Lue keskustelun säännöt.
Karmivin näkemäsi kauhuelokuvan kohtaus?
Kommentit (166)
En muista elokuvan nimeä, mutta kertoi henkimanaajista. Heillä oli kotonaan Annabelle-niminen nukke, suljettuna lasivitriiniin ja muitakin kirottuja esineitä. Se nukke oli karmea itsessään. Tunnistaako joku elokuvaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hereditaryssa pikkutyttö työntää päänsä auton ikkunasta, pää osuu sähköpylvääseen ja irtoaa ja isoveli ajaa auton kotiin pikkusiskonsa päätön ruumis takapenkillä. Veli huomasi siis kyllä mitä tapahtui, mutta meni shokkiin. En yleensä hätkähdä mistään, mutta tuo kohtaus oli niin karsea, että harkitsin lähteväni kesken pois elokuvateatterista.
Mä meinasin kirjottaa myös tän. Niin vastenmielinen kohtaus, että tunsin ihan fyysistä pahoinvointia.
Vierailija kirjoitti:
En muista elokuvan nimeä, mutta kertoi henkimanaajista. Heillä oli kotonaan Annabelle-niminen nukke, suljettuna lasivitriiniin ja muitakin kirottuja esineitä. Se nukke oli karmea itsessään. Tunnistaako joku elokuvaa?
Vesikastanja!
(Annabelle.)
Vierailija kirjoitti:
Hereditaryssa pikkutyttö työntää päänsä auton ikkunasta, pää osuu sähköpylvääseen ja irtoaa ja isoveli ajaa auton kotiin pikkusiskonsa päätön ruumis takapenkillä. Veli huomasi siis kyllä mitä tapahtui, mutta meni shokkiin. En yleensä hätkähdä mistään, mutta tuo kohtaus oli niin karsea, että harkitsin lähteväni kesken pois elokuvateatterista.
Musta se pikkutyttö oli muutenkin tosi pelottava.
Vierailija kirjoitti:
Joku yksisanainen englanninkielinen nimi, tyyliin Shot tai Rec mutta ei kumpikaan.
Shutter. Thaimaalainen kauhuleffa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En muista elokuvan nimeä, mutta kertoi henkimanaajista. Heillä oli kotonaan Annabelle-niminen nukke, suljettuna lasivitriiniin ja muitakin kirottuja esineitä. Se nukke oli karmea itsessään. Tunnistaako joku elokuvaa?
Kirottu (Conjuring)
Oliko jossain Hostelissa kohtaus, jossa aamiaispöydässä istuukin yllättäen päätön mies, ja kissa syö kaulantynkää? Hyi helvetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itse katso kauhuleffoja niin kiinnostaa tällainen kysymys: te ihmiset joiden mielestä karmivinta on joku selkeästi yliluonnollinen kummituskohtaus (Ringin tyttö, peilikuvademoni tms), uskotteko yleisesti ottaen kummituksiin tms ilmiöihin, tai siihen että ne voisivat tehdä ihmiselle jotain pahaa? Jos ei, niin mikä noissa karmii? Ymmärrän sen että voi olla pelottavan näköisiä otuksia, mutta jos ei muuten usko sellaisten olemassaoloon, niin en ihan hoksaa mikä tekee niistä pelottavampia kuin fyysistä väkivaltaa tai muita varmuudella olemassaolevia uhkakuvia sisältävät kohtaukset. Osaako/haluaako joku selittää?
Mullakin oli aikanaan peilit ja suihkut vaikeita paikkoja mm. Kaunan takia.
En lähtökohtaisesti usko kummituksiin enkä yliluonnolliseen. Tuollaisissa leffoissa pelottavuus liittyy kuvien tehokkuuteen. Ne on helppo kuvitella tapahtuviksi. Esim pyöräkellarin pimeässä voi tavallaan etukäteen tuntea, että joku on nurkassa katonrajassa. Tai peilien kanssa, että näkee jonkun muun. (Peilit on "mahdollisia" portaaleja demonimaailman ja todellisuuden välillä.) Ringkin on käsittääkseni japanilaista alkuperää, tai sillä on jotain tekemistä heidän uskomustensa kanssa. Ja ne on pelottavia - puhtaasti pelottavia ja hyisiä, ei ällöjä ja vastenmielisiä, mikä tekee niiden kammoamisesta kiehtovaa.
Kun yksi elokuva ei saa kyseenalaistamaan tarinansa tapahtumien mahdollisuutta toteutua ja näyttää liudan esimerkkejä, joita voi jatkaa omalla mielikuvituksella, pelon tunteet voivat päästä ujuttautumaan omaan mielikuvitukseen. Sitten ne hiipuvat ajan kanssa, kun mitään ei tapahdu.
En katso kauhua, mutta nuorena jäi vaivaamaan kun katsoin Kesä 68-sarjaa ja jaksoa missä käsiteltiin Kevinin puberteettia. Siinä näytettiin pätkä jostain vanhasta mustavalkoisesta kauhuleffasta missä mies muuttuu jonkun summerin soidessa ihmissudeksi. En osannut odottaa tuommoista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka näitä katsoo? Ei mieleltään terve ja tasapainoinen ihminen halua täyttää mieltään tuollaisella kuvastolla
Ja alapeukkua satelee. Ja sitten porukka ihmettelee miksi niin monet (naiset) kärsivät mielenterveysongelmista kun katsotaan tällaista sairasta paskaa
Onko sulla jotain perusteita väitteellesi, vai itsekö keksit tuon teorian?
Kauhuleffa voi vähentää ahdistusta ja antaa muuta ajateltavaa/pelättävää kuin oikean elämän ongelmat. Pelkään itse mieluummin Pennywise-klovnia kuin esim. sitä että ihmiset saattavat ajatella minusta pahaa.
https://www.ranker.com/list/why-horror-movies-are-good-for-you/lyra-rad…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku yksisanainen englanninkielinen nimi, tyyliin Shot tai Rec mutta ei kumpikaan.
Shutter. Thaimaalainen kauhuleffa.
Juuri se! Pidin väärin japanilaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle pahin kohtaus on elokuvassa "The Endless", jossa mies on 5 sekunnin aikaluupissa, joka toistuu ja toistuu. Miehellä on hyvin vanha teltta ja gramofoni, joten hän on ollut siinä luupissa jo vuosikymmeniä, ehkä vuosisatoja. Gramofoni soittaa samaa kahta säveltä putkeen koko ajan. Jäi oikeasti vaivaamaan, miltä tuntuisi elää tuollaisessa luupissa. Tiedän ettei niin ole käynyt koskaan kenellekään, mutta se vaivaa silti. Vieläkin puistattaa, kun ajattelen.
Demarit perustivat hallituksen yhdessä vasemmiston ja keskustan kanssa, ja päättivät laittaa "asioita kuntoon"... Eiku se ei ollutkaan kauhuelokuva....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta Blair Witch Project ei ole pelottanut ketään. Itsekin sitä mielenkiinnolla katsoin eikä ollut lähelläkään mitään pelottavaa, lähinnä sekavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulle ihan perus manaaja on karmivin elokuva edelleen. Paljon on myös muita pelottavia uudempia, esim. muistaakseni The Cave jossa asui jotain örkkejä luolastossa. Mutta manaaja vetää silti pohjat.
Vieläkin ihmetyttää miten elokuva on tehty niin hyvin, ja kuka päästää lapsensa näyttelemään tuollaisiin kohtauksiin.
Luin jostain, että ne Manaajan kuvaukset oli sille tytölle (Linda Blair) kyllä traumaattinen kokemus. Oon itsekin miettinyt miten kauhuleffojen lapsinäyttelijät oikein selviää? Siis jos ohjaaja sanoo, että "Nyt kuvittelet hirviön repivän äitisi pään irti..." niin luulisi sen olevan lapselle psyykkisesti aika rankkaa? Onko noilla nykyään jotkut terapeutit valmiina lavasteissa odottamassa?
Olen itse lukenut/ymmärtänyt, että iso osa kauhuleffoista joissa lapsia pyritään kuvaamaan niin, että lapset eivät edes tajuaisi kuvaavansa kauhuelokuvaa. Tästä löytyy hirveästi artikkeleita miten lapsinäyttelijät vasta vuosien päästä saavat tietää näytelleensä kauhuelokuvassa.
Ok, kiitos! Arvelinkin että jotenkin näin se menee. Tosin en ihmettele, jos Manaaja olisi poikkeus. Varmaan ensimmäisiä kauhuleffoja, joissa pääosan esittäjänä lapsi?
Vierailija kirjoitti:
En itse katso kauhuleffoja niin kiinnostaa tällainen kysymys: te ihmiset joiden mielestä karmivinta on joku selkeästi yliluonnollinen kummituskohtaus (Ringin tyttö, peilikuvademoni tms), uskotteko yleisesti ottaen kummituksiin tms ilmiöihin, tai siihen että ne voisivat tehdä ihmiselle jotain pahaa? Jos ei, niin mikä noissa karmii? Ymmärrän sen että voi olla pelottavan näköisiä otuksia, mutta jos ei muuten usko sellaisten olemassaoloon, niin en ihan hoksaa mikä tekee niistä pelottavampia kuin fyysistä väkivaltaa tai muita varmuudella olemassaolevia uhkakuvia sisältävät kohtaukset. Osaako/haluaako joku selittää?
Niissä yhdistyy ruumiinpelko- tai kehokauhu ja tunkeilijanpelko. Kyllä siinä ihminen kuin ihminen säikähtäisi jos yöllä vessassa käydessä olohuoneessa kävelee tumma varjo joka ei vastaa kun kutsuu nimeltä. Tai jos ruumishuoneella kuolleen silmät aukeaa ja katsoo suoraan päin. Entisajan suomalaiset vasta kummituspelkoisia olikin, saunoa ja kirkkoon ei saanut keskiyön jälkeen mennä tai kuolleet joko repii kappaleiksi tai nylkee elävältä.
Jossain VHS:ssä tai Recissä oli tarina "Parallel Monsters". Mies keksi portin joka vie rinnakkaistodellisuuteen. Luonnollisesti toisella puolella porttia on sama mies, ja he päättävät tarkastaa toistensa todellisuuden. Yllättäen toinen mies elää saatananpalvojamaailmassa, polttaa ihmisiä roviolla ja omistaa sukuelimet jotka purevat. Tarina loppuu aika raa'asti.
Se jäi jotenkin mieleen kiehtovana, mutta ei liian häiritsevänä. Siinä oli käytetty kuovuutta, miikä on kauhuleffoissa harvinaista.
Kummituksista kertovat elokuvat ovat niitä, joissa vainooja (joka yleensä leimautuu uhriinsa, kunnes tämä kuolee) ei ikinä jätä rauhaan. Niissä ei yleensä ole taikasanaa tai kirouksen purkamista. Kummitukset jotka kulkevat peileissä, varjoissa ja raioissa (sillekin on itäaasialainen kantamuoto), voivat mennä minne vain. Ja jos ne vievät hengen, tämä ei välttämättä kuole ja se siitä. Hän voi joutua samaan aavemaailmaan, välitilaan, ikuisiksi ajoiksi. Uhan käsitys ulottuu syvälle ja on joustava
89
Vierailija kirjoitti:
Mutta Blair Witch Project ei ole pelottanut ketään. Itsekin sitä mielenkiinnolla katsoin eikä ollut lähelläkään mitään pelottavaa, lähinnä sekavaa.
Ai miten niin? Kyllä se mua pelotti varsinkin ekalla katselukerralla. Katselin sitä loppukohtausta sormien välistä ja muutenkin koko elokuvassa on mielestäni erittäin onnistuneen ahdistava tunnelma. Onhan se uraauurtava lajissaan.
Olen itse lukenut/ymmärtänyt, että iso osa kauhuleffoista joissa lapsia pyritään kuvaamaan niin, että lapset eivät edes tajuaisi kuvaavansa kauhuelokuvaa. Tästä löytyy hirveästi artikkeleita miten lapsinäyttelijät vasta vuosien päästä saavat tietää näytelleensä kauhuelokuvassa.