Karmivin näkemäsi kauhuelokuvan kohtaus?
Kommentit (166)
Ei ne jaksa mitkään kauhistuttaa, koska oma unimaailma on niin paljon ahdistavampaa kauhua täynnä. Unessa kun aistii vielä hajut ja mautkin, kuvien lisäksi. t. eräs joka viime yönä unessa tap_poi miehen, nylki sen ja jostain syystä söi hyvällä ruokahalulla miehen käsivartta suoraan hampailla kaluten raakana kuin se olisi kanankoipi, veren tuoksu muistuu mieleen vieläkin
Täällä onkin jo mainittu ne kaksi elokuvaa, joissa on mun mielestä karmivimmat kohtaukset: Marttyyrit ja I spit on your grave. Mä tosin koin ahdistavimpana eri kohtaukset niissä: Marttyyreissä karmeimmat oli se nainen, jolle oli ruuvattu se kehikko päähän, ja se kohtaus kun sitä tyttöä hakattiin niin että se meni tajuttomaksi, läpsittiin tajuihini ja hakattiin taas. Se nyrkkien mätkimisen ääni on jäänyt kummittelemaan mun päähän. I Spit on your gravessa oli mun mielestä kamalin se naisen joukkor*iskaus.
Ja minä onneton katsoin nämä kummatkin leffat treffeillä...
Kyllä mulle ihan perus manaaja on karmivin elokuva edelleen. Paljon on myös muita pelottavia uudempia, esim. muistaakseni The Cave jossa asui jotain örkkejä luolastossa. Mutta manaaja vetää silti pohjat.
Vieläkin ihmetyttää miten elokuva on tehty niin hyvin, ja kuka päästää lapsensa näyttelemään tuollaisiin kohtauksiin. Elokuvahan on siis todella vanha! Eka kertaa näin sen lapsena 90-luvulla, ja toisen kerran aikuisena. Näin varmaan viikon painajaisia ja välillä hereilläkin sen tytön naaman kasvojeni edessä.
Pahin kohtaus siinä on se kun tyttö on sängyssä ja saa niitä kohtauksia. En osaa eritella tarkemmin enkä todellakaan halua katsoa leffaa uudestaan tarkentaakseni kohtauksia. Pelkään tuota vieläkin vaikka ole jo 34v.
Oen katsonut kyllä myös Ringit ja Kaunat ym. , mutta jotenkin niitä en pelännyt niin paljoa.
Mua eniten pelottaa sellainen psykologinen kauhu, josta jää pieni mielikuva että voisiko tämä olla totta. Eli mitkään täysin yliluonnolliset möröt ei pelota, paitsi tuo The Cave-leffa. Se jäi kyllä mieleen karmivana.
Vierailija kirjoitti:
Candymanissa heti alun kohtaus, jossa tyttö lausuu nimen 4 kertaa ja Candyman välähtää peilissä tytön takana, sitten kuuluu kirkumista ja katosta tihkuu verta . Aliarvostettu kauhuleffojen helmi !
Peilit ovat yleensäkin tehokkaita kauhuleffoissa, ihmisillä kun on kammo siitä että peilissä näkyy oman naaman sijaan jotain hirvittävää.
Tai sitten näkee peilin kautta selkänsä takana jonkin olennon. Minulla on kylppärin peilin vastapäisellä seinällä saunan tumma lasiovi, ja vähän aina hirvittää että siellä pimeässä saunassa olisi jotakin.. ei tee mieli peilin kautta katsella sinne.
X-filesin kun isäpuoli yritti tökkiä perheen poikaa rikotulla pullolla, äiti tuli paikalle, puhuttiin autoista vaan..
Vierailija kirjoitti:
Takashi Miiken leffa Audition (1999) ja kohtaus, jossa se nainen työntää neulat kiduttamansa miehen silmiin sanoen pehmeästi "kiri-kiri-kiri-kiri-kiri". Ja tuota samaa se nainen toistaa tökkiessään niitä neuloja muuallekin.
Jos joku haluaa katsella, niin tuossa se kohtaus: https://youtu.be/cdq0mxhPvhw?t=5944 Voi tietenkin koko leffankin katsoa, siinä on paljon paljon muutakin karmivaa.
Tai se kohtaus jossa se tarjoaa ruoaksi omaa oksennustaan koiran ruokakipossa sille sen vangille 😨
Vierailija kirjoitti:
Candymanissa heti alun kohtaus, jossa tyttö lausuu nimen 4 kertaa ja Candyman välähtää peilissä tytön takana, sitten kuuluu kirkumista ja katosta tihkuu verta . Aliarvostettu kauhuleffojen helmi !
