen poikansa kuivettuneen ruumiin, jonka oli vahingossa itse sulkenut siihen kellariin, jonka olemassaolosta ei tiennyt.
Toinen paha oli ufo-leffan Fourth Kind kohtaukset, jotka olivat olevinaan dokumentaatioita ja joissa alieneiden kiduttamat ihmiset vaipuivat tuskalliseen regressioon/transsiin ja niiden alieneiden kammottavat koneäänet tallentuivat nauhalle. Se ääni on ihan hirveä x_x
Sisältö jatkuu mainoksen alla
The Conjuring 1.Se noita,Betsheba Sherman siellä vaatekaapin päällä.
En muista,milloin olisin viimeksi säikähtänyt yhtä pahasti katsoessani kauhu-leffaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvästi porukka ei edes katso oikeita kauhuleffoja...
Cannibal Holocaust?
House of 1000 Corpses?
The Human Centipede?
Evil Deadit on siis komedioita -linjalla mennään
Cannibal holocaust on todella vastenmielinen, mutta samalla hämmentävän ajankohtainen ja kriittinen. Menin katsomaan kulttimaineen ja shokkiefektin vuoksi, mutta sehän olikin sanomaltaan oikeasti hyvä elokuva.
House of 1000 corpses ja sen jatko-osa Devil's reject olivat ihan kivoja ja saman ohjaajan, Rob Zombien, Halloween myös.
Karmein kohtaus, jonka olen nähnyt leffassa ja joka joskus valvottaa öisin, on Paranormal Activityssä. Siinä peitto vedetään nukkuvan naisen päältä. En tiedä miksi niin pelottaa se, mutta pidän muutenkin enemmän hiipivästä kauhusta kuin verileikeistä.
Mulla Paranormalista taas se kohta, jossa nainen herää keskellä yötä ja jää sängyn viereen tuijottamaan nukkuvaa miestään varmaan tunnin pari. On jotenkin karminut minua aina.
Samoin eka tappokohtaus alkuperäisessä Painajainen Elm Streetillä -leffassa, kun nukkuva tyttö huutaa tuskissaan ja veri roiskuu poikaystävän nähdessä kaiken vierestä. Creepy kohta on sekin, kun päähenkilö nukahtaa luokassa ja näkee tämän kuolleen ystävän verisenä ruumispussissa kutsuen häntä "Nancy..." Vanha leffa jo, mutta kestänyt hyvin aikaa ja mielestäni yksi pelottavimmista :D
Martyrsin loppupuoli on aika karua katseltavaa. Itselle raskas aihe ja paljon graafista väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
The Conjuring 1.Se noita,Betsheba Sherman siellä vaatekaapin päällä.
En muista,milloin olisin viimeksi säikähtänyt yhtä pahasti katsoessani kauhu-leffaa.
Tämä oli aika häijy kohtaus. Kävi vielä silleen, että kun teatterissa katsottiin, niin joku kirkaisi kauhusta todella lujaa kyseisellä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Irréversiblen yhden otoksen anaaliraiskauskohtaus alikulkutunnelissa - se teki minusta (=mies) lähes impotentin, koska se oli vaan todellinen ja kesti ja kesti. Pisti aika lailla vihaksi.
Nyt on vähän aiheen sivusta mutta miten anaaliraiskaus edes onnistuu, ilman liukkaria? Minulle eräs mies yritti muttei saanut sisään kuivana ja siitäkös se hullu hermostui, sairas tyyppi kaikenkaikkiaan, vihaan häntä
Sound of freedom kun alussa se lapsikaappaaja kosiskelee sitä pikkutyttöä alussa ja se pikkupoika tulee kotiin ja se lapsikauppaaja nainen innostuu siitä pikkupojasta.
Tulee tuosta Tuhosta mieleen Grizzly Man. Dokumenttielokuva vähän höyrähtäneestä kalifornialaishipistä joka meni Kanadan luonnonsuojelualueelle kesäisin elelemään karhujen keskelle. Se uskalsi mennä itseään kolme kertaa isompien petojen lähelle aivan metrin parin päähän. Se teki kaiken karhukuiskaajien neuvojen vastaisesti, mm. puhutteli niitä karhuja kuin ihmisiä ja kieltäytyi käyttämästä teltan ympärillä sähköistä karhuaitaa tai edes karhuspräytä.
Sille ja sen tyttöystävälle kävi sitten muutaman vuoden päästä juuri niin kuin voi olettaa. Niillä kotimatkan päivämäärä pitkittyi tulevan myrskyn takia pitkälle syksyyn, joten sitten yhtenä yönä kaksi nälkiintynyttä karhua tuli ja söi ne molemmat. Siltä löytyi tosi paljon käsikameralla kuvattua tosi hienoa luontodokkarimateriaalia ja vähän henkilökohtaisempiakin juttuja siellä luonnon keskellä istuessa.
Mutta karmivasti hän oli myös vahingossa äänittänyt oman kuolemansa kun hän oli kuullut ne karhut teltan ulkopuolella, pistäny kameran päälle että jos vois vaikka kuvata matskua kun se häätää ne pois. Sitä nauhaa ei ole ikinä julkaistu ja netissä pyörii feikkiversio. Mutta dokumentissa selitettiin mitä nauhalta kuului, ja se oli ehtaa painajaistavaraa. Ensin kuuluu miehen puhumista ja sitten huutoa että "se nappas mut!", nainen hakkaa paistinpannulla sitä karhua ja mies huutaa tuskissaan. Vähän ajan päästä huutojen seassa mies käskee naista juoksemaan rannalle missä se lentokone tulisi aamulla vastaan ja sen ääni vaimenee kun sitä raahataan syrjemmäs puskaan syötäväksi. Ja loppuosio nauhasta on sen tyttöystävän hysteeristä itkemistä ja kirkumista.
Kuvitelkaa kuinka kamalaa se voi olla, täysin yksin pimeänä myrsky-yönä keskellä erämaata ilman mitään puolustusvälineitä. Karhu raahasi juuri miehen syötäväksi ja sä tiedät että se palaa takaisin hakemaan suakin. Hirvittävää! Aamulla lentokonepilotti itsekin meinasi joutua niiden karhujen syömäksi joten se hälytti partion ja ne kaksi karhua ammuttiin. Miehestä jäi jäljelle käsi ja puoliksi syöty pää. Naisesta pelkkä rintakehä. Ja tämä siis ei ollut kauhuleffa vaan ihan totisinta totta!