Peilit ovat yleensäkin tehokkaita kauhuleffoissa, ihmisillä kun on kammo siitä että peilissä näkyy oman naaman sijaan jotain hirvittävää.
Tai peilin kautta. Mie kun joskus olen yksin kotona ja laitan tukkaa peilin edessä tulee mieleen, että mitä jos näenkin nyt jonkun/jonkin asunnossa?
Mie en varmaan kirjoita tätä oikein mutta Decsent niminen elokuva jossa naisjoukko laskeutuu semmoiseen luolastoon ja siellä on Klonkkumasia lihasyöjä-örkkejä. Se kohtaus, jossa yksi niistä otuksista näkyy ekan kerran ja ihan yllättäen sai miut kiljaisemaan niin että kaveri vetäs metrilakun henkitorveen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Cannibal Holocaustissa oikean kilpikonnan tappaminen snuff-tyyliin. Aloin voida fyysisesti pahoin ja jouduin kelaamaan kohtauksen yli. Yksi näyttelijöistäkin siinä oksentaa kun tekevät tämän. Ohjaaja sai myös tuomion eläinrääkkäyksestä. Sairain elokuva ikinä, mutta juoni ja toteutus muilta osin kyllä hyvä.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/04/14/maailman-etovin-elokuva-cannib…
Eläinrääkkäys nyt ei ole ok, mutta tapetaanhan eläimiä jatkuvasti.
Lisäksi nuo "sairain ikinä" jutut ovat pientä siihen verrattuna mitä ihmiset oikeasti tekevät toisilleen...
No oletpas nokkela. En lähde väittelemään siitä onko eettisesti enemmän oikein tappaa eläintä ruoaksi kuin viihteen vuoksi enkä myöskään vertaa esim. oikeaa holokaustia mihinkään fiktiiviseen tuotokseen. Tässä ketjussa puhutaan elokuvista. Filosofisille kysymyksille voit avata oman keskustelun.
ei ollut tarkoitus olla nokkela, se oli enemmän toteamus... En esimerkiksi pidä niistä demareista jotka lahtaavat eläimiä taiteen tai oman huvin vuoksi
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulle ihan perus manaaja on karmivin elokuva edelleen. Paljon on myös muita pelottavia uudempia, esim. muistaakseni The Cave jossa asui jotain örkkejä luolastossa. Mutta manaaja vetää silti pohjat.
Vieläkin ihmetyttää miten elokuva on tehty niin hyvin, ja kuka päästää lapsensa näyttelemään tuollaisiin kohtauksiin. Elokuvahan on siis todella vanha! Eka kertaa näin sen lapsena 90-luvulla, ja toisen kerran aikuisena. Näin varmaan viikon painajaisia ja välillä hereilläkin sen tytön naaman kasvojeni edessä.
Pahin kohtaus siinä on se kun tyttö on sängyssä ja saa niitä kohtauksia. En osaa eritella tarkemmin enkä todellakaan halua katsoa leffaa uudestaan tarkentaakseni kohtauksia. Pelkään tuota vieläkin vaikka ole jo 34v.
Oen katsonut kyllä myös Ringit ja Kaunat ym. , mutta jotenkin niitä en pelännyt niin paljoa.
Mua eniten pelottaa sellainen psykologinen kauhu, josta jää pieni mielikuva että voisiko tämä olla totta. Eli mitkään täysin yliluonnolliset möröt ei pelota, paitsi tuo The Cave-leffa. Se jäi kyllä mieleen karmivana.
Se on kyllä jännä, että vaikka olen pelännyt monia elokuvia katsoessa, Manaaja on aina vain naurattanut mua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulle ihan perus manaaja on karmivin elokuva edelleen. Paljon on myös muita pelottavia uudempia, esim. muistaakseni The Cave jossa asui jotain örkkejä luolastossa. Mutta manaaja vetää silti pohjat.
Vieläkin ihmetyttää miten elokuva on tehty niin hyvin, ja kuka päästää lapsensa näyttelemään tuollaisiin kohtauksiin.
Luin jostain, että ne Manaajan kuvaukset oli sille tytölle (Linda Blair) kyllä traumaattinen kokemus. Oon itsekin miettinyt miten kauhuleffojen lapsinäyttelijät oikein selviää? Siis jos ohjaaja sanoo, että "Nyt kuvittelet hirviön repivän äitisi pään irti..." niin luulisi sen olevan lapselle psyykkisesti aika rankkaa? Onko noilla nykyään jotkut terapeutit valmiina lavasteissa odottamassa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulle ihan perus manaaja on karmivin elokuva edelleen. Paljon on myös muita pelottavia uudempia, esim. muistaakseni The Cave jossa asui jotain örkkejä luolastossa. Mutta manaaja vetää silti pohjat.
Vieläkin ihmetyttää miten elokuva on tehty niin hyvin, ja kuka päästää lapsensa näyttelemään tuollaisiin kohtauksiin. Elokuvahan on siis todella vanha! Eka kertaa näin sen lapsena 90-luvulla, ja toisen kerran aikuisena. Näin varmaan viikon painajaisia ja välillä hereilläkin sen tytön naaman kasvojeni edessä.
Pahin kohtaus siinä on se kun tyttö on sängyssä ja saa niitä kohtauksia. En osaa eritella tarkemmin enkä todellakaan halua katsoa leffaa uudestaan tarkentaakseni kohtauksia. Pelkään tuota vieläkin vaikka ole jo 34v.
Oen katsonut kyllä myös Ringit ja Kaunat ym. , mutta jotenkin niitä en pelännyt niin paljoa.
Mua eniten pelottaa sellainen psykologinen kauhu, josta jää pieni mielikuva että voisiko tämä olla totta. Eli mitkään täysin yliluonnolliset möröt ei pelota, paitsi tuo The Cave-leffa. Se jäi kyllä mieleen karmivana.
Ah, Manaaja. Ysäreiden (?) uusintaversioon lisätty Reganin hämähäkkikävely oli myös ilkeää. - Muuten olen samoilla linjoilla muiden kanssa. Mirrorsin erehdyin katsomaan koska Kiefer ei tee oikeaa kauhua. Candymanissa sen sijaan oli miltei eroottinen tunnelma ja se "Heeeeleeeen" on jäänyt kuiskimaan takaraivoon.
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuelämää-leffassa kun Sarah Jessica Parker esiintyy alusvaatteisillaan.
Yäk, en saata edes kuvitella katsovani.
The taking of Deborah Logan. Riivaaja asettuu alzheimeria sairastavaan naiseen. Aiheutti sen, että välillä meinaan pelätä omaa mummiani jolla on sama sairaus. Huh.
Vierailija kirjoitti:
Candymanissa heti alun kohtaus, jossa tyttö lausuu nimen 4 kertaa ja Candyman välähtää peilissä tytön takana, sitten kuuluu kirkumista ja katosta tihkuu verta . Aliarvostettu kauhuleffojen helmi !
Peilit ovat yleensäkin tehokkaita kauhuleffoissa, ihmisillä kun on kammo siitä että peilissä näkyy oman naaman sijaan jotain hirvittävää.
Peileistä itseasiassa tullut näin iso tekijä, koska iso osa ihmisistä alkaa näkemään peilissä omituisuuksia jos tuijottaa itseään turhan pitkään (esim kasvot vääristyvät tms.) Ainakin jossain sanottiin, että aivot tylsistyisivät ja tekevät temput.
https://www.google.com/amp/s/www.mnn.com/green-tech/research-innovation… (esim tässä linkissä lisää asiasta.)
Lake Mungossa painajaismainen tapaturmassa kuolleen tytön kännykkävideo missä sillä käveli oma hukkunut ja pöhöttynyt ruumis susipimeällä aavikolla vastaan. Karmiva idea että voit saada ennusmerkkejä kuolemastasi niin että eräänä pimeänä iltana sun oma irvokas ruumis tulee vaikka pyörätiellä vastaan ja tuijottaa.
Hereditaryssa pikkutyttö työntää päänsä auton ikkunasta, pää osuu sähköpylvääseen ja irtoaa ja isoveli ajaa auton kotiin pikkusiskonsa päätön ruumis takapenkillä. Veli huomasi siis kyllä mitä tapahtui, mutta meni shokkiin. En yleensä hätkähdä mistään, mutta tuo kohtaus oli niin karsea, että harkitsin lähteväni kesken pois elokuvateatterista.
Vierailija kirjoitti:
The taking of Deborah Logan. Riivaaja asettuu alzheimeria sairastavaan naiseen. Aiheutti sen, että välillä meinaan pelätä omaa mummiani jolla on sama sairaus. Huh.
Kuulostaa todella karmivalta, mutta vähän hassulta myös. Anteeksi :D
Hyvä kysymys. Itselleni kauhuleffat tarjoavat sellaista "turvallista" pelkäämistä juuri siksi, ettei ne uhkakuvat ole todellisia ja hahmot selvästi mielikuvituksen tuotosta. Sen sijaan en pysty katsomaan sotaelokuvia ollenkaan, koska sota on todellinen asia. En muutenkaan pidä viihteestä, jossa on sellaista realistista väkivaltaa